10 biisiä, 46 minuuttia. Tästä tuli nyt tämmönen. Ihan helvetin surullinen levy. Prosessina vaikein levy mitä olemme tehneet. Tämä johtuu siitä, että Helvetistä itään -levyn jälkeen elämä oli yhtä juoksemista paikasta toiseen, yhtä helvettiä suorastaan, ja treenaaminen jäi aika vähälle. Jossain välissä saimme kuitenkin levyllisen biisejä kasaan ja vähän ylikin. Nämä 10 valittiin levylle siksi koska ne muodostivat parhaan kokonaisuuden, kävivät toistensa kanssa yhteen. Erimielisyyksiä biisivalinnoissa oli paljonkin, mutta lopulta minun piti ottaa Hitlerin rooli ja sanoa miten homma hoidetaan. Ja hommahan hoitui, parhaalla mahdollisella tavalla vielä.

Outoa tässä kaikessa on se, että minulla ei ole mitään muistikuvaa missä välissä nämä biisit ovat syntyneet. Sen muistan kun keväällä 2004 aloittelin hommaa ja sain Kultalusikan ja Vieraan sanomaa vietyä kämpille jätkien syynättäväksi. Sen jälkeen muistikuvat ovat hyvin hataria. Jossain vaiheessa lätkimme Sinkkosen kanssa kahdestaan biisejä nippuun, Hongisto tuli kehiin muistaakseni joskus elokuun loppupuolella, juuri ennen demon äänityksiä. Tekstit on tehty semmoisen sumun vallitessa, että siitä ei ole jäänyt mieleen yhtään mitään. Nyt kun asiaa miettii muutaman viikon levon jälkeen tuntuu aivan siltä, kuin olisin ollut jossain vitun transsissa. Se ei ole kuitenkaan mahdollista, koska transsissa olo on homojen hommia. Ehkä joku muu on tehnyt ne, minä olen vain kirjoittanut ne ylös.

No, näin tästä muodostui kuitenkin todella ehjä paketti. Joku voisi tietysti sanoa, että puuduttavakin, mutta minä näen yhtenäisyyden enemmänkin voimana. Väitän, että näin yhtenäistä kokonaisuutta kuulee nykypäivänä aika harvoin. Ja levynhän pitää olla yhtenäinen kokonaisuus, ei mikään räiskintä, jossa on muutama hitti ja loput paskaa.

Tai ehkä tällä levyllä on sitten pelkästään sitä paskaa. Päättäkää te. Minä en enää tiedä.

Hynynen helmikuussa 2005

HULLUUTTA JA HUMALAA (kevät 2004 - 12.11.2004)
Vanhat miehet kaasuttelee. Oli helvetin hauska tehdä tätä biisiä, saa nähdä miten se alkaa taipumaan keikoilla. Luultavasti hyvin. Teksti oli alunperin Amerikka-kritiikkiä, mutta Rammstein kerkesi ensin. Piti muuttaa. Aika selkeä johdattelu tämän levyn maailmaan.

Tule sisään Helvettiin, astu rohkeasti peremmälle
on pöydät täynnä mutta isäntä järjestää tilaa lisää
edesmenneet mahtimiehet skoolaavat elämälle
ja pian paikalle saapuvaksi odotellaan Taivaan isää

Härkä pyörii vartaassa, esiliinassaan
isäntä marinoi, pitää yllä hyvää hiillosta
ja kaikki näyttävät nauttivan piinastaan
otetaan ilo irti kaikilla mausteilla

Ihmisten silmistä paistaa hulluus ja humala!

On kauppakeskuksia silmänkantamattomiin
ja TV -sarjatkin on valmiiksi naurettu
ei tarvitse ajatella, ja niin on paraskin
että kaikki on valmiiksi käännetty ja kaulittu

VIERAAN SANOMAA (huhtikuu - 14.6.2004)
Levyn ensimmäinen single. Syntyi Kultalusikan kylkiäisenä jo keväällä 2004, ensimmäinen tälle levylle valmistunut biisi siis. Kaunein kertosäe meiltä ikinä, pojat olivat aika hiljaisia kuultuaan valmiin miksauksen ensimmäistä kertaa, taisipa Hynynen pyyhkiä poskeltaan kyyneleenkin. Karmila soittaa hienon stemmakitaran kertosäkeeseen. Helvetin hyvä teksti ainakin tekijänsä mielestä, sopii hyvin melodian tunnelmaan. Aika lohduton syrjäytyneisyyden kuvaus. Tästä biisistä napataan teippaus keikkabussin kylkeen: Epätoivo matkustaa bussissa.

Isoja ovat lapsuuteni puut
alastomia runkoja
tuulettomia, linnuttomia
mustia rankoja

Ei lapsena ikinä eksynyt metsään
vaikka tahtoikin
nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo
tai vaikka tahtookin

Katsomme pimeyttä silmiin
unta joka ei jää
elämään kuin hetken vain
katsomme pimeyttä silmiin
unta jota ei nää
kuin pienen hetken vain
Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa
mut sano vaan
se tuhanteen kertaan
Se mitä sanon on kuin vieraan sanomaa
mut sanon vaan
ja vielä sen kertaan

Epätoivo matkustaa busseissa,
metroissa, junissa
tuijottaa väsyneitä kasvojaan
pimeyttä vasten ikkunoista

Nähden ruosteisen maailmapyörän
joka natisee tuulessa
kuin maailma yksin tyhjässä
avaruudessa

KAIHOLA (7.9.- 21.9.2004)
Vaikea pala sovituksen puolesta, tätä käännettiin ja väännettiin niin pirusti. Siitä kertoo sekin, että kertosäe on ollut olemassa jo vuosia. Kaikkien vaikeuksien jälkeen tästä muodostui levyn avainbiisi, nyrkki. Hynynen tarjosi tästä biisistä akustista versiota eri säkeistömelodialla Karmilalle jo edellisen levyn yhteydessä, mutta Mikko väitti sen kuulostavan aivan Yölle. Riffi syntyi vasta miksauksen yhteydessä, alkuperäinen oli jotain vitun jazzia. Aika vahva ehdokas toiseksi singleksi. Sanoissa on vähän sellaista riparihenkeä, mutta aika onnistuneet kuitenkin. Ainakin tekijänsä mielestä.

Rakastamme aivan kuin
tarinaa olisi vielä jäljellä
onnellista loppua
odotamme siellä

missä Jumala nauraa kirkoille,
papeille, rituaaleille,
kauniille alttaritauluille
koko maailmalle

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen

Kaikki meistä hamuaa
edes pientä palaa taivaasta
kuolon kainalossa
täällä Kaiholassa

maailmassa, jossa
käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi
pilvilinnat tomuksi
haavekuvaksi

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen
ja maata astelee
varjo mustuvan taivaan
yllään yön kylmä laulu

PERKELEEN TYÖTÄ (2002 - 9.9.2004)
Nimi oli olemassa jo Helvetistä itään -sessioissa, silloin sävel ja sanat olivat vain täysin erilaiset. Karmila hyllytti sen, mutta tämän se hullu kelpuutti mukaan. Hyvä niin. Autoilubiisi. Meillä rupeaa olemaan näitä kruisailubiisejä kasassa jo aika nippu, pitäisiköhän niistä tehdä oma kokoelmansa joskus. Aika onnistunut teksti ainakin tekijänsä mielestä. Hokemaan haettiin sellaista AC/DC:n Dirty Deeds Done Dirt Cheap -meininkiä, kertosäkeen teksti puolestaan taitaa olla aika suora lainaus Saarikoskelta. Tai sitten se oli joku toinen runopoika.

Äidin murheenkryyni
isän ylpeydenaihe
pystyssä ruoto, vaikka mennyt on maine

on pienuuttaan
karussa täällä
vesien rannalla, heikolla jäällä

tahtoo taivaan tähdeksi
tai vaikka miksi
kunhan velat muuttuu saataviksi

kuin seppä rautaa
kallioita Luoja
muokkaa maailmaa tuo valontuoja
ja on...

Kaunis kuin viime henkäystään
ottava aurinko
aurinko, joka mailleen painuu jo
kaunis kuin viime henkäystään ottava aurinko
Perkeleen työtä se on
loputonta yötä, työtä neron

Yö pakenee päivää
ja päivä yötä
molemmat kumartavat Perkeleen työtä

joka etenee täällä
koneen lailla
torneja taivaisiin rakentamalla

katso sitä silmiin
ilotonta
kaunista kroppaa, jumalatonta

mieltä, joka on paljon
saanut aikaiseksi
katso sitä, mitä ihmiseksi
kutsutaan...

MURHEEN MAILLA (7.9.2004)
Hynysen lemppareita, kertosäkeen sanat syntyivät niinkin kornissa paikassa kuin synnytysosastolla. Niitä piti tosin muuttaa, ettei homma olisi mennyt ihan tissin läpyttelyksi. Nyt siitä tuli traaginen, lohdun etsinnän kuvaus. Sama teema kuin melkein joka biisissä tällä levyllä. Hongisto nauroi kertosäkeen sanoille demosessioissa, vittuili tyyliin "kylläpä on herkkää". Tekijänsä mielestä ne ovat aika lohduttomat, kuten koko biisi.

Valtatiet ovat liian leveitä
ja vauhti tyhjää päätä huimaa

kylmästä Pohjantähdestä
yritetään repiä lämpöä, voimaa

ja asumukset täällä päin
ainakin niin kerrotaan

ovat täynnä varjoja
joilla on vain kaksi nimeä:
Uni ja Kuolema

Joskus murheen maille sade lankeaa
huuhtoen pahan meistä pois
silloin sinua pitelen, saan
kuvan miltä tuntua vois
sinä minussa
minä sinussa
mutta vain hetken lainassa
minä sinussa
sinä minussa
vain pienen hetken lainassa

Aamu-uutiset ovat aina
synkempiä kuin itse aamut

ja kotipihassa riehuvat aina
esi-isien haamut

ja maailman sokea tahto
on aina meitä vahvempi

liian nuorta viiniä
sen päälle lohduksi, ja
unta tai kuolema

SYLI (22.9.2004)
Demovaiheessa Aaltosen Miitri - joka äänittää kaikki demomme ja on ollut tekemässä taustalaulujamme jo monen vuoden ajan - ehdotti kertosäepohjaamme uutta laulumelodiaa. Ostimme idean heti, mutta sillä ehdolla, että hän myös laulaisi sen levylle. Hullu suostui ja helvetin hienohan siitä tuli, jostain syystä nokkaan haisee sellainen 80-luvun suomi-rock -klassikkomeininki. Sanoissa on vähän sellaista Kuolleen kukan nimi -aikaista KT -tilitystä. Jossain kaukana häilyi tekovaiheessa ajatus Soundgardenista, mutta aika kauas siitä livettiin. Ei riittänyt lihakset.

Jumala on ollut hiljaa
kaksituhatta vuotta
kiikkustuolissa kiikkuu, itsekseen puhuu
kuluttaa vanhuuttaan

tekohampaat lonksuvat suussa
joku vaihtaa vaipat
ei muista viikonpäiviä, ei
suurta luomustaan

Poika kyttää perinnöksi
taivaan valtakuntaa
tajuton maailma on
Perkeleen syli

eikä sitä voi ohjata enää
mihinkään suuntaan
on peli pelattu, pallo
menetetty on

Syvissä vesissä unelmat kuolevat
ja maailma on kuin Perkeleen syli
murheen kielet mielet, haavat nuolevat
ja maailma on kuin Perkeleen syli
Kylmä syli!

Kuka uskoo kirjoituksiin
jaksaa asuttaa maata
unelmat kuolevat
jo kohtuihin

tai jos sattuvat syntymään
on murhe kumminaan
kuolema päätä silittää, sylkee
tulta lohtuihin

POHJANMAAN KAUTTA (toukokuu 2004- 15.6.2004)
Kulki työnimellä "Juntti". Tätä arvottiin pitkään b-puoleksi, mutta lopulta biisi onnistui niin hyvin, että pakkohan se oli levylle saada. Perus KT -biisi, toimii varmasti keikoilla. Levyn ainoa biisi, jossa on edes vähän huumoria. Mutta kuulostaako säkeistön riffi Halloween -elokuvan tunnarille? Emme kommentoi, emme välitä.

Ei pojasta polvi parane
kuljen kömpelöin liikkein täällä
pohjoisen maan päällä

jossa sukupuu seisoo vahvana
sen kuulen havisevan, varisevan
ja tuulipukujen kahisevan

Pilkkeenä isän silmäkulmassa
olisi parempi olla
kuin melankolian vainiolla

jolla seisoo mykkä kansa
auringonlaskua tuijottaen
hiljaa valtioksi muuttuen

Isän, pojan ja pontikan
nimeen täällä kaikki vannotaan
kautta pohjanmaan
yksi kerrallaan
joutuu luopumaan haaveistaan
Sateenkaaren juurelta
tyhjää kirstua kotiin kannetaan
hangesta hautaan
kieltä rautaan
uudestaan ja uudestaan

Ikkunoista katsovat silmät
joilla ei ole kotia
toisia kodittomia

etsien aurinkoa joka
jossain lähiön takana
makaa kai jo kuolleena

RASKAS KANTAA (toukokuu 2004 - 13.11.2004)
Hynysen lemppareita, riffi on mukavan raskas. Siitä tuli nimi koko biisille. Kertosäe syntyi ihan viime tingassa juuri ennen studioon lähtöä. Metallicasta Alice in Chainsin kautta kimmokkeella Killing Jokeen, ja lopputulos kuulostaa ihan Kotiteollisuudelle. Sanojen puolesta voisi olla jatko-osa Helvetistä itään -biisille. Tässäkään ei päästä mihinkään, ollaan juututtu vain aloilleen.

Yön valossa
taotaan aurinkoa
toivosta uudesta

nähdään unta
mahdottomasta
tulevaisuudesta

että yön maisema
ja tunnelma, joka
on kuin Golgatalla

päiväksi muuttuisi
hätä riemuksi
muuttuisi juhlimalla

Vieraita tähtiä
taivas musta niin täynnä on, sydän
on täynnä tyhjää
silti se raskas on
se on raskas kantaa
raskas kantaa
raskas kantaa
raskas kantaa!

Turhuus makaa
päiviemme yllä
nauttii viihteestä

minä makaan
sohvalla, nautin
TV-liitteestä

eikä kukaan
kerro mikä saisi
minut näkemään

etten enää
tunne ketään
en itseänikään

Mitä halusin?
Mitä hain?
Mitä sain?

Mitä halusin?
Mitä janosin?
Mitä sain?

HYVÄÄ TULEVAISUUTTA (28.11.2004)
Syntyi kesken studiosessioiden paineesta saada vielä yksi biisi varmuuden vuoksi mukaan lisäämään valinnan mahdollisuuksia. Onnistui helvetin hyvin, niin melodialtaan kuin sanoiltaankin. Ainakin tekijänsä mielestä. Lopun kitaramelodiaa rakennettiin Karmilan kanssa hitaasti ja hartaasti. Säkeistöjen laulut on tehty hirveässä krapulassa. No, niin oikeastaan kaikki tämän levyn lauluosuudet, mutta tässä vanhan viinan haju suorastaan tulvahtaa kaiuttimista.

Kulkee henki kaiken yllä
mutta sen laulu kesken jää
kun romuluinen ihminen kulkee
ei mihinkään

ja ihmisten keskellä kulkee
kylmyys itsevarmana
on jäiset huulet suudelmina
jokaisen otsalla

oli kädessään miekka tai aura
aina kaiken tuhoaa
vuosisadasta toiseen
mies uhoaa

viinivirran rannoilta
haudoista, kehdoista
laulu raikaa elämän
aamuista, ehtoista:

Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan kun ei mitään uutta
täällä opita, häpeänsä takaa meille toivottakoot hyvää tulevaisuutta

Sylissä pidetään kauneutta
välillä paiataan rumuutta
haistattelujen väliin
kukkia, runoutta

ja elämä on kuin juhlaa
se ikuisesti jatkukoon
viinin, tanssin ja naisten seasta
raikukoon:

SIEMEN ALLA ROUTAISEN MAAN (kevät 2004-16.9.2004)
Tämän kanssa tuli tirauteltua miksauksissa itkut muutamaan kertaan. Pieni toivon häivähdys levyn loppuun. Nauroimme biisin nimelle jo demovaiheessa tyyliin "nyt on Hynynen ruvennut runoilijaksi". Titteli kuitenkin jäi. Lopun sointukierto, jossa on äärettömän kaunis kitaramelodia, ainakin tekijänsä mielestä, on saanut alkunsa Robbie Williamsin Angels -biisistä, jota Hynynen kerran kotonaan krapulapäissään tavoitteli. Kaihola vilahtaa tässäkin tekstissä. Jossain vaiheessa Hynynen ajatteli siitä levyn nimeä, mutta kun CMX:llä on jo Vainajala, Maj Karmalla Sodankylä, Egotripillä Helsinki-Hollola, Anssi Kelalla Nummela ja mitä muita niitä nyt onkaan, niin idea sai jäädä. Sitä paitsi Kotiteollisuudelle sopisi parhaiten levyn nimeksi Vammala, yhtään vammalalaisia tai vammaisia halveeraamatta. Tai ehkä Aivovammala olisi paras.

Hämärä, aamuinen kaupunki
makaa kuin hirviö hengetön
sen yllä musta taivas
raskas, ääretön

lähiöt eivät ole aikoihin
auringossa kylpeneet
aamun usvassa marssivat
tuhannesti kuolleet

Ei elämä sammu milloinkaan
alla routaisenkin maan
siemen kytee, nukkuu maas
kunnes aurinko nousee taas

Painan pääni syliisi
anna minun olla tässä
Kaiholassa ikuisesti
lohtua etsimässä

BONUKSET:

SUOMI NYT. (7.7.-1.9.2004)
Vieraan sanomaan "b-puoli". Bussikuskimme ja paitamyyjämme Tammen Jani on mukana kööreissä. Vähän rallatus, vaikka säkeistöissä on kyllä hyvä meininki.

Olen
isäni poika enkä muuta osaa olla

Murhe
hukkuu oluttuopin myrskyyn tai kossulla

Kyyti
meni Eurooppaan, minä jäin asemalle

Humppaa
tahdon kuuluttaa ja paskat maailmalle

Kun pientä Suomea uitetaan
höyhenissä ja tervassa
kesyä leijonaa
raahataan talutushihnassa
sen paskat kiltisti pussiin
kerätään puistikossa
seitsemän veljestä
palelevat pusikossa

Mannerheim
housut kintuissa ratsastaa auringonlaskuun

Suomen
osakkeet kääntyvät yöllä jyrkkään laskuun

Paniikki
iskee pörssissä
ja Suomen osakkeet menevät halpaan hintaan

Hiki-
karpalot syöpyvät jokaisen
merkkihenkilön patsaan pintaan

Kun pientä Suomea uitetaan
höyhenissä ja tervassa
kesyä leijonaa
raahataan talutushihnassa
sen paskat kiltisti pussiin
kerätään puistikossa
seitsemän veljestä
palelevat pusikossa

Kun pientä Suomea uitetaan
höyhenissä ja tervassa
kesyä leijonaa
raahataan talutushihnassa
sen paskat kiltisti pussiin kerätään puistikossa
suo, kuokka ja Jussi
mätänevät museossa

EI- KENENKÄÄN MAA (huhtikuu-11.11.2004)
Vituttaa, kun jokaisen kaupan nimi ja jokainen ammattinimike pitää nykyisin olla englanniksi. Amerikkalaistuminen alkaa olla kyllä aika loppuunkaluttu aihe, mutta tässä homma on kiteytetty kyllä aika tuoreella tavalla. Ainakin tekijänsä mielestä. Yritimme saada riffiin vähän sellaista Queens of the Stone Age -meininkiä, kun Hynysen alkuperäisellä demolla biisi oli lähinnä Faith No More -pastissi. Lopputulos on punkkia, kunnon roiskintaa. Kotiteollisuutta. Oli pitkään tulossa myös levylle mukaan, mutta kertosäkeen iloisuus ei olisi lopulta sopinut levyn linjaan. Sanat ovat kyllä erittäin onnistuneet.

Rapakon takaa joku kantaa
huuhaa-todellisuuden
lapset uivat kokiksessa
saavat joka päivä lelun uuden

tavoiteltava todellisuus
takana näyteikkunoiden
palkkapäivä on joka päivä
sitä juhlitaan torvet soiden

Hämärtääkö vai onko vasta aamu
onko kevät vaiko syys
kauppa käy ja sitä pitää käynnissä
ihmisen yksinäisyys

Tervetuloa Ei-kenenkään maahan
kaikkea saa juoda ja syödä täällä, saahan
emme käytä suomea, ja jos mietit miksi
metsurikin kuulostaa hyvältä englanniksi
Ei- kenenkään maa!

Lottokuponkien täyttö on
kansantauti meillä
elämän arvoa mitataan
osakkeilla, seteleillä

ihmisen veri sykkii niin
että näköä haittaa
siemenet ovat reisillä
ennen kuin keretään edes naittaa

Aamuisen baarin kirkkaassa auringonvalossa
kylpee kansa
joka potee kohta krapulaa
vaikkei tiedä edes juhlivansa

Tervetuloa Ei-kenenkään maahan
kaikkea saa juoda ja syödä täällä, saahan
emme käytä suomea, ja jos mietit miksi
metsurikin kuulostaa hyvältä englanniksi
Ei- kenenkään maa!

Tervetuloa Ei-kenenkään maahan
kaikkea saa juoda ja syödä täällä, saahan
Jussin kuokka vaihtunut on näyttöpäätteeksi
mannaa sataa taivaalta vatsan täytteeksi
Ei- kenenkään maa!

HELVETINPYÖRÄ (1.9.-8.9.2004)
Tämäkin oli pitkään kahinoissa mukana, lopulta Sinkkosen ja Karmilan sana vaikutti siihen, että biisi putosi pois levyltä. Hevipunkkia, ja lopussa on hienot kuorot. Nyt katsottuna sanoitus on kyllä vähän levällään.

Kankkulan kaivon kautta
pullon pohjalta
ponnistaa pienikin
että siltä pohjalta

olen tyytyväinen jos saan
edes seuraa taksirengin
seuraava asiakas
vie kai pian senkin

Hukumme mainosroskaan
ja joskus mietin
jos en palaisi koskaan
vaikka vain roskia vienkin

mutta saan niin hyvää palkkaa
että teen mitä käsketään
sovussa elän
ja sovussa lähdetään

Helvetinpyörä
(pyörä pyörii aina)

Toisten epätoivo
on meille viihdettä
nälkääkin nähdään
ainakin TV:stä

ja koneet käyvät
kutoen labyrinttiään
eikä ulos löydä
meistä yksikään

kylmässä yössä
ei liiku oksakaan
kuu on kalpea kuin kuolema
alakuloista lauluaan

aulaa outo lintu
kun perheen yöpuulle
laitan, ja itseni
levolle kaivatulle

AAMUSTA AAMUUN (27.6.-9.11.2004)
Mä vihaan tätä biisiä, totesi Karmila taustalaulusessioissa. Kertosäkeessä on vahvaa Leevi and the Leavings -henkeä, siinä varmaan syy. Hieman tasapaksu, ja pahuksen pitkäkin vielä. Hynynen kyllä pitää kertosäkeestä, mutta muuten biisi on liian ilmeinen KT -biisi.

Korkeita tornitaloja
kirkkoja, palatseja
monumentteja
unesta rakennettuja

Niiden keskellä yö
puhaltaa ankeuttaan
ja jossain siellä ihminen
etsii sitä mitä kaiken takana on

Olen niin kaukana
kasvojeni takana
olet niin kaukana

On taivas liian ylhäällä tavoittaa
maasta niin autiosta
yö jatkuu, eikä se välitä
tästä maailmastamme josta
etsimme jotain lämpöä
tonkien paratiisin raunioita
aamusta aamuun kuljemme
kylmän niittämiä vainioita

Kuin vanhus nousee aurinko
elämäänsä väsyneenä
se katsoo kaupunkia
jolla on tuhansia nimiä

ja nälkää jolla ei ole
mitään rajoja
joka kurkottaa taivaalle
saaden jatkuvasti uusia muotoja

Mikään ei riitä
mikään riitä ei
mikään riitä