Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
TAUSTAA HELVETISTÄ ITÄÄN -LEVYLLE

HOMMAA POLJETAAN KÄYNTIIN KUIN TULPATONTA MOPOA
Kuolleen kukan jälkeen Hynysen olo oli tyhjä. Tuntui siltä, ettei tämän levyn jälkeen voi enää olla mitään sanottavaa. Ei sävellysten eikä sanoitustenkaan suhteen. Näin mies vakuutteli toimittajille, Hongistolle ja Sinkkoselle jo haastattelusessioiden aikana. Sinkkonen yritti sparrata ollen sitä mieltä, että kyllä ne uudet biisit sieltä tulee, antaa ajan vain kulua. Hynynen ei ollut siitä ollenkaan varma.

Ensimmäinen biisinraakile oli kuitenkin jo tullut joulukuussa 2001 Kuolleen kukan nimen taustalaulusessioissa. Hynynen rämpytteli epävireistä akustista ja silloin syntyi säkeistö Minä olen -biisiin, ja kertosäekin, joka tosin hylättiin myöhemmin. Sen jälkeen ei tapahtunutkaan mitään pitkään aikaan. Orkesteri päätti rentoutua kunnolla. Pidettiin kunnon soittotauko kukan äänitysten ja miksausten jälkeen (levy miksattiin tammikuussa 2002) ja alettiin vasta maaliskuussa treenaamaan tulevaa kiertuetta varten. Siitä tulikin pitkä rundi, olimme reissussa koko kevään ja kesällä tehtiin helvetillinen määrä festareita. Oikeastaan on ihme, että saimme sentään +-0:n äänitettyä siinä vapun tietämillä. Mitään muuta uutta ei sitten syntynytkään koko keväänä. Paitsi helvetillisiä ihmissuhdesotkuja.

MOPO KÄYNNISTYY
Hynyselle alkoi tipahdella kertosäkeitä kesällä 2002. Perkeleen työtä ja Tämän taivaan alla syntyivät. Biisejä kasaantui lopulta aika hyväkin nippu, mutta karsinta oli raakaa. Vain nuo kaksi edellämainittua jäivät sellaisenaan eloon. Ja tämä karsinta tapahtui siis ennen kuin Hongisto ja Sinkkonen olivat kuulleet yhtäkään tekelettä. Ne on kovia jätkiä, ei niille kehtaa mitään ihan humppaa viedä. Ne tappaa ja teurastaa, ja poraavat, perkeleet, kaupanpäällisiksi vielä perseeseenkin.

Hynynen jatkoi siis epätoivoista "sävellystyötään" ja teki demoja lähinnä omaksi huvikseen. Syksyllä 2002 kasassa oli jo toistakymmentä biisiä, mutta sanat vain yhteen (Perkeleen työtä). Täytyi tehdä ns. "taiteilijan perinteiset" eli vetäytyä mökille viikoksi pois baarien ja ihmisten lähettyviltä, sulkea puhelin, tuo perkeleen keksintö, ja pakottaa homma alkuun. Tämä tapahtui siis lokakuussa 2002. Alku oli taas äärimmäisen vaikeaa, sillä edellisten tekstien kirjoittamisesta oli taas vierähtänyt vuosi, siinä välissä oli tehty vain +-0, joka ei nyt tekstinä kovin kummonen ole, pelkkä purkaus, ja pari kesällä henkiin jäänyttä uutta kertosäettä.

Viikko luonnon helmassa ilman päihteitä teki ihmeitä. Hynynen käveli mökistä ulos kymmenen uuden tekstin ja muutaman uuden sävellyksen kanssa, mm. Yö päivää keinuttaa syntyi lähes kokonaisuudessaan mökillä. Biisin raakileita oli nyt kasassa noin kaksikymmentä. Levyn sokkeli oli siis jo hyvällä alulla, nyt tarvittaisiin vain lisää duunareita. Yksi putkiroope ja yksi rakkauden betoniraudoittaja.

TREENAUS? MITÄ SE ON?
Sinkkonen ja Hynynen matkustivat Joensuuhun. Tarkoitus oli treenata muutama päivä ja viettää Kerubin hautajaisia. No, hautajaiset vietettiinkin kyllä, mutta treenaus jäi vähän vähille. Kerkesimme pitää yhdet lyhyet treenit viinan ja Mennenin ryypiskelyn lomassa (kyllä, sillä reissulla tuli käytyä pohjalla). Saimme kasaan kuitenkin muutaman uuden viisun: Unet katsottu puhki ja Lemminkäinen saivat muotonsa. Tosin ne hyllytettäisiin myöhemmin, mutta sitähän me emme vielä tässä vaiheessa tienneet.

Lokakuun lopulla Kotiteollisuus lähti taas kiertueelle ja uudet biisit saivat jäädä. Vieläkään Sinkkonen ja Hongisto eivät olleet kuulleet nuottiakaan laulumelodioista (koska ne olivat epäselviä vielä Hynysellekin). Kiertue muodostui taas (niinkuin meillä tapana on) aika helvetin rankaksi kokemukseksi, eikä sen jälkeen juurikaan kiinnostanut treenata uutta. Päätimme siis odottaa. Sovimme, että aloitamme uusien biisien treenauksen vähän ennen joulua Hongiston uudessa kartanossa Tohmajärvellä.

Thumbnail imageTässä välissä Hynynen kerkesi käydä "mökkisanoitukset" läpi. Lähes kaikki lensivät roskiin. Onneksi siellä oli edes pari hyvää joukossa. Ja muutama hyvä aihio.

Kartanotreenit joulukuussa 2002 pelastivat tilanteen. Teimme pitkiä päiviä (5-8 tuntisia treenejä!) sekä ennen että jälkeen joulun. Saimme kasaan kuusitoista kappaletta. Ensimmäisiä kunnollisia tekstejäkin alkoi tulla jo ilmoille. Minä olen, Perkeleen työtä, Yö päivää keinuttaa, Tämän taivaan alla ja Viimeinen lause olivat ensimmäisten suht valmiiksi saatujen sanoitusten joukossa.

Thumbnail imageVuodenvaihteen tietämillä kävimme tekemässä Routa ei lopusta uuden version ja keikkamiksaajamme Virtanen miksasi pari livebiisiä syksyn keikoilta. Arvatkaa muuten oliko Hynysellä mukavaa kuunnella heti kiertueen jälkeen noin kymmenen keikkatallennetta nauhalta ja valita sieltä onnistuneipia biisejä? Se oli helvetti ja kävi työstä. Omaan ääneen ja metelöintiin kyllästyy nimittäin vähän helvetin nopeasti. Onneksi sieltä sentään löytyi paljon hyvääkin sen paskan seasta. Mitä opimme tästä? Aina kannattaa tonkia paskaa.

TAITEILIJA KÄRSII, PUNAVIINI LÄIKKYY
Hynynen aloitti sanoitustyösä toden teolla tammikuussa 2003 ja jatkoi sitä maaliskuuhun asti. Maaliskuussa pidimme treenejä Lappeenrannassa ja hioimme biisejä eteenpäin karsien samalla paskimpia. Uuttakin syntyi, Tuonen joutsen ja Helvetistä itään jammailtiin kasaan. Hynynen sopii YUP:n Martikaisen kanssa, että tämä käy sanoitukset läpi ja antaa tarvittaessa konsultointia.

Thumbnail imageNäin kävikin. Martikainen ja Hynynen pitivät lyhyehkön neuvonpidon Hynysen lukaalissa YUP:n Lappeenrannan keikan yhteydessä. Miehet joivat saatanasti kahvia ja seitsemän biisiä keskusteltiin läpi (enempää Hynynen ei vielä uskaltanut näyttää). Martikainen esitti muutamia varsin hyviä huomioita. Hynynen korjasi sen minkä tarpeelliseksi katsoi. Eli kaiken sen, minkä Martikainen huomioi.

Thumbnail imageÄänitimme demon (siitä kerrotaan toisaalla näillä sivuilla) huhtikuun puolivälissä kuudestatoista biisistä. Huomasimme, että paketti on aika hyvin jo kasassa. Samaa mieltä olivat niin levy-yhtiö kuin Karmilakin, joka hyllytti biisiryppäästä vain kaksi biisiä. Päätimme, että tulevalle levylle tulee yksitoista biisiä ja kolme tehdään bonuksiksi sinkkuihin.

Nyt kun miksaukset ja masterointi ovat takana olemme päätyneet kymmenen biisin levyyn ja neljään sinkun "b-puoleen". Eli paketti on seuraavanlainen:

KOTITEOLLISUUS: HELVETISTÄ ITÄÄN
HELVETISTÄ ITÄÄN
Viimeisin biisi, joka tehtiin. Riffi ja säkeistö syntyivät treenijameissa. Illalla istuttiin kolmestaan baarissa (joka on oikeasti helvetin harvinaista Lappeenrannassa) ja vedettiin naamat. Hynynen teki kertosäkeen sanoineen kaikkineen seuraavan aamun krapulassa, ja saman päivän treeneissä biisi olikin valmis. Myöhemmin tajusimme, että riffi menee aika läheltä KISSin God of Thunderia. Hongisto totesi, että KISSiltä saa aina varastaa, kunhan ei varasta Paul Stanleyn biiseistä. KISSiltähän me olemme varastaneet vahingossa aikaisemminkin, Yksinpuhelun riffihän mukailee kuulemma War Machinea.

VERI VALUU MAAHAN
Työläin biisi. Sinkkonen ei meinannut millään tajuta, että tämän voi soittaa Hurriganes -tyylillä aivan suoraan, mies kun kuuntelee välillä liiankin orjallisesti kitara-aksentointia. Lähtökohtana oli Entombed. Biisi saatiin kunnolla kasaan vasta juuri ennen demon tekoa. Martikainen auttoi hieman sanoissa, mutta ehkä hieman liian vähän, luulen.

KUNINGAS MAMMONA
Hynynen yritti jammailla Iron Maidenin Waisted Yearsia ja riffi alkoi muotoutua siitä. Lopulta riffistä tulikin (luojan kiitos) aivan erilainen. Loksahti treeneissä kohdalleen heti ensimmäisestä soittokerrasta lähtien. Hynysen ideana oli tehdä mahdollisimman yksitoikkoinen huutobiisi. Karmila yritti äänitysvaiheessa kehitellä säkeistöihin jotain melodiaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Miksauksen jälkeen mies oli kuitenkin helvetin tyytyväinen biisiin. Nightwishin Tuomas soitti loppuun hienot syntikkakuviot tehden finaalista aivan helvetin pelottavan. Martikainen auttoi sanoissa. Kotiteollisuuden Master of Puppets, ei sävellyksellisesti vaan tunnelmaltaan.

MINÄ OLEN
Ensimmäinen valmis biisi näistä uusista. Hyvin skitso. Välillä tuntuu helvetin hyvältä, välillä taas hirveältä suomirock -rallilta ollen luultavasti molempia. Mutta sanat ovat erittäin onnistuneet, ja siitä kiitos myös Martikaiselle. Positiivisin biisi meiltä ikinä, myös sanojensa puolesta.

TÄMÄN TAIVAAN ALLA
Kulki nimellä "Tyttöjen biisi" heti ensi treeneistä lähtien. "Tällä biisillä saadaan pillua", totesi Sinkkonen. Sanoista tuli kuitenkin aivan helvetin toivottomat, ei siis huonot, vaan synkät. Ensimmäinen kertosäe, joka näistä uusista valmistui, säkeistöjä piti hioa vähän pitempään. Lopun kitaramelodia on tuttu jostain, mutta kukaan ei saanut mieleensä mistä. Se päätettiin siis jättää. Tuomas veti loppuun hienot viulusyntikat. Hynynen itki Hongiston alakerrassa kun mies soitti niitä. Olivat niin perkeleen kauniita kuvioita.

VIITTÄ VAILLE VAINAA
Tehtiin erillisenä sessiona kaksi viikkoa varsinaisten äänitysten jälkeen. Karmila vaati lisää vauhtia levylle. Mehän tehtiin. Äänitettiin yhdessä päivässä Finnvoxilla joskus heinäkuun alussa. Sanoituksen idea tuli kun Hynynen kävi katsomassa isäänsä sairaalassa levyn äänitysten aikaan. Ensimmäinen asia, joka tuli mieleen oli "tuo ukkohan on viittä vaille vainaa". Tuli mietittyä isä-poika -suhteita sen jälkeen aika tarkkaan. Ja sitä, että miten vanhan liiton ukot elämään suhtautuu, että "töitä pitää tehdä vaikka henki lähtis". Ja ennen kaikkea: miksi vitussa näin on? No, siihen ei löydy vastausta tästä biisitä, ja tuskin mistään muualtakaan.

TUONEN JOUTSEN
Hienointa, mitä olemme tehneet koskaan, treenikämppäjamien tulos. Martikainen auttoi hieman sanoissa, ja lopulta niistä tulikin aivan helvetin hyvät. Loppu on jammailtu kasaan juuri ennen demon tekoa. Vielä demolla se kuulosti helvetisti CMX:ltä. Karmila auttoi muuttamaan sitä hieman varsinaisissa äänityssessioissa, ja kun Tuomas soitti sinne vielä hienot syntikat ja Pahuuden poikakuoro veti mahtipontiset kuorot, kuulostaa lopputulos aivan joltain vitun oopperalta. Erittäin vaikuttava, nostaa karvat pystyyn.

KAKSONEN
Mietittiin pitkään tästä jonkun singlen kakkosbiisiä. Karmila miksasi kuitenkin biisin niin hyvin, että pakkohan se oli levylle laittaa. Hongisto ja Sinkkonen hoilaavat mukana kertosäkeessä, se oli varsin sympaattisen kuulosta toimintaa. Lopulta se alkoi toimia niin hyvin, että käytimme poikien "futiskuoroa" muutamassa muussakin biisissä. Sanat ovat jatkoa Päivänsäde ja Menninkäiselle, näinhän siinäkin tarinassa lopulta täytyi käydä. Biisi itse syntyi treenijamien tuloksena, vain kertosäe oli Hynysellä valmiina.

RAUDANLUJAT
Hynynen harsoi sanat kasaan hädissään juuri ennen laulusuoritusta. Idea oli toki ollut olemassa pitkään, mutta viimeistely tapahtui vasta pakon edessä onnistuen lopulta erittäin hyvin. Kertosäe on aika poppi, mutta riffi on rautaa. Perusbiisi, perustuu ehkä hieman liikaakin yhteen riffiin. Kertosäe pelastaa helvetisti.

YÖ PÄIVÄÄ KEINUTTAA
Henkilökohtaisin näistä uusista. Tämän ääressä Hynynen on tirauttanut muutamat itkut. Finaalin lauluosuus syntyi Hongiston saunassa Hynysen mököttäessä siellä yksinään edellisenä iltana ennen biisin laulusuoritusta. Siinä oli taas Karmilalla ihmettelemistä. Ensin biisin kertosäe osoittautui helvetin vaikeaksi laulettavaksi ja sitten loppuun tuli vielä finaali, joka oli vähintäänkin yhtä vaikea. "Miksi vitussa sun pitää tehdä sellaisia melodioita, joita sä et pysty kunnolla laulamaan?" Aaltonen ja nuorempi Hynynen paikkaavat hienosti taustalauluilla. Ja Tuomas soitti taas hienot syntikat pohjalle.

BONUKSET:
ISÄ, POIKA JA PAHA HENKI
Lähtökohtana oli Black Sabbath, hidastempoinen Entombed ja Mannhai, jota Hynynen on diggaillut koko kevään. Biisi on hyvää riffittelyä ja sanatkin ovat kohtalaiset, vaikka syntyivätkin pakon edessä juuri ennen laulusuoritusta. Laulu on vaan sellaista mesoamista, ettei sitä enää vanhat miehet jaksa. Tämä on luultavasti niitä biisejä, joista vanhemmat fanit tulevat purnaamaan, että "sehän on teidän paras biisi, miksei se ole levyllä?".

RAKKAUS JA MINÄ 6-0
Meidän versio Eppujen Njet njetistä tai Miljoonasateen Marraskuusta. Oli pakko kokeilla, että osaanko kirjoittaa sellaisen perinteisen "minut on jätetty" -tekstin. Aika meidän näköinenhän siitä tuli. Ja riffi kumartaa vahvasti Peer Gyntin suuntaan. Oli aivan kalkkiviivoille saakka mukana levyllä, mutta juuri ennen masterointia päätimme, ettei biisi sovi kokonaisuuteen.

KUKKO LAULAA
Erittäin vanha kertosäe liitetty uuteen biisiin. Riffissä on jotain, joka muistuttaa vanhan liiton hevistä, siksi Karmila teki soundistakin hieman tummemman. Biisi oli pitkään menossa levylle, mutta todettiin loppukahinoissa ehkä hieman tylsäksi. Sanat ovat helvetin henkilökohtaiset, ja jopa aika onnistuneet. Harmitti hieman, että biisi piti pudottaa.

VIIMEINEN LAUSE
Tämäkin oli vahvasti menossa levylle asti, kunnes Karmila raakkasi sen demon kuultuaan. Oli oikeassa, vähän junnaavahan tämä on. Onnistui kuitenkin äänityksissä todella hyvin. Hongisto ja Sinkkonen heittävät hienoa futiskuoroa taustalla.

Tarinointi jatkuu studiopäiväkirjoilla lähipäivinä ja -viikkoina.

hynynen elokuussa 2003

OSA 3