Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
STUDIOPÄIVÄKIRJA (11.12.-13.12.2001)
TAUSTALAULUT

Tiistai 11.12.2001
Taustalaulut tehdään viime levyltä hyväksi havaitulla metodilla. Karmila tekee biiseistä raakamiksaukset ja Hynynen vie ne mukanaan Imatralle, tuonne Suomen Transylvaniaan. Siellä herrat Miitri "Danny" Aaltonen ja Janne "Nostredamus" Hynynen vetävät taustalaulut tarvittaviin kappaleisiin. Paikkana toimii Music Bros- studio, tuo Suomen ainoa täysin älyvapaa vyöhyke. Aaltonen toimii äänittäjänä.

Hynynen on toimittanut herroille Aaltonen ja Hynynen raakamiksauksen levyn materiaalista jo aikaisemmin. Pojat ovat siis saaneet harjoitella. Kun Hynysen Janne kyselee Aaltoselta, että onko hän perehtynyt materiaaliin etukäteen, saa hän tylyn vastauksen:
- Ja vitut. Just ennen teidän tuloa kattelin sointuja pariin biisiin.
Miesten toimintaa.

Aloitamme Aaltosen perhekiireiden takia vasta illalla. Sehän käy Hynysen veljeksille, he kun ovat (varsinkin nuorempi) enemmän yöihmisiä. Homma lähtee käyntiin pienten alkuviivästysten jälkeen (kahvin juontia, vittuilua, levyjen kuuntelua, piereskelyä). Kielletyn puun hedelmä on ensimmäinen biisi. Rutiinia. Perusstemmoja. Tosin niidenkin tarpeellisuus on hieman epäselvää, Hynynen oli alun perin sitä mieltä, ettei tähän biisiin stemmoja edes tarvita. Pojat kuitenkin vetävät, Karmila päättäköön. Rakastaa/ei rakasta joutuu sitten käsittelyyn. Perusstemmoja jälleen. Homma hoituu nopeasti. Tuomittua aloitetaan, mutta sitten iskee väsymys. Jätämme sen pöydälle ja juomme parit saunakaljat. Urhoa, maistuu helvetin hyvälle. Neloskaljakin voi siis toimia!

Keskiviikko 12.12.2001

Käytämme Aaltosen kanssa useamman tunnin aamusta nuoremman Hynysen herättelyyn. Viimein Nostredamus heräilee ja jatkaa kahvikupillisen ja parin leivän jälkeen siitä mihin eilen jäätiin. Tuomittuun luodaan hieman munkkitunnelmaa. Huomaa, että mies on kuunnellut viime aikoina Fantomasin uusinta. "Kauhukuoroja" on tarjolla lähes jokaiseen biisiin.

Meren mutaa vedetään sitten. Pojat kehittelevät käden käänteessä stemmat kertosäkeeseen ja Hynynenkin päättää huutaa säkeistöjä varmuuden vuoksi. Ettei tunnelma pääse menemään aivan kansanmusiikkiosastolle. Vaikka kyllähän hevikin on kansamusiikkia. Vähän tyhmemmän kansan. Vuonna yksi ja kaksi on perusrokki AC/DC:n hengessä. Sen takia sen stemmoihin ei mene aikaa kuin puolisen tuntia.

Kuolemanvakavaa saa pojat hymähtämään. Nyt ollaan kauneuden ytimessä. Kotiteollisuuden pojat joutunevat mm. tämän biisin takia ostamaan ensi keväänä kestävät sontikat. Tätä sisäpiirin vitsiä Hynynen ei ilkeä selittää tässä. Eikä missään muuallakaan. Pojat rakentavat stemmoja ja Hynynen lähtee lenkille. Mies tekeekin melko pitkän vedon. Ja käy samalla kaupasta hakemassa ahkerille laulajapojille kaljaa. Ja myös itselleen.

Thumbnail imageHynysen saavuttua vihdoin studiolle alkaa Kuolemanvakavaa ollakin jo valmis. Lämmitämme saunan ja alamme keskittyä oleelliseen. Imatran yöelämä todetaan jälleen musertavan masentavaksi. Viiksiukot tunkevat juttelemaan, eivätkä saatanat tajua poistua, vaikka olisi kuinka tyly. Tyhmyyttä vai epätoivoista sinnikkyyttä? Ei voi tietää. Jaloviina maistuu ja Hynynen vaipuu hypnoosiin.

Torstai 13.12.2001
Satu peikoista, tuo dinosaurus Helvetistä, on päivän ensimmäinen. Tähän meneekin aikaa useampi tunti, sillä kertosäkeeseen kehitellään sellaista vallia, että voisi jopa todeta Tunturin hieman karkailevan tieltä. Herrat Danny ja Nostredamus panevat parastaan. Myös biisin b-osasta tulee huomattavan kaunis. Hynysen leuka väpättää jälleen. Johtuu varmaan krapulasta, se nimittäin on melkoinen.

Talvi sydämmessä on myös hieman hankalampi pala. Aluksi emme nimittäin keksi siihen juuri mitään laulettavaa. Jotain siihen on kuitenkin pakko tehdä, muuten se jäisi helvetin tylsäksi. Viimein idea valkenee ja lauluraitoja tehdään niin saatanasti. Kauhua ja munkkitunnelmaa. Ja kertosäe jää heviksi. Voi Luoja menee rutiinilla. Perusbiisiin perusstemmat. Kertosäe on rallatus ja stemmat korostavat sitä entisestään. Kuulostaa aivan joltain näiltä nykyajan poikapunkbändeiltä. Bonusbiisiksi siis.

Thumbnail imageAlussa oli- biisin c-osaa kehitellään pitkään. Hynynen karjuu ensin ja Nostredamus vetää munkkitunnelmaa. Sen jälkeen Aaltonen aloittaa itämaisen tunnelmoinnin ja paketti on valmis. Helvetinmoinen sillisalaatti, joka kuitenkin jollain kumman tasolla toimii. Epätoivon tasolla ehkä. Aaltonen vetää äänensä aivan piippuun, kuten viimeisen biisin aikana jo voikin. Ja pitää.

Sinkkonenkin laskeutuu paikalle. Hörpimme kahvia, kuuntelemme aikaansaannoksiamme ja Sinkkonen myhäilee kuin kiikkustuolissa istuva vanha ukko, joka katselee lapsenlapsiensa telmimistä pihanurmikolla.

Kello on kaksi yöllä. Tupakilla ollessamme tajuamme vihdoin ja viimein, että nyt tämä on oikeasti tässä. Levyn äänitykset on tehty. Seuraavaksi alkaa se vittumaisin vaihe Karmilalle ja mukavin vaihe meille eli miksaus. Mikko miksaa ja me juopottelemme ja itkemme studion nurkassa. Ja taputtelemme toisiamme selkään, että miten vitun hyviä soittajia ja laulajia sitä ollaankaan. Mutta siihen on aikaa. Se on vasta tammikuussa. Sitä ennen ansaittu lepo, eikä nuottiakaan musiikkia ennen seuraavan vuoden alkua.

Levyn nimeksi tulee KUOLLEEN KUKAN NIMI. Nyt sen kai voi jo paljastaa. Vielä kun uskaltaisi tarjota tätä nimiehdotusta Hongistolle ja Sinkkosellekin...

hynynen joulukuun 19. päivänä 2001

OSA 7