ILLUUSIOIDEN JA HARHAKUVIEN MAAILMA. SIJAITSEVATKO NÄNNIT EMÄTTIMESSÄ? OLEN EKSYNYT JOUTSENOSSA, KULKENUT KAUPUNGIN REUNAN YLI.

MAANANTAI 15.10.
Hongisto hakee Hynysen aamulla aikaisin. Liian aikaisin. Uudet seikkailut odottavat. Pari viikkoa on mennyt nopeasti. Hynynen on keskittynyt urheiluun ja työelämään. Ja parisuhteen hoitoon. Myös Hongisto on hoitanut parisuhdettaan ja käynyt oikein Portugalissa saakka. Miehen vartalo kiiltää pronssisena. Sinkkonen on jatkanut uuteen asuinpaikkakuntaansa ja sen paikallisiin alkuasukkaisiin tutustumista. Alkoholin merkeissä, tottakai. Eihän suomalainen mies solmi mitään uusia tuttavuussuhteita selvin päin.

Hongisto jää Helsingin keskustaan hoitamaan bisneksiä. Hynynen ottaa auton ja hakee herra Karmilan Finnvoxilta. Jälleennäkemisen riemu on huomattava. Miehet melkein tervehtivät toisiaan.

Ajamme Tuusulaan, tuonne Leviathanin alkukotiin. Aloitamme kitaroilla. Hynynen on kehitellyt Valtakuntaan uuden riffin säkeistön pohjalle. Sen käyttämisestä emme pääse varmuuteen. Ehkä se ei ole hyvä idea? Se päätetään sitten miksauksessa. Niin kuin moni muukin asia.

Tuomitun kertosäkeen alle Hynynen ja Karmila suunnittelevat huomattavan kauniin kitaramelodian. Se on niin hyvä, että Hynynen soittaa sen vielä biisin loppuunkin. Näin saadaan biisille outro, vai mikä se hieno sana nyt onkaan.

Sitten tarkistelemme edellisen session lauluraitoja. Päätämme korjata hieman Rakastaa/ ei rakastan kertosäettä. Se paraneekin hieman, parin viikon aktiivinen urheilu/ lepo on tehnyt tehtävänsä. Hynynen on kovassa iskussa. Niin kovassa, että on pakko avata olut sen kunniaksi.

Hynynen laulaa Voi Luojan, joka menee rutiinilla. Olemme aikaisemmin päättäneet jättää sen bonusbiisiksi. Siinä on liian iloinen kertosäe.

Hongisto soittaa baarista. Suuntaamme sinne.

Yöllä kuuntelemme Maj Karman uutta singleä ja toteamme, että Häiriö näyttää bändikuvassa aivan Hongiston mummolta. Helvetin ruma mummo pojalla! Hynynen juttelee Ylpön kanssa puhelimessa henkeviä. Karmila kertoo aamulla huudon kuuluneen yläkertaan saakka. Yritä siinä sitten nukkua. Sellaista se on kun kaksi huutajaa keskustelee. Siinä lähtee järki.

TIISTAI 16.10.
Pieni jomotus otsan seutuvilla häviää ravitsevan aamiaisen myötä.

Hongisto lähtee jälleen hoitamaan bisneksiään keskustaan. Karmila huomaa Hynysen orastavan krapulan ja ehdottaa matalien säkeistöjen laulamista. Niistä lähdetäänkin liikkeelle.

Alussa oli vedetään ensimmäisenä. Homma menee helposti purkkiin kaikkine huutoineen ja kuiskauksineen. Saman kohtalon kokee myös Iäisyyskutsu. Jokin ihmisessä säkeistöt menevät myös helposti, mutta kertosäe tuntuu hankalalta. Se päätetään jättää myöhemmäksi.

Tässä vaiheessa kahvia on kulunut liioittelematta jo pannullinen.

Hynynen päättää tarttua härkää sarvista: Satu peikoista joutuu käsittelyyn. Säkeistöjä ja väliosia hinkataan pitkään ja hartaasti. Viimein ne saadaankin nauhalle, samoin kuin biisin lopetus ja kertosäkeen matalat osat. Varsinainen päälaulu kertosäkeestä päätetään jättää myöhemmäksi. Ääni ei kestä enää.

On otettava olut.

Hongisto palailee retkiltänsä. Laukku on täynnä levyjä. Kerubi-baarin toimitusjohtaja on saanut huomattavan paljon promomateriaalia, josta voi ruveta rakentamaan baarin tulevaa ohjelmistoa. Voi mies parkaa!

Sinkkonen soittaa:

- Vittu, mie oon paratiisissa.
- Missä sitten? kysyy Hynynen.
- Keravan Alkossa. Tarviitteko mitään?

Emme tarvitse. Tarvittavat täydennykset on tehty jo aikaisemmin. Hetken kuluttua Sinkkonen saapuu tontille. Jätämme työnteolle hellät jäähyväiset ja alamme keskittyä illuusioiden ja harhakuvien maailmaan.

Pienen lämmittelyn jälkeen suuntaamme Helsingin keskustaan palaveeraamaan levy-yhtiömme pomon Atte Blomin ja promootiosta vastaavan Sirun kanssa. Junamatkan alkumetreillä tuhoamme toffeeliköörin ja kiroamme sitä, että olimme jälleen kerran arvioineet alkoholinkäyttömme pahasti alakanttiin. Perkele, eikö sitä ikinä opi? Loppumatka menee siis kuivin suin. Joudumme keskustelemaan keskenämme, koska pullo ei ole huulilla. Tilanne on lähes sietämätön!

Palaverissa sovitaan, että levy miksataan tammikuun lopulla ja julkaisu on maaliskuun alussa. Sitä ennen tulee single helmikuussa. Ja siihen video, jos kaikki menee nappiin. Toinen single ja video olisi tarkoitus julkaista sitten myöhemmin keväällä. Bonusbiisejä on nyt sen verran, että singleistäkin saadaan varsin asiallisia ja faniystävällisiä paketteja. Se tässä mainostamismielessä todettakoon.

Levy-yhtiön väki poistuu. Ilta hämärtyy. Suuntaamme Tavastialle katsomaan Ultra Brata. Jopa Karmila, joka ei voi sietää yhtyettä lähtee mukaan. Me muuthan olemme suorastaan faneja.

Ensimmäinen tunti menee hurratessa, mutta sitten ei enää jaksa. Siirrymme baarin puolelle ja keskitymme siihen missä olemme hyviä: viinan vetoon ja paskojen juttujen laukomiseen.

Käymme syömässä Manalassa. Konjakkia ja sikareita, taas. Ja henkeviä keskusteluja Waldemar Walleniuksen ja Lamppu Laamasen kanssa. Laamanen huutaa kuin hinaaja. Ja Hongiston maksapihvi pyörii lattialla. Siitähän riemu vasta syntyy:

- No, Hongisto, mikä nyt maksaa?
- Siehän voisit, Hongisto, maksaa nää ruuat. Vai et sie jaksa maksaa?
- Ei taida maksaa vaivaa.
- Paljon toi maksa oikein maksaa?
- Mutta taksilla mennään takaisin Tuusulaan, maksaa mitä maksaa!

Ja niin menemmekin. Kuuntelemme Maj Karman levyä ja niitä kymmeniä hevilevyjä, joita löytyy Hongiston laukusta. Ne saavat Sinkkoselta tylyn tuomion. Noin kymmenen sekunnin kuuntelun jälkeen soitin sammuu ja Sinkkonen toteaa:
- Paskaa.
Sammuttelemme valoja kellarista Aino Karmilan ja Lillin (koira) tullessa aamulenkiltä. Kello on kuusi.

KESKIVIIKKO 17.10.2001
Kello on lähempänä puoltapäivää Hynysen kömpiessä ylös. Suussa maistuu eilinen ruoka ja jokin epämääräinen, joka ilmeisesti muistuttaa paskan makua. Aamulla on juotu vielä pirtua, maun epämääräisyys selittynee sillä.

- Tehtäiskö taas niitä matalia lauluja? ehdottaa Karmila vittuileva ilme kasvoillaan.
- Sijaitsevatko nännit emättimessä? kysyy Hynynen.

Hynynen haluaa nimittäin herkistellä ja aloittaa, da- daa, akustisista kitaroista! Niitä soitetaan Kuolemanvakavaan ja Satu peikoista- biisiin. Ensimmäinen kerta muuten kun käytämme akustisia kitaroita levyllä.

Tämän jälkeen pojat päästetään irti! Mullikuoro Hongisto, Hynynen ja Sinkkonen vetävät taustahuutoja Vuonna yksi ja kaksi- biisiin ja Käärmeen päähän. Homma toimii kuin tauti! Ensimmäinen kuulostaa aivan AC/DC:ltä ja jälkimmäinen Metallicalta. Hurjaa hommaa.

Hongisto lähtee kotiin.

Hynynen vetää vielä Pirunpellon kokonaisuudessaan. Biisi on saanut uudet sanat ja niitä pitää hieman sovitella. Sovittelun lomassa Sinkkonen kysyy varovasti tulevan levyn nimeä.

- Se on pillu, vastaa Hynynen
- No, niinpä tietysti, toteaa Sinkkonen

Sinkkonenkin lähtee kotiin. Puoli kaksitoista tulee kuitenkin viesti:

- Olen matkalla baariin, toivottavasti tekin olette!
- Ja vitut. Mie tanssin täällä balettia ja Karmila komppaa kanteleella! vastaa Hynynen.
- No, toivottavasti kanteleessa on edes särö! kuittaa Sinkkonen.

Hynynen täyttelee ristikoita ja Karmila tuhoaa yläkerrassa punaviiniä ja katsoo telkkaria. Siinä alkuyön ohjelma.

TORSTAI 18.10.2001
Aamu alkaa kahvilla. Niin aina.

Meren mutaa pääsee Hynysen hellävaraiseen käsittelyyn. Vitun vaikea biisi jostain syystä. Säkeistöt ovat vaikeita ja kertosäe on helvetti. Siihen nähden homma menee kuitenkin yllättävän nopeasti purkkiin. Kahvia tosin kuluu niin saatanasti.

Talvi sydämessä jää sitten viimeiseksi. Hynysellä ei ole aavistustakaan siitä, miten säkeistön pitäsi mennä. Hän pudottelee Karmilalle muutamia ideoita. Karmila pyörittelee päätään ja pitää ideoita säälittävinä. Päätämme vetää säkeistöt yhdellä äänellä läpi ja kehitellä myöhemmin jonkun stemman niihin. Pahuuden Poikakuorolle hommia. Sitten vedämme ne kertosäkeet, jotka aikaisemmin jäivät tekemättä. Eli Jokin ihmisessä ja Satu peikoista.

Karmila ajaa Hynysen yläkertaan. Hän tahtoo vielä yksin kuunnella laulut läpi ja tarkistaa onko suorituksia vielä parannettava. Parin tunnin kuluttua mies toteaa, että Meren mutaa on liian pliisu. Kertosäe pitää vielä huutaa varmuuden vuoksi. Jätämme sen kuitenkin huomiseen. Viemme tyhjät pullot kauppaan. Saamme niistä rahaa yli 200 mk. Ostamme ruokaa. Sitä on kiva napostella.

PERJANTAI 19.10.2001
Hynynen huutaa Meren mutaa- biisin kertosäkeen. Ja parantelee vielä Vuonna yksi ja kaksi säkeistöjä. Sitten kertaamme vielä kaikki biisit läpi ja mietimme, mitä kaikkea on vielä tekemättä. Biisit alkavat olla viittä vaille valmiita! Nyt tuntuu hyvältä, kokonaisuus on jo aika selvänä mielessä. Hyviä biisejä, helvetin hyviä. Jopa bonusbiiseistä on tulossa varsin laadukkaita.

Tämän jälkeen alkaa helvetti. Teemme kitarakiertoja lähes jokaiseen biisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että Hynynen seisoo kitaransa kanssa vahvistinkaapin välittömässä läheisyydessä, jotta kitaran soundi kiertäisi ja vinkuisi mahdollisimman tehokkaasti. Kiertoja ei tehdä vain yksittäisiin kohtiin, vaan yleensä koko biisin alle. Silloin sieltä on ainakin varaa valita, mitä kohtaa halutaan miksauksessa käyttää. Vai käytetäänkö koko raitaa. Joka tapauksessa, kyseessä on hurja urakka, joka saa Hynysen pään lähes räjähdyspisteeseen. Mutta on se sen arvoistakin. Kuulostaa majesteetilliselta. Alussa oli -biisiin tehdään parikin raitaa kiertoa (Mikko innostuu tekemään toisen raidan) ja biisille tulee lopulta pituutta n. 20 min. Suunnittelemme, että tällä biisillähän levy täytyy aloittaa, tottakai! Varsinkin kun pituutta tulee vielä ainakin 5 minuuttia lisää, kun syntikat lisätään. Taidetta? Liioittelua? Aivan oikein.

Tämänkertaiset sessiot ovat päättymässä. Homma jatkuu viikon päästä syntikoiden ja muiden "koristeiden" merkeissä. Pullot avautuvat. Suuntaamme Keravan asemalle katselemaan teinien kaatuilua ja nauttimaan keskiolutta ja Gintonicia.

Hynynen nukahtaa junaan ja herää Joutsenossa. Lappeenrannan asema on siis mennyt ohi noin 15 min sitten.

Hynynen seisoo Joutsenon asemalla keskellä yötä keskellä ei mitään. Puhelimesta on loppunut akku. Missään ei näy valoja, joiden mukaan voisi suunnistaa. Hynysellä ei ole aavistustakaan, missä sijaitsee Joutsenon massiivinen "keskusta". Ei auta, liike on tärkeintä. Hynynen vaeltaa tietä pitkin johonkin. Tuulee aivan saatanasti. Reppu hajoaa matkalla, hihnat irtoavat. Vitutus on nyt saamassa ääripäänsä. Hynynen kiroaa isänsä alimpaan helvettiin, tämä on nimittäin tuonut Adidaksen piraattirepun joltain reissultaan. Paska reppu. Älkää ostako piraattituotteita!

Viimein Hynynen saapuu huoltoasemalle kutostien laitaan. Baarin pitäjä katsoo lievästi huvittuneena kun hikoileva Hynynen pyytää tilaamaan taksin.

Isäntä saapuu taksilla kotiin haisten viinalle. Tyylikästä? Ehkä ei, mutta aidon suomalaista. Ja vitun kornia.

TÄLLÄ VIIKOLLA AKTIIVISESSA KUUNTELUSSA OLLEET LEVYT:

1. Välikausitakki (tällä levyllä Mikko Alatalon pimeä puoli tulee esiin)
2. Maj Karman Kauniit Kuvat: Rautaneito
3. Tool: Lateralus
4. Nine Inch Nails: Fragile
5. The Smashing Pumpkins: The end is the begining is the end (single)

HYNYSEN LUKUTOTTUMUKSET 17.9. -19.10.2001

1. F.E. Sillanpää: Hurskas kurjuus, Nuorena nukkunut ja Ihmisiä suviyössä (kaikki toimivat kuin tauti!)
2. Milton: Kadotettu paratiisi (sai sen viimein loppuun, kiitos Annalalle suosituksesta)
3. Iltalehti (varsinkin ristikot ja Iltatytön kommentit)
4. Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys (mukavaa vessalukemistoa)
5. Soita kuin Goya (opaslehtinen Francis Goyan ja akustisen kitaran maailmaan)