HENKILÖT:
Jouni Kalervo Hynynen: laulu, kitarointi, oksentelu, hannu karpoilu
- “Kukakohan tekis tämän levyn meidän puolesta?”

Janne Kristian Hongisto: hengailu, taksin tilailu
- “Pitäisköhän miunkin tulla käymään siellä yläkerrassa kuuntelemassa, että mitä työ ootte saanu aikaan? (5 min myöhemmin) Vittu, ettehän työ oo saanu täällä mitään aikaan!”

Mikko Santeri Karmila: äänitys, motivaation etsintä, “irkkailu”
- “Mä lähden nyt Stadiin, ensi viikolla ei sitten ryypätä ollenkaan. Koskee myös teitä.”

MAANANTAI 29.11.2004
Alkoholi on poistunut ruumiista, Hynysen keho on vetreä ja notkea kuin Pirkko Mannolalla. Se on ihana tunne. Nämä muutamat välipäivät mies on viettänyt perheen parissa ja itsekseen urheillen, tehokkaita lääkkeitä krapulaan molemmat. Mies on myös käyttänyt aikaansa viimeistellen levyn sanoituksia, joiden hän tajusi demolauluja vetäessään edellisellä viikolla olevan vielä hieman kesken. Pienen viimeistelytyön jälkeen mies on viimein päässyt tavoitteeseensa, Hannu Karpomaiseen ilmaisuun. Kotiteollisuus pienen ihmisen asialla on tulevan levyn teema.

Kotiteollisuuden on tarkoitus viettää seuraava vajaat pari viikkoa Hongistolla lauluja ja kitaroita äänitellen. Se lausutaan “ryypäten”, kuten miehet pian ymmärtävät.

Hynynen noutaa Karmilan Lappeenrannan rautatieasemalta joskus kahdentoista hujakoilla. Tästä miehet suuntaavat alusvaate- ja sukkaostoksille, sillä Mikko on poistunut Kalliosta kuin kuppa Töölöstä. Miehen toinen kassi on jäänyt eteiseen, ja suurin osa vaihtovaatteista oli siellä. No, eihän tässä mihinkään muotinäytökseen olla menossa, saatana.

Hynynen huristelee itselleen sakot Simpeleen kohdilla. Se vituttaa armottomasti, kuten oma tyhmyys aina. Olutpullo avautuu välittömästi miesten saavuttua Tikkalaan. Hongisto ei ole vielä itse paikalla, mutta Hynynen ja Karmila asettuvat taloksi.

Ilta menee tarkkaamoa kasatessa ja kamoja kannellessa. Yön hämärtyessä Hynynen ja Hongisto katsovat videoarkistonsa läpi etsien Kotiteollisuuden haastattelupätkiä alkumetreillä olevaan DVD ­projektiin. Siinä menee aamu kuuteen. Materiaalia löytyy siis yllättävän paljon, mm. muutama sellainen video, joiden olemassaoloa ei kukaan muistanutkaan. Ruumiinlaulaja ja Valtakunta ovat tällaisia.

TIISTAI 30.11.2004
Hynynen herää puolen päivän hujakoilla epämiellyttävään tunteeseen. Ei muuta kuin oksentamaan. Tätä oksentelua kestääkin sitten ilta yhteentoista asti, joten se niistä töistä. Karmila kasaa tarkkaamoa sillä aikaa, ja Hongisto röhnöttää muuten vain.

KESKIVIIKKO1.12.2004
Hynynen vaihtaa asennetta. Aamu alkaa puuroaamiaisella. Mahtava tunne, ruoka pysyy sisällä.

Miehet aloittavat laulu-urakoinnin. Hynynen aloittaa helpommasta päästä ja tekee matalat mörinälaulunsa ensin. Ensimmäisenä biisinä saa luvan toimia Raskas kantaa, joka meneekin suhteellisen kivuttomasti. Tämän jälkeen tehdään Ei-kenenkään maa ja Helvetinpyörä. Näissäkään ei ilmene suurempia ongelmia. Silti aikaa menee iltaan asti, sillä hommia tehdään verkkaiseen tahtiin. Jopa niin verkkaiseen, että Hynynen kerkeää tehdä kevyen punttitreenin Hongiston kuntokeskuksessa. Kuntokeskuksessa, jota Hongisto ei ole koskaan käyttänyt.

Illalla saunomista, viinaa ja TV ­viihdettä.

TORSTAI 2.12.2004
Hynynen herää aamulla aikaisin ja käy juoksemassa kevyen lenkin! Hongisto kutsuu miestä tekopirteäksi paskiaiseksi. On oikeassa.

Matalat laulut jatkuvat. Hynynen tuntee itsensä 69 Eyes ­yhtyeen laulajaksi. Se ei ole järin seksikäs tunne. Puuttuu vain kumihousut ja ulkonäkö. “Do you feel the difference?”

Hynynen aloittaa vaikealla ja vetäisee ensimmäisenä Vieraan sanomaa. Se menee kivuttomasti, vain kertosäettä joudutaan hinkkaamaan hieman pitempään. Perkeleen työtä saadaan myös tehtyä iltaan mennessä. Siinä ei ilmene mitään ongelmia.

Hynynen siirtelee hieman rautaa (päivän toinen treeni, mitä vittua!?), syö ja avaa oluen. Hongisto tulee kaupungista ja tuo kuskin tullessaan. Hynynen ja Karmila hyppäävät autoon ja seikkailun ainekset alkavat olla nipussa.

Nyt vedetään tappiin asti. Kolmikko bailaa ankarasti läpi yön. Tosi kreisii!

PERJANTAI 3.12.2004
Hynynen ja Karmila heräävät oudosta ympäristöstä jonkun paikallisen alkuasukkaan luota. Natiivi poistuu aamuvarhaisella puhuen jotain kieltä, jota kumpikaan ei ymmärrä. Mitä vittua on tapahtunut?

Hynynen tiedustelee Karmilalta tämän halukkuutta lähteä aamiaiselle. “Vittu, mie en pysty liikkumaan”, toteaa Mikko. Hynynen jättää tämän makaamaan lattialle ja poistuu kylille.

Tärisevä ihmisraunio Hynynen on varma siitä, että kaikki tuijottavat häntä aamiaispaikassa ja matkalla sinne. Rintaan pistää, sukat haisee eikä mies pidä edes Jeesuksesta.

Hongistokin on kaupungissa, mutta ei vielä suostu liikkumaan. Hynynen on siis alkuasukkaiden keskellä aivan yksin. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää selvittää itsensä tutummille vesille. Kerubin kuppilaan siis.

Kaljotteluksihan se menee, saatana. Hongiston saapuessa Hynynen on vetänyt jo pari tuoppia. Pian paikalle valuu myös tärisevä ihmisaladoopi Mikko Karmila, joka kävelee suoraan baaritiskille. Peli on siis auki, se tarkoittaa sitä, ettei töitä tänään tehdä.

Vitut töistä. Kyllä se levy valmistuu itsekseenkin.

Miehet pakenevat Tikkalaan puolilta öin yhteisestä sopimuksesta. Muuten on vaarassa käydä niin, että huominenkin päivä on menetetty. Sitä ennen on käyty ­ Jukan suosiollisella johdolla ­ voittamassa Palaverissa tietokilpailu. Jossain muuallakin miehet olivat käyneet, kukaan ei tosin muista eikä tiedä missä. Juuri ennen taksin tuloa Hynynen huutaa Kerubissa, että Neil Young on ihan paska Hongiston ja Karmilan ollessa täysin eri mieltä. Hongisto puolestaan väittää, että Dave Edmunds olisi kuollut. Tämän väitteen Hynynen ja Karmila kumoavat tylysti. Hongisto ei usko, vaan tarkistaa asian vielä netistä yöllä miesten päästyä perille Tikkalaan.

Väärässähän se oli.

LAUANTAI 4.12.2004
Hynysellä on aamulla hieman outo olo. Mies tekee tarkan analyysin ja päättelee lopulta sen olevan krapulaa. Luultavasti hän on oikeassa, tähän lopputulokseen pääsyyn ei tiedemiehiä tarvita.

Töistä ei tule tänään vittuakaan. Hynynen yrittää laulaa Kylmää syliä, mutta se ei taitu. Aamusta aamuun pitäisi olla vaikeampi, silti se menee hyvin kivuttomasti. Omituista rimpuilua.

Ei auta kuin luovuttaa ja keskittyä lepäilyyn. Ja Älön ylioppilasjuhliin, jonne Hynynen ja Hongisto suuntaavat illan hämärtyessä. Hynynen yrittää lipittää siellä olutta ja boolia, mutta pulssin kohotessa ja kylmän hien ilmestyttyä otsalle mies tajuaa lopettaa. Kahvikupista miehen on pidettävä kahdella kädellä kiinni, tärinä on nimittäin melkoinen. Ja samalla tuntuu, että Älön koko suku tarkkailee, vaikkei kukaan miehiin kiinnitäkään mitään huomiota. Ilmassa on skitsofrenian tunnusmerkkejä.

Hiljaisia miehiä Hongiston olohuoneessa illalla. Kukaan ei puhu sanaakaan. Eivät raukat kykene oman musertavan älykkyytensä painon alla.

SUNNUNTAI 5.12.2004
Aamupuuro on jälleen kova sana. Sitä nautitaan hiljaisina.

Nyt käydään töihin tosissaan. Hynynen aloittaa aamun Murheen mailla kertosäkeellä, joka ei ole aivan sieltä helpoimmasta päästä. Se menee kuitenkin mallikkaasti. Kaihola tehdään myös, kun kerta miehellä tuntuu olevan suhteellisen hyvä vire päällä. Se lauletaankin kokonaan. Tämän jälkeen “sävelletään” Murheen mailla säkeistöjen laululinjat uusiksi ja vedetään ne. Helppoa, vaikkakin aikaa vievää. Ja omituisia rytmityksiä sanoissa. Olisikohan niitä pitänyt kuitenkin vielä miettiä?

Eihän miehet tänne ole miettimään tulleet, se on akkojen hommia. Seuraavaksi vedetään eilen kesken jäänyt Kylmä syli. Ei aiheuta mitään ongelmia. Paitsi, että biisin nimi täytyy muuttaa, Mokomallahan on Hyinen syli. Hulluutta ja humalaa matalat laulut menevät myös lähes kerralla purkkiin.

Hynynen on tyytyväinen päivän saldoon. Mies heittää vitsinä Hongistolle, että miksei taksia ole jo tilattu. Hongisto ymmärtää vihjeen ja tilaa auton. Miehet hyppäävät autoon kesken telkkarista tulevan Anna Eriksonin Raumanmeren keikan. Se kertoo siitä, että halu mennä baariin on aika kova!

Mutta toimintaan löytyy myös oikea syy. Hynynen ja Hongisto löytävät itsensä nimittäin TikTakin keikalta! Vitun hyvä rumpali niillä, lyö käsittämättömän jämptisti ja tasaisesti. Sen täytyy olla hullu. Muuten loppuilta on yhtä helvettiä. Paikalliset alkuasukasnuorukaiset tunnistavat rokkikukot ja tuppautuvat juttusille. Ja totta kai niiden kanssa pitää puhua musiikista, vaikka vapaa-ajalla ollaankin. Alkuasukkaat eivät tunnu ymmärtävän Hongiston ja Hynysen puhetta. Kun miehet toteavat, että voisitteko jättää meidät rauhaan edes hetkeksi ja painua vittuun, se ei aiheuta mitään reaktiota. On niin paljon kysyttävää. Jaloviinaakin pojat tarjoavat, ihan kun sitä ei olisi tähän ikään mennessä juotu jo tarpeeksi. Tympii koko myrkky.

Siinä vaiheessa kun 18 ­kesäiset tytöt alkavat tyrkyttää itseään ja roikkumaan reidessä päättää Hynynen, että nyt on parempi paeta. Ei muuta kuin snagarin kautta taksiin ja tagas turku. Tirbuk today.

MAANANTAI 6.12.2004
Itsenäisyyspäivä. Mahtava päivä potea pientä jysäriä. Hynysen kurkku tuntuu räkäiseltä, sekin vielä.

Nuha lähtee nussimalla, sanoisi Hynysen isä tähän. Sitä vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole tarjolla, joten täytyy tyytyä huutamiseen ja kitarointiin. Hynynen aloittaakin päivän soittamalla melodiakitarat Kaiholan ja Siemen alla routaisen maan loppuihin. Myös Karmila vinguttaa muutaman sävelen.

“Ei täällä korvessa voi olla näin pitkiä aikoja putkeen”, toteaa Karmila ja alkaa suunnitella pakenemista Helsinkiin. Miehet päättävät sitä ennen vetää parit huutolaulut, että saataisiin sekin sektori avattua. Hulluutta ja humalaa on huutoa alusta loppuun ja se menee aivan vitun hyvin. Samoin Ei-kenenkään maa. Siinä päivän saldo.

Hongistokin pyörähtää ensimmäistä kertaa näiden sessioiden aikana yläkerrassa kuuntelemassa, että miltä materiaali kuulostaa. Eihän se vielä kuulosta yhtään miltään. Mutta Hynysen päässä alkaa jo kokonaisuus hahmottua. Ehkä tämä levy valmistuu kuitenkin. Ainakin joskus ja vissiin. Ja hyvällä säkällä siitä tulee vielä hyväkin.

Hynynen ja Hongisto vievät Karmilan Kiteen asemalle, käyvät ostamassa huoltoasemalta pornoa ja siirtyvät Tikkalaan runkkaamaan.

No, eihän itsenäisyyspäivää niin vietetä. Oikeasti miehet katsovat Tuntemattoman sotilaan ja itkevät.

TIISTAI 7.12.2004
Hynysen aamu alkaa reippaalla aamulenkillä, punttitreenillä ja Etelä-Saimaan pakinan kirjoittelulla. Allekirjoittanut puolestaan aloittaa tämän päiväkirjan kirjoittamisen ja vie sen lähes loppuun, kunnes Hynynen alkaa valmistautua illalla Hongiston kaupungista tuloon ja baariin lähtöön pitäen niin kovaa meteliä keskikaljapäissään, että kirjoittaminen on lähes mahdotonta. Hirveä mies se Hynynen.

Illalla Hongisto ja Hynynen löytävät itsensä popparitoimistolta glögiä nauttimasta. Myös Jukka saapuu paikalle. Helvetti hurahtaa käyntiin, hur-hur ja sur-sur. Kerubin kuppilan kautta parilla kimmokkeella Jokelaan nukkumaan.

KESKIVIIKKO 8.12.2004
Hynynen herää Jokelasta ja tajuaa, että hänen olisi pian oltava Joensuun tiedepuistossa seminaaria pitämässä. Kyseessä ei ole aivoseminaari, kuten miehellä yleensä, vaan aiheena on “rokkarit median maailmassa”. Mokoman miehet ovat jo pienlevy-yhtiö ­osuutensa vetäneet kun Hynynen saapuu paikalle. YleX:n Harri Hakanen puhuu seuraavana, ja Hynynen puree hermostuksissaan kyntensä esitystä seuratessaan.

Homma menee kuitenkin paremmin kuin hyvin ­ kiitosta vaan hyvälle yleisölle - ja sitähän pitää juhlia. Hynynen ja Hongisto löytävät itsensä Kerubista katselemasta Mokoman uutta DVD:tä, joka paljastuu mainioksi. Se ei ollut yllätys. Yllätys sen sijaan on se, että miehet soittavat illalla Kerubissa levyjä Mokoman Saikkosen ja Annalan ohella, vaikkei yhtäkään omaa levyä sattunut mukaan. Aika säälittävä show.

Mutta täytyyhän sitäkin juhlia. Hynynen herää seuraavana aamuna jälleen hotellista, tällä kertaa Atriumista. Hommat jatkuvat seuraavana maanantaina. Kai tässä on oikeasti pikku hiljaa alettava keskittymään sen levyn tekoon, miettii Hynynen ajellessaan säälittävänä, tärisevänä ihmishyytelönä kohti Lappeenrantaa.

Katsotaan kuinka käy. Siihen asti moroo-o-o-o-o-o-o ja sorii-i-i-i-i-i-i-i...

KUUNNELLUT LEVYT:
1. Nirvanan boksi
2. CMX: Cloaca maxima ll (Väkivallan moottorit on vittu PARAS!)

DVD:t:
1. Nirvanan boksi (mielenkiintoinen, mutta paska)

HYNYSEN LUKEMISTO:
1. Sariolan päiväkirjat jatkuvat yhä

ALKOHOLIT:
Tällä sektorilla ei yllätyksiä: Kaljaa, lonkeroa, punaviiniä (sitä on mennyt ihan vitusti), kossu-glögiä, Karmila joi pullon valkkaria. Hullu.

RUUAT:
Makkaraa ja perunoita, mikroruokia, aamuisin puuroa, leipää ja kahvia, pizzaa, lasagnea, laulamisen ohessa teetä tai hunajavettä, ruokajuomana punaviini tai maito.

SANONNAT:
1. Juokaa nyt saatana sitä viinaa niin ei tarvitse jutella!

OSA 4