TIKKALAN RAITTIUSSEURA PERUSTETAAN
ENSIMMÄINEN SESSIO 19.-29.5.2003

PAIKKA:
Paroni von Hongstonin kartano Tohmajärvellä

HENKILÖT:
Mikko Karmila "Häst av Guglund": äänitys, tuotanto, sovitus, vittuilu, viinan veto ja sammuminen olohuoneeseen
Jouni Hynynen "Irwin Rommel": kitarointi, laulu, huuto, muiden suoritusten vittumainen kyttäys, urheilu ja viinan veto
Janne Hongisto "Paroni von Hongston" (kämmäillessään "Parodi"): basso, työelämä, sohvatuoliin sammuminen jo klo 23 jälkeen
Jari Sinkkonen "Boring Jeltsin": rummut, puhelin ja matkat Norjaan

Hynynen hakee lievästi päihtyneen Karmilan Lappeenrannan asemalta sunnuntai-iltana. Kipon Anssi tuo meille muutaman mikrofonin lainaksi rumpuäänityksiä varten. Kiitämme ja suuntaamme kohti Tohmajärveä. Seikkailu on valmis alkamaan.

Matkalla haemme Imatralla sijaitsevasta keikkabussistamme sinne jääneet huomattavat alkoholivarastot. Tunnelma alkaa kohota. Karmila sammuu ensimmäisen kerran joskus Simpeleen jälkeen.

Perille päästyämme suunnittelemme tulevan tarkkaamon paikkaa, kasailemme hieman kamoja ja vedämme, kenties hieman yllättäen, viinaa.

Karmila sammuu nopeasti. Hynynen ja Hongisto kuuntelevat koko yön Dead Kennedystä ja Maritta Kuulaa ja kuolaavat.

MAANANTAI 19.5.
Krapulaiset miehet jatkavat suunnittelua. Lähdemme Joensuuhun hakemaan lisää viinaa ja äänitystarvikkeita. Sinkkonen soittaa tulevansa Lappeenrannasta puolen päivän jälkeen.

Haemme Väänäsen Jonen studiolta mikkitelineitä ja rumpumattoja, mies lainaa niitä auliisti. Ostamme helvetillisen määrän ruokaa ja alkoholia. Kuuntelemme autossa Metallican Justice for All -levyä ja ihmettelemme sen soundeja. Ne ovat aivan käsittämättömän paskat.

Sinkkonen mutustaa pullaa keittiössä kun saavumme. Alamme rakentaa tarkkaamoa toden teolla. Teemme sen Hongiston työhuoneeseen. Rummut kasataan Hongiston olohuoneeseen. Ne valtaavat vain murto-osan tuosta käsittämättömän massiivisesta salista.

Yöllä katselemme chattiä ja laitamme muutaman viestin Susanna Tervaniemelle nimimerkeillä "Tohmajärven raittiusseuran nuoriso-osasto" ja "Tikkalan ikinuoret". Viestien tasoa kuvaa esimerkki "Selvänä olet symppis, pilvessä olet kymppi". Tottakai ne sensuroi sen muotoon "selvänä olet symppis". Vituttaa tuommonen, me syydämme Maikkarille rahaa ja ne kehtaavat vielä muuttaa viestien sisältöä.

TIISTAI 20.5.
Päivä alkaa krapulalla ja rumpujen mikityksellä. Karmila käskyttää, Hynynen vetää piuhaa. Sinkkonen ja Hongisto poistuvat kaupungille, Sinkkosella on tarkoituksena käydä lainaamassa Karjalan musiikin Olli-Matilta (Kumikameli, 51 Koodia, Lossimiehet ja mitä niitä muita nyt onkaan) pari virveliä varmuuden vuoksi. Ja Alkossakin pitäisi käydä.

Sinkkosen palatessa Karmila ja Sinkkonen tekevät rumpucheckin. Homma saadaan haltuun nopeasti. Tämän jälkeen Karmila ja Hynynen tekevät tietokoneelle demokitarat ja -laulut joka biisistä. Samalla käydään biisien temmot läpi. Minä olen hidastuu muutamalla pykälällä. Sinkkoselle asiaa ei tietenkään kerrota.

Päätämme pudottaa Perkeleen työtä -biisin kokonaan pois. Karmila on sitä mieltä, että sitä voisi tarjota Popedalle. Hynynen ymmärtää vihjeen ja biisi unohdetaan.

Biisilista näyttää siis tässä vaiheessa tältä:

1. Minä olen
2. Helvetistä itään
3. Veri valuu maahan
4. Yö päivää keinuttaa
5. Tämän taivaan alla
6. Rakkaus ja minä 6-0
7. Kuningas Mammona
8. Tuonen joutsen
9. Kukko laulaa
10. Raudanlujat

Ja bonukset:

11. Viimeinen lause
12. Isä, poika ja paha henki
13. Kaksonen

Illalla Karmila soittaa meille Mötley Crüen Mötley Crüe -levyä (eli sitä, mikä on tehty ilman Vince Neiliä) ja me pidämme sitä merkittävimpänä löytönämme vuosiin. Päätämme, että huomisiin rumpuäänityksiin pitää saada jostain lehmänkello. Muutakin kuunnellaan. Cultin Cultia (se missä on se pukki kannessa) ja Slayerin Seasons in Abyssia.

Osallistumme jälleen chattiin. Tällä kertaa nimimerkkeinä toimivat mm. "Tikkalan aseman nuoret ry" ja "Tikkalan nainti ja metsästys". Jälkimmäistä ei julkaista.

KESKIVIIKKO 21.5.
Sinkkonen, tuo kuolaava ihmisraunio, tuo lemmen siemenlinko, rakkauden kyntöaura, vompatti, laitetaan töihin. Ensin mies soittaa Olli-Matille ja kysyy lehmänkelloa. Sellainen löytyy Karjalan musiikista ja Sinkkonen lupaa ostaa sen. Hongisto lähtee hakemaan.

Sinkkonen vetää aurinkolipan päähänsä ja aloittaa paukuttamisen. Hieman yli viiden tunnin päästä kolmetoista biisiä on purkissa ja ukko on lievässä päihteessä. Ei mitään ongelmia siis, joka biisistä korkeintaan kaksi ottoa ja se on siellä. Lehmänkellokin saatiin mukaan, tuota 80-luvun muinaisjäännettä voi ihailla Kukko laulaan -b-osassa. Ainoan ongelman muodostaa Kuningas Mammonan uusi sovitus, Karmila haluaa nimittäin ensimmäisen kertosäkeen jälkeisen riffin soitettavan triolina ja sehän on meille täysin uutta. Sinkkonen harjoittelee ja arpoo hetken ja vetää sen sitten nauhalle. Melkein kuin ammattilaiset.

Hynynen käy lenkillä, nostelee vähän rautaa Hongiston penkillä ja sitten alkaa armoton viinan juonti. Samalla mietimme kitarakaapille järkevää paikkaa äänitysten ajaksi, asuin- tai äänitystiloissa se ei voi huutaa, siitä lähtee niin helvetillinen mekkala. Päätämme sijoittaa sen ulkorakennukseen. Sille pitää rakentaa äänieristetty laatikko. Hongisto soittaa Nykäsen veljeksille, noille riuskoille nuorukaisille, kolleille, jotka jaksavat vielä riuhtoa ja nauttia elämästä. He lupaavat tulla perjantaina. Nuorempi lupautuu myös meille kuskiksi huomiseen Muuvi-gaalaan, pitäisi kuulemma jostain syystä olla sielläkin. Äänitysten kannalta se käy hyvin, Mikko pääsee editoimaan rumpuja. Sillä menee siihen kuitenkin koko päivä ja osa perjantaistakin.

Illan hämärtyessä päätämme lähteä Joensuuhun baariin, Hongisto soittaa kuskin, hän saapuu (olemme ihmeissämme, sehän on nainen. Mikä se oikein on? Miksi sillä on noin isot keuhkot?) ja lähdemme kirkolle. Ilta on päihteidentäyteinen.

TORSTAI 22.5.
Heräämme jostain. Karmila soittaa, että se on jossain. Alamme koota elämämme puzzlea.

Nuorempi Nykänen saapuu ja hyppäämme hienoon vuokra-autoon, minibussiin. Haemme Karmilan sieltä jostain ja suuntaamme Hongistolle. Karmila jää kyydistä ja toteaa, että "taidanpa aloittaa työpäivän tukevalla tauolla". Suomme sen hänelle. Ennen Hongistolta lähtöä haemme kellarista viinaa.

Matka Helsinkiin on helvetin pitkä. Matkalla haemme Lappeenrannan treenikämpältämme akustiikkalevyjä sitä huomenna rakennettavaa kitaraboksia varten. Vedämme lonkeroa ja Campari-tuoremehua. Krapula ei meinaa hellittää, on pakko ottaa tirsat. Ei edes Mikko Alatalon kokoelmakasetti piristä.

Hynynen herää Lahden moottoritiellä. Sinkkonen roikottaa heti silmien avauduttua Camparia nenän edessä. Pakkohan sitä on ottaa. Alamme päästä tunnelmaan.

Tapaamme toimittaja Isoahon ja levy-yhtiömme Rikalan saapuessamme VR:n makasiineille, tilaamme kaljaa ja jäämme odottamaan tulevaa. Hynynen havahtuu siihen, että Pronssisen ja Hopeisen Muuvin saajat on jo ilmoitettu, eikä Kotiteollisuudesta ole mainittu mitään. Alkaa tuntua vähän pahalta. Juhani Kansi (kuuluu Muuvin tuomaristoon) utelee, että joko jännittää. Hynynen ei myönnä. Siinä vaiheessa kun Kultaisen Muuvin saaja määritellään suomalaisimmaksi videoksi, jota tänä vuonna oli tarjolla, ei voi enää erehtyä. Pakko hakea lisää kaljaa ja vähän hitaasti.

No, Veijalainen (ohjaaja) ja Koskinen (tuottaja) hakevat sitten sen patsaan. Ja kyllä myökin siellä käydään pyörähtämässä. Ei sanota mitään, Veijalainen puhuu niin perkeleesti. Se on oikein, sillehän se patsas meneekin.

Ilvekseen jatkoille. Hongisto vääntää telkkaria kovemmalle ja huutaa, että "hei, myö ollaan tuolla" kun uutisissa ilmoitetaan Muuvi-voittaja. Sinkkosta alkaa hävettää ja hän hipsii Hynysen, Rikalan ja Isoahon luo Ilveksen takanurkkaan, jossa Hynynen on häpeämässä tätä hirveää saavutusta.

Hipsimme Tavastialle katsomaan Skreppersiä. Bändin johtaja Rade, joka on muuten tehnyt meidän kannet Tomusta ja tuhkasta -levyyn saakka, vittuilee meille, että meistä on nyt sitten tullut ihan salonkikelpoisia. On oikeassa. Alkaa vituttaa tosissaan.

Yöllä ajellaan takaisin Tohmajärvellä. Tunnelma on hiljainen, viina ei enää maistu. Olemme perillä joskus seitsemän hujakoilla. Karmila tulee avaamaan oven ja huomaamme, että miehen pohkeeseen on ilmestynyt tussilla piirretty pillu. Miehellä ei ole mitään käsitystä, että mistä se on tullut.

Itkemme itsemme uneen.

PERJANTAI 23.5.
Aamupäivä menee tekstiviestejä purkaessa. Onnitteluja Muuvista on tullut niin perkeleesti. Hynynen ei jaksa vastata yhteenkään.

Karmila jatkaa rumpujen editointia pitkälle iltapäivään. Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen suuntaavat Joensuuhun hoitelemaan asioita. Hynynen käy ostamassa sen Mötley Crüen levyn ja Sinkkonen käy puhumassa itselleen testattavaksi hirveän määrän peltejä. Käymme myös Alkossa. Matkalla takaisin kuuntelemme YleX:ää, jonka Pop-uutisissa on jonkun Hynysen haastattelu. Se on antanut sen puhelimitse samaisena aamuna, mies ei vain itse muista siitä juuri mitään. Kuuntelemme myös jotain orkesteria, jonka sanoitukset kuulostavat huonolta Kotiteollisuudelta tai Niskalaukaukselta. Hongisto toteaa takapenkiltä: "Olemme luoneet hirviön." Mies on kerrankin oikeassa.

Nykäsen puuhaveljekset saapuvat ja alkavat väsäämään kitaraboksia. Autamme parhaamme mukaan eli pysyttelemme mahdollisimman kaukana työpisteestä. Hakkaamme halkoja Hongistolle kylmiä talvi-iltoja varten ja juomme kaljaa.

Alkuillasta boksi on valmis ja viritämme kitarakaapin paikalleen. Työt ovat tältä päivältä tässä, suuntaamme saunaan. Karmila saa Nightwishin Tuomakselta kutsun Tohmajärven "keskustaan" katsomaan paikallista bändiä ja päätämme lähteä sinne kaikki. Tilaamme taksin.

Ilta on sekava. For Whom the Bell Tollsin ne ainakin soitti, muuta Hynynen ei oikein muista. Ja Tuomaksen kanssa sovittiin, että se tulee soittamaan meidän levylle koskettimet. Itse asiassa Karmila oli varmaan sopinut asiasta jo aikaisemmin.

Ja Jumppasen Vesa on pakko mainita. Mies pitää piikkiä auki meille koko illan, harmi, ettei Hynynen huomisen työpäivän takia pysty vetämään viinaa kunnolla. Muutaman saunakaljan vain. Muitakin hurjia paikalla on, kuten eräs tyttölapsi, joka kiven kovaa väittää olevansa joku toimittaja ja haluavansa tehdä meistä syväluotaavan haastattelun Hongiston kartanolla. Se vissiin luulee, että toimittajuus nostaisi sen pisteitä meidän silmissä. Monestihan se on juuri päinvastoin, riippuu muodoista. Hynynen toteaa, ettei akoilla ole mitään asiaa lähellekään äänitystiloja. Tyttö ei usko, yrittää väkisin tunkea taksiin. Käsi meinaa jäädä väliin kun Hynynen räväyttää kiroillen oven kiinni. Sinne se akka jää huutamaan pihalle.

LAUANTAI 24.5.
Hirveä krapula. Vedämme piuhoja ja mikrofonin ulkorakennukseen ja alamme tehdä kitaracheckiä. Joudumme useaan otteeseen vaihtamaan mikin paikkaa, kitarakaapin asentoa ja johtojakin, ennen kuin homma alkaa toimia. Mutta sitten se toimiikin makeasti. Meteli on helvetillinen ja krapula alkaa hellittää. Kitarointi auttaa siihen vaivaan aina!

Hynynen soittaa kaksi raitaa peruskitaroita lähes joka biisiin. Työ on hidasta, sillä sovitukset muuttuvat ja osa riffeistä muuttuu Karmilan ja Hynysen yhteistyön tuloksena. Jätkät käyvät välillä kuuntelemassa, mutta Karmilan mulkaistessa vihaisesti he poistuvat.

Illalla avaamme punaviinit ja asetumme rauhallisin mielin katsomaan Euroviisuja. T.A.T.U on pettymys, ne eivät esiinnykään alasti, kuten olivat uhkailleet. Tosin, mitä näkemistä siinä olisi ollut, eihän niillä ole tissejäkään.

Parin viinilasin jälkeen suu alkaa napsamaan ja tilaamme taksin. Suuntaamme taas Tohmajärven keskustaan. Karmila on järkimies ja jää isännöimään taloa ja seuraamaan kuka voittaa Euroviisut.

Jumppasella on taas piikki auki meille. Vedämmekin muutamat paukut ja kuuntelemme tanssimusiikkia ja jätkien mouhuamista. Yöllä eksymme jatkoille jonnekin, jossa soi Irwin tauotta. Helvetin iso maalaistalo, joka toimii jonkun Suomen virallisen Irwin-seuran päämajana.

Venäjäkaljaa olisi tarjolla niin perkeleesti, mutta Hynynen joutuu kieltäytymään. Huomenna pitäisi kahdeltatoista aloittaa taas kitarointi. Mies poistuu yläkertaan nukkumaan, Sinkkonen ja Hongisto jäävät istumaan Irwin-maahan paikallisten alkuasukkaiden kanssa.

SUNNUNTAI 25.5.
Heräämme Irwinin soidessa. Isäntä, joka on jo aamuvarhaisella käynyt ruokkimassa 60 sonniaan, sanoo Hynyselle, että "Jouni, nyt olisi aika herätä, täällä maalla ei ole tapana maata iltapäivään" ja pistää Irwin dokumentin pyörimään videolta. Nousemme, otamme vaatteemme ja käymme. Kiitämme illasta ja yöstä.

Hätäinen aamupala ja sitten alkaa kitara soida. Se soikin pitkälle iltaan. Lisää peruskitaroita ja massaa. Ei mitään ihmeellistä raportoitavaa.

Illalla saapuu Atte Blom levy-yhtiöstämme paikalle ja keskitymme viettämään rauhallista iltaa. Tänään Hynynen ei koske päihteisiin. Jätkät vetävät parit saunakaljat.

Niin, ja Sinkkonen tekee helvetin hienon nimipäiväkakun. Onhan tänään Urpon nimipäivä. Juhlimme sitä.

VIIKON BAARIT:

1. Marinka (Tohmajärvi)
2. Jokela (Joensuu)
3. Piano-baari (Joensuu)
4. Ilves (Helsinki)
5. Tavastia (Helsinki)

MAANANTAI 26.5.
Kitarointi jatkuu. Lisää peruskitaroita, lihaa luiden ympärille. 5150 ja Shine-ei huutavat kostoa. Tuttu soundi alkaa muodostua.

Atte tekee meille helvetin hyvää pastaa, jota ehdimme syömään vasta illan hämärtyessä. Innostumme juomaan vähän viiniä ja mopo käynnistyy. Juomme hieman enemmänkin ja katsomme videolta pornoa. No, ei sentään, vaan Matti Ijäksen Katsastuksen ja nauramme kippurassa. Elokuva on nähty ties kuinka monta kertaa, mutta aina se toimii. Klassikko. Aloitamme myös saman ohjaajan Lahjaa, mutta kaikki muut paitsi Hynynen sammuvat sohvatuoleille. Hynynen sammuttaa telkkarin ja poistuu nukkumaan jättäen äijät pilkkimään. Meillä on sanaton sopimus: jos joku sammuu johonkin häntä ei herätetä. Olkoon paikka mikä tahansa, vaikka naisen päällä. No, sitähän pelkoa täällä ei ole.

TIISTAI 27.5.
Ja kitarointi jatkuu yhä. Lisää massaa ja melodioita. Hämyilyä. Karmila valittaa kipeytynyttä kaulaansa, epäilee sen johtuneen edellisen yön nauramisesta. Vanhat miehet nauravat niin harvoin.

Atte tekee taas illalla sapuskaa ja hankkii useamman pullon viiniä ruokajuomaksi. Miten sitä enää tämän reissun jälkeen mitään muuta osaa ruuan kanssa juodakaan, me ihmettelemme ja tuhoamme pullot illan hämärtyessä. Tällä kertaa katsomme sen Ijäksen Lahjan, joka toimii myös aivan vitun hyvin. Muuten rauhallista kalsarikännäilyä.

KESKIVIIKKO 28.5.
Ja lisää kitaraa. Ei mitään raportoitavaa musiikin saralta. Meillä nyt vain sattuu sen perussoundin tekemiseen menemään useampi päivä, vaikka Hynynen poikkeuksetta biisit vetääkin kerralla purkkiin. Mutta kun niitä kitaroita tulee niin saatanan paljon.

Illalla viemme Aten lentoasemalle ja suuntaamme Joensuun kirkolle. Kalja alkaa maistumaan, suu napsaa, naps, naps. Hynynen ja Hongisto jäävät baareihin kun Karmila poistuu Hongiston emännän kyydillä takaisin Tikkalaan. Miehet istuvat Jokelassa ja jossain uudessa paikassa, jonka nimeä Hynynen ei enää muista.

Yöllä soitamme Tikkalaan ja tilaamme sieltä taksin hakemaan. Se tulee halvemmaksi kuin se, että ottaisimme taksin suoraan Joensuun torilta. Omituista, matkaa tulee kuitenkin kaksi kertaa enemmän.

TORSTAI 29.5.
Muuttopäivä. Siirrämme tarkkaamon yläkertaan, ensi viikolla teemme bassot ja laulut siellä. Hirveä krapula vapisuttaa Hynystä, tavara liikkuu verkkaiseen.

Iltapäivällä kotiin huilaamaan viikonlopuksi. Ja tyhjentämään kassit. Ja hieromaan tekstejä. Ja tissejä kanssa, toivon mukaan.

VIIKON BAARIT:

1. Jokela (Joensuu)
2. joku teinihelvetti (Joensuu)

KUUNNELLUT LEVYT:

1. Mötley Crüe: Mötley Crüe
2. Dead Kennedys: Give Me Convenience or Give Me Death
3. Slayer: Seasons in Abyss
4. Audioslave
5. Metallica: And Justice for All
6. Mikko Alatalo: Maalaispojan parhaat (tai joku vastaava kokoelmakassu)
7. Maritta Kuula: Seitsemän henkeä
8. Irwin Goodman: Haistakaa vittu koko valtiovalta

LUKEMISTO:

Iltalehti, Iltasanomat, Hesari

TV:

1. Passeli-studio
2. MTV3 Chat
3. Suuri seikkailu

OSA 4