TULEVAN LEVYN NIMI KEKSITÄÄN – VITUTUS MAXIMUS

KOTITEOLLISUUS – KUN LEMPIJUOMANA ON ALKOHOLI

NYT EI SEISO MUU KUIN JUOMA LASISSA

TURKU, DBTL torstai 30.7.2009
Hynynen havahtuu jossain Salon kohdilla bussin salonkitilassa. Ympärillä on puolialastomia naisia, jotka heiluttelevat palmunlehtiä Hynysen heräillessä divaanistaan. Joku pimu tarjoaa viinirypäleitä, toinen leikkelee erilaisia juustopaloja. Käteen isketään lasi kylmää valkoviiniä. Kuvankaunis blondi hieroo rinnoillaan miehen hartioita samalla kun tumma kaunotar hieroo hänen etumustaan. Kalu alkaa koveta. Kolmas nainen, brunette, avaa vetoketjun ja kaivaa puolikovan peniksen housuista, lipoo kielellään huulensa kosteiksi, raottaa suutaan ja...

PAM! Hynynen herää. Bussi on täynnä porukkaa. Valokuvaaja Ville Juurikkala pölisee ja nauraa jossain bussin etuosassa, meteli on helvetillinen. Ilmatilassa leijuu usvana pieru, hiki ja tuore viina. Myös ystävämme Tumppi on otettu kyytiin jostain ja mies on raahannut mukaansa kylmäkassillisen ruokaa sekä kaasugrillin. Tällä reissulla ei tule ruokaa puuttumaan. Hynynen on tuskin saanut silmiään auki, kun Tumppi iskee hänen käteensä jäisen lonkeron. Se on niin jäässä, ettei se tule ulos tölkistä. Alkoholin sulattelu siis alkakoon. Ei huonompi vaihtoehto tämäkään, vaikka äskeinen uni hieman Hynystä vielä häiritseekin. Tai lähinnä se tuntuu pienenä, hyvin pienenä, kovettumana farkkujen etuosassa.

Perillä törmäämme CMX:n rumpaliin, Tuomas Peippoon. Olemme hakeneet jostain Helsingistä Sinkkoselle uudet rummut, joita mies alkaakin esitellä ylpeänä Peipolle. Peippo muuttuu kateudesta vihreäksi, pieraisee ja poistuu paikalta.

Hynynen käy seuraamassa toimittaja Säynekosken kanssa CMX:n keikkaa (neljäs tänä kesänä, huom!). Tumppi kasailee sillä välin, järjestäjien ihmetellessä toimintaa, grillinsä bussin viereen ja aloittaa ateriavalmistelut. Paikalle ilmestyy myös keikkamyyjämme Korhonen. CMX:n keikan jälkeen myös Yrjänä lompsii paikalle ja saa meiltä vilpittömät syntymäpäiväonnittelut. Mies täyttää tänään sata tai jotain. “Joo, vaimo muistutteli aamulla, että minulla on tänään synttärit”, kertoo tuo pähkähullulta professorilta näyttävä hikinen mies.

Yllätämme itsemme ja vedämme rennolla otteella pirun hyvän keikan. Helvetillisen hyvä meininki, yleisöllä myös. Sen kunniaksi vedämme pari encoresettiäkin. Tai jälkimmäistä ei voi oikein setiksi kutsua, koska se sisältää pelkästään Taivas tippuu –kappaleen.

Katselemme hikisinä, kun Tumppi viimeistelee ruuan liekittämällä kanavartaat jaloviinalla ja syömme hyvin. Tämän jälkeen hengailemme bussissa ja juomme viinaa. Todella persoonallista ja yllättävää toimintaa. Osa porukasta suuntaa katsomaan Johanna Tukiaisen strippausta johonkin baariin, mutta Hynynen suuntaa nukkumaan. Nyt ei jaksa bailata.

KUOPIO, ROCKCOCK perjantai 31.7.2009
Tapaamme bussilla klo 12. Hynyselle kerrotaan, että Tukiaisen taikashowhun oli ollut niin pitkät jonot, ettei sinne kannattanut mennä. Jätkät olivat siis viettäneet normaalin baari-illan. Juurikkala hortoilee bussissa Jägermeister kädessään, joten hänellä, ja silmistä päätellen myös Hongisolla, ilta jatkuu vieläkin. Pakkohan miehiä on auttaa alamäessä. Alamme tyhjentää jekkupulloa yhteistuumiin. Sitten Hynynen suuntaa makuulle. Edessä on suora ajo Kuopioon, nyt ei kerettäisi juurikaan taukoja pitämään.

Hynynen herää helvetilliseen paskan ja kusen hajuun. Näissä hajuissa ei ole mitään uutta, mutta nyt ne tuntuvat poikkeuksellisen voimakkaina. Bussin vessanpönttö on ilmeisesti niin täynnä materiaalia, että sen eksoottiset tuoksut alkavat pukata läpi. Alkaa oksettaa. Bussi pysäytetään ja herrat Huotari ja Hongisto alkavat epätoivoiseen tehtävään. Pöntön sisältö tyhjennetään jonnekin tien varteen ja Hongisto vetää operaation päätteeksi kunnon laatat. Raskaan, paskaisen työn raataja.

Perillä kohtaamme vilpittömän vitun ystävän, Vesa Kontiaisen. Jutustelemme ja odotamme keikkamme alkua. Tumppi valmistelee ruokaa lavan takana. Me katselemme bussin ikkunoista pihalle ja naureskelemme paikallisille alkuasukkaille. Hassuja vaatteita näillä savolaisilla. Mutta hyviä perspilluja.

Veto on hyvä. Yleisö on ehkä hieman vaisumpaa kuin Savossa tavallisesti, mutta sitä on paljon. Leivomme perussettiä ja yhden satsin encoreita ja siirrymme lavan taakse odottelemaan ruuan valmistumista. Saamme kunnon pihvit ja kanttarellikastiketta. Ja helvetin hyviä paistettuja porkkanoita. Nam. Pullukat ruokailevat ja taustalla soi Eppu Normaali. Hynynen, Virtanen, Salo ja Hongisto siirtyvät ruuan jälkeen sitä katsomaan, mutta Hynysen keikkakokemus jää vaisuksi paikallisväestön ahdistelun vuoksi. Siirrymme ennen keikan loppumista takaisin bussille.

Kun porukka on kasassa, ajelemme majoituspaikalle jonnekin keskustan laitamille. Hynynen juo yhden jallukolan ja siirtyy nukkumaan. Vanha ei jaksa taaskaan bailata.

KOKKOLA, KOKKOLA ROCK lauantai 1.8.2009
Aamu alkaa riehakkaasti: kaljalla. Hynynen saa pian Hongistosta seuraa ja alamme ihmetellä missä Juurikkala on. Viimeiset havainnot miehestä ovat viime yöltä. Hän on hypännyt majoituspaikkamme pihalla taksiin sanoen suuntaavansa jonnekin keskustaan. Olemme ilmeisti olleet tylsää seuraa. Yritämme tavoittaa miestä puhelimella, mutta turhaan. Lopulta päätämme lähteä ilman häntä. Lähdemmekin, mutta Alkon kautta. Bussin viinavarastot kaipaavat täydennyksiä.

Pysähdymme jonnekin taukopaikalle ja Tumppi paistaa meille kunnon letut. Tyhjennämme pari pulloa Sorbusta ja yhden Mesiviinin (!!!). Juttu alkaa luistaa, keskustelemme päivän polttavista kysymyksistä puuromaisesti. Keksimme joskus sadan vuoden päästä ilmestyvälle seuraavalle levyllemme nimen: Vitutus Maximus. Lettujen jälkeen Hynynen siirtyy nukkumaan ja nousee sängystä vasta perillä Kokkolassa.

Taustalla soi Irina, kun käymme koko porukalla nauttimassa yhdet kaljat bäkkäriteltalla. Emme viihdy, pakenemme takaisin bussille. Hynysen päässä alkaa soida pari kertosäettä, ja hän käy tallentamassa ne puhelimensa muistiin bussin takaosassa. Tämän jälkeen alamme ihailla ikkunasta Klamydian tyttöystävien ja vaimojen perseitä. Hongisto naurattaakin heitä hieman. Mies istuu paskalla bajamajassa tyttöjen odottaessa pääsyä sinne. Ulos tullessaan mies ilmottaa, ettei sisään kannata mennä. Naiset nauravat hermostuneesti, käyvät ovella, eivätkä mene sisään. He katsovat ihaillen Hongiston perään (kirjaimellisesti), kun tämä kävelee bussille. Näin tehdään vaikutus naisiin.

Hyppäämme Klamydian jälkeen lauteille. Emme pääse keikan päälle missään vaiheessa. Harvinaisen hengetön veto, vaikka porukka onkin hyvin mukana. Mutta nyt tuntuu jostain syystä työltä koko homma. Vedämme yhdet encoret ja poistumme purkamaan tilannetta. Emme löydä mitään syystä vaisuuteen. Ehkä olimme vain väsyneitä.

PMMP sen sijaan ei ole ollenkaan väsynyt. Bändi heittää aivan saatanan kovan keikan, jota Hynynen, Huotari ja Hongisto käyvät katsomassa eturivissä. Tyttöjen kosto Hynysen välispiikille, jossa hän epäili Miran pimpin olevan poikittain hänen tehdessään spagaatteja, on murhaava. Miehen kalu haukutaan vitsiksi (siinä Paula osuu viiltävän oikeaan). Ja kun tytöt tajuavat Hynysen olevan eturivissä heitä katsomassa, Mira järjestää sellaisen voimisteluesityksen hänelle Viimeisen valitusvirren aikana, tuijottaen miestä sen aikana tiukasti silmiin, että ukolla pyörii kalsarit jalassa. Huh huh. Vanhan miehen pumppu on kovilla.

Käymme pyytämässä PMMP:n syömään Tumpin tämänpäiväisiä herkkuja heidän keikkansa jälkeen. Paula sekä bändin miksaaja ja kitaristi tulevatkin. Mira ei imetyskiireiden takia pääse. Nainen kerkeää kuitenkin kehua Hynyselle, että hänen tissinsä suorastaan heruvat maitoa. Ja taas Hynysen sydän jättää muutaman iskun väliin. Kohta on ensiavun paikka.

Ruokailun jälkeen hyppäämme bussiin ja matka Ankkarockiin alkaa. Odotettavissa on katastrofi. Olemme täydessä kännissä jo nyt, ja keikka on iltapäivällä ennen kolmea. Olemme varmoja, että aamuun saakka tulee juopoteltua pitkän bussimatkan aikana kuitenkin.

VANTAA, ANKKAROCK sunnuntai 2.8.2009
Aamu on hauras. “Traktoreita sataa aamukuudelta, pää on ohutta lasia.”

Hynynen heräilee aamulla kahdeksan aikaan ja kävelee Ankkarock-alueelle kuselle. Jossain vaiheessa olemme siis pääseet perille. Huotari hihittelee itsekseen tietokoneen ääressä. Hän ei ole nukkunut ollenkaan. Mies on ajanut itselleen Hitler-viikset. Hän on selvästi korkeampien voimien pauloissa.

Hynynen herää uudestaan joskus kymmenen jälkeen ja käy hakemassa passit ja rannekkeet koko porukalle. Aaltonen on ilmestynyt bussiin myös, hänet on napattu yöllä, tai aamuyöllä oikeastaan, kyytiin jostain Tampereen seudulta. Vaihdamme kuulumisia pahalta haisevien hengitysten ristitulessa. Sitten Hynynen jatkaa unia.

Hynynen tekee parit haastattelut ja sen jälkeen alkaa treenit Aaltosen kanssa. Homma kulkee taas niin hyvin, että alamme jo suunnitella yhteiskeikkaa Kassan baariin. Hongisto nauraa räkäisesti ja toteaa, ettei sinne ole tällaisilla naamoilla mitään asiaa.

Olemme tunnelmissa, kun kävelemme lavalle iltapäivällä ennen kolmea. Jengiä on perkeleesti ja vastaanotto on lämmin. Me annamme lämpöä takaisin ja vedämme helvetin hyvän keikan. Kesän parhaita, ehdottomasti. Eilinen jäkitys on tiessään, meininki on rento taas.

Keikan jälkeen yksi haastattelu ja sitten siirrymme Tumpin safkojen ääreen. Myös Juurikkala ilmestyy yllättäen paikalle, mies on tullut Amorphiksen kyydissä Kuopiosta. Syömme lihaa ja rentoudumme. Herra Merimaa tulee ihmettelemään, että eikö meille Ankkarockin tarjoamat sapuskat kelpaa. Me toteamme, että ei, ja pyydämme miestä istumaan seuraan. Hän toteaa, että ei kelpaa, ja poistuu.

Tyhjennämme takahuoneen ja siirrymme bussiin ryyppäämään. Ajamme Karjalaan. Hynynen käy kääntymässä baarissa, mutta ei siitä mitään tule. Kaiken maailman sönköttäjät saavat miehen poistumaan kotiinsa. Siellä hän laittaa Stam1nan dvd:n pyörimään ja katselee sitä aamu viiteen juoden samalla pullollisen Jaloviinaa.

Joskus näissä hommissa tulee pirun yksinäinen olo. Nyt on juuri sellainen.

HARJAVALTA, MARILYN perjantai 7.8.2009
Yllätämme itsemme pirteillä päiväkänneillä matkalla Harjavaltaan, tuonne Suomen ukkos- ja salamakaupunkiin. Nyt ei tosin ole ukkosesta tietoakaan. Aurinko mollottaa ja on pirun kuuma. Matkalla Aaltonen muistuttaa, että tänään on Hynysen veljen syntymäpäivät. Laitamme onnitteluviestin ja houkuttelemme jätkää mukaan Harjavallan sykkivään yöhön. Mies kieltäytyy. On kuulemma parempaakin tekemistä, kuin reissata urpojen kanssa. Mitä muka, ihmettelemme me?

Katselemme, kun tekniikka kasaa kamoja ja nautimme terassikaljoja. Yllättäen seuraan liittyy myös CMX:n miksaaja/autokuski Hukka, joka hurauttaa paikalle moottoripyörällä.

Tekniikka on lievässä pinteessä. Lava on baarin pihalla, mutta se on sijoiteltu niin, että matkaa baarin seinään on noin 7 metriä. Ei ole siis mitään järkeä pystyttää miksauskioskia kiviseinää vasten, aivan lavan eteen. Jätkät päättävät, että tänään miksataan ja tehdään valot lavan sivusta ja fiilispohjalta.

Äänenpaineentarkastus menee hieman liian hyväntuulisissa tunnelmissa. Päätämme kaikki siirtyä huoneisiimme nokosille. Sovimme, että tapaamme takahuoneessa tuntia ennen keikkaa.

Näin tapahtuu. Takahuoneen sauna on lämmin. Päätämme ottaa kunnon löylyt jo ennen vetoa. Se tekeekin krapulaisille miehille hyvää. Sitten alkaa drinkkien valmistelu. Pikku kemistit ovat liekeissä. Velttous ajetaan kropasta pois piiskaryyppyjen avulla.

Yleisöä on ehkä pari sataa eli enemmänkin saisi olla. Se ei kuitenkaan meitä haittaa. Vedämme keikan, joka ei ole paras, mutta ei lähellä paskaakaan. Hyvä perusrutistus. Jengi seuraa kohteliaasti setien edesottamuksia ja taputtaa meidät takaisin encoreita vetämään. Vedämme niitä muutaman biisin verran.

Sauna on pois päältä, kun palailemme takahuoneeseen. Pienet löylyt sieltä kuitenkin irtoaa. Tuhoamme suurimman osan lopuista viinoista ja siirrymme baarin puolelle.

Kun ovi baariin aukeaa, niin Hynynen laukeaa. Ja sitten katoaa muisti.

MIKKELI, JURASSIC ROCK lauantai 8.9.2009
Lähtö on epäinhimilliseen aikaan, aamu kymmeneltä. Hynynen kasaa hätäisen aamiaisleivän hotellin jääkaapin antimista ja juoksee bussiin nukkumaan. On aivan vitun kova krapula.

Matka on pitkä, toivottoman pitkä. Nyt ei maistu edes viina. Alamme heräillä ja piristyä vasta lähempänä Mikkeliä. Perillä Hynynen ja Aaltonen treenaavat, teemme parit haastattelut ja juttelemme mukavia Niskalaukauksen rumpalin, Sepon, kanssa. Sitten onkin aika valua lavalle.

Vedämme hyvän keikan, aivan parhautta. Eturivin kolme tyttöä tosin herättävät lievää hilpeyttä pitäen tissejään esillä koko keikan ajan. Se ei ole enää jännää ja eroottista, se menee jo sketsihuumorin puolelle. Mutta ei niistä nyt haittaakaan ole. Hyvä veto joka tapauksessa. Encoreitten kautta takahuonekopille juomaan ja siitä kimmokkeella katsomaan muutama biisi Popedaa, siitä juomaan viinaa, siitä katsomaan PMMP:n keikka (joka on taas ihan vitun kova), siitä tekemään kaksi sovittua haastattelua ja sen jälkeen onkin aika sammua takahuonekoppiin. Tässä vaiheessa muu bändi on jo Saloa ja Huotaria lukuunottamatta poistunut alueelta.

Järjestäjän kanssa on sovittu jo joskus keväällä, että Hynynen juontaisi Danko Jonesin lavalle. Siitä ei nyt kuitenkaan tule mitään, sillä hetken koittaessa mies ei saa sanaa suustaan. Karmila (joka on paikalla miksaamassa Painia) hommaa miehelle kyydin hotellille. Siitä kiitos, iskä.

Hynynen herää aamulla kuuden jälkeen vaimolta tulevaan tekstiviestiin. Siinä lukee: Ime munaa! Hynynen, tuo avoimen kommunikoinnin lipunkantaja, on unohtanut kertoa kotijoukoille, että Mikkelistä tullaan himaan vasta sunnuntaina. Nyt tulee mieleen, että kannattaako palata silloinkaan.

Kotimatkalla Hynynen kuulee Salon autossa uuden Alice in Chainsin biisin. Se kuulostaa taivaalliselle.

NOKIA, IISOPPI perjantai 14.8.2009
Takana on perhematka Muumimaailmaan ja muutenkin on ajeltu toista tuhatta kilometriä autolla. Mitä muuta sitä rokkari osaisikaan vapaillaan tehdä kuin ajella ristiin rastiin Suomen teitä? Niistä ei saa tarpeekseen koskaan.

Myöhemmin Hynyselle kerrotaan, että hänen perheestään on otettu kuva 7-päivää lehteen ja “kuvaaja” on nostanut suttuisesta kuvasta 70 euron palkkionkin. Tilanne on muistissa. Syyllinen oli noin 30-45 –vuotias täysin meikkaamaton, ponnaria rasvaisessa, tökerösti värjätyssä tukassaan käyttävä, etäisesti naista muistuttava olento, joka oli pukeutunut pinkkeihin leggingseihin, crocks-jalkineisiin ja valkoisiin tennissukkiin. Ylävartalo oli verhottu sissitelttaa muistuttavaan väljään rättiin. Tuntomerkit pätevät aika moniin joutsenolaisiin ja imatralaisiin naisiin, joten etsinnät alkakoon. Hynynen haluaa sen 70 euroa!

Vaikka takana onkin pari rankkaa autoilupäivää, niin Hynynen lähtee kohti Nokiaa omalla autollaan. Tarkoitus on viedä se lauantaina Helsinki-Vantaalle, sillä mies on lähdössä sunnuntaina Prahaan katsomaan Faith No Morea.

Perillä Hynynen kohtaa herrat Hongiston ja Sinkkosen Iisopin terassilta. Nautimme muutamat kaljat ja siirrymme äänenpaineentarkastukseen. Se on epätoivoa täynnä. Mistään ei saa mitään selvää, ja kun muistelemme muutaman vuoden takaista keikkaamme täällä, niin tilanteeseen ei ole tulossa mitään muutosta vaikka tupa olisi täynnäkin. Siirrymme takahuoneeseen hengailemaan ja syömään. Päätämme olla välittämättä. Päätämme katsoa, mitä tulevaisuus toisi tullessaan.

Tulevaisuus tuo tullessaan armottoman vitutuksen. Keikka on paskin koskaan. Yleisöä on, mutta edelleenkään emme saa mistään mitään selvää, soitamme täysin fiiliksen ja selkäytimen mukaan. Monitoroinnille ei ole mitään tehtävissä. Esimerkiksi Hynynen vetää laulut täysin lihasmuistilla.

Vituttaa. Siirrymme takahuoneeseen, sieltä baariin ja vedämme kännit.

VANTAA, KULTAKAIVOS lauantai 15.8.2009
Hynynen käy syömässä iltapäivällä Tampereella ja ajelee hiljakseen Helsinki-Vantaalle. Hän ottaa huoneen lentokenttähotellista ja hengailee siellä iltaan asti. Hotellin baari on täynnä japanilaisia naisia ja Hynynen miettii, että onkohan heillä vittu poikittain, kuten tarinat kertovat. Pitäisiköhän asiasta ottaa selvää?

Väliaikatiedot ovat paljastaneet, että pojat ovat vetäneet rankat päiväkännit ja nukkuvat nyt niitä pois. Bussi on perillä vasta joskus seitsemän jälkeen, joten äänenpaineentarkastus venyy lähemmäs ysiä. Ongelmia ei ilmene, tämä on yhtä juhlaa eiliseen verrattuna. Mutta jotain outoa kuitenkin: Hongisto on omituisen hiljainen. Hän on tärisevä hyytelö.

Hynynen yrittää piristää Hongistoa ja raahaa tämän mukaansa ystävälleen Leppäsen Tompalle, joka asuu lähellä. Katsomme urheilua ja juomme kaljaa. Hongistolle ei maistu. Syömme hyvää ruokaa. Hongistolle ei maistu. Otamme kossupaukut. Hongistolle ei maistu. Tilaamme taksin ja ajamme keikkapaikalle joskus puoli kahdentoista aikoihin. Hongistolle ei maistu. Hän hyppää Kultakaivoksen pihalla ulos taksista ja oksentaa takapihan puskiin pitkät kaariyrjöt.

Kuulemme ennen keikkaa, että lippujen hinnat ovat tähtitieteelliset, kokonaiset 18 euroa. Alkaa haista Hectorille. Ei toimi rokkibändille.

Soitamme keikan joka on pätevä, mutta ei hyvä. Jotenkin kaaottinen. Yleisö metelöi perkeleesti ja heiluu hulluna, ainakin eturivissä. Kauemmaksi Hynynen ei näekään. Hongisto soittaa jatsia ja haukkuu yleisön tyhmäksi, kun nämä näyttävät kennel-merkkiä. Mies on tavallaan oikeassa, sillä lasten merkkikieli ei ole meidän juttu. Kontakti porukkaan on täysin kateissa. Vedämme normaalin tunnin setin ja kävelemme pois. Jäämme odottamaan encoreita, mutta niitä ei taputeta. Taitaa olla ensimmäinen kerta vitun moneen vuoteen. Ymmärrämme tosiasiat ja siirrymme perille takahuoneeseen. Katsomme peiliin ja olemme pahoillamme.

Kirjoittelemme muutamia nimmareita. Hynynen näkee ensimmäistä kertaa runokirjansa, joka on ollut kaupassa jo viikon verran. Omituista.

Juomme viinat pois kuleksimasta ja jätkät lähtevät Karjalaan. Hynynen tilaa taksin ja suuntaa lentokentälle.

VARKAUS, Z-ONE perjantai 21.8.2009
Aaltonen on takaisin remmissä. Toivotamme miehen tervetulleeksi mulkuttamalla hänen poskensa. Sinkkonen pitää kiinni ja Hynynen mulkuttaa miehen vasemman, Hongisto oikean posken. Tämä tapahtuu lähdön hetkellä eli klo 15. Paikka on Lappeenranta, tuo Suomen Banjola.

Matka Varkauteen menee paskaa jauhaessa. Hynynen ottaa pienet tirsat.

Äänenpaineentarkastusta odotellessa vedämme kevyet iltapäiväkännit. Aaltonen vetää vähän enemmänkin, sillä mies vaihtaa puhekielensä sujuvasti norjan kieleen kesken lauseiden ja alkaa ehdotella jopa yhteiskeikkoja Frederikin kanssa. Sairasta.

Äänenpaineentarkastus menee Alice in Chainsin Damn the River -kappaleen riffiä soitellessa. Ja ai niin: meillä on kokoonpanomuutoksia. Herra Hölttä toimii tämän viikonlopun miksaajana. Huotari mököttää, sillä hänen piti olla tänään rockfutiksen -sm-kisoissa, mutta koska tuuraajaa ei löytynyt, mies on joutunut töihin.

Kesken tsekkailun paikalle ilmestyy Yrjänän pariskunta. Neuvomme heidät takahuoneeseen, jotta he välttyisivät turhalta meteliltä. Yrjänä nauraa ja kysyy ilmeellään, että luulemmeko me, etteivät he ennen ole meteliä kuulleet. Hynynen on sitä mieltä, ettei sitä vapaa-aikana tarvitse kuunnella. Takahuoneessa, hyvin menneen ja pitkähkön tsekkailun jälkeen, vaihdamme kuulumisia ja selviää, että Yrjänät ovat matkalla Kuopion jokavuotisille banjofestareille. Ilmankos he ovatkin pukeutuneet farkkuhaalareihin ja crockseihin.

Yrjänät jatkavat matkaa. Me juttelemme Vesa Kontiaisen, tuon nyrkkiseksin suuren ymmärtäjän, kanssa ja siirrymme sen jälkeen saunaan. Saunan jälkeen tapaamme hotellin aulassa FM2000 –orkesterin jäseniä, joilla on meille tuliaisia. Useampi pullo Sorbusta! Olemme liekeissä ja Hynynen aloittaa pullon raivokkaan tyhjentämisen välittömästi. Sen lomassa Hynynen ja Aaltonen hakevat akustiset kitarat bussista ja siirtyvät takahuoneeseen treenaamaan muun porukan iloksi.

Bändi kävelee soppapullo kainalossa keikalle ja soittaa ja laulaa hyvin. Ei huvita juurikaan jutella, mutta muuten on hyvä meininki. Veri valuu maahan on palannut settiin ja sekin kulkee treenaamiseen nähden varsin hyvin. Encoreiden jälkeen valumme hyvissä fiiliksissä takaisin takahuoneeseen.

FM2000 –ukot jututtavat meitä. Vedämme pleksit. Huotari ilmoittaa, että hän lähtee FM2000- miesten kanssa kohti urheiluhaasteita eli futisturnausta. Tuuraajakin on hommattu. Vuorelan Ana eli Oksu istuu jo takahuoneessa valmiina palvelukseen. Jossain vaiheessa Hynynen tajuaa olevansa niin väsynyt ja hansaplast kieleen teipattuna, että hän siirtyy hotellille nukkumaan.

Mies herää vaatteet päällään aamulla kahdeksan aikoihin. Hongisto kuorsaa huoneen nojatuolissa. Miehellä on housut kintuissa, hän kuvittelee istuvansa pöntöllä. Ainakin haju on sellainen.

HELSINKI, BOHEMIA lauantai 22.8.2009
Viimeistä viedään. Tapaamme puolilta päivin Varkauden torilla, jossa bussi on jo pakattuna. Päätämme tyhjentää pöydän eli vetää ihan totaaliset kännit. Ryhdymme toimeen.

Hynynen ei muista matkasta Helsinkiin juuri mitään.

Hynysellä on nimmarikeikka runokirjaansa liittyen Helsingin Levykauppa Äx:ssä klo 16.30. Herrat Aaltonen ja Hongisto ovat mukana tukena ja turvana. Tästäkään keikasta ei juuri muistikuvia ole. Muuta kuin se, että Hynynen tapaa vanhan armeijakaverinsa pitkästä aikaa. Sitä täytyy juhlia.

Menemme Ilvekseen jatkamaan. Jossain vaiheessa tulee puhelu, että miehiä kaivataan äänenpaineentarkastukseen. Otamme taksin. Soitamme aivan päin vittua, hommasta ei tule mitään. Alkaa näyttää todella pahalta ja Sinkkonen ja tekniikka komentaa miehet nukkumaan. Ukot katkokävelevät takahuoneeseen maate.

Hynynen herää takahuoneen pöydältä pari tuntia ennen keikkaa ja luulee olevansa hotellihuoneessa. Sitten hän tajuaa, ettei ole. Hän kysyy jätkiltä, että missähän hotelli on. Pojat kertovat, että miehen pitäisi kyllä tietää, ettei sellaista ole edes varattu. Hongisto makaa lattialla lähes elottomassa tilassa, kun Hynynen päättää ottaa pientä välimatkaa ystäviinsä ja elämäänsä. On pakko, sillä nyt on ensimmäistä kertaa elämässä sellainen tunne, että keikasta ei tulisi yhtään mitään.

Hän kävelee keikkapaikan edessä olevalle taksitolpalle, ottaa auton ja sanoo: aja!

Kun taksi kurvaa takaisin keikkapaikan eteen, mittarissa lukee 86 euroa ja risat. Mutta lenkki kannatti. Mies on selvinnyt.

Takahuoneessa on käynnissä epätoivoinen prosessi: Hongiston herättely. Se todella kestää, sillä mies ei osoita minkäänlaisia elonmerkkejä. Juuri ennen ambulanssin tilaamista mies nousee istumaan, pieraisee kovaäänisesti ja toteaa: No, mikä ettei!

Menemme lavalle. Jengiä on aivan perkeleesti ja pitävät meteliäkin. Polkaisemme homman käyntiin ja homma tuntuu kulkevan hyvin. Kaikki on kohdallaan. Vai onko?

Ei ole. Setin jälkeen menemme onnellisina lavan sivuun ja puuskutamme, että kyllähän tästäkin selvittiin. Monitorivelho Pete ja Tammi kuitenkin ilmoittavat, ettei takaisin kannattaisi mennä, vaikka yleisö taputtaakin. Hongisto ei kuulemma koskaan ole soittanut näin päin vittuja. Onneksi me emme ole sitä kuulleet, sillä Pete on armahtanut meitä ja vetänyt bassohanat kiinni monitoripäästä. Päätämme kuitenkin mennä vetämään vielä muutaman biisin. Niidenkin jälkeen meille taputetaan rajusti, mutta päätämme olla menemättä enää. Emme enää pystyisikään, sillä Hynynen oksentelee lavan takana olevalla parvekkeella kaikkensa antaneena ihmisten nauraessa toiminnalle katutasolla. Ja Hongisto hokee itku kurkussa: anteeks, jätkät, anteeks. Olemme aivan lopussa.

Hongisto tipahtaa takahuoneessa lattialle ja jää siihen makaamaan. Me muut alamme tyhjentää tarjolla olevia tuotteita, jotka koostuvat pääosin pulloista, joissa on mielijuomaamme: alkoholia. Takahuone alkaa täyttyä. Keikan järjestäjät tulevat paikalle ja kertovat, että olemme juuri tehneet yleisöennätyksen. Se lämmittää hieman, mutta samalla tulee fiilis, että ehkä he olisivat ansainneet vähän paremman vedon. Paljon paremman oikeastaan.

Hongisto tokenee pikkuhiljaa. Muun muassa hänen pikkuveljensä on elvytysjoukoissa. Pumppaamme mieheen väkisin alkoholia ja tapahtuu ihme. Lasarus nousee.

Takahuoneessa alkaa olla helvetillinen kuhina. Suurin osa ihmisistä on sellaisia, ettemme edes tunne heitä. Se ei meitä haittaa, sillä nyt bailataan kuin viimeistä päivää. Tai yötä oikeastaan. Hynynen isketään verkkovirtaan ja sen voimalla hän jaksaa poseerata valokuvissa ja jutella ystävällisesti tyttöjen kanssa. Ja muutaman pojan myös.

Yöllä Karjalaan. Kesä on tässä. Kiitos kaikille, ja osalle myös nöyrimmät anteeksipyyntömme.

Nousemme tästä alkoholimerestä kuin Penix-lintu! On pakko.

- hynynen Lappeenrannassa syyskuussa 2009