“MIE AVAAN MIUN TERÄSVARTALOIN!” – Janne Hongisto, tulkitsija

VUODEN JALOVEENA-TYTTÖÄ ETSIMÄSSÄ

LAHTI, F1 WATER & ROCK perjantai 12.6.2009
Takana on kiihkeä Hynys-Aaltos –viikko. Hynynen on lukenut pari päivää elokuussa ilmestyvän kirjansa äänikirjaversiota Aaltosen toimiessa äänittäjänä. Samaan syssyyn on äänitelty epämääräisillä kokoonpanoilla vähän sorbus-punkkia. Meno jatkuu matkalla Lahteen. Hynynen ja Aaltonen treenaavat kahdella akustisella kitaralla KT:n biisit kasaan. Homma kulkee, stemmat tulevat että pölähtää. Tekniikka suunnittelee ylityölappujen kirjoittamista Hongistolle, koska joutuvat kuuntelemaan nykyisin keikkojen ohella myös treenejä.

Hyvä meininki loppuu perillä. Hynystä alkaa närästää niin kovin, että kitaran kielten vaihdosta ei tule mitään. Kipu rinnassa on niin kova, ettei mies voi liikkua. Ukko on kalpea ja hiki valuu noroina. Keikkaan on aikaa vain tunti, joten alkaa vaikuttaa siltä, että se pitää perua. Hynynen ottaa pari huikkaa kossua ja olo helpottuu. Hän saa itsensä ylös pöydän äärestä ja saman tien alkaa laatta lentää. Noin kymmenen minuutin oksentelun jälkeen mies on kunnossa, tekee itselleen drinkin ja kävelee katselemaan ja kuuntelemaan Maija Vilkkumaan keikan loppuosaa. Kivat koivet tytöllä. Tai kai voisi puhua jo naisesta.

Kävelemme lavalle ja vedämme saatanan hyvän keikan. Ulkona satelee ja vettä tihkuu lavallekin. Mukavaa piristystä. Tätä voi pitää ensimmäisenä keikkana Miitrin kanssa, jolloin kaikki menee putkeen. MTV3 Max –keikan ohella.

Mitä tapahtuu sitten? Kirjaudumme hotelliin ja juoksemme baariin. Kerkeämme nauttia muutaman drinkin ja porukka siirtyy nakkikioskille. Hynystä närästää taas, eikä hän uskalla syödä mitään.

Aamulla viiden jälkeen hän nousee sängystään ja oksentelee vatsansa tyhjäksi. Sieltä tulee pelkkää valkovenäläistä ja salmiakkikossua. Helvetillinen kipu on totta. Jumalolennon teräsvartalo alkaa pettää. Mitä vittua, onko rock´n´roll -soturikin pelkkä kuolevainen?!

SEINÄJOKI, PROVINSSIROCK lauantai 13.6.2009
Hynystä pelottaa. Hän on käynyt syömässä aikaisin aamulla puuroaamiaisen, jota hän höysti marjoilla ja jugurtilla. Nyt toiveissa olisi, että tavara pysyisi sisällä.

Lähtö on yhdeksältä. Hynynen nukkuu koko matkan Seinäjoelle ja pidättelee oksennusta. Rintakivusta on jäljellä ontto olo, aivan kuin arpi jossain ruokatorvessa. Harvinaisen vittumainen tunne. Perille päästyämme alkaa oksentelu. Olo helpottuu laatoitusurakan myötä ja Hynynen avaa kaljan. Alkaa tuntua siltä, että Provinssirockin päälavalle voisi ehkä mennäkin. On syytäkin tuntua, sillä keikkaan on aikaa vajaat kaksi tuntia. Teemme kaksi haastattelua ja alamme valmistautua. Vedämme Aaltosen kanssa pari biisiä akustisesti ikään kuin verryttelynä ja lompsimme lavalle.

Keikasta tulee yksi parhaimmista koskaan. Välillä tuntuu jopa, että se on liian hyvä. Jokainen kertosäe pölähtää niin helvetin tyylikkäästi, että hirvittää. Tulee lievä viihdyttäjä-fiilis. Mutta näin iltapäivästä se on ok. Yleisöä ainakin on perkeleesti ja joka ikinen heistä tuntuu hymyilevän meille.

Olemme liekeissä, päätämme rentoutua. Hynynen ja Hongisto jäävät mestoille, kun muut lähtevät kohti Karjalaa. Hynynen tekee yhden haastattelun ja siirtyy kossudrinkkinsä kanssa alueella olevalle kirjastoautolle, jossa hän tekee mukavan haastattelusession yleisön ihmetellessä. Samaan aikaan päälavalla vetää Stam1na. Sitä on kiire katsomaan, mutta MTV3 aamu-tv kerkeää vielä väliin ottamaan ukolta lausunnon. Nyt setää viedään.

Hynynen kerkeää kuin kerkeäkin Stam1naa katsomaan. Yleisön puolella siitä ei tule mitään, ihmisillä on niin saatanasti asiaa, mutta monitoritiskin takaa se viimein onnistuu. Hyyrysen nähdessä että mies on paikalla, hän pyytää tätä laulamaan Vapaa maan kertosäettä. Hynynen on sen verran kännissä, että päättää käydä yrittämässä ja nolaa itsensä täydellisesti.

Suruun on juotava. Hynynen ja Hongisto siirtyvät Stam1nan leirin kanssa Provinssirockin rakennusmiesten rakentamaan saunaan joen varrelle. Siellä alkaakin viina käydä kulmaan.

Loppu onkin kiistatonta alkoholin käytön historiaa: pelkkää usvaa. Rauhallista keskustelua vip-teltassa Mokoman leirin, Ylpön ja ties keiden kanssa. Jonkun kanssa tulee haastettua riitaakin. Aiheena on yllättäen yksityisautoilu ja joku vitun luonnonsuojelu. Hyi helvetti. Hynynen toitottaa valkoinen Ku Klux Klanin huppu päässään, että hänen puolestaan kaikki saimaannorpat voisi vaikka polttaa ristillä! Viimeinen muistikuva on taksista matkalla hotellille. Hynynen pyytää kyytiä Valtakadulle, mutta kuski kertoo, ettei Seinäjoella ole sellaista. Mitä helvettiä, onko rock´n´roll –soturi, suoranainen jumalolento, erehtynyt?

Hotelli Lakeus on kuitenkin löytyy. Hynynen herää aamuyöstä jostain luksushuoneesta vaatteet päällään. Jälleen tuttu kysymys: mitähän vittua tällä kertaa on tapahtunut?

RAUMANMEREN JUHANNUS, PORI torstai 18.6.2009

Maanantaina on käyty katsomassa Metallicaa. Keskiviikkona puolestaan on tarkoitus käydä katsomassa AC/DC:tä. Sitä ennen Hynynen kuitenkin kävelee lääkärille puhumaan närästyksestään ja oksentelustaan. Matkalla sinne keikkamyyjä soittaa. Korhosta kiinnostaa, että onko Kotiteollisuudella kaikki ok, hän kun on kuullut, että pojille maistuu nykyisin keitto vähän turhan hyvin. Hynynen vastaa, ettei hätää ole: hän on menossa lääkäriin, Hongisto on masentunut ja Sinkkosella menee muuten vain kaikki päin helvettiä. Mutta bändi toimii! Ja parit sivuprojektit siinä rinnalla. Oikeastaan ainoa asia mikä toimii tällä hetkellä on musiikki. Mutta kuolemaan emme suostu. Olemmehan rock´n´roll –sotureita joiden jumalallisilla teräsvartaloilla on tärkeä tehtävä: kaikki maailman naiset on tyydytettävä ja viinat juotava!

AC/DC on PARAS, vaikka Hynyseltä takavarikoidaankin pari viinapulloa stadionin portilla ennen keikkaa. Sen jälkeen ajamme Vantaalle jonnekin hotelliin ja vedämme lärvit ruttuun. Ystävämme Tumppi on matkassa ja saa baarissa kuulla rajun totuuden itsestään ja iästään. Hän havaitsee ryhmän kauniita, nuoria naisia baarin tanssilattialla ja menee heidän kanssaa joraamaan. Yksi tytöistä toteaa: “Painu sinä, zombie, vittuun!”

.Tekniikka suuntaa torstaiaamuna klo 8 purkamaan miksaajamme talopakettia, mutta jumalolennot jatkavat uniaan pitkälle iltapäivään. Paitsi Hongisto, joka suuntaa hotellin kylpylään polskimaan. Hongisto, tuo Tikkalan Poseidon.

Iltapäivällä on aika lähteä kohti Poria. Hongistoa ei kuitenkaan näy missään. Huotari menee hotellin respaan ja pyytää heitä kuuluttamaan kylpylän puolelle “Kotiteollisuus odottaa pientä Janne-poikaa hotellin respassa”. Pian mies ilmestyykin posket punottaen ja iho mutavellille haisten. Homolta haisten, suomeksi. Aikuinen mies on käynyt jossain perkeleen mutakylvyissä!

Saavumme pari tuntia ennen keikkaa perille. Ihmettelemme Viikatteen poikien kanssa tilannetta. Hynystä närästää jälleen, vaikka lääkkeet on nyt saatu. Mies yrittää taltuttaa teräsvartalonsa tuskatiloja kaljalla, mutta ei tunnu onnistuvan. Ei muuta kuin lavalle lievän kauhun vallassa. Että tuleeko tästä mitään.

Tuleehan siitä, varsin mallikas keikka. Oikein mallikas. Hynynen käy Kuningas Mammonan aikana pusuttelemassa eturivin tyttöjä. Fiilis on hyvä, sillä miehen närästys hävisi huutamalla alkukeikan aikana. Aikaa on varsinaisen setin jälkeen vain pari minuuttia, joten päätämme vetää vanhan kunnon Pissaa ja paskaa –veisun ja poistua.

Sitten alkaakin oksentelu. Hynynen yökkäilee puolisen tuntia. Joku kiltti toimittajatyttö tuo miehelle vatsalääkkeitä ja pian olo helpottuu sen verran, että Hynynen pakottaa itsensä syömään ja juomaan artistitelttaan. Ruokailu jää kevyeksi, lähinnä hedelmäosastoa, mutta juoma maistuu kyllä. Ja oksettava olo katoaa pian.

Katsomme Nightwishin keikan. Sen aikana tulee mieleen, että miksi tässä maassa järjestetään festivaaleja, joissa on aivan älyttömät desibelirajat. Nightwish –kokemuksesta jää puolet nautinnosta pois, koska bändi tulee aivan liian hiljaa. Ei tuollaista spektaakkeliheviä saisi soittaa noin hiljaa. Tämä pätee muuten aika moniin suomalaisiin festareihin. Älkää järjestäkö niitä, jos pitää ruveta kitisemään jostain desibeleistä, saatana. Turhaa touhua.

Suuntaamme keskustaan. Menemme Kinoon ja vedämme lärvit ruttuun. Hynynen sammuu Villen, Virtasen Kallen pikkuveljen, syliin. Seitsemäntenä päivänä jumalolento lepäsi.

HIMOS FESTIVAALI, JÄMSÄ perjantai 19.6.2009
Hynynen herää yksin huoneestaan siihen, että oveen koputetaan. Mies ei avaa. Pian kuuluu koputus viereisen huoneen ovelta. Siellä Tammi avaa munat paljaana oven ja hotellin virkailija ilmoittaa kellon olevan kaksitoista. “Niin on”, toteaa Tammi ja paiskaa oven kiinni virkailijan nenän edestä. Keskustelu hotellista poistumisesta on päättynyt.

Hynynen valuu aulaan ja tilaa jaloviinan, kahvin ja jääveden. Se on jumalten aamiainen. Pian Huotari valuu jostakin ja etsii tukka sekaisin huonettaan. Sinkkonen kävelee pöytään tärisevänä ihmishyytelönä. Hongisto huutaa rai-raita respassa ja yrittää maksaa hotellilaskua. Pian selviää poikien kunnon syy : juhannuksen alkua oli juhlittu Apulannan bussissa heidän teknikkojensa kanssa pitkälle aamupäivään. Jumalien teräsvartalot ovat siis runsain ainein öljytyt.

Matka Jämsään on pitkä ja se menee teräsvartaloita öljytessä myös. Hynynen tajuaa lopettaa jossain vaiheessa ja painuu nukkumaan. Sinkkonen sammuu etupenkille. Hongisto, tuo alkoholilla toimiva ikiliikkuja, ei jarruttele. Ankara bailaus on tosiasia.

Perillä tapaamme Aaltosen. Päätämme pitää treenit. Tai Hynynen ja Aaltonen pitävät ja ränkyttävät akustisilla parikymmentä biisiä läpi. Tekniikka alkaa taas marista ylityökorvauksista. Hongisto kysyy, että mitä vittua te teette. Sinkkonen haukkuu meidät ylipirteiksi paskiaisiksi. Hongiston bassonkielet vaihdetaan. Ne on vaihdettu viimeiksi ennen Helvetistä itään –levyä.Kävelemme takahuonemökillemme ja siirrymme saunatiloihin. Hynynen tekee siinä saunomisen lomassa Voicen haastattelun. Alkaa närästää. Hynynen katsoo ympärilleen ja tajuaa tilanteen olevan tuntia ennen keikkaa aika pelottavan. Sinkkonen tärisee ja hikoilee pöydän ääressä, kärsii pelkotiloista ja yrittää kirjoittaa settiä kasaan, Hongiston silmät seisovat päässä, kun hän hortoilee ympäri mökkiä ja sen pihaa ja Hynysen rintaan koskee. Vain Aaltonen tuntuu olevan kunnossa.

Kipu lähtee kossulla. Tai ainakin se unohtuu. Ei muuta kuin drinkki kädessä lavalle ja louhimaan.

Alkukeikka on hyvä. Kulkee hyvin, vaikkakin Sinkkosella on hieman tavanomaista liukkaammat kapulat. Pian alkaa kuitenkin kuulua pientä epävireisyyttä lavan oikeasta laidasta. Hynynen ajattelee, että ehkä Hongisto hieman tapailee ja tulkitsee, mutta pian Virtanen käskee monitoreiden kautta meidän virittämään soittimemme. Basso on kai uusien kielien takia rankassa epävireessä. Se häiritsee tunnelmaa hieman, mutta loppukeikka menee taas paremmin. Paitsi Hongisto valittaa, ettei vanha jaksa, kun hän katkokävelee pois lavalta. Ei mikään paras keikka, aika paska oikeastaan. Ja tietenkin The Voice kuvasi sen.

Varsinaisen setin jälkeen aikaa ei enää ole encoreihin. Ei muuta kuin mökkiin purkamaan tilannetta. Mukaamme nappaamme Stam1nan poikia, jotka juuri ovat tulleet paikalle. Alamme kauhoa alkoholituotteita sisään ruumiisiimme ylä- ja alahuulen välissä sijaitsevasta aukosta. Hynynen käy artistiteltassa nauttimassa parit jaloviinat, juttelemassa tapahtuman järjestäjän, herrasmies Isomäen kanssa naisista ja autoista ja sitten onkin aika lähteä kohti Karjalan kunnaita.

Juhannus on meidän osaltamme päättynyt. Nyt mökille ja muutaman päivän totaalinen lepo.

HELSINKI, ON THE ROCKS torstai 25.6.2009
On the Crocks! Hynynen keksii matkalla ja hokee sitä koko automatkan Helsinkiin. Automatkan, jota osa porukasta tekee Hynysen Hummerilla, sillä bussi on jälleen kerran remontissa. Tällä kertaa siihen tehdään ilmastointia. Kai. Osa jengistä saapuu Hongiston Transitilla, jossa myös kamat ovat.

Matkalla Helsinkiin, kun automme halkoo railoa otsonikerrokseen ja pienet kuutit kärsivät Saimaalla henkensä edestä, mietimme, että miltähän tavallisista kuolevaisista ja köyhistä ihmisistä mahtaa tuntua. Me kun emme sitä voi tietää. Me jumalolennot.

Hynynen on ollut eilen katsomassa Faith No Morea ja hehkuttaa sen erinomaisuutta kyllästymiseen asti. Ehkä paras keikka, jonka Hynynen on koskaan nähnyt.

Saavumme Helsinkiin. Hynynen suuntaa Likelle nimmaroimaan noin sataa Ukonhauta-kirjaa. Maistuu työltä, vaikka hänelle tarjotaankin siellä valkoviiniä. Samaan aikaan Yrjänältä tulee tekstiviesti “Olette tänään sitten On the Crocksissa”. Kovin on samansuuntaiset ajatukset meillä. “Teletapiaa”, toteaa Yrjänä tähän.

Äänenpaineentarkastus on leppoisa. Hongiston bassosoundi on hakusessa, mutta siedettävä löytyy pian. Sen jälkeen siirrymme syömään ja hotellille hetkeksi. Seurueeseen liittyy myös herra Jalava stand-up -komiikan etulinjasta.

Tuntia ennen keikkaa takahuoneeseen valmistautumaan. Sitten lavalle. Tupa on täynnä, toteamme, ja kone käynnistyy.

Ei yski yhtään, lähtee kuin palmun alta. Aivan saatanan hyvä keikka. Läppä lentää rennosti ja soitto kulkee. Vuonna yksi ja kaksi ja Ukko Perkele ovat hieman ylitempoisia, mutta se ei meitä haittaa. Meininki on niin hyvä. Ainoa ongelma ilmenee Hongiston tullessa Hynysen eteen heiluttelemaan persettään eturivin tytöille. Hynynen ei kestä, että hänen tyttöjään yritetään viedä ja vielä hänen reviirillään, joten hän tyrkkää Hongiston yleisön sekaan jatkamaan pullisteluaan.

Parin encoresetin jälkeen valumme takahuoneeseen puuskuttamaan. Kossu avautuu. Kossu tyhjenee. Takahuone täyttyy. Jääkaappi tyhjenee. Hulina on tosiasia. Meininki on niin baarimainen, ettei jaksa mennä varsinaisen baarin puolelle ollenkaan. Sitä paitsi paikalla on niin paljon hyviä ystäviä, ettei huvitakaan.

Osa porukasta valuu Looseen jatkamaan. Hynysen tukka on kuitenkin niin takussa, että hän kävelee suoraan hotelli Presidenttiin. Viimeinen muistikuva on jostain rautatieaseman kupeesta: asema näyttäisi olevan vinossa ja miehen poski on jostain syystä kiinni asvaltissa.

KOUVOLA, HOUSE OF ROCK perjantai 26.6.2009
House of Crocks! keksii Hynynen matkatessaan ravintola Kosmokseen puolen päivän aikaan. Sinne hänellä on haastattelu sovittuna. Siitä tulee pitkä, noin kolmetuntinen sessio. Menee usea lasi valkoviiniä sekä annos hiillostettua siikaa. Närästää hieman.

Haastattelu on muuten Anna –lehteen. Toivottavasti tämä ärsyttää mahdollisimman monia.

Sitten lähdemme matkaan. Oma luonnonsuojelijamme, Che Guevara, viherpiipertäjämme Sly Huotari hyppää Hummerin rattiin, sillä hän haluaa kokeilla miltä tuntuu tuhota luontoa. Kuorma-autoksi luokitellulla autolla saa ajaa vain 80 km/h, mutta Huotari polkee parhaimmillaan 160 km/h, sillä hän ei tajua, että autossa on mailimittari ennen kuin hänelle siitä hienovaraisesti vihjataan. Mutta ei tunnu missään, onhan taskussa jo yksi parkkisakko Helsingistä. “Meillä rock´n´roll –sotureilla on varaa”, toteaa Hynynen puuromaisella äänellä ja sammuu takapenkille.

Perillä teemme helpon äänenpaineentarkastuksen. Sitten Hynynen ja Hongisto siirtyvät baarin terassille, kuolevaisten sekaan juomaan kaljat. Ja hups, pian onkin aika hakea soittovaatteet hotellilta ja lähteä takahuoneeseen valmistautumaan.

Valmistaudumme lukemalla takahuoneessa olevia pornolehtiä ja juomalla kossua. Aika miehekästä toimintaa.

Kävelemme munat kovana lavalle. Keikasta tulee taas saatanan hyvä ja leppoisa. Jälleen kerran läppä lentää ja soitto kulkee. Helppoa, kun tämän osaa. Tuntuu siltä, että alkukesän vaikeudet on nyt voitettu lopullisesti. Tupa on täynnä ja saamme runsaat aplodit. Soitamme kaksi encoresettiä ja poistumme.

Taas on takahuoneessa sellainen kuhina, ettei sieltä kerkeä baarin puolelle ollenkaan. Mutta mitäs me puolijumalat siellä tavallisten kuolevaisten seassa tekisimmekään. Olemmehan rock´n´roll –sotureita suorittamassa pyhää tehtäväämme: viinapullojen tyhjennystä ja naisten naurattamista. Nyt puuttuu vain ne naiset.

Ai, mitä me teemme oikeasti keikan jälkeen? Juomme omassa porukassamme kossua ja selailemme pornolehtiä. Rock´n´roll –soturin arki ei ole aina yhtä juhlaa.

LEMI, JALKOSALMIROCK lauantai 27.6.2009
Hynynen herää Kouvolasta yksin. Muut ovat poistuneet joko aamulla tai jo edellisenä yönä. Kevyen aamiaisen jälkeen Hynynen hyppää autoonsa ja ajaa kotiin jatkamaan uniaan ja hauskuttamaan omaa ja veljensä lapsia.

Illalla pari lasia punaviiniä ja sitten tulee noutaja. Hyppäämme autoon ja ajamme Lemille noin kymmenen aikaan illalla. Veto on puolilta öin. Tekniikkamme on ollut paikalla koko tapahtuman ajan, sillä he hoitavat tapahtuman bändien miksauksen, monitorimiksauksen ja valot. Ukot ovat yhtä hymyä, kun saavumme. Varsinkin mimmibändi Skandaliza on tehnyt vaikutuksen. Virtanen kertoo, että jos bändi osaisi virittää soittimensa ja sen jäsenet soittaisivat samassa sävellajissa, bändi olisi jo liian hyvä.

Hynynen yrittää käydä kuolevaisten puolella juomassa kaljan. Tammi lähtee henkivartijaksi. Täytyy kyllä sanoa, ettei koskaan ole kaljan juonti ollut niin vaikeaa. Jokaisella on Hynyselle jotain asiaa. Meininki on tosin erittäin positiivista, keskusteluja käydään hyvässä hengessä. Toisin on Pohjanmaan tanssilavoilla, joissa keskustelu on aina uhoamista. Mutta siinä vaiheessa kun Tammellekin alkaa joku karjalainen irvileuka länkyttämään paskaa päätämme poistua. Hynynen ja Hongisto menevät autoon juomaan. Siellä on ihanan rauhallista kaiken hulinan jälkeen.

Tupa on jälleen aivan turvoksissa ja keikasta tulee parhautta. Lievää ylitempoisuutta on havaittavissa, mutta se johtuu jälleen kerran innokkuudesta. Tämän takia se tulee kaikkien hyväksyä. Kyllä papatkin voivat innostua! Ihan vitun mukavaa ja pienen kehottelun jälkeen yleisökin alkaa innostua. Alussa he seisovat kuin näkisivät kolme jumalaa.

Niitähän me olemmekin. Omistamme teräsvartalot. Jaamme takahuoneviinat ja poistumme kukin tahoillemme. Hongisto jonnekin Lemin viidakoihin ja Sinkkonen ja Hynynen koteihinsa. Osa tekniikastamme, eli meidän rock´n´roll –sotureiden aseenkantajat ja lakeijat aikovat lähteä huomenna tyhjentämään päänsä. Hynynen kieltäytyy kunniasta liittyä seuraan jo suoralta kädeltä. Nyt riittää taas muutamaksi päiväksi. Mies kävelee lonkero-kossu –muki kädessään kotiin, mutta kaataa juoman viemäriin. On muuten yllättävän toimiva drinkki, mutta nyt ei vaan jaksa.

Hynynen herää aamulla taskussaan Skandalizan demo. Siinä on pimujen nimmarit ja päiväys “27.6.2009 Jalkovälirock”.

Nerokasta. Karjalainen asenne näkyy jo pikkutytöissäkin. Hynynen on myyty.