KOLMEN TAKIN TAKTIIKALLA ETEENPÄIN! – yksi takki on narikassa, toinen auki ja kolmas pyörii pään päällä

TIKKALAN SCARFACE ALAISINEEN SUOMEN SUVESSA

VUOKATTI, ROCKKATTI lauantai 23.5.2009
Loma on ohi. Hynynen on viettänyt sitä ryyppäämällä Mallorcalla, Sinkkonen on ryypännyt kotonaan ja Hongisto on ohjannut Tikkalassa homospurgupornoelokuvaa nimeltään “Rakkautemme palaa sinisellä liekillä”. Se tulee olemaan takuuvarma hitti.

Lähtö on kahdeksalta aamulla. Herra Aaltonen hakee krapulaisen Hynysen kotoaan. Edellinen yö on mennyt internetin ihmeellisessä maailmassa rommia juoden ja kesän tuleviin keikka-aikatauluhin tutustuen. Se tuntuu koko kropassa. Mutta ei auta, matkaan on lähdettävä. Ja tällä kertaa sinne lähdetään vanhaan malliin pakettiautolla, sillä Ukonhauta on viety jonnekin Joensuuhun maalattavaksi. Kesäkotimme valmistuu siis viimein. Mutta vasta juhannukseksi.

Lisää maailman ihmeitä. Huotari on kuski! Ja sehän tarkoittaa sitä, että jossain Pohjois-Karjalan takamailla ajamme huoltoaseman pihalla kolarin linja-auton kanssa. Vika on tosin linja-auton. Tai lähinnä sen kuljettajan. Kuljettaja on tästä eri mieltä, mutta pienen väkivaltaisen keskustelun päätteeksi hän toteaa meidän sittenkin olevan oikeassa.

Hongisto tulee Vuokattiin pyörällä. Huomaamme olevamme hieman myöhässä, joten soundcheckissä tulee kiire. Emme saa lavasoundia haltuun meille annetussa ajassa, joten päätämme jättää homman Herralle. Ja nyt kun olisi ollut hyvä treenata, tämä kun on Miitrin kesän ensimmäinen keikka meidän kanssa.

Siirrymme meille varattuun mökkiin, jossa laitamme grillin ja saunan kuumiksi ja tuijottelemme Karpon parhaat –ohjelmaa. Klassikoita katkeamattomalla syötöllä.

Keikka ei ole hyvä. Mutta ei se huonokaan ole. Homma on hieman hakusessa ja Miitri on hieman liian puheliaalla tuulella, mutta muuten ihan siedettävä suoritus. Hieman innotonta toimintaa meiltä soittajilta, mutta yleisö on mukana hyvin. Lupaamme parantaa tästä.

Hongisto jää 69 Eyes –bändin poikien kanssa bailaamaan ankarasti Vuokatin yöhön kun me muut lähdemme kohti kotia. Matka on humalainen ja Simpeleen kohdilla puhkeaa kumi. Näin voi käydä välillä, vahinkoja sattuu.

Niin niitä lapsiakin syntyy.

KOKEMÄKI, STADIUM LIVE CLUB perjantai 29.5.2009
Nyt on alla todellinen rokkibussi! Olemme vuokranneet mm. Stellan käytössä olleen pommin alkukesäksi. Tulee mieleen vanhat, hyvät ajat, kun kesät olivat todella kuumia ja talvet aivan liian kylmiä. Hongisto on niin innoissaan, että ajaa koko matkan Joensuusta Kokemäelle. Ajourakan jälkeen suuntaamme kaljoille, kun jätkät alkavat kasata kamoja. Kaljoilla istuminen on yhtä piinaa, sillä Hynysellä on suora näköyhteys vastapäisessä pöydässä istuvan naishenkilön hameen alle. Ei mikään helppo kokemus, varsinkin kun miehellä on vielä lievä krapula. Edellinen yö on mennyt siirtäessä materiaalia kovalevyltä dvd:ille.

Ilma on kuin morsian. Lämmin ja antavainen. Teemme rennon äänenpaineentarkastuksen ja siirrymme joen rantaan maistelemaan alkoholituotteita. Katselemme kun paikalliset ajelevat pillurinkiä kylällä. Ihmetystä herättää varsinkin jo pitkälle päälle kolmekymppinen mieshenkilö, joka ajelee samaa rinkiä usean tunnin punaisella jenkillään. Iso mies ja lättähattujen hommissa! Mutta mitäs muuta tekemistä Kokemäellä voisi olla?

Tuntia ennen keikkaa menemme takahuoneeseen. Ravintolassa ei ole vielä ketään. Puoli tuntia ennen keikkaa siellä ei ole vieläkään ketään. Alkaa haista katastrofilta. Naureskelemme, että vuosia kestänyt keikkahurma oli sitten viimein tässä ja ura alkaa kääntyä kohti iltaa.

Kävelemme lavalle ja jostain sitä porukkaa kuitenkin ilmestyy. Otamme rennolla asenteella, annamme yleisön päättää suurimman osan biiseistä. Jukeboksimeininki. Tämän takia keikka on hieman katkonainen, mutta fiilis on hyvä ja rento. Ei hävetä kävellä keikan jälkeen takahuoneeseen, mutta ei tätä oikeanakaan keikkana oikein voi pitää. Sovitaan vaikka niin, että keikka oli hyvä mutta erilainen.

Riennämme baarin puolelle jatkamaan. Jossain vaiheessa Hynynen siirtyy nukkumaan. Kunto ei riitä. Jätkät jatkavat aamuun asti ja aamun hämärinä tunteina Tammi kyntää Hongistolla baarin pihan asvalttia. Miehillä on käynnissä palkkaneuvottelut. Palkankorotus myönnetään ja Janne saa uuden lempinimen: Tikkalan Scarface.

TUULOS, KAPAKANMÄKI lauantai 30.5.2009
Hynysen aamuinen olo on pohdiskeleva. Ensimmäinen kysymys kuuluu, että pitäisikö ryyppäämistä vähän hellittää. Kroppa on kuin pieksemisen jäljiltä. Hongistolla se on sitä konkreettisesti. Miehen naama on kuin naitu puhki.

Palkankorotuksen saanut Tammi ei ole ajokunnossa. Huotari on. Hän hyppää puikkoihin ja suuntaamme kohti Tuulosta. Matkalla kuuntelemme Lyde Lyytikäistä sekä Hectoria. Tunnelmaa ei voi millään mitalla sanoa riemukkaaksi. Perillä nautimme pari alkoholiannosta ja nautiskelemme auringosta. Ja teemme lyhyen äänenpaineentarkastuksen. Ei ongelmia. Paitsi alkoholiongelma, mutta sitä ei lasketa.

Yksi Tuuloksen tanssilavakeikan järjestäjistä tarjoaa meille ystävällisesti oman kotinsa saunatilat käyttöömme. Käymme saunomassa ja palailemme takahuoneeseen. Keikan alkua venytetään hieman, jotta porukkaa valuisi enemmän tanssisalin puolelle. Olemmehan tanssibändi. Tanssibändi uramme illassa.

Tunnelma ei ole kohdillaan tälläkään keikalla. Jengi töllöttää ihmeissään aivan kuin eivät olisi ennen bändiä nähneetkään. Ehkä he eivät olekaan, ehkä he ovat tulleet katsomaan vain “hynystä ja niitä muita”. Tällaista on ilmoilla aina kun vedetään maalla. Homma hoidetaan kuitenkin tyylikkäästi loppuun (paitsi Hynynen kämmää Isä Meidän kertosäkeen sekä Kielletyn puun säkeistön). Alkaa kiivaisa ryyppäys takahuonekopissa. Ja nimmareiden kirjoittelu. Tästä huomaa, että teinejä on liikenteessä.

Yöllä kotiin. Hynysen viimeinen hutera muistikuva on jostain Lahden kieppeiltä. Sitten tulee Nukkumatti ja heittää unihiekkaa suoraan silmään. Paska jätkä.

PORVOO, BEPOP perjantai 5.6.2009
Hynysellä on takanaan kostea viikko. Sitä on vietetty Helsingissä Ukonhauta –kirjan julkaisun merkeissä. Hynynen ja Karmila ovat antaneet nipun fiksuja lausuntoja ja juoneet siinä sivussa hieman viinaa. Ja nimmaroineet monta sataa Ukonhauta –kirjaa.

Matka Porvooseen menee nukkuessa. Perillä tapaamme Mokoman Hyrkkään sekä Santun ja naureskelemme tilanteelle. Molemmat bändit ovat samassa ohjelmatoimistossa ja silti meidät on myyty samalle päivälle samaan kaupunkiin. Keikkamyyjätkin tekevät näköjään erehdyksiä. Niin tekevät keikkajärjestäjätkin. Bepop mainostaa, että tänään paikalla on “Hynynen ja kumppanit”. Vittu, kun vituttaa tommonen. Olemmekin siis ottaneet oikeuden omiin käsiimme ja saaneet porrastettua soittoajat niin, että meidän keikkamme on sen verran aikaisin, että sieltä kerkeää halutessaan vielä Mokomankin keikalle. Tai ainakin me olemme päättäneen keretä.

Käväisemme Yrjänän luona syömässä ja saunomassa ennen äänenpaineentarkastusta. Saamme niin hyvää hirvikeittoa että järki lähtee. Parasta koskaan. Myös uuden saunan löylyt hivelevät ihoa kivasti. Hynynen yrittää vongata vielä Yrjänältä seksiäkin, mutta mies ei anna. Saatanan pihtari.

Äänenpaineentarkastus venyy niin myöhään, että päätämme jäädä takahuoneeseen odottamaan keikkaa. Hieman jännittää, että tuleeko paikalle Mokoman vedon takia ketään.

Tuleehan sinne, porukkaa on mukavasti. Vedämme setin, joka on hyväntuulinen, mutta soitto ei oikein kulje. Vähän laiskanpulskeaa touhua. Mikä vittu meitä oikein riivaa? Hynynen miettii, että ilkeääkö tällaisilla esityksillä kesän festivaaleille lähteä. Vai olemmeko me vain niin väsyneitä, ettei mikään tunnu enää missään?

Yhdet encoret ja sitten takahuoneeseen tyhjentämään sen antimia. Paikalle saapuu tuttuja ja viinat tulee juotua kuleksimasta nopeasti. Sitten suuntaamme Mokoman keikalle.

Näemme siitä muutaman biisin. Sitten Hynyseltä lähtee muisti ja järki. Muut jatkavat aamuun.

ESPOO, KIVENLAHTIROCK lauantai 6.6.2009
Lähdemme kohti Espoota joskus iltapäivästä. Hynyselle iskee perkeleellinen närästys ja hän pumppaa itsensä täyteen lääkkeitä ja menee bussin punkkaan maate ja nukahtaa. Mies herää perillä. Taustalla soi Diablo, bussi on täynnä mukavia ihmisiä ja närästys on tiessään. Hän päättää avata pullon.

Tunnelma on innostunut ja kihelmöivä, pitkästä aikaa. Tuntuu jostain syystä aivan perkeleen hyvälle aloittaa festarikausi. Yleensä isot lavat jännittävät perkeleesti, mutta nyt se jännitys on positiivista. Tuntuu siltä, että olemme valmiita.

Emme jaksa hengailla takahuoneteltassa, vaan olemme suurimmaksi osaksi omassa bussissamme. Hynynen ja Hongisto käyvät testaamassa kitaransa lavan takana ja kaatuilu on valmis alkamaan.

Keikka on aivan helvetin hyvä! Pientä sanojen unohtelua, mutta se johtuu innostuneisuudesta. Soitto kulkee, läppä lentää ja tunnelma on kohdillaan. Tällaista keikkailun pitää olla! Aikaisempien keikkojen väsymys on tiessään. Bändi on taas oma itsensä.

Sitähän pitää juhlia. Takahuoneteltta täytyy ystävistä, pullot tyhjenevät. Hynysen olo on euforinen, naurattaa koko ajan. Sitten hyppäämme bussiin ja lähdemme ajamaan kohti Tamperetta ja Sauna Openia. Ja Mötley Cruen keikkaa.

Näemme siitä viimeiset neljä biisiä. Sitten Hynyseltä lähtee taas muisti. Mielessä on pieniä pätkiä siitä, kuinka mies on ollut Poisonblackin Villen kanssa haastamassa riitaa festariyleisön seassa. Pieniä välähdyksiä Sputnik-baarista löytyy myös. Mutta ei muuta. Ei muuta kuin pelkkä tyhjyys.

TAMPERE, SAUNA OPEN AIR sunnuntai 7.6.2009
Hynynen herää Nokialta ja toteaa, että mitä vittua!!!!

Tähän oloon ei auta muu kuin runsas puuroaamiainen ja lasi valkoviiniä. Elämä alkaa toimia. Valkoviinin juontia maustaa vanhempi herrasmies kertomalla tarinoita Irwinistä ja Kari Peitsamosta, jotka molemmat hän kuulemma on tuntenut. Ja tuntee. Hynynen nauraa vedet silmissä. Miehellä on nimittäin tarinankerronta hallussa.

Ei muuta kuin taksiin ja festivaalialueelle. Keikka on jo klo 15 jälkeen. KT on tämän päivän ensimmäinen esiintyjä.

Tunnelma bäkkärialueella on kohdallaan. Ensimmäinen puoli tuntia menee ihmisiä kätellessä. Tämän jälkeen kokoonnumme takahuonekopilla ja alamme keskittyä suoritukseen. Hynynen ja Hongisto testaavat soittimensa lavan takana. Hynyseltä katkeaa kieli, mutta onneksi paikalla on Viltsu tilannetta paikkaamassa. Hän vaihtaa uuden A-kielen puolessa minuutissa. Hynyseltä siihen olisi mennyt puoli tuntia.

Jengiä on aivan perkeleesti, mikä on pienoinen yllätys. Näistä hevifestareista kun ei aina tiedä. Me kun emme mitään heviä ole, joka tässä taas kerran todettakoon.

Keikka on yhtä juhlaa. Jumalauta, kun toimii ja on kivaa! Läppä lentää taas eiliseen malliin ja soitto ja laulu kulkevat taivaallisesti. Nyt ei sanojakaan unohdu. Olemme lähellä täydellistä suoritusta. Jopa Virtanen käy keikan jälkeen kehumassa, mutta se johtuu varmaan siitä, että hän oli saanut soundinkin lähelle täydellisyyttä.

Ei liene yllätys, että päätämme hieman juhlia. Hynynen naurattaa takahuonetiloissa naisia, lähinnä äitiään. Pullo kiertää ringissä kiihtyvällä vauhdilla. Takakaarteessa se meinaa jo karata käsistä. Jätkät lähtevät pian kohti Karjalaa, mutta Hynysen ja Hongiston vauhti on nyt niin kovaa, että he eivät kerkeä matkaan. Sitä paitsi edessä on illan kohokohta: Thorin keikka. Valomiehemme Huotarin Mika on mukana showssa pahojen voimien edustajana. Tyyppinä, jonka mahtava Thor kukistaa!

Leikkaus seuraavaan aamuun: Hynynen ja Hongisto heräävät Ilveksestä. Krapula on mahtipontical. Thorin keikasta ei ole mitään muistikuvia, mutta Hongisto väittää, että se on nähty ja Huotarin osuus hyväksi todettu. Hongiston nahkatakissa on Thorin nimmarit. Sinkkonen soittaa ja kertoo jutelleensa samaisen miehen kanssa puhelimessa edellisenä yönä. Hynysen pikkuveli soittaa ja kertoo, että Hynysen on syytä soittaa äidilleen, joka on pahoittanut mielensä siitä, että on nähnyt vanhimman poikansa konttaamassa festivaaliyleisön seassa. Huotari ilmoittaa, että hän on kadottanut Hynysen pikkuveljeltä lainassa olleen Mustanaamio-asun, jota hän on käyttänyt taistellessaan Thoria vastaan. Hynynen katselee käsiään ja tajuaa, että puolet sormuksista on kateissa. Palikat ovat siis lievästi sanoen hukassa. Legotorni on kaatumassa. Elämämme on kuin korttitalo myrskytuulessa.

Vitutus on käsittämättömällä tasolla. Tähän on vain yksi lääke: junan ravintolavaunu, Nightwishin kitarateknikon/ Monsteriserin kitaristin Antti “Maailmojen antti” Toiviaisen vodkapullo ja perillä Lappeenrannassa sataman ravintolalaivat.

Sieltä tulee soitettua äidillekin ja pyydettyä anteeksi. Anteeksipyyntö hyväksytään, mutta äiti ilmoittaa samalla, ettei välittäisi nähdä enää poikaansa keltakasvoisena ja –silmäisenä.

Miten siltä muka voisi välttyä, sillä nyt on vasta päästy vauhtiin?