MIEHEMME MIKA-MIKA –MAASSA!

MOTTO: JUO TAI KUOLE!

FORSSA, BAR 54 perjantai 17.4.2009
Forssa on Suomen Mariaanien hauta. Se on syvältä. Ja kukaan ei ole oikeasti käynyt siellä. Tämmöisiä miettii Hynynen, kun hän istuu Bar 54:ssä ja vaihtaa kitaraansa kieliä ennen äänenpaineentarkastusta. Samalla mies miettii Kaakkois-Suomen veroviraston hänelle tekemää kepposta. Mies on juuri aamulla saanut tietää, että hänelle on isketty 10 000 euron jälkiverot viime vuodesta. Verottajalle ei näköjään alkuvuoden 42% ja loppuvuoden 56% riitä. Hynynen punoo pirullista suunnitelmaa. Hän aikoo ensi viikolla käydä nostamassa 15 000 euroa kahdenkympin seteleinä, pakata ne Alkon muovikassiin, kävellä verovirastoon, iskeä säkin viattoman virkailijan eteen tiskille ja huutaa, että pitäkää köyhät loput. Hongisto on jossain lonkerolla ja Sinkkonen tapaamassa jotain kavereitaan. Kitararemontin jälkeen Hynynen tapaa Hongiston yläkerran baarissa. Miehet tilaavat juotavat ja jäävät odottelemaan äänenpaineentarkastusta. Se on piinaavaa. Ukot alkavat haaveilla käytännöstä, että vastaisuudessa soundcheck tehtäisiinkin ensin ja sitten vasta kasattaisiin kamat. He ehdottavat sitä tekniikalle mennessään alakertaan. Ehdotus ei saa vastakaikua. Tekniikka ei edes hymähdä.

Syy tähän on selvä. Tekniikan pojat ovat juuri havainneet, että tänään vedetään sitten vajaalla PA:lla. Jotain on paskana, joku vitun päätevahvistin tai jotain. Hynynen ei tajua. Mutta ylä-äänivoittoisesti mennään tänään, sen hän tajuaa. Joka tapauksessa äänenpaineentarkastus on rento, vaikkakin monitorointia ei saada ihan sille tasolle, jossa se viime aikoina on ollut. Päätämme jättää homman Herran haltuun ja siirrymme hotellille saunomaan. Seurueeseen on liittynyt myös toimittaja Isoaho, joka on viime aikoina kuulemma keskittynyt lampaiden ja vuohien nussintaan. Hänellä on kuulemma näitä panokavereita kotonaan noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Hän tiedustelee, jos saisi meiltä persettä, ihan vain vaihteen vuoksi. Lupaamme harkita asiaa.

Saunan jälkeen tilaamme taksit ja siirrymme keikkapaikalle. Siellä onkin jo mukavat jonot. Kävelemme tylysti sen ohi. Vain artisti tehdä voi näin!

Hynynen alkaa tuhota viinapullon sisältöä. Viimeiksi sitä meni ennen Forssan keikkaa kokonainen pullollinen, mutta nyt mies on liikenteessä hieman varovaisemmalla otteella. Jari kirjoittaa setin valmiiksi ja sitten olemmekin valmiita seikkailuun. Lompsille lavalle ja alamme louhia.

Nyt täytyy sanoa, että kirjoittaja ei oikein muista, oliko tämä minkälainen keikka. Vissiin hyvä. Eikä kukaan tainnut huomata, että PA-laitteista puuttui lähes kokonaan alapää. Sitä taisi olla lavalla olevilla jätkillä ihan riittävästi. Vedon jälkeen yleisö oli sen verran hiljaista, että tyydyimme yksiin encoreihin.

Normaalit kuviot. Juomme takahuoneviinat pois ja siirrymme hotelliin jatkamaan. Aika tylsää tämä meidän elämä. Tämä on se vaihe kiertueesta, jolloin koneisto käy ja jätkät lilluvat sen mukana kuin pumpulissa. Kaupunkeja ja yleisöjä ei erota enää toisistaan.

SALO, RIKALA SALI lauantai 18.4.2009
Hynynen herää kymmenen aikaan aamulla Hongiston huutoon “Sinkkonen, avaa ovi. Mie haluan porealtaaseen!” Sinkkosen rahakas kaveri on nimittäin varannut hotellista porealtaallisen huoneen ja nyt Sinkkonen on sammunut sinne. Hauskinta tässä on se, että Hynynen herää kolmannesta kerroksesta ja Hongisto mylvii neljännessä. Tikkalan Raivo Härkä on irti. Eikä mies ole taaskaan nukkunut koko yönä.

Puoli kaksi Hynynen havahtuu uudelleen ja suorittaa muutamia puheluita. Selviää, että bussi on juuri lähdössä keskustaan. Sinkkonen ja Hongisto ovat jo kaupungilla täydessä kännissä. Ei muuta kuin perään. Älö, joka tuuraa Tammea tämän reissun, starttaa bussin ja villi pilluralli Forssan sykkivässä keskustassa on fakta.

Istumme baarissa ja odotamme, kun tekniikka pistää kamat nippuun. Miehet korjaavat samalla eilen ilmenneen vian. On meillä pätevät jätkät töissä, saatana. Mutta päteviä olemme mekin. Ennen lähtöä kerkeämme juomaan monta lonkeroa sekä prikallisen salmiakkikossua. Samalla tyyppäämme potenssilääkkeitä, pillereitä ja jotain penisspraytä, jotka Sinkkonen on saanut Afrikan tuliaisina kavereiltaan. Emme huomaa mitään vaikutuksia. Muuta kuin sen, että silmät seisoo päässä ja jäät lonkerolasissa.

Paikalle on ilmestynyt myös Hongiston kaveri, herra Uuttera, joka oikeasti asuu Hämeenlinnassa. Hän on aamulla kertonut perheelleen lähtevänsä kauppaan ja nyt hän on Forssassa. Näin toimii alkoholin kiistaton ammattilainen ja keski-iän kriisiä poteva uraputkilainen. Näin analysoi keittiöpsykologi Hynynen.

Hynysen on pakko mennä bussiin nukkumaan. Närästys alkaa saada tähtitieteellisiä mittasuhteita. Polttaa niin kovin, ettei mies pysty puhumaan. Mutta ehkä niin on parempi, ei suusta tässä kunnossa mitään järkevää tulisikaan. Paskaa korkeintaan.

Hynynen herää perillä. Ulkona seisoo joku hullu, joka haluaa nimmarimme uusiin KT-keräilykohteisiinsa. Niitä on noin 50 alkaen radio- ja promosinkuista ja levyistä ja julisteista. Kirjoitamme kiltisti nimmarit samalla, kun Hynynen miettii, että paljonkohan jätkä nyhtää näistä jossain vitun Huuto.netissä. Vaikea uskoa noin kovaan faniuteen. Tai sitten mies on täysi seinähullu.

Syömme ja juomme hieman punaviiniä. Suoritamme äänenpaineentarkastuksen, joka on luvalla sanoen erittäin humalainen. Tässä vaiheessa Hongisto käy kysymässä paitamyyjältämme, että missäköhän hän mahtaa olla, missä on hotelli ja mihin bussi on jätetty. Hänelle kerrotaan, että paikkakunta on Salo, mies on jo hotellirakennuksessa ja bussi on tämän samaisen rakennuksen edessä. Janne kiittää tiedoista ja poistuu katkokävellen auringon laskuun. Samoin tekee Hynynen. Sinkkonen jää nukkumaan takahuoneen lattialle.

Tapaamme takahuoneessa tuntia ennen keikkaa. Ajamme Uutteran pois mestoilta, miehen humalainen sönkötys ja toisto alkaa olla jo sietämätöntä. Sinkkonen tärisee, Hongisto katkokävelee, mutta Hynysen pää tuntuu pienten unien jälkeen yllättävän selvältä. Silti ei ole varmuutta siitä, että tuleeko tämän illan vedosta ihan spedeilyä vai ei. Se selviää kohta.

Ei siitä tule. Keikka on ihan perkeleen hyvä. Mesta on aivan tukossa, toista tuhatta ihmistä. Saatanan kova meininki! Olemme itsekin keikan jälkeen kuin vitulla päähän lyötyjä. Ihmettelemme, että mitä perkelettä tapahtui. Ilmassa oli katastrofin ainekset, mutta kävikin juuri päinvastoin.

Keikan jälkeen hermopaine purkautuu. Joka jätkä on aivan sanaton. Ei jaksa puhua, ei jaksa juoda. Odotamme, että jätkät kasaavat kamat bussiin ja pääsemme karkaamaan Karjalan viidakoihin.

Alkuviikosta Huotarilta tulee tekstiviesti: “Se potenssispray toimii sittenkin! Vittu, kun on niska ja selkä jäykkänä!”

HELSINKI, MTV 3 –STUDIOT torstai 23.4.2009 (loppuunrahastettu)
Olo on krapulainen. Tämän toteaa Hynynen, kun hän herää hotelli Cumuluksesta Kouvostoliitosta. Miksi Kouvolassa? Vähän aikaa mietittyään hän muistaa, että täällä kuvattiin koko eilisen päivää Taivas tippuu –videota.

Kello on kymmenen aamulla ja Aaltosen Miitri odottaa herroja Hynynen ja Karmila (joka on ollut videon kuvauksissa myös) kyytiinsä hotellin ala-aulassa. Paikalla on myös Viikatteen Kalle, joka nauttii ravitsevaa aamiaista: nelosolutta.

Lähdemme kohti Helsinkiä, paitsi Kalle jää Kouvolaan. Sinkkosen ja Hongiston on määrä tulla perässä Holopaisen Tuomaksen kyydillä.

Olemme perillä Ilmalassa puolilta päivin. Tekniikka on puuhannut täällä jo aamusta alkaen kasaten kamojamme. Meidän on määrä treenata koko päivä, sillä herrojen Holopainen ja Aaltonen mukana olo, ammattimiehiä vaikka ovatkin, luovat meille amatööreille hieman riskitekijöitä. Setti muuttuu täysin. Mukana on biisejä, joita ei ole soitettu aikoihin. Satu peikoista, Minä olen sekä Kuolemajärvi näistä esimerkkeinä.

Koko porukka on kasassa joskus yhden hujakoilla. Alamme treenata ja soitamme läpi kuusitoista biisiä. Osa niistä vedetään pariin kertaan. Samalla Virtanen katsoo saliääntä, Salo monitorointia, Sly valoja ja Karmila häärää lähetysautossa, sillä hän tekee tämän illan telkkariäänen. Treenaamme klo 17 saakka ja saamme homman haltuun. Tämän jälkeen suuntaamme syömään ja saunaan.

Pohdimme tällaisten telkkarikeikkojen mielekkyyttä. Periaatteessahan tässä ei ole mitään järkeä. Me emme saa palkkaa, mutta silti meidän täytyy maksaa palkka tekniikalle, järjestää majoitukset sekä maksaa bensat. Mainosarvo on olematon, koska ei Maxin katsojaluvut mitään tähtitieteellisiä ole. Sitä paitsi ei Kotiteollisuus enää lisämainontaa edes tarvitse. Ne ihmiset tietävät meidät, joiden kuuluukin tietää. Katkeruutta lisää se, että meille kerrotaan, ettei saunassa ole pyyhkeitä. Niitä luvataan järjestää, mutta koska niitä ei lopulta kuulu, niin Hynynen kuivaa itsensä hiustenkuivaajalla. No, onneksi meille on sentään viety takahuoneeseen pussillinen MTV3 –mainospaitoja ja hieno pehmopöllö. Sehän korvaakin kaiken, toteamme iloisina. Ja onhan siellä myös hieman alkoholia, mutta aika säälittävän vähän. Kossut esimerkiksi puuttuvat kokonaan. Hynynen hakee omat eväät bussista ja Holopaisen erikoinen, salmiakkikossu parilla chili-palkolla, maistuu myös. Oivaa lääkettä närästyspotilaalle ja “laulajalle”. Saatana, kurkku on tulessa!

Pienten torkkujen jälkeen (Hynynen nukkuu bussissa, Holopainen nukkuu takahuoneessa otsa vasten pöytää, Hongisto ja Sinkkonen jossain nurkissa ja Aaltonen on omassa huoneessaan treenamassa biisien kitaroita) tapaamme takahuoneessa. Meininki on harvinaisen herkullinen, nauramme kokonaisen tunnin kippurassa. Läppä lentää ja tunnelma on kohdillaan. Ja samalla jännittää ihan perkeleesti.

Se jännitys näkyy aluksi lavallakin, mutta kolmannen biisin aikana kaikki loksahtaa paikalleen. Keikasta tulee aivan saatanan kova. En muista, että soitto ja laulu olisivat menneet koskaan näin hyvin kohdilleen. Ihan juhlaa. Ja tunnelma yleisön kanssa on rento myös, paikalla on hyvä porukka. Valittuja, jonkun Maikkarin rahankalastuskilpailun perusteella, paikalle on otettu 250 ihmistä. Ja heistä lähtee hyvin meteliä, mutta tarvittaessa löytyy myös oikea hartaus. Hyvä keikka. Ihan pirun hyvä. Myös tekniikka on tyytyväinen. Jopa Karmila vaikuttaa tyytyväiseltä, kun hän kävelee lähetysautosta ulos tyhjennettyään keikan aikana muutaman tölkin kaljaa ja pullon punaviiniä. Mies on yhtä hymyä.

Osaako kukaan arvata mitä sitten tapahtuu? Kamat kasaan, keskustaan ja hotellille. Kokoonnumme Loosessa ja vedämme lärvit ruttuun. Näemme siellä Terhi Kokkosen. Koko pöytäseurue on liekeissä ja mietimme, että kuka yrittäisi pokata hänet tai ainakin saada samaan pöytään töllisteltäväksemme. Huotari päättää käydä hyökkäykseen. Hänen päähänsä asetellaan baskeri, käteen isketään punaviinilasi ja hop; mies laitetaan tehtävää suorittamaan. Ajattelemme nimittäin, että taiteellinen vaikutelma tekisi vaikutuksen naiseen. No, ehkä olisi tehnytkin, mutta kun Huotari pääsee Terhin läheisyyteen hän ei saa sanaa suustaan. Kuola herahtaa rinnuksille ja suusta kuuluu pelkkää homer simpsonmaista korinaa. Seuraava havainto Terhistä on, kun hän pukee narikassa takkia ylleen ja poistuu. Miksiköhän?

Toistakin kaivataan pöytäseurueeseen. Aaltonen ajelee yötä myöten takaisin Lappeenrantaan, sillä miehellä on aamulla lähtö Mokoman keikoille. Hänhän on Mokoman roudari, kuten Pete Parkkonen Rumban haastattelussa oivasti osasi kertoa.

Tiedoksi kaikille, että miksaajan nimittäminen roudariksi ei ole kovin fiksua. Se saattaa johtaa läskin tummumiseen.

HELSINKI, TAVASTIA perjantai 24.4.2009 (loppuunmyyty)
Hynynen herää aamulla ennen puoltapäivää ja suuntaa Tervasaareen, jossa on tarkoitus ottaa hänen syksyllä ilmestyvän kirjansa kansikuva. Näin tapahtuukin. Sessioissa menee muutama tunti ja sen aikana tulee koettua, että merivesi on tähän aikaan vuodesta aivan perkeleen kylmää.

Tämän jälkeen mies köpöttelee Tavastialle, jossa jätkät ovat jo kasaamassa. Pääsemme tekemään pian äänenpaineentarkastusta. Se on rento ja sujuu ilman ongelmia, vaikka monitorien kanssa painitaakin tovi. Lopulta talon hahmo, herra Walhsten, tulee paikalle ja vääntää homman kohdilleen. Holopainen on muuten mukana toiminnassa myös näinä kahtena tulevana iltana.

Teemme vieraslistan, joka jää Tavastian listaksi yllättävän lyhyeksi. Taitaa olla alle sata nimeä. Syömme ja tämän jälkeen kaikki suuntaavat kuka minnekin. Hynynen kävelee Looseen, Hongisto, Sinkkonen ja Holopainen suuntaavat hotellille.

Hynynen tilaa valkoviinin ja pian alkaa niin sietämätön närästys, että hetken käy jo mielessä, että keikka on peruttava. Lääkkeillä se talttuu kuitenkin ja viinan juonti voi jatkua. Eläköön lääketiede! Eläköön ihmisen nerous!

Tuntia ennen keikkaa takahuoneeseen. Paikalle alkaa valua myös tuttuja. Tunnelma kohoaa, meininki on hyvä ja iloinen. Jännittää vaan niin perkeleesti. Mutta ei auta, ei muuta kuin etulinjaan.

Jännitystä jatkuu aina neljänteen biisiin saakka. Hongisto ja Hynynen vertaavat lavalla käsiään ja molempien kouria voisi käyttää tehosekoittimina. Sovimme, että nyt rauhoitutaan ja loppusetti on yhtä juhlaa. Tuntuu kulkevan jopa paremmin kuin eilen. Tavastian yleisö on aivan tulessa, meteli on korvia huumaava. Ja kun Satu peikoista loppuu ja Huotari valaisee koko täynnä olevan Tavastian niin Hynyseltä pääsee itku.

Olemme siis pakotettuja vetämään armottomat lärvit. Takahuone täyttyy nopeasti ystävistä ja tutuista. Apocalyptican Eikka kantaa meille korin kaljaa, koska se loppuu kesken heti alkuunsa. Ihan saatanan hauskaa ja hyvää hälinää. Päätämme siirtyä Looseen häpäisemään itsemme. Siellä jengi alkaa vähitellen simahtelemaan ja kukin valuu hissukseen kotiinsa.

Me emme malta. Kävelemme hotelliin jatkamaan. Aamuun menee.

HELSINKI, TAVASTIA lauantai 25.4.2009 (loppuunmyyty)
Menee vähän pitempäänkin. Hynynen havahtuu joskus iltapäivällä ja tajuaa, että huone on kuin pommin jäljiltä. Pulloja on joka puolella. Jossain viinipullossa on vielä pohjat jäljellä ja mies hörppää siitä voimaa uuteen, aurinkoiseen päivään. Tämän jälkeen Hynynen soittaa Hongistolle, mutta tämä ilmoittaa, ettei halua olla juopon kanssa missään tekemisissä, jottei vahingossa sortuisi ryyppäämään. Hynynen ymmärtää.

Osa porukasta tapaa toisensa aulassa. Sinkkonen käy hakemassa 51 Koodien Olli-Matin kanssa itselleen uudet pellit ja tämän jälkeen siirrymme Ilvekseen syömään. Sinne eksyy myös krapulainen syntymäpäiväsankari Aki Scharin, kansitaiteilijamme. Alamme louhia alkoholia huuleen.

Hynyselle tuodaan paketti Tavastian henkilökunnan toimesta. Saatteena on, että se on syytä avata vasta ennen encoreita ja silloin kun miehellä ei ole paitaa yllä. Myöhemmin myös Hongisto, Sinkkonen sekä Salo saavat vastaavat paketit ja käskyn, että ilman pakettien sisältöä yllä ei ole tänään Tavastian lavalle ja mahdollisiin encoreihin mitään asiaa.

Käymme muodon vuoksi hieman tsekkailemassa ja treenailemassa. Varmistamme, että kamat toimivat eilisen jäljiltä ja että olemme kaikki varmasti toimintakunnossa. Kamat toimivat, mutta miesten toimintakunnosta ei ole varmuutta. Päätämme siis siirtyä nukkumaan muutamiksi tunneiksi. Hynynen kerkeää torkkua bussissa tunnin verran ja sitten onkin aika palata Tavastialle jonkun venäläisen nettilehden haastatteluun. Tavastian henkilökunta naurahtelee, kun Karjalan Rasputin yrittää sönköttää Venäjän tytöille englantia. Eihän siitä mitään tule, mutta onneksi kehon kieli ja pieni flirttailu toimii aina. Haastattelu saadaan tehtyä ja Hynynen siirtyy hetkeksi hotellille nukkumaan.

Lämmittelijämme Anal Thunder veivaa jo, kun Hynynen saapuu takahuoneeseen. Tässä vaiheessa kansitaiteilija Scharin juttelee jo itsekseen takahuoneen seinille. AT kuulostaa railakkaalta, mutta valitettavasti bändiä ei ole aikaa kuunnella sen tarkemmin. Ukot (ja yksi nainen) tulevat hikisinä lavalta ja Hynynen kehottaa ottamaan kaapista kaljaa. Sen kummemmassa yhteydessä ei keretä ollakaan. Toivottavasti miehille ei jäänyt liian tyly maku, mutta pitäähän meidän itsekin valmistautua keikkaan. Ei siinä tohinassa kerkeä olla sosiaalinen. Hyvää fiilistä ei varmaankaan tuo sekään, että tekniikkamme toteaa AT:n miehille, että “nyt suksikaa vittuun täältä”. Tekniikkamme, nuo aina niin iloiset ja sosiaaliset veijarit Helvetistä.

Neljä miestä lompsii lavalle ja vetää Kotiteollisuuden historian hienoimman keikan. Kaikki napsahtaa kohdilleen. Laulu, soitto, valot, soundit ja yleisö, joka on aivan hulluna. Ihan saatanan hienoa heti ensimmäisestä biisistä lähtien. Vedämme yhden encoresetin Tuomaksen kanssa ja sen jälkeen palaamme lavalle vielä kolmestaan neljän biisin ajaksi. Tavastian tyttöjen ja poikien antamat lahjat ovat käytössä. Hynysellä on rintaliivit, Sinkkosella on vastaavat päässään ja Hongisto on laittanut stringit pikkuisen ylävartalonsa (kyllä, se peittää toisen tissin juuri ja juuri) peitoksi. Näytämme todellisen älykkyytemme, todellisen voimamme. Tätä varten me olemme olleet kimpassa ala-asteesta lähtien!

Homma haisee katastrofilta. On todella lähellä, ettei Hynynen jää Helsinkiin ikuisiksi ajoiksi, mutta aivan viime hetkillä hänet saadaan väkisin raahattua bussiin, jotta matka kohti Karjalaa voisi alkaa. Mies sidotaan purjemastoon, jottei seireenien laulu houkuttelisi häntä turmioon. Hänet päästetään irti vasta 70 kilometrin ajon jälkeen, Kuninkaantien ABC:n kohdalla.

Se onkin episodi. Älkää koskaan menkö kyseiseen paikkaan, ainakaan yöllä. Odotimme safkojamme yli puoli tuntia, saimme viimein pari pussia mukaamme ja pienen matkan ajettuaan huomasimme, että osa sapuskoista puuttuu. Kirotut petturit, me kostamme vielä! Ikuinen panna olkoon tosiasia!

VIIMEISIÄ VIEDÄÄN
Lappi on luku sinänsä keikkailun rintamalla. Tyydyn lyhyeen kuvailuun jokaisesta keikasta, jotta tämä päiväkirja saataisiin julki ennen kesää. Laskettelukeskukset ovat meille jostain syystä pirun vaikeita. Tuntuu, ettei lasketteluporukkaa kiinnosta meidän keikat paskan vertaa, vaikka yleisöä paikalla onkin. Ehkä he ovat baarissa vain ryyppäämässä ja vonkaamassa. En minä tiedä. Me emme ole mikään koko kansan bailausbändi, joten tuntuu vähän oudolta tehdä näitä. Pistämme tulevaisuudessa koko Lappi-osaston harkintaan. Normaalit baarikeikat ja festarit tietysti ovat asia erikseen, niissä on hyvä meininki.

RUKA, PISTE keskiviikko 29.4.2009
- Vastaanotto on hyvä, kantajat ja kaikki ovat särmänä paikalla.

- Parta-Upi on paitamyynnissä tämän loppureissun ajan. Näyttää olevan miehen kohtalo. Hän oli Lapissa mukana myös vuosi sitten, Ukonhauta-bussin neitsytmatkalla.

- Lätkän MM-kisat on käynnissä. Sovimme, että keikka alkaa vasta Suomen matsin jälkeen

- Keikka on vähän vaisu. Tuntuu, ettei ketään kiinnosta. Eturivissä joku tutun näköinen kolli laulaa kaikki biisit läpi. Hän tulee moikkaamaan meitä keikan jälkeen ja tajuamme, että mies on Anssi Koivuranta. Lahjomme miehen levyillä ja paidoilla ja kerromme terveiset koko yhdistetyn joukkueelle. Ihan vitun kova jätkä. PARAS! Mies jutustelee kanssamme hetken, juo siinä sivussa pullon vettä, kiittää ja poistuu.

- Hietalahden Hissu on paikalla myös. Vedämme lärvit baarin puolella. Saamme olla aivan rauhassa, mikä yllättää meidät positiivisesti.

- Hynynen havahtuu aamulla siihen, että Hongisto on vielä valveilla katsellen Voice tv:tä ja soittelee jollekin Radio Energyn toimittajalle kysellen, että miksi häntä ei näy koskaan Voicella. Kyllä, tämä on totta!

- Sinkkonen on huoneessa myös. Jatkamme juomista heti herättyämme. Aamudrinkki on Jägermeister appelsiinilimpparilla. Maistuu aivan MAC mehujäälle. Herkkua.

KIIMINKI, CASA torstai 30.4.2009 (loppuunmyyty)
- Vappu Kiimingissä, kuulostaa pahalle!

- Hynynen herää bussista juuri ennen äänenpaineentarkastusta. Krapula on valtava, vaikka kello on jo 7 illalla. Virtanen pyytää häntä miksauspisteelle, joka sijaitsee poikkeuksellisen lähellä lavaa, käskee miehen nojata takaseinään ja laittaa PA-kamoista soimaan Metallican Enter Sandmanin ihan vitun kovaa. Takaseinä tärisee ja krapula häviää. Loputkin sen rippeet katoavat soundcheckin aikana ja meininki muuttuu hyväksi viimeistään silloin, kun näemme majoitustilat. Taivaallinen mökki joen rannalla. Alkaa näyttää hyvälle.

- Ihan saatanan hyvä keikka. Hyvä yleisö, hyvä vipinä. Juomme takahuoneessa sen minkä kerkeämme ja sitten siirrymme mökille jatkamaan.

- Mökissä on karaokelaitteet. Laulamme ja saunomme läpi yön. Laatuaikaa! Ehkä paras vappu koskaan.

YLLÄS, TAIGA perjantai 1.5.2009
- Kova krapula tainnutetaan päiväkänneillä perillä Ylläksellä. Ylläksellä on hyvä lava ja baari, mutta ainakin viime vuonna vähän flegmaattinen meininki. Talon sähkömies sammui silloin monitorilandian viereen. Ammattilaisotetta!

- Makailua ja suihkuttelua ennen keikkaa. Ja Suomen matsi katsotaan tietysti. Paitsi Hynynen, joka ei ymmärrä, että miksi aikuiset miehet luistelevat kumisen esineen perässä ja menevät sen jälkeen pukukoppiin haistelemaan toistensa kainalo- ja pallihikeä, kun saman ajan voisi käyttää kaljan juontiin sekä nussimiseen. Hynynen siis nukkuu koko matsin ajan.

- Keikka on yllättävän hyvä. Yleisö on melkein messissä, sellainen semiflegmaattinen. Mutta bändillä on hyvä meininki. Lievä positiivinen yllätys.

LEVI, HULLU PORO AREENA lauantai 2.5.2009
- Helvetin hyvä lava ja “baari”. Mutta jostain syystä täälläkin on aina ollut vähän vaisu yleisö.

- Rento äänenpaineentarkastus, tunnelma on hyvä. Tämän jälkeen hotellilla makailua. Hynynen ja Huotari ottavat selvää monelta Tukiaisten siskosten striptease-show alkaa. Jos sitä pääsisi vaikka katsomaan. Turha toivo, se on kuulemma samaan aikaan kuin keikka. Hetken harkitsemme jo keikan siirtämistä tai perumista. Myöhemmin kuulemme, että Tukiaiset ovat peruneet. Tytöt ovat karanneet paikalta.

- Suomen matsin tarkkailua keikkabussissa ennen keikkaa. Paska peli, jopa Hynynen katsoo sen. Ei tule toistumaan.

- Keikka puolestaan on helvetin hyvä. Hyvä yleisö. Jää hyvä maku. Toppapukuväki yllättää meidät kerrankin positiivisesti!

- Bailaamme ankarasti aamuun asti. Alkaa olla lopun merkkejä ilmassa, sillä huomista keikkaa Rukan henkilökunnalle emme laske viralliseksi keikaksi. Päätämme kokeilla, että mitä ihmiskeho kestää! Ja Rukan henkilökunnan vastaanottokyky.

RUKA, PISTE sunnuntai 3.5.2009
- Tämä on siis yksityiskeikka, joka vedetään Rukan laskettelukeskuksen henkilökunnalle heidän viettäessään kauden päättäjäisiä. Keikka on kotimatkan varrella ja soittoaika on jo klo 22.

- Kotimatka alkaa kaljalla. Rukalla olemme jo aika pierussa. Siellä ilmoitetaan, että baarissa on piikki auki. Vain artistille käydä voi näin! Otamme tarjouksen vastaan.

- Baletti alkaa hahmottua. Se on: JUO TAI KUOLE! Päätämme, että tänään on lavalla koko bändi. Tämä tarkoittaa siis henkilökuntaa myös. Eli kaikki laulavat taustoja, Virtanen soittaa toista kitaraa ja miksaa samaan aikaan Salon avustuksella.

- Hynynen sammuu äänenpaineentarkastuksen jälkeen baarin penkille, josta herää vasta kun henkilökunta valuu paikalle tilaisuuden alkudrinkeille. Hän etsii muut käsiinsä ja kyselee, että onko hän nähnyt unta soundcheckistä, jossa Virtanen on soittanut kaikissa biiseissä kitaraa. Ei kuulemma ole.

- Hengailemme baarin yläparvella, joka on varattu meille, ja katselemme kuinka porukka kaatuilee. Hauskaa katseltavaa. Vähän hirvittää mennä vetämään keikka tuollaiselle porukalle. Hynynen avaa valkoviinipullon ja virittäytyy tilanteen vaatimaan tunnelmaan.

- Hongisto ja Sinkkonen sammuvat juuri ennen keikkaa yläparvelle.

- Herätämme miehet, valumme lavalle ja ilmoitamme illan kuvion. Kerromme pienen alkupuheen jälkeen (puhe sisältää katsauksen alkuvuoteen, kevään rundin onnistumiseen sekä yrityksen taloudelliseen tilanteeseen, puhujina toimitusjohtaja Hongisto sekä hallituksen puheenjohtaja Hynynen), että tänään soitamme niitä biisejä, joita yleisö haluaa kuulla. Seuraa Minä olen, Tuomittu, Kädessäni, Helvetistä itään, Satu peikoista, Musti sotakoira ja nippu muita, joita en enää edes muista. Hauskimpia keikkoja koskaan. Ja soittokin kulkee yllättävän hyvin. Juomapalvelu pelaa, henkilökunta kantaa viinaa lavalle vähän liikaakin. Ihan perkeleen hyvä meininki.

- Keikan jälkeen siirrymme baaritiskille naurattamaan vapaalla olevia tarjoilijatyttöjä. Miehet hätistelemme helvettiin.

- Hynynen tilaa kymmenen valkovenäläistä ja kymmenen salmiakkikossua kotimatkajuomaksi. Näitä tuhotaan alkumatkasta tehokkaasti, mutta loppumatkan työstä vastaavat vain herrat Huotari ja Sinkkonen. Hongisto ei juo pisaraakaan koko matkan aikana. Häneen on mennyt Jeesus Kristus.

LOPPUSANAT ELI UROLOGI: Ukonhauta otettiin hyvin vastaan. Ainakin yleisön taholta. Positiivinen palaute oli runsainta koskaan, mutta tähän saattoi vaikuttaa myös “me emme osaa muuttua” –ruikutuksemme, joka ehkä vaikutti lopulta vähän liikaa jopa kriitikoidenkin asenteisiin. Ainakin kritiikit olivat järjestään huonoja. Tuntuu, että me olemme nyt bändinä siinä pisteessä, jossa levyarviot kohdistuvat enemmänkin ilmiöön nimeltä kotiteollisuus kuin itse levyihin. Mikäs siinä, siinä ilmiössä riittääkin irvailtavaa. Asiat palaavat oikeisiin uomiinsa taas joskus aikanaan. Tarkoitan tällä niin Kotiteollisuuden toimintaa kuin kriitikoiden asennettakin. Mikäs meillä on ollessa, kun porukkaa keikoilla tuntuu riittävän.

Kevään 2009 kiertue lähti käyntiin pelottavissa tunnelmissa. Minä ainakin olin aivan poikki, vaikka takana olikin periaatteessa kahden ja puolen kuukauden loma. Mutta kun siitä ajasta vähentää yhden kirjan kirjoittamisen ja kahden muun kehittelyn sekä noin kuukauden kestäneen Ukonhaudan promohässäkän, alkoi pää olla aika täynnä Hynystä, Hongistoa ja Sinkkosta. Keikoissa on kuitenkin se hyvä puoli, että silloin ei ajatella. Ja se on äärimmäisen terapeuttista ja hauskaa. Joten kyllä niitä jo odotteltiinkin.

Kiertueen toisella keikalla Imatralla kaikki loksahti paikalleen ja tajusin, että tästä selvitään kyllä. Uudet biisit alkoivat kulkea. Muita erityisen hyviä taisivat olla Jyväskylä, Joensuu, Lahti, Turku, Seinäjoki, Oulu, Kajaani, Salo, MTV 3 Max sekä molemmat Tavastiat, jotka taisivat olla parhaat keikkamme koskaan. Varsinaisia vitutuksen kohteita ei tainnut olla muita kuin Lappeenrannan keikan loppu sekä Tampereen Pakkahuone. Ja nyt puhun vain omasta puolestani, näissä paikoissa en tuntenut olevani parhaimmillani. Heikkoja hetkiä oli jokaisella jossakin. Sinkkosella Kuopiossa ja Hongistolla... no, vähän kaikkialla.

Holopaisen ja Aaltosen mukaantulo MTV3 Maxin ja Tavastian keikoille (näissä pelkkä Holopainen) tuli juuri oikeaan aikaan. Jouduimme tarkistamaan asennettamme ja skarppaamaan. Juuri ennen näitä keikkoja olimme vaarassa vajota ukonhautaan eli olimme ns. pumpulissa. Jossain vaiheessa kiertuetta tulee aina se hetki, jolloin koneisto pyörii ja jätkät sen mukana ilman aivoja, ja se on aina kohtalokasta. Tämä johtaa rutinoitumiseen ja sehän on aina perseestä. Tämä on muuten tärkein syy, miksi minä näitä kiertuepäiväkirjoja kirjoitan. Näiden avulla tiedän koko ajan missä mennään. Päiväkirjojen tärkein tehtävä on analysoida meidän omaa toimintaamme. Informaatio teille päin on toisarvoista, vaikkakin tärkeää sekin.

Mitä tapahtuu nyt? Me aloitamme kesärundin, joka sisältää eniten keikkoja meillä koskaan. Kesän aikana tapahtuu kokoonpanolisäyksiä, mutta niistä informoidaan sitten aikanaan. Jos yleensä informoidaan. Mutta jotain uutta ja jännää tapahtuu keikoilla koko ajan, joten tässä joutuu vetämään skarppina elokuun lopulle saakka. Se onkin tarpeen, sillä kevään rundi oli ehkä Seiskan rundin ohella kostein rundi meiltä ikinä. Se alkaa tuntua jo joka ukon kropassakin. Minulla on helvetillistä närästystä ja pelkotiloja, Hongisto on pahimmillaan ihan katkokävelykunnossa ja Sinkkonen turpoaa aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin.

Näin juuri äsken Taivas tippuu –videon valmiina ja siitä ei ilman itkua selviä kovempikaan kaveri. Sitä tuskin näytetään Ylen kanavilla tai yleensäkään missään, mutta ilmoittelemme kun tiedämme jotain aiheesta. Kassellaan.

Kesällä, ilmeisesti juhannuksen jälkeen, julkaisemme uusioversion Aamen –levystämme. Se on masteroitu uusiksi ja siinä on uudet kannet. Jouduimme tekemään näin, koska levyn painos on loppu ja alkuperäiset kansimateriaalit yms. ovat kadoksissa. Joten älkää sitten ihmetelkö, kun uuden näköinen levy ilmestyy kauppoihin. Kyse ei ole rahastuksesta, vaan asia oli pakko tehdä näin. Uuden masteroinnin takia levy kuulostaa kyllä tykimmältä kuin alkuperäinen. Ja samoilla lämpimillä tuli kirjoitettua kansiin hieman saatetekstiäkin. Tarkka julkaisuaika ilmoitetaan myöhemmin.

Joskus loppukesästä julkaisemme Kummitusjuna –tyyppisen cd/dvd –ep:n (vittu, mikä termi), jossa on kaikki julkaisematta jääneet Ukonhauta –session biisit (3 kpl) sekä muutama musiikkivideo. Taivaankauniista on myös tehty video, joten sen julkaisu lienee tässä paketissa. Näin on ainakin kaavailtu. Kassellaan.

Karmilan valokuvia sekä minun tekstejäni sisältävä Ukonhauta – Kenelle banjot soivat –kirja ilmestyy 1.6.2009. Siinä puidaan tarkasti läpi koko Ukonhaudan teko. Elokuun lopussa minulta ilmestyy jonkinlainen runokirja. Siinä pitäisi olla sellaisia runoja, joita miehetkin voivat lukea häpeämättä. Mutta siitä sitten myöhemmin. Joka tapauksessa siinä viedään Ukonhaudalla ehkä hieman kesken jäänyt aihe tappiin asti.

Muutamia lisäyksiä kesän keikkoihin on tulossa. Niistä informoidaan pian. Meidän osaltamme kesä loppuu 22.8. ja syksyn rundi käynnistyy 2.10. Ja se kestää jonnekin joulukuulle saakka. Kesän ja syksyn aikana päätämme myös ensi vuoden aikatauluista. Luultavasti teemme vain muutaman keikan koko vuoden aikana ja keskitymme uusien biisien tekemiseen. Baltian rundi on tosin harkinnassa. Yhtenä vaihtoehtona olisi myös olla viikko Lapin laskettelukeskuksissa ja sen jälkeen lähteä suoraan viikoksi Goom-risteilemään. Mutta mitään varmaa ei siis ole vielä päätetty.

Minä ainakin olen levännyt, muutaman kilon hoikempi, uusilla närästyslääkeillä topattu ja valmis. Pojista en tiedä, kun en heihin ole juuri yhteydessä ollut. Tänään puhuin Sinkkosen kanssa puhelimessa ja hän kuulosti innostuneelta ja levänneeltä. Oli juuri Holopaisen kanssa nauttimassa aamukaljoja kotonaan. Hongistolta tuli juuri äsken viesti, että minun pitäisi hakea hänelle basson kieliä ennen kiertueen ensimmäistä keikkaa. Viesti alkoi sanoilla “Ei hätää, puteli on huulilla taas”. Niin on muuten minullakin. Siksi olen näin “auki”.

Julistan Kotiteollisuuden kevään päättyneeksi ja kesän avatuksi. Pian nähdään. Luultavasti olette täysin kyllästyneitä meihin kesän lopussa. Mutta ei se mitään. Niin olemme mekin teihin siihen mennessä.

Hynynen Lappeenrannassa 21.5. 2009 klo 02.10