KOTITEOLLISUUS – KUN KOOLLA ON VÄLIÄ!

NÄIN AUTETAAN MIESTÄ ALAMÄESSÄ

NATSIJOHTAJA JOCHEN HYNKEL ALAISINEEN SUOMEN SUVESSA

SAVONLINNA, HAPPY TIME torstai 2.7.2009
On helle. Huotari hakee Hynysen ja Sinkkosen pakettiautolla ja matka Savonlinnaan alkaa. Bussi tulee suoraan Tikkalasta ja kamat liikkuvat Gaia Musicin kuorma-autolla Imatralta, joten joudumme turvautumaan tällaiseen järjestelyyn. Yhtä kaikki Hynynen viettää matkan perinteiseen tyyliin: nukkuen. Tällä kertaa istualtaan.

Perillä kutsuu divari Vanha pöllö, jossa olemme aina perinteisesti vierailleet Savonlinnan keikkojen yhteydessä. Se sijaitsee aivan Häppärin vieressä. Hynynen ostaa sieltä 140 eurolla kirjoja. Pornoa lähinnä. Sinkkonenkin ostaa muutaman kuvakirjan, sillä hänen lukuopintonsa Mikkelin lääninvankilassa jäivät aikoinaan kesken hänen ryhdyttyään vankilahuoraksi.

Hongisto on ilmoittanut, että hän ei tule soundcheckiin. Mies tekee kuulemma pihatöitä. Ihan hyvä syy. Suunnittelemme, että me puolestamme jätämme seuraavan keikan väliin, koska meillä on sauna lämpiämässä ja meille tulee vieraita. No, Virtanen hoitaa miksauksen ohella bassot ja saamme parin biisin aikana homman haltuun. Vaikuttaa hyvältä. Hynynen lähtee kaljoille erään naistuttavansa kanssa. Seksiäkin harkitaan, mutta sitten Hynynen muistaa, ettei hänellä seiso ja hän feidaa koko ajatuksen vaihtaen keskustelunaiheen sujuvasti pesäpalloon.

Takahuoneessa nuuhkimme jonkun naistarjoilijan crockseja. Tuoksuvat hyvälle.

Keikka on todella omituinen. Soitamme hyvin, laulukin kulkee, mutta yleisö toljottaa paikoillaan ja on hiljaa. Emme saa heihin mitään kontaktia. Meno on kuin autistien kesäpäivillä. Setin puolivälin jälkeen emme jaksa enää edes yrittää, vaan vedämme totisina keikan loppuun, soitamme yhdet encoret ja poistumme. Omituista. Todella omituista. Hyvä rutiiniveto, ei muuta. Välillä näyttää siltä, ettei yleisö muista hyvään keikkaan tarvittavan myös heitä. Muistakaa, ettei meitä ole pakko tulla katsomaan jos ei tahdo. No, ehkä syy löytyy siitä, että seuraava päivä on työpäivä.

Hynynen heittäytyy hulluuteen ja menee keikan jälkeen baarin puolelle naisia naurattamaan. Sitä ei kuitenkaan kestä pitkään, sillä bussi lähtee pian kohti Karjalaa. Saavumme Lappeenrantaan joskus aamuyöstä. Hynynen ei tietenkään mene kotiinsa, vaan ottaa huoneen hotelli Lappeesta ja nukkuu pitkälle iltapäivään. Hotelli on tuttu, joten huoneen luovutuksen saa helposti sovittua myöhempään.

VANTAA, TULISUUDELMA perjantai 3.7.2009
Äiti herättää Hynysen iltapäivällä puhelulla. Miehen on syytä kuulemma tarkistaa sähköpostinsa, siellä on haastava työtarjous. Hynynen kävelee kotiinsa ja avaa postinsa. Häneltä kysytään kolumnia jonkun lehden Kuninkuusravi –liitteeseen. Kolumni voisi kuulemma käsitellä Lappeenrantaa ja siinä tulisi mainita hevoset. Palkka olisi huimaava: kaksi lippua Lappeenrannan kuninkuusraveihin sekä ilmainen lounas paikan vip-teltassa. WAU! Hynynen pyyhkii postilla perseensä. Silkkaa vittuilua.

Tapaamme bussissa. Hynynen juo pari lonkeroa ja menee maate havahtuen lähellä Vantaata siihen, kun bussi pysähtyy ja jätkät keräävät moottoritieltä katolta lentäviä pellin kappaleita. Bussin maalareilta on ilmeisesti jäänyt muutama ruuvi kiinnittämättä. Näin toimivat ammattimiehet.

Sinkkonen ja Hynynen suuntaavat kaljoille. Kalja maistuu hyvälle. Nam. Hongisto on vasta matkalla. Hän liikkuu perheensä kanssa, koska heillä on tarkoitus jatkaa suoraan Ruisrockista Muumimaailmaan. Mitähän eroa niillä lopulta on?

Hongisto ei kerkeä äänenpaineentarkastuksen alkuun, mutta tulee lopulta ja kerkeämme vetämään pari biisiä yhdessäkin. Homma kulkee. Tämän jälkeen tiemme eroavat, kuka menee minnekin.

Tapaamme takahuoneessa. Meille tuodaan pari pulloa kossua ja Hynynen päättää tehdä parit paukut. Hongisto liittyy seuraan parikymmentä minuuttia ennen keikkaa.

Keikasta tulee hyväntuulinen ja napakka. Jengiä on niin perkeleesti. Juttua riittää muun muassa Kultakaivoksen huonohkosta maineesta maanpäällisenä porauslauttana, samoin kuin DJ:n toiminnasta ennen keikkaa. Hynynen tilaa keikan jälkeisiksi biiseiksi Kikkaa, Bat ja Ryydiä sekä Raptoria ja lupaa tulla tanssimaan jos näitä soitetaan. Vedämme pari encoresettiä ja menemme takahuoneeseen puuskuttamaan.

Pian DJ iskee Raptorilla ja Hynystä viedään. Villi tanssi jonkun kivannäköisen lyylin kanssa on tosiasia.

Jätkät laittavat kamat kasaan ja Virtanen suunnittelee kotiin lähtöä. Hän on tullut omalla autollaan. Pian mies tulee kuitenkin takaisin takahuoneeseen ja kertoo, että hänen hieno mattamusta GMC:nsä vuodelta –83 on varastettu röyhkeästi hotellin edestä.

Hieno meininki. “Eksynyt oon/ asvalttiviidakkoon.” Karjalan pojat ovat ihmeissään. Ei tällaista tapahdu maalla. Eikä merellä. Eikä ilmassa. Vain Vantaalla.

TURKU, RUISROCK lauantai 4.7.2009
Lähdemme puoliltapäivin. Päivitämme kotisivuille ilmoituksen Virtasen varastetusta autosta. Päivän aikana Virtanen ilmoittaa asiasta myös kaikille tuntemilleen media-alan ihmisille. Niitä on paljon, sillä mies on hoitanut mm. Idolsin, Tanssii tähtien kanssa sekä Pitkä kuuma kesän äänimiehen tehtäviä. Juttu lähtee leviämään nopeasti. Vähän liiankin nopeasti, huomaamme pian. Mutta yhtä kaikki, pian on selvää, että varas on vienyt väärän miehen auton.

Teemme perillä muutaman haastattelun. Hynynen käy katsomassa CMX:n keikasta puolet ja Eppu Normaalin, joka on taivaallinen. Loppuaika meneekin vip-baaria vältellessä (eihän siellä olekaan muita kuin jääkiekkoilijoita ja heidän naisiaan) sekä jonkun uuden sketsisarjan (työnimi on Piinakamera) kuvauksissa, jossa Hynysellä ja Kotiteollisuudella on pieni rooli.

Ilta alkaa hämärtää. Kotiteollisuuden veto on tasan klo 00.00. Klo yhdeksän jälkeen Hynynen ja Aaltonen tapaavat bussissa ja treenaavat akustisesti biisit läpi. Osa treeneistä kuvataankin. On aika ottaa ensimmäiset Jägermeister –paukut. Tunnelma on kohdillaan.

Keikka alkaa huikeasti. Isoille screeneille heijastetaan Hynynen ja Aaltonen treenaamassa Tuonelan koivuja. Sitten soi alkunauha ja show alkaa.

Ihan vitun hyvä keikka, yksi parhaimmista koskaan. Soitto ja laulu hipoo täydellisyyttä. Yleisöä on silmänkantamattomiin ja he pitävät helvetinmoista meteliä. Näemme vedon aikana ainakin viisi tissiparia, joka taitaa olla ennätys. Jengi, varsinkin tytöt, käyvät todella lämpöisinä. Ja niin käymme mekin.

Encoreiden jälkeen ihmettelemme takahuonekopissa, että mitä vittua oikein tapahtui. Halailemme toisiamme, Hynynen tirauttaa itkut. Koppi täyttyy ihmisistä, tutuista, rakkaista. Helvetti on irti. On aika suunnata kaupungille juhlimaan, vaikka kello lähentelee jo kolmea.

Baarissa Hynynen tajuaa tilanneensa kaksikymmentä valkovenäläistä ja kaksikymmentä salmiakkikossua. Siinä on puolet liikaa. Urakka käy ylivoimaiseksi. Miehen on pian siirryttävä nukkumaan. Tässä vaiheessa kello lähenee jo neljää, joten lienee jo aikakin.

Aamulla hotellin aulassa tapahtuu kummia. Hynynen tapaa Yrjänän ja Kiken, Yrjänän vaimon siis. On tilattava valkoviiniä, sillä he pakottavat aseella uhaten Hynysen ryyppäämään. Päivä meneekin sitten juopotellessa. Jossain vaiheessa pidämme palaverin keikkamyyjämme Korhosen kanssa ja vedämme suuntaviivat ensi vuodelle. Vuodesta tulee hiljainen. On pakko, muuten lähtee henki. Mutta siitä enemmän joskus myöhemmin.

Illalla käymme katsomassa Faith No Moren. Se on PARAS! Sen aikana, ja varsinkin sen jälkeen, katkeaa filmi.

LOHJA, RANTAJAMIT torstai 9.7.2009
Hynysen päivä alkaa varsin rokisti: Anna –lehden kuvauksilla (vittu, kun teitä ärsyttää, hä hää! kirj.huom)! Kuvat otetaan Helsingissä, jonne mies matkaa junalla. Huomioitavaa on, ettei mies ota matkalla yhtään drinkkiä. Tämä merkittäköön aikakirjoihin.

Hynynen hankkiutuu Lohjalle omineen, muut tulevat bussilla perässä. Paitsi Hongisto, joka on mennyt jo edeltä käsin tunnustelemaan aluetta ja varmistamaan, etteivät alkuasukkaat ole järjestäneet väijytyksiä. Hynynen kirjautuu hotelliin ja suuntaa saunaan. Hongisto saunoo ystävällämme Tumpilla.

Hynynen valuu alueelle. Järjestysmies kyselee, että kuka helvetti hän luulee olevansa. Että millä lihaksilla mies pyrkii sisään ja missä on passit? Menee viisi minuuttia ennen kuin keltaliivinen hahmo uskoo miehen kuuluvan bändiin. Pian valuu bussikin alueelle ja iloinen jälleennäkeminen on tosiasia. Sitä ilmaistaan murahduksin. Myös Viikatteen pojat ovat paikalla ja iloinen jälleennäkeminen heidänkin kanssaan on tosiasia. Sitä ilmaistaan nauraen ja avaamalla kaljat.

Viikate vetää ja me alamme valmistautua. Sinkkonen ei voi sitä tehdä, sillä sukulaiset soittelevat miehelle jatkuvasti ja vaativat audienssia. Viimein mies suostuu ja poistuu kiroillen yleisön puolelle tuntemattomia serkkujaan tapaamaan. Suku on paskin.

No, keikka nyt on semmoinen. Hikisessä teltassa on vähän jengiä, mutta meteli on suhteellisen asiallista. Soittokin kulkee, samoin laulu, mutta mitään riemujuhlaa tämä ei ole. Huutamisen lomassa Hynyseltä lentää pariin otteeseen laattakin lavalla. Jengi odottaa selvästi seuraavan päivän Yön keikkaa tai jotain. Mikäs siinä. Me alistumme, vedämme yhdet encoret sympatian vuoksi ja poistumme takahuonekoppiin.

Hynynen suuntaa Viikatteen Kallen ja Simon kanssa baariin, muut lähtevät Tumpille saunomaan. Kun Hynynen ja Kalle ovat poistuneet nukkumaan, niin Simo näkee baarissa tissit. Se herättää katkeruutta seuraavana päivänä. Siitä on olemassa nimittäin kuvamateriaalia miehen kamerassa. Nimim. Kateellinen -70

TAMPERE, TAMMERFEST perjantai 10.7.2009
Raakaa ajoa heti aamusta, lähtö on jo kymmeneltä. Hynynen siirtyy yllättäen suoraan nukkumaan bussin perälle.

Perillä suuntaamme hotellille ja sen jälkeen Leather Heaveniin ostoksille. Tarkoitus on ostaa uudet Wehrmachtin bootsit, joita olemme käyttäneet jostain vuodesta 2000 lähtien. Perillä kuulemme kuitenkin suru-uutisen. Kenkätehdas on palanut jossain Saksassa, eikä bootseja enää saa. Ehkä koskaan. Vain Sinkkonen löytää itselleen sopivan parin.

Teemme äänenpaineentarkastuksen. Soitamme pari omaa biisiä ja sitten treenaamme Viikatteen Kallen kanssa Mana Manan Kuolla elävänä kuntoon. Kaikki tuntuu toimivan.

Hynynen siirtyy syömään intialaiseen ravintolaan illan hämärtyessä. Tämän jälkeen hän käy katsomassa Kolmatta Naista Keskustorilla. Ihan vitun hyvä keikka, ainakin sivusta seurattuna. Yleisön puolelle mies ei uskalla tällä kertaa mennä. Keikan jälkeen Hynynen tekee pari haastattelua ja hengailee Kolmannen Naisen bäkkärillä herra Isomäen ja Movetronin Päivi Lepistön kanssa. Hynynen ja Lepistö rakastuvat ja päättävät mennä naimisiin.

Ei auta, häähurma on unohdettava. On suunnattava keikkapaikalle. Viikate on juuri lopettanut settinsä ja jätkät ovat erittäin tyytyväisiä sekä yleisöön että keikkaan. Vaikuttaa hyvälle.

Hyvä keikka tulee meillekin. Ihan pirun hyvä, ehkä paras Pakkahuoneen veto uramme aikana. Jengiä on niin saatanasti. Hynynen kämmää hermostuksissaan Lemminkäisen laulun ensimmäisen säkeistön, mutta muuten kaikki kulkee loistavasti. Jopa Kuolla elävänä, jonka kerkesimme treenata vain kerran ja jonka sanoja Hynynen on mielessään opetellut koko illan. Vedämme päälle vielä runsaat encoret ja sitten homma on valmis.

Takahuone täyttyy jälleen. Hynysen pikkuveli on yllättävän hiljainen ja pian selviää syykin. Mies on niin kännissä, ettei saa sanaa suustaan. Loppuillasta Hynynen kantaa veljeään olkapäällään pitkin Klubia ja sen takaseinän sohvalle nukkumaan. Siitä mies raahataan pian taksiin ja kotiinsa.

Me muut suuntaamme jatkoille jonnekin. Sinne jonnekin Hynynen yllättäen sammuu.

ROVANIEMI, SIMEROCK lauantai 11.7.2009
Hynynen herää jonkun asunnon alkovissa keittiöstä kuuluvaan puheensorinaan. Hän horjuu paikalle ja huomaa, että siellähän juopottelevat tutut miehet: Kaarle Viikate sekä Janne Hongisto. Muutakin porukkaa on paikalla, naisia lähinnä. Ei muuta kuin nopeasti karkuun ja kohti uutta kohdetta.

Kesäaamuinen Tampere on täynnä naisia, joilla on niin lyhyet ja piukat kesämekot, että arvailujen varaan ei jää muuta kuin viikon lottonumerot. Puutteessa olevalle Hynyselle se on liikaa ja mies suuntaa bussin perälle nukkumaan. Edessä on kymmenen tunnin ajo Rovaniemelle ja sieltä keikan jälkeen kymmenen tunnin ajo Karjalaan. Lohdutonta. Voi kai kauniin kesäpäivän viettää näinkin. Ja yön.

Perillä ihailemme hetken Paula Koivuniemen persettä (miehän sanoin olevani puutteessa, kirj. huom!) ja sitten Hongisto ja Hynynen suuntaavat rannalla olevaan lauttasaunaan. Myös Absoluuttisen Nollapisteen Liimatta liittyy seuraan. Käymme uimassa ja Liimatta tekee tyylikkäästi pienemmät tarpeensa laiturin tikkailta jokeen juuri ennen kuin Hongisto on nousemassa vedestä. Sillä lailla!

Valumme lavan taakse ja kuulemme, että bussimme ei lähde enää käyntiin. Hynynen ja Huotari huokaisevat helpotuksesta ja olettavat, että tämä tarkoittaa sitä että voimme ryypätä Tivolissa ja Jalavan Pekan hotellihuoneessa tyylikkäästi läpi yön. Rai rait kaikuvat Lapin illassa. Jalava tilailee huoneeseensa jo konjakkia, sampanjaa, sikareja sekä halpoja, huolimattomia naisia.

Keikka alkaa vakuuttavasti. Hynysen vahvistinjakaja (käytetäänkö siitä tuota nimeä?) leviää, ja toinen vahvistin on pois pelistä. Pelaamme siis yhdellä nupilla ja yhdellä kaapilla. Ilmassa haisee katastrofi, mutta emme anna sen häiritä. Kolmannen biisin kohdilla keikka alkaa kulkea ja siitä tulee lopulta perkeleen hyvä. Hyvä yleisö, hyvä me! Hyväntuulinen meininki. Niin hyväntuulinen, että Hynysen täytyy käydä pussailemassa eturivin tyttöjä Kuningas Mammonan aikana.

Aikaa on pariin encorebiisiin ja ne vedetään. Sitten siirrymme bäkkärillä lojuvaan bussiin juomaan takahuoneviinoja pois. Paikalle tulevat myös Absoluuttisen Nollapisteen pojat. Juotamme viinaa heillekin. Liimatalle ei enää maistu. Profeetta puhuu kieliä, me kuuntelemme.

Joku tilaa Scanian huoltopojat paikalle. Bussi saadaan kuntoon alle puolen tunnin. Joudumme sittenkin lähtemään yöllä Karjalaan. Päätämme vetää sen kunniaksi lärvit.

Katsomme Ukonhaudan salonkiosastolla Ruisrockin keikkamme dvd:ltä. Pysäytämme kuvan aina kun yleisössä vilahtaa tissit. Se on viimeinen muistikuva ennen kuin Hynynen nukahtaa.

...Seuraavassa jaksossa esittelemme uuden uskonlahkon: Hirnismin. Kerromme millaista on pälvikaljuseksi. Ja kerromme mitä tapahtui, kun Kotiteollisuus ja Karmila kohtasivat Killing Joken laulajan Jaz Colemanin!