Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
KITEEN TATTIKARNEVAALIT!

KOTITEOLLISUUS PUUTTEEN KÄÄNTÖPIIRILLÄ!

Levyn työnimi:
Parranhalkoja

Hahmot:
Jouni “Putte-Possu” Hynynen: kitarat, laulut, huudot, muiden soittamisten kyttääminen, päivittäinen kännäily ja kuntoilu, saunominen, QBz

Jari “Veli Ponteva” Sinkkonen: rummut, ruuanlaitto, QBz

Janne “Hologrammi-Hongisto”,”Kurja matkamies maan” Hongisto: basso, ruuanlaitto, poissaolo

Mikko “Lord of the Things”, “Pirtelöiden herra” Karmila: tietokone, äänitys, kännäys, QBz, valokuvaus

Tuomas “Isäntä”, Holopainen: myhäily, poissaolo.

PROLOGI
Vuosi 2008 on ollut omituinen. Sen piti olla välivuosi Kotiteollisuudelle. Sitä oli pedattu syksyn 2007 triplakokoelmalla. Jossain vaiheessa mopo alkoi kuitenkin karkailla lapasesta.

Milloin? Ehkä syksyn 2007 viimeisillä keikoilla Tavastialla, jolloin Hynynen ja Karmila kävivät humalaisia keskusteluja siitä, että olisi aiheellista versioida Juicea. “Mä teen sen, jos vedätte Idolin”, oli Karmilan reaktio. Asia jäi hautumaan. Jopa Sinkkonen oli suostuvainen. Silti ilmassa leijui uhka siitä, että tämä on taas yksi niistä ideoista, joka ei koskaan toteudu. Olimme aikaisemminkin olleet saman asian äärellä. Joskus vuosia sitten ideoimme Karmilan kanssa cover-ep:tä, jossa versioisimme ainakin Neon 2:sta, Mambaa ja Suurlähettiläitä. Onneksi emme jaksaneet toteuttaa ideaa. Tai emme kerenneet.

Lopulta Juice-tribuutti “kehittyi” coverlevyksi, jossa versioisimme biisejä, jotka olisivat Kotiteollisuudelle tärkeitä. Oli tarkoitus tehdä ep eli noin 3-5 biisiä. Menimme Petrax-studioille Hollollaan ja nauhoitimme kymmenessä päivässä 12 biisiä. 10 niistä päätyi Sotakoira –coverlevylle, joka julkaistaisiin elokuussa 2008, yksi (oma biisi Pää kylmänä) menisi Markku Pölösen Ralliraita –elokuvaan, ja ehkä tulevalle levylle, ja yksi coverveto jäisi vielä odottamaan julkaisuaan. Ja laulusuorituksia.

Olimme ihmeissämme. Homma maistui rennolta ja mukavalta. Homma maistui myös aavistuksen verran alkoholilta. Päätimme, että ehkä voisimme ajatella varsinaisen oman levymme äänitysten aloittamista jo joskus elokuussa 2008 kesän keikkojen jälkeen. Keikkojen, joita tarkoituksella oli aika vähän. Tai vähän meidän makuumme – eli jotain 16.

- Onks biisejä, kysyi Karmila Hynyseltä? - Totta vitussa on, valehteli Hynynen.

Totuus oli se, että aihioita oli tässä vaiheessa jo lähemmäs neljäkymmentä. Niistä oli toimitettu demoja Jarille ja Jannelle. Janne ei niitä tapansa mukaan koskaan kuunnellut, Jari puolestaan kuunteli, mutta oli hiljaa. Se oli merkki siitä, että suurin osa niistä oli silkkaa paskaa. Kesällä, keikkojen lomassa, Hynynen kuunteli syksyn 2007 ja talven-kevään 2008 demonsa läpi ja tajusi, että Kotiteollisuus on kusessa. Biisejä - siis oikeita, hyviä biisejä – olisi oikeasti vain vajaat kymmenen kappaletta. Sanoituksia ei ollut ollenkaan.

Paine alkoi kasvaa. Sitä piti helpottaa alkoholilla. Sen ohella sitä piti helpottaa urheilulla. Ja lopulta, helvetillisten närästysten ja morkkisten tuskissa, homma alkoi aueta. Piti ottaa homma haltuun sen vaatimalla paneutumisella ja vakavuudella. Akustinen kitara huusi Hynysen asunnossa päivät yöt.

PITÄISI TREENATA – JA VITUT!
KT piti ensimmäiset (ja ainoat) uusien biisien treenit heinäkuun viimeisellä viikolla. Hynynen oli vakuuttunut siitä, että kasassa olisi noin 15 musiikkiesitystä, joita olisi hyvä ruveta yhdessä kasaamaan kuntoon. Hän soitti Aaltosen Miitrille ja varasi demostudion elokuun ensimmäiselle viikolle. Kaiken piti olla hyvin.

KT meni Tikkalaan treenaamaan, kasasi kamat tuttuun tapaan, testasi että kaikki toimii ja... käveli baariin. Jotain oli vialla.

Yhteys oli kateissa. Vauhti oli ollut niin kova koko alkuvuoden, että jätkät eivät enää tunteneet toisiaan. Huolimatta siitä, että miehet olivat istuneet samassa bussissa jo monta vuotta, niin jotain oli hukassa. Istuttu oli, juteltu ei. Jouni ei edes tiennyt, mitä Jarille ja Jannelle kuuluu.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Tilanne piti nollata. Kaksi päivää meni ryypätessä, jutellessa ja vähän soitellessakin. Homma alkoi hahmottua, ainakin Hynyselle. Sinkkonen ilmoitti olevansa peloissaan, biisien raakileet olivat vielä hahmottomia. Hongisto oli tapansa mukaan hiljainen kuin kukkiva tölli. Hynynen väitti sinnikkäästi, että hätää ei ole. Hän soitti Aaltoselle ja kertoi tulevansa Imatran studiolle yhtä päivää sovittua aikaisemmin, jos se vain Aaltoselle sopisi. Miitri kertoi, että oli sopinut jo perheen kanssa jotain menoa (“vaimo pitäisi panna taas tiineeksi”), mutta tämän asian edessä hän voisi antautua. Sitä paitsi Aaltosen perheessä raskauden alkuun riittää se, että Miitri jättää kalsarinsa vaimonsa pestäväksi. Aaltoset lisääntyvät pölyttämällä.

Ohimennen voi kertoa, että Hynynen on tänä kesänä viettänyt Aaltosen kanssa aivan liikaa aikaa muutenkin. Miehethän tekivät yhdessä Hynysen “kirjan” äänikirjaksi touko-, kesä-, ja heinäkuun aikana. Ei ollut ihan pieni projekti sekään.

DEMO – TOISET VERSIOT BIISEISTÄ
Demon tekeminen ei ole ikinä turhaa. Se pitäisi jokaisen bändin muistaa. Ainakin tämän kaltaisille vähän yksinkertaisemmille jätkille sen tekeminen on aivan ehdotonta. Biisit hahmottuvat paremmin, kun ne kuulee. Eikös se ole itsestään selvää? Siitähän kai musiikissa on kyse.

Hynynen oli tehnyt näistä tulevista biiseistä jo työhuonedemot syksyn 2007 ja talven, kevään ja kesän 2008 aikana, mutta se ei riitä. Bändin täytyy harjoitella ne kasaan ja tuoda oma panoksensa mukaan. Nyt sitä ei ole keretty tehdä vähäisen treenauksen takia. Se työ alkaa nyt. Teemme nämä biisit vielä uudestaan, jotta löytäisimme niiden “sielun”. Tai nielun. Ja jotta Hongisto ja Sinkkonen sisäistäisivät niiden rakenteet kunnolla. Ja keksisivät kenties itsekin jotain uutta sinne sekaan.

Thumbnail imageHynynen menee tiistaina 5.8. Imatran Music Bros-studiolle joskus iltapäivällä ja alkaa kasailla biisiraakileita kasaan. Mies soittaa koneelle 12 biisiä iltaan mennessä. Myös Hongisto käy paikalla, mutta poistuu yöksi kotiin. Viinaa ei kuulemma pysty nyt juomaan, on lievä masennus päällä. Niin on Hynyselläkin. Kuten myös paineet saada biisit valmiiksi. Se tarkoittaa yksinäistä kalsarikännäystä studiolla pitkälle yöhön. Ja sanojen kirjoittamista.

Thumbnail imageKeskiviikkona 6.8. saapuu Sinkkonen ja Hongistokin myöhemmin iltapäivällä. Periaatteena on, että Hynynen tekee jonkinlaisen demolauluraidan (sanat ovat aivan vaiheessa yhä), Sinkkonen kuuntelee samalla tarkkaamossa biisin läpi ja käy soittamassa sen jälkeen kappaleen rummut. Hynynen ja Aaltonen ideoivat vauhdissa. Hongisto soittelee bassoja aina välillä. Näin saamme suurimman osan kappaleista soitettua tänään. Sinkkonen ja Hongisto poistuvat taas yöksi kotiin, Hynynen jatkaa kirjoitustalkoita. Ja menee siinä pullo jos toinenkin punaviiniä myös.

Torstaina 7.8. kasaamme loput biisit ja Miitri tekee niistä raakamiksauksen. Kaikki poistuvat yöksi kotiin. Oudoin Kotiteollisuuden demosessio koskaan. Ei yhtäkään baari-iltaa eikä kimppakännäystä. Onko meistä tullut aikuisia?

Ei ole. Ne kesän vähäisetkin keikat vaan tuntuvat vieläkin liian vahvasti kropassa. Ja nyt täytyy oikeasti vähän yrittää skarppailla, jotta saisimme levyn biisit kasaan.

Saadaanhan ne. Demosession saldo näyttää tältä:

1. UKONHAUTA
2. LEMMINKÄISEN LAULU
3. POISSAOLEVILLE YSTÄVILLE
4. TAIVAANKAUNIS
5. MAHTISANAT
6. VARJONKUKKA
7. AATE
8. ISÄ MEIDÄN
9. LOVEEN LANGENNUT
10. JÄÄLINTU
11. LAULU ON KUOLLUT
12. SYNTYJÄ SYVIÄ

Hynynen kaivaa omia arkistojaan ja sieltä löytyy vielä kolme raakiletta mukaan karkeloihin:

13. TAIVAS TIPPUU
14. “BLUES”
15. “YÖLAULU”

Varastossa on lisäksi Pölöselle annettu Pää kylmänä, joka sekin saattaa päätyä vielä levylle. Kyllä näistä 16 biisistä levyn kasaan saa. Ja vieläpä hyvän.

Ellei sitten sorruta ryyppäämään.

UKONHAUTA
Haiskahtaa levyn avausbiisiltä, silkkaa AC/DC:tä. Sinkkosen nerokkaan rumpukompin ansiosta aivan rautaa. Itse asiassa Sinkkonen tajusi biisin idean nopeammin kuin Hynynen itse. Hän “avasi” biisin. Ei naisille, eikä lapsille.

LEMMINKÄISEN LAULU
Vetävä kertsi ja loistava riffi. Jotain uutta meiltä, ainakin riffinsä puolesta. Tekstin idea lähti Lauri Tähkältä. Sillä on joku Kimpale kultaa, tai joku vastaava teksti, jossa ei tapahtu mitään. Pari löytää toisensa, menee naimisiin ja elää elämän loppuun asti onnellisena. Ei se oikeasti niin mene. Ei elämä koskaan niin mene. Se menee näin tai sitten jollain muulla tavalla päin helvettiä. Tässä lainataan vähän Leinoa. Ja idea lainaamisesta on napattu Hannu Salamalta. Älkää kertoko kenellekään.

POISSAOLEVILLE YSTÄVILLE
Aaltosen Miitri ideoi tähän vitun hienon intron Bowien Heroesin tai The Man Who Sold the Worldin hengessä. Kertosäe kesken, mutta hyvä tulee. Jostain syystä tulee yks Hyppäsen Marko tästä mieleen, mutta katsotaan nyt kunhan sanat valmistuu.

TAIVAANKAUNIS
Tulee olemaan levyn keskeisimpiä biisejä. Tästä tulee helvetin kaunis, tai siis taivaankaunis. Led Zeppelin tai Killing Joke kohtaa, öööö, jonkun. Ehkä Dingon. Kertosäe vaatii vielä jotain. Täytyy tehdä ehkä kokonaan uusi.

MAHTISANAT
Hynysen mielestä levyn tärkein biisi. Ainoa, jossa sanat ovat suht valmiit. Aika mehevä kertosäe ja riffistä tulee pienen kehittelyn jälkeen hyvä myös. Sinkkonen ideoi tähän hienon Zen Cafe –lopetuksen. Perisuomalaisen luonteen ja kademielen kuvaus.

VARJONKUKKA
“Tytöt selälleen” –kappale. Tämän takia tulemme olemaan luultavasti kusessa. Saattaa olla vähän liian herkkä ja iskelmällinen meille (no, iskelmiähän me olemme tehneet ennenkin), mutta mitä vittua sitten.

AATE
“Kollit selälleen” –kappale. Aaltosen kommentti Hynysen tehdessä demokitaroita: “Oot sitten haastanut itsesi vanhalla iällä teknisen osaamisesi äärirajoille”. Pitää paikkaansa. Sinkkonen ei ole vielä hahmottanut biisiä ollenkaan, mutta siksihän tämä demo tehtiinkin. Että oppisimme. Teksti lähti purkautumaan, kun luin Stalingrad –nimisen teoksen.

ISÄ MEIDÄN
“Kollit selälleen” –kappale. Toinen aika paha vedettävä. Kai tämä jotain heviä sitten on, kuten edellinenkin. Tästä voi nousta pieni rähinä, tämä nimittäin päättyy Isä meidän –rukoukseen. Kyse ei ole kuitenkaan rienauksesta, päinvastoin. Mutta sitähän kukaan ei kuitenkaan ymmärrä. Hynynen soitti osan biisin demon bassoista, kun Hongisto ei ollut samassa korttelissa. Itse asiassa ei edes samassa läänissä. Riffiä piti muuttaa vauhdissa, alkuperäinen haiskahti liikaa Mokomalle. Biisi syntyi, kun paitamyyjämme Hirvosen Kimmo ilmoitti haluavansa meidän uudet verokorttimme. Hynysen työhuone-demolla sanat menivät jotenkin näin: “Kimmo tahtoo verokortin! Mätä, tämä yhteiskunta on läpimätä! Kytät aina hippiä pamputtaa! Kytät pakottaa muuttamaan Kalkutaan!”

LOVEEN LANGENNUT
“Tytöt selälleen” –kappale. Tämä olisi levyn selvin hitti, mutta se on aivan liian pitkä ja teksti on liian raaka. Se on rakkauslaulu, mutta mitähän siinä rakastetaan. Tekstin idea on varastettu Eppujen Rakastavaiset –kappaleesta.

JÄÄLINTU
Eeppistä heviä meidän tyyliin. Eli simppeli riffi ja vitunmoista rakentelua, vähän progeiluakin. Mutta ei liian monimutkaisesti. Ja tekstissä maristaan taas jostain.

LAULU ON KUOLLUT
Ehkä päättää levyn. Leikimme Slayeria. Paitsi kertsissä, joka on silkkaa Kotiteollisuutta eli poppia. Vaatii vielä pientä kehittelyä. Lisää eeppisyyttä kehiin. Tämän biisin tekstin pitäisi jotenkin yhdistellä levyn muiden tekstien langat yhteen pisteeseen. Kuulostaa vähän liian hienolta. Ehkä teksti tuleekin kertomaan pillusta.

SYNTYJÄ SYVIÄ
Aivan vaiheessa. Vaatii rakentelua ja vahvasti. Nimi muuttuu, sanat muuttuu, kaikki muuttuu.

“YÖLAULU”
Jonkinlainen “manaus”.

TAIVAS TIPPUU
Samaa sointukiertoa läpi biisin. Yksinkertainen on kaunista. Hieno kertosäe kuulemma. Tässä on myös sanat jo valmiit. Idea niihin tuli Tabe Slioorista. Tietääkös lapset kuka hän oli? Ei muuta kuin googlettamaan.

“BLUES”
Vielä nimetön, sanaton, hieman Bon Jovilta haiskahtava rakennelma, jonka lopullista muotoa ja paikkaa täytyy vielä miettiä.

 

KUUSIVIIKKOINEN AIVOPARAATI JA VIINAFANTASIA ALKAA!

LAUANTAI 9.8.2008
Hynynen hyppää illan suussa autoonsa ja ajaa Hollolaan Petrax-studiolle, josta hän hakee kreivi Krappulalta muutamat mikrofonit lainaksi sessioihin. Viemisenä miehellä on juuri painosta tullut Sotakoira –levy, joka on siis äänitetty kokonaisuudessaan täällä.

Kotiteollisuus on valmiudessa. Jurassic rock on pyytänyt meitä paikkaamaan Volbeatia. Heillä on kuulemma ongelmia kamojen saamisessa Suomeen. Soittokamojen siis. Miehet ovat kuulemma itse paikalla, mutta soittimet ja vahvistimet ovat hukassa. Klo 18 aikaan tulee ilmoitus, että homma on hallussa, meidän ei tarvitse tulla paikalle. Huokaisemme helpotuksesta.

Hynysen matka Petraxille menee Eppu normaalia kuunnellessa. Hollolasta hän ajelee Mikkeliin, jossa Karmila on miksaamassa Stonea Jurassic rockissa. Tämäkin matka menee Eppu normaalin fantastisessa maailmassa. Hynynen on ilmoittanut järjestäjille olevansa paikalla viimeistään kello yksitoista illalla, koska check-in –piste menee kiinni silloin ja alueelle päästäkseen hän tarvitsee ajoluvan ja passin. Mies kurvaa kioskin eteen neljää minuuttia vaille, naurattaa hieman check-in- tyttöjä, ottaa passin ja ajoluvan ja ajaa auton illan pimentämälle, sateiselle ja mutaiselle alueelle.

Silmiin osuu heti tuttuja hahmoja. Mokoman Annala ja Aalto ottavat pienen Hynysen kainaloonsa ja raahaavat hänet katsomaan Stonen keikkaa. Pian miksauspisteen eteen kerääntyy muitakin tuttuja, fanaattisia Stone-faneja kaikki. Hynynen ilmoittaa, ettei tunne bändin tuotantoa ja saa yllensä vihaavia ja arvostelevia katseita. Keikan hän katsoo kuitenkin sujuvasti läpi ja jopa pitää siitä. Vitun hyvä meininki, pakko myöntää. Vaikkei mies musiikista mitään ymmärräkään. Yleensäkään musiikista siis, puhumattakaan Stonesta.

Keikan jälkeen Karmila alkaa tuhota viinipullon sisältöä valtavalla raivolla, kun Hynysen ohjelmaan kuuluu kevyttä kuulumisten vaihtoa taiteilijalämpiössä eri artistien ja järjestäjien kanssa. Kaikki ihmettelevät Hynysen selvinpäin oloa. Ja niin ihmettelee mies itsekin. Angelin tyttöjen Ursula (onkohan nimi oikein, se tumma kuitenkin) tulee juttelemaan Hynyselle ja kertoo heidän“keskustelleen” pitkät tovit joskus Helsingissä On the Rocksissa. Hynynen joutuu kertomaan lyylille, että hän ei muista tällaisesta tapaamisesta yhtään mitään. Alkoholi on viisasten juoma.

Hynynen vie Hirvosen Kimmon ja jonkun hänen iskemänsä vosun Mikkelin keskustan hotelliin nussimaan. Kimmo on kyllä siinä kunnossa, että hänellä tuskin seisoo. Hynynen tarjoutuu varamieheksi tai edes iskemään pienoista nahkakiilaansa väliin, mutta yritys ei mene läpi.

Thumbnail imageMatka Kiteelle siis alkaa. Kello on jotain puoli kaksi yöllä ja tie on tyhjä kuin Hynysen peräsuoli aamuisen kahvikupin jälkeen. Keskinopeudeksi kohoaakin joku 140 km/h. Karmila sammuu puuromaisesti korahdellen matkan loppuvaiheessa, mutta piristyy saapuessamme Holopaisen Tuomaksen pihaan, jossa levymme on tarkoitus äänittää. Kello on puoli neljä, puramme eväskassimme ja käymme taloksi. Kossu aukeaa. Karmila soittaa Popedan tulevan levyn, jonka hän on miksannut. Meno on tanakkaa ja Pate laulaa rennommin kuin koskaan. Tämän jälkeen miehet kuuntelevat DAD:n Riskin´it All:in, Cultin Sonic Templen, AC/DC:n For Those About to Rockin sekä Back in Blackin ja sammuvat. Kello on seitsemän. Siis oikeasti.

Parranhalkojan sessiot julistetaan avatuiksi humalaisen kuorsauksen säestyksellä.

SUNNUNTAI 10.8.2008
Miehemme heräävät joskus iltapäivällä, syövät ja suuntaavat alkuillasta pienelle ajelulle ja ostoksille legendaariselle Kiteen Nesteelle. Kun miehet palaavat on talon isäntä saapunut matkoiltaan kotiin. Seuraa kuulumisten vaihtoa ja yleistä hengailua. Kaljat avatuvat.

Pian Hongisto saapuu tonteille. Hän tuo soittokamamme ja keikkabussiviinamme Imatralta. Puramme auton ja alamme paneutua toden teolla viinafantasiaan.

Eipä sen kummempaa sinä päivänä. Hynynen ja Holopainen käyvät rantasaunassa. Ryypiskely jatkuu aamuun asti. Kuuntelemme DAD:n Riskin´it All:in, Cultin Sonic Templen ja Tuomas soittaa meille viimeisimmän Volbeatin levyn. Olemme liekeissä.

MAANANTAI 11.8.2008
Iltapäiväinen puhallus alkometriin antaa tulokseksi 0.1 promillea. Ei muuta kuin Kiteen keskustaan ostoksille. Käymme ruokakaupassa ja Alkossa.

Hynynen tekee puolen tunnin juoksulenkin (vittu, hölkkäämistä se on) sillä aikaa, kun Karmila alkaa kasata tarkkaamoa talon keskitasoon. Rummut päätetään soittaa alakerran varastossa.

Illalla paikalle saapuu Sinkkonen. Viinapullot avautuvat. Kuuntelemme viime viikolla tekemämme demonauhan läpi. Viidestätoista biisistä neljätoista menee pienin muutoksin läpi. “Yölaulu”, joka on enemmänkin manaus kuin oikea kappale, putoaa jatkosta. Päädymme tulokseen, että suurin osa sanoista menee uusiksi (tämä Hynysellä olikin jo tiedossa) ja pariin biisiin pitää tehdä niiden tunnelmaan paremmin sopiva kertosäe. Hynynen lupaa toimittaa.

Humala alkaa saada uskomattomia mittasuhteita. Sen kunniaksi Hynynen ja Karmila päättävät laittaa DAD:n Riskin´It All:in soimaan. Sen jälkeen kuunnellaan Cultin Sonic Temple. Ja kovaa.

TIISTAI 12.8.2008
Aamu maistuu pari viikkoa kuolleena olleelta ihmiseltä. Liikkeet ovat verkkaisia, talo on hiljainen. Hynynen syö aamiaista ja miettii, että tuleekohan tästä levyn teosta hevon vittua. Mies ottaa kitaran käteen ja tekee Poissaoleville ystäville –kappaleeseen uuden, piparilta tuoksuvan kertosäkeen. Taitaa tästä jotain tulla sittenkin. Olo on nyt juuri sopivan herkkä kertosäkeiden synnylle.

Jatkamme hengailulla. Kasaamme hieman studiota lisää, Hynynen käy lenkillä, puramme rojuja ja Hynynen vaihtaa kitaraansa kielet. Sen lomassa syntyy Laulu on kuollut –kappaleeseen uusi, vähän eeppisempi loppu. Samoilla lämpimillä syntyy Isä meidän –kappaleeseen uusi kertosäe. Kai tässä jo kohta voisi ruveta tekemäänkin jotain.

Mutta ei vielä. Ensin päätämme vetää kunnon kännit. Tuomas joutuu lähtemään illan suussa maailmalle, mutta me päätämme käydä tutustumassa lähibaarin tarjontaan. Hongisto vetää niin kovat kännit, ettei hän seuraa kaipaa. Mies juttelee itsekseen, vaikka Hynynen, Sinkkonen ja Karmila istuvat hänen vieressään baarin pöydässä. Miehellä on jäänyt työt lojumaan. Hongisto kirjoittelee pakinoita paikalliseen lehteen, ja tänään olisi kuulemma sen viimeinen jättöpäivä. Mies kirjoitteli hetken jotain sekavaa ja homma unohtui, kun päätimme lähteä baarissa käymään.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Suunnittelemme, että Sotakoira –keikkajulisteeseen pitää saada painatus “Kääpiöt puoleen hintaan!” tai “Kaksi kääpiötä yhden hinnalla!” Sinkkonen soittaa saman tien keikkamyyjällemme. Mies hymähtelee, mutta ei oikein lämpene. Samaan aikaan Hongisto jatkaa puuromaista monologiaan ja seisoo muna kädessään ja kusee baarin takapihalla.

Menemme takaisin tukikohtaan ja Hongisto sammuu saman tien sohvalle. Kuuntelemme Eppu normaalia sekä DAD:n Riskin´It All:in ja Cultin Sonic Templen. Tyhmempikin alkaa varmaan tässä vaiheessa ymmärtää, että pidämme näistä levyistä.

Hynynen käy aamulla kuuden jälkeen etsimässä vesipullon jääkaapista. Mikko Karmila istuu tietokoneensa ääressä ja nukkuu. Koneella pyörii homoeläinpornoa.

KESKIVIIKKO 13.8.2008
Alkaa pojilla olla pillu mielessä. Ihmettelemme heti aamutuimaan, että miksei puhelinluettelon keltaisilta sivuilta löydä Slut Patrol –palvelua. Voisi soittaa huorapartion paikalle, joka purkaisi pojilta paineet. Pussit tyhjinä voisimme viimein aloittaa työt. Hynynen käy Pajarinhovin respasta kysymässä jos heillä olisi tällaista palvelua tarjolla. Ei kuulemma ole. “Paska paikka”, huutaa Hynynen ja pieraisee mielenosoituksellisesti.

Pillu unohtuu, kun mieleen tulee alkoholi. Hynynen puhaltaa alkometriin. Näyttää 0.2 promillea. Ei muuta kuin Kiteelle ja Alkoon. Hynynen ilmoittaa kuskina olon ehdoksi sen, että kyydissä juodaan viinaa. Huokaisten ottavat herrat Sinkkonen ja Hongisto lonkerot käteensä ja seuraavat. Matkalla kuuntelemme Billy Idolin kokoelmaa. Aika paska. Hongisto pieraisee Hynysen auton nahkaistuimelle mielenosoituksellisesti.

Ostamme ruokakaupasta evästä 180 eurolla sekä Alkosta 750 eurolla. Alko on täynnä palvelualtista porukkaa. Hyvä etteivät punaista mattoa miesten eteen viritä. Hynysen auto lastataan tuotteita täyteen Alkon lastauslaiturilta. Tämän jälkeen käymme tarkistamassa Toropaisen vaateliikkeen sekä hänen baarinsa. Jätkät juovat kaljat ja Hynynen yrittää kannustaa poikia nopeampaan tahtiin. Miehellä napsaa suu.

Palaamme tukikohtaan. Hynynen sotkee kuntopyörällä puoli tuntia ja avaa kaljan. Taivaankauniiseen syntyy uusi, piparilta tuoksahtava (yllätys!) kertosäe. Sinkkonen kasaa rumpujaan. Karmila puolestaan demppaa kellaritilaa erilaisilla räteillä, patjoilla ja meidän taustakankaillamme. Äänitämme koneelle muutaman biisin demokitarat (kunhan ensin puramme biisit osiin ja sovimme siitä, miten ne pitää tehdä) ja alamme tinttaamaan kunnolla alkoholia. Testailemme erilaisia viinapirtelöitä. Karmila kasaa marjoista, jäätelöstä ja erilaisista viinoista Sinkkosen kanssa maittavia herkkuja. Saatana, kun käy kulmaan. Hongisto muistaa, että hänen pakinansa on pahasti kesken. Hynynen jäsentelee ja viimeistelee sen humalapäissään, Hongisto katsoo sen läpi, tekee pari muutosta ja laittaa sen eteenpäin. Näin niitä siviilihommia tehdään.

Päätämme käydä nopeasti saunassa ja suunnata läheiselle tanssilavalle katsomaan Pekka Niskan poikia ja naurattamaan keski-ikäisiä naisia. Meidän ikäisiämme siis. Karmila ilmottautuu tässä vaiheessa pois pelistä.

Kehittelemme levylle nimeä. Slipovereita vilahtelee tanssilavan yleisössä sen verran, että lähdemme rakentelemaan niistä. Varteenotettavimpia ehdotuksia ovat ainakin Slipover When Wet, Never Mind the Slipovers, Fresh Fruits for Rotten Slipovers, Kahdeksas slipover, Valkoinen slipover, Maximum Slip & over, Piece of Slipover, The Number of the Slipover, Master of Slipovers sekä ...and Slipover for All.

Vaisua on, porukkaa ei ole paljon paskaakaan. Mutta silti sitä on riittävästi konfliktiin. Joku juuri tänään linnasta vapautunut kaappi alkaa haastaa riitaa Hongistolle. Hongisto haastaa tietysti takaisin. Tönimistä seuraa. Sinkkonen menee väliin ja saa saman tien turpaansa. Kun tunnelmat hieman viilenevät, linnakundista ja hänen kaveristaan (joka on linnakundi myös) tuleekin Sinkkosen parhaat kaverit. Hyvä etteivät puhelinnumeroita vaihda. Hynynen seuraa tätä kaikkea baaripöydän ääressä ja on tukehtua kaljaansa.

Vaihdamme kokemuksia jonkun Pekka Niskan bändin uroon kanssa. Hongisto tilaa taksin ja huristelee himaansa ja Sinkkonen ja Hynynen suuntaavat tukikohtaan. Kerromme Karmilalle kokemuksistamme, syömme, juomme viinaa ja kuuntelemme DAD:n Riskin´It All:in ja muutaman biisin Cultin Sonic Templeä. Hynynen laittaa pyörimään Metallican A Year and a Half in a Life of... –dvd:n. Sinkkonen sammuu ja Karmila suuntaa tietokoneelleen.

Hynynen käy kahdeksan jälkeen aamulla hakemassa vettä. Sinkkonen on sohvalla yhä ja Karmila kuorsaa tietokoneensa ääressä. Koneella on auki Poliisi-TV:n sivut. Tietokoneensa taustakuvaksi mies on ladannut Raija Pellin puolilähikuvan. No, mikä ettei!

TORSTAI 14.8.2008
Miehet heräävät iltapäivällä. Karmila alkaa pikkuhiljaa mikitellä rumpuja Sinkkosen kanssa. Loput biiseistä sovitetaan kasaan ja Hynynen soittaa niiden demokitarat. Päivä ja ilta menee selvin päin, sovimme, että nyt saa riittää. Hynynen ja Sinkkonen katselevat Pulkkisia myöhään yöhön. Hynynen jatkaa yötä kirjoittelemalla vielä sanoituksia valmiiksi tai edes johonkin kuntoon. Sinkkonen jää odottelemaan olympialaisia telkkarista, kun Hynynen vetäytyy huoneeseensa “runoutta” rustaamaan.

Aamuun menee. Molemmilla.

PERJANTAI 15.8.2008
Hynysen päivä alkaa puolen tunnin kuntopyöräilyllä. Taustalla pyörii Eppu normaali –dvd.

Sitten alkaakin työt. Olemme tänään yllättävän aikaisessa, aloitamme äänitykset jo iltapäivällä joskus neljän aikoihin. Hynynen laulaa demolaulut 11 kappaleeseen ja tekee siinä sivussa Markku Halmeen tilaaman pienen jutun hänen tulevaan Rumban Nisse-palsta -kirjaansa. Soundin Tero Alanko soittelee lähes samoissa asioissa. Hän tilaa pientä, muutaman lauseen analyysiä syksyllä julkaistavaan Leevi and the Leavings –boksiin, jonka kansiläpyskän hän ilmeisesti pistää kasaan. Hynynen lupaa toimittaa, sillä kukapa toimittajien työt tekisi ellei Hynynen itse.

Ilta menee siis kirjoitushommissa. Hynynen kirjoittelee samoilla lämpimillä myös rästiin jääneitä keikkapäiväkirjoja sekä tätä studiopäiväkirjaa. Hongisto tulee paikalle. Viinapullot avautuvat ja Sinkkonenkin alkaa osoittaa jo elon merkkejä. Mies kävelee yläkerrasta keskitasoon, haukottelee ja päästää perseestään ilmoille kovaäänisen ja pahalta haiseva protestin.

Kello lähestyy puoltayötä, kun Sinkkonen hyppää viimein rumpujen ääreen. Mies vetää saman tien kolme biisiä koneelle: Ukonhauta, Varjonkukka sekä Taivas tippuu. “Bluesiakin” kokeillaan, mutta se ei vielä hahmotu. Emme tiedä, että mitä sille pitäisi oikein tehdä. Se huutaa lehmänkelloa sekä ride-peltiä, mutta kun ei oikein ilkeäisi tehdä niin ilmeistä ratkaisua. Joka tapauksessa Sinkkonen suoriutuu osuuksistaan mainiosti ja saa uuden nimen työaikojensa johdosta: Vampyyri-Sinkkonen.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Tapanamme on, että onnistuneita kokeiluja musiikin maailmassa täytyy juhlia. Kossu avautuu. Katselemme Vintiöitä olympialaisten alkuu asti. Sinkkonen - juhlakalu, joka ei itse kuitenkaan juo mitään - jää katsomaan niitä, kun Hynynen poistuu soperrellen nukkumaan.

LAUANTAI 16.8.
Hyvä aamu krapulasta huolimatta. Hynynen saa pari sanoituksen runkoa valmiiksi ja jättää ne hautumaan, puhaltaa promillemittariin puolen päivän jälkeen ja ajelee Kiteen kiihkeään keskustaan kaupoille. Se osoittautuu virheeksi.

Kun Hynynen heittelee tyhjiä tölkkejä automaattiin, tulee joku paikallinen urpo heittämään muka hyvää läppää: - No, mitä mulkero, viskaa älykkö. - Mitäs tässä, turpaasko kerjäät? - No, älä nyt. Eikö ole muuten paska paikka tämä Kitee? Mie muutan täältä huomenna. - Jaa, ihan yhtä paska paikka tämä on kuin kaikki muutkin, vastaa Hynynen - On tämä paskempi. Sinä taidat olla Lappeenrannasta? Sielläkin miulla on ollut kaikenlaisia säätöjä. - Sepä kiva. Mut nyt miun pitää mennä tuonne kauppaan.

Eihän tässä vielä mitään. Myöhemmin, kun Hynynen etsii lehtihyllyjen luona jotain selailtavaa (ei pornoa tällä kertaa, sillä ei kehtaa härnätä itseään) samainen herra Aivo saapuu viereen ja aloittaa: - Sitä on monenlaista tuota lehteä, on Puutarhalehteä ja muuta. - Niinhän tuota on. Mut nyt moi, mie lähden maksamaan. - Ei tarviis olla tuollainen ylimielinen paska, heittää Aivo ja lähtee kävelemään kovaa vauhtia hyllyjen väliin. - Jumalauta jätkä, takas tänne, huutaa Hynynen, mutta se on turhaa. Aivo on poistunut.

Olisi vain ollut niin mukava selittää jätkälle, että jos keskustelu aloitetaan sanoilla “mitä mulkero” ja edes esittelemättä itseään, niin on turha odottaa minun ryhtyvän innokkaaseen keskusteluun. Mutta turhahan näille on mitään selittää. Onneksi kauppareissulla tapahtuu jotain positiivistakin. Hynynen näkee ihan järkyttävän hyvännäköisen naisen, jolla on lyhyt hame (ei kuitenkaan mini, ne ovat mauttomia) ja täydelliset, ruskettuneet sääret. Muutaman päivän metsässä olo on tehnyt tehtävänsä. Hynynen juoksee karkuun ja kaasuttelee tiehensä, kun ei muuta keksi.

Hynynen saapuu takaisin viidakkoon ja seuraa Sinkkosen kanssa, kuinka Evilä rimpuilee pituuden karsinnassa. Säälittävää. Katsomme miesten satasen finaalin ja Sinkkonen alkaa kokkailemaan. Hongistoa ei näy missään. Hän saa uuden nimen “Hologrammi-Hongisto”. Mies ilmestyy kun on ilmestyäkseen.

Pian rakas yhtiökumppanimme ilmoittaa kuitenkin itsestään. Hän on juuttunut Tikkalan baariin ja yrittää houkutella meitäkin sinne. Me emme kerkeä, sillä Sinkkosen on pian määrä aloittaa paukutus, lähestyyhän kello jo keskiyötä ja vampyyrin työaika alkaa. Hyvästi normaalit työajat, enää ei ole mitään mahdollisuuksia saavuttaa niitä. Mitäköhän liitto tuumii tästä?

Sinkkonen soittaa Mahtisanat, Aatteen, Lemminkäisen laulun sekä Taivaankauniin. Lopettelemme lähempänä kahta. Sinkkonen hikoilee kuin sika, sillä olemme pistäneet jätkän aika koville. Mutta jälki on sen mukaista.

SUNNUNTAI 17.8.
Sinkkonen ja Hynynen makailevat koko päivän katsellen olympialaisia. Karmila editoi rumpuja. Hynynen kuntopyöräilee vähän yli puoli tuntia ja alamme valmistautua rumpusavottaan. Jossain välissä Hongisto kävelee paikalle, riisuu housunsa heti ovensuussa ja tepastelee pelkissä kalsareissaan yläkertaan katsomaan telkkaria. Hän ei puhu kenellekään sanaakaan koko iltana ja sammuu lopulta television ääreen. Eilinen ilta Tikkalan baarissa on ilmeisesti ottanut aika koville.

Sinkkonen soittaa Jäälinnun, Poissaoleville ystäville sekä Loveen langenneen. Hynynen juo viiniä, kaljaa ja käskyttää ja Karmila äänittää ja käskyttää. Joskus yöllä on valmista. Hyvää jälkeä jälleen kerran. Jari on kone!

MAANANTAI 18.8.
Makaamme jonnekin iltapäivään ja katselemme olympialaisia. Hynynen sotkee jälleen kuntopyörää puoli tuntia ja poistuu suihkuun runkkaamaan.

Jari aloittaa paukutuksen joskus klo 17 aikaan. Vuorossa on viimeiset jäljellä olevat biisit eli Laulu on kuollut, Syntyjä syviä, Isä meidän sekä “Blues”, johon on jo sanat, mutta ei titteliä. Tämä on vaikein rumpupäivä, sillä jostain syystä hankalimmat ovat jääneet viimeisiksi. Muutaman tunnin päästä Jarin urakka on kuitenkin hoidettu. Hynynen ja Karmila avaavat viinilaatikon ja alkaa sen raivoisa tyhjennys. Jari päättää poistua yöksi kotiin. Herra Hologrammi eli Hongisto saapuu mestoille ja avaa pullon myös.

Saamme yllemme Jumalan vihan. Helvetillinen ukkosmyrsky on tosiasia. Seuraamme ihaillen sitä ja valtavaa salamointia takapihan kuistilta. Näyttää helvetin hyvältä, mutta myös hieman pelottavalle. Hynynen varmistaa tekstiviestillä Sinkkoselta, että hänen automatkansa kohti kotia etenee varmasti. Etenee se. “Sata salamaa iskee tulta, mutta minäpä saan kohta pillua” on miehen vastaus.

Hynynen avaa tietokoneensa ja sinne on ilmestynyt tulevan syksyn keikat. Mukavan kiire tulee taas. Alamme välittömästi Hongiston kanssa suunnittelemaan lisää kiireitä. Mystiselle Sotakoira –nimiselle bändille päätetään järjestää muutama “treenikeikka” kiertueen alle. Ajatus laajenee lopulta treenikiertueeksi. Sotakoira lämmittelisi ja pääbändinä olisi Hirvosen Kimmon Fleshdance.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Laitamme Killing Joken Pandenomiumin koneeseen ja volumen vitun kovalle. Aamuun menee, että paukahtaa. Kalsarikännäystä, saunomista ja muuta maailman mukavinta. Vain Sinkkonen puuttuu. Mies on pillun päällä, vaikka voisi nauttia meidän seurastamme. Sairasta.

TIISTAI 19.8.
Thumbnail imageHynynen heräilee puolenpäivän jälkeen ja kuulee alakerrasta tuttuja ääniä. Holopainen on saapunut keikkareissulta ja juttelee Karmilan kanssa, jonka ääni kuulostaa jostain syystä hieman omituiselta. Hynynen kävelee alas ja tajuaa, että tänä päivänä ei töitä tehdä. Mies on kännissä ja tarjoaa aamukahvin sekaan kossua. Hynynen ei heti uskalla, mutta pian on kalja kädessä hänelläkin. Päätämme keskittyä tänään AC/DC:n kuunteluun. Parasta ajanvietettä ikinä.

Koko päivä menee helvetillisessä pöhnässä. Hynynen tekee siinä hybriksessä yhden YleX:n haastattelun ja suorittaa muitakin rästiin jääneitä puhelinasioitaan. Niitä nimittäin riittää, mies kun ei ole jaksanut vastailla puhelimeen ainakaan viikkoon. Tämän jälkeen alamme kuunnella Killing Jokea ja siinähän ilta vierähtääkin.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Hybriksen jälkeen tulee depris. Hynynen menee nukkumaan jo ennen puolta yötä armottoman viinarallin jälkeen. Holopainen ja Karmila jäävät vielä jaloilleen. Hongistosta ei ole mitään tietoa.

Hynynen herää yöllä joskus kolmen jälkeen, menee alakertaan ja tekee itselleen pari voileipää. Karmila on sammunut koneensa ääreen. Koneella on auki brasilialaista pierupornoa käsittelevät sivut. Mielenkiintoisia artikkeleja, kertakaikkiaan.

KESKIVIIKKO 20.8.
Thumbnail imageHynynen herää iltapäivällä. Karmilalla on niin kova krapula, ettei hän pääse sängystä ylös. Hynynen odottelee jonnekin alkuiltaan ja päättää ajella kotiinsa tekemään sanoitukset valmiiksi ja nussimaan. Sitä ennen hän on kuitenkin kerennyt iskeä koneelle uuden QBz –ennätyksen. Se on peli, jota olemme pelanneet pitkin sessioita lähes jokaisella tauolla. Nyt Hynysellä on siis pohjat.

Hynynen on illalla kotonaan, käy tekemässä kevyen juoksulenkin ja kuulee levy-yhtiöltä uutisen, että Sotakoira on listaykkösenä. Hynynen oli jo kerennyt unohtaa koko levyn julkaisun.

Päätämme korkata samppanjapullot vähän myöhemmin. Nyt ei oikein alkoholi maistu. Sessioita päätetään jatkaa vasta ensi maanantaina.

KUUNNELLUT LEVYT:
1. Popeda: Täydelliset miehet (masteroimaton)
2. DAD: Riskin´It All
3. CULT: Sonic Temple
4. AC/DC: Back in Black, For Those About to Rock sekä Highway to Hell
5. EPPU NORMAALI: Imperiumin vastaisku, Aku ja köyhät pojat, Kahdeksas ihme, Rupisia riimejä karmeita tarinoita sekä Coctail bar
6. KILLING JOKE: Pandenomium
7. VOLBEAT: se niiden toka levy
8. BILLY IDOL: The Very Best of
9. ROAD CREW: Hot Dance Disco Hits -ep
10. CULT: Beyond Good and Evil
11. ITÄSAKSA: Man the Machines

DVD:
1. PULKKINEN (3. tuotantokausi)
2. METALLICA: A Year and a half in the life of.... (part 1 ja 2)
3. EPPU NORMAALI DVD
4. VINTIÖT naked

JUODUT VIINAT:
Kaljaa, lonkeroa, punaviiniä, valkoviiniä, kossua, votkaa, Minttu blackiä