Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
KOLME PIENTÄ PORSASTA YSTÄVINEEN –kesäkiertue 2008 lähenee väistämätöntä loppuaan.

- Mutta kumpi loppuu ensin, kiertue vai elämä, kysyvät epätietoiset?

SAVONLINNA, HÄPPÄRI torstai 24.7.2008
Parin viikon keikkatauko on viettetty selvin päin. Tai ainakin Hynynen ja Hongisto ovat viettäneet. Sinkkonen puolestaan on ryypännyt kotonaan viikon putkeen. Aina joku meistä on rännissä. No, ainakin Hynysen olo on freesi ja hyväntuulinen ennen kesän viimeisiä puristuksia.

Matka Savonlinnaan menee silti nukkuessa. Hynynen herää vasta perillä. Bussimme ruumisarkun muotoiset punkat ovat niin viihtyisiä. Herääminen on hämmentävä. Tekniikan ja bändin pojat ovat ripotelleet miehen päälle ruusun terälehtiä sekä tuhkaa. Hänen rintansa läpi on isketty puinen vaaja. Punkka on ympäröity valkosipulilla ja krusifikseillä. Kotipihan multa, jossa mies normaalisti makaa, on poistettu hänen ympäriltään. Meininki tuoksahtaa hieman gootille.

Thumbnail imageHomma on isollaan. Kuljemme kahdella autolla. Bändi ja backline kulkevat bussilla ja PA –laitteisto tulee erillisellä autolla. Jätkät alkavat roudata välittömästi, Hynynen ja Hongisto suuntaavat kulttuuriostoksille paikalliseen divariin. Hynysen saalis on kuusi kirjaa kotikirjastoon (mm. Salamaa, Skiftesvikiä, Rasputinin elämänkerta sekä helmenä Speden elämänkerta), Hongisto ostaa bussin kirjastoon Yleisurheilun historia –kirjan. Siinä käytetään mustista urheilijoista termiä neekeri. No, neekereitähän ne onkin. Tuosta taas joku suuttuu.

Baarissa odottaa mukava yllätys, Hynyselle on jätetty sinne rakkauskirje. Sutelan Heli on ollut edellisenä tiistaina stand up –keikalla ja nainen on keikkansa jälkitunnelmissa kirjoittanut Hynyselle kirjeen. Hynynen ja Hongistohan kävivät aikoinaan samaa lukiota Sutelan kanssa, Sutela oli tosin vuoden vanhempi. Se tarkoittaa sitä, että hän on nyt 25 vuotta. Kirjeen sisältö jääköön salaisuudeksi, mutta sen verran voin paljastaa, että sitä on väritetty kivasti huulipunalla. Ja huulilla. Ja se tuoksuu piparille. Tulee ihan joulu mieleen.

Checkki on pitkä, treenaamme covereita kuntoon. Kevät alkaa jo kulkea. Checkin jälkeen kävelemme Savonlinnan satamaan, hyppäämme Hietalahden Hissun veneeseen ja ajelemme hänen mökilleen saunomaan. Takaisin tulemme tuntia ennen keikkaa.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Keikka on ok. Hyväntuulinen, mutta ehkä hieman jännittynyt. Sen takia sanojakin unohtuu tavallista enemmän. Mutta soitto kulkee vaivattomasti. Keikan jälkeen juomme takahuoneen viinat pois ja suuntaamme vielä yläkerran baariin vähäksi aikaa. Valomerkin jälkeen Hynynen suuntaa Hissun mökille jatkamaan. Loput porukasta menee miksaajamme Virtasen veljen mökille yöksi. Huomaamme, että mökit sijaitsevat muutaman sadan metrin päässä toisistaan. Vaihdamme kuulumisia huutamalla.

SEINÄJOKI, VAUHTIAJOT perjantai 25.7.2008
Aamulla on helvetillinen krapula. Tai päivällä siis. Hongisto on vetänyt Huotarin kanssa aamuun asti tippuen vielä aamu kymmeneltä laiturilta järveen. Sammakkomiehiä ei tarvittu – vielä tällä kertaa.

Ei muuta kuin bussiin jatkamaan kesken jääneitä unia. Hynynen herää jossain Ähtärin nurkilla. Etsimme uimapaikkaa ennen Seinäjoelle saapumista, mutta emme löydä. Eihän Pohjanmaalla ole edes järviä, saatana.

Ruokapuoli on päin persettä. Takahuonetiloissa ei ole tarjolla kunnon sapuskaa. Jätkät tilaavat mieliosoituksellisesti pitsat. Hynynen suuntaa kaupungille hengailemaan kunhan on ensin vaihtanut kitaraansa kielet. Ruuaksi kelpaa tällä kertaa iso keskiolut.

Tapaamme tuntia ennen keikkaa helvetin isossa ja viihtyisässä takahuonekopissamme. Se on oikeasti iso ja viihtyisä, tämä ei ole vittuilua. Lasse Norres käy kysymässä Hynyseltä, että antaako hän haastatteluja. Yksi sellainen on koko porukalla jo annettu tänään ja se saa riittää. Se oli muuten hauskin haastattelu pitkään aikaan.

Keikka on hyvä, mutta ei mikään loistokas. Soitto ja laulu kulkevat, mutta tunnelma on ehkä hieman hakusessa. Mutta mukavaa on silti, varsinkin kun takahuoneviinat alkavat kadota vinhalla vauhdilla keikan jälkeen. Viinan maistumisen kunniaksi päätämme ottaa muutamat drinkit. Tämä alkaa olla jo tekosyiden etsimisen maksimointia. Samalla seuraamme muutaman biisin ajan Lauri Tähkän toimintaa. Sitten kyllästymme (yleisö ei, se on raivokkain, jonka kirjoittaja on nähnyt koko kesänä) ja suuntaamme kaupungille. Duuni –baarin jono on kuitenkin ylivoimaisen pitkä. Hynynen päättää poistua nukkumaan. Tylsä jätkä.

OULU, QSTOCK lauantai 26.7.2008
Aamu alkaa keskioluella viehtättävässä naisseurassa. Hynynen tapaa ystävänsä ja tämä päättää tuoda myös äitinsä näytille. Hynynen on liekeissä, eikä tiedä ottaisiko äidin vai tyttären jos tilaisuus koittaisi. Joku valtavan iso mieshahmo baarin nurkassa alkaa juottamaan Hynyselle Jägermeistereita. Mies on niin iso, ettei Hynynen uskalla kieltäytyä. Kaikki tarjotut viinathan on juotava, sehän on selvä. Hynynen ei pian sitä ole.

Ei muuta kuin bussiin nukkumaan. Hynynen herää taas vasta Oulun Qstockin portilla. Keikka on parin tunnin kuluttua, ei muuta kuin keskittymään. Se tapahtuu kossun ja muumilimpparin avulla. Sympaattista. Muumilimppari on muuten ihan vitun pahaa, maistuu esanssille tai jollekin paskalle. Kaikkea ne lapsille juottavatkin. Mutta onneksi kossu paikkaa tilannetta.

Olo on hieman väsynyt, mutta Hynynen piristää itseään käymällä katsomassa muutaman biisin PMMP:tä. Vittu, kun toimii. Bändi vetää kuin unelma ja tytöt ovat vireessä. Miran keikan jälkeen heittämä lentosuukko Hynyselle saa miehen lopullisesti hereille. On ne aikamoisia äiskiä. Tästä tulee hyvä veto, merkit ovat ilmassa.

Näin käykin. Ihan perkeleen kova keikka. Hynynen innostuu niin, että päättää jäädä Stam1nan poikien kanssa paikkakunnalle ryyppäämään, kun muut lähtevät ajelemaan kohti Karjalaa. Illan muistikuvat ovat hataria. Jossain vaiheessa mies laulaa YUP:n Hyyrysen ja Mannosen sekä Stam1nan Hyyrysen kanssa karaokea jossain baarissa. Sitten mies nukahtaa baarin pimeään nurkkapöytään.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Kotimatka Stam1nan pienessä pakettiautossa hurjassa krapulassa on saatanan pitkä ja ahdistava kokemus. Tulee ihan vanhat ajat mieleen. Niitä aikoja ei kaiholla muistella. Niitä aikoja ei nimittäin muistella ollenkaan. Nimim. Nykyisin kermaperse -70

TURKU, DBTL perjantai 1.8.2008
Turun keikkaa on edeltänyt parin päivän “treenit” Tikkalan viidakoissa. Tarkoitus oli katsoa noin 15 uutta biisiä siihen kuntoon, että voimme tehdä niistä demonauhan ennen varsinaisia levyäänityksiä. Kovasti katselemme, joo. Ainakin lasin pohjalle. Pari päivää menee soitellessa, mutta lähinnä istumme Tikkalan baarissa ja keksimme uusia drinkkejä sinne tarjoiltavaksi. Nyt sieltä saa Hymysiä (tuossa ei ole kirjoitusvirhettä), Sinkkoisia (eikä tuossa), Hongoloidin orgasmeja sekä Holopaista, joka on baarin kallein drinkki. Suunnittelemme myös Pölönen –nimistä drinkkiä. Siihen kuuluisi Jallu tuplana – paukkuna sekä lehtenä. Osa omistajista – tarkoittaa siis Hynystä, Hongistoa sekä Sinkkosta - eivät kuitenkaan lämpene ajatukselle. Tulee kuulemma kalliiksi. Ihmeellistä nipotusta, saatana. Nimim. Skitso -70

Matka Turkuun menee siis lievässä krapulassa. Viimein tulemme mestoille ja huomaamme, ettemme osaa perille keikkapaikalle. Meille ei ole saapunut minkäänlaisia ajo-ohjeita, kuten yleensä on tapana. Kuulemme joltain järkkäriltä, että meidän pitää mennä paikalle Neitsytkujan kautta. Ajamme sinne kuullaksemme, että olemme väärässä paikassa. Viimein löydämme oikean portin ja peruutamme sisään. Paikan järjestysmies ohjaa Jania merkein ja bussi peruutetaan suoraan kebab-kioskiin. Helvetillinen meteli on tosiasia ja karvakäsi huitoo niin perkeleesti. Nauramme paskaset naurut, pieraisemme jätkän naamaan ja jatkamme matkaa.

Odottelemme keikkaa tekemällä pari haastattelua, juttelemalla Neumannin kanssa ja Hynynen kerkeää vielä tutustumaan Musexin vetäjään (onkohan se vielä sitä) Pauliina Ahokkaaseenkin, joka kertoo olevansa naisseurueessa liikenteessä ja miehenhakureissussa, vaikka naimisissa onkin. Ismo Alanko on kuulemma ensimmäisenä kiikarissa, mutta jos aikaa jää, niin Hynynenkin on mahdollinen kohde. No, mikä ettei! Hynynen pakenee posket helottaen bussiin turvaan.

Keikka on ihan perkeleen kova, yksi kesän kovimmista. Lavalla on vaan niin vitun kuuma, että taju meinaa lähteä (Turku-syndrooma! Täällä on aina perkeleen hikisiä keikkoja jostain syystä). Joku ystävällinen sielu heittää lavalle lippiksen ja se sopii Hynysen päähän kuin valettu. Kiitos vaan, se on aktiivisessa käytössä tätä kirjoitettaessakin. Kirjoittaja istuu sen päällä ja päräyttää sen uumeniin aika ajoin kovaäänisen protestin kirjoitustyön raskauden johdosta.

Keikan jälkeen pyörähtää iso pyörä. Hynynen huomaa juovansa viinaa sohvalla neljän naisen ympäröimänä. Siinä vierähtääkin alkuilta rattoisasti, kunnes joku järkkäri tulee paikalle ja kehoittaa meitä poistumaan. Paula Koivuniemi on tulossa paikalle ja sohva ja sen ympäristö on varattu kuulemma hänelle. Pian nainen saapuukin, istahtaa sohvalle ja järkkärit pystyttävät hänen ympärilleen teltan! Vittu, homma on isolla. Tuohon tulee pyrkiä. Nimim. Pyrkyri -70

Päätämme lähteä Apteekkiin, siihen baariin siis. Paikalle tulee myös muu Kotiteollisuuden porukka. Totaalinen viina-inferno on tosiasia.

Hynyselle esitellään Seppo Kansanoja, joka on Juliet Jonesin sydämen Rakkauslaulun tekijä. Mies tuntuu olevan varsin otettu siitä, että olemme tehneet version kappaleesta. Niin otettu, että kun Hynynen yrittää juottaa häntä penkin alle, käy juuri päinvastoin.

Se ei liene yllätys.

KORSO, ANKKAROCK lauantai 2.8.2008
Viimeistä viedään. Ja kovassa krapulassa, tottakai. Ajamme Korsoon kello kahdeksi, sillä osa jätkistä haluaa nähdä WASPin. Hynystä se ei kiinnosta paskan vertaa. Mies kääntää punkassa kylkeään ja päräyttää ilmoille protestin bändin aloittaessa. I Wanna Be Somebodyn lähes kymmenminuuttiselta versiolta hän ei kuitenkaan voi välttyä. Vittu, mitä sontaa! Nimim. Kymmenen vuoden päästä comeback –kiertueella rahaa keräämässä oleva vanha läski, jota itse asiassa olen jo nyt -70

Taas haastatteluja ennen keikkaa. Hynynen hoitaa homman krapulatilastaan huolimatta. Ja molemmat ovat telkkarijuttuja vielä. Näin toimii ammattimies. Muuten aika meneekin bussissa mököttäessä, ei juuri kiinnosta mennä “bäkkärialueelle hengailemaan”. Ei ole pätkääkään sosiaalinen olo. Mokoman Kuisma ja Hyrkäs tulevat hauskuuttamaan meitä bussiin. Kuulemme, että Sinkkoselle on Mokoman leirissä keksitty uusi lempinimi: Veli Ponteva. Otamme sen heti käyttöön. On oikeasti ihan perkeleen mukava nähdä Karjalan miehiä pitkästä aikaa. Tai näimmehän me Ilosaaressa, mutta siitä Hynynen ei muista juuri mitään. Muutama sana tulee vaihdettua myös Amorphiksen leirin kanssa ja sehän on aina yhtä mukavaa. Holopaisen Esaan voisi rakastua, mutta kun sillä on munat. Ja se on saanut niillä jotain aikaankin. Ärsyttävä jätkä, kun tarkemmin ajattelee.

Keikasta tulee kesän kovin veto Rabarockin keikan ohella. On hurja latinki ja soitto kulkee. Ja laulukin, ainakin suurimmaksi osaksi. Täydellisyyteen Hynynen tuskin koskaan pystyykään. Mutta Jari ja Janne näköjään pystyvät.

Keikan jälkeen alkaa drinkkien rakentelu. Paikalle hiihtää joku Kansanlehden toimittajakolli täydessä kännissä ja penää Hynyseltä haastattelua, joka piti tehdä ennen keikkaa, mutta “toimittaja” ei kännistään johtuen ollut muistanut tulla paikalle. Hynynen suosittelee jätkälle vittuun suksimista ja hyppää bussiin, joka suuntaa kohti Karjalaa. Mokoman Hyrkäs lupaa hoitaa haastattelun Kotiteollisuuden nimissä. Se sopii meille. Aloitamme kotimatkan.

Matka menee rattoisasti. Juomme viinaa ja katsomme Ankkarockin keikan läpi dvd:ltä. Toteamme, että se oli juuri niin hyvä kuin itse ajattelimmekin. Välillä kulkee. Kyllä vanhakin voi olla hyvä.

Lappeenrannassa baariin. Saatanallinen änkyräkänni päälle. Paskat housuun, riidan haastoa paikallisten juoppojen kanssa ja sitä rataa. Ja lopulta nukahtaminen baarin pöytään. Kuulostaa jotenkin liian tutulta.

Ensi viikolla Imatralle studioon tekemään demoa uusista biiseistä, joita ei vielä periaatteessa ole olemassa. Kesä on ohi, nyt alkavat oikeat työt.

Tähän ei voi muuta kuin todeta: No, mikä ettei! Kaikella tällä uhoamisella ja ärsyttävällä viinan juomisen kuvaamisella en ollenkaan yritä peitellä jossain syvällä pääni sisällä jyskyttävää epävarmuutta. Miten kauan tätä hurmiota kestää? Saammeko me levyn kasaan? Ja jos saamme, niin onko se lähellekään niin hyvä kuin Iankaikkinen, joka on PARAS?

Minä en todellakaan tiedä. Kassellaan.

- hynynen Kiteellä elokuussa 2008