SONKAJÄRVI, LIIKUNTAHALLI torstai 3.7.2008
Hieman outo lähtötilanne. Pitäisi heittää keikka sukulaisten edessä, Savon sydämessä. Ei kovin houkuttelevaa. Mutta bussi starttaa aamulla, eikä siinä runopojan narinat auta. Sonkajärvellä alkaa huomenna Akankannon MM-kisat ja me olemme jonkun paikallisen pumpun kanssa ikään kuin virittelemässä tunnelmaa. Outoa sekin. Hynynen keksisi naisille muutakin käyttöä kuin kantaa niitä selässä ja juosta ympyrää.

Olemme perillä sen verran hyvissä ajoin, että Hynynen kerkeää moikkaamaan ukkiaan, joka asuu aivan liikuntahallin vieressä. Sisällä odottaa yllätys, paikalla on myös Hynysen isäukko. Mies kuuntelee hetken vanhusten jorinoita, naurattaa vähän asuntolan naishoitajia ja suuntaa takaisin keikkapaikalle. Äänenpaineentarkastus tehdään jammailemalla jotain. Paria tuttua biisiäkin kokeillaan. Aika kaaottista. Iso liikuntahalli kaikuu aivan perkeleesti, mistään ei saa mitään tolkkua.

Syöntiä, hieman juontia ja hengailua. Hynynen ja Hongisto käyvät alueella juomassa kaljat ja jututtamassa paikallisia alkuasukkaita, mutta ei niiden mongerruksesta mitään selvää saa. Miehet päättävät paeta takahuoneeseen.

Keikka on omituinen. Hynysen äiti, isä, tytär, ukki, kummi-täti ja hänen miehensä, setä sekä muutamat serkut ovat ainakin yleisössä. Talon valokamat ovat niin onnettomat, ettei mistään valoshowsta ole tietoakaan. Yritämme kevyen vittuilun avulla päästä sisään hommaan, mutta hieman vaisuksi tunnelma jää. Mutta suorituksena keikka on ok. Mokoman Kuisma sanoisi tähän, että 70% paneutuminen takaa noin 50% suorituksen, mutta joka tapauksessa 100% liksan. Joillekin vähän huonomman työmoraalin omaaville se voisi riittää elämän uran ohjenuoraksi. Meille se ei ihan riitä. Toivottavasti yleisö sai edes haluamansa.

Pakkaamme kamat ja takahuoneviinat bussiin, otamme Hynysen serkkupojan kyytiin (tai kai se jo mies on, nelikymppinen ukko) ja suuntaamme kohti Kajaania, jossa on yöpyminen.

Kajaanin Seurahuoneen terassilla tilaamme 80 Hot Shotia (siitäkin huolimatta, että ihana respaneiti kertoo, ettei osaa niitä tehdä – ihan hyviä niistä kuitenkin tulee), muutamat lonkerot sekä parit viskit. Tämän jälkeen on aika lähteä baariin. Kaikkien muiden, paitsi Hynysen serkun, joka ei enää saa sanaa suustaan. Mies makaa Hynysen hotellihuoneen lattialla, kun Hynynen tulee baarista huoneeseen, porukan toisena väsyneenä. Matkan baarista hotellille, noin 300 metriä, mies on tullut taksilla. Oli pieni pelko eksyä matkalla. Ja laiskotutti. Ja vitutti. Ja panetti. Ja kravatti.

ROVANIEMI, SIMEROCK perjantai 4.7.2008
Leppoisa aamu, ei krapulaa. Ei ainakaan kovaa sellaista. Serkukset käyvät aamiaisella ja tutustumassa Kajaanin kävelykadun tarjontaan. Se on täynnä myytävänä olevaa rojua ja rättiä, mutta missä ovat kauniit naiset silloin, kun niitä todella kaivataan.

Matka Rovaniemelle alkaa iltapäivästä. Pysähdymme matkalla uimaan ja grillailemaan makkaraa. On mukava kesäkeli. Ajamme vielä 200 kilometriä eteenpäin, saavumme Rovaniemelle ja toteamme, että keli on muuttunut helvetin kylmäksi. Ja sellaisena se pysyy, huomaamme pian.

Onneksi tunnelma on muuten lämmin. Jalavan Pekka, Jumalan lahja Suomen stand-up komiikalle (välillä jopa tahattomalle sellaiselle) tulee takahuonetelttaamme ja juo viinaamme siekailematta. Kolme karamelliakin se ottaa, Hynynen laskee ja merkkaa siniseen ruutuvihkoonsa. Kosto elää!

Saatana, kun on kylmä. Keikan alku on yhtä helvettiä. Raskas kantaa menee ihan päin vittua ihan sen takia, ettei Hynysen demppikäsi kohmeen takia toimi ollenkaan. Kolme seuraavaakin biisiä menee lämmitellessä, mutta sen jälkeen alkaa kulkea. Loppukeikka onkin kohtuullisen hyvä, mutta ei mikään paras. Yleisö ja me teemme parhaamme, mutta aina se ei riitä. Mutta saimme tästä arvokasta kokemusta, tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kisoihin. Toivottavasti paikat kestävät, eikä tule loukkaantumisia.

Ja sitten mennäänkin yllättäen baariin. Istumme yöllä Tivolissa, jossa Hynynen joutuu kuuntelemaan Jalavan ja hänen homorakastajansa kanssa nuorten inttijätkien juttuja. Jätkät eivät tajua pitää turpaansa kiinni. Miehet hiljenevät vasta sitten, kun Hynynen uhkaa turvautua väkivaltaan. Tunnelma on kuitenkin pilalla. Väkivallalla uhkailu saa Hynysen tuntemaan itsensä idiootiksi ja hän poistuu baarista hotelliin.

TORNIO, UMPITUNNELI lauantai 5.7.2008
Hynynen herää bussista Umpitunnelin pihassa siihen, kun joku kalju äijä ravistelee häntä hereille. “Terve, urpo, muistatko miut”, kysyy hahmo, jota Hynynen tiirailee unisilla silmillänsä. Pian nuo groteskit kasvonmuodot alkavat hahmottua. Sehän on Kanniainen, CMX:n entinen rumpali. Herätämme myös Hongiston ja Sinkkosen ja virittelemme rattoisan rupatteluhetken, jonka aikana käsitellään seuraavia aiheita: moottoripyörät, viina ja naiset. Tunnelma on niin harras, että se lähentelee jo jumalanpalvelusta. Ja sitähän se tavallaan onkin.

Teemme pitkän äänenpaineentarkastuksen. Treenaamme cover-biisejä mukaan settiin. Musti kulkee hyvin, mutta muut ovat vielä hakusessa. Päätämme kuitenkin ottaa niitä rohkeasti mukaan, täällä on hyvä harjoitella. Torniolaiset ovat tunnetusti niin kovassa kännissä, etteivät ne tajua, vaikka soittaisimme vähän väärinkin.

Tylsää odottelua. Käymme saunassa ja sen uima-altaalla uimassa. Huomaamme, että vedessä killuu jonkun siemennestettä. Hongisto ja Huotari nousevat salamana altaasta, mutta Hynynen sukeltaa sinne uudestaan. Harvoinhan sitä pääsee spermassa uimaan, saatana.

Keikka on ihan saatanan kova. Yleisö on hyvin mukana ja innokkaimpia pitää heitellä väkivalloin lavaltakin. Yksi Janin heittämä kolli ei enää käsittelyn jälkeen nouse. Pian sama tyyppi yrittää kuitenkin kiivetä takaisin lavalle, vaikka jalat eivät enää kannakaan. Lappalaista sinnikkyyttä. Tai hulluutta. Seuraava näköhavainto miehestä onkin se, että järjestysmies raahaa ukkoa pihalle. Korvasta. Täytyy sanoa, että on jälleen kerran perkeleen piristävää vetää baarikeikka festarivetojen välissä. Meinaa toimia.

Soitamme setissä Musti sotakoiran, Kevään (menee aika heikosti), Pissaa ja paskaa sekä Matin, kaksi viimeistä tietenkin sen kunniaksi, että ollaan Torniossa. Tosin luulen, ettei suurin osa meidän yleisöstä edes tiedä näitä biisejä. Harmi.

Käymme saunassa ja saamme sinne oman kaljatarjoilijattarenkin. Takahuoneeseemme on eksynyt joku polttariseurue ja joku heistä tuo ystävällisesti meille kaljat saunaan samalla kun muu seurue juo meidän viinoja pois. No, mikä ettei!

Yöllä ajamme Karjalaan. Hynynen on ihan tillin tallin.

JOENSUU, ILOSAARIROCK perjantai 11.7.2008
Pienen loman jälkeen olemme niin innokkaita, että päätämme suunnata Joensuun suuntaan jo päivää ennen keikkaa. Sen päivän, tai illan oikeastaan, vietämme Tikkalan baarissa (Kassan baari on virallinen nimi). Soitamme siellä Sotakoira –levymme ennakkoon kylän ukoille ja akoille. Ovat ihmeissään. Sen jälkeen soitamme koko illan levyjä, lähinnä AC/DC:tä ja Eppu normaalia. Alkuasukkaat ovat vielä enemmän ihmeissään. Mutta meillä on kivaa. Niin kivaa, että kun muut suuntaavat Hongistolle jatkamaan, Hynynen hyppää taksiin ja suuntaa Joensuuhun. Onhan sen baarit vielä vajaan tunnin auki.

Keikkapäivä meneekin sitten krapulassa kaupungilla hengaillessa ja hotellissa makaillessa. Joskus kahdeksan jälkeen illalla Hynynen kävelee Ilosaarirockin Sulo-klubin artistialueelle, jossa hän tekee pari haastattelua. Pian paikalle saapuvat Hongisto ja Sinkkonenkin. Sitten haastatteluja tehdään lisää. Ja pulloja availlaan. Hynynen saa Ilosaarirockin porukoilta pullon konjakkia “korvaukseksi” heidän viime syksyn sekoiluistaan meidän Joensuun keikan yhteydessä. Korvaus on ylitsevuotavainen, eihän takahuoneviinojen juomisesta ja talvitakin varastamisesta voi vihastua niin leppoisille ihmisille. Asia on jo unohtunut, mutta Hynynen ottaa silti pullon kiitollisena vastaan. Ja valmistaa siitä ensimmäiset drinkit Stam1nan pojille. Perinteiden mukaan Hynynen käy viemässä juomat lavalle heidän keikkansa aikana. Kahvien kera, tietysti.

Seuraavaksi Hynynen hämmentyy. Angelica McCoy tulee jututtamaan häntä ja kertoo, että hän olisi valmis opettamaan nuorelle pojalle lemmen salat. Hynynen punastuu ja juoksee karkuun Kotiteollisuuden takahuonekopille huutaen “it was nice to see you, but I must rest before the show, bye bye, love”.

Keikka on pirun kova ja hyväntuulinen. Lähellä täydellistä. Paitsi, että Stam1nan pojat tulevat kesken Iankaikkisen lavalle, syöttävät meille viinirypäleitä ja ampuilevat vesipyssyllä naamoihin ja housujen sisään. Mutta homma toimii. Paitsi se Kevät... emme osaa soittaa sitä vieläkään. Kirottua. Harjoitukset jatkukoot.

Hyvää keikkaa täytyy juhlia. Sitä juhlitaan pari päivää. Muutamia muistikuvia:

- Hynysen lauantaipäivä ja alkuilta menee lapsia katsellessa, mutta sen jälkeen on helvetti irti. Pullo avautuu ja mies järjestää itselleen kyydin viehättävässä naisseurassa Ilosaarirockin bäkkärialueelle. Siellä hän tilaa parikymmentä Jägermeisteria ja toimii pappina, kun YleX:n Tomi Saarinen kastetaan Tikkala MC:n jäseneksi. Vihkivedestä, eli kaljasta, pääsevät roiskeiden muodossa nauttimaan myös muut seurueen ihmiset. Ja seurueen ulkopuolisetkin.

- Seuraava muistikuva on päälavalta. Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen yrittävät pilata Viikatteen Kallen juontoa ennen Eläkeläisten keikkaa. Ja tietenkin alasti.

- On jotain muistikuvia jostain vitun ilotulituksesta. Niin, ja yritämme sen aikana etsiä YleX:n Marja Hintikkaa, koska kaipaamme naisseuraa. Emme löydä häntä, luojan kiitos.

- Hynynen havahtuu Mokoman takahuoneesta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja tajuaa sammuneensa Hämäläisen Santun syliin. Hongisto puolestaan ryömii saman takahuoneen lattialla, yrittää nousta, mutta ei onnistu. Viimein hän saa hieman kohotettua päätään ja toteaa oraakkelimaisesti: “Enlksikhngisrta.”

Hynynen ja Hongisto sopivat seuraavana päivänä, että nyt saa riittää. Juominen loppuu tähän. On aika katsoa, että miltä maailma näyttää selvin päin. Ja jonkun pitäisi tehdä kappaleet seuraavalle Kotiteollisuuden levyllekin. Äänitykset alkavat elokuussa, eikä biiseistä ole tietoakaan. Tai biiseistä on, mutta sanoituksista ei. Nyt ei mielessä pyöri muu kuin pillu ja viina. Niistä aineksista ei levyä kasata.