Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
MITÄ TAPAHTUI KULISSIEN TAKANA?

KOTITEOLLISUUDEN STUPIDOPÄIVÄKIRJA – kevät 2008

VANHAT MIEHET YRITTÄVÄT SOITTAA PUNKKIA

PYÖRITYKSESSÄ 11 COVERIA JA 1 OMA BIISI

MOTTO:
“Sydämeltäni mie olen aina ollut punkkari!” – Hate, 37 v, insinööri, asuntovelallinen ja tila-auton omistaja, joka haalii aikoinaan divariin viemiään punk-levyjä takaisin ja kuuntelee niitä pienessä kaljassa aina perjantaisin saunan jälkeen, kun muu perhe jo nukkuu.

PERJANTAI 2.5.2008
On se, perkele, ihmeellistä, että nykyisin on niin kova tarve olla esillä, että täytyy kirjoittaa tiukka selonteko jopa bänditreeneistä. Mutta toisaalta, me treenaamme nykyisin niin harvoin, että ehkä kaikki nämä tilaisuudet on syytä dokumentoida edes jotenkin.Toiminta alkaa aika tasan klo 17.00, jolloin Hynynen starttaa autonsa ja suuntaa sen keulan (keulan takana kulkee myös loput autosta) kohti Tohmajärveä ja Tikkalan kylää. Sinkkonen lähtee kotoaan samoihin aikoihin pakettiautolla, jossa on tarvittavat soittotarvikkeet. Herää kysymys: osaammekohan enää itse niitä edes kasata? Tuskin. Sovimme tapaavamme Simpeleen Teboililla, joka Lahden MM-kisojen jälkeen oli muutaman vuoden boikotissa. Sen kahvillassa komeilee nimittäin kuva Harri ja Marja-Liisa Kirvesniemestä. Jälleen ajankohtaisesta doping-kohusta huolimatta olemme viimein antaneet Harrille anteeksi.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Perillä Tikkalassa ja Hongiston pihassa puramme auton ja lähdemme vielä hakemaan Joensuusta laulukamoja, jotka joku ystävällinen sielu on meille lainannut. Perillä pakkaamme ne Hynysen autoon ja suuntaamme terassille nauttimaan oluet. Mielessä käy jo ajatus, jos jäisimmekin Joensuuhun ryyppäämään ja treenaisimme vasta huomenna. Asiasta puhutaan hetki vakavasti. Olemme kuitenkin suoraselkäisiä ja suuntaamme takaisin Tikkalaan. Perillä kasaamme soittokamat saunakamariin ja alamme viritellä. Kaikki tuntuu toimivan. Olemme yllättyneitä. Ei muuta kuin louhimaan.

Heti alkukahinoissa joku paikallinen alkuasukas käy kolkuttelemassa treenikämpän ovea. Ajattelemme jo, että hupi loppuu alkuunsa, mutta ugala-bugala-mies onkin vain innoissaan. Mies on maistissa ja hinku päästä kuulemaan soitantoa on kova. Hongisto kertoo, että olemme vasta treenivaiheessa, emmekä kaipaa yleisöä. Mies poistuu murtuneena.

Koko yöhän siinä menee treenatessa ja saunoessa. Treenaamme 11 biisiä punkkia ja muuta taidepaskaa. Grillaamme ja syömme pirusti makkaraa. Meinaa toimia. Paikallinen jambo-mies tulee takaisin joskus neljän jälkeen, kun tulemme juuri saunasta. Juotamme ukon känniin. Kello on jotain kuuden hujakoilla, kun Hynynen alkaa nukkua. Sinkkonen nukkuu jo päärakennuksessa ja Hongisto miettii, että uskaltaisiko sinne mennä näyttäytymään perheelle kännissä. Menee se. Ei kai siinä mitään uutta ole, että isillä ei pidä jalat alla ja hän puhelee hassuja. Ja vokottelee äiskää.

LAUANTAI 3.5.2008
Hynynen herää treenitilasta puoli kahdelta. Hän kävelee talolle, jossa Sinkkonen heräilee samoihin aikoihin. Karmila soittaa ja kertoo saaneensa hämmentävän tekstiviestin Hynyseltä joskus kuuden aikaan aamulla. Hynynen ei muista mitn. Taiteilija on ollut tilassa ja herää kysymys, että onko tekstiviesti ollut hävytön ja käsitellyt kenties miesten välistä erotiikkaa. Ei kuulemma ole. Ihme.

Ei muuta kuin kevyt aamiainen ja louhimaan. Jatkamme siitä, mihin eilen jäimme. Eli viimeistelemme cover-biisit ja alamme katsoa omaa biisiämme. Kokeilemme yhtä, ei toimi. Kokeilemme toista ja se toimii. Kuuden aikaan olemme valmiit. Käymme katsomassa vielä remonttia odottavaa Tikkalan baaria (siitä tulee muuten Pohjois-Karjalan kiihkein menomesta!) ja sen jälkeen suuntaamme Sinkkosen kanssa Karjalaan. Jarilla on kiire katsomaan illan peliä. Matkalla kuuntelemme Danko Jonesin toiseksi uusinta levyä. Sukat pyörivät jalassa.

SUNNUNTAI 4.5.2008
Hynynen ja Sinkkonen ottavat Karmilan kyytiin Lahden rautatieasemalta kahdeksan aikaan illalla. Sinkkonen maistelee olutta, samoin Karmila. Hynynen on ottanut Kristuksen sydämeensä ja ajaa autoa tapojensa vastaisesti selvin päin. Hongistosta ei ole tietoa, mies ei vastaile puhelimeen. Hän on mystikko, kävelevä krypto.

Kreivi Krappulan pariskunta ottaa meidät vastaan, kun saavumme Petrax –studiolle Hollollaan. Aivan kuin kotiin tulisi, vaikka olemme käyneet täällä vain kerran aikaisemmin. Meidän 7 –levyn pohjat on äänitetty täällä. Olimme silloin Petraxilla kymmenen päivää ja yhdeksänä iltana kävimme Lahdessa baarissa. Nyt ajattelimme ottaa vähän rauhallisemmin. Sen kunniaksi Hynynen avaa oluen ja Sinkkonen virittelee keittiön pöydälle kolme pitkää viivaa kokkelia.

Hongisto ilmoittelee itsestään ja kertoo tulevansa parin kolmen tunnin kuluttua. Mies harhailee jossain Varkauden ja Mikkelin välimaastossa pakettiautonsa kanssa ja kuulemma täydessä mari-pilvessä. Pään sisäinen navigaattori on viemässä häntä Barcelonaan, vaikka määränpään piti olla Hollola. Ja kaiken lisäksi pakettiautossa on meidän soittokamat.

Viimein mies saapuu. Puramme auton, kasaamme kamat ja alamme juopottelemaan, käytämme lisää huumeita, saunomme ja katsomme Ketosia ja Myllyrinteitä. Samalla paistamme makkaraa ja vaihdamme kuulumisia Karmilan kanssa. Miehellä menee yhtä huonosti kuin aina ennenkin. Mies käy kuulemma parisuhdeterapiassa, vaikka ei edes seurustele. Todellista skitsofreniaa. Avautumista kuunnellessa ja miehen kyyneleitä pyyhkiessä menee aamuun.

MAANANTAI 5.5.2008
Saatana, meinaa olla krapula. Tiina (Rappula siis) tuo meille aamiaista joskus kymmenen jälkeen, mutta sitä syö Hynynen yksin. Muut kuorsaavat kuka missäkin. Pian ukot alkavat heräillä ja aamiaisen jälkeen villi leikki voi alkaa.

Sinkkonen kasaa rummut ja Mikko mikittää ne. Hynynen kasaa omat kitararojunsa tarkkaamoon, vaikka niitä ei vielä tarvitakaan. Demosoundi löytyy jostain purkista ja tietokoneesta ja päätämme pelata sillä. Hongisto passitetaan Alkoon, sillä päätämme, että on paras soittaa kappaleet läpi ilman miestä, joka ei ymmärrä musiikista mitään. Eli Hynynen vetää biisien demokitarat ja –laulut tarkkaamossa ja samaan aikaan Sinkkonen louhii rummut koneelle. Karmila katsoo rumpusoundit kohdilleen ja aloitamme tutkimukset.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

CMX:n Matti – kaksi ottoa ja rummut on kasassa. Ensimmäinen otto on liian hidas.

Terveiden käsien Pissaa ja paskaa – kaksi ottoa ja rummut on kasassa. Jälleen ensimmäinen otto on liian hidas.

Kollaa kestään Musti sotakoira – kolme ottoa. Ensimmäinen on löysä, toinen on hyvä ja kolmas päätetään vetää vielä vähän paremmin. Sähköt katkeavat aivan kolmannen oton lopussa, mutta tarvittavat palikat ovat kasassa. Sähköt katkeavat tämän päivän aikana muuten kaiken kaikkiaan viisi kertaa. Kreivi Krappula soittaa paikalliselle sähkönjakelijalle ja uhkaa laittaa Chewbacca-Hynysen ja karmean naarasgorilla Hongiston paikalle, ellei homma ala toimia. Loppusession aikana ei ole ongelmia. Sähkön kanssa siis, viinan ja huumeiden kanssa kyllä.

Juliet Jonesin sydämen Rakkauslaulu – kaksi ottoa.

Mana Manan Kuolla elävänä – kaksi ottoa

Tavaramarkkinoiden Kevät – neljä ottoa. Tempoa löysätään törkeästi.

Eppu Normaalin Rääväsuita ei haluta Suomeen – kaksi ottoa ja loppu muutamaan kertaan uusiksi.

Juicen Vaasankin veri vapisee – neljä ottoa, joiden aikana biisi sovitetaan täysin uusiksi rumpujen osalta. Hongisto saapuu Alkosta. Viinilaatikko aukeaa ja se alkaa tyhjetä sellaisella vauhdilla, ettei sitä voi kuvailla. “ Mie oon tänään kännissä”, toteaa Hongisto marisätkä huulessaan ja ottaessaan neljättä täyttä lasia viiniä kymmenen minuutin sisään.

Eppu Normaalin Hunninkolla – kolme ottoa. Kuuntelemme alkuperäisen ja mietimme, että miten vitussa Aku voi soittaa noin nopeasti rumpuja. Ja miten vitussa tuo biisi pitäisi muka laulaa? Alkuperäinen on nimittäin vedetty viehättävästi päin vittua. Olemme liekeissä.

Ne Luumäkien Onnellinen perhe – kaksi ottoa.

Kari Peitsamon Karhujen talo – lukuisia ottoja, sillä sovitamme biisiä lennossa. Itse asiassa kuulemme kappaleen tänään ensimmäistä kertaa. Karmilalla on ollut pitkään mielessä, että meidän pitäisi versioida tämä biisi. Kuuntelemme alkuperäisen ja olemme samaa mieltä. Päätämme ottaa haasteen vastaan.

Hongisto alkaa olla kännissä ja kommentoi tiukasti Jarin soittoa: “Oot vähän epätarkka”, “toi meni aika huonosti”. Sinkkonen alkaa hermostua. Konflikti leijuu ilmassa. Mies saa kuitenkin viimein rummut purkkiin, avaa kaljan, pieraisee Hongiston kasvoille, vetää pari viivaa kokaiinia ja siirtyy katsomaan Suomen lätkämatsia alakertaan. Päätämme jättää siis oman biisimme sovittamisen ja soittamisen suosiolla huomiseen.

Niin, illalla tulee siis Suomi-Norja –matsi. Kaikki teistä, rakkaat olemattomat lukijat, varmaankin tajuavat asian tärkeyden. Paitsi tietysti Hynynen ja Hongisto, jotka jututtavat Rappulan Tiinaa pitkälle yöhön ja syövät pop-cornia ja juovat urheilujuomaa, jota on hommattu illan matsia silmällä pitäen. Eli urheilujuoma-uutetta lantrataan normaalisti veteen ja tämä kruunataan kossulla. Ihan hirveää myrkkyä, mutta pakkohan se on juoda. Urheilujuhlan kunniaksi.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Tietäähän sen, miten siinä käy. Tiina poistuu pian, sillä Jannen humalainen katse alkaa viipyillä turhan pitkään hänen leukansa alapuolisissa maisemissa. Sauna on lämmitetty, mutta kukaan ei mene sinne. Matsin jälkeen katsomme Dead Kennedysin In God We Trust, inc – The Lost Tapes –dvd:n, Ketoset ja Myllyrinteet loppuun ja siirrymme Herrasmiesliigan kolmanteen tuotantokauteen. Hongisto sekoaa täysin, mies ei pysy enää jaloillaan. Hän sammuu Sinkkosen kainaloon. Kello lähestyy kuutta, kun Hynynen kömpii nukkumaan.

Oman kätensä kanssa. Ja niin yksin.

TIISTAI 6.5.2008
Hynynen herää aamiaiselle joskus puoli yhdentoista aikaan. Muut nukkuvat. Petraxin alakerta on kuin pommin jäljiltä. Hongisto on kaatanut tuhkakupit lattialle ja pöytä on punaviinin peitossa. Kaiken kruunaa tupakan sakea tuoksu. Hynynen maustaa tämän hajujen sinfonian krapulaisella pierulla ja suuntaa ruokapöydän ääreen. Vajaan tunnin sisään herää myös Karmila. Karmilalla on karmiva krapula. Mies saadaan aamiaisen ja huumeiden avulla kuitenkin siihen kuntoon, että työt voidaan aloittaa.

Hynynen demoaa KT:n uuden biisin Karmilalle. Huumehoureinen Karmila tekee muutamat muutosehdotukset, jotka menevät läpi. Hynynen soittaa ja laulaa biisin koneelle. Tämän aikana ja jälkeen herättelemme Sinkkosta ylös. Mies vetää purkillisen rauhoittavia ja on pian sen jälkeen rumpujen takana valmiina toimintaan.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Pientä sovittelua ja kolme ottoa. Biisi on kasassa. Sitä täytyy juhlia. Jätämme Karmilan editoimaan rumpuja ja siirrymme keittiöön tekemään herkullista kesäboolia. Teemme sen hienostuneesti suoraan muoviämpäriin, jonka Hongisto on eilen ostanut matkoiltaan. Juoma sisältää runsaasti jääkylmää kossua, kylmää valkoviiniä ja kylmää Spriteä. Tämä kruunataan pakastemarjoilla sekä jääpaloilla. Alamme louhia juomaa huuleen.

Tässä vaiheessa saamme puhelun. Viikatteen Kalle soittelee ja kyselee, että mikä on meininki. Kerromme olevamme ryyppäämässä Petraxissa ja sen sivutuotteena äänittelemässä cover-ep:tä ja joskus ensi vuoden puolella ilmestyvää singleämme. Pyydämme miehen mukaan toimintaan. Menee noin viisi minuuttia ja mies kurvaa pihaan, hyppää ulos autosta ja heittää sen virta-avaimet metsän siimekseen. “Noita ei tarvita lähiaikoina”, toteaa mies ja seikkailu voi alkaa.

Karkaa ihan käsistä. Rumpukaronkka on tosiasia. Jossain alkoholin huurujen keskellä Hynynen saa kohtauksen ja päättää hieman särmätä. Hän aloittaa peruskitaroiden soiton rumpupohjien päälle. Niitähän tehdään ne legendaariset kaksi raitaa jokaista kappaletta kohden. Illan aikana soitetaan kaikki muut biisit paitsi Hunninkolla sekä oma kappale. Ne vaativat hieman suurempaa keskittymistä. Jossain välissä käymme Kreivi Krappulan linnassa syömässä lohikeittoa. Sinkkonen puhuu tässä vaiheessa aivan sekavia. Se ei meitä haittaa, mies on rentoutumisensa ansainnut. Sinkkonen kehuu Tiinalle, että tämä lohikeitto on parasta lihakeittoa, mitä hän on ikinä saanut.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Siirrymme alakertaan katsomaan laatuviihdettä. Tällä kertaa vuorossa on Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit, Speden tuotannon kulmakivi. Sen jälkeen alkaa pyöriä Herrasmiesliigat.

Lienee turha sanoa, että aamuun menee. “Niin, tässä on sitten niin kuin synnytty” ja “Miten sä ton teit? En tiedä, mutta jotenkin se vaan svengaa” –sanonnat jäävät elämään koko session ajaksi.

KESKIVIIKKO 7.5.
Hynynen ryömii portaat alas aamupalalle. Talo on hiljainen kuin hauta. Hajukin viittaa samaan. Ei muuta kuin unia jatkamaan puurolautasen ja sämpylän jälkeen. Uni ei kuitenkaan tule, ja Hynynen päättää tehdä veroilmoituksensa, jonka viimeinen jättöpäivä on huomenna. Siihen menee kaksi tuntia. Alakerrasta alkaa kuulua elämän ääniä.

Karmilahan se siellä. Ja Kalle, joka on 7-levyn perinteitä kunnioittaen sammunut jälleen takkahuoneen sohvalle. Tällä kertaa taustalla pyörii Metallican Cliff em´all –dvd.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Hynynen soittaa KT-biisin peruskitarat, sekä Eppujen Hunninkolla-kappaleen, joka on jopa hieman haastava nopeutensa takia. Homma hoituu kuitenkin. Hongisto raahautuu tarkkaamoon ja alkaa kasata rojujaan. Bassohelvetti on oleva pian totta. Sitä ennen ja sen aikana on kuitenkin käytävä Alkossa. Herrat Hynynen ja Sinkkonen toimivat kuriireina. Miehet hakevat aikaisemmin hyväksi todetun kesäjuoman ainekset. Samalla otetaan yhteyttä Lahden huumekauppiaisiin ja haetaan lisää kokkelia ja rauhoittavia.

Jumalauta, Hongisto soittaa kuin Jumala! Bassojumala! Hynynen ohjeistaa hieman, mutta iltaan mennessä kaikki bassot on hoidettu ilman suurempia ongelmia. Alamme olla pienessä maistissa. Päätämme, että nyt on hyvä tehdä hieman köörilauluja. Tämän päätöksen kuultuaan Karmila hakee itselleen ison lasin kesäboolia sekä tykittää heroiinia suoraan suoleen.

Herrat Hynynen, Sinkkonen, Hongisto ja Virtanen (Kalle siis) vetävät mullikuoroja Musti Sotakoiraan, Pissaa ja paskaa –kappaleeseen sekä Onnelliseen perheeseen. Ihan vitun kivaa. Urakan jälkeen menemme saunomaan ja yöllä päätämme lähteä vielä baariin.

Ai, meneekö aamuun? No menee, saatana! Ja mitä vittua se meille kuuluu?

TORSTAI 8.5.
Tilanne on tutuhko. Hynynen on jälleen yksin aamupalalla. Ympäri taloa kuuluu epämääräisiä ääniä, jotka viittaavat kuorsaukseen, piereskelyyn sekä huumeiden vieroitusoireista johtuvaan itsensä raapimiseen. No, mikä ettei! Hynysellä alkaa seisoa.

Thumbnail imageUkot ovat tolpillaan joskus lähempänä yhtä. Nyt on kiire. Täytyy tehdä loput köörit ennen iltaa. Bändin poikien on lähdettävä silloin Muuvi-gaalaan hakemaan jotain heille kuuluvaa (tai Kummitusjunan ohjaaja Hyyryselle kuuluvaa oikeastaan) ja tämän jälkeen herrat Sinkkonen ja Hongisto ajelevat kuulemma kotiin Karjalaan. Petturit. Jouni ja Mikko jätetään jälleen yksin töitä tekemään ja käyttämään kaikki loput huumeet, joita on jäljellä vielä vajaa kilo.

Thumbnail imageMikäs siinä. Vedämme Vaasankin veri vapisee –köörit, Rakkauslaulun köörit sekä Rääväsuita ei haluta Suomeen -köörit. Tämän jälkeen Karmila alkaa suunnitella soolokitaroiden soittoa. Me hyppäämme autoon ja suunnistamme Helsinkiin. Olemme tehneet matkaa noin kaksikymmentä minuuttia, kun Karmilalta tulee viesti, että hän on käyttänyt jo puolet jäljelle jääneistä huumeista ja soittanut Karhujen talon soolon.

Arvatkaapa miltä tuntuu tulla jonnekin vitun seurapiirihässäkkään suoraan metsästä? Ahistaa ihan vitusti, taiteilijat kiemurtelevat tuskissaan. Hynynen kieltäytyy kaikista haastatteluista ja kehoittaa ystävällisesti journalisteja siirtymään journalistien helvettiin mahdollisimman nopeasti. Vedämme sapuskat, Hynynen tuhoaa muutamat drinkit, haemme Musiikki-tv:n erikoispalkinnon Kummitusjuna-videosta heti “gaalan” alkumetreillä ja pakenemme takaisin maalle jättäen rakkaan pääkaupunkimme hömppähumun taaksemme saman tien. Olemme takaisin Hollolassa jo joskus yhdeksän jälkeen illalla. Siihen mennessä Karmila on soittanut soolonsa ja on aika ruveta tekemään Hynysen jyräkitaroita.

Thumbnail imageKello on puoli yksi. Hongisto ja Sinkkonen ovat poistuneet, jyräkitarat on soitettu, huumeet virtaavat suonissa. Lahden suunnalta kuuluu kummia Kallen ja Kimmon taholta. Miehet ovat baarissa. Hynynen ilmoittelee, että kassellaan vähän syssymmällä. Pienen hetken päästä Karmila kuitenkin heittää: “Ai, eikö me lähdetäkään baariin?”

Thumbnail imageHynynen ottaa haasteen vastaan. Pakkohan se on mennä. Ja arvatkaapa mitä? Menee aamuun. Hynysen viimeinen muistikuva on, kun hän taluttaa Karmilaa taksiin, miehet ilmoittavat osoitteen ja Hynynen ilmoittaa, että minäpä otan nyt unet, taksimies pärjännee ilman kuolaavan idiootinkin apua.

Tarina kertoo, että Karmila oli puolestaan tukasta repien raahannut Hynystä taksista ulos. Hynynen on sammunut nopeammin kuin Ilkka Jääskeläisen Idols –tähteys, kun Karmila puolestaan on kaatanut itselleen tuopillisen punaviiniä.

PERJANTAI 9.5.
Aamiaisen jälkeen heräämme karuun totuuteen. Kotiteollisuuden oman biisin (sen nimi on muuten Pää kylmänä) kitarat on soitettava uudestaan. Karmila on havaitsevinaan pienen epävireen. Hynynen ei kuule mitään, mutta homma hoidetaan.

Tämän jälkeen alkaa laulut. Niiden aloittaminen on aina yhtä vaikeaa, Hynystä ahdistaa ihan perkeleesti. Epävarmuus ja tieto omien kykyjen rajallisuudesta on aina yhtä vaikea muuri ylittää. Tilannetta häiritsee myös seikka, että huumeet on lopussa. On vedettävä laulut selvin päin.

Ensin vedetään Mana manan Kuolla elävänä. Ei ongelmia. Itsevarmuus alkaa löytyä.

Tämän jälkeen oman biisin laulut. Ei ongelmia, ihan vitun hyvä meininki.

Rakkauslaulu menee lähes ykkösellä, pieniä paikkauksia tehdään. Helppoa. Tässä vaiheessa avautuu lonkero.

Rääväsuiden laulusuorituksen aikana Viikatteen Kalle astuu sisään. Hänet on tilattu vetämään kitarasoolo Vaasankin veri vapisee –kappaleeseen. Hynynen laulaa Rääväsuut ja sen jälkeen alamme viritellä Kallen kitararojuja pystyyn. Kalle soittaa muutaman oton (ihan neroutta!) ja homma on paketissa. Mies kasaa kamansa ja poistuu. Ammattimies. Onneksi hän jättää keittiön pöydälle pussillisen kokaiinia.

Hynynen vetää lievässä kokkelissa Onnellisen perheen laulut, Pissaa ja paskaa – sekä Matin huudot. Musti sotakoiraa yritetään myös, mutta siinä vaiheessa mieheltä alkaa ääni pettää. Päätämme keskittyä alkoholiin, huumeisiin ja saunomiseen.

Näin tehdään. Lisäksi katsomme läpi Juicen sekä Sielun veljien dvd:t. Viiden aikoihin, aamuisen, pellolla leijuvan usvan ihailun jälkeen, Hynynen siirtää väsyneen ruhonsa sekä loppuun runkatun peniksensä nukkumaan.

LAUANTAI 10.5.
Aamulla on niin vitun huono olo, ettei mitään järkeä. Hynynen nukkuu lähes yhteen saakka, eikä meinaa saada väsynyttä, viinan turvottamaa ja lannistamaa valaan ruhoansa alakertaan. Jokainen porrasaskelma on kuin viimeinen.

Aamiainen ei oloa paranna. On juuri otollinen fiilis laulaa muutama legendaarinen lauluotto. Hynynen vetää Tavaramarkkinoiden Kevään. Klassikkokamaa. Peitsamon Karhujen talo on sitä myös. Hynynen vetää sen lauluosuutta ihokarvat pystyssä, tunnelma on niin pelottava. Tämän jälkeen vedetään Vaasankin veri vapisee sekä Mustin laulut. Ei ongelmia. Jossain tässä välissä Hynynen keksii Kevään alkuun uuden kitaramelodian ja se soitetaan sisään. Rakkauslaulun riffiä yritetään myös, mutta se ei oikein taivu. Päätämme jättää sen syssymmälle.

Kalle tulee jälleen paikalle. Hänet on tilattu soittamaan jotain Mana manan Kuolla elävänä –kappaleeseen. Mies vetää sooloja, jotka ovat silkkaa Otra Romppaista. Eli rockin ja itämaisten kuvioiden sekamelskaa. Aivan mahtavaa meininkiä. Hynynen on tosin niin väsynyt, että nukahtaa kesken soolojen vedon tarkkaamon divaanille.

Kalle yrittää houkutella Hynystä ja Karmilaa Lahden keskustaan katsomaan Fleshdancen keikkaa, mutta miehet ovat liian voipuneita. Karmila päättää lähteä Helsinkiin ja Hynynen Karjalaan. Molemmilla on mielessään pipari sekä tutut huumeiden välittäjät, joilta tuotteita saa hieman edullisempaan hintaan.

Miehet sopivat näkevänsä Lahden rautatieasemalla huomenna joskus puolen päivän aikaan.

SUNNUNTAI 11.5.
Hynynen herää autostaan, kun Karmila hakkaa nyrkkiään etulasiin. On sunnuntai-iltapäivä ja kello on jotain yhden hujakoilla. Hynynen on ajanut aamulla Lahteen ja nukahtanut autoon saman tien. Ei muuta kuin studiolle. Hommaa on vielä niin perkeleesti. Karmilan hengitys tuoksuu haudalle, mies on ollut katsomassa Popedaa, ryypännyt ja tykittänyt huumeita suoleen aamuun asti. Niin se on, että Popeda erottaa pojasta miehen.

Perillä Karmila avaa Pää kylmänä –kappaleen ja Hynynen laulaa siihen vielä matalia lauluosuuksia ja huutaa lopun. Tämän jälkeen paikalle saapuu kuningas.

Kuninkaan nimi on Miitri Aaltonen. Alamme kyykyttää miestä noin tunnin tupakka/kahvisession jälkeen. Kysymme, että onko hän kuullut ikinä Juicen Vaasankin veri vapisee –kappaletta. Ei kuulemma ole, mutta kommentti on: “Antakaa, vittu, kortteli, niin mie vedän”. Mies menee mikin taakse ja paikkaa Hynysen, Hongiston ja Sinkkosen mullikuoron epätarkkuudet hetkessä.

Thumbnail imageTämän jälkeen mies kehittelee Pää kylmänä –kappaleeseen sellaiset stemmat, että Hynysen olematon pillukin kostuu. Silkkaa neroutta. “Mie vedän ensin lerssin tuohon kertsin alkuun, katsotaan sitten loppuja.” Stemmoja tulee lopulta niin paljon, että projektiin menee hieman aikaa. Tämän jälkeen Miitri paikkailee mullikuoroja Onnelliseen perheeseen sekä tekee lead-laululle yläoktaavin Kevään kertosäkeeseen. Hynynen käy myös vetämässä lisää huutoja kyseisiin biiseihin. Sitten Miitrin käteen isketään kitara.

Thumbnail imageRääväsuita ei haluta Suomeen avataan ja Miitriä käsketään soittamaan intro siihen. “Mikä laatikko?”, kysyy mies, ja vastauksen (meidän versiossa se menee alennetusta G:stä) sekä alkuperäisen version kuultuaan vetää osuutensa ykkösellä. Rakkauslaulun riffiä tavoitellaan hetki, mutta lopulta sekin menee kivuttomasti. On aika valua Krappulan linnaan syömään raakaa lihaa ja juomaan viattomien neitsyiden verta vihollisten pääkalloista.

Tämän jälkeen Miitri poistuu (“on sitä huumepäissään ennenkin autoa ajeltu”). Hynynen kierrättää/vinguttaa vielä 1-2 raitaa kitarakiertoja jokaiseen biisiin ja sessio on päättynyt. Pakkaamme rojut ja poistumme paikalta.

Edessä on kokonainen vapaapäivä ennen miksausten alkua. Karmila vetää sen kunniaksi kevyet kännit. Hynynen ajelee Karjalaan.

SESSIOISSA JUODUT ALKOHOLIT:
6 eurokossua 2 laatikkoa valkoviiniä 2 laatikkoa punaviiniä pullo kahvilikööriä pullo kermalikööriä kaljaa ja lonkeroa (näitä mehuja ei jaksa edes laskea)

SESSIOIDEN SELKEÄ HITTI:
Kesäbooli – kossua, valkkaria, spriteä, jäitä ja pakastemarjoja. Nam. Kaikki tämä nautitaan muoviämpäristä

SELKEIN PETTYMYS:
Kossu-urheilujuomasekoitus. Ei toimi.

KUUNNELLUT LEVYT:
Danko Jones: Sleep is the Enemy Black Sabbathin eka ...ja tietysti alkuperäisversiot biiseistä, joita versioimme

KATSELLUT DVD:T:
Ketonen ja Myllyrinne, toinen tuotantokausi Herrasmiesliiga, kolmas tuotantokausi Dead Kennedys: In God We Trust, inc – The Lost Tapes Juice Leskinen: Minä – sunnuntailapsi Sielun veljien DVD Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit (Kalle pakotti!)

MIKSAUKSET 13.-21.5.2008
Väsyttää niin vitusti, että kuittaan miksaukset vain lyhyillä kommenteilla.

- Ti 13.- to 15.5. Karmila on yksin Finnvoxissa ja käynnistelee hommaa.

- To 15.5. Hynynen alkaa valua kohti pääkaupunkia. Matka käy kuitenkin Tampereen kautta, jossa mies tekee Soundin haastattelun ja käy sen kannen kuvauksissa. Illalla on tarkoitus lähteä kohti Helsinkiä, mutta Alangon Tero juottaa haastattelun aikana miehelle muutaman kaljan ja hotellihuoneen varaus on pian tosiasia. Illalla kevyttä maistelua. Eli tappiin asti ja täysiä.

- Pe 16.5. Hynynen saapuu Finnvoxille. Pää kylmänä valmistuu illan aikana. Kuulostaa pirun hyvälle. Hynynen sulkeutuu yöllä hotellihuoneeseen ja kirjoittelee mm. tätä.

- La 17.5. Aamulla lento Joensuuhun. Hynynen vie Pää kylmänä –kappaleen kuultavaksi Pölösen kuvausryhmälle. Ilmassa on leijunut ajatus, että he käyttäisivät KT:n musiikkia tulevassa elokuvassaan. Biisistä on tarkoitus tehdä myös video samalla porukalla. Sitä ei kuvata kuitenkaan nyt, vaan Hynynen lomailee koko päivän kuvauspaikalla. Eli juo laatikollisen punaviiniä ja muutaman oluen. Ja tapaa Laura Birnin ja räjähtää liekkeihin. Muitakin näyttelijöitä hän tapaa, mutta ne eivät tunnu Lauran jälkeen miltään. Kuvausryhmän väki pitää muuten biisistä kovasti. Hyvä merkki. Illalla Hynynen lentää Eeva Litmasen ja Heikki Silvennoisen kanssa takaisin Helsinkiin. Hietalahden Hissu on lentoasemalla vastassa uudella autollaan. Viemme sen parkkiin ja aamuun asti kestävä kännäys on tosiasia. Karmila on pitänyt vapaapäivää. Eli tapaamme yöllä Infernossa.

- Su 18.5. Karmila pitää vapaata, Hynynen ajelee illalla Karjalaan.

- Ma 19.5. Hynynen ajaa takaisin Helsinkiin. Hän kuulee suht valmiit versiot Kevät, Karhujen talo ja Kuolla elävänä –kappaleista. Levy-yhtiön Rikalalle soitetaan ne myös. Mies ymmärtää, ettei levy-yhtiön rahat ole menossa hukkaan. Tulossa on taideteos. Vaasankin veri vapisee valmistuu illan aikana. Hynynen vetää valkoviinipullon, puolikkaan kossun ja alkaa näiden jälkeen ryyppäämään.

- Ti 20.5. Hynynen pakenee Karjalaan muihin töihinsä. Matkalla hän tajuaa, että hän on laulanut/huutanut erään biisin tekstiin pienen virheen. No, se ei menoa haittaa, vaikka metelihän siitä(kin) varmaan nousee. Karmila jatkaa vielä tämän ja seuraavan päivän. Masterointi on sovittu ensi viikon maanantaille. Siihen mennessä täytyisi siis tehdä biisivalinnat ja –järjestys. Ja katsoa kellon kanssa, että käytetäänkö elokuun julkaisusta nimitystä ep vai pitkäsoitto.

- Ke 21.5. Hynynen kirjoittaa tätä, tekee Sinkkoselle kopion valmiiksi miksatuista biiseistä, työstää neljää uutta kappaletta koneelle, suunnittelee Sime-rockin kotisivuille jotain vitun blogia, valmistautuu ensi viikolla tapahtuvaan äänikirja-projektiin, hakee pankista lainan kesämökkiä (jossa ei kerkeä koskaan kuitenkaan olemaan) varten, ostaa YUP:n uuden levyn (jota ei kuitenkaan koskaan kerkeä kuuntelemaan), aloittaa kuntosalilla käynnin parin viikon tauon jälkeen(vittu, meinaa henki lähteä), viimeistelee kotisivuille kysymys/vastaus –palstan, miettii milloin kerkeäisi sanoittamaan noin 15 uutta biisiä, suunnittelee cover-levyn kansitekstejä ja luultavasti kuolee kohta.

Mutta jos ei kuole, niin palataan asiaan myöhemmin.

- Hynynen, hotelli Arthur, Helsinki sekä oma olohuone, Lappeenranta, toukokuu 2008