EL VIVA POHJANMAA, EIKU ESPANJA! –kiertue jatkuu...

JYVÄSKYLÄ, JYVÄSKYLÄ NIGHT perjantai 7.11.2008
Takana on raskas viikko. Jälleen kerran. Hynynen on viettänyt sen Helsingissä bailaten ankarasti läpi yön kuumimmissa yökerhoissa. Hän on elänyt rock´n´roll –unelmaa. Ankaran ja kuuman biletyksen lomassa mm. Omena-hotellin ikkuna on rikkoutunut. TV:tä ei sentään ole heitetty pihalle. Ja onhan kaiken tämän sähläyksen ohessa miksattu tulevaa levyäkin. (Tuo lausehan kuulostaa ihan Juho Juntuselta! Kirj. järkyttynyt huomio).

Jyväskylän hotellin aulassa seisoo siis tärisevä ihmisraunio kahden muun “muusikon” kanssa. Paikalle kävelee kaksi huivein ja aurinkolasein naamioitunutta naista, joista toinen tarraa Hynystä perseestä ja toinen ottaa tiukan puristusotteen hepistä. Hynysen huudon, hämmästyksen ja kauhun tunteiden jälkeen tunnistamme naiset. Kikka ja Heini, rakkaan Kotiteollisuus osakeyhtiömme raha-asioiden hoitajathan ne siinä. Ovat, perkeleet, tulleet keikkaamme katsomaan kertomatta meille mitään. Mikäs siinä. Kaappaamme lyylit kainaloon ja raahaamme heidät syömään pitkän ja romanttisen illallisen. Mukaan nappaamme myös jonkun Teoston hahmon, joka on tullut katsomaan, miten KT keikkansa hoitaa. Juotamme miehen känniin, jotta hän kestäisi paremmin illan tulevat koettelemukset.

Ruokailun jälkeen valumme keikkapaikalle (toteamme sen ruotsinlaivaksi), teemme checkin, tajuamme tilanteen olevan toivoton ja siirrymme hotellin saunaan. Ja porealtaaseen, jonne Sinkkosen on pakko rusauttaa kunnon pieru.

Keikkapaikka on totaalinen kaaos. Paikalla on noin 900 ihmistä. Paikka on niin sokkeloinen ja tukossa ihmisistä, ettemme löydä takahuoneeseen. Hynyselle tulee paniikkihäiriöitä, mies tärisee lukossa olevan takahuoneen oven edessä, hikoilee ja on oksentaa. Viimein pääsemme sisään takahuoneeseen ja Hynynen alkaa kasata ihmisyyden riekaleitaan kasaan. Apu löytyy vanhasta tutusta: alkoholista. Parin drinkin jälkeen mies on jälleen itsevarma kuin Timo T.A. Mikkonen.

Keikka on hämmentävä. Hynynen laulaa edessään olevalle tolpalle, eikä saa kunnon kontaktia yleisöön missään vaiheessa. Suurin osa yleisöstä on paikoissa, jonne ei takuulla kuule mitään. Osa porukasta seisoo jopa lavan takana portailla jonkun pleksin takana. Siellä oleville tytöille Hynynen vilauttaa hieman kilttinsä alla olevia saloja, jotta he saisivat keikasta edes jotain. Jotain erittäin pientä.

Normaali meininki. Kahdet encoret, takahuoneeseen, juomme siellä olevat viinat ja valumme hotellille. Ankara rock´n´roll –bailaus jatkuu Hynysen ja Hongiston huoneessa.

KOKEMÄKI, STADIUM LIVE CLUB lauantai 8.11.2008
Hynynen seisoo aamulla vähän ennen seitsemää paljasjalkaisena hotellin aamiaisravintolan edessä ja odottaa sen avautumista. Mies ei ole nukkunut koko yönä. Aamiaisen jälkeen parin tunnin unet ja sitten bussiin nukkumaan. Sitä ennen mies on joutunut maksamaan ylimääräisen maksun huoneensa siivouksesta. Jatkot ovat olleet hieman railakkaat. Takana on villi rock´n´roll –yö.

Mies nukkuu Kokemäelle saakka. Siellä on hyvä meininki. Hynynen vaihtaa kitaraansa kielet, tarkistamme äänenpaineen ja valumme meille varattuun huoneeseen lepäilemään. Hongisto nukkuu ja Huotari ja Hynynen katsovat Mad Maxia. Hynynen juo valkoviiniä. Mad Max –elokuva näyttää pirun hyvälle, paremmalta kuin muistinkaan. Harmi, ettei niitä taida saada dvd:lle. Vai onko joku nähnyt niitä jossain?

Valumme keikkapaikalle. Lämppäri vetää omaa keikkaansa. Nuorten miesten punk-rymistely kuulostaa mukavan pirteälle (tämä on varmaan juuri se määritelmä, jonka he haluavat kuulla). Annamme pojille pullon Jägermeisteriä hyvän vedon kunniaksi ja köpöttelemme lavalle.

Hyvä meininki meneillään. Tunnelmaltaan keikka on parempi kuin eilinen. Samoin soitannollisesti, vaikka närästys hieman häiritseekin Hynysen huutamista. Mutta ei sitä kai kukaan ulkopuolinen tajua. Tai ehkä tajuaakin, sillä tällä kertaa soitamme vain yhdet encoret. Jengi ei tajua taputtaa. Tai sitten he eivät halua. Olkoon niin.

Sinkkonen harrastaa takahuoneessa sikailua paikan omistajan luvalla. Mies sotkee seinän tussilla ja omistaja taputtaa tahtia vieressä. Tämä on anarkiaa Kotiteollisuuden tyyliin! Punkkia 38-vuotiaiden raivolla.

Kotimatka on pitkä ja uninen. Ei jaksa edes ryypätä. Paitsi Sinkkonen, joka vetää aamuun asti. Isänpäivän kunniaksi.

ÄHTÄRI, B52 perjantai 14.11.2008
Ei liene yllätys kun kerron, että Hynysen viikko on mennyt alkoholin ihmeellisessä maailmassa. Täyteen on tullut yli 90 päivää kännissä, tosin parilla pienellä tauolla. Kunto on terästä, mies on hyytelöä! Kulli ei ole seisonut moneen viikkoon, mutta into paritteluun olisi kova.

Olemme kokoonuneet Helsinkiin edellisenä iltana ja kuunnelleet tulevan levyn valmiit biisit läpi Finnvoxilla. Niitä on yksitoista. Levy alkaa siis olla kasassa. Kuuntelusessio on erittäin kostea ja se kestää pitkälle yöhön. Sen aikana Sinkkonen ja Hynynen “laulavat” myös erään bonusbiisin kertosäkeen. Ja äänittävät levyn intron. Tämän jälkeen menemme koko porukalla Manalaan syömään lihaa ja juomaan viinaa.

Sinkkosen yö on ollut painajaismainen. Hän on nukkunut Hongiston kanssa samassa huoneessa ja heräänyt siihen, kun mies on könynnyt humalapäissään hänen päälleen vehje puolikovana. No, reikähän se on miehelläkin.

Homoporno sikseen ja takaisin asiaan. Kokoonpanossa on muutoksia. Vanha tuttu Saastamoisen Jari tekee comebackin porukkaamme ja hoitaa tämän viikonlopun miksaukset, sillä Virtanen on jumissa Idols -hommissa. Kokoonpanomme keski-ikä nousee näin parillakymmenellä. Älö ajaa autoa. Hän puolestaan pudottaa keski-ikää hieman. Samoin kuin keskimääräistä älykkyysosamäärää. Se on näissä keikkahommissa aina pelkästään hyvä asia. Kuka nyt jaksaisi kuunnella filosofisia luentoja keikkabussissa?

Krapulatila on vahvahko. Ei siis muuta kuin bussiin nukkumaan. Ähtärissä jätkät alkavat kasata kamoja ja me soittajapojat suuntaamme Mesikämmeneen syömään jouluateriaa (tämä on pikkujoulukauden ensimmäinen sellainen) ja haaveilemaan loma-asunnosta Espanjassa. Selaamme nettiä ja teemme mielikuvaostoksia. Ja ahdamme vatsamme täyteen laatikoita ja kinkkua. Ja hörpimme punaviiniä. Anarkiaa anniskeluravintolassa!

Äänenpaineentarkastus on nopea, vaikka Saastamoinen ei olekaan tehnyt meitä vuosiin. Mies on viettänyt kaikki nämä välivuodet Jari Sillanpään, Paula Koivuniemen ja opetushommien parissa. Homma on kuitenkin hallussa nopeasti ja pian voimme siirtyä hotellille saunaan ja uimaan. Anarkiaa uima-altaalla!

Perkele, nyt on hyvä fiilis. Sitä ei pilaa edes pieni takahuone, jossa vapaalla ja töissäkin oleva baarin henkilökunta hengailee. Ahdasta on, mutta alkoholi sijaa antaa. Ja nainen pillua. Vanha karjalainen sanonta.

Keikka on oikein messevä. Sen huippukohta on Sinkkosen laatima ja Hynysen esittämä välispiikki-helmi “me olemme rock´n´roll –sotureita ja tämä on kuuma rock´n´roll –yö!”. Ehkä tämän nerokkaan lausahduksen takia saamme tyytyä vain yksiin encoreihin. Jengi ei halua meitä tämän enempää täälläkään. Hyväksymme asian ja siirrymme viinanvedon maailmaan. Innostumme jopa käymään baarin puolella pitkästä aikaa. Kivaa on, vaikka jengillä onkin aika perkeleesti asiaa. Hynynen kestää sen kuin mies. Humalainen mies.

Yöllä hotellille, lärvit ruttuun ja sammuminen huoneen turvalliseen sänkyyn. Vaatteet päällä, tottakai.

Anarkiaa lämpimän peiton alla turvallisessa hotellihuoneessa!

KAUHAJOKI, ART ROCK CAFE lauantai 15.11.2008
Valumme hotellilta Ähtärin keikkapaikalle joskus puolilta päivin. Tekniikka kasaa kamat autoon, Hynynen syö kaupasta hakemaansa mustaa makkaraa ja Sinkkonen ja Hongisto surffailevat netissä haaveillen loma-asunnosta Espanjassa. Se ei tainnutkaan olla pelkkä humalainen päähänpisto. Hynynen nukahtaa makkara-aamiaisen jälkeen baarin sohvalle. Punk-pullukka unimaassa!

Matka Kauhajoelle menee myös nukkuessa. Art rock cafen takahuone on yhtä riemujuhlaa. Siellä on sauna. Iskemme sen heti lämpimäksi, pelaamme muutaman pelin biljardia, saunomme ja teemme äänenpaineentarkastuksen. Meininki on kohdillaan.

Takahuoneessa on omituisen kylmä. Joku vitun ilmastointi on ilmeisesti päällä, mutta kukaan ei jaksa käydä mainitsemassa siitä henkilökunnalle. Vedämme pipot syvemälle päähän ja odotamme keikan alkua. Odotamme ja odotamme.

Keikan alku on kuin töissä olisi. Jossain viidennen biisin kohdilla kuitenkin lähtee. Valitettavasti Hynyseltä lähtee myös ääni samalla. Takahuoneen viileys on tehnyt tehtävänsä ja loppukeikka menee pihistessä, mörinästä ja murinasta voi vain haaveilla. Pirunpellon kohdilla homma menee niin pahaksi, että Hynyseltä meinaa lähteä taju. Baari pyörii silmissä, eikä jalat meinaa pysyä alla. Miehen pitää höllätä hieman huutamista ja juoda puolitoista tuoppia vettä. Encoret menevät jo mainiosti. Täällä niitä saadaan soittaa kaksi settiä, yhteensä 7 biisiä. Herkkua.

Keikan jälkeen saunaan ja bussiin nukkumaan. Olemme Karjalassa joskus yhdeksältä aamulla.

Tämä on rock´n´roll –soturin arkea.

TAMPERE, YO-TALO perjantai 21.11.2008
Takana on raakaa ajoa. Elämme päättymätöntä rock´n´roll –unelmaa! Hynynen ja Hongisto ovat olleet torstaina Joensuussa katsomassa maailman parasta bändiä: Eppu normaalia. Keikka oli yhtä riemujuhlaa. Ensimmäinen tunti meni alkuaikojen tuotannon parissa, papat soittivat muun muassa saatanallisilla tempoilla kymmenisen punk-rallia putkeen. Toinen tunti keskittyi vuoden 1985 jälkeiseen materiaaliin. Ihan vitun kova keikka.

Hynysellä on siis aivan helvetillinen krapula, kun bussi starttaa Tikkalasta joskus yhdentoista jälkeen aamulla. Tarkemmin sanottuna mies on täydessä kännissä vielä siihen aikaan. Niin on Hongistokin. Hongisto on tajunnut kesken Eppujen keikan, että nyt on niin kova meininki meneillään, ettei hän halua olla aamulla kuski. Älö on siis soitettu hätiin.

Hynynen nukkuu koko matkan Tikkalasta Tampereelle. Perillä Tampereella olemme joskus seitsemän aikaan illalla, eikä krapula ole juurikaan hellittänyt. Mies pakottaa itsensä kuitenkin syömään jotain. Se helpottaa oloa hieman. Paikalle tulee myös nuorempi Hynynen eli Mosse sekä Mossen poika, isomman Hynysen kummipoika siis. Tunnelma alkaa olla leppoisa. Kylmä valkoviini helpottaa oloa.

Pitkä äänenpaineentarkastus vie loputkin krapulasta mennessään. Bassosoundissa on jotain ongelmia. Mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä, joten päätämme soittaa tänään vähän paskemmilla soundeilla ja suuntaamme hotellille saunomaan (asiat tärkeysjärjestykseen). Matkaan otamme Bauerin Nikon, webmestarimme, joka on saapunut tonteille Hollannista. Mukana on myös Liimatan Tommi, joka on saapunut paikalle vastapäisestä baarista. Siellä pidetyssä tietokilpailussa oli kysytty, mikä on äimä. Liimatta ei sitä meille ikinä paljasta. Elviksen ensimmäisen singlen A- ja B-puolen hän puolestaan kertoo auliisti. That´s All Right Mama sekä Blue Moon of Kentucty.

Saunan jälkeen takahuoneeseen odottelemaan. Pari drinkkiä ja leppoisaa tunnelmaa, joka jää päälle. Pulllukat kömpivät lavalle, eikä aggressiosta ole tietoakaan. Keikka on hyvä, mutta tunnelma on ehkä jopa liiankin leppoisa. Yo-talon lava on kuin olohuone, ei siellä pysty huutamaan puoltatoista tuntia. Enemmänkin huvittaa jutella ja olla läsnä. Sori vaan niille, jotka odottivat synkkää lunastusta ja loputonta Tuonelaa.

Kaksi settiä encoreita, Kuolla elävänä lopettaa taas keikan. Olo on väsynyt ja onnellinen. Näistä lähtökohdista onkin hyvä takahuoneviinojen juonnin jälkeen suunnata Sputnikiin vetämään lärvit ruttuun.

Tampereen keikkapaikat ovat niitä, joista ei pääse ilman naista ulos muuten kuin savupiipun kautta. Nyt se kuitenkin onnistuu. Jos ei Mossen emäntää, Mossetarta, lasketa. Ja sitähän ei lasketa.

KAUHAVA, KANTRI lauantai 22.11.2008
Torstain multi-pleksit ovat tehneet tehtävänsä. Viina ei käynyt enää kulmaan ollenkaan edellisenä yönä ja olo on aamulla mainio. Hyvä olohan täytyy aina pilata. Hynynen valuu ensimmäisenä Yo-talolle, tajuaa, ettei ketään ole vielä puolilta päivin paikalla ja suuntaa vastapäiseen Kustaa –baariin aamupirtelölle. Nam.

Pian seuraan liittyvät myös herrat Hongisto ja Sinkkonen. Päätämme vetää auton pakkausta odotellessa vielä parit lonkerot. Tunnelma on katossa jo ennen yhtä. Ja taas olemme ostelemassa loma-asuntoa Espanjasta, Kroatiasta tai Makedoniasta.

Pakko jatkaa vielä bussissa. Sinkkonen siirtyy jo nukkumaan, mutta Hynynen uhmaa kaikkia itselleen asettamia sääntöjä ja avaa kuivan omenasiiderin. Se maistuu yllättävän hyvälle ja niitä pitää nauttia kaksikin, ennen kuin hänkin siirtyy punkkaan maate. Bussissa ei taaskaan toimi lämmitys, joten nukkuminen tapahtuu täydessä talvivarustuksessa. Pipo tiukasti silmillä, päällystakki päällä sekä hanskat kädessä.

Hynynen herää juuri ennen Kauhavaa. Eksymme sinne (vittu, miten Kauhavalle voi eksyä), emmekä löydä baaria mistään. Viimein Huotari uskaltautuu kysymään paikalliselta alkuasukkaalta neuvoa ja löydämme paikalle.

Kantrissa on hyvä meininki. Ravintolapäällikkö tulee kättelemään meidät ja kertoo olevansa käytettävissämme. Hän on nainen ja Hynyselle tulee parikin tapaa mieleen, joilla hän voisi olla avuksi. Mutta hotellihuoneen näyttö ja saunan lämmitys riittävät kuitenkin näin aluksi. Ja ruoka.

Syömme hyvän aterian ja suuntaamme saunaan, jossa on uima-allas. Herkkua. Tämän jälkeen parin biisin äänenpaineentarkastus (treenaamme Ukko Perkeleen kuntoon tai itse asiassa sitä treenattiin jo eilisessä checkissä) ja suuntaamme huoneisiin samalla kun tekniikka rientää saunaan. Olisi joskus kiva saunoa koko porukalla, mutta nyt ei osu rytmit yksiin millään.

Hongisto puljaa uuden puhelimensa kanssa. Hän on ostanut meille uudet iPhonet ja käytön armoton opettelu on tosiasia. Hynynen ei jaksa vielä perehtyä laitteeseen. Hän on vasta ottanut iPodin käyttöön. Se lojui työhuoneen nurkassa puolitoista vuotta. Kauankohan puhelimen kanssa menee? No, ei yhtä kauan, sillä sen käyttöönoton jälkeen Hynysellä muuttuu myös numero. Puhelinhäirintä jonkun vosun taholta on ollut viime aikoina sitä tasoa, että miehelle alkaa riittää.

Hongisto kuorsaa, Hynynen katsoo Uutisvuotoa ja kirjoittelee tätä. Jani soittaa yhdeltätoista ja toteaa: “No niin, Esa ja Vesa, auringonlaskun ratsastajat, nyt on aika lähteä takahuoneeseen.”

Hynynen kävelee paikalle hieman muita myöhemmin ja huomaa, että takahuoneeseen menevä käytävä on täynnä paskalta ja kuselta haisevaa vettä. Vessasta kuuluu helvetillinen lorina. Hynynen avaa oven ja toteaa, että pöntöstä lentää kusi ja paska yli laitojen. Tunnelma alkaa olla katossa.

Sitä se on myös henkilökunnalla, kun ilmoitamme heille asiasta. Vapaallakin olevat hälytetään paikalle lattioita luuttuamaan ja viemäriä avaamaan. Kiinteistöhuoltoa ei tietenkään saada kiinni tähän aikaan lauantaista. Istumme paskan hajussa ja odotamme keikan alkua.

Nyt on välispiikit vähissä. Vedämme tiukan setin ja räväkkää materiaalia. Hongisto on tällä kertaa se, joka oksentelee. Keikan loppupuolella hölläämme vähän ja alamme heitellä normaalia tissiläppää. Se johtuu siitä, että eturivissä niitä on tarjolla. Ja joka kerta miehet menevät tästä samasta asiasta yhtä ymmälle. Varsinaisen setin viimeinen biisi on tietysti Pissaa ja paskaa, takahuoneoloihin viitaten.

Selviämme yksillä encoreilla. Jätämme kolme biisiä siis soittamatta ja poistumme takaisin paskan ja kusen kyllästämään takahuonetilaan. Hynynen ja Hongisto innostuvat uimaan (siis uima-altaassa, ei paskassa ja kusessa) ja tilaavat toisen pullon viinaa (ensimmäinen on mennyt jo ennen keikkaa). Kolmen jälkeen jätkät ilmoittavat, että bussi on pakattu. Siirrymme sinne ja matka Karjalaan alkaa.

Teemme matkalla tulevan levyn biisijärjestyksen, kuuntelemme sen läpi ja sammumme.

Kotona joskus yhdeksän aikaan aamulla. Helvetillinen krapula.

- Rock´n´roll -soturi Hynynen, oma olohuone, 26.11.2008