“AAAAARGH, NEHÄN NUSSIVAT KUIN KANIT JA LISÄÄNTYVÄT KUIN SOPULIT!” – yksinhuoltajaäiti, Porvoo
“NYT ON NIIN KOVA KRAPULA, ETTEI SIITÄ RAHALLA SELVIÄ!” - Jouni Kalervo Hynynen

LUONTODOKUMENTIN HENKILÖT:
Jouni “happohyökkäys” ”Gonzo” Hynynen: laulu, huuto, kitara, närästys, väsymys, alakulo, nukkuminen sekä itsetuhoiset ajatukset
Janne “hevosraiskaaja“ “happohyökkäys 2” ”Kermit” Hongisto: bassottelu, mylvintä, aamuun asti kestävä armoton bailaus, närästys
Jari “hikoileva pullukka” Sinkkonen: rummuttelu, närästys, läskiys
Timo “tontinomistaja” Virtanen: miksuttelu, purnaus, läskiys
Mika “takatukka” Huotari: valotaiteilu, turpiin saanti
Pete “Spete” ”talonomistaja” Salo: monitorilandian hallitsija, speteily, autoilu
Jani “iskä” Tammi: vittuilu, autoilu Kimmo “kimmo” Hirvonen: rättikioskin herruus

LAPPEENRANTA, WILTSU torstai 16.10.2008
Takana on hämmentävä määrä selviä päiviä. Sitten edellisen viikon Sotakoira-keikkojen kukaan meistä ei ole ottanut tippaakaan alkoholia. Se on saavutus.

Kaikki ovat siis voimissaan, kun kohtaamme Kotiteollisuuden treenikämpällä keskiviikkona 15. päivä. Katsomme illan ja alkuyön aikana läpi muutaman biisin. Toteamme, että tällä kiertueella on mahdollisuus vaihdella settejä aika rajustikin. Hallinnassa on noin 70 kappaletta. Hynynen ja Hongisto pyörähtävät treenien jälkeen yöllä Lappeenrannassa vielä parilla kaljallakin, mutta koska se tuntuu aiheuttavan niin suurta hämmennystä baarin asiakkaissa, juominen jää oikeasti vain pariin tuoppiin. Ja kahteen viskiin. Ja pariin lonkeroon. Ja pullolliseen punaviiniä.

Hynynen pyörähtää torstaina iltapäivällä mökillään katsomassa mitä helvettiä siellä tapahtuu. Siellä tehdään maansiirtotöitä. Paikalla on jengiä niin perkeleesti. Kuusi miestä potkii kiviä ja katselee, kun yksi tekee töitä. Hynynen toteaa, ettei häntä täällä omalla mökillään näköjään kaivata ja lähtee takaisin keskustaan valmistautumaan äänenpaineentarkastukseen.

Se on mukavaa toimintaa se. Wiltsu on kokenut totaalisen remontin ja soundia häirinneet peilit on poistettu. Ääni vaikuttaa aivan siedettävälle. Treenailemme hieman ja toteamme homman olevan hallussa. Porukka hajaantuu.

Tapaamme tuntia ennen keikkaa takahuoneessa. Hongistolla on kuumetta, eikä hän juo tänään mitään. Sinkkonenkaan ei juo. Kukaan muu ei juo kuin Hynynen. Hän juo jaloviinaa pitkästä aikaa. Se alkaa palailla kuvioihin taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Se maistuu aivan salmiakille. Mitä helvettiä, onko miehen makuaisti hävinnyt kokonaan?

Pirun hyvä rundin aloitus. Keikkaa voi väittää jopa hyväksi. Jengiäkin on niin perkeleesti, ja ilmeisesti ensimmäistä kertaa baarin avaamisen jälkeen. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä. Vedämme Pää kylmänä –kappaleen ensimmäistä kertaa livenä ja tuntuu toimivan. Mana manan Kuolla elävänä on ensimmäisten encoreiden viimeinen biisi ja me hölmöt menemme sen jälkeen vielä lavalle. Tajuamme, että se on virhe. Sekä tekniikan että soittajien lataus on hävinnyt. Otamme opiksemme, emme tee samaa virhettä enää. Kuolla elävänä jälkeen ei lavalle mennä.

Nauramme hetken Stam1nan Hyyrysen toilailuille takahuoneessa. Mies onnistuu hävittämään paitansa ja Hynynen antaa hänelle omansa. Toivotamme toisillemme hyvää illan jatkoa ja poistumme koteihimme.

Hynysen loppuyö kuluu ylistäessä naisen anatomiaa.

YLIVIESKA, VIESKA perjantai 17.10.2008
Hynynen herää jossain Pohjanmaalla yllättävään uutiseen. Bussimme edessä ajelee moottoripyörää tuttu mies – elämäntapatoimittaja Jouni Hirn. Mies ajelee Helsingistä saakka katselemaan keikkaamme. Hän on hullu.

Käymme kirjautumassa hotelliin ja menemme keikkapaikalle. Tekniikka aloittaa kasauksen suuren motivaation vallitessa. Tämä on niitä paikkoja, jossa miksauspöytää ei kannata sijoittaa lavan eteen. Urpot kaataisivat sen päälle kaljaa, eikä ihmispaljouden takia kuitenkaan kuulisi mitään. Virtanen ja Huotari sijoittavat pöytänsä siis monitorilandian viereen lavan sivuun. Sinnekään ei kuule tai näe mitään, mutta miehet luottavat ääni- ja valovärähtelyihin sekä vanhoihin säätöihin. Ammattimiehiä.

Soittajapojat käyvät sillä välin pelaamassa paikallisessa muutaman erän biljardia. Samalla tuhoutuu muutamat kaljat. Tunnelma alkaa olla korkealla. Tämän jälkeen teemme äänenpaineentarkastuksen ja suuntaamme saunomaan ja torkkumaan hotellille.

Tuntia ennen keikkaa kokoonnumme takahuoneeseen. Perustamme sinne diskon. Huotari järjestää tunnelmavalaistuksen ja keskelle huonetta viritetään teleskooppitanko, jonka ympärille odotamme Jannen toisen persoonan, Huora-Hongiston, kietoutuvan alasti. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Pettyneinä kävelemme lavalle ja soitamme tälle tämän keikan jälkeen kiinni menevälle baarille parhaimman keikkamme täällä koskaan. Kulkee erittäin mallikkaasti. Jengiäkin on niin paljon, että ihmettelemme miksi paikka suljetaan. Lavalle lentää myös rintaliivit, josta olemme tietenkin innoissamme. Janne virittelee niistä itselleen pipon. Nero.

Mitähän sitten tapahtuu? Hynynen ei muista. Viimeiset muistikuvat ovat baarin puolelta. Ämmiä pyörii ympärillä niin helvetisti ja kaikilla on asiaa. Ahdistaa.

Hynynen herää hotellista joskus iltapäivällä. Omasta huoneestaan, ihme kyllä.

KAUSTINEN, KONSTA lauantai 18.10.2008
Jumalauta, kun väsyttää. Matka Kaustisille menee nukkuessa.

Missään keikkapaikassa emme ole saaneet näin paskaa ruokaa kuin täällä. Paikallinen kebab-baari pitäisi tuhota. Joka ukko käy vuoronperään vääntämässä kurapaskat takahuoneen vessaan ns. ruokailun jälkeen. Lähtökohdat hyvälle keikalle ovat siis olemattomat. Makaamme apaattisina takahuoneessa ja mietimme, että jaksaako tässä mennä lavalle ollenkaan.

Menemme kuitenkin. Neljä ensimmäistä biisiä menee ihmetellessä, mutta Jos sanon räjäyttää potin. Sen jälkeen meitäkin alkaa kiinnostaa illan kulku. Loppukeikka meneekin jo mainiosti.

Väsymys palaa miehiin heti keikan jälkeen. Yritämme saada pullon viinaa matkaevääksi, mutta se ei kuulemma onnistu. Päätämme siis olla juomatta lainkaan. Menemme bussiin mököttämään. Matka Karjalaan alkaa ja päättyy hiljaisuuden vallitessa.

PORVOO, SEURAHOVI perjantai 24.10.2008
Takana on monta ihanan raskasta päivää. Kotiteollisuuden tulevaa levyä on miksattu koko saatanan viikko. Ja koska takana on ensimmäinen miksausviikko, se tarkoittaa sitä, että “löysät on otettu pois”. Eli miksaukset ovat olleet lähinnä suunnitteluasteella. Hynynen ja Karmila ovat olleet baarissa ja naisissa. Valmiina on vasta yksi biisi – Varjonkukka.

Torstai on mennyt Kotiteollisuuden promokuvia ottaessa. Se puolestaan tarkoittaa erittäin kosteaa päivää. Ja vielä kosteampaa iltaa, joka päättyy siihen kun Hongisto ja Sinkkonen potkivat maassa makaavaa Hynystä kylkiin ja päähän jossain Loosen nurkilla. Jotenkinhan ne paineet on purettava.

Hynynen on aloittanut perjantain käymällä kirjamessuilla puolilta päivin haukkumassa omaa äänikirjaansa krapulapäissään kyljet ja posket mustelmilla. Tämän jälkeen koko bändi tapaa levy-yhtiönsä johdon lounaan merkeissä. Lounas on kostea. Sen aikana kirjoitetaan uusi levytyssopimus. Kotiteollisuus on sitonut itsensä taas Megamaniaan ja Johanna kustannukseen kolmen levyn ajaksi.

Rehvakas päiväkänni on siis totta, kun bändi saapuu taksilla Porvooseen. Otamme vielä parit kaljat ja ihmettelemme meininkiä. Saamme tietää, että paikkakunnalla on kolme muuta bändiä tänään: Melrose, Kauko Röyhkä sekä Teddy and the Tigers. Miten meille voi noiden jälkeen jäädä yleisöä?

Teemme nopean äänenpaineentarkastuksen, syömme ja hajaannumme huoneisiimme. Hynynen yrittää käydä saunassa, mutta ei pysty olemaan siellä kovinkaan kauan. Sydän lyö niin kovaa ja nopeasti, että tuntuu siltä kuin Kuolema olisi ovella. Hän päättää poistua huoneeseensa elpymään. Tai kuolemaan, miten vain.

Kävelemme lavalle. Jengiä on yllättäen perkeleesti. Vedämme tylyn mutta hyvän keikan, jossa ei juuri yleisölle leperrellä. Hongisto muistuttaa puolenyön jälkeen, että hänellä on tänään syntymäpäivät ja yleisö laulaa miehelle onnittelulaulun erittäin kovaäänisesti. Saatanan hyvä meininki. Syksyn paras keikka tähän asti.

Saatana, kun on hiki ja väsy. Elvymme takahuoneessa hetken ja alamme visioida. Ymmärrämme, että nainen on nahkapelto, golfkenttä, jossa on kolme reikää. Älkää kysykö, miten tämä muka liittyy mihinkään. Me emme tiedä. Alamme kitata alkoholia ja toteamme, että pitäähän bassotaiteilijan syntymäpäiviä juhlia, vaikka väsymys onkin tähtitieteellisellä tasolla.

Harmi vain, että jokainen juhlii niitä tahoillaan. Omituinen meininki.

KAARINA, OLD TEXAS lauantai 25.10.2008
Tätä väsymystä ei voi sanoin kuvailla. Nyt on niin kova krapula, ettei siitä rahalla selviä. Hongisto on ryypännyt aamuun. Hynysen rintaa puristaa. Sinkkonen, tuo ihq pullukka, vetää aamupalaksi pitsaa. Vittu, eihän tässä ole mitään järkeä. Me haluamme elämämme takaisin.

Ei muuta kuin bussiin nukkumaan. Perillä Kaarinassa otamme kuvat johonkin autohifi-lehden haastatteluun ja makailemme. Tekniikka kasaa kamoja. Kuulemme, että kovan luokan fanillamme, Mikalla, on tänään sadas Kotiteollisuuden keikka edessään. Sinkkonen käy viemässä miehelle kynän ja paperia, ohjeistaa hieman ja pyytää häntä tekemään illan biisilistan. Mies käy epätoivoiseen tehtävään.

Normaali Kaarinan soundcheck. Se tarkoittaa, että urpoimmat ja humalaisimmat tanssivat lavan edessä jo sen aikana. Tietämättä tietenkään mikä bändi on kysymyksessä.

Makaamme bussissa kuolleina ja odotamme. Ja odotamme. Levy-yhtiömme entinen pr-hahmo Siru piristää meitä hieman, mutta ei hänkään meihin eloa saa. Olemme masentava näky. Kuin kasa paskaa syksyisellä, usvaisella pellolla.

Mikan lista on mielenkiintoinen, osin jopa haastava. - +-0:aa emme ole soittaneet aikoihin. Saattoväki meni Lappeenrannassa hurjalla ylitempolla. Jännittää vähän. Ja se on hyvä. Siitä saa voimaa.

Neljännen biisin kohdilla lähtee. Se taitaa olla juuri se Saattoväki. Hynynen purkaa väsymyksensä “miksi en tunne mitään” –huutoihin ja sen jälkeen loppukeikka on yhtä hurmosta. Imemme kaiken sen voiman, jonka yleisöstä saamme. Ja saamme sieltä paljon. Esimerkiksi onnittelulaulun Hongistolle jälleen kerran.

Kuulemme kesken keikan, että miksaaja ja valomies ovat vaihtaneet paikkoja. Virtanen tekee valoja ja Huotari ääntä. Sillä ei ole väliä, sillä tämä on taas niitä paikkoja, joissa miksaaja ei kuule mitään, eikä valomies näe mitään. Ei varsinkaan nyt, kun jengiä on niin perkeleesti.

Vedämme kaksi encore-settiä. Puolitoista tuntia riehumista taas takana. Kropasta ei kuivaa kohtaa löydy. Ja suihkusta ei tietysti ole tietoakaan. Mutta vitun hyvännäköinen tarjoilijatartyttö käy toivottamassa meille hymyillen hyvää kotimatkaa. Se piristää hieman. Ainakin sen verran, että Hynynen jaksaa kävellä bussiin.

Kotimatka on tapahtumia täynnä. Haemme huoltamolta makkaraperunat ja käymme nukkumaan. Sanaakaan ei puhuta. Murahtelemme toisillemme.

Hynynen herää paniikkiin joskus viiden aikaan aamuyöllä. Bussi heiluu holtittomasti myrskyssä ja kuski painaa lisää kaasua. Hetken aikaa mies on varma, että nyt edessä on kuolema, bussi kaatuu minä hetkenä hyvänsä. Hynysen on pakko nousta katselemaan ikkunasta pimeyteen. Se auttaa. Hän tajuaa, ettei rajukaan tuuli tällaista monumenttia voi kaataa.

Runopoika tai –tyttö voisi löytää tuosta vahvan metaforan.

Mielessä on vain yksi ajatus. Kohta kotona. Pitkästä aikaa.

JOENSUU, KARJALATALON KELLARI perjantai 31.10.2008
Hynynen ajaa Joensuuhun suoraan Helsingistä. Takana on taas viikko ryyppäämistä ja makailua Finnvoxin kahviossa, kun Karmila on yrittänyt saada KT:n levyä kasaan. Epätoivoinen tehtävä keskeytyi torstaina, kun herrat Kaarle Viikate ja Stam1nan Hyyrynen saapuivat tonteille. Kolmikko Virtanen, Hyyrynen ja Hynynen häiriköivät Finnvoxin kahviossa siihen malliin, ettei miksaamisesta tullut mitään. Karmilakin päätti siis korkata putelin auki. Nelikko suuntasi Rumban syntymäpäiville ja loppu on varmaan luettavissa Alibista.

Hynynen nappaa Hongiston kyytiinsä Tikkalasta ja kaksikko on perillä Joensuussa klo 7. Tai siis kello 19. Teemme hyväntuulisen äänenpaineentarkastuksen ja vetäydymme kaljoille ja sitä kautta hotellille hetkeksi elpymään. Olo on hieman hutera, mutta odottava. Viipyilevä siis. Tässä vaiheessa Hynynen kuulee huhun, että Karmila on havaittu Tampereella täydessä kännissä. Miksaushommat ovat siis jäissä toistaiseksi.

Keikka on periaatteessa hyvä, mutta ongelmia on. Hongisto kämmää ensimmäisen biisin, eikä pääse tämän asian yli kuin vasta encoreissa. Hynystä puolestaan närästää niin kovin, että mies pelkää jokaista huuto-osuutta etukäteen, tuska on niin kova. Oksettaa läpi keikan. Mutta jotenkin leivomme pellin täyteen pullia, vedämme parit encoretkin ja suuntaamme takahuoneeseen.

Siellä kuulemme, että yleisössä on tapeltu. Joltain kollilta on lyöty eturessu sisään ja mies on viety paikattavaksi. Onneksi tekijä on saatu kiinni. Pian Huotari saapuu takahuoneeseen ja tajuamme, että häntä on lyöty myös. Mies on aivan veressä, eikä puhu mitään. Viimein hän saa sanottua, että näin todella kävi. Vittu, mikä meininki.

Mutta sitten iloisempiin asioihin. Takahuoneessa on meitä lämmitellyt Monsteriser. Pian siellä on koko ihana Joensuu. Ja pian helvetti on irti Kimmelin yökerhossa ja Hynysen ja Hongiston hotellihuoneessa. Viimeinen muistikuva on se, kun Hynynen käy pelastamassa Monsteriserin pojat hissistä. Nämä ovat eksyneet sinne.

Miten hissiin voi eksyä?

JOENSUU, KARJALATALON KELLARI lauantai 1.11.2008
Niin, tässä vaiheessa pitää varmaan mainita, että nämä molemmat Joensuun keikat ovat loppuunmyydyt. Vahvaa näyttöä Karjalan laulumaiden luotettavuudesta. Tai hulluudesta.

Hynynen herää joskus iltapäivästä, soittaa Monsteriserin leiriin ja ottaa heidät kyytiinsä keskustasta. Tarkoitus on näyttää nuorille kolleille kulttuurin kehto: Kassan baari Tikkalassa. Tämä tarkoittaa sitä, että vedämme siellä terhakkaat päiväkännit. Sinkkonen on tatuoimassa jossain Kiteellä ja Hongisto nukkuu. Hän on saapunut kotiinsa täydessä kännissä vasta joskus aamusta.

Olemme sopineet tämän päivän soundcheckin olevan klo 19. Saavumme paikalle joskus kahdeksan jälkeen. Tunnelma on hyvä, ja sitä sävyttää ystävällismielinen vittuilu. Hongisto ja Hynynen saavat uudet nimet: Kermit ja Gonzo.

Syömme ja menemme hotellille ottamaan vajaan tunnin torkut.

Kävelemme takahuoneeseen Monsteriserin soittaessa. Alamme valmistautua keikkaan. Tunnelma on erittäin hyvä, naurattaa niin perkeleesti. Kuosmasen Kimmo, mies joka lauloi Mana Manassa Mömmön jälkeen, tulee paikalle ja tuo meille närästyslääkkeitä. Ihana tuliainen. Olemme eilen sopineet, että hän tulee tänään vetämään Kuolla elävänä –kappaleen.

Keikka on niin hyvä, ettei mitään järkeä. Nyt kulkee todella, ei mitään valittamista. Ja Kimmon vetämä biisi toimii kuin tauti. Pakkohan sen jälkeen on muutama biisi vielä käydä soittamassa, vaikka toisin Lappeenrannassa sovittiinkin. Encoreiden Kevät ei mene aivan putkeen, mutta muuten loppukin on yhtä juhlaa.

Takahuoneessa olemme kaikki sen meille normaalin euforian vallassa. Sen, joka meillä on yleensä aina keikoilla ollut, mutta tänä syksynä vain ajoittain.

Viimeinkin. Tästä tämä lähtee.

- hynynen, Omena-hotelli, Helsinki 6.11.2008