VAASA, HULLU PULLO perjantai 28.3.2008
Hynynen hyppää Tammen kyytiin aikaisin aamulla. Edellisenä iltana on otettu löysät pois, joten auton ilma-alan täyttää lievähkö vanhan alkoholin tuoksu. Ensi töikseen Tammi iskee Hynysen käteen tämän kadonneen kameran. Ei se siis kateissa ollutkaan, se oli hyvässä tallessa Tammen housujen taskussa. Turhaan pelkäsimme, että edellisen keikkareissun sekä nuoremman Hynysen polttarikuvat julkaistaisiin pian Alibissa tai Jallussa. Pitkä, viinanhuuruinen helpotuksen huokaus on tosiasia.

Matka Vaasaan menee nukkuessa ja ihmetellessä. Matkan varrelta loikkaavat kyytiin herrat Virtanen, Sinkkonen, Huotari sekä Virtasen Kalle, joka hoitaa paitamyynnin tänä viikonloppuna. Pysähdymme matkalla kaksi kertaa. Molemmissa pysähdyspaikoissa soi radio Nova ja Lauri Tähkä. Alkaa tulla fiilis, että olemme kiertueella Elonkerjuun kanssa.

Perillä miehemme suuntaavat päiväkaljoille juonia punomaan. Nyt suunnitellaan tulevia videoprojekteja. Suunnitelman paisuvat niin massiivisiksi, että lienee syytä ruveta etsimään sponsoreita ja yhteistyökumppaneita. Näin toimii rokkibändi. Tai neljä rokkibändiä, jos ollaan tarkkoja. Mutta ei tästä sen enempää nyt, kassellaan miten tilanne etenee. Luultavasti se ei etene.

Teemme nopean äänenpaineentarkastuksen (ei ongelmia), yhden haastattelun takahuoneessa ja poistumme hotellille. Hynynen menee saunomaan, muut kuka mihinkin. Saunan jälkeen aukeaa minibaarin valkoviinipullo ja sen voimalla Hynynen päivittää kotisivujen kysymys/vastaus –palstan sekä edellisen reissun päiväkirjan. Nyt se on mahdollista, koska kamera on löytynyt. Muistikuvat palautuvat sen sisältämien kuvien avulla nopeasti. Tämän jälkeen valumme keikkapaikalle ja sen takahuoneeseen, jonne on saapunut myös keikkamyyjämme Holy Hannu eli Dex viihteen Korhonen. Päätämme sen kunniaksi ottaa parit drinkit.

Jumalauta, kun on porukkaa taas. Pelottaa mennä lavalle, meteli on melkoinen. Jotenkin sinne kuitenkin päästään ja veivaamme koneen käyntiin.

Se käynnistyykin hyvin. Edellisen viikonlopun lievä epävarmuus on tiessään, nyt ollaan kuin kotonamme. Hynysen lauluvire on parissa biisissä lievässä hakusessa, mutta muuten mennään tyylikkäästi finaaliin asti. Palaamme lavalle pariin otteeseen ja siirrymme takahuoneeseen saunomaan. Erittäin hyväfiiliksinen keikka, kevään paras tähän asti.

Saunassa häviää muisti. Hongisto ja Sinkkonen taluttavat väsyneen taiteilijan baarin puolelle ja tekniikka taluttaa meidät kaikki sieltä hotellille. Muutaman kymmenen drinkin jälkeen kuulemma.

Tää on niin tätä. Dejá vu –ilmiö on tosiasia. Kaupungit vaihtuvat, mutta meininki ei.

JÄMSÄ, HIMOS AREENA lauantai 29.3.2008
Aamulla Hynysen suusta leijailee outo tuoksu. Nopea analyysi paljastaa tuoksun alkoholiksi. Ei muuta kuin uudestaan nukkumaan. Ja bussissa nukutaan lisää. Hynynen herää vasta Himos Areenan pihassa. Haemme majoitusmökkimme avaimen ja siirrymme sinne odottelemaan äänenpaineentarkastusta ja ruokailua.

Äänet tarkastellaan oudon lavasoundin vallitessa. Teemme sen, minkä voimme ja siirrymme syömään. Ja toivomme, että yleisöä tulee sen verran runsaasti, että soundi lavalla ja salissakin muuttuu paremmaksi.

Ihmettelemme, kun joku vitun hyppyritukka-bodariääliö pyörittelee bemariaan hotelli Himoksen pihassa. Autosta nousee kolmen, älykkään vaikutelman itsestään antavan miehen seurue resorinahkatakeissaan, kultaketjuissaan ja solariumrusketuksissaan. Aikahyppy 80-luvulle on tosiasia. Apinat raapivat itseään ja avaavat keskustelun: “Hei, nää on niitä Tehosekoittimen tyyppejä. Eiku, mikä kotitalous se on.” Olemme voimattomia tämän suvereenin huumorin edessä. Käännämme miehille selkämme, pieraisemme ja siirrymme syömään. On muuten vitun hyvät jälkiruuat, mustikkapiirakka vaniljakastikkeella toimii kuin ministerin hävytön tekstiviesti aikuisviihteen ammattilaiselle. Vielä kun saisi piparia, niin tunnelma olisi täydellinen.

Mökillä huvittelemme saunan, punaviinin ja takkatulen parissa. Hynynen ja Hongisto laittavat viestin Voice -kanavan Lovescore -ohjelmaan, ja pian voimme lukea Jounin ja Jannen suhteen tulevaisuuden. Heiltä kysytään, että olisikohan tässä alku kauniille rakkaustarinalle. Saattaa ollakin, onhan takana jo noin 26 yhteistä vuotta. Miehet jäävät odottamaan kauhulla lisäten mykkinä, vakavina ja alastomina puita takkaan.

Takahuoneessa avautuu vodkapullo. Pienen odottelun ja Sinkkosen tekemän uuden setin ja siihen tutustumisen jälkeen valumme lavalle ja soitamme keikan, joka on parhautta. Ihan vitun onnistunut setti, mahtava tunnelma ja soittokin kulkee Hynysen lievistä oksenteluista huolimatta. Porukkaa ei ole Himoksella ollut näin paljon koskaan. Eikä se ikinä ole ollut näin aktiivista. Ihan perkeleen mukavaa. Kaikki on kuin ennen vanhaan. Ja se on hyvä se. Kahden encoresetin jälkeen palaamme takahuoneeseen tyytyväisinä.

Tekniikka tekee hommansa jälleen liian hyvin. Tai hyvyydestä ei tiedä, mutta ainakin liian nopeasti. Takahuoneessa alkaa tunnelma vasta kohota pienen palautumisen jälkeen, kun onkin jo aika lähteä. Huotari ei lähde, hänellä ei ole kyytiä Tampereelle. Aamulla lähtee kuulemma bussi, johon miehen on tarkoitus keretä. Jätämme ukon seisomaan pihalle Jägermeister-pullo kädessään, silmissään orpo katse lapsen eksyneen.

Kotimatkalla teemme suunnitelmia. Sinkkosen ja Huotarin aikaisemmin luoma tangohahmo Toivo Kipinä saa konkreettisen olemuksen Kallesta. Nyt natsaa –orkesterin kokoonpanoa suunnitellaan. Se hahmottuu pian ja festarikesän 2009 kovin bilebändi on valmis. Suunnittelu ottaa niin koville, että Hynynen sammuu.

Kolmen aikaan sunnuntai-iltapäivänä Hynynen saa viestin Huotarilta: “Ei vittu, mie oon vieläkin Himoksella.”

Näin toimii valotaiteen ammattilainen.

KOTKA, AMARILLO perjantai 11.4.
Lähdemme Kotkaan sekavissa tunnelmissa. Takana on vapaa viikonloppu, joka oli pahimmassa mahdollisessa saumassa. Olimme juuri saaneet koneen käyntiin, kun se on täytynyt sammuttaa. Mutta syy tähän on hyvä. Hynysen pikkuveli, Jean Hysé, on tehnyt elämänsä suurimman erehdyksen ja mennyt naimisiin. Isoveli juhli tätä erehdystä kolme päivää.

Hynynen tekee Hesarin kuukausiliitteen haastattelun ja siirtyy kohtaamispaikalle tyylikkäästi puoli tuntia myöhässä. “Eikö taiteilija ole siirtynyt vieläkään kesäaikaan”, kysyy Tammi, vetää taiteilijaa avokämmenellä naamaan ja tyrkkää miehen bussiin. Matka Kotkaan voi alkaa.

Perillä Sinkkonen, Hynynen ja Hongisto lähtevät etsimään bussin oveen lukkoa. Miehet päätyvät baariin parin sadan metrin kävelyn jälkeen. Lukko päätetään ostaa syssymmällä. Pari kaljaa huuleen, syömään ja äänenpaineentarkastukseen, joka sujuu ilman suurempia ongelmia. Tarjoilijatyttö tulee kertomaan, että Teräsbetonin ennakkomyynti oli ollut vähän aikaa sitten 54 lippua. Meillä se on kuulemma vähän yli kaksisataa enemmän. Tupa tulee täyteen siis.

Hongisto ja Hynynen siirtyvät saunaan, muut menevät naimaan. Kaikki valmistautuvat siis tavallaan. Tapaamme takahuoneessa, jonne kehkeytyy pian leppoisa tunnelma. Mukavaa yhdessä oloa, pari drinkkiä ja alamme olla valmiita toimintaan. Portsari hakee ukot ja taluttaa heidät lavan sivulle, jottei hipit vaan eksy matkalla. Meteli yleisössä on taas mieletön.

Kaukana eksymisestä. Vitun hyvä keikka. Vain yksi musta aukko: Hynynen ei muista encoreissa soitettavan Kivireen sanoja, vaikka koittaa niitä eturivin tytöiltä luntata. Eivät hekään niitä näköjään muista. Muut biisit menevät kuitenkin putkeen, ja palaamme lavalle taas parikin kertaa. Aivan lopuksi vedämme pari hittiä. Eli Noitavasaran ja Lapsuus –biisin, jota ei ole soitettu livenä vuosiin.

Meininki on niin hyvä, että jatkamme juhlimista takahuoneessa ja myöhemmin hotellihuoneessa, jonne valuu muutamia ylimääräisiäkin. Hynynen tekee perinteiset ja vetää totaaliset suojakännit ja sammuu. Ylimääräiset ihmiset ovat niin pelottavia. Ja ennen kaikkea: ne ovat ylimääräisiä.

LAHTI, FINLANDIA-KLUBI lauantai 12.4.
Hynynen ja Hongisto valuvat aamiaiselle kymmenen aikaan aamulla. Molemmat ovat aivan pyörryksissä ja tolkku pois. Lautaselliset lihapullia tekevät kuitenkin kauppansa. Tämän jälkeen unet jatkuvat, kunnes kahdelta on aika lähteä kohti Lahtea. Teemme puhallustestin. Hongisto puhaltaa 0,2, Hynynen 1,7 ja Huotari 3,0 promillea. Vakuuttavaa näyttöä osaamisestamme jälleen kerran.

Lahdessa meitä odottaa ehkä tämän maan paras takahuone, sen sauna ja ruuat, joka maistuu taas taivaalliselle. Hynynen vaihtaa kielet kitaraansa ja siemailee punaviiniä. Paitapartio Kalle, Kimmo ja Ville tulevat paikalle. Ville myy paidat tänään, sillä Kalle ja Kimmo puhuvat jo kieliä. Kimmo on majoittanut Terveet kädet edellisenä yönä luokseen ja seuraukset ovat sen mukaiset. Mies on täydessä kännissä ja perse on hellänä. Olemme kateellisia, sillä kukapa ei haluaisi Läjä Äijälän poraavan perseeseen.

Käymme saunassa ja menemme äänenpaineentarkastukseen pelkissä pyyhkeissä. Täällä on yleensä tapeltu lavasoundin kanssa todella hartaasti, mutta tänään kaikki on kohdallaan heti alusta lähtien. Soitamme pari biisiä ja poistumme jatkamaan saunomista ja syömistä.

Soittoaika on puoli kymmeneltä. Aika luksusta. Meidät haetaan viisitoista yli yhdeksän lavan sivuun. Paikka on myyty loppuun jo pari kuukautta sitten ja meteli on sen mukaista. Hyvä on taiteilijan mennä lavalle, kun tunnelma on jo valmiiksi katossa.

Ei raportoitavaa. Menee top kymppiin kautta aikojen. Vittu, kun ollaan hyvässä hapessa. Yleisö luo sellaisen tunnelman, ettei mokaaminen ole mahdollista. Eturivin tissit kruunaavat meiningin. Tosin, ei niitä koko keikan ajan tarvitsisi esillä pitää. Kannattaa piilotella herkkuja välillä, niiden näkeminen tuntuu pienen jemmaamisen lomassa paremmalta. Uskokaa, tytöt, ammattilaisten neuvoa.

Jotkut saunovat, jotkut hengailevat muuten vain kuunnellen Kimmon ja Kallen puuromaista dialogia. Sitten onkin aika lähteä kohti Karjalaa. Huotari hyppää Mustien enkeleiden keikkabussiin, jonka kyydissä hän pääsee Tampereelle. Hongisto jää Lahteen yöksi, sillä hänelle on sama vaiva matkustaa kotiinsa junalla sieltä kuin Lappeenrannastakin. Ja näin hänelle jää enemmän aikaa olla baarissa.

Huotarilta tulee järkyttyneitä tekstiviestejä pitkin yötä. Me olemme kuulemma tanhuporukka Mustiin enkeleihin verrattuna. Hongisto puolestaan matkustaa seuraavana aamuna junalla Tikkalaan piirretyt natsiviikset ylähuulessaan. Tietenkin hän huomaa ne vasta perillä, kun vaimo niistä kovaan ääneen huomauttelee.

Meno kiihtyy. Mitä tapahtuu ensi kerralla? Tuleeko edes ensi kertaa, vai vietetäänkö jo jonkun hautajaisia? Vieläkö Jannen rakkaus Jouniin jatkuu, paljastuuko suhde Jarille? Onko kolmiodraama tosiasia? Saako koko porukka tietää kuskimme Tammen petollisesta suhteesta alkoholijuomiin? Onko Pete oikeasti homo? Saako Virtanen lopulta tarpeekseen ja poistuu? Voittaako Huotari katkokävelyn Suomenmestaruuden, ainakin aerobinen harjoittelu on hallussa? Eroaako Kalle Viikatteesta ja liittyy lopullisesti rahamiesten remmiin? Mikä on octopus-kapseli? Miten uusi mies, Tuomo, mahtuu kaiken tämän sekoilun keskelle? Ja kuka tai mikä vittu on Ärtsy Torakka?

Kaikki tämä, ja paljon muuta, selviää seuraavassa jaksossa, joka on nimeltään ÄRTSY TORAKAN KOSTO SEKÄ VILAHTELEVIEN KULLIEN MYSTEERI NOIN KELLO 7!