JYRKI 24.10.2000
Soitamme Jyrkissä ensimmäistä kertaa historiamme aikana. Ei jännitä, sillä paikalla on tuttu miksaaja. Timo Virtanen, tuo äänimies helvetistä. Mies, joka ei tunne käsitteitä kuri ja järjestys. Eipä tunne tosiaan, sillä hän laittaa meidät todella koville soundcheckissä. Hiki tulee jo sen aikana, puhumattakaan kameratreeneistä. Itse lähetys menee hyvin. Haastattelu ei aivan niin hyvin, sillä haastattelija unohtaa itsensä yläkertaan ja joudumme aluksi juttelemaan keskenämme. Ja varsinainen haastattelu lipsahtaa alapääasioihin ja niistähän me tunnetusti emme tiedä mitään. Tai ainakin hyvin vähän. Ja lasten ohjelma vielä. Huh, huh... Katsomme lähetyksen nauhalta Hongiston kanssa Smashing Pumpkinsin konsertin jälkeen. Olemme meillä ja nautimme jaloviinaa. Kuulostaa ja näyttää yllättävän hyvälle. Ei tarvitse hävetä.

TURKU, DOWNTOWN 27.10.2000
Paikka on pieni. Mahdumme lavalle juuri ja juuri. Soittoaika on omituinen, klo 22.00. "Vitun hyvä, päästään aikaisemmin juomaan viinaa", toteaa Sinkkonen ja on oikeassa. Treenit ovat jääneet vähille ja pelkään ääneni puolesta. Turhaan, huomaan, sillä homma menee "ihan hyvin". Ehkä hieman hengetön keikka, mutta mukava. Ja baarin henkilökunta on varsin asiallista väkeä. Porukkaa on vähän, mutta riittävästi. Loppuilta menee jarrutellessa, sillä seuraavan päivän tiedämme olevan helvetin. Musiikki& Media Tampereella on aina hyvin kostea tapahtuma.

TAMPERE, TULLIKLUBI 28.10.2000
Saavumme Tampereelle iltapäivällä ja menemme keikkamyyjämme Korhosen ja levy- yhtiömme edustajan Pian kanssa syömään. Hyvät pöperöt ja leppoisaa keskustelua. Ystävämme ovat hieman ryytyneitä, sillä he ovat olleet Tampereella torstaista saakka. Sääliksi käy. Tulliklubilla on meidän lisäksemme neljä muuta bändiä. Lyhyitä settejä siis, ja nopeat vaihdot. Ahdistavaa. Paikka on loppuunmyyty. Se ei ole ahdistavaa. Se on kivaa. Soitamme Kumikamelin jälkeen toisena. Keikka menee helvetin hyvin, ehdottomasti yksi parhaimmistamme. Jätkät kuvaa toimintaa videolle, on "livevideo" tekeillä nääs. Seuraavat kuvaukset ovat Helsingissä Semifinalissa ja Tavastialla. Katselemme tallennetta takahuoneessa, näyttää hauskalta. Timo Rautiainenkin vilahtaa kuvissa. Ja takahuoneessa myös. Takahuoneessa vilahtaa myös Aku Syrjä, Eppujen rumpali. Vittu, Hynysen kantapäät kopsahtelevat yhteen! Ja ääni alkaa kestämään yhä paremmin. Helvetin hyvä juttu...

KALAJOKI, MERISÄRKKÄ 3.11.2000
Helvetin pitkä ajomatka alkaa perjantaina puolen päivän jälkeen. Käymme matkalla Dex viihteen päämajassa Pihtiputaalla, jossa syömme älyttömän hyviä tonnikalaleipiä. Autokuskimme opettaa meille kulinaristisen nautinnon salat nauttimalla tonnikalaa munkin kera. Käsittämätöntä, äijä laittaa hillomunkin päälle tonnikalaa, syö ja väittää sen vielä olevan hyvää. Kuuntelemme matkalla Finnhitsejä. Ja Motörheadia. Toimii. Perillä olemme illalla seitsemän jälkeen. Selviää, että tilaisuus on limudisco. Eipä ollakaan teineille soitettu vuosiin. Iso lava ja hyvä monitorointi. Soitto kuulostaa lavalle lähes yhtä hyvältä kuin Tavastialla yleensä. Ja se on pirun hyvä se. Teinihelvetti on valloillaan puolen yön hujakoilla. Parkkipaikalla tapellaan, juodaan viinaa ja oksennellaan. Toiminta näyttää hupaisalle, tulee oma nuoruus mieleen. Perkele, mehän voitais olla näitten isiä! Onneks ei olla. Alkunauhaksi laitamme Tapani Kansan Kalajoen hiekat. Käsittämättömän huono biisi. Muutama fanaattinen pojanretale eturivissä, seinänvieruksilta varovaista kuikuilua ja muutama epämääräinen hortoilija lavan keskivaiheilla. Siinä havaintoja yleisöstä. Itse keikka menee hyvin, mutta hieman hengetön se on. Nyt on hyvä treenata Enkeli-biisiä ihan setissäkin, koska kuuluvuus on niin hyvä. Ja hyvinhän se menee, jopa laulukin... Yöllä kerkeämme pyörähtää vielä paikallisessakin. Sitä ennen etsin kuitenkin pankkiautomaattia keskustasta. Voi luoja, kun se on vaikeaa. Puoli tuntia siihen menee. Kun vihdoin pääsen baariin Puolikuu on juuri lopettanut esiintymisensä. Eipä kuitenkaan harmita. Pari kaljaa ja nukkumaan. Hongisto vetää itsensä lähes koomaan ja avautuu olevansa kolmenkympin kriisissä. Sinkkonen on myös. Kriisissä nimittäin. Traagista.

KAJAANI, DOMINO 4.11. 2000
Matkalla kuunnellaan Iron Maidenia. Ja Spinal Tapia. Ja jotain ihan käsittämättömän huonoa kokoelmaa nimeltään Heavy rock. Vittu, että se on huono. Domino on kunnon rokkiluola. Tehdään soundcheckiä pitkään ja hartaasti. Innostutaan kokeilemaan uusia riffejä. Uudet biisit tuntuis lähtevän nyt hyvin jos olis vain hieman enemmän aikaa. Hotellimme sijaitsee aivan baarin vastapäätä. Katsomme, kun jengiä valuu sisään taukoamatta, jopa jonottaen. Kun ennen puolta yötä kävelemme sisään on baari aivan tukossa. Puoli yksi aloitetaan, ja voi vittu kun menee hyvin. Jengi on messissä ja soitto kulkee. Ääni kestää paremmin kuin ikinä. Ja paitoja menee kaupaksi aika mallikkaasti. Nimikirjoituksia joutuu keikan jälkeen kirjoittelemaan ranne vääränä. Ja nauttimaan alkoholituotteita. Uni yllättää kuitenkin jo kello viiden jälkeen. Kiertueen paras hotelliaamiainen tähän saakka.

HELSINKI, SEMIFINAL 8.11.2000
Matkalla kuunnellaan uutta CMX:ää. Ei ole oikein autoilumusaa. Vaihdamme Spinal Tapiin. Videoryhmä asettelee valoja kun saavumme paikalle. Niistä tulee hienot. Soundcheckin jälkeen riennämme Hongiston kanssa Pasilaan, jossa on Radiomafian haastattelu. Ajamme kuolemaa halveksuen ja eksymme pari kertaa. Ehdimme kuitenkin paikalle juuri ja juuri ennen sovittua aikaa. Huomaamme taas, että Helsinki on aivan liian iso kylä maalaispojille. Keikka menee helvetin hyvin. Paras ikinä. Jengiä on perkeleesti ja meininki yltyy hurmokseen. Innokkaimmille jätkille pitää antaa karatea kesken biisin. Tuntuu, että miehet eivät tajua poistua lavalta muuten. No, maihinnousukenkä alavatsaan ja vaikutus on taattu. Joudumme muuttamaan settiä lennossa, koska Sinkkonen hyytyy täysin. Routa ei lopu ja Enkeli vaihtavat paikkaa. Jälkeenpäin toteamme järjestyksen olevan niin parempi. Setin jälkeen poistumme lavalta ja innostumme Sinkkosen kanssa riisumaan itsemme alasti ennen encoreita. Hongisto tekee saman tempun ensimmäisen encore- biisin jälkeen. Eihän hän voi meitä "nössömpi" olla. Osa yleisöstäkin tekee saman. Eiväthän hekään voi meitä "nössömpiä" olla. Harmi, ettei se eräs tyttönen riisunut kuin paitansa, rintsikat jäivät vielä päälle. Toisaalta; kyllähän me suunnilleen tiedämme, mitä niiden alla olisi ollut. Semifinalin takahuone on kyllä paljon ahdistavampi kuin muistinkaan. Ei mitään mahdollisuutta olla rauhassa. Perkele, olin aivan poikki keikan jälkeen, enkä olisi heti jaksanut rientää juttelemaan puolituttujen tai edes tuttujenkaan kanssa. No, nyt oli pakko. Eikä se sitten loppujen lopuksi niin paha rasti ollutkaan. Heti keikan jälkeen sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu joskus vaan niin vitun vaikealta... Riikosen Jyriäkin näen pitkästä aikaa (ex- Pronssinen pokaali, ex-Valtava kääpiö). Mies kävelee isoine leukoineen takahuoneeseen ja juo miun kaljat. Eipä ole Lontoo tai Helsinki miestä muuttaneet... Aamulla heräämme Hongiston kanssa Koskisen Arilta (ex- Valtava kääpiö, nyk. Pool). Mies soittaa meille Maagista Munuaiskonetta ja näyttää Kiss:in videoita. Herää sitä ihminen vähemmästäkin.

KUOPIO, ONNI-KLUBI 11.11.2000
Matkalla kuuntelemme Metallicaa. Ja Lords of the New Churchia. Ajamme Lappeenrannasta Sinkkosen kanssa kahdestaan. Varkauden jälkeen tulemme kolaripaikalle, johon ei virkavalta vielä ole ehtinyt. Kaksi autoa nokkakolarissa, toisessa istuu joku pelkääjän puolella pää veressä. Hurjaa. Pysähdymme, mutta emme jää paikalle, koska auttajia näyttää olevan. Ja ambulanssikin saapuu saman tien. Onni on hurja mesta. Olimme täällä noin vuosi sitten. Herra Hopo on ystävällisimpiä keikanjärjestäjiä, joita tiedän. Nytkin antoi meille keikan jälkeen pullon itse tekemäänsä mansikkaviiniä, jota en tosin ole vielä tätä kirjoittaessani uskaltanut maistaa. Ville Kantee on kuulemma paikalla. Ostaa hupparin ja tykkää keikasta. Hyvä meininki! No, itse keikka on edellisen jälkeen kyllä hieman vaisu, vaikka ihan hyvä onkin. Jengiä on kivasti, mutta ei missään nimessä liikaa. Samaan aikaan paikallisessa hevi-baarissa soittaa Disgrace, ja se varmasti ottaa osansa meiltä pois. Käymme tutustumassa bändin jäseniin ennen keikkaa. Näytti ukoille viina maistuvan. Mukavia miehiä siis. Jälkeenpäin kuulin, että joku bändiläisistä oli sulkeutunut ennen keikkaa vessaan, eikä ollut meinannut uskaltaa tulla sieltä soittamaan. Psykoottista meininkiä. Olemme yötä Jäkälän Simolla. Simo lauloi Hullu Ukko ja Kotiteollisuudessa joskus 90-luvun alussa. Katsomme Tabuja aamuun saakka. Hauskaa on.

LAPPEENRANTA, ILTATÄHTI 15.11.2000
Kotipeli. Paikka on aivan treenikämppämme vieressä. Täällä käymme aina kahvittelemassa ja hakkaamassa pajatsoa. Sinkkosella on teoria asiasta. Meillä kaikilla on niin hyvä, kiinteä perse juuri tämän pajatsonpeluun takia. Loogista. Kotoa, lämpimien lihapatojen ääreltä, on aina jostain syystä vaikea lähteä keikalle. Se on vähän kuin menisi naapuriin kylään, sellaista "ihan kivaa meininkiä". Ei oikein osaa asennoitua. Asenne alkaa kuitenkin muuttua oikeaan suuntaan kun tulemme paikalle. Baari on aivan täynnä. Alkaa jännittää aivan helvetisti. Alkaa Leijona-viina maistumaan. Ei onneksi kuitenkaan liikaa. Keikka kulkee, kulkee vielä hyvin. Soitamme kuulemma helvetin kovaa, Virtanen innostuu luukuttamaan kunnolla. Se on hyvä, lahkeiden pitää lepattaa... Ehkä jokin kuitenkin jää puuttumaan. Jokin semmoinen, jota voisi kutsua "viimeiseksi puristukseksi". Tai en mie tiedä. Ehkä odotukset ovat vaan kasvaneet niin helvetin suuriksi sen Semifinalin jälkeen...

OULU, VOODOO 17.11.2000
Matkalla kuuntelemme Iron Maidenia. Piece of mind ja The number of the beast. Ja sitä vitun Heavy rock- kokoelmaa, joka on yhä täysin käsittämättömän huono. Ja tietenkin Spinal Tapia. Helvetin pitkä ajomatka taas. Selkä on jostain syystä aivan paskana, koskee niin pirusti. Oikeastaan se on ollut kipeänä jo pari viikkoa, mutta nyt olo alkaa tuntua helvetiltä. Olemme perillä vasta klo 20:en jälkeen. Nopea kamojen kasaus ja soundcheck. Ei ongelmia. Teemme leppoisan haastattelun johonkin paikalliseen lehteen. Toimittajalla on kiero visio. Hän aikoo yhdistää meidän ja 69 Eyesin jutun. He nimittäin ovat samassa paikassa soittamassa seuraavana päivänä. Maailmat kohtaavat siis. Tarjoamme toimittajalle kaljan. Mies epäilee, ettei 69 Eyes paljon kaljoja hänelle tarjoile. Saattaa osua oikeaan. Keikka kulkee kuin hirvi. Porukkaa on mukavasti, meininki on hyvä. Muutama tyttökin eturivissä, omituista... Jostain syystä laulan Enkelin kertosäkeen aivan päin helvettiä. En saa tilannetta korjattua, pidän vaan pokerin ja toivon, ettei kukaan huomaa mitään. Yöllä syödään hotellissa pizzaa ja ollaan puhelinyhteydessä Maj Karman poikiin. Miehet ovat Tampereella ja lievästi päihtyneessä mielentilassa. Hyvä, se on miesten toimintaa se! Häiriö lupaa miksata meidän Porin keikan, koska Virtanen ei sinne pääse. Aamulla lähdemme kohti Joensuuta. Älyttömän kauniita maisemia. Huonoin hotelliaamiainen tähän asti. Joku pelastusarmeijan porukka lauloi viereisessä huoneessa virsiä kun yritin Timpan kanssa syödä.

JOENSUU, KERUBI 18.11.2000
Toinen kotikaupunki. Hongisto asuu nimittäin täällä. Iron Maiden taas. Ja Heavy rock- kokoelma. Oikeastaan se alkaa kuulostamaan jo helvetin hyvälle. Saunomme Hongistolla ennen keikkaa. Selkään koskee aivan helvetisti ja se on aivan vinossa. Särkylääkkeeksi nautin hieman viiniä ja viinaa. Kipu ei häviä, mutta olo helpottuu.Eikä jännitä aivan niin paljon. Puoli kaksitoista lavalle. Hyvin menee, toimii kuin hirvi. Paitsi: kitarasta katkeaa kieli Eevan perinnön aikana. Kiertueen ensimmäinen kielenkatkos muuten. Vaihdan varakitaraan, jossa on ohuiden kielien takia myös hieman köykänen soundi. Ja minun halonhakkuutyylilläni vire ei niin ohuissa kielissä oikein pysy kohdallaan. No, se ei menoa häiritse. Fiilis pysyy erittäin hyvänä keikan loppuun asti. Ja hiki on helvetillinen. Ja Enkelikin menee nyt aivan helvetin hyvin. Taas tyttöjä katsomassa. Ja paljon. Alkaa olla jo todella omituista... Keikan jälkeen selkään ei enää koske niin paljon. Euforia päällä. Keikka nauhoitettiin. Harmi, että kitara petti juuri nyt. Varakitaraankin täytyy siis vaihtaa miesten kielet. Keikan jälkeen nautimme alkoholituotteita Kerubissa. Baari on suljettu jo aikaa sitten ja poliisit kyttäävät ulkona. Odotamme heidän poistumistaan ja suuntaamme Hongistolle jatkoille. Menee aamuun, Hynynen sammuu. Sinkkonen ja Sivenius (ex- Pronssinen pokaali, nykyinen Tomi Sivenius ja valomies) kertovat aamulla, että olin kuulemma vetänyt kättä lippaan kun he kantoivat minua sohvalle nukkumaan. Aina valmis! Aamulla koskee joka paikkaan.