SÖTEM TAI SAVEEN - HONGISTO HYPPÄÄ PASKA-HALISEN SAAPPAISIIN

ELÄMÄ - MIKÄ IHANA TEKOSYY RYYPÄTÄ

KUKA ON KOSMONAUTTI MAXIM HEPATIT?

MAANANTAI 13.11.
Takana on keikat Jyväskylässä ja Kauhajoella. Lutakon keikka on silkkaa timanttia. Kauhajoellakin kulkee, mutta jengiä on yllättävän vähän. Se ei meitä kuitenkaan haittaa, toimitus on timangia parinsadan porukalle.

Hongisto on ottanut Paska-Halisen roolin bussissa paskan musiikin soittajana. Pyörityksessä on jotain ihan käsittämätöntä ranskalaista sötem-sontaa aamuyön tunteina. Siihen paskaan on ihana herätä sunnuntaina krapulassa. Pakko aloittaa paikkailu välittömästi, ei sitä muuten kestä.
 

Maanantaina olen kondiksessa taas. Illalla kuvataan Lappeenrannan kodissani Sohvaperunoitten ”julkkisjakso”, jossa olen vaimoni ja tyttäreni kanssa mukana. Sessio on vaivaton. Vaivattomaksi sen tekee se, että hörpin samalla terästettyä glögiä.

TIISTAI 14.11.
Teen toisen kierroksen demotekstit kappaleisiin Työn sankari sekä Maailma nukahtaa. Laulan ne ja laitan Miitrille eteenpäin, jotta hän kuulee laulumelodiat ja voi niiden perusteella miettiä kappaleisiin koristekitaroita.

KESKIVIIKKO 15.11.
Viimeinen biisi demolaulujen kohteena. Teen toiset demosanat Vääräleukaan, joka muotoutuu viimein kappaleen oikeaksi nimeksi. Samalla muutan säkeistön ”laulumelodiaa”. Laulumelodia on sitaateissa, koska sitä ei ole, biisi on silkkaa huutoa alusta loppuun. Laitan lauluraidan Miitrille. Miitri soittaa ja kertoo, että tämä on aika vahva ehdokas ensimmäiseksi singleksi. Mies pistää minulle biisin takaisin kaikkine kitaroineen. Kuuntelen biisin, alan taipua samalle kannalle.

TORSTAI 16.11.
Laitan Vääräleuan levy-yhtiöön tärpiksi, että kelpaako. Euge Valovirta kuittaa, että nyt lähtee saatana! Mutta minne? Sitä ei voi tietää.

SUNNUNTAI 19.11.
Takana on keikat Vaalassa ja Sappeessa. Ennakko-odotuksista huolimatta molemmissa on hyvin jengiä. Soitto kulkee tietenkin moitteettomasti. Siirryn Paska-Halisen kanssa la-su -yönä keikkojen jälkeen Lahden asemalta Helsinkiin vanhan liiton reittibussilla, joka on rengasrikon takia melkein tunnin myöhässä. Sitä on ilo odotella kylmässä aamussa viiden aikoihin, kun nukun asemalla seisaaltani.

 

 Viimein perillä Helsingissä. Nukun muutaman tunnin ja suuntaan Länsiterminaaliin, sillä Duo Kummitusjuna vetää Vadelmavene -komediaristeilyllä keikat tänään ja huomenna. Molemmat menevät hienosti, vaikka maanantain keikassa onkin vahva krapulalisä. Risteilyn kohokohtina toimivat kuitenkin Pommi ja Gommi -show, sekä Kalevauva.fi:n keikka. Molemmat ovat timangia.


KESKIVIIKKO 22.11.
Matkaan vahvassa krapulatilassa junalla Tampereelle vaimoni ja Zaanin kanssa, joka on edellisenä iltana yllyttänyt minut hulluttelemaan lähiravintola Frendissä Etelä-Haagassa. On pakko paikkailla parilla viinillä, säätäna. Zaani jatkaa Tampereelta Ouluun. Siellä on kuulemma perhe odottelemassa. Ihme tekosyitä.

Minulla on treenit Leevi and the Leavingsin sekä Jarkko Martikaisen ja Siiri Nordinin kanssa Klubilla ennen tämän illan keikkaa. Edelliset vedot olivat Tavastialla melkein kaksi kuukautta sitten, joten on syytäkin vähän treenata. Jännittää ihan vitusti, jo tässä vaiheessa päivää. Bändi toimittaa hyvin, minä vähän sinne päin.

Illan veto on jo parempi minun suhteeni, mutta jännitys ei häviä missään vaiheessa. Se vaikuttaa laulamiseeni sekä kroppaani, joka tärisee hulluna koko vedon ajan tuoden ääneen pientä ylimääräistä vibraa, jota vihaan. Mutta muuten menee oikein hyvin.

Pakko käydä keikan jälkeen Telakalla nollaamassa tilanne. Eli viinaa kitusiin, säätäna. Ja kunnon rähinät siihen päälle.

TORSTAI 23.11.
Minulla on vapaata iltapäivään klo 16 asti. Se tarkoittaa sitä, että juoksen muutaman levyliikkeen läpi ja käyn syömässä sushia. Muutama levykin löytyy, Jeff Buckleyn Grace, Sex Pistolsin Spunk sekä Jethro Tullin Thick as a Brick, jotka kaikki jostain syystä levykokoelmastani puuttuvat.

Aaltonen soittaa, että Hongisto on soittanut muutamassa tunnissa bassot seitsemään (tietenkin) kappaleeseen Miitrin Matalapaine-studiolla. Jumalauta, homma toimii, olen miehistä ylpeä! Yleensähän levyjemme bassot on soitettu minun tarkan natsivalvontani alla, olen vauhdissa opettanut biisien rakenteet Hongistolle, mutta enää siihen ei näköjään ole tarvetta. Mies on treenannut, säätäna! Hieno meininki. Suuntaan Klubille treeneihin hyvällä fiiliksellä.

Treeneissä Martikainen ojentaa minulle tuliaisen Riihimäeltä: The Pogues Box Setin. Olen iloinen.

Illan keikka on huomattavasti eilistä rennompi, ja sen myötä parempi.

Hämpyn tytär on ajanut illalla Tampereelle uudella autollani, ja vie minut ja vaimoni keikan jälkeen takaisin kotiin Lappeenrantaan. Olemme perillä kuudelta aamulla.

Arvatkaa, nukuttaako?

PERJANTAI 24.11.
No, vitut nukuta! Herään joskus klo 12 aikoihin, vaikka olen täysin poikki vieläkin. Vedän jo viikon ylläni olleet kuteet niskaani ja suuntaan Uus-Lavolan KiBarssiin, jossa minulla on kuumat treffit Aaltosen kanssa. Juomme juomat, pekuloimme ja siirrymme Miitrin pajalle kuuntelemaan Hongiston basso-osuudet läpi. Editoimme niitä hieman lisää, ja pian myös Sinkkonen ja Hämppy liittyvät seuraan. Kuuntelemme biisit vielä kerran läpi, ja täytyy sanoa, että Hongisto on hoitanut homman hienosti. Otamme sen kunniaksi drinkit ja suuntaamme illan keikkapaikalle Amarilloon, josta minä jatkan kotiin.

Saunomisen ja kunnon nusuttelun jälkeen siirryn takaisin keikkapaikalle. Äänenpaineen tarkastus menee hienosti. Olemme valmiita keikalle ja viihteen etulinjaan! Siirrymme sinne menemällä katsomaan Maniaa Kolmeen Lyhtyyn. Kyseessä on siis ns. KT-etkot, jossa bändi, johon kuuluu rumpali, kitaristi/laulaja ja pystybasisti vetävät meidän biisejämme akustisesti. Toimii kuin tauti! Tajuan, että ainakin Kiertotähti toimii herkempänä versiona mainiosti, samoin kuin muu aika yllättäväkin biisi, joita tuntuu setissä riittävän. Tämän jälkeen siirrymme AvotSiehen katsomaan Wöyhin akustista settiä, jonka Hyyrysen veljekset meille toimittavat. Sekin toimii saatanan hyvin. Ärsyttävän lahjakkaat Hyyrysen veljekset.

Meanwhile in the jungle: Amarillossa on jengiä on niin saatanasti, kun lompsimme paikalle. Tunnelma on saatanan hyvä. Soiton ja varsinkin laulun suhteen keikka on kuitenkin tämän syksyn heikoin. Ehkä illan aikana oli liikaa toimintaa, emmekä kerkeä päästä aallon päälle, mutta onneksi se ei näy yleisön tunnelmassa. Meitähän se kyllä hieman vituttaa keikan jälkeen, ja syyllisiä haetaan. Se löytyy minusta ja oudosta monitoroinnista, sillä esimerkiksi Vuonna yksi ja kaksi -biisissä en kuule yhtään mitään, mutta kokonaan monitorimiehen syyksi tätä ei voi laittaa. Petehän on tänään hautajaisissa jossain Pohjanmaalla, ja häntä tuuraa Mokoman miksaaja.

Silti ei juurikaan vituta, sillä ammattimies ei vähästä säiky. Mutta vähän pitää skarpata, se on myönnettävä.

LAUANTAI 25.11.
Lähtö Amarillon edestä on klo 12.30. Suuntana on Forssa. Siitä en jaksa kirjoittaa sen enempää, mutta keikasta tulee syksyn kovin. Pete ”Spektri” Salo on mukana taas monitorilandian isäntänä.

Niin se elämä heittelee. ”Ihan hyvästä” timantiksi vuorokaudessa.

Olen yhdeksän päivän aikana vetänyt kahdeksan keikkaa. Alkaa olla aika väsy. Ja aina kun herään, ulkona on pimeää. Ahistaa ihan vitusti.

PERJANTAI 1.12.
Liikun junalla Helsingistä Seinäjoelle. Ravintolavaunussa on tunnelmaa.

Olen tällä viikolla allekirjoittanut kustannussopimuksen ensi keväällä tulevasta kirjastani, jonka toisen version lupaan toimittaa kustannustoimittajalle tammikuun loppuun mennessä. Käytän tulevan lomani siis sen kirjoittamiseen. Samalla pitäisi viimeistellä 13 biisin sanat, mutta ne alkavat olla aika hyvässä hapessa. Edessä on siis vain laskettelua. Tavallaan.
 

Seinäjoella tapaamme keikkamyyjämme. Mietimme tulevaisuuttamme, ja toteamme, että se on olemassa. Kevät ja kesä alkavat hahmottua. Mutta niistä sitten myöhemmin.

Keikka on aika perkeleen lähellä täydellisyyttä. Jengiäkin on saatanasti, säätäna. Sitä täytyy juhlia. Hiippailen keikan jälkeen Mikan, Suvin ja Hongiston kanssa vanhan liiton yökerhoon, josta meidät heitetään viimeisinä asiakkaina korvista repien pihalle Seinäjoen kylmään yöhön.

LAUANTAI 2.12.
Kalajoen Merisärkkä on hankala paikka. Keskityn siihen nukkumalla bussissa lähes koko matkan.

Jengiä on vähän, kuten täällä aina, mutta keikka on pirun tiukka ja hyvä. Hese nukkuu sen aikana hotellilla. Siirrymme keikan ja baarin jälkeen bussiin odottamaan häntä, ja lähtö on lopulta joskus aamuyön tunteina. Minä olen sammunut jo ennen sitä, hyppään bussin takatilasta ylös innokkaana osallistumaan etuosassa tapahtuvaan juhlintaan. Kysyn, että miten kauas olemme jo edenneet. Vastaus on murskaava: olemme tulleet kuulemma kokonaiset sata metriä. Bussi oli juuttunut keikkapaikan edessä olevaan jäiseen ylämäkeen ja jätkät ovat joutuneet tunnin verran hiekoittamaan sitä, että pääsisimme aloittamaan kotimatkan.

Vituttaa niin paljon, että on pakko vetää kunnon aamukännit. Perillä Karjalassa olemme joskus iltapäivällä.

TIISTAI 5.12.
Matka Joensuuhun alkaa kympiltä aamulla Joutsenosta Lakkalan talleilta, jossa Hese on rassannut bussia, ja nukkunutkin siellä lähtöhetkeä odottaen. Sitkeä sissi, säätäna.

Hongisto saa matkalla uuden lempinimen: kosmonautti Maxim Hepatit. Siitä ei sen enempää.

 Syksykiertueen päätöskeikasta tulee timanttinen. Ihan vitun hieno tunnelma, ja tupa on täynnä. Ennen keikkaa kuvaamme takahuoneessa ”lehdistötilaisuuden” Kotiteollisuuden tulevaisuudesta. Mediaa ei tietenkään paikalla ole, koska sitä ei sinne ole kutsuttukaan, ellei sitten NoSori! -lehden päätoimittajaa lasketa mukaan. Mutta miksi laskettaisiin, sillä hän on tänään hieman toisessa roolissa.

Kamat kasaan, bussiin ja takaisin Etelä-Karjalaan. Minä sammun jo ennen Tikkalaa, jonne Hongisto jää. Herään bussissa aikaisin aamulla, otan pari drinkkiä ja jatkan unia kotona. Illaksi siirryn AvotSien itsenäisyyspäivä -bileisiin, jonne sammun myös. Nyt on vahvaa näyttöä! Vanhus alkaa olla näköjään hieman poikki.

SUNNUNTAI 10.12.
Olen perjantaista lähtien ruokkinut Lappeenrannassa minun ja vaimoni sukua sekä ystäväpiiriä jouluruuilla, sillä me pakenemme viettämään joulua ulkomaille. Joulun viettomme perinteisessä suomalaisessa mielessä on siis tässä.

Tänään on edessä Leevi and the Leavings -keikka Turussa. Hyppään autokyytiin kympiltä aamulla ja jatkan Pasilasta junalla eteenpäin. Perillä Turussa olen klo 15.30.

Keikka on kasilta. Siitä tulee Tampereen jälkimmäisen keikan ohella paras Leevi-keikka ainakin minun osaltani. Hieno meininki, ja Gong on täynnä. Saan yöllä kyydin takaisin Helsinkiin, vaikka tanssikenkä veisikin Turun yöhön. Teen kuitenkin järkiratkaisun. Saan myös illan aikana Jarkko Martikaiselta vinyyliversion YUP:n Homo Sapiens -levystä, joka tekee minut kovin iloiseksi.

MITÄ TAPAHTUU NYT?
Hongistolla on vielä 6 biisiä bassottelematta. Hän hoitaa ne Miitrin kanssa heti kun kerkeää. Minä viimeistelen levyn tekstit ja aloitan laulamisen joskus tammikuussa Helsingissä. Samalla hoidamme myös levyn jäljellä olevat kitarat ja taustalaulut.

Duo Kummitusjuna heittää Oulussa ja Rovaniemellä keikat joskus tammikuun lopussa. Samalla Radiopuhelimien J.A. Mäki hoitaa tulevalle levyllemme tulevat omat lauluosuutensa.
Levyn ensimmäistä singleä tähdätään helmikuuhun, levyä johonkin maalis- tai huhtikuun kieppeille. Seuraava kirjani ilmestyy viimeistään kesäkuun alussa.

Kotiteollisuuden kevään kiertue alkaa 9.3. Laukaalta. Minulla alkaa Leevi and the Leavingsin, Jarkko Martikaisen ja Siiri Nordinin kanssa rundi joskus helmikuun alussa.

Mutta päällimäisenä on nyt mielessä, että lähden Thaimaahan kirjoittamaan ja lomailemaan. Kiertelemme muutaman viikon siellä, ja vaimoni sanoin: ”Pitäähän meidän Bangokissakin olla ainakin yksi yö, jotta päästään käymään huorissa.”

Ei muuta kuin kohti valoa, jota ei ole.

Kiitos kaikille, oli sairaan kiva vuosi taas! Palataan päiväkirjan äärelle heti kun tulevan levyn lauluosuudet alkavat.

- hynynen 12.12.2017