Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
KOTITEOLLISUUDEN ESIINTYMISIÄ 2019
Keikat myy Dex Viihde Oy

Huhtikuu
la 27.04.2019 Tampere, Hot Rod & Rock Show
ti 30.04.2019 Oulainen, Hewiä Wappua! 

Toukokuu
Ei varmistuneita keikkoja

Kesäkuu
la 08.06.2019 Loppi, Perunarock
su 09.06.2019 Hyvinkää, Rockfest
pe 14.06.2019 Kuopio, Rock In The City
la 15.06.2019 Vaasa, Rockperry ReLoad
pe 28.06.2019 Oulu, Rock In The City
la 29.06.2019 Yksityistilaisuus

Heinäkuu
pe 05.07.2019 Rauma, Rock In The City
pe 12.07.2019 Lahti, Rock In The City
pe 19.07.2019 Kouvola, Rock In The City
la 20.07.2019 Pihtipudas, RiihiRock
pe 26.07.2019 Rovaniemi, Rock In The City
la 27.07.2019 Tuusniemi, Hojo Hojo

Elokuu
pe 02.08.2019 Karvia, Karvia-Päivät
la 03.08.2019 Lappeenranta, Rock In The City
pe 09.08.2019 Jyväskylä, Rock In The City
pe 16.08.2019 Joensuu, Rock In The City
la 31.08.2019 Kortesjärvi, Sivuluisurock

JUUSTOPORTTITEORIA ON TOTTA!

HAAGAN VIINA-, VITTU- JA KAATUILUINSTITUUTISTA, PÄIVÄÄ!

KIERTUE JATKUU, VAIKKA UKONHAUTA KIUKUTTELEE
- bussin nimi jo kertoo, että sillä on naisen sielunelämä, arvot ja muut hevonvitut

VANTAA, TULISUUDELMA pe 3.3.3017
Tunnen Pulisuudelman kutsun kiivaana. Niin kiivaana, että päätän olla selvänä ja hyppään auton rattiin. Rattiin, joka on päällystetty pandan nahalla. Tarkoitus on hakea Illi, Miitri ja Jari ja suunnata kohti Viipurin porttia puoli kahteen mennessä.

Takana on hiihtolomailua jossain vitun kylpylässä, sekä biisintekotalkoita työhuoneella. Edellinen yö on mennyt kasatessa kahta uutta biisiä. Hyvä meininki meneillään siis. Mieli on kirkas ja selkeä. Mieltä painaa ainoastaan kylpyläreissun keskinkertainen keilasuoritus, mutta onneksi kausi on vasta alussa. Kauden huippukohta kuitenkin lähestyy. Se on Lappeenrannan humppakeilaus joskus huhtikuussa.

Mutta nyt asiaan. Saan auton parkkiin, haen muutaman evästölkin, narautan ensimmäisen niistä auki ja matka voi alkaa.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Olemme perillä liian nopeasti. Minä ja Miitri teemme haastattelun johonkin hevilehteen tai -foorumiin, en minä tiedä. Aaltonen alkaa olla aika simassa ja puhuu levottomia. Minä päätän, että hoituuhan se haastattelu näinkin. Kerrankin joku muukin on äänessä kuin minä.

Syömme ja tarkkailemme ääniä. Ne tulevat kovina ja kiivaina. Ensimmäistä kertaa bändin historiassa joudun todistamaan, kun Miitri soittaa aivan mitä sattuu. Olemme hämillämme ja vetäydymme huoneisiimme.

Thumbnail imageTapaamme takahuoneessa. Paikalle lappaa jengiä niin saatanasti Tiina Lymistä Zaanin kautta kimmokkeella Stam1nan Hyyryseen. Skaala on mieletön! Ja kaikki ovat ihan vitun sekaisin. Käyn parvekkeella palauttelemassa biisien sanoja mieleeni, sillä huomaan setin olevan täynnä yllätyksiä, säätäna. Siellä on Kruuna/klaava, Soitellen sotaan, Vuonna yksi ja kaksi ja kaikenmaailman muut hevonvitut. Parvekkeella saan samalla todistaa, kun ensimmäinen yleisön edustaja heitetään niska-perse -otteella ravintolasta pihalle. Iso mies jää oven taakse sönköttämään portsarille jotain, josta ei hyvälläkään tahdolla selvää saa.

Se kuuluu asiaan, meininki on siis kohdillaan. Ei auta, ei auta, hyökkäykseen on käytävä.

Thumbnail imageVittu, että lähtee! Alku on täynnä vauhtia, vaarallisia tilanteita ja muita hevonvittuja, sitten alkaa rauhoittua. Vedämme zenimäisellä tyyneydellä, Miitrikin on ruodussa taas. Yleisö puolestaan ei, se mylvii kuin sonnilauma, mikä se onkin. Hyrde käy vetämässä Soitellen sotaan välikohdan. Setti loppuu, suuntaamme lavan taakse parvekkeelle puuskuttamaan. Kuittaamme encoret ja pakenemme takahuoneeseen.

Loppuyön tapahtumat ovat julkaisukelvottomia. Niin ne ovat Vantaalla aina.


KAUHAVA, TIIKERI la 4.3.2017

Kohtaamme aamiaisella, tai osa meistä kohtaa. Tunnelma on hiljainen.
Nousemme bussiin. Hyrde loikkaa siihen myös, samoin vaimoni. Alkaa viinapeijaiset, läpän heitot ja muut hevonvitut, jotka kaikki hakevat vertaistaan.

Pysähdymme juustoporttiteorian kohdilla syömään ja tajuamme, että bussin paineet laskevat. Jarrut häviävät, auton etupää viistää maata. Samoin kuin penikseni.

Tuntia ennen Kauhavaa nukahdan, herään perillä. Bussi puretaan ja Hese vie sen korjattavaksi. Tajuamme, että on parasta jäädä tänne yöksi, autoa tuskin saataisiin kuntoon niin nopeasti, että Hese kerkeäisi nukkumaan riitävästi.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Se tarkoittaa kevyttä suojakänniä keikkapaikan alabaarissa. Sen jälkeen on ruokailu ja sound check. Koska Hyrde on messissä, treenaamme pikaisesti Maanalaiset ja Viinamäen läpi, joissa mies vetää stemmoja levylläkin. Ongelmia ei ilmene.

Vetäydyn huoneeseen lepäämään, laitan puhelimen soimaan yhdeltätoista. En tajua tarkistaa akun tilannetta ja tietenkin puhelin sammuu. Herään kolmea yli kaksitoista siihen, kun Spete hakkaa huoneen ovea ja herättää minut. Pitäisi olla jo keikalla kuulemma.

Juoksen takahuoneeseen, raavin samalla unihiekkaa silmistäni. Paniikki iskee. Siirrämme keikan alkamaan puoli yksi. On pakko, sillä minun täytyy saada kossua, jotta saan koneen käyntiin.

Ja sehän käynnistyy, keikka on ihan vitun hyvä! Minun osaltani ehkä kevään paras tähän mennessä. Hyrden vierailutkin menevät putkeen, joten keikan jälkeen voimme olla pirun tyytyväisiä. Yleisöä on paljon, mutta se on aika vaisun oloista, soitamme heille siis vain yhden encoresetin.

Sitten havahdunkin vaimoni kanssa alakerran uima-altaasta. Sen jälkeen kylmän saunan kautta vetämään viinaa.

Aamulla istuessani aamukahvilla Kauhavan auringon porottaessa suoraan vasempaan silmääni, olen onnellinen. Edessä on vielä koko päivän kestävä kotimatka bussilla, joka ei vieläkään ole kunnossa. Päätämme silti ottaa riskin ja yrittää sillä Karjalaan.

Se tarkoittaa armotonta viinarallia ja sitä, että maanantaina valuu hiki, vaikka ei mitään tekisikään.


VIHTI, CANTINA ANTONIO NUMMELA pe 10.3.2017

Mihin helvettiin me olemme menossa? Tätä mietin, kun istun paitavastaavamme Paska-Halisen kyydissä matkalla kohteeseen.

Paikka on nimensä veroinen, säätäna. Tex-mex -mesta, jonka lava on niin korkealla yleisöön nähden, että huimaa. Se ei meitä tule haittaamaan, mutta kelaan, että yleisöä se saattaa haitatakin.

Juuri korjattu bussi on kuulemma jälleen levinnyt matkalla, hihna on katkennut tai jotain, mutta jätkätkin pääsevät lopulta perille.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image 

Vaihdan kitaraan kielet ja suuntaamme syömään. Aaltonen vetää annoksen, joka on tarkoitettu kolmelle. Aaltonen, tuo vanha mätisäkki, on nälkäinen ja vetää urhoollisesti lähes koko satsin. Minä syön salaatin, sillä olen homo, ja ihmettelen vieressä, että mitä helvettiä.

Tutkimme ääniä, treenaamme Ukko Perkeleen kuntoon, ja huomaamme, että kuuluvuus on hanurista. Syvältä sieltä.

Takahuone ei vastaa käsitystämme rock-glamourista, mutta siihenhän on totuttu. Alamme valmistautua keikkaan. Hörpin kossua, sillä oletan sen vaikuttavan lavakuuluvuuteen positiivisella tavalla.

Thumbnail imageEi se vaikuta, mutta asenteeseen se vaikuttaa. Vedämme täydelle baarille helvetin hyvällä sykkeellä perus puolentoista tunnin setin ja encoret päälle. Se Ukko Perkele menee vähän sinne päin, mutta hyvin kuitenkin. Kuuluvuus lavalla on yhä huono, se vaikuttaa fiilikseen ja ennen kaikkea laulamiseen, mutta näiden kanssa on vaan elettävä.

Thumbnail imageHelvetin hauskaa. Hörpimme keikan jälkeen viinaa ja minä hyppään Halisen kyytiin. Sinkkonen jää baarin pitäjän kanssa väittelemään, että onko takahuoneviinat meidän vai baarin omaisuutta. Baarin pitäjä päättää, että viinat kuuluvat heille ja pakkaa ne jonnekin piiloon.

Perillä menen virittelemään Haagan alakertaan takkatulen, jotta jätkien on hyvä saapua myöhemmin aamuyöstä sinne nukkumaan.

Sammun takan ääreen.


HELSINKI, PRESSA 11.3.2017

Jätkät ovat pääseet perille. Virittelen aamiaista koko porukalle. Hongisto karkaa lähibaari Frendiin paikkailemaan. Lämmitän pihasaunan ja nautimme hienosta kevätsäästä. Rento tunnelma. Aaltonen ja Isotalo ovat kadonneet jonnekin muualle yöksi. Ehkä he ovat ripulilutkailemassa keskenään, en tiedä.

Virallinen valvoja Wurpsi saapuu tonteille ja kirjoittaa meille viralliset paperit jatkaa toimintaa. Hyppäämme siis bussiin ja suuntaamme kohti Helsingin keskustaa.

Vaimollani oli synttärit eilen, ja juhlimme niitä Pressan ravintolassa. Sieltä suuntaan äänenpaineen tarkastukseen, jossa ei ilmene ongelmia. Kehittelemme Aaltosen kanssa uuden riffin, joka on timanttia. Alamme päästä tunnelmaan. Karmilakin ilmoittaa, että voisi tulla katsomaan keikan muutaman vuoden tauon jälkeen. Lupaan olla laittamatta hänen nimensä vieraslistaan. Muutan mieleni, kun hän laittaa viestillä kuvan rinnoistaan.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Näin se vaan menee, pääsy vieraslistaan edellyttää satsauksia. Tämä naisillekin tiedoksi.

Jumalauta, keikkahan lähtee. Kuuluvuus on lähellä täydellistä, yleisöä on saatanasti, meno on yhtä kuuma kuin täysmaratoni Helvetissä. Ihan saatanan hieno yleisö, hauskat meiningit ja muut hevonvitut.

Se vaatii asiaan kuuluvia toimia. Vedämme lärvit, vaikka Pressan takahuonetarjoilu onkin normaalia niukempaa tälläkin kertaa. Karmila avautuu ja kertoo, että settiä kuunnellessa ja katsellessa oli tullut mieleen, että onhan tässä muutama hienokin biisi kimpassa tehty. Tuntuu hyvältä kuulla tuo, se antaa toivoa tulevaan.

Ilon kautta. Havahdun aamulla paikkaustoimista hotellin tupakkihuoneessa. Kuuntelemme Alice in Chainsia ja siirrymme Pub Ikkunaan. Wurpsi kirjoittaa lupalaput tähänkin toimintaan.


KOUVOLA, HOUSE OF ROCK pe 17.3.2017

Kouvola, tuo Suomen Kouvola.

Saavun paikalle Hämpyn kyydillä Helsingistä.

Tekniikka kasailee jo kamoja, kun saavun. Vaihdan kitaraani kielet ja suuntaan takahuoneeseen. Siellä on täysi rähinä päällä. Myös Viikatteen Kaarle on paikalla. Hän uhkaa kuitenkin lähteä Lahteen tuota pikaa.

Ei se vittu mihinkään lähde. Kun saavumme takahuoneeseen äänenpaineen tarkastuksen ja hotellireissun jälkeen, mies vetää takahuoneessa viinaa miehen elkein. Auto on kuulemma myyty ja nyt juodaan siitä saatuja rahoja. Näin toimii rautainen alkoholin ammattilainen.

Keikka on hieno, baari on tukossa, mutta pientä vajausta on lähinnä minun soitossani. Demppikäsi ei toimi ihan niin hyvin kuin voisi. Ei paras, mutta priimaa se on silti, olkoon se tuomioni illan tapahtumista.

Hyvä maku jää suuhun.


KIURUVESI, PELTOHOVI 18.3.2017

Siitä ei ole tietoakaan enää aamulla. Suussa maistuu paska. Käyn aamiaisella, vaihdan kuulumisia Neljän Ruusun Koden ja Laden kanssa (olivat eilen Anjalassa) ja suuntaan siiderikauppaan. Pitkä matka vaatii asiaan kuuluvat matkajuomat ja muut hevonvitut, säätäna.

Olen parin viikon ajan tehnyt työhuoneella minun ja Miitrin uusia biisejä demoiksi. Nyt on aika testata, uppoavatko ne jätkiin. Tuntuu uppoavan. Viisitoista biisiä on kuunneltavana, savotta on siis melkoinen. Kehittelyä tapahtuu, sovitamme lennossa, pari hylätäänkin. Lupaan jatkaa talkoita heti kun kotiin pääsen. Jos joskus pääsen, sillä nyt suuntaamme syvälle Savon sydämeen. Ja Savohan on tunnetusti helvetin paha mesta.

Perillä tapahtuu ruokailu, sillä nälkä on saatanan kova. Paikallinen kylähullu seuraa toimiamme sivusta ja höpöttää itsekseen pilkkihaalareissaan. Selkeä Putoushahmo - Höpöttäjä.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Testailemme kamoja, kun porukkaa valuu jo sisään. Kaikki on kunnossa. Joku huutaa Kuurankukkaa. Huumori on vaikea laji ja savolaiset eivät sitä osaa. Tiedän kokemuksesta.

Serkkuni saapuu vaimonsa kanssa paikalle. Vaihdamme kuulumisia hotellihuoneessa. Ne ovat Hongiston mielestä niin mielenkiintoisia, että hän nukahtaa. Herätän hahmon ja suuntaamme takahuoneeseen.

En muistanutkaan, että täällähän on loistava bäkkäri, saunat ja kaikki. Pullot aukeavat, alkaa armoton keskittyminen, amok-juoksu kohti Helvettiä.

Jengiä on niin saatanasti, kun astelemme lavalle alkunauhan soidessa. Keikasta tulee ihan he-le-ve-tin kova. Puolitoista tuntia tykitystä ja siihen vielä muutamat encoret päälle.

Savo on hulluuden ydin, ja juuri sen takia se on ollut meille aina hyvä. Tätä mietin, kun istun koko aamuyön bussissa, sammun ja hyppään perillä Mestari Bromanin kyytiin ja suuntaan kotiin Voisalmeen jatkamaan aina kesken jääviä viinanjuontitalkoita.

Vaimo on vastassa luudan kanssa. Se on kuulemma juuri tullut lentäen Helsingistä.


LAHTI, MÖYSÄN MUSAKLUBI pe 24.03.2017

Möysä on jotenkin symppis paikka. Hyvä fiilis lähteä sinne. Matka menee taas demoja kuunnellessa. Kaikilla alkaa olla fiilis, että helvetin hieno levy tulossa taas. Julkaisijasta ei vaan ole vielä tietoa, mutta sitä kerkeää miettiä syssymmällä.

Perillä käymme Vanhassa Mestarissa drinkillä. Syömme ja tarkkailemme soundeja. Treenailemme muun muassa Kuningas Mammonan kuntoon.

Soittoaika on jo puoli kymmeneltä, joten juuri muuta emme kerkeäkään tekemään. Porukka lojuu takahuoneessa, minä elvyn Hesen kanssa hetken bussissa. Selvennykseksi kerrottakoon, että emme elvy vierekkäin.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Hiihtelen takahuoneeseen, tunnelma tuntuu olevan kohdillaan. Kossu avautuu, meno kiihkeytyy. ”Kiihkeytyy”? Onko sellaista sanaa olemassa? No, nyt on, hyväksykää asia. Samalla kuulemme, että ennakkomyynti on ollut niin sanotusti kohdillaan. Tupa tulee täyteen.

Keikka hiipii millä tahansa asteikolla sarjaan legendaarinen. Hongisto pyörittää persettä niin perkeleesti, se aiheuttaa muutamia vääriä säveliä, mutta nekin ovat rakkaudella soitettuja. Kahdet encoret ja takahuoneviinojen kimppuun. Iltaan ollaan sen verran tyytyväisiä, että saamme sitä bäkkärille lisää.

Katselemme tupakkapaikalla, kun hyvännäköisiä mimmejä hiihtää kohti keskustaa niin perkeleesti. Ei muuta kuin perään ja hotellin viereiseen baariin. Suvi vetää siellä jo karaokea, kun astumme ovesta sisään.

Tila on tukeva, hotelliin kävely aiheuttaa yöllä hieman ongelmia. Mutta onneksi tahtotila päästä perille on vahva.


SASTAMALA, VAMMALAN SEURAHUONE la 25.03.2017

Aamulla jonotamme Teerenpeliin, sen ovet aukeavat vasta kahdeltatoista (vai oliko se yhdeltä, en muista enää). Viimein pääsemme sisään. Myös Viikatteen Kaarle hipsii paikalle. Eikä se siihen taaskaan jää, parin drinkin jälkeen hän päättää lähteä mukaan Sastamalaan. Lähtö on klo 14. Matka menee jälleen demoja fiilistellessä. Kohta osaamme varmaan soittaa uudet biisit läpi ilman erillistä treenaustakin.

Perillä etsimme ruokaravintolaa, mutta sitä ei löydy. Päätämme syödä keikkapaikan alakerrassa. Kielessä alkaa olla sen verran laastaria, että minä päätän mennä hotellihuoneeseen elpymään heti äänenpaineen tarkastuksen jälkeen. Kalle ottaa taksin ja suuntaa takaisin Lahteen. Tämä toiminta menee sarjaan järkiratkaisut. Mikäs siinä, alkuilta Sastamalassa oli mukava.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Herään puoli tuntia ennen keikkaa, ja suuntaan takahuoneeseen. Meininki on jälleen riehakas, hyvä fiilis mennä lavalle.

Ja mikäs sinne on mennessä, kun paikka on tukossa jälleen. Äänenpaineen tarkastuksessa säikähdimme hieman lavasoundia, mutta nyt se tuntuu olevan parempi. Helvetin hieno ja mukava keikka taas. Täytyy sanoa, että ammatinvalinta on mennyt kohdilleen, homma on nautittavaa yhä. Vähän kuin seksi, siihen ei tunnu kyllästyvän koskaan.

Suuntaamme takahuoneeseen ja sitten pimenee. Havahdun portaiden alapäästä siihen, että päästä suihkuaa verta. Olen kuulemma pyörinyt portaat alas, ja paikalle on soitettu jo ambulanssi. Ensihoitajat paikkaavat minua hetken takahuoneessa, mutta tehtävä huomataan mahdottomaksi. Ei muuta kuin jätkä paareille, ambulanssiin ja Tampereelle ensiapuun.

Kolme tikkiä päähän ja ranne siteeseen. Se on venähtänyt ja helvetin kipeä. Soittaminen on parin viikon ajan kuulemma katkolla.

Jätkät hakevat minut bussilla ensiavun pihasta. Alkaa ryyppäjäiset, jotka hakevat vertaistaan alkoholinkäytön historiassa. Nolottaa sen verran, että vedän aamu kymppiin saakka.

JATKUU, JOS ENSIHOITAJAT SUOVAT...