HYNYNEN - MIES JA PASKA SAMASSA PAKETISSA! KUINKA KÄTEVÄÄ!

KESKIÄKÄISET MIEHET TIEN PÄÄLLÄ

LEVY ON ILMESTYNYT, MUTTA KIINNOSTAAKO KETÄÄN

LOHJA, MONACO NIGHTCLUB, pe 21.10.2016
Hulluus meissä ja ajassamme... Kaikki lähti Lohjan Oluthuoneelta.

Siinä oli ollut yhdenlaista, monenmoista sekä kaikenlaista. Mutta kelataanpa alkuun...

Lähden ajamaan Lappeenrannasta pari tuntia aikaisemmin kuin bändi. Edessä on kirjakauppakeikka Lohjalla, enkä tietenkään voi vaatia bändiä olemaan paikalla samaan aikaan minun kanssani. Ajan siis Helsinkiin ja hyppään reittibussiin. Olen perillä ennen viittä.

Klo 17 olen kirjakaupassa edustamassa. Oikein hyvä meininki. Mukavia hahmoja, vaikka Lohjalta ovatkin.

Katkokävelen keikkapaikalle. Vaihdamme Aaltosen kanssa kielet, käymme syömässä ja tarkastelemme soundeja. Treenaamme Vainoharhan. Päätämme, että se on setin ensimmäinen biisi tänään.

Ihmettelen ääneen, kuka on Saara Aalto. Minulla ei ole mitään tietoa, mutta muut tietävät vähän paremmin ja kuuntelen heitä sujuvasti. Mietin samalla naisen ulkosynnytintä ja nisiä, mutta en Saaran.

Norkoilemme takahuoneessa, tutkimme painosta tullutta NoSori! -lehteä ja naureskelemme. Päätämme, että lehti pitää saattaa säännölliseen julkaisuun. Se vaatii vähän ystävien ja fanien apua, joten laittakaa kaikki kuvia kehiin niin paljon kuin kehtaatte (Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. tai Kotiteollisuuden Facebook). Kunhan ette laita niitä meistä. Äh, kyllä niitä saa meistäkin laittaa.

Jengiä on ihan perkeleesti! Vainoharha aloittaa setin, kompuroin vähän sanoissa, mutta muuten setti menee perkeleen hyvin. Syksyn kovin veto ehdottomasti.

Se tarkoittaa tiukkoja baarijatkoja. Sitten menee muisti.

UUSIKAUPUNKI, HOTELLI AQUARIUS la 22.10.2016
Herään kokkimme Tumpin kotoa. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä on tapahtunut. Päähän koskee.

Taltutan kivun aamupuurolla, sen jälkeen siirryn alkoholiin. Suuntaamme Lohjan keskustaan ja Oluthuoneeseen, jossa pyörähtää iso pyörä. Vedämme Aaltosen kanssa terhakkaat aamupäiväkännit.

Homma jatkuu keikkabussissa. Sinkkonen aloittaa levyraadon, joka hakee vertaistaan. Samalla teemme päätöksen siitä, että aloitamme uusien biisien teon näinä hetkinä. Se on viimeinen muistikuva, sillä minä sammun juuri ennen kun olemme perillä Uudessakaupungissa.

Minut herätetään, suuntaamme syömään, juomaan ja siitä huilaamaan. Jossain välissä tehdään soundcheck, siinä ei ongelmia ole. Sitten on pakko mennä takaisin runkk... nukkumaan.

 

Tapaamme vähän yli tuntia ennen keikkaa takahuoneessa. Kaikki näyttää olevan hyvin. Pullo kossua tyhjenee kuin kivespussit, kertaheitolla. Pyydämme toisen ja olemme valmiita keikalle.

Perkele, ote vain paranee. Jengiä ei ole niin paljon kuin eilen, mutta eniten mitä meillä on Uudessakaupungissa ollut kuitenkin. Tämä on muistaakseni kolmas keikka täällä, korkeintaan neljäs. Ihan vitun hyvä meininki.

Vedimme eilen kaksi encoresettiä, tänään päädymme vain yhteen. Kunto ei riitä.

Paitsi kyllä se riittää. Bussibileet jatkuvat Helsinkiin saakka, jossa hyppään pois bussista. Kävelen himaan ja nukahdan.

Iltapäivällä luen kansainvälisestä internet tietoverkosta, että Vieraan vallan aurinko on Suomen virallisen albumilistan kakkosena. Sitä täytyy juhlia nukkumalla lisää.

KESKIVIIKKO 26.10.2016, LEFFAN ENSI-ILTA
Tapaan jätkät Finnkinossa, jonne saavun Etelä-Haagasta. Nyt on jännitystä ilmassa. Emme ole nimittäin nähneet elokuvaa ennakkoon, emme tiedä siitä mitään. Emme myöskään ole harjoitelleet yli kuukauteen Duo Kummitusjunan biisejä, joten aika Tex Willer -asenteella ollaan liikenteessä. Ammumme lonkalta.

Vedämme kolme biisiä ennen elokuvaa, myös Sinkkonen on cajoneineen messissä. Hongisto keskittyy setin aikana nykytanssiin. Itse biisit menevät helvetin hyvin.

Leffa on paljas, tai ainakin paljastava. Ehkä siinä on hieman liikaa puhetta ja liian vähän toimintaa, mutta olemme tyytyväisiä lopputulokseen.

Minä sammun jatkobaariin, sillä olen nero.

KEMI, CORNER INN pe 4.11.2016
Takana on keikoista vapaa viikonloppu, minulla se meni Helsingin Kirjamessuilla. Meno oli kiihkeähkö. Minä haastattelin Tommi Liimattaa ja hän haastatteli minua. Tunti meni rattoisasti paskaa puhuessa, ja päälle vielä vajaa puoli tuntia nimmareita jakaessa.

Mutta loikataanpa tähän hetkeen. Matka Kemiin alkaa aamulla kello sheitsemän, eikä tämä ole edes vitsi. Edellinen ilta on mennyt röpötellessä, joten päätän ottaa pienet unet. Havahdun hieman ennen Iisalmea.

Toisten päiväunien ja yhdentoista tunnin matkan jälkeen olemme perillä. Viemme kamat hotellille ja suuntaamme Merihoviin syömään. Tunnelma alkaa kohota. Tämän jälkeen tarkkailemme soundeja ja ne ovat jälleen kerran kunnossa. Tosin Hongisto on niin pyörryksissä, että suosittelemme hänelle pieniä unia. Jazzsointuja on liikaa.

Käyn hotellilla huilaamassa ja palaan keikkapaikalle vajaa tunti ennen vetoa. Meininki on hyvä, osa porukasta on saunomassa. Minä avaan valkoviinin.

No, eihän se Janne sitten huilannut. Alkukeikan se vielä sinnittelee, mutta sitten tapahtuu romahdus ja mies päättää satsata eturivin tyttöjen naurattamiseen. Muuten keikka on kyllä fiiilikseltään hyvä. Jengiä on pirusti ja se on, urheilutermein, hyvällä sykkeellä liikenteessä. Mutta silti yksien encoreitten jälkeen Janne-raukka saa kuulla takahuoneessa kunniansa. Sinkkonen huutaa ja minä olen välissä, ettei läski tummu.

Sitten saunaan ja kaikki on taas hyvin. Ainakin periaatteessa.

NIVALA, TUISKULA la 5.11.2016
Tapaamme puolilta päivin bussilla. Jätän kamat sinne ja suuntaan baariin, jossa Hongisto ja Aaltonen jo odottavat. Lähtö Nivalaan on joskus kahden aikaan. Tai heti, kun kamat on saatu autoon.

Matka on leppoisa. Kuuntelemme musaa ja nautimme juomia. Käymme syömässä ja minä otan ruokalevot.

Nivala on uudistunut täysin viime kerrasta. Totaalinen ryhtiliike on totta. Kamat on jo kasassa, kun herään bussissa ja kävelen takahuoneeseen.

Nivalan fanimme Maarit on laittanut pöydän koreaksi. Tarjolla on erilaisia kakkuja ja viinaa. Tulee tervetullut fiilis.

Teemme muutaman biisin soundcheckin. Kaikki on kunnossa. Sitten suuntaamme takahuoneeseen kuluttamaan aikaa.

Käyn vilkaisemassa Yhteiskunnan Mutantit -bändiä, joka soittaa meitä ennen. Sieltä tulee sointu jos toinenkin. Aikamoista taidetta, vaikea saada otetta. Mutta joku visio niillä selkeästi on. Tavallaan tulee mieleen meidän alkuajat joskus 90-luvun alussa. En ole varma, onko se hyvä vai huono juttu.

Perkele, jengi metelöi rajusti ennen keikkaa, hyvä fiilis mennä lavalle. Alkunauhan aikana näen, että porukkaa on pirusti paikalla. Ja keikka kulkee taas normaalisti, tai meidän tapauksessa norjaalisti. Yksi encoresetti ja pakenemme takahuoneeseen syömään loput kakuista ja juomaan loput viinoista. Sillä kakuista ja viinoista me pidämme.

Sitten kamat kasaan ja Karjalaan. Vittu, kun on taas pitkä matka. Aikaa tapetaan levyraadon parissa. Olemme himassa joskus ennen puoltapäivää ja sammun sohvalle välittömästi.

Illalla vedän muutaman drinkin ja katson Rai rai -dokkarin läpi Leirituomiolla -dokkarin innoittamana. Vertaan vanhoja ja nykyisiä aikoja.

Huomaan, ettei meininki ole kymmenessä vuodessa juurikaan muuttunut. Ja sammun.