Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
SINKKOSEN UGGO LUKEE MEILLE PELKOKIELISET UUTISET

LINJA-AUTOSSA ON TUNNELMAA, LINJA-AUTOSSA MUISTI KATKEAA

MIKKELI, WILHELM pe 04.03.2016
Saavun Mikkeliin Helsingistä. Siellä oli kaikenlaista pikku hommaa.

Jätkät purkavat kamoja Wilhelmin edessä, minä kirjaudun hotelliin ja käyn syömässä. Poikkeuksellisesti syön ruokaa. Se on hyvää. Samaan aikaan teen puhelun. Teen sen puhelimella.

Thumbnail imageÄänenpaineen tarkastus menee muuten Sinkkosen Ugon määräämien normien mukaisesti, mutta Aaltosen kitarakamat pitävät outoa hurinaa. Tutkimme sitä aikamme, ja lopulta päätämme olla vaan välittämättä. Näin toimivat ammattimiehet.

Vedämme ihan helvetin hyvän keikan täydelle baarille. Hyvää fiilistä täytyy juhlia. Pidämme siis vanhan liiton takahuonebileet. Meininki on niin irtonaista, että innokkaimpia juhlijoita pitää ajaa ulos huoneesta.

Kaikki eivät osaa käyttäytyä. Minä osaan. Siis sammun.


HELSINKI, PRESSA la 05.03.2016
Krapula on yllättävän vaisu. Aamupalan jälkeen päätän juhlia sitä parilla juomalla. Bussissa selviää, että Sinkkonen on bailannut läpi yön.

Nukahdan ja herää perillä Pressan edessä. Otan huoneen, käyn syömässä ja sen päälle vielä pienet ruokalevot. Sitten soundeja tarkkailemaan. Meininki on perseestä. Meille on määritelty - tällä kertaa ei Sinkkosen Ugon toimesta - että meidän pitää olla paikalla kolmelta ja äänenpaineen tarkastuksen täytyy päättyä viiteen mennessä jonkun kermaperseiden yksityistilaisuuden takia. No, me olemme paikalla sovitusti, ja sen takia piti lähteä Mikkelistä heti yhdeksän jälkeen. Kamoja kasatessa selviää, että salissa pitääkin olla hiljaista jo neljältä. Tämä tarkoittaa sitä, että tekniikan jätkillä on pieni hiki pinnassa.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Hommasta selvitään kuitenkin. Aaltosen kitarahuminakin saadaan haltuun. Eli se hurisee entistä kovempaa.

Käyn kotona Haagassa, sinne saapuu väkeä. Kun aika on kypsä, hyppäämme kaikki autoon ja suuntaamme Pressan takahuoneeseen. Kun kävelemme salin läpi, DJ soittaa, ilmeisesti sattumalta, Boys are back in town -biisiä. Meinaa hymyilyttää, mutta sitten Sinkkosen Uggo käskee pitää suun supussa. Minä pidän.

Keikkahan kulkee, hyvä meininki taas. Yleisöäkin on saatanasti, joten kaikki on kohdillaan. Huutokauppakeisarin sanoin: ”Pitää olla tyytyväinen.”


KOTITEOLLISUUS JA 15. LEVYN OLEMATON SYNDROOMA

STUDIOPÄIVÄKIRJA - OSA 1

SUNNUNTAI 06.03.2016 - TIISTAI 08.03.2016
Minä, Hämppy ja naiseni suuntaamme Viroon hakemaan viinaa studioreissua varten. Suunnitelma oli aukoton, tarkoitus oli tulla maanantaina takaisin, mutta paluu venähtää tiistaihin. Kirjoitan tulevan kirjani ensimmäisen osion valmiiksi ja laitan sen kustannustoimittajalleni. Sitä pitää juhlia tavalla, joka hakee vertaistaan alkoholin käytön historiassa.

Tiistai-iltana haemme Karmilan äänityskamat autoon ja ajamme Lappeenrantaan. Karmila sanoo tulevansa perästä syssymmällä. Ehkä.


KESKIVIIKKO 09.03.2016 - TORSTAI 10.03.2016
Karmila saapuu keskiviikkona Lappeenrantaan. Kuulemme Hongistolta, että Tikkalaan on turha mennä, sillä talo on kylmä ja lumityöt on tekemättä. Aloitamme ryyppäjäiset, jotka hakevat vertaistaan alkoholin käytön historiassa. Samalla kuuntelemme jo joulukuussa äänitetyt biisien rumpupohjat läpi ja mietimme, mitä niille pitäisi tehdä. Ne todetaan hyviksi, rummut ovat editointia vaille valmiit ja biisien rakenteet ovat paria biisiä lukuunottamatta kunnossa.

Tästä on hyvä jatkaa. Mutta ei vielä. Pitää hoitaa pari keikkaa ensin. Näin käski Sinkkosen Uggo.


MARTTILA, KUOKANTALO pe 11.03.2016
Krapula on eeppinen, se hakee vertaistaan. Minä puolestani haen vertaistukea. Saan sitä Aaltoselta, joka tulee aamulla hakemaan minua keikoille. Päätämme ottaa parit loiventavat. Karmila jää nukkumaan työhuoneeseeni Sinkkosen Ugon viereen.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Nukahdan bussissa parin juoman jälkeen ja herään jossain, en oikein tiedä missä. Minulla ei ole aavistustakaan missä Marttila on. Joltain kuulen myöhemmin, että se on jossain Turun lähellä. Onneksi ei kuitenkaan liian lähellä.

Täällä on mahtava kohtelu, kaikki tuntuvat olevan liekeissä. Tarjoilut on kohdallaan takahuonetta myöten. Käymme majoituspaikassamme syömässä hevosen lihasta tehdyt hampurilaiset, ne maistuvat. Teemme äänenpaineen tarkastuksen, ongelmia ei ole. Ihmettelen hetken, että mikä tämä outo tunne sisälläni on. Sitten tajuan, että se on hyvä fiilis. Olen hämmentynyt. Ennen keikkaa se kuitenkin muuttuu säikähdykseksi, kun tajuan paskantavani takahuoneen vessassa verta vain 10 minuuttia ennen keikkaa. Sisuskalut taitavat olla aika heikossa hapessa.

Mutta silti: keikka on ihan perkeleen kova, innostunutta yleisöä on tupa täynnä! Pari encoresettiä varsinaisen setin perään ja sitten takahuoneeseen ryyppäämään.

Yöllä siirrymme bussilla majoitukseen. Minä pakenen maate, jätkillä on saunalla jatkot.


LAMMI, YÖKERHO HOVI la 12.03.2016
Jatkot jatkuvat aamulla, kun hiippailen saunalle. Aaltonen ja Hongisto vääntävät jostain, en tajua mistä. Käyn saunassa ja aamiaisella. Tulen takaisin saunalle ja väittely tuntuu olevan samassa kohdassa kuin ennen aamiaista. Ei auta muu kuin avata pullo ja liittyä seuraan iloiseen, tosin vain kuunteluoppilaaksi.

Siirrymme keikkapaikalle hakemaan kamoja. Saan joltain jätkältä viinipullon, olen siitä ikuisesti kiitollinen. Jatkamme matkaamme Lammille.

Hongisto käy hitaalla. Nimeämme hänet Velton Johniksi.

Täälläkin on pirun hyvä kohtelu. Järjestäjä käy jatkuvasti kyselemässä, onko kaikki kunnossa. Kaikki on. Odottelemme äänenpaineen tarkastusta ja Hongisto nukahtaa. Emme raaski herättää miestä vähäpätöisen asian takia, Illi soittaa basson sound checkissä. Ennen keikkaa Janne kuitenkin herää, kyselee, että milloin mennään checkaamaan. Sanon, että hän voi rauhassa keskittyä vaikka cheekaamaan, työt on jo tehty.

Thumbnail imageEn muista, milloin olisi ollut näin hauskaa takahuoneessa. Nauru raikaa ja läppä lentää tauotta. Se välittyy myös keikalla. Jos eilen oli hauska veto, niin nyt on vielä hauskempi. Ei ehkä soitannollisesti niin hyvä, mutta vitun kova kuitenkin. Ja taas: jengiä on pirusti.

Pakko todeta, että tämän kevään keikat ovat olleet ihan timanttia. Täytyyhän tämän joskus kaatua.

Mutta ei kaadu, koska Sinkkosen Uggo sanoo niin.


STUDIOPÄIVÄKIRJA - OSA 2

HYNYNEN JA KITAROINNIN AINA YHTÄ HÄMMENTÄVÄ MAAILMA

MAANANTAI 14.03.2016
Pientä pohjustusta. KT ei koskaan mene studioon pelkästään tekemään levyä. Ensinnäkin: me emme käytä studiota muulloin kuin silloin kun se on välttämätöntä. Tämä tarkoittaa miksausta, masterointia ja rumpuäänityksiä. Toiseksi: me emme tee levyä, se vaan syntyy hengaillessa. Toki biisit on tehty jo ennen äänityksiä, joskus niitä on rajusti treenattukin, mutta itse äänityssessio on enemmän vain olemista ja äänittelyä silloin kun siltä tuntuu. Aikataulu on olemassa, deadline on tiedossa, mutta sitä kohti edetään niin rennosti kuin mahdollista. Me emme päätä, että ”nyt tehdään levy”, se vaan syntyy.
 

Thumbnail imageTakaisin tähän hetkeen. Päivä on mennyt riehuessa. Haemme soittokamoja Joutsenosta, jossa bussimme seisoo keikkojen välillä ja säädämme kaikenlaista. Arvomme, että kannattaako tänään jo lähteä Tikkalaan vai odotammeko vielä huomiseen. Hongisto on saanut jonkun kylänmiehen, olkoon hänen nimensä vaikka Pasi, lämmittämään taloa meitä varten. Karmila on luvannut saapua Lappeenrantaan tänään. Valmiudet lähtemiseen ja hommien todelliseen aloittamiseen ovat siis olemassa.

Selkä on märkänä. Viikonloppu tuntuu vieläkin vahvasti kropassa ja haisee sen ulkopuolelle.

Karmila saapuu viiden jälkeen. Syömme Voisalmessa karjalanpaistia ja kasailemme kamojamme. Päätämme lähteä matkaan.

Saavumme Tikkalaan, ihanuuksien ihmemaahan, joskus kymmenen aikoihin. Kannamme kamat sisään. Aaltonen nukahtaa. Minä ja Karmila alamme ryyppäämään. Samalla spekuloimme, mihin pystytetään tarkkaamo ja mihin kitarakaappi sijoitetaan, jotta sen ja minun tuottamastani metelistä olisi mahdollisimman vähän harmia ympäristölle.

Menee myöhään.


TIISTAI 15.03.2016
Heräämisiä joskus iltapäivällä. Rakennamme tarkkaamon. Sijoitamme kitarakaapin saunaan. Minä soitan peruskitarat kolmeen biisiin.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Hongisto saapuu paikalle katsomaan isännän ominaisuudessa, että kaikki on kunnossa. Kaikki on kunnossa. Mies avaa putelin ja pitkästyy lopulta meidän lievään väsymykseemme. Hän soittaa Pasin paikalle.

Ne saatanat ryyppäävät ja metelöivät keittiössä läpi yön.


KESKIVIIKKO 16.03.2016
Ukot ovat vieläkin valveilla, kun herään joskus kymmenen jälkeen. Hongisto vaeltelee tiluksillaan eilisillä silmillä kuin vaeltava aave.

Ajamme Kiteelle hakemaan lisää viinaa. Valkoviini on nimittäin loppu. Kolmen aikoihin teemme haastattelun johonkin paikallislehteen. Se on sympaattinen.
Sovitamme Karmilan ja Aaltosen kanssa kaksi biisiä uusiksi, ja sen jälkeen soitan peruskitarat niihin sekä yhteen kolmanteen biisiin. Ei ongelmia. Katsomme telkkarista pätkiä Elastinen Feat. -ohjelmasta ja nauramme kippurassa. Vittu, mitä paskaa.

Suomen televisio ei petä tälläkään kertaa.


TORSTAI 17.03.2016
Aamusauna Aaltosen kanssa on totta. Mies tunnustaa, että käy nyt ensimmäistä kertaa pesulla viikonlopun keikkojen jälkeen. Aaltonen, vitun paha sälli.

Soitan peruskitarat kahteen jäljellä olevaan biisiin, pakkaamme kamat ja suuntaamme Lappeenrantaan. Karmila tulee minun luokseni ryyppäämään. Kuuntelemme Dead Kennedystä ja pyörähdämme keskustassa Apina-baarissa sekä Toteemissa. Hyvä meininki.

Jatkamme ensi viikolla bassojen merkeissä. Tai niin on tarkoitus.


JÄMSÄ, HIMOS AREENA pe 18.03.2016
Aamulla on tukeva krapula, pakko loiventaa. Hyppään Karmilan kanssa bussiin ja nukahdan. Mikko hyppää kuulemma junaan Lahdessa. Onneksi ei sen alle.

Herään perillä. Ääntä ei tule. Jonkinlainen kurkkupöpö on päällä. Käyn Hongiston kanssa syömässä ja tilaan jälkiruuaksi kossu-hunaja-teen. Ääni aukeaa sen verran, että varovaisen äänenpaineen tarkastuksen voi vetää.

Mökillä lämmitämme saunaa tunnin verran, ja kun riisuudun ja menen sinne Aaltosen kanssa, huomaamme, että kiuas ei olekaan päällä. Tilanne on kiusallinen. Kaksi alastonta miestä seisoo kylpyhuoneessa ja miettii, mitä tehdä. Aaltonen ehdottaa, että menisimme yhdessä suihkuun. En osta ideaa.

Kurkun takia pelottaa helvetisti. Sali on tukossa, jengiä on enemmän kuin Himoksella on ollut vuosiin. Ei muuta kuin telemark-alastulolla lavalle.

Thumbnail imageKaksi kolme ensimmäistä biisiä on yhtä helvettiä, sitten kurkku alkaa aueta. Loppukeikka onkin sitten yhtä juhlaa, ihan vitun hyvä meininki. Pete ehdottaa, että vetäisimme encoreissa huutobiisejä, niissä ääneni toimii kuulemma parhaiten. Olen samaa mieltä. Vedämme muutaman encoren, vaikka sattuu ihan vitusti.

Menemme baarin puolelle. Mukava ilta. Sitten sammun.


RAUMA, VARASTOKLUBI la 19.03.2016
Herään mökin yläkerrasta, vaikka olen majoittunut alakertaan. Hämmentävää. En anna sen häiritä, otan pitkän votkahörpyn. Horisontti lonksahtaa paikalleen. Sitten bussiin jatkamaan unia. Olen huomannut, että en saa nykyisin unta muualla kuin Ukonhaudassa. Himassa on turha yrittääkään. Siellä saan nukuttua vain pari tuntia yössä. Pitkät ja jatkuvat bussiunet selittyvät siis sillä.

Herään Raumalla, enkä tajua ollenkaan missä olen. Minut talutetaan äänenpaineen tarkastukseen. Kurkusta ei tule pihaustakaan, ihan vitun paska meininki.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Keikka on jo kympiltä. Hörpin takahuoneessa kossu-teetä. Aaltonen ja Hongisto vetävät unia bussissa ja ilmestyvät paikalle ysin jälkeen. Minä teen kauppaa ravintolapäällikön kanssa. Kaupan kohteena on takahuoneen nurkassa lojuva koskenkorvataulu. Se luvataan minulle ilmaiseksi. Nyt on hyvä meininki. Suvi lupaa hahmolle hupparin.

Keikalle. Kurkkuun sattuu saatanasti, mutta vedämme täydelle salille helvetin hyvän keikan. Ääni lämpiää taas parin biisin jälkeen. Ei se hyvä ole, mutta ei huonokaan. Yleisö katselee hartaana, se lämpenee hitaasti, mutta meillä on pirun hauskaa. Encoreitakin vedetään kurkustani huolimatta, siitä välittämättä.

Selkeä työvoitto. Sitä pitää juhlia. Menemme baarin puolelle odottamaan auton lastausta.

Bussimatka Karjalaan on mukava. Se menee alkoholin ja levyraadon merkeissä. Laatuaikaa siis.


STUDIOPÄIVÄKIRJA - OSA 3

BASSO SOIKOON. NOT.

MAANANTAI 21.03.2016
Olen valmiudessa lähtemään takaisin Tikkalaan. Odotan Karmilan saapumista Helsingistä. Illalla selviää, ettei hän tule. Radiopuhelimien vinyylin koelevy aiheuttaa miehelle harmaita partakarvoja entisten lisäksi.

Minä teen uuden biisin ja äänitän siitä demon työhuoneella. Yöllä teen kahteen biisiin sanat. Tai alustavat sellaiset.


TIISTAI 22.03.2016
Teen aamulla sanat kolmanteen biisiin. Nyt kasassa on yhteensä viiden biisin lyriikat. Kaksi niistä on jo laulettukin tammikuussa.

Karmila saapuu junalla kahdeksan jälkeen. Ajan Nuijamaalle, haemme Hongiston ja ajamme Joutsenoon hakemaan bassokamoja bussista. Ajamme Tikkalaan. Perillä olemme puolen yön jälkeen.

Ryyppäämme aamuun ja katselemme Tabuja.


KESKIVIIKKO 23.03.2016
Ryyppäjäiset jatkuvat, ne hakevat vertaistaan alkoholin käytön kosteassa historiassa.

Teemme ruokaa, käymme saunassa ja kuuntelemme Juicea. Alkuyöstä Hongisto sammuu tuolille ja valuu siitä lattialle. Teen Karmilan kanssa bassocheckin. Kyllä siitä ääntä tulee.

Katsomme Eppujen dvd:tä aamuun. Minä sammun.


TORSTAI 24.03.2016
Thumbnail imageHerään ysin jälkeen sohvalta ja mietin mitä tekisin. Jätkät kuorsaavat kuka missäkin. Kehittelen uuden drinkin. Olkoon sen nimi vaikka Mimosa nro. 7. Isoon tuoppiin laitetaan puolet valkoviiniä, pari senttiä kossua ja tuoremehua. Käy hyvin kulmaan.

Hörpin sitä ja kirjoitan tätä.

Hongisto aloittaa bassotalkoot, ja nyt viimein kun vauhtiin päästään, mies soittaa kuin tuuli. Bassoja tehdään pitkälle yöhön. Vain pari biisiä jää huomiseksi.

...jatkuu kello sheitsemän