Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!

NIIN KAUAS MISSÄ TIPPURI KASVAA -KEVÄTKIERTUE ALKAA

”KT, KT, NÄYTÄ SARVES, ONKO HUOMENNA ROUTA?”

PÄÄOSISSA:
Jouni ”kyläpäällikkö”, ”Voisalmen druidi” Hynynen
Janne ”herra Tattinen”, ”tohtori Huttunen” Hongisto
Miitri ”Sammonlahden Hector”, "Sammonlahden superstar” Aaltonen
Jari-Markus Juhani Sinkkonen

MUKANA MYÖS:
Pete ”Pete” Salo
Mika ”Mika” Isotalo
Marko ”suonionmake” ”Kisälli” Suonio
Ville ”Ville” Virtanen
Hese ”Hese” Tolonen


ALUSTUS:
Ensinnäkin: anteeksi kaikille. Tässä on ollut vähän kaikenlaista, enkä ole kerennyt pitämään minkäänlaista päiväkirjaa alkuvuoden tapahtumista. Jos mikään vitun naismainen päiväkirja nyt edes ketään kiinnostaa. Mutta tässä tulee lyhyt kiteytys tammi-, helmi- ja maaliskuun tapahtumista. Niitä on paljon.

Koko loppukesä 2014 oli käytetty tulevan levyn biisien treeneihin, niiden sävellyksiin, sovituksiin ja välillä tehtiin syyskiertuekin. Kävin kliseemäisesti Intiassa tammikuun alkupuolella ja tarkoitus oli saada levyn tekstit kasaan. Biisien soittopohjat oli siis äänitetty jo syksyllä 2014 kiertueen aikana ja samalla olin tehnyt työhuoneella laulumelodiat ja osat teksteistäkin valmiiksi, mutta nyt oli tarkoitus viimeistellä ne.

En kirjoittanut riviäkään. Join viinaa Keralassa, josta sitä ei edes virallisesti saa.

Saavuin Suomeen tammikuun puolivälissä ja juoksin suoraan Finnvoxille, jossa Karmila oli jo aloittanut soittopohjien miksauksia. Aloin laulaa Finnvox F:ssä ja aloitin Kiertotähti -nimisestä biisistä.

Ei oikein lähtenyt.

Jatkoimme Finnvox C:ssä ja lisäsin samalla alkoholimääriä. Homma alkoi toimia. Samalla tein tekstejä valmiiksi. Levy-yhtiöltä tuli käsky, että pitäisi saada jo ensimmäinen single valmiiksi. Painetta iskettiin päätyyn sen verran vahvasti, että lauloin Kiertotähteä uusiksi. Varmuuden vuoksi vedin myös Emmauksen tiellä -nimistä veisua. Kutsuimme Aaltosen ja nuoremman Hynysen paikalle laulamaan taustoja. Saimme nämä kaksi biisiä valmiiksi miksauksineen, laitoimme ne levy-yhtiölle ja totesimme, että tuossa on, älkää rikkoko itseänne.

Sen verran rankka sessio oli kyseessä, että nuorempi Hynynen sammui kotimatkalla junaan ja heräsi vasta Imatralla. Mutta jotain järkevääkin tapahtui. Levy-yhtiö totesi, että molemmat biisit ovat erittäin hyviä, mutta ensimmäinen single olkoon Emmauksen tiellä.     

Thumbnail imageJussila alkoi masteroida ensimmäistä singleä. Me jatkoimme laulusessioita. Sitä mukaa kuin lauluja saatiin valmiiksi niitä laitettiin Lappeenrantaan Miitrille, jotta hän voisi tehdä niihin taustalauluja ja vielä jotain kitaralisäyksiäkin. Samaan aikaan Perkkiön Kimmo teki vielä Lehmossa, Joensuun kupeessa, editointeja basso- ja kitararaitoihin ja laittoi niitä meille Helsinkiin. Lauloin lisää sitä mukaa mitä tavaraa saatiin studiolle.

Jossain vaiheessa minä siirryin Lappeenrantaan moikkaamaan tytärtäni, jota en ollut nähnyt viikkoihin. Samalla teimme nipun taustalauluja lisää, joihin myös minun ja Hongiston tytär osallistui. Siirryin takaisin Helsinkiin viimeistelemään jäljellä olevia biisejä. Karmila ilmoitti, että Laulu kuolleille -kappaleen basso on niin paskassa vireessä, että se pitää soittaa uudestaan. Lainasimme Janne Joutsenniemeltä (KIITOS!) soittimen ja minä soitin basson sisään. Samalla soitimme myös Pakko on vain kuolla -kappaleen akustisen kitaran ja ohjelmoimme sen mellotron-melodian. Teimme hurjan määrän lauluja, huutoja, karjuntoja ja kitarakiertoja. Samaan aikaan Aaltonen ja Sinkkonen tekivät Pakko on vain kuolla -kappaleen rytmipohjia Lappeenrannassa. Instrumentteinä toimivat Sinkkosen kantapää, pahvimuki, Aaltosen avainketjut sekä teippirulla. Ei puuttunut kuin tiukka ote jatkojohdosta.

Homma oli levällään. Alkoi tuntua siltä, että korttitalo alkaa kaatua.

Kaikesta huolimatta jossain vaiheessa levy alkoi olla viimein valmis. Mutta ei tarpeeksi. Naiseni oli buukannut minulle ja Aaltoselle (itselleen ja Aaltosen naisystävälle myös) matkan Lontooseen, ja jätimme herrat Jussila ja Karmila hoitamaan levyn masterointia kahdestaan. Homma oli kuitenkin jo loppusuoralla, Jussila on luottoukko, joten ajattelin homman olevan hallussa. Lähdimme Lontooseen torstaina ja levy-yhtiö määräsi, että valmista pitäisi olla perjantaina.

No, ei ollut. Sain Karmilalta tekstiviestin Lontooseen, että bassosoundi on perseestä, hän miksaa koko paketin vielä uusiksi. Jussila ilmoitti, että ”tehdään niin kuin rosvot määräilee”. Minä ja Aaltonen otimme oluet. Jossain vaiheessa niitä oli kanssamme ryystämässä Johnny Rottenin serkku. Ainakin omien sanojensa mukaan. Ja kovasti se siltä näytti.

Tulin Lontoosta sunnuntaina ja masterointi viimeisteltiin maanantaina. Vedin kunnon koomat. Homma oli nipussa viimein. Masteroija Mika Jussila kuvasi projektia Facebookissa seuraavalla tavalla. Minä maustoin myös hieman:

”Ensin tehdään biisejä ja demoja, sitten vähän äänitellään, ja äänitelläänkin lisää... ja vielä lisää. Tämän jälkeen 21 biisistä raakataan 10 pois. Sitten aletaan miksaamaan, ja äänitellään samalla vähän lisää, jotta päästään miksaamaan lisää. Tässä vaiheessa laulusolistille alkaa mehu maistua ja mies katoaa kolmeksi päiväksi. Sitten onkin taas jo kiire miksata ja masteroida. No, miksataan ja masteroidaan vaan vähän nopeammin. Sitten masteroinnin jälkeen masteroidaankin uudestaan, jonka jälkeen miksataan taas. Laulaja katoaa jälleen. Tämän jälkeen päästään masteroimaan taas uudestaan.”

Taiteilu on vaikea laji. Ja joku tajusi tässä vaiheessa, että kai tälle kaikelle pitäisi tehdä myös kannet.

Leinosen Teemu oli buukattu hommaan jo aikaisemmin, mutta nyt mies ilmoitti, että hänen tietokoneensa kovalevy on levinnyt. Tällä aikataululla homma ei onnistuisi. Minä soitin vanhalle kansitaiteilijallemme Aki Scharinille, että kiinnostaako. Mies totesi, että tällä aikataululla ei pätkääkään, pitäkää kantenne.

Olimme siis kusessa. Taas.

Promokuviemme ottaja Ville Juurikkala ilmoitti, puhelujen aikana paikalla ollessaan, että hän hoitaa homman ja tekee kaupan päälle myös ensimmäisen singlen videon. Kävimme hommiin. Paketti oli kasassa todella nopeasti.

Kaiken tämän härdellin keskellä olimme muuten käyneet hoitamassa pari keikkaa. Kävimme tammikuun lopussa Kouvolan House of Rockissa sekä Radio Rock -risteilyllä. Kummassakaan emme soittaneet yhtäkään uutta biisiä. Emme uskaltaneet. Suunnittelimme, että treenit alkaisivat vasta maaliskuun puolivälin tietämillä. Näin tapahtuikin. Uudet biisit saatiin nippuun viidessä illassa. Samalla treenasimme kasan vanhoja biisejä, joita ei ole soitettu aikoihin setissä. Tämän taivaan alla -kappaletta emme ole soittaneet koskaan. Kaikki meni hyvin, paitsi sanoja piti muistella kovastikin. Olinhan laulanut tulevan levyn biisit ensi kertaa valmiina vasta studiossa.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image


Tässä vaiheessa joku keksi, että pitäähän meidän kehitellä uusia paitojakin.

Aloimme toimeen. Lopulta ideoita oli paljonkin, joten piti karsia. Traagisin karsinta tapahtui Itsemurhalentäjä-paidan kohdalla, kun joku urpo toteutti asian jossain Alpeilla. Jopa meillä tuli tässä vaiheessa rajat vastaan ja päätimme jättää paidat painamatta. Helvetin hieno se olisi kyllä ollut.

Tässä vaiheessa joku keksi, että pitäähän meidän tehdä levystä myös vinyyli. Ja siihen pitäisi saada ainakin yksi bonusbiisi. Alkoi ahdistaa. Mutta siitä myöhemmin.

Nyt vihdoin asiaan. Eli alkoh..., eiku keikkoihin.


LEVI, HULLU PORO AREENA la 21.03.2015
Etelän hulluus keskellä Lappia! Tuulipuvut kahisee, mutta meininki on kohdillaan. Ulos ei kyllä ole mitään asiaa, sillä täällä joutuu suustaan kiinni muutaman metrin välein. Jotkut ovat joutuneet kiinni peniksestäänkin. - hynynen

Takana on treeniviikko. Kolmena iltana olemme kokoontuneet Imatralle ihmettelemään, että tuleeko tästä mitään. Tuli siitä. Setti oli kasassa ja paljon muutakin. Mutta Levillä tulisimme keskittymään vanhempiin biiseihin. On liian aikaista soittaa uusia, jos Emmausta ei lasketa mukaan.

Soittokamat on laitettu Leville aikaisemmin tällä viikolla matkahuollon kautta. Treenit hoidetaan siis kakkosvahvistimilla ja -rummuilla.

Minä menen Helsinkiin jo torstai-iltana. Tapaamme perjantaina lentoasemalla ja suuntaamme turvatarkastuksen jälkeen oluelle.

Käynnistämme armottoman rai rain, joka jatkuu Rovaniemellä. Käymme Alkossa. Ostamme pari pulloa Gambinaa ja muuta mehua ja ne tyhjenevät automatkan aikana. Olen aivan tillin tallin, kun aloitamme äänenpaineen tarkastusta. Tajuan, että nyt on syytä mennä maate. Näin tapahtuu.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image


Herään tuntia ennen keikkaa ja suuntaan takahuoneeseen. Teen drinkin. Menemme lavalle AC/DC:n tahtiin. Porukkaa on mukavasti. Soitamme hieman tokkuraisen keikan. Tuntuu, että ajatus on hieman hakusessa, keskittyminen ei ole täydellistä. Syytän tästä itseäni ja alkoholia, joka on tehnyt minulle taas kepposet, mutta homma hoituu rutiinilla. Mutta onko se tarpeeksi? Ei minulle, täytyy parantaa.

En ole juhlatuulella. Käymme toki baarin puolella, mutta pian suuntaan jo nukkumaan. On aikainen lähtö kotiin ja vanhus ei jaksa.

Olemme jo aamulla Helsinki-Vantaalla. Hyppään taksiin ja suuntaan Haagaan ottamaan parin tunnin unet. Alkuviikosta Aaltonen tulee Helsinkiin ja teemme nipun haastatteluja sekä käymme Finnvoxilla tekemässä Väärä aika, väärä paikka -nimisen bonusbiisin Kruuna/klaava -levyn vinyyliversioon. Biisi on tehty sessioissa lähes valmiiksi, mutta se pudotettiin ajan puutteen vuoksi pois jatkosta.

Olen asennoitunut laulamaan kappaleen, sillä sanat siihen olivat jo valmiina. Yllätyn helvetisti, kun tajuan Finnvoxilla, että olen laulanut sen jo muiden biisien teon yhteydessä! Minulla ei ole asiasta mitään muistikuvaa. Vauhti on ollut siis kova. Ja lääkitys.

Miitri laulaa biisiin stemmat ja homma on purkissa. Suuntaan keskiviikkona Lappeenrantaan, sillä tarkoitus on jatkaa soittotreenejä.


NURMES, BOMBAN TALO pe 27.03.2015
Täällä ollaan oltu vain kerran aikaisemmin. Tupa oli niin täynnä jengiä, että lattiat ja seinät notkuivat. Hullu meininki! Ja törkeen hyvät safkat. -hynynen

Säätana, täällä on lunta! Etelä-Karjalassa huojuivat palmut ja minä, kun lähdimme matkaan.

Hongisto on kuskina! Hesellä on muita menoja ja ajattelemme käyttää tilaisuutta hyväksemme ja säästää hieman. Tai enhän minä tiedä minkälaista palkkaa Hongisto kuskin hommista nostaa.

Takana on taas pari iltaa treenaamista. Pistämme kamat nippuun torstai-iltana ja sovimme, että seuraavaksi treenailemme vain sound checkeissä. Minä aloitan tenttaamaan uusien biisien sanoja eläimen raivolla.

Matkalla syömme karjalanpaistia Ristiinassa. Täällä syömme sitä lisää. Törkeän hyvää, jälleen kerran. Sitten vaihdamme Aaltosen kanssa kielet ja teemme pitkän äänenpaineen tarkastuksen, jossa treenaamme nipun uusia biisejä. Tänään niitä aiotaan soittaa kolme tai neljä.

Kymmenen aikaan käyn kuuluttamassa ihmisille, että soitamme heille uuden levyn läpi kokonaisuudessaan. Pistämme levyn soimaan ja pakenemme takahuoneeseen.

Kiva pöhinä. Jännittää. Emmauksen tiellä on soitettu jo Levillä, mutta muiden uusien biisien ensi-ilta on tänään. Painetta on päädyssä. Ja maalillakin.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image
Sitten leipomaan. Leiki kuollutta, Kruuna vai klaava, Emmauksen tiellä, Hulluutta ja humalaa, Veri valuu maahan... Setti on täynnä riskejä. Ja Tämän taivaan alla soitetaan ensimmäistä kertaa livenä. Se menee pirun hyvin. Mutta sanoja joudun haeskelemaan vähän jokaiseen uuteen biisiin. Niin selkärangassa ne eivät vielä ole, että klaaraisin ne kaiken jännityksen keskellä.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image
Porukkaa on kivasti, mutta ei niin paljon kuin viime kerralla. Mutta hyvä pöhinä näistä lähtee. Aivan kelpo keikka.

Takahuoneessa tutkitaan hieman viinapullojen sisältöjä. Ihan mielenkiintoisia, mutta silti minulle tulee pian uni.


KUOPIO, KUOPIO-HALLI la 28.03.2015
Kuulin, että tänne asetellaan jotain typerää hevirockin Suomi-Ruotsi maaottelua. Me puhumme itsemme ulos tästä asettelusta. Eihän me sitä paitsi edes olla heviä, säätäna!. Muuten kyllä pidän Kuopiosta kovasti. Hyvä kaupunki meille. - hynynen

Nyt ei ole kiirettä. Käymme aamiaisella, tai lounaalla oikeastaan, ja syömme - yllätys, yllätys! - karjalanpaistia. Maistuu helvetin hyvälle vieläkin.

Valumme Kuopioon. Minä tietysti nukun tämän lyhyenkin matkan. Sataa vettä ja ahdistaa. Ahdistus kuitenkin häviää, kun törmäämme heti takahuoneessa Mokoman iloisiin veijareihin. He ovat jo omien ääniensä tarkkailun tehneet, joten he poistuvat elpymään. Me kasailemme (myös minä olen mukana!) soittokamamme, testaamme ne ja kaikki tuntuu olevan kunnossa.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image


Pummaamme Aaltosen kanssa joltain järjestysmieheltä kyydin keskustaan, sillä keikan odottelu Kuopio-hallin pukukopissa tuntuu ahdistavalle. Etsimme lätkävapaata ravintolaa, mutta sitä ei tunnu löytyvän. Kolmannella kerralla osumme oikeaan ja nautimme ihanan hiljaisuuden vallitessa parit juomat. Sitten taksilla takaisin kohteeseen. Keikka on pian, sillä me soitamme jo toisena.

Ei lähde hyvin. Toisena oleva Kivireki on niin peruskauraa, että en jaksanut kerrata sen sanoja ennen keikkaa. Se on soitettu viimeiksi tammikuun lopussa, joten sen sanat eivät pullahtanutkaan suoraan selkäytimestä ja laulan saman säkeistön kolmasti. Se vituttaa hetken, mutta kun pääsen sen yli, niin loppukeikka on juhlaa. Jengiäkin on sen verran paljon, että tunnelma kohoaa kunnon sfääreihin, tai fääreihin kuten meillä Karjalassa sanotaan. Lyhyt tunnin setti on ohi liian pian, pakkaamme auton ja suuntaamme kotiin. Mokoma ja joku ruotsalainen bändi jää hoitamaan homman loppuun ja pyyhkimään loput pölyt, jos niitä vielä meidän jäljiltä sinne jäi.

Varmuutta pitää saada vielä lisää, mutta eiköhän homma jo ensi viikolla hallussa ole. Joka tapauksessa kevään rundi on alkanut! Ja se tuntuu hyvältä nivusissa.

Jatkuu liian pian...