CROCS AND ROLL

KOTITEOLLISUUS - TUO MUSIIKIN JA ALKOHOLIN SAUMATON LIITTO

ROCK YOU LIKE A JURRICANE

- Mukana menossa myös Voltti-Make sekä Laatta-Pete


KUOPIO, HENRY´S PUB torstai 10.04.2014
Kuopio, Kuopio.... missäs se nyt olikaan? Henkan soittoaika on loistava (21.30), eli Savossa tiedetään mistä on kyse, kerrankin. Eli siitä, että pelimannien pitää päästä mahdollisimman nopeasti juomaan viinaa. Henkka on varmaan juuri tästä syystä paikka, jonne minulta jää aina keikkavaatteet, kamerat ja muut rojut keikan jälkeen takahuoneeseen. Joskus myös sielu. Niitä on sitten kiva kysellä jälkeen päin. No, onneksi asiat eivät ole niin huonosti kuin eräällä tuuraavalla miksaajallamme, joka jätti kerran ITSENSÄ Henkan takahuoneeseen sammumalla sinne otettuaan liian pitkän drinkin keikkajuomastani. "Paskat tässä mitään viinaa ole" -kommentti kävi kohtalokkaaksi.
- hynynen

Harjavallan katastrofi on unohdettu. Tai ainakin kaikki muut paitsi Sinkkonen ovat sen unohtaneet. Nyt on siis aika käydä kohti uusia ja ylittämättömiä haasteita.

Eipä siinä mitään. Syömme hyvin hotellimme ravintolassa ja käyn ennen äänenpaineen tarkastusta tutkimassa Kuopion Anttilan levytarjonnan, koska Levykauppa Äx on jo kiinni. Tajuan, että Anttilan levyosasto kuolee. Se on selvää ja ikävää.



Ystävämme Rostin Kaitsu, tuo Teosto-uggeli Luojan armosta, tulee moikkaamaan meitä. Etsimme jonkun hänen tietämänsä rokkibaarin ja nautimme siellä olutta ja pullollisen KISS-viiniä. Hintaansa nähden se on varsin juotavaa. Juon mutisematta, vaikka en mikään KISS-fani olekaan. Mutta olenhan alkoholi-fani.

No, keikkahan on silkkaa riemujuhlaa. Homma toimii, ja intoudumme jopa jamittelemaan kesken setin. Kehittelemme kovasti U2/ Blondie -henkisen riffin, jota jammailemme pitkään. Niin kauan, että se jää mieleen. Anteeksi siitä, yleisö. Vedämme kaksi encoresettiä ja siirrymme pienen huilin jälkeen baarin puolelle ryyppäämään.

Vauhti on siis päällä. Sen verran hyvin, että minun pitää poistua kesken baarijatkojen nukkumaan. Kunto ei kestä.


VANTAA, TULISUUDELMA perjantai 11.04.2014
- Aah, "Pulisuudelmakin" on listassa! Kollegat määrittelevät tämän maanpäälliseksi ruotsinlaivaksi. Sitähän se onkin. Verkkoja heitellään veteen, mutta meille tämä on aina ollut hyvä mesta. Jengiä on perkeleesti ja meininki on raivokasta. Naisia on pitänyt kärpäslätkien kanssa huitoa jaloista. Ja voin kertoa, että täällä muusikkokin saattaa silloin tällöin saada ...turpaansa, jos ei muuta. Miksaajaltamme pöllittiin kerran auto Tulisuudelman edestä. Uhkasimme kotisivujemme välityksellä laittaa "mopopojat" varkaan perään ja auto löytyikin yllättävän nopeasti jostain Keravalta. -hynynen

Ihan vitun kova krapula, mutta niin on muillakin. Hoipertelen bussiin ja nukahdan. Herään vasta perillä Vantaalla.



Kieltenvaihtotalkoot on tosiasia. Ja kitaran puhdistus. On nimittäin sen verran eilistä hikeä ja likaa pinnassa, että on pakko toimia.

Normaalit liikkeet. Ruokaa, jonka aikana suunnittelemme tulevaa Hynynen Roastia Sinkkosen ja Perankosken kanssa, äänenpaineen tarkastus ja sitten lepoa hotellihuoneessa. Kaikki tuntuu olevan kunnossa. Ja onkin.

Vedämme helvetin hyvän keikan ja jälleen kahdella encoresetillä. Pulisuudelma on meidän paikkamme, selkeästi. En vaan oikein tiedä, onko se hyvä vai huono juttu.


ANJALANKOSKI, KANTRI INKEROINEN lauantai 12.04.2014
- Tästä tulee seikkailu! Ei mitään havaintoa paikasta. -hynynen

Nyt tulee pitkä päivä. Hämppy on saapunut Hummerillani mestoille eilen ja kello 13 aikaan on aika suunnata kohti Tampereen kirjamessuja. Kauhea krapula on tosiasia. Sitä on pakko vähän korjailla. Yllättäen saavumme kuitenkin paikalle ajoissa, hoidan esiintymiseni kunnialla ja sen jälkeen keskitymme oleelliseen. Eli juomiseen. Maistelemme viinimessujen tarjontaa, hyppäämme autoon ja suuntaamme kohti Anjalankoskea. Matka menee Stray Catsia kuunnellessa, sillä aurinko paistaa ja meininki on leppoisa. Vasta siinä vaiheessa, kun laitan Stam1naa soimaan, alkaa takapenkin naisosasto kommentoimaan voimalliseen sävyyn musiikkivalintojani.

Jätkät ovat tehneet äänenpaineen tarkastuksen ilman minua, joten suuntaan ruuan jälkeen suoraan hotellihuoneeseen huilaamaan. Vajaat tuntia ennen keikkaa menen takahuoneeseen, jossa on hyvä tunnelma. Kiva nähdä jätkiä pitkästä aikaa. Oikeasti. Onhan välissä melkein vuorokausi. Kerkesi tulla jo ikävä. Takahuone edustaa ns. vanhaa liittoa, sillä tupakointi on sallittua takan edustalla. Se tarkoittaa sitä, että koko takahuone tuoksuu (kyllä, minun mielestäni se on tuoksu) röökille.

Ilmeisesti auton ilmastoinnin takia ääni on todella maassa. Kurkkua koskee, eikä äänessä ole mitään voimaa. Mutta ei ole mahdollisuutta valittaa. Pakko rynnätä kulli kovana viihteen etulinjaan.



No, ääni ei ole parhaimmillaan, mutta meininki on. Ihan saatanan hyvä keikka! Se päättyy encoreitten jälkeen oksenteluun. Niin vahvaan, että joudun matkalla takahuoneeseen kieltäytymään parista nimikirjoituksesta. Anteeksi siitä. kin.


NIVALA, PUUSTELLI torstai 17.04.2014
- Klassikkopaikka. Täältä meillä on tapana laittaa postikortti keikkamyyjällemme ja kiittää kokemuksesta. Takahuoneessa on aina huono tarjoilu, mutta onneksi paikalla on aina yksi innokas fani, joka laittaa lisukkeita omasta pussistaan. Kivespussistaan. Hyvä ja innokas yleisö ja hyvät saunatilat. -hynynen

Matka Nivalaan on vähän sama kuin matka Helvettiin. Se alkaa liian aikaisin, kuolleena ja se kestää ihan perkeleen pitkään.

Minä makaan krapulaani pois, jonka olen onnistunut saamaan kalsariryypiskelyllä remonttia tehdessäni. Bussin etuosassa raikuu nauru, mutta en ymmärrä mille nauretaan. Varmaan minulle.

Perillä suuntaan ostamaan pattereita ja viinaa, sillä tiedän, että Nivalassa ei takahuoneeseen sitä tuoda. Viinaa siis. Teen samalla havainnon, että paikalliset ihmiset ajelevat harvinaisen mauttomilla autoilla. Osa näistä vitun autoilijoista ottavat minusta kuvia. Miksi vitussa? Mitä vittua he niistä hyötyvät?

Kirjoitamme Nivalan perinteisen "kiitos näistä keikkapaikoista" -kortin keikkamyyjällemme, teemme hyvän äänenpaineen tarkastuksen ja vetäydymme. Kuka mihinkin. Minä vetäydyn norjaan. Kun saavun takahuoneeseen, huomaan, että sinne on tulut ruhtinaallisesti herkkuja. Muun muassa juustokakku. Mutta siihen en uskalla ennen keikkaa käydä käsiksi. Käyn siis käsiksi kossuun. Maku ja vaikutukset ovat tutut ja turvalliset.

Keikka rullaa ja on jopa hyvä. Vedämme pitkästä aikaa Taivas tippuu -biisin. Kaksi encoresettiä ja sitten alkaa armoton ryyppäys. Joka päättyy siihen, että minä, yllättäen, sammun.

Ei siis mitään uutta länsirintamalta.


RAAHE, FLIRT perjantai 18.04.2014
- Kauhea nimi. Älkää kysykö kumpi, Raahe vai Flirt. Tästä paikasta ei ole mitään tietoa. Tännekin lähdemme siis tutkimusmatkailijan asenteella. "Jouni Hynynen - Raahen läpi 30 minuutissa." Siinä uusi ohjelmaformaatti. -hynynen

En muista matkasta mitään. Ensimmäinen havainto on se, että olemme perillä ja Hongisto naurattaa bussin etuosassa jotain mummoa, joka kuulemma on hänen vaimonsa veljen ex-vaimon äiti. Muistaakseni.



Kovaa peliä Raahessa. Teemme kai jonkinlaisen soundien tarkastuksen ja suuntaamme huoneisiin, jotka ovat erittäin asiallisessa 70-luku -henkisessä motellissa. Nimeä en enää muista, mutta paikassa on luonnetta. Ihanaa hengailla välillä paikassa, joka ei kuulu mihinkään ketjuun.

Herään tuntia ennen keikkaa ja kävelen keikkapaikalle, jonne muut ovat menneet jo aikaisemmin. Tunnelma takahuoneessa on kohdillaan. Ei muuta kuin leipomaan.

Viimeiksi kun olimme Raahessa paikalla oli vain kourallinen ihmisiä. Nyt niitä on useampi kourallinen. Ihan helvetin asiallinen veto kahdella encoresetillä. Jää hyvä mieli.

Motellille paluusta en muista mitään. Suuntaan nukkumaan. Mutta jätkillä on sen verran hyvät jatkot, että Kisälli saa uuden lempinimen: Voltti-Make. Se johtuu siitä, että mies rikkoo kuperkeikalla hotellin oven ikkunan. Pete ristitään puolestaan Laatta-Peteksi. Syy tähän on varmaan selvä.


OULU, NIGHTCLUB TÄHTI lauantai 19.04.2014
- Oulu on aina hyvä, puhuvatkin melkein samaa murretta kuin myö. Muutenkin ovat samalla asenteella liikenteessä eli aina täysiä vaikka seinää päin. Oulun Tähden takahuoneessa meille tultiin kerran näyttämään tissit. Ne näyttivät... no, tisseiltä. -hynynen

Aamu alkaa selvityksillä. Selvittelemme rikkoutunutta ikkunaa, maksamme sen, juomme muutamat eheyttävät juomat ja neuvottelen parista baarijakkarasta, jotka haluaisin ostaa. Emme pääse hinnasta yhteisymmärrykseen, joten asia jää kesken. Suuntaamme bussille ja aloitamme matkan kohti Kajaania.



Rällääminen jatkuu bussissa, joten äänenpaineen tarkastus menee vähän sinne päin. Päin persettä itse asiassa. On pakko suunnata hotellille nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Se kannattaa. Keikka menee helvetin hyvin ja jengiä on saatanasti sitä todistamassa. Parin encoresetin jälkeen on hyvä mennä takahuoneeseen, joka on täynnä tuntemattomia ihmisiä, jotka juovat meidän oluitamme. Vituttaa, ja toivotan kaikille oikein vittumaista matkaa kohti helvettiä.

Ei hetken rauhaa, saatana.


KAJAANI, ROCK HOUSE KULMA sunnuntai 20.04.2014
- En tiedä onko paikka sama, mutta kaupunki on. Viimeiksi kun olimme Kajaanissa opimme hyppäämään Wii-pelin mäkihyppyä kännissä. Tämä tapahtui takahuoneessa, koska huomasimme, ettei kaupungissa ollut muutakaan tekemistä. Täällä tuli myös joku nuorison edustaja, keikan ollessa jo lopuillaan, kysymään monitorimieheltämme: "Anteeksi, mutta pääsisinköhän minä tämän keikan vieraslistalle?" Paras stand up on monesti tahatonta. -hynynen

Aamusta ei ole mitään havaintoa. Herään kunnolla vasta Kajaanissa, jossa meidät otetaan ihanasti vastaan. Pariteinityttöä tulee luokseni ja toinen heistä lähestyy minua vanhan liiton kirjeellä. Ihan mahtavaa.

Olemme asiasta niin liekeissä, että päästämme heidät ruokailun jälkeen katsomaan meidän soundcheckiämme. Tai en tiedä, onko se mikään etuoikeus. Mutta hauskaa on joka tapauksessa. Ainakin meillä. Niin hauskaa, että soitamme jopa Minä olen -kappaleen. Ensimmäistä kertaa vuosiin. Vai soitimmekohan se jo aikaisemmin tällä viikolla? En voi enää muistaa, koska laiskuuttani kirjoitan tätä vasta toukokuun lopulla.

Käyn nukkumassa hotellilla. Tuntia ennen keikkaa suuntaa keikkapaikalle.


Ihan saatanan hyvä keikka. Jostain syystä Kajaanissa on homma toiminut aina. Helvetin mukavan tuntuisia ja vastaanottavaisia ihmisiä. Ihmisiä isolla C:llä.

Mitähän tuokin tarkoitti?

Minä olen -sanat on vähän hakusessa, mutta sehän on normaalia.


VIITASAARI, PIHKURI perjantai 25.04.2014
- Onkohan tämä se sama paikka, jonka pihalla olemme soittaneet joskus? Silloin käytimme nimeä Pihtari. Keikan jälkeen menin Sinkkosen kanssa baarin puolelle ja meiltä otettiin pääsymaksu. Maksoin molempien liput nauraen. Myöhemmin ovimies, tajuttuaan keitä olemme, tuli tarjoamaan rahoja takaisin, mutta sanoin, että antaa olla, oli niin hauska kokemus. -hynynen

On se. Hyvä niin.

Viikko on mennyt uusia biisejä treenatessa ja äänittäessä. Demoja tehden siis. Saamme talteen 9 biisiä, joista 7 on hyviä. Loput kaksi vaativat vielä kehittelyä. Ja sanat on tietysti kesken joka biisissä.



Mutta sitten Viitasaareen. Ja pienessä krapulassa. Olen päättänyt, että täällä lähtee talviturkki. Ja niin tapahtuukin. Ruokailun ja äänien tarkkailun jälkeen suuntaamme rantasaunalle ja osa porukasta käy uimassa. Uiminen on toimintaa, joka tapahtuu vedessä ja se kastelee ihon, joskus jopa hiukset. Hyvä meininki on tosiasia.

Odottelemme keikkaa takahuoneessa. Paikalle lentää luutineen ohjelmatoimistomme Dex Viihteen, joka sijaitsee Kyöpelivuorella, naisparvi. Nauratamme heitä hetken ja sitten onkin aika mennä keikalle.

Kulkee erittäin hyvin taas. Kahden encoresetin jälkeen suuntaamme huoneeseen ihmettelemään, mitä oikein tapahtui. Ehkä jotain maagista, sillä eturivissä oli poikkeuksellisen kauniita naisia. Ja takanakin. Jopa Minä olen alkaa jo sanojen puoleen kulkea.

On syytä juhlaan. Otamme Dexin naisseurueen kainaloihimme ja suuntaamme baariin ryyppäämään. Ilta päättyy siihen, että meidät talutetaan tylysti ulos ravintolasta. Okei, valomerkki on tullut, mutta meillä ilta on vielä kesken.


KAUSTINEN, VIIHDERAVINTOLA KONSTA lauantai 26.04.2014
- Tämäkin on klassikkopaikka. Ensimmäinen keikkamme Konstassa oli niin pienellä lavalla, että minun piti siirtää jalka valotelineen takaa efektille, jos halusin lisätä säröä. Tämän jälkeen siirsin jalan takaisin. Muuta liikettä lavalla ei voinutkaan tehdä. Takahuone oli vielä pienempi, siellä emme mahtuneet edes ryyppäämään. Mutta nythän Konstassa on yksi isoimpia klubi-lavoja tässä maassa, samoin kuin takahuone. Ruokailu on viereisellä Teboililla, siitä on rock-glamouri kaukana. Ja soittoaika on tämän maan myöhäisimpiä, aina lähempänä yhtä. Se johtuu kai siitä, että pohjanmaalaiset eivät osaa suunnistaa baariin selvänä, pitää ottaa aina kunnon pohjat. Hyvä asenne siis. Sopii meille. -hynynen


Kesken jäänyttä iltaa pitää jatkaa aamulla unien jälkeen, sillä viimeistä keikkaa viedään. Aamu alkaa sillä, että suuntaan Aaltosen ja Hongiston kanssa rantasaunalle saunomaan ja uimaan. Samalla tuhoamme myös muutamat keskioluet. Ja puhumme naisista. Se on siitä hyvä aihe, että siinä meneekin muutama tunti leppoisasti.

Ei muuta kuin täydessä kännissä Kaustisen suuntaan ja Viitasaaren Alkon kautta. Minun pitää välillä vähän huilata, mutta kun herään huomaan, että bussibileet on käynnissä. Hyvä niin.

Perillä ruokailemme. Ihan vittuillaksemme käymme eri paikassa missä bändiruokailu olisi. Eli Teboil jää tällä kertaa väliin ja siirrymme vastapäiselle huoltamolle. Sieltä suuntaan Aaltosen ja Hongiston kanssa paikalliseen pubiin juomaan parit eheyttävät. Sieltä köpöttelemme suoraan tarkkailemaan ääniä keikkapaikalle, ja kaikki tuntuu olevan kunnossa. Hyvä soundi, hyvä meininki.

Sitten alkaa piinava odotus keikkaan. Istumme takahuoneessa ja katsemme muun muassa kääpiöpornoa. Alamme päästä tunnelmaan. Ja pääsemmekin.

No, yleisöä saisi olla enemmän. Aika hiljaista on. Mutta se ei meitä haittaa, sillä kyseessä on niin sanottu lomille lomps -keikka. Vedämme helvetin hyvällä sykkeellä keikan helvetin hyvälle yleisölle. Meininki on sellainen, että saamme vetää taas pari encore-settiä. Hyvä Kaustinen, sinä arvaamaton ja aina yhtä pelottava paikkakunta!

Kotimatka on kaaottinen. Minä sammun tietysti ensimmäisenä ja herään vasta noin 50 kilometriä Lappeenrannasta hirveään kusihätään. Hongisto on hereillä. Otamme pullot hanskaan, kuuntelemme uutta demoamme ja käymme kiihkeää analyysiä. Pian heräävät myös Sinkkonen ja Aaltonen ja "pekulointi" jatkuu.

Suuntaamme Hongiston kanssa Lappeen sykkivään ytimeen ryyppäämään. Minä hyppään junaan joskus ennen kolmea iltapäivällä ja suuntaan Helsinkiin naisiin. Sammun ravintolavaunuun, mutta ystävällinen tarjoilija taluttaa minut Pasilan kohdilla ulos.

Karjalan poika on kaukana kotoa. Mutta kotona. Ja VR:lle kiitos/sain siltä paljon.


MITÄ TAPAHTUI TODELLA?
Jatko oli haipakkaa, lomasta ei ollut tietoakaan. Minä tein vapun jälkeen muutaman Duo Kummitusjuna -keikan Aaltosen kanssa. Kävimme Karhulassa, Keravalla, Lappeenrannassa sekä Ruokolahdella. Ne menivät niin hyvin kuin näillä lihaksilla on mahdollista.

Hynynen Roast oli Helsingin Savoy-teatterissa joskus toukokuun alkupuolella. Ilta oli hauskin koskaan. Minulle vittuilivat Andre Wickström, Pirjo Heikkilä, Teemu Vesterinen, Mari Perankoski, Sinkkosen Jari ja illan veti Zaani. Ilta oli täynnä itkunaurua ja se päättyi kunnon ryyppäjäisiin Manalassa. Näiden rientojen jälkeen hyppäsin koneeseen ja suuntasin Jenkkeihin pariksi viikoksi. Kävin muun muassa katsomassa Elviksen tilukset.

Kesän keikat alkavat perjantaina 6.6. klo 6 Kaarinasta. Juhannus on vapaa, mutta muuten tehdään kaikki viikonloput elokuun puoliväliin asti. Duo Kummitusjuna tekee ainakin kolme keikkaa kesällä. Keskiviikko 11.6. Lappeenrannan Levykauppa Äx, Tammerfest M/S torstaina 17.7. sekä M/S Camilla Lappeenrannassa perjantaina 18.7. on tässä vaiheessa sovittu.

Kesän alussa käymme Finnvoxissa äänittämässä pari uutta biisiä. Mihin nämä tulevat, se on vielä vähän epäselvää. Mutta jos kaikki menee putkeen, niin syksyllä julkaistaan iso kokoelma, joka on jatkoa Murheen mailla -kokoelmalle. Mukaan tulee myös dvd-matskua. Kai. Kassellaan. Vähän hankalaa puhua asiasta, kun emme tunne levy-yhtiöstämme enää ketään.

Keikkojen lomassa kesällä treenaamme nipun uusia biisejä Joensuussa. Syyskuussa alkaa joskus ilmestyvän seuraavan Kotiteollisuus-levyn äänitykset.

Näillä eväillä jonnekin. Tulevaisuuteen.

- hynynen, Memphis, TS, 30.05.2014