KOTITEOLLISUUS STUDIOSSA - se vaikea 15. levy

ENSIMMÄINEN VIIKKO: HÖNÖNEN, SÖNKKÖNEN, MIITROS MIITROS PULI JA OBELIX IN ACTION!

JUOMISEN TUSKAA LEHMOSSA

IT´S ALMOST ROCK´N´ROLL AND I (almost) LIKE IT

ROCK YOU LIKE A JURRICANE!

SOTAA PAPATIAA VASTAAN

- Hei ihan oikeesti! Mikä muu bändi on tehnyt näin saatanan monta levyä ja näin lyhyessä ajassa? (Hynynen)

- Kerran sain pillua. Se oli virhe. (Hynynen)

- Skyllendale, skynkdation, skynknation, skynkkiö, skynkkendal, kyllikki ja voi vittu! (Hynynen)

- Janne, älä nyt taas vaivu papatiaan! (Aaltonen)

- Hoidan, hoidan. Kyllä mie bassot hoidan saatana! Jos en tänään, niin viimeistään toissapäivänä. (Hongisto)


TREENIVIIKKO JA ENSIMMÄISET ÄÄNITYKSET ma 15.9.2014 eteenpäin.

Viikon tapahtumat ovat sekavia. Siksi käsittelen koko session tapahtumat putkeen ja epämääräisessä järjestyksessä.
Tavoitteet ovat selvät, keinot eivät. Eivätkä miehet. Joka tapauksessa tarkoitus on äänitellä syksyn ja alkuvuoden aikana keväällä ilmestyvä levy. Ongelmia on. Karmila on niin kiireinen Nightwishin kanssa, että pallo on täysin meillä. Tavoitteena on askarrella hissukseen ja katsella mitä tästä tulee. Olo on kuitenkin paineeton. Minä olen Aaltosen kanssa tehnyt sen verran vahvan pohjatyön, että homman pitäisi olla hallussa. Bändinäkin olemme treenanneet huomattavan paljon aikaisempaan verrattuna. Kasassa on ideoita pariinkymmeneen biisiin ja syksyn aikana näitä ideoita tulee varmasti lisää. On väläytelty jopa kahdessa osassa julkaistavan tuplalevyn mahdollisuutta, mutta katsotaan nyt. Levy-yhtiö saattaa olla asiasta eri mieltä.


Takana on kaksi vajaan viikon treenisessiota bändinä ja muutaman päivän biisileiri kokoonpanolla Hynynen ja Aaltonen. Treenit jatkuvat. Tarkoitus on treenata viikko Lehmossa Perkkiön Kimmon studiolla. Karmilan on määrä saapua paikalle seuraavana maanantaina eli 22. päivä.

Saavumme Joensuuhun joskus iltapäivästä maanantaina. Ajamme suoraan Kerubiin ja haemme sieltä fläppitaulun lainaksi, jotta saamme kirjoitettua biisien rakenteet kaikkien näkyville. Tämän jälkeen haemme ruokaa kuudellasadalla eurolla ja viinaa kahdeksallasadalla. Ajatuksena on se, ettei tarvitsisi poistua studiolta ihmisten ilmoille kokonaiseen viikkoon.

Perillä kasaamme kamat ja aloittelemme pikku hiljaa, nimittäin juomisen. Kyllä siinä vähän soitellaankin. Soitamme huviksemme muutaman biisin kuntoon ja treenit kestävät pitkälle yöhön. Mukavaa, leppoisaa oleskelua, soittelua ja "pekulointia". Käymme saunassa ja suuntaamme unten maille.

Tiistaina ote alkaa livetä ja stetson lerpattaa. Hongisto vetää heti aamusta niin vahvat punaviinikännit, ettei basso pysy enää kädessä. Treenaamme silti kolmestaan - Hongiston katsellessa vieressä - sen verran biisejä kuntoon, että nyt niitä on kasassa jo yksitoista. Hongisto lanseeraa legendaarisen lauseen "kyllä mie bassot hoidan. Jos en tänään niin viimeistään toissapäivänä". Nerokasta. Samalla mies uudistaa länsimaisen musiikin sääntöjä ja soittaa monet kappaleista niin, ettei koko biisin aikana tule yhtäkään oikeaa ääntä. Ristimme tuntemattomat soinnut R-säveliksi. Karmila soittaa, ettei hän ehkä pääsekään vielä maanantaina paikalle. Päätämme aloittaa äänitykset jo loppuviikosta ilman häntä. Hoitakoon Perkkiö äänityksen.



Sama meno jatkuu keskiviikkona. Saamme kasaan viisi biisiä, nyt niitä on yhteensä siis 16. Päätämme keskittyä niihin, vaikka uusia tulee jatkuvalla syötöllä. Aaltosen ja Hynysen riffikoneet ovat käynnistyneet. Hongisto ei pysty soittamaan vieläkään. Emme anna sen häiritä, vaan päätämme viettää hieman vapaa-aikaa ja käymme illalla Kerubissa katsomassa ja kuuntelemassa Arch Enemyä. Puoli biisiä riittää minulle. Korvat on treenien jälkeen sen verran herkillä, ettei jaksa keskittyä naisen mörinään. Keskityn valkoviiniin ja kossuun sen verran tehokkaasti, etten muista paluumatkasta studiolle mitään. Kimmon kyydissä olemme kuulemma sinne päässeet.

Torstai. Nuppi alkaa seota. On vaikea tajuta, että miten en meinaa jaksaa enää muutamaa päivää studiossa, kun edellisiä levyjä on sentää rakennettu kuukausikaupalla, miksauksineen kolmisen kuukautta. Nyt täällä on oltu vasta kolme päivää ja risat. Treenit jatkuvat silti kiivaina. Hongiston basso ei soi vieläkään. Mies on aivan pihalla ja papattelee aamuisin, ja usein myös päiväsaikaan, itsekseen. Alkaa pää pehmetä silläkin. Päätämme julistaa sodan papatiaa vastaan ja pyrimme aina hiljentämään miehen mahdollisimman nopeasti ennen kuin mies vaipuu totaaliseen papatiaan.

Perjantaina alkaa äänittely. Testailemme biisien tempoja ja äänittelemme ensimmäiset biisit. Hyvin kulkee jos bassoa ei oteta lukuun. Soitamme siis livenä, ja ainoastaan rummut on tarkoitus saada sisään. Meillä kielisoitinten haltioilla ei ole siis mitään painetta suorituksen suhteen. Vedämme mukana, jotta Jarilla olisi mahdollisimman mukavat oltavat, ja saammehan me samalla hyvää treeniä myöhempiä suorituksia varten.

Paikalle saapuvat herrat Zaani sekä Hukkanen, nuo Oulun lahjat maailmalle. Ilta menee ryypätessä ja välillä maistelemme Zaanin herkkupatonkia. Minä sammun puoliltaöin ja heräilen epäsäännöllisin väliajoin tarkkaamosta kuuluvaan helvetilliseen meteliin. Pojat kuuntelevat siellä Sotakoira III -levyä täysillä volumeilla.



Takana on pitkät unet ja päätän käydä ihmisten ilmoilla. Käyn lähikaupasta hakemassa hygieniatuotteita, koska olen unohtanut omani kotiin. Samalla käyn suihkussa ja pesen hampaani. Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt pari päivää. Illalla suuntaan Aaltosen, Heidi Bergbackan ja Illin (kuskimme) kanssa Outokumpuun duo-keikoille. Meininki on leppoisa. Soitamme ensimmäistä kertaa Miitrin kanssa Haltin häät livenä, ilman treeniä. Vahvaa tulkintaa on siis ilmassa. Juomme hieman viinaa, Miitri ja Heidi suuntaavat baariin ja minä hotelliin nukkumaan, sillä huomaan tulleeni studion eristyksissä sen verran mökkihöperöksi, etten uskalla liikkua ihmisten ilmoilla. Ahdistaa ja vahvasti.

Aamulla palaamme takaisin Lehmoon. Minä teen sen votkan voimalla, sillä tiedän, että edessä on raskas päivä. Se alkaa rantasaunalla Aaltosen kanssa. Käyn samalla uimassa ja täytyy sanoa, että on ihan helvetin kylmää vettä. Kulli kutistuu olemattomaksi. Se on hyvä, sillä samalla panetus häviää. Mutta vain hetkeksi.

Saunan jälkeen, tämän päivän aikana, on tarkoitus kuvata Medialouhoksen poikien kanssa video Helvetti jäätyy -kappaleeseen, joka on siis 17.10. ilmestyvän kokoelmamme toinen uusi biisi. Näin tapahtuukin ja kuvaukset loppuvat joskus yhdeksän aikaan illalla. Vedämme terhakkaat loppukännit. Minä nukahdan taas ensin ja vedän lähes 15 tunnin yöunet! En muista, että olisin koskaan nukkunut niin pitkään.

Äänitykset jatkuvat unien jälkeen maanantaina. Paine kasvaa liian suureksi ja tiistaina ilmoitan, että minun on pakko päästä Helsinkiin tyhjentämään pallini. Runkkaamalla tietenkin. Helsinki on tarpeeksi kaukana Lehmosta, jossa ei ole rauhaa sellaista asiaa toimittaa.

Karmila on ilmoittanut tulevansa keskiviikkoiltana. Aikaa kyseiseen toimintaan siis olisi.

Äänittelemme vielä tiistaina ja ajelemme tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Lappeenrantaan. Olen päättänyt nukkua muutaman tunnin himassa ja hypätä aamulla junaan. Juuri kun kävelen pihaani ja kyyti on jo poistunut (Hongisto on kuski!) tajuan, että avaimeni on isäukollani, joka on toiminut talonmiehenä ollessani poissa. Mahtavaa! Onneksi lämmönjakohuoneen ovi oli jäänyt auki. Makaan pari tuntia sen betonilattialla, tyhjennän gambinapullon jämät ja nukun koiran unta. Hyppään junaan kuuden jälkeen aamulla.



Palailen Joensuuhun torstai-iltana. Jätkät ovat saapuneet jo aikaisemmin päivällä ja kerenneet soittaa pari biisiäkin. Myös Karmila on tonteilla. Jälleennäkemisen kunniaksi kuuntelemme materiaalin läpi ja vedämme armottomat perseet. Toteamme, että muutaman biisin tempoa pitää vielä hieman tarkastella. Muuten paketti alkaa olla aika hyvin kasassa. Hongistonkin soittokunto on palannut kuin ihmeen kautta. Ei se hyvä ole vieläkään, mutta oikeita ääniä alkaa jo löytyä silloin tällöin, ja kehuupa mies saaneensa pilluakin. Taistelu papatiaa vastaan on edennyt siis aselepovaiheeseen. Hyvä niin, muy bien.

Jatkamme äänityksiä perjantaina. Päivä on jälleen pitkä ja kostea, ja Hämppykin saapuu paikalle. Sammun ennen puoltayötä, mutta herään yöllä neljän jälkeen helvetilliseen meteliin, kun Hongisto ja kuskina ollut Hämppy saapuvat baarista. Muutkin ovat hereillä. Päätän liittyä seuraan. Juomme aamu yhdeksään. Herättyään lauantaina joskus puolenpäivän jälkeen Karmila ilmoittaa, että hän poistuu Helsinkiin. "Vittu, mä oon 50, en mä jaksa tämmöstä meininkiä enää." Miehellä on tullut tuopin reunat vastaan. Hämppy vie miehen asemalle, me jatkamme töitä. Tämä tarkoittaa pientä äänittelyhommaa, mutta ennen kaikkea sitä, että kuuntelemme musaa ja ryyppäämme pitkälle sunnuntaiaamuun.

Sunnuntaina Sinkkonen leipoo kakun Kimmon vaimolle Heidille. Hänellä on syntymäpäivät. Hiihtelemme aikamoisissa löylyissä vastaanotolle, sillä krapulaa on pitänyt paikkailla pitkin päivää äänittelyn lomassa. Toitotamme Hongistolle, että muistaa lasten nimet, ei kiroile ja munaa ei saa näyttää. Lopputulos on se, että koko lasten olemassaolo unohtuu heti kättelyssä, mies astuu taloon huutaen perkelettä ja housut on auki ja muna roikkuu ulkona. Sillä lailla!

Näillä eväillä hiihtelemme suoraan jatkoon. Tiistaiaamuna porukka on perkeleen hiljaista, paitsi Miitri ja Jari, jotka ovat osanneet jarrutella pari viimeistä päivää. Minä ja Hongisto puolestamme olemme vetäneet täysillä finaaliin asti. Olo on sen mukainen. Minulla ei pysy kahvikuppi kädessä, enkä pysty syömään mitään. Kamoja roudatessa yökkäilen, mutta mitään ei tule. Hongisto puolestaan vetää pitkää sylkeä reteesti pitkin studion pihaa.
Poistumme Karjalaan. 16 biisin rummut ja erilaiset kilkuttimet ja kalkuttimet on soitettu. Kitara- ja bassotalkoot alkavat lokakuun lopulla.

Päätän raporttini tältä erää tähän.