ONNEKSI ALKOON VAAN KAIKILLE!
ANKARAA ETÄRYYPPÄYSTÄ LEHMOSSA
- Vuorossa joskus valmistuvan levyn peruskitarat
TORSTAI 23.10.2014
Puolitoista kuukautta on mennyt liian nopeasti. Minulla se on mennyt keväällä ilmestyvää Kotiteollisuus-valokuvakirjan juttuja kirjoitellessa, tekstejä ja laulumelodioita uusiin biiseihin tehdessä sekä tietenkin urheillessa ja ryypätessä. Nyt on kuitenkin aika aloittaa ryyppäys toden teolla, sillä kielisoitinpartio Hynynen, Aaltonen sekä Hongisto pakkaa kamansa pakettiautoon ja siirtyy jälleen kerran Lehmoon, tuohon tarunhohtoiseen maisemaparatiisiin, josta ei kaunista luontoa ja naisia puutu. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin naiset puuttuu, mutta se on vaihteeksi ihan hyvä.
Mutta ei passaa edetä liian nopeasti. Toteamme, että onneksi Alkoon vaan kaikille ja käväisemme Lappeenrannan Alkossa. Sen jälkeen Hongisto hyppää rattiin, minä juon Aaltosen kanssa kaksi pulloa Gambinaa ja hieman kossua ja seuraavaksi huomaammekin olevamme Joensuun Kerubissa. Tuhoamme siellä parit drinkit ja siirrymme Lehmoon.
Puramme auton, mutta siitä en enää muista mitään. Sammun.
PERJANTAI 24.10.2014
Herään ennen neljää aamulla. Luen pitkän pätkän Juice-kirjaa. Sitten Hongisto herää keittiön sohvalta ja alkaa ankara papatus. "Ei saatana, ei taas tätä", ajattelen, laitan kirjan sivuun ja nukahdan turvallisen papatuksen ääniin.
Herään kympin jälkeen uudestaan. Katson yläparvelta alas ja näen, että olemme näköjään saaneet eilen kitarakamat pystyyn. Näyttää hienolta. Rivissä on neljä vahvistinta, joissa on tietenkin kaikissa eri soundit. Läjä mikitetään ties kuinka monella mikillä. Minä tipahdan laskuista kuuden jälkeen, koska olen huono matikassa. Kaikenlaisia tilamikkejä on ympäri soittotilaa ja rakennusta (jopa ilmastointiputkessa on yksi), joten en edes tiedä kaikkien mikrofonien määrää. Joka tapauksessa tarkoitus on, että soitamme tällä mikityksellä Miitrin kanssa molemmat yhden peruskitararaidan jokaiseen 16 biisiin. Muuta ei voi oikein tehdä, sillä laulumelodiat ovat vielä hakusessa suurimpaan osaa kappaleista. Bassoja tehdään jos peruskitaroilta keretään.
Ei keretä. Siitä pitää huolen kitaratyön määrä, sekä bassotaiteilija Hongisto, joka päättää perjantaipäivän kunniaksi vetää tukevat lärvit. Minä seuraan valkoviini-vissyllä perässä ja Aaltonen ottaa hieman maltillisemmin. Teemme pitkän äänentarkkailutoimenpiteen ja alamme leipoa kitaroita kasaan. Periaatteena on se, että minä soitan yhden kitaran ja Aaltonen tekee sitten saman perässä.
Päivän saldo on kitarat neljään biisiin ja ankarat lärvit.
LAUANTAI 25.10.2014
Tänään on Hongiston synttärit. Niitä täytyy tietenkin juhlia. Näin teemmekin ja juhlinta alkaa heti aamusta. Sitä asia koskee, saatana!
Juomisen lomassa käymme Alkosta hakemassa lisää juotavaa ja soitamme kuuteen kappaleeseen kitarat. Tämän jälkeen suuntaamme Joensuuhun juomaan vähän lisää. Matkasta sinne ei ole mitään havaintoa, mutta perillä havahdun siihen, että kaikki me kolme istumme kiltisti Jeesus-bussissa juomassa kahvia ja syömässä pullaa samaan aikaan kun nuoret miehet käyvät kertomassa meille uskoon kääntymisestään. Kuuntelemme, juomme kahvit ja poistumme. Seuraava havainto onkin sitten Surakan baarista, jonne nukahdan.
Homo, tule alas sieltä! Jotenkin sieltä päästään taksiin ja takaisin studiolle.
SUNNUNTAI 26.10.2014
Voin huonosti. Aaltonen aloittaa kitaroinnin. Jossain vaiheessa liityn mukaan sekä kitarointiin että Jannen juomiseen. Siitä huolimatta saamme viimeisten kuuden biisin kitarat tehtyä iltaan mennessä. Vedämme tukevat naamat ja nukahdamme tyytyväisinä.
MAANANTAI 27.10.2014
Kevyt kankainen. Kasailemme kamoja ja pakkaamme auton. Meinaa vituttaa, arki iskee kuin miljoona volttia. Siihen tulee kuitenkin muutos, kun löydän studion lattialta kaksi pulloa juomatonta Gambinaa sekä ison pullon Leijonaa. Jumalauta, alkoholin ammattilaisille on lähellä käydä työtapaturma! Päätämme ottaa Hongiston kanssa viinalöydöksen mahdollisuutena, ei uhkana. Pistämme Aaltosen rattiin ja aloitamme talkoot.
Herään yhdekän jälkeen illalla kotini sohvalta välikuoleman tehneenä. Päätän jatkaa loppuun asti, kun kerta aloitettu on. Juon Smirnoff-votkaa aamu kolmeen.
TIISTAI 28.10.2014
Nyt ei naurata. En voi syödä, en nukkua. Yökkäilen pitkin päivää, mutta mitään ei tule. Ukko on tärisevää hyytelöä. Aaltonen rientää apuun ja tuo minulle pullollisen Fernet Branckaa. Juon puoli pulloa sitä, tärinä ja yökkäykset loppuvat ja näin olen valmis illan soittotreeneihin. Keikat alkavat tämän viikon torstaina, joten katsomme muutaman epävarmemman biisin (mm. Kone ja Haltin häät) sekä kokoelman uudet kappaleet läpi kunnon monitoroinnin ja valojen kanssa. Homma tuntuu olevan hallussa, mutta päätämme jatkaa vielä huomenna. Sanat ovat päässeet täysin unohtumaan, mutta onhan tässä aikaa niitä tankata.
KESKIVIIKKO 29.10.2014
Olo on jo parempi, vaikka Fernetin puolikas onkin illalla tuhottu. Tämän huomaan aamulla, kun juoksen öykkäilemään vessaan.
Miksaajamme Isotalo sekä Aaltonen tulevat hakemaan minua ennen neljää. Suuntaamme treenikämpille Imatralle, treenaamme nipun biisejä läpi ja pakkaamme kamat autoon. Yöllä siirrymme kohti Helsinkiä. Huominen Radio Rockin yksityiskeikka on jo yhdentoista aikaan aamulla, joten on liikuttava jo nyt. Roudaus alkaa kuitenkin jo kahdeksalta. Tai ainakin se on tavoite.
Hyppään yöllä ennen kahta Hakaniemessä taksiin ja suuntaan kohti Haagaa. Pete soittaa minulle bussista ja kertoo, ettei heillä olekaan huoneita hotelli Arthurissa, vaikka niin oli sovittu. Kerron, että huoneet on kyllä sovittu, mutta hotelli Albertiin, joka on aivan toisella puolella kaupunkia.
Syksyn kiertue siis alkakoon sähläysmomentin ollessa ennallaan! Sitä asia koskee, saatana.