Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
KADONNUTTA KOSSUPILLIÄ ETSIMÄSSÄ

KT:n SYYSKIERTUE JATKUU...


TURKU, VENUS NIGHTLIFE pe 14.11.2014
Turku on tunnettu kulttuurikaupunki. Pitkän historiansa vuoksi se on ollut näyttämönä useissa historiallisissa tapahtumissa, ja se on vaikuttanut laajalti koko Suomen historiaan. Historiansa sekä poliittisen ja maantieteellisen asemansa vuoksi Turulla on ollut merkittävä vaikutus lähes kaikilla kulttuurin saroilla. Fakta on, että sieltä tulee esimerkiksi Suomen paskimmat bändit ja kiimaisimmat naiset, joka ei varsinaisesti kulttuuriin liity, mutta bändeihin se liittyy.

Nämä faktat mielessämme suuntaamme kohti Turkua.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image


Matkaa ennen Aaltonen kuitenkin käy luonani kuuntelemassa parin biisin demolaulut. Kehittelemme ideoita hieman pitemmälle ja siirrymme kohtaamispaikkaamme. Se on Norjassa.

Kossupilli on edellisen reissun aikana kadonnut jonnekin Jämsän viidakoihin, joten joudumme tyytymään korvikkeeseen. Otamme käyttöön Memphisistä tuomani Elvis-korkinavaajan. Kun sillä avaa olutpullon, Suspicious Minds alkaa soimaan. Erittäin viihdyttävää ja pulloja avautuukin tiuhaan tahtiin.

Viikko on ollut täynnä toimintaa. Olen askarrellut uusien biisien demojen parissa ja siinä välissä olen käynyt Joensuussa Rokumentissa puhumassakin samasta aiheesta. Väsyttää. Otan siis nokoset. Vedän sikeitä Helsinkiin saakka ja vähän sen ylikin. Perillä käymme juomassa drinkit entisessä Downtownissa, nykyistä nimeä en muista. Nykyistä nimeä ei minulle ole, sillä muistan, että uramme alkutaipaleella joskus 90-luvun lopulla olemme olleet soittamassa täällä(kin) banaanipalkalla. Joku bändi alkaa viritellä kamoja nytkin ja päätämme paeta paikalta. Omalla keikkapaikallamme vaihdamme Aaltosen kanssa kielet kitaraan ja tarkkailemme porukalla soundeja. Ei ongelmia.

Syksyn ensimmäinen jouluateria on tosiasia. Joka ukko vetää vatsansa täyteen pikkuisen liian myöhään. Kello on kuitenkin jo puoli kymmenen, kun lopettelemme ruokailua. Vain pari tuntia aikaa sulatella laatikoita ja kinkkua. Tänään lavalla haisee paska, se on varmaa.

Kuulemme, että paikalle odotetaan tuhatta ihmistä. Ei siellä ihan niin paljon jengiä ole, mutta aika tukossa mesta on. Soitamme heille helvetin hyvän keikan ja helvetin hyvällä fiiliksellä. Yleisö tykkää, miehet mörisevät ja naiset valuvat kiimaansa. Oikein hyvä.

Käymme baarin puolella ja tämän jälkeen pidämme vanhan liiton perinteiset hotellijatkot. Ja perinteiseen malliin minä sammun nopeammin kuin valo.

Ja jos jotain kiinnostaa, niin lavalla ei paska haissut. Joka jätkällä tuntuu olevan pakki kunnossa.


VALKEAKOSKI, WALTIKKA la 15.11.2014
Aikaisemmin tällä viikolla olen kuullut kolmen ihmisen lopettaneen Valkeakosken Sanomien tilauksen minun siellä olleen haastattelun ja ennen kaikkea siihen liittyneen kuvan takia. Poseerasin kuvassa ylävartalo paljaana ja makkarapötkö kruununa päässä. Jotkut älypäät ovat vetäneet tästä viittauksia Jeesukseen. Vittu, maailma on hulluja täynnä.

Takaisin tähän hetkeen, joka on vittumainen. Herään vaatteet päälläni. Revin ne pois ja jatkan vielä unia. Aamiainen tuntuu liian raskaalta ajatukselta. Ja haaveeksi se myös jää, sillä pian köpöttelen katkokävellen kohti bussia. Bussibileet on tosiasia. Tuhoamme viiniä kuin peijoonit!

Thumbnail image  Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail imageThumbnail image


Perillä juon vielä yhden lasillisen. Sitten suuntaan huoneeseen nukkumaan. Jossain vaiheessa käyn närppimässä hieman ravintoa ja jatkan unia. Sitten tarkastellaankin jo ääniä salin ollessa täynnä jotain pikkujouluporukkaa. Hoidamme homman nopeasti alta jottei jengi häiriinny enempää kuin on tarvis, ja suuntaamme takaisin huoneisiimme.

Väsyttää aivan vitusti, mutta keikan päälle on noustava. Eli ei muuta kuin takahuoneeseen ja kossu auki. Se auttaa heti.

Aivan helvetin kova veto taas. Jengiä taitaa olla enemmän kuin koskaan täällä on ollut. Hyvä meininki, eikä kukaan edes tappele. Vaatii pari encoresettiä varsinaisen keikan päälle ja sitten takahuoneeseen hikisenä puuskuttamaan.

Valkeakoski yllätti! Vanhan liiton takahuonebileet on tosiasia, säätäna. Kotimatkasta en muista enää mitään.


VARKAUS, Z-One pe 21.11.2014
Ilmassa on katastrofin ainekset. Krapula on tosiasia. Ovikelloni soi heti aamusta. Oven takana on toimittaja Hirn, joka on saapunut aamujunalla Helsingistä. Juomme jälleennäkemisen kunniaksi kossupaukut, käymme saunassa ja uimassa. Miitri saapuu paikalle, kuuntelemme muutamat uudet demobiisit, jotka olen yön aikana saanut valmiiksi ja suuntaamme tapaamispaikalle.

Siellä kuskimme Hese ilmoittaa, että autossa ei toimi jarrut. Ajamme siis Tammen Joonaksen pajalle niitä korjauttamaan. Onneksi siirtymään on varattu ylimääräistä aikaa, joten aivan paniikkikiirettä ei tule, vaikka pajalla yli tunti meneekin. Autossa ei ole toiminut myöskään lämmitys koko syksynä, joten tunnelma on jäätävä. Onneksi tulemme hyvin toimeen keskenämme, se lämmittää tunnelmaa.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image


Väsyttää aivan homona, sillä minäkin TAHDON, kuten kaikki tuntuvat nyt Facebookissa tekevän. Minun tahtomiseni on kuitenkin erilaista. Haluan nimittäin pillua. Sitä ei kuitenkaan nyt ole saatavissa, joten otan siis varusteeni ja käyn bussin perälle nukkumaan. Herään minuuttia ennen kun saavumme keikkapaikan pihaan. Ajoitus on täydellinen.

Siirrymme Rossoon syömään, koska se sattuu siinä lähellä olemaan. Nauratamme tarjoilijanaisia aikamme ja siirrymme keikkapaikalle tarkkailemaan soundeja. Kaikki on ok. Kello alkaa lähennellä jo kymmentä, joten käymme pikaisesti hotellilla ja sovimme, että tapaamme keikkapaikalla yhdentoista aikoihin.

Miitrillä ja minulla on salaliitto. Sovimme näkevämme mahdollisimman nopeasti hotellin alakerran karaokebaarissa. Pitää käydä avaamassa ääni.

Siellä tapaan tuttuja. Anoppi istuu siellä seurueineen. Emme anna sen häiritä, sillä tulemme toimeen hyvin. Minä laulan Irwiniä ja Miitri vetää Frank Sinatraa. Perussettiä. Naisia pyörii ympärillä niin paljon, että enimpiä pitää hätistellä kärpäslätkällä helvettiin.

Thumbnail imageSitten keikalle. Tunnelma on hyvä, jengiä on pirusti, mutta minä en pääse keikan päälle missään vaiheessa. Kuuluvuus on omituinen, välillä laulu rytisee pientareella ja puskissa vahvasti, mutta homma selätetään jotenkin. Keikan jälkeen valittelemme, ettei kenelläkään ollut oikein ässä-fiilis koko setin aikana. Kontakti toisiimme puuttui. Omituinen veto, mutta ei huono. Vain omituinen.

Ehkä se oli sen anopin vika, en tiedä. Emme jää kuitenkaan tuleen makaamaan, vaan bailaamme ankarasti läpi yön.


TAMPERE, KLUBI la 22.11.2014
Herään aamulla siihen, että huonetoverini Hirn etsii tietokonelaukkuaan. Se on kadonnut. Mies juoksee ympäri hotellia ja Varkauden keskustaa ja minä jatkan unia. Kun hän palaa huoneeseen, avaan silmäni ja totean, että kyseinen laukku on sänkyni vieressä aivan näkyvillä. Kuuntelemme hieman punkkia, pesen hampaani ja sitten siirrymme bussiin. Pientä paikkailua alkoholin fantastisessa maailmassa, lasisen raamatun lueskelua ja sitten unet.

Tampere on ollut meille aina hyvä, sielukas ja täynnä kurveja. Niin tänäänkin. Outo, mukava vipinä on päällä jatkuvasti ja paljon ystävällisiä ihmisiä. Kerrankin on kiva odotella keikkaa. Ja kuulemme, että tänään se on jo kymmeneltä, joka lisää miellyttävyyttä.

Saunan jälkeen tarkastelemme soundit kuntoon (minä teen sen pelkkä pyyhe ympärilläni, Hongisto kalsareissaan) ja suuntaamme takahuoneeseen saunomaan vielä lisää, sillä täällä meillä ei ole majoitusta. Minä otan saunan jälkeen tunnin torkut, sillä olo on vieläkin tokkurainen. Herään ja kerkeän juuri ja juuri katsomaan illan ensimmäistä aktia Steve´n´Seagullsia, joka on aivan saatanan kova. Käykää katsomassa, jos joskus kohdille osuu.

Tupa on täynnä, kun lompsimme lavalle. Hel-ve-til-li-nen meteli on tosiasia. Alamme louhia ja homma toimii niin hyvin, että pari kertaa meinaa itku tulla. Ja tuleekin. Pidättelen kuitenkin muka miehekkäästi ja leivomme setin plus kaksi encoresettiä vielä päälle. Ihan saatanan kova meininki. Väitän, että tämä keikka menee tämän nelikon kaikista keikoista top vitoseen heittämällä.

Helvetti on irti, takahuone on täynnä porukkaa, joita kaikkia en edes tunne. Nopea sauna ja sitten sosiaalista ihmettelyä ja jutustelua.

Ja viinaa. Ihan vitusti viinaa, ennen kuin bussin ovi sulkeutuu ja pakenemme Karjalaan.


LAPPEENRANTA, OLD COCK pe 28.11.2014
Viikko on mennyt taas heittämällä, huomaamatta. Sen saldona on kahden demobiisin sanat ja lauluosuudet, mutta toiseen en ole tyytyväinen. Huudan siis Miitrin apuun. Mies saapuu paikalle, laitamme saunan lämpiämään, juomme oluet ja keksimme uuden laululinjan biisiin, joka saa nimekseen Kruuna vai klaava. Miitri poistuu ja minä jään tekemään sen tekstiä uusiksi ja laulamaan sitä valmiiksi. Homma jää kesken, sillä minun täytyy poistua äänenpaineen tarkastukseen ja vaihtamaan kitaraani kieliä. Taksi alle ja kirkolle, säätäna.

Omituinen kuuluvuus, en kuule mitään. Toivomme, että tilanne muuttuisi yleisön saapuessa paikalle. Porukka leviää kuka mihinkin. Minä päätän käväistä Miitrin kanssa Toteemissa tutkimassa karaoken mahdollisuuksia. Karaokea ei ole, joten keskitymme viinaan ja naisiin.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image


Sitten onkin jo aika lompsia keikkapaikalle. Ennakkolippuja on kuulemma myyty kiitettävästi ja paikan odotetaan olevan tänään täynnä.

Niinhän se onkin. Lompsimme lavalle ja yleisö metelöi niin perkeleesti. Alamme leipoa.

Thumbnail imageAikamoinen hurmos on tosiasia. Tosin loppuvaiheessa keikkaa minä en enää oikeasti kuule mitään ja mokaan tämän takia pari biisiä. Yhtälö on ihan hakusessa, samoin Minä olen -sanat. Joko keikkakossu teki tehtävänsä tai sitten olen istunut liian paljon työhuoneella kuulokkeet korvissani. Alkaa pursuta meteli joka rööristä, korvat on ihan turtana. Vedämme tästä huolimatta pari encoresettiä ja siirrymme takahuoneeseen.

Perkeleesti tuttuja. Mukavaa jutustelua ja ”parit” drinkit. Jollain kyydillä saan itseni kammettua himaan ennen kuin sammun.


LAHTI, FINLANDIA-KLUBI la 29.11.2014
Herään aamulla siihen, että eilen osaksi laulamani demobiisi soi päässä. Kirjoitan siihen tekstin valmiiksi, laulan sen loppuun ja totean, että siitä tuli pirun hyvä. Teen kaikista biiseistä cd-kopion, jotta Hongisto pääsee harjoittelemaan bassoja parin viikon päästä olevia bassosessioita varten. Kasassa on nyt 16 biisiä. Vielä on neljä tulossa.

Hämppy ja Hongisto saapuvat paikalle. Lähdemme liikenteeseen naiseni Dodgella, sillä oma Hummerini on Helsingissä. Matkalla tuhoamme Jannen kanssa pullon kuohuviiniä ja kuuntelemme demoa läpi. Hongistokin tuntuu olevan biiseihin tyytyväinen ja ideoimme pakettia kasaan. Tästä tulee perkeleen kova!

Käymme Kouvolan Alkossa, sillä Kisälli ilmoittaa, että Finlandia-klubin takahuoneesta puuttuu kossu. Jätkät ovat menneet siis paikalle jo aikaisemmin kamoja kasailemaan. Asia pitää korjata. Ostan kossun lisäksi myös valkoviiniä ja Gambinaa, jonka ikuista ajankohtaisuutta on kenenkään turha epäillä, säätäna.

Nyt on kuuluvuus kohdillaan. Äänenpaineen tarkastuksessa ei ongelmia ilmene. Siirrymme takahuoneeseen ja minä päätän ottaa pienet nokoset. Herään siihen, kun jätkät katsovat Putouksen viimeistä jaksoa. Meteli on melkoinen. Hongisto makaa sohvalla ja saamme hänet hereille 15 minuuttia ennen keikkaa. Mies on ihan tokkurassa, mutta heräilee kuitenkin vähitellen.

Tunnelma on jotenkin jännittynyt, jengi katsoo ihmeissään, kun astelemme lavalle. Sitten se alkaa heräilemään pikku hiljaa ja meteli kasvaa. Tykitämme oikein kelpo setin, mutta loppupuolella minulta alkaa olla voimat pois, huuto alkaa rakoilla. Kaksi encoresettiä vedämme silti ja poistumme suht tyytyväisinä takahuoneeseen.

Juomme kossut pois kuleksimasta. Punaviiniä kuluu myös. Minä hyppään Hämpyn kanssa autoon ja suuntaamme kohti Helsinkiä. Naiseni odottaa minua Putouksen karonkkaan.

Ne loppubileet kestävätkin sitten kaksi päivää ja yötä. Täytyy sanoa, että nämä näyttelijänperkeleet ovat paljon kovempia juomaan kuin rokkarit. Jopa minulla alkaa tulla kupin reunat vastaan.

Alkuviikosta krapula on kova. Ei kuitenkaan niin kova kuin Hongistolla, joka ilmoittaa heränneensä sunnuntaina Italiasta.

Katri-Helenaa mukaillen: ”Minne viina kuljettaa.” Ja pillu.