PELASTUSPARTIO FERNET & BRANCA

KOTITEOLLISUUDEN ASS TO MOUTH (lue: KÄDESTÄ SUUHUN) -SYYSKIERTUE JATKUU

"MITÄ HELVETTIÄ TÄÄLLÄ TAAS TAPAHTUU?" -Hynynen

MOTTO: "Kohta varmaan täytyy sovitella köyttäkin kaulaan, kun ei rahat riitä jukulauta!" -Irwin/Vexi Salmi

MIKKELI, WILHELM CLUB & BAR pe 5.12.2014
Herään Tampereelta valtavasta Mordorin tornista ja mietin, että mitä helvettiä on tapahtunut. Kuittaan omituisen tunteen rakastelulla. Teen sen monta kertaa, jotta totuus unohtuisi. Sitten suuntaan kaupungille.

Käyn entisessä Aula-baarissa valkoviinillä ja hyppään junaan. Tarkoitus on keretä Mikkeliin heti alkuillasta. Näin tapahtuukin.

Käyn Hongiston kanssa syömässä ennen soundcheckiä. Janne kertoo, että edellinen yö on mennyt hänelläkin vahvasti viihteellä. Mies juo pari lasia punaviiniä ja tärähtää sen verran rajuun luisuun, että huomaa pian olevansa ravintolassa esiintyvän taikurin avustajana! Mitä helvettiä taas tapahtui?

Wilhelm on meille uusi paikka. Äänten tarkastelussa ei kuitenkaan ongelmia ilmene. Kaikki tuntuu olevan kohdillaan. Ei muuta kuin hotellihuoneeseen pienille torkuille. Ennen torkkuja käytän kuitenkin aikaani kansainvälisessä internet tietoverkossa ja tilailen Englannista hieman punkkia ja Vive Le Rock -lehtiä. On muuten hieno rocklehti. Alansa paras tällä hetkellä, ihan heittämällä. Jutut käsittelevät hienoja bändejä, 70- ja 80-luvun punkkia ja new wavea lähinnä.

Valumme keikkapaikalle ja Holmstedin Jukka, keikkajärjestäjä siis, kertoo paikan olevan loppuunmyyty. Se näkyy kyllä ilman kertomistakin. Mesta on aivan tukossa. Joku nainen kehoittaa minua haistamaan persettä. Sanon, että teen sen mielelläni, jos nainen ottaa peppunsa esiin. Nainen perääntyy. Ihme hommaa, säätäna.

Keikka jyrähtää taas Koneella käyntiin ja homma kulkee kuin unelma. Helvetin hyvä fiilis ja yleisö. Viime viikonlopun huuruisuus minun osaltani on historiaa, nyt ollaan taas asian päällä ja vahvasti. Intensiivisyys on kohdillaan. Muutamat encoret ja takahuoneeseen.

Sinkkonen kaappaa heti keikalta tullessaan pöydällä olevan kossupullon auki ja vetää pitkää kaariryyppyä. En ole koskaan nähnyt Sinkkosen tekevän vastaavaa. Mies on selvästi tyytyväinen. Mietin, että mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu.

Minä ja Janne suuntaamme häkeltyneinä hotellille nukkumaan. Muut vetävät tiukasti aamuun asti.

HÄMEENLINNA, SIRKUS la 6.12.2014
Itsenäisyyspäivä alkaa aamiaisella ja sen jälkeen Ylen Teemalta tulevalla Sielun Veljien keikalla. Juomme Hongiston kanssa kuohuviiniä ja olutta ja minä ihmettelen, että mitä helvettiä oikein tapahtuu. Kovin kauaksi olemme tulleet 80-luvun meiningistä. Silloin Sielun Veljien On mulla unelma oli Ylellä soittokiellossa. Nyt sitä näytetään pokkana tv:stä ja vielä itsenäisyyspäivänä. Ylekin voi näköjään venyä ja paukkua. Se on hyvä asia. Ainoa kysymys mikä herää on se, että miksi vasta nyt säätäna, 30 vuotta biisin ilmestymisen jälkeen.

Bussissa selviää, että Sinkkonen on mustelmilla. Mikkelin katuja on kuulemma aamuyöstä kynnetty perse ja lonkka edellä.

Minun on pakko ottaa taas bussissa torkut. Setä on väsynyt. Niin ovat muutkin. Matka on syvää hiljaisuutta ja horrosta.

Tapaan naiseni Hämeenlinnassa. Meillä on vuosipäivä. Vuosien määrää en muista, mutta teemme ensitreffeistä uusintaversion. Jossain siinä syömisen, juomisen ja naimisen välissä teemme myös äänenpaineen tarkastuksen. Se menee normaalisti. Lähes jokaisessa soundcheckissä on treenattu aina uusia biisejä reserviin, parhaimmillaan saman tien käytettäviksi. Eilen Mikkelissä treenattiin Mennyttä miestä, tänään on vuorossa Raskas kantaa.

Jengiä on mukavasti. Enemminkin on Hämeenlinnassa ollut, mutta hyvin sitä on nytkin. Ei muuta kuin leipomaan settiä, joka kasvaa ja paranee biisi biisiltä. Ihan helvetin hyvä keikka tänäänkin, vaikka lopussa sorrunkin vanhanaikaiseen ja alan manata eturivin tissejä esiin.

Kahden encoresetin jälkeen alkaa armoton viinaralli. Se päättyy siihen, että minä joudun ajamaan takahuonetta tyhjemmäksi, koska osa vieraista hyppii taiteilijoiden varpaille pitämällä liian kovaäänistä showta liian pian keikan jälkeen. Älkää säätänat, tulko sinne taakse, jos ette osaa käyttäytyä, kirotut viina-amatöörit! Kertokaa minulle tunnetteko te ketään, joka haluaisi välittömästi työvuoronsa jälkeen huutaa jonkun akan kanssa kilpaa ja ylistää hänen muka eroottista tanssiaan, joka tapahtuu sinun työmaasi taukotilan pöydällä, kun yrität hieman hengähtää. Hyi helvetti. Kalasataman käry täyttää koko takahuoneen.

Yöllä ajelemme Karjalaan. Minä sammun totutusti heti alkumatkasta, muut juovat ja kuuntelevat Agentsia aamuun asti. Perushuttua, säätäna.

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO pe 12.12.2014
Edellinen ilta ja yö on mennyt viimeisiä demobiisejä viimeistellessä. Olo on sen mukainen. Käyn aamusaunassa, uimassa ja valun kohtaamispaikalle hieman myöhässä. Nuori taksikuski iskee flirttiä pöytään niin helvetisti. Tarkennukseksi kerron, että kuski on nainen. Pappa on taas kauhuissaan. En ole oikein vireessä heti aamusta, sillä en muista miten flirttiin vastataan.

Käyn bussissa maate ja herään Lutakon pihassa. Ajoitus on jälleen siis ammattilaisluokkaa. Kirjaudumme Hongiston kanssa uutteen Paviljonki hotelliin, juomme oluet ja suuntaamme Lutakkoon syömään. Soundeja tarkkaillaan neljän biisin verran. Ne asettuvat kohdilleen. Fiilis on hyvä, tästä tulee herkkua.

Niin tuleekin. Astelemme lavalle jo 22.15 ja jengiä on paljon. Keikka on yhtä riemujuhlaa, kaikki on kohdillaan. Pieniä ongelmia aiheuttaa kevyt närästys, joka vaikeuttaa huutamista, mutta koska kivut eivät ole mitään muutaman vuoden takaisiin verrattuna, annan palaa. Jossain vaiheessa Viikatteen Kaarle käy tuomassa lavalle viinashotit. Hurmos vain kasvaa tästä, totta kai. Samoin närästys, mutta en anna sen häiritä vieläkään. Kaksi encoresettiä on jälleen kerran vedettävä ennen kuin lompsimme takahuoneeseen. Kaikki meistä erittäin tyytyväisinä. Ihan helvetin hyvä meininki.

Sitten alkaakin bileet. Takahuone täyttyy ystävistä ja viina virtaa. Jossain vaiheessa sitä kannetaan meille lisää. Siinä vaiheessa kun minä jaloviinapaukun jälkeen oksennan tuoppiini totean, että nyt on taiteilijan aika poistua hotellille. Matkalla mietin, että mitä helvettiä täällä taas tapahtuu. Miksen voi uskoa, ettei jaloviina enää vaan sovi minulle?

Herään aamuyöstä siihen, että Janne, Miitri ja Jari tulevat huoneeseen. Jatkot on tosiasia. Alamme tyhjentää minibaaria eläimen raivolla. Tämä johtaa siihen, että Janne ei nuku ollenkaan ja aamiaistilan täyttää raivokas papatus.

Janne syö pullaa. Pullasta se tykkää.

Bussimatka Helsinkiin on onneksi hiljainen. Kaikki nukkuvat. Minä herään, kun bussi kyntää jo pitkin märkää Mannerheimintietä.

HELSINKI, TAVASTIA la 13.12.2014
Tavastia on pelottava paikka. Sen yleisömäärästä näkee, että mikä on "suksi" pääkaupunkiseudulla. Kyllähän me maalaispaikat hoidetaan tyylikkäästi, mutta pääkaupunkiseutu kertoo paljon siitä, minkälaisin eväin kuljetaan kohti seuraavaa levyä ja kiertueita. Suomeksi: onko meillä tulevaisuutta?

Eihän meillä tietenkään ole. Mutta silti suoritamme kielten vaihtoa, ruokailua ja äänten tarkkailua taas neljän kappaleen verran. Hyvältä kuulostaa, niin kuin Tavastialla aina. Lavakuuluvuus on törkeän hyvä heti alusta lähtien. Samoin ruoka, joka on tämän kiertueen parasta settiä. Syömme lautaskaupalla hernekeittoa ja ruisleipää menee monta limppua. Ihan saatanan hyvää! Tosin tällainen ravinto tuo tietysti tiettyjä riskejä keikkaa ajatellen.

Kuulemme, että keikka alkaa jo ysiltä. Tulee kiire, sillä meillä on palaveri levy-yhtiön tyyppien kanssa. Merimiehenkadulla puhaltelee taas muutosten tuulet ja minä haluan tietää, mitä vittua taas tapahtuu. Samalla jätän Riku Mattilalle ja hänen saappaisiinsa hyppäävälle Euge Valovirralle uusien biisien demot. Haluan kuulla heidän kantansa ensimmäisestä singlestä, vaikka kyllähän minä sen jo tiedän itsekin. Mutta uusia ukkoja pitää aina vähän testata. Rikun osalta testaus tehtiin kyllä jo "miekkalevyn" aikaan vuonna 2011, mutta kuitenkin.

Valumme kahdeksaksi takaisin Tavastialle. Alkaa armoton valmistautuminen. Teen vahvan kossupaukun, tällä kertaa jaffan kanssa, koska vissyä ei ole, eikä kukaan jaksa lähteä sitä etsimään. Toimittaja Isoaho ottaa samalla muutamat valokuvat meistä. Kaikki tuntuu olevan valmista ja homma on hallussa.

No, on todellakin! Syksyn kovin veto Tampereen ohella. Ihan timanttia alusta loppuun. Taivas tippuu on tällä kertaa uudempi biisi setissä. Kaikki setin biisit on helppo laulaa ja helppo toimittaa. Vedämme jälleen kaksi encoresettiä ja sitten hurmos on ohi.

Tavastian takahuone on liekeissä. Jälleen paljon ystäviä paikalla ja täällä he osaavat käyttäytyäkin. Ihan helvetin siistiä. Illan kruunaa naiseni ilmoitus, että hän haluaa lähteä Lappeenrantaan meidän kanssamme. Mukaan lähtee myös muuta hameväkeä. Iloitsen siitä hieman liikaa, pillu innostaa ja sosiaalinen paine kasvaa liian suureksi. Sammun jälleen kerran bussiin heti alkumatkasta.

Ensi viikosta tulee kova. Edessä on uusien biisien bassotalkoot, säätäna. Mutta sitä ennen ryypätään ja kuunnellaan Popedaa ja Juicea maanantaiaamuun.

PELKOA JA INHOA LAS LEHMOSSA

DISCOBASSON PALUU. JA RÄPPÄYSTÄ, BASSORÄPPÄYKSESTÄ SE TYKKÄÄ

MAANANTAI 15.12.2014
No, ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Minulla ja Hongistolla on niin kova krapula, että pääsemme lähtemään vasta kolmelta iltapäivällä kohti Lehmoa. Alkuperäinen ajatus oli kuitenkin olla siellä jo heti aamusta.

Emme kuitenkaan vaivu epätoivoon emmekä papatiaan. Käymme Alkossa, kaupassa ja olemme perillä joskus seitsemän aikaan (tietenkin). Etsimme bassosoundia pari tuntia ja Janne soittaa ensimmäisen kappaleen. Sen työnimi on Nypläys/ ac/dc. Minä olen ristinyt sen nimellä Kruuna vai klaava.

Katsomme Sonic Highwaystä ja minä sammun.

TIISTAI 16.12.2014
Aloitan aamun valkoviinillä. Janne ottaa iisimmin, sillä tänään on jo saatava jotain ihan oikeasti aikaankin. Lopputulema on se, että päivän päätteeksi joskus alkuyöstä narulla on yhdeksän kappaletta. Seitsemän (tietenkin) jää siis huomiseen.

Katsomme Sonic Highwaystä ja minä sammun. Yllätys. Olenko luupissa? Viinaluupissa.

KESKIVIIKKO 17.12.2014
Herään siihen, että basso raikaa. Kello on kymmenen aamulla. Janne alkaa päästä näköjään vauhtiin. Hyvä niin.

Nyt puhaltaa uudet tuulet. Tulee sointuja, "räppäystä" ja discobassoa. Helvetti on irti ja mietin, että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Mies vetää heittämällä neljä biisiä. Hyvä meininki.

Koska homma toimii, tunnen itseni tarpeettomaksi. Pakkaan kamani, paikkaan krapulani Leijonaviinalla ja hyppään junaan ja suuntaan Helsinkiin. Huomenna on pari palaveria ja perjantaina aikainen lähtö keikoille Lappeenrannasta. Kovaa sahausta edes takas siis.

Perillä Helsingissä katson Sonic Highwaystä ja sammun.

TORSTAI 18.12.2014
Joskus alkuillasta, parin palaverin jälkeen, ajan auton Helsingistä Lappeenrantaan. Mukana on myös kuskimme Hese, joka tulee minun luokseni yöksi. Tarkoitus on ottaa rauhallisesti, sillä aamulla on lähtö klo 8.

OULU, SUPERPARK perjantai 19.12.2014
No, oha se varma. Koko yö menee Juicea kuunnellessa. Oikeasti, kuuntelen naiseni kanssa koko tuotannon läpi. Hyppään bussiin, joka seisoo pihallani, vajaan puolen tunnin unilla. Käperryn auton perälle ja nukahdan. Herään ensimmäisen kerran Jyväskylässä. Näky on sen verran lohduton, että päätän jatkaa unia.

Herään suht lähellä Oulua. Kun pääsemme perille, en tajua ollenkaan missä päin kaupunkia tämä SuperPark oikein on. En anna sen häiritä, vaan lompsin takahuoneeseen ja käyn taloksi. Matkalla kättelen Kypckin porukat, jotka aloittavat illan tänään. Helvetin mukavia ukkoja tuntuvat olevan.

Jossain vaiheessa tajuamme, että tänäänhän vietetään Miitrin synttäreitä. Suuntaamme Huviretkeen (ei lempparipaikkamme, mutta bändiruokailu on siellä) syömään. Tajuamme, että nyt mennään riskirajoilla, sillä keikkaan on aikaa vain pari tuntia ja minä vedän tuhdin annoksen maksaa. Mutta nälkä on kova, ei auta säätäna.

Katson muutaman biisin Kypckia (lausutaan "kursk"). Tuntuu toimivan, raskasta menoa. Mutta se ei tule yllätyksenä, sillä löytyyhän minulta kaksi heidän levyäänkin.

Syöty maksa kostautuu keikalla, totta kai. Vatsa kääntyy ympäri kesken vedon. Safka pyrkii ulos molemmista päistä. Mutta ei auta, pakarat yhteen vaan, haara-asento pienemmäksi ja huuto päälle. Ja välillä pitää päästellä hieman normaalia pitempää sylkeä vahvistimen taakse tai etumonitorien väliin. Keikka itsessään on helvetin hyvä, yleisö on mahtava, mutta minulla menee hieman suorituksen puolelle vatsavaivojen takia. Kaikesta huolimatta vedämme kaksi encoresettiä ja olemme perkeleen tyytyväisiä vetoon.

Bileet on tosiasia. Suuntaamme jonnekin keskustan baariin ja vedämme lärvit ruttuun. Tarjoamme Miitrille hienon synttäripaukun ja "laulamme" hänelle "Sä kasvoit neito kaunoinen". Ja kasvoihan se. Norjassa.

SEINÄJOKI, RYTMIKORJAAMO lauantai 20.12.2014
Saan aamulla pillua. Se on oikein, sillä ilman sitä olen todella äreällä päällä. Mutta muutaman parittelukerran jälkeen kaikki on taas hyvin. Matka Seinäjoelle, vuoden viimeiselle keikalle, alkaa siis hyvissä tunnelmissa. Paikkailemme krapulaa reilulla kädellä, kuuntelemme musaa ja olemme perillä ennen kuin huomaammekaan.

Nyt on pahat paikat. Hotellihuoneita ei ole muille kuin Heselle, sillä tarkoitus on ajella aamuyöstä takaisin Karjalaan. Roudauksen jälkeen ilmenee kuitenkin, että bussi reistailee taas. Jarrut ei toimi, paineet on päin persettä ja jotain muuta sellaista sontaa, josta minä en ymmärrä hevon vittuakaan. Päätämme tilata ravintolalta helvetillisen satsin viinaa ja katsella jos bussin viat korjautuisivat itsestään lasiin ja pulloihin tuijottamalla. Jossain vaiheessa Hese lähtee selvittämään asiaa tosissaan. Paikalle ilmestynyt bussilortto Rönkkö tekee myös parhaansa etsimällä bussille paikkaa, jossa se voisi sulaa hetken.

Bussin toimivuudesta ei ole mitään varmuutta vielä silloinkaan, kun astelemme lavalle. Jengiä on pirusti, fiilis on jälleen kerran kohdillaan. Ja miten ollakaan; soitamme helvetin hyvän keikan. Voisi sanoa, että täydellinen kiertueen päätös. Ja eilisestä oksentelusta, paskataudista ja närästyksestä ei ole enää tietoakaan. Helvetin iisi ja rento keikka, joka huipentuu jälleen kahteen encoresettiin.

Jatkot takahuoneessa ja bussissa, joka taas jollain ilveellä toimii, on tosiasia. Auto on täynnä porukkaa. Kuuntelemme musaa, juomme viinaa ja osa porukasta/vieraista jää pois jossain Ylöjärven tietämillä. Minä olen siihen mennessä tietenkin jo sammunut, kuten aina.

Nyt ei kuitenkaan anneta periksi. Herään aamulla jossain Mikkelin ja Savitaipaleen välillä ja alan imuroida olutta ja kossua.

Näillä lääkkeillä talkoot jatkuvatkin sitten kohti ääretöntä. Ja sen yli.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Minä lähden pariksi viikoksi Intian Keralaan kirjoittamaan tulevan levyn tekstejä valmiiksi. Uuden levyn laulu- ja kitaratalkoot alkavat heti tammikuun loppupuolella. Katsotaan jos jotain valmista saataisiin jo kevääksi.

En kuitenkaan vanno mitään.

- Haagassa 31.12.2014, Jouni Kalervo Hynynen