Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
SOITTO KULKEE, ELÄMÄ EI -kiertue jatkuu

VALITSE MUSIIKKI - JOTTA TOTUUS UNOHTUISI

HEINOLA, TUKKIJÄTKÄ pe 18.10.2013
Saavumme Heinolaan joskus viiden jälkeen. Paikalla on myös Kososen Lauri, jonka on tarkoitus ottaa seuraavan singlemme kansikuva täällä. Miksi Heinolassa? No, antakaapa kun pappa selittää.

Levy-yhtiömme ja Radio Rock järjestivät kilpailun, jossa fanit saivat äänestää meidän seuraavan singlen. Äänestäjien kesken arvottiin voittaja, joka saisi meidän kultalevyn sekä itsensä kyseisen singlen kanteen. Voittaja on Heinolasta. Luovutamme Satulle kultalevyn ja räpsimme kimppakuvia. Vaatteet päällä, valitettavasti.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Minulla on taas lähes koko omaisuus matkassa (no, se mahtuu pieneen matkalaukkuun), sillä ensi viikon alku menee Helsingissä. Se tarkoittaa sitä, että minulla on mahdollisuus käydä Heinolassa lenkillä ennen äänenpaineen tarkastustilaisuutta. Juoksen 40 minuuttia ja pulssi takoo keskimäärin 136. Kevyt lenkki siis. Soundcheckin teenkin sitten juoksutrikoissa ja olut huulilla. Jätkiä naurattaa. Kuvamateriaalia ei otettu, ne olisivat liian irvokkaita.

"Aaltonen hyväilee Tapaniaan/ tapahtumat sijoittuvat muinaiseen Japaniaan." Mies on siis Mokoman kanssa vähän isommissa kuvioissa, Japanissa jossain hevifestareilla. Edessä on viikonloppu triona taas pitkästä aikaa.

Äänenpaineen tarkastuksessa ei ongelmia ilmene. Paikka vaikuttaa erittäin asialliselta ja ruokakin on perkeleen hyvää. Sitten suuntaamme saunaan ja alamme valmistautua, sillä keikka on jo yhdentoista jälkeen.

Kone kulkee, homma toimii. Saatanan hyvä keikka, vaikka lopussa katkeaakin kitarasta kieli ja encoreiden alussa katkeaa sähkötkin ja vahvistimet pimenevät. Onneksi mikrofonit kuitenkin toimivat, joten keskitymme hetken stand-upiin. Sitten homma jatkuu ja soitamme lopulta kaksi encoresettiä. Erittäin asiallinen yleisö, ja sitä on paljon.

Hinku baariin on kova, mutta minulla loppuu kunto. Suuntaan nukkumaan.

KOKEMÄKI, STADIUM LIVE CLUB la 19.10.2013
Aamu alkaa hotelliaamiaisella ja kossupaukulla. Sitten bussiin.

On jo hämärää, kun saavumme perille. Kuulemme, että Ylppö ja Ihmiset on Harjavallassa aivan vieressä ja jossain lähiseudulla musisoivat myös Haloo Helsinki sekä Paula Koivuniemi. Syvälle sieluun sattuu, mutta katsotaan nyt mitä tästä tulee. Etsin hotellin, makailen hetken ja siirryn äänenpaineen tarkastukseen.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Nyt treenataan pitkään ja hartaasti. Katsomme muun muassa Rakastan, Saattoväen sekä muutamaa muuta vanhaa biisiä tapailemme myös. Maistuu hyvälle, on helvetin hauskaa. Siirryn sen kunniaksi saunomaan hotellille. Viestittelemme Ylpön kanssa, mutta molemmat ovat sen verran väsyneitä ettemme saa treffejä aikaan. Lopulta istun ennen keikkaa paikallisessa baarissa Hongiston kanssa. Paikka tarjoaa juomat ja kuuntelemme kun paikalliset laulavat karaokea. Itse jätämme tällä kertaa väliin.

Siirrymme takahuoneeseen ja teen tanakan kossupaukun. Tajuan, että Joonaksen heittämä läppä "vai on teillä tänään strippari lämppärinä" ei ollutkaan vitsi. Toden totta, meillä on strippari lämppärinä! Ei saatana, tähänkö on tultu!? Ihan kuin jostain Ijäksen leffasta.

Ei vaikuta keikkaan. Hipsimme lavalle ja toteamme, että porukkaa on kivasti. Paikka ei ole läheskään täynnä, mutta meininki on hyvä. Alamme leipoa ja vedämme helvetin hyvän keikan. Ne pari vanhaa biisiä piristävät mukavasti settiä ja lopulta vedämme täälläkin pari encoresettiä. Hyvä, oikein hyvä.

Rykäisen takahuoneessa kossut huuleen ja siirryn bussiin nuokkumaan kossujämät kädessäni ja lopulta rinnuksilla. Seuraava havainto onkin se kun Joonas herättää minut Lahden aseman edessä. Hyppään ulos ja huomaan, että seuraava juna Helsinkiin lähtee viiden jälkeen. Se on vajaan tunnin päästä.

On kylmä. Helvetin kylmä.

VARKAUS, Z-One perjantai 25.10.2013
Lähtö Lappeenrannasta on kahdelta iltapäivällä. Minä herään kauheassa krapulassa, tai kännissä oikeastaan, kymmentä vaille ja huomaan, että Aaltonen on yrittänyt soittaa. Soitan miehelle takaisin ja saan hänet houkuteltua hakemaan minut. Pakkaan pikaisesti, vedän housut jalkaan ja suuntaamme Viipurin portille.

Edellinen yö on mennyt yhden demobiisin jousi- ja basso-osioita kasatessa, KT-vision videomateriaalia kaivellessa sekä musiikki-dvd -viihteen syövereissä. Viimeinen muistikuva on se, että olen katsellut Billy Idolin videoita joskus aamulla viiden jälkeen ison kossupullon ja kuuden oluen jälkimainingeissa. Kalsarikännimies iski jälleen!

Olo on todella heikko. On pakko nukkua. Herään perillä ja huomaan, että Peten lupaama uusi videokamerani on saapunut. Edellisen omi tyttäreni, siksi en ole saanut kasattua KT-vision materiaalia pitkään aikaan.

Hongistolla on tänään syntymäpäivät. Menemme juhlimaan niitä Hotelli Oskarin ravintolaan. Tarjoan Jannelle miehekkään paukun, Hongisto itse joutuu tarjoamaan ruuat. Tai jos tarkkoja ollaan, KT tarjoaa. Sitten siirrymme Z-Oneen tarkkailemaan soundeja. Ne tuntuvat olevan kohdallaan, mutta treenailemme silti muutaman biisin. Hyvin kulkee.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Siirryn elpymään hotellille, jätkät katoavat kuka mihinkin. Siirryn tuntia ennen keikkaa alakerran karaoke-baariin Aaltosen käskystä. Astun sisään, tilaan punaviinin ja minut kuulutetaan saman tien laulamaan Leevi and the Leavingsiä. Aaltonen on ollut omatoiminen ja on varannut minulle jo biisin valmiiksi. On siis äänen avauksen paikka. Aaltonen avaa äänensä myös ja ja sen jälkeen siirrymme keikkapaikalle odottelemaan.

Ja sitten lavalle. Vedämme alkukeikan saatanan hyvällä sykkeellä ilman mitään välihöpinöitä. Keikan edetessä ote alkaa lipsua ja juttu luistaa. Jengiä on mukavasti paikalla ja tunnelma on hyvä, mutta loppuvaiheessa keikkaa minulla tulee pari blackoutia. Ei vaan muista miten biisit menee. Silmä silmästä -sanat mokaan täysin.

Mutta jengi tuntuu tykkäävän. Muistaakseni vedämme pari encoresettiäkin. En tiedä, katkeaa filmi. Takahuoneen toiminnasta ei olekaan sitten kuin hämäriä muistikuvia.

LAUKAA, PEURUNKA AREENA lauantai 26.10.2013
Missä vitussa on Laukaa? Tätä mietin aamulla kasin aikoihin, kun Joonas kuskaa minua pakettiautolla kohti Varkauden asemaa. Minun pitäisi tänään iltapäivällä olla Helsingin kirjamessuilla. Sen sijainnin tiedän kyllä. Edessä on noin neljän tunnin junamatka.

Teen kirjamessuilla muutamat haastattelu- ja nimmarikeikat, kaappaan naiseni kainaloon ja hyppään Hummerin kyytiin. Hämppy on ystävänpalveluksena luvannut viedä meidät Laukaalle, mies on ajanut Helsinkiin Lappeenrannasta. Hyvä, että kuski löytyi, minä en enää ajokunnossa olisikaan. Edessä on jälleen vajaan neljän tunnin matka. Taiteilijan selkä alkaa olla valmista kamaa junassa ja autossa istumisesta.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Olemme kymmenen jälkeen perillä. Yhteistä sound checkiä emme kerkeä enää tehdä, mutta minä käyn testaamassa oman kitarani ja laulun pikaisesti. Kunnossa tuntuu olevan. Soundi on erittäin hyvä, kitara murisee miehekkäästi.

Hiltusen Kaitsu, mies joka meni keikkamme aikana naimisiin Jurassic rockissa, on tuonut vaimonsa lisäksi paikalle kakun. Myös toinen tuore hääpari, Rostin Kaitsu ja Teija, ovat paikalla. He tuovat minulle kahden tähden jallupullon kiitokseksi kesäisestä hääkuskauksesta. Olen otettu. Asiallista toimintaa. Itse olen juonut varastoon ostamani kahden tähden jallut jo kauan sitten, koska olen nero! Paikalle on järjestetty myös fanitapaaminen. Ahtaaseen takahuoneeseen saapuu yhdeksän hengen seurue. Homma hoituu kuitenkin asiallisesti ja nopeasti lähinnä minun vetäessä toimintaa. Hongisto ja Sinkkonen karkaavat tupakalle, vaikka minulla ei ollut etukäteen koko fanitapaamisesta mitään tietoakaan. Vittu, mitä luimuilua.

Mutta keikalla ei luimuilla. Nyt on paketti kohdillaan. Isossa salissa on porukkaa kolmisensataa, joten tilaa näyttää olevan, mutta se ei menoa haittaa. Saatanan tiukka keikka, jota ei edes yksi kielen katkeaminen näytä haittaavan. Kaksi encoresettiä soitetaan, toinen tosin puoliväkisin. Jengi kyllä metelöi, mutta ei ehkä ihan täydellä sydämellä. Me taas metelöimme, täydellä sydämellä, kivekset väristen ja läskiperseet täristen.

Sitten takahuoneeseen. Jotkut saunovat, minä keskityn elpymiseen ja juomiseen. Tunnelma on hyvä. Jätkät saavat kamat kasaan liiankin pian ja he aloittavat kotimatkan kohti Karjalaa. Minä jään naiseni kanssa Peurunkaan yöksi.

Kaksi seuraavaa päivää meneekin sitten autoa ajellessa. Matkoillani sävellän Kuristajat-nimiselle bändille Nippusiteissä-nimisen biisin. Sen demoäänitys alkaa heti, kun kotiin pääsen.

FORSSA, STATUS pe 1.11.2013
Viikko on täynnä ohjelmaa. Alkuviikko menee demoja äänitellessä ja keskiviikkoillaksi ajan Helsinkiin. Vierailen Hjalliksen uudessa talk-showssa, jonne minut on houkuteltu pitkällisten spekulointien jälkeen. Yllätyn, sillä Hjallis osoittautuu pelimieheksi, erittäin asiallinen ukko. Samoin muut vieraat eli Lauri Tähkä sekä kirjailija Riku Korhonen. Hämmästyn kuunnellessani Tähkän juttuja. Mies on todella monesta asiasta täysin samaa mieltä kuin minä. No, se ei kuitenkaan tee musiikista hyvää, mutta se on sivuseikka.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Siirryn Helsingin keskustaan ja esittelen Kuristajille tekemäni Nippusiteissä-biisin bändille. Läpi menee. Sen kunniaksi sammun erään bändin jäsenen sohvalle ja herään vasta torstaiaamuna. Hyppään taksiin ja suuntaan nöyränä Helsingin kotiini.

Alan korjailemaan ja kuuntelen samalla Pronssisen Pokaalin demoja läpi. Olen luvannut kommentoida niitä mahdollisimman nopeasti.

Perjantaina olen jo matkalla Riihimäelle. Janne Ruokonen, Anal Thunderin kitaristi, on mukana. Juna on aivan tukossa. Veturimiehet lakkoilevat ja se aiheuttaa sen, että kaikki pitkän linjan junat ovat täynnä paikallisliikenteen kulkijoita. Keskitymme ravintolakärryn tarjontaan, ja näin saamme tungosahdistuksen (onko tuollaista sanaa?) tukahdutettua (onko tuollaistakaan?).

Perillä Riihimäellä kohtaamme miksaajamme Isotalon. Hyppäämme taksiin ja suuntaamme paikalliseen Saatanan monumenttiin eli ABC:lle. Siellä hyppäämme bussimme kyytiin, toiseen Saatanan monumenttiin.

Pian olemmekin Forssassa, kolmannessa Saatanan monumentissa. Keikkapaikka on meille uusi, mutta vaikuttaa oikein asialliselta. Jätkät alkavat kasailla, hipit suuntaavat syömään. Minä syön ahventa ja se aiheuttaa kevyen vittuiluaallon, sillä muut ottavat muhkeat pippuripihvit. Olen kuulemma viherpiipertäjä Hynynen ja homo.

Äänenpaineen tarkastus on homoudestani huolimatta normaali. Katsomme muutaman biisin ja se on siinä. Sitten suuntaamme hotellille elpymään. Minä olen Aaltosen kanssa samassa huoneessa.

Kohtaamme aulabaarissa joskus kympin jälkeen. Otamme drinkit. Kone alkaa käynnistyä.

Lavalle pitää siirtyä taas yleisömeren läpi. Se on vähän hankalaa, mutta jäämme henkiin, vaikka drinkkilasistani herahtaakin osa lattialle. Sitten alkaa veivaus. Soitto ja laulu kulkee ihan saatanan hyvin! Kaikki on kohdillaan, jopa forssalainen yleisö. Mahtavaa. Kaksi neljän biisin encoresettiä aiheuttaa sen, että soitamme lähes kaksi tuntia. Se on paljon. Monitorimiksaajamme mielestä se on jopa hieman liikaa. Ehkä mies on oikeassa. Päätämme lyhentää viimeisiä encoreita huomiselle keikalle, jos sellaiset saamme.

Sitten baariin. Siellä alkaa pätkiä. Siirryn nukkumaan ja viimeinen näky on se, kun Aaltonen tanssii keskellä tanssilattiaa. Hän bailaa kuin viimeistä päivää. Hän on party animal!

YLIVIESKA, MUSTALESKI la 2.11.2013
Minä olen hangover animal.

Kampeudun aamiaiselle. Olo on heikko. Katson kun naiseni on telkkarissa ja sen jälkeen otan pienet tirsat, vaikka panetus onkin huikea. Herättyäni kuittaan sen aamudrinkillä. Sitten suuntaamme bussille ja lähdemme kohti Ylivieskaa. Kello on noin kolmetoista.

Herään kuuden aikaan illalla. On täysin pimeää, asutusta ei näy missään. Ahdistaa. Suomen syksy näyttää kauniit kasvonsa. Olemme reissanneet koko päivän, emmekä vieläkään ole perillä! Hortoilen bussin etuosaan ja kohtaan hiljaista porukkaa. Nyt on vakava meininki. Hongiston kuorsaus täyttää pimeän bussin.

Perillä vaihdamme Aaltosen kanssa kitaroihin kielet ja sitten suuntaamme Ruokosen kanssa oluelle viereiseen baariin. Sen jälkeen hipsimme soundcheckiin, jonka aluksi Aaltonen esittelee uutta riffiä. Se kuulostaa sen verran hyvälle, että juoksen takahuoneeseen hakemaan nauhuria, jotta saisimme sen talteen. Matkalla takaisin isken pääni kattotolppaan, joka on tolkuttoman alhaalla. Kuuluu rusahdus, havahdun polviltani lattialta ja naama veressä. Otsaan on revennyt muutaman sentin vekki. Saan tyrehdytettyä vuodon kylmällä vedellä ja paperilla, teemme muutaman biisin äänenpaineen tarkastuksen ja saamme uuden riffinkin talteen. Homma siis hallussa. Sinkkonen toimii sisar hento valkoisena ja tuunaa minulle laastarin otsaan. Yllättäen laastarissa lukee Homo.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Sitten vaan odotellaan keikan alkua. Se tapahtuu viereisessä baarissa sekä takahuoneessa. Tekniikan pojat käyvät syömässäkin, mutta minulta jää väliin. Ei maistu ruoka.

Ihan törkeän hyvä keikka taas. Baarissa on porukkaa mukavasti ja me olemme vireessä. Setti on hieman lyhyempi kuin eilen, mutta kyllä me silti puolitoista tuntia saamme kasaan. Yhtä hurmosta, eikä paljon muistikuvia jää. Ruokosen Janne tarttuu keikan aikana kitaraan ja soittaa kanssamme kaksi biisiä. Hyvä meininki. Päätämme toistaa homman ensi viikolla Helsingissä.

Meille tuodaan juustokakku takahuoneeseen. Sehän maistuu. Samoin punaviini ja kossu. Me käymme Aaltosen kanssa baarinkin puolella istumassa, naurattamassa paikallisia naisia. Sitten onkin aika hypätä bussiin ja suunnata Karjalaan.

Thumbnail imageMatka menee nukkuessa. Minun ja Ruokosen on tarkoitus hypätä Mikkelissä pois ja mennä junalla Helsinkiin, mutta olemme niin poikki, että päätämme nukkua Lappeenrantaan saakka ja hypätä junaan vasta siellä. Näin tapahtuukin, Kolmen lampun kautta.

Istumme ravintolavaunussa ja parannamme maailmaa. Minä suuntaan keilaturnaukseen Hesarin keilahalliin. Siellä Teamsprit -niminen ryhmittymä kohtaa parikymmentä muuta joukkuetta rock-keilauksen merkeissä.

Emme pääse jatkoon. Se ei ole yllätys. Mutta olut maistuu.