ARVATKAA, KUKA ON TIKKALAN HUGH HEFNER?

JOENSUU, KERUBI perjantai 23.11.2012
Takana on jälleen raakaa ajoa. Viikko on alkanut keskiviikkona Piparikiertueen palaverillä, josta olen jatkanut suoraan Helsinkiin hoitamaan levy-yhtiöasioita, kiertueen mainontaa ja muuta sontaa, joka ei oikeastaan minulle kuulu, mutta kuitenkin näköjään kuuluu. Perjantaina hyppään hurjassa kankkusessa junaan ja suuntaan kohti Joensuuta. Pojat tulevat sinne kahdella autolla. Kamat tuodaan kuorma-autolla ja jätkät isolla pakulla, sillä Ukonhauta on ammuttu raketilla avaruuteen kiertämään maapalloamme ikuisiksi ajoiksi.

Olo on siis aika rapsakka, kun jään Kiteen asemalla pois. Hongisto ja Tumppi hakevat minut kuski Tahvanaisen avustuksella. Suuntaamme kauppaan ostamaan viinaa ja ruokaa, sillä tarkoitus on yöpyä Tikkalan Hefnerin mansionilla ja sehän tarkoittaa armotonta syömistä ja juomista. Eli orgioita.

Mutta hypätään nyt ensin. Suuntaamme kauppareissun jälkeen Joensuuhun. Siellä kasataan jo kamoja. Meillä on "fanitapaaminen" parin paikallisen bändin kanssa, jonka hoidamme Jarin kanssa. Hongisto istuu sillä välin Popmuusikoiden johtokunnan kokouksessa vetämässä suuntaviivoja toiseen suuntaan mihin muut niitä haluaisivat vetää. Ihan vaan periaatteesta.

Äänenpaineen tarkastuksessa on lieviä ongelmia. Lavasoundi on erittäin kuiva, mutta onneksi vahvistimissa on sellaisia vitun nappuloita, joilla olosuhteita voi muuttaa. Minä käytän lähinnä volumenappulaa. Eli täysille. Sitten syömään ja alakertaan takahuoneeseen suihkuun, sillä olen käynyt viimeiksi suihkussa torstaiaamuna.

Veto on jo kympiltä. Se on hyvä. Tupa on myyty loppuun ja suksi luistaa. Hoidamme homman parilla encoresetillä ja sitten alkaa spekulointi.

Minulla on ääni vieläkin paskana ja kaikki ylhäältä vedetyt huudot meni vähän sinne päin. Sinkkosella oli mentaalipuolen ongelmia, eikä mies päässyt keikan päälle missään vaiheessa. Ja Hongisto taisi olla vähän liian kännissä. Eli ei mennyt tämän syksyn parhaimpiin, vaikka jengi kyllä vaikutti tyytyväiseltä. Mutta aina se ei riitä edes meidän kaltaisille amatööreille.

Täytyy parantaa. Alan voidella ääntä kuntoon.

KITEE, KITEENHOVI lauantai 24.11.2012
Sitä onkin sitten voideltu taas koko yö. Aamulla on hurja olo. Keittiössä tuoksuu kinkku, Tumppi on laittanut sen uuniin paistumaan aamulla aikaisin. Otan kahvia ja punaviiniä päälle. Olo helpottuu. Tikkalan Hugh Hefner köpöttelee aamutakissaan ja Sinkkonen makaa lattialla verhoutuneena maton sisään.

Päivä menee keittiön pöydän ääressä syöden, juoden ja nauraen. Kehittelemme uusia biisien nimiä: Hefnerille ei heru, Seuraavana Kouvola, Kun haarukka putoaa (tää on selvä balladi), Pelkkää ylivoimaa, Ei vaihtopaitaa, Mistä löytyy heittomerkki, Tai enemmin mie oon laskettelumiehiä, Pullmanin Lounge sekä Ensin hajos virveli ovat biisin nimiä, jotka suorastaan huutavat tekijäänsä. Pitää varmaan perustaa taas joku punk-projekti.

Välillä käydään saunassa. Ja sitten otetaan päiväunet. Kuuden aikoihin Jani hakee meidät pakettiautolla Kiteelle. Siellä teemme äänenpaineen tarkastuksen, joka tuntuu oikein hyvälle. Sitten taas syödään ja osa menee nukkumaan ja osa saunaan.

Klo 23 näemme takahuoneessa. Muistamme, että Kiteen raideri on aina ollut vajaa, ja näin on tälläkin kertaa. Emme nosta siitä meteliä, juomme niitä mitä löytyy. Ja sitten nousemme lavalle.

Jaaha. Täysi katastrofi. Fiilis on hyvä, minullakin kestää ääni taas ja soitto kulkee, mutta Jarilta leviää ensin virvelin kalvo, sitten bassarin kalvo. Virveli vaihdetaan toiseen, mutta kaikki vaihtokalvot ovat Ukonhaudassa. Lopulta bassorumpu paikataan Kiteenhovin laminoidulla ruokalistalla. Minä vedän sillä välin stand upia ja Hongisto nojailee valotolppaan. Mies alkaa nimittäin olla niin kovassa kännissä, ettei sanaa tule suusta. Eikä oikeita säveliä bassosta. Loppukeikka huipentuu siihen, että mies putoaa lavalta kesken biisin. Vedämme yhdet encoret ja poistumme. Harmi, sillä yleisössä oli taas helvetin hyvä fiilis ja sitä oli riittävästi. NoSori!

Keikan jälkeen riittääkin sitten puhuttavaa. Sinkkonen käy kuitenkin sitä ennen mököttämässä huoneessaan, ettei hakkaisi ketään turhautumisensa takia. Mutta minkäs sille voi jos kalvot ei kestä. Jari on niin rrrrraju rrrrrrrakastaja.

Käyn ostamassa kaksi pulloa kossua omaan piikkiini, juomme ne pois ja haukumme toisemme suohon. Hongisto jää Kiteelle ryyppäämään miksaaja Isotalon kanssa, me muut lähdemme kahdella autolla kohti Karjalaa. Vedän täydet lärvit.

Ei mikään paras fiilis. Ja ensi viikolla studioon. Katsotaan miten käy.

KOTITEOLLISUUS - BÄNDI JOKA VETOAA ÄIDILLISIIN TUNTEISIIN, SÄÄLIIN SEKÄ MUIHIN NAISTEN ALKUKANTAISIIN VAISTOIHIN

MUTTA KUKA ON TIKKALAN JACQUES COUSTEAU?

KT STUDIOSSA

TIISTAI 27.11.2012
Nyt alkaa tulla lasin reunat vastaan. Silti hyppäämme urhoollisina Hongiston pakettiautoon ja suuntaamme kohti Keravaa ja Koffin tehtaita. Meillä on siellä hieman neuvoteltavaa ja maisteltavaa.

Muutama tunti siellä vierähtää. Sitten ajamme auton Sonic Pump studiolle, puramme soittokamat ja alamme "pekuloida". Minulla on tarjolla biisi, joka olisi tarkoitus julkaista singlenä 1.3.2013. Aikataulusyistä kappale pitää nauhoittaa jo nyt, sillä varsinaista levyä alamme nauhoittamaan vasta maaliskuun puolivälissä.

Kuuntelemme demon, katsomme soinnut läpi ja sovitamme hieman. Sitten suuntaamme Manalaan syömään. Tappiin menee, että paukahtaa.

KESKIVIIKKO 28.11.2012
Sovittu "joskus yhdentoista aikoihin studiolla" -aika venyy hieman. Olemme puolilta päivin paikalla. Sinkkonen on aloittanut korjailun jo aamutuimaan, minä aloitan studiolla. Hongisto huilaa vielä.

Kasaamme rummut ja Sinkkonen soittaa muutamalla otolla biisin sisään. Sitten mies alkaa ryypätä raivokkaasti. Minä soitan peruskitarat päälle ja Hongisto vetää parin punaviinilasillisen jälkeen basson. Helppoa kun sen osaa. Minä ohjelmoin biisin taustalle disko-basson ja lopuksi vielä hieman maustekitaroita ja sitten baariin. Tällä kertaa osoitteina ovat Kalliossa sijaitsevat Majava ja Rytmi.

Raakaa ajelua tappiin asti.

TORSTAI 29.11.2012
Karmilalta tulee aamulla tekstiviesti: "Vittu, ei pysty vielä, pitää nukkua". Vastaan, että se on ok, sillä minulla on vielä sanatkin kirjoittamatta. Vedän puolilta päivin kuteet niskaan, annan orastavalle erektiolle luunapin ja suuntaan Pub Ikkunaan kirjoittamaan. Kun kävelen nelostuoppi kädessäni nurkkapöytään ja alan kaivaa kynää ja paperia esiin, baarin toisesta nurkasta kuuluu "Jouni"-huuto. Suuntaan katseeni sinne ja näen, että Hongisto on jo paikalla päivystämässä.

Tilaamme kossut, sillä niin toimivat ammattimiehet. Sinkkonen soittaa ja ilmoittaa myös tulevansa paikalle. Nyt teen ennätyksen: kun Hongisto käy tupakalla, otan kynän ja paperin esiin ja kirjoitan biisin sanat. Pyöreästi neljä minuuttia siihen kuluu. No, ehkä pieni vihje biisin aiheesta ja parista rivistä oli jo olemassa päässä, mutta kuitenkin.

Käymme Alkosta hakemassa lisää votkaa ja suuntaamme studiolle. Laulan biisin muutamaan kertaan ja sitten se on siinä. Karmila soittaa vielä muutaman kitarajutun ja biisin nauhoitukset ovat taustalauluja vaille valmiit. Mikko tekee biisin kertosäkeestä raakamiksauksen ja laittaa sen Aaltoselle Lappeenrantaan. Me pakkaamme auton ja lähdemme samaan suuntaan.

Se on kostea ja Peer Gyntin täyteinen matka. Sinkkonen ajaa. Vedämme Hongiston kanssa täydet lärvit ja joskus yöllä löydämme itsemme Aaltosen työhuoneelta kuuntelemasta, kun mies laulaa stemmoja. Hienoa raporttia. Niin hienoa, että sammumme Hongiston kanssa työhuoneen lattialle.

OULU, TEATRIA perjantai 30.11.2012
Lähtö Ouluun on aamulla klo 8. Meinaa vähän koskea. Paikat on kankeina lattialla nukkumisesta ja päätä särkee. Menemme Aaltosen autolla kokoontumispaikalle, sillä mies lähtee mukaan ja on itse asiassa koko loppurundin messissä.

Jatkan unia bussissa ja herään vasta Lapinlahdella, jossa käymme syömässä. Olo alkaa olla normaali. Sikäli kun se nyt normaali tällaisen rännin jälkeen voi olla. Oulussa kuitenkin kaikki on jo hyvin. Hengailemme takahuoneessa ennen keikkaa, sillä veto on jo 21.30. Emme siis kerkeä käydä hotellilla ja suihkukin jää väliin. Hampaita en ole pessyt viikkoon. Meinaa vähän ahistaa.

Terveet Kädet "lämmittelee". Oikeastihan sen pitäisi olla toisin päin, mutta näin tällä kertaa.

Helvetillinen meteli alkunauhan aikana. Jengiä on niin saatanasti. Mahtava fiilis nousta lavalle ja nyt annetaan Oululle semmoinen setti ettei mitään järkeä. Soitto kulkee hienosti. Lauluääneni on hieman painunut studiosessioiden ja flunssan jäljiltä, Kädessäni ja Jossain sanat ovat vähän hakusessa, mutta meininki on saatanan hieno. Ja vaikka Taivas on auki -biisin soinnutkin on vähän hakusessa, on meininki ehkä syksyn paras. Lavalla vierailee myös Naked Horse.

Eturivistä näytetään tissit. On pakko maksaa potut pottuina. Näytän yleisölle pepun. Sitten 45:seen vetämään nuppi turvoksiin.

SEINÄJOKI, RYTMIKORJAAMO lauantai 1.12.2012
Hongisto on piponsa ansiosta saanut uuden lempinimen. Tikkalan Jacques Cousteau. Mies joka tutkii rakkauden meriä.

Muisti on hävinnyt. Herään huoneesta ennen kymmentä vaatteet ylläni. Menen aamiaiselle ja sitten onkin aika lähteä kohti Seinäjokea.

Herään parikymmentä kilometriä ennen kuin ollaan perillä. Täydellinen ajoitus. Kasaamme kamat, minä käyn hakemassa joltain fanilta hienon lahjuksen (itse tehty nahkavyö), teemme pitkän sound checkin (treenaamme Taivaankauniin, Kuolemajärven, Satu peikoista -biisin ja muutaman muun) ja suuntaamme Hotelli Lakeuteen, josta meille on varattu sauna tunniksi. Suihku tekee tässä kohdassa hyvää ja palauttaa uskoni ihmisyyteen. Tämän jälkeen käymme parilla drinkillä ja palaamme keikkapaikalle. Ajamme kuitenkin hieman pitemmän lenkin taksilla, sillä taksimies soittaa niin perkeleen hyvää musaa, että on pakko kuunnella ja cruisailla lakeuksilla. Jotain ruotsalaista psychobillyä. Homma toimii!

Täälläkin on "lämppäri", Vanamo. Jengiä valuu hissukseen mestoille, seuraamme tilannetta takahuoneen ikkunasta. Hyvän näköisiä lyylejä. Ja paljon. Ovat varmaan lämppäriä katsomassa.

Ei muuta kuin alkunauha soimaan ja lavalle. Lähtee aivan vitun hienosti. Ääni on taas hieman painuksissa, mutta ei pahana kuitenkaan ja paranee keikan edetessä. Hyvää raporttia ja tällä kertaa edes sanoja ei unohdu. Yhtä hyvä veto kuin eilenkin, ellei jopa parempi. Ja taas lavalla vierailee Naked Horse.

Pari encoresettiä ja takahuoneeseen. Sinne hankitaan lisää viinaa, sillä aikaisempi satsi on mennyt kuin kuumille kiville. Selmun edustaja, herra Koivisto, tuo paikalle yhden rommipullon myös. Homma alkaa toimia, tilanne tuoksuu katastrofille ja räjähtäville munuasille ja maksoille.

Kamat on kasassa pian. Liian pian. Meidät talutetaan bussiin ja pitkä matka Karjalaan alkaa.

Olen kotona puoli yhdeksältä. Nukun koko saatanan päivän. Herään erektioon, joka on vienyt kaiken veren päästä. Samassa huomaan, että Hongistolta on tullut tekstiviesti: "Elämä on jatkuvaa kipua ja tuskaa."

Huomenna Helsinkiin. Viimeinen viikko ja siihen kuuluva Joulupipari-kiertue alkaa edustustehtävillä. Janne Hongiston sanoin: "Vittu, mie kuolen!"