BUKKAKE RANDELIN, HONGISTO - VERY LARGE CREATURE JA MUITA OLENTOJA

HOMMA TOIMII KUIN VAMMAINEN STRINGEISSÄ

SOTKAMO, KATINKULTA AREENA perjantai 13.4.2012
Nousemme täydessä kännissä bussiin Petrax-studion pihalla aamulla klo 8 (joo, miksi ei klo sheitsemän, tiedän). Tekniikka on jo aamun tunteina pirteinä kasannut kamamme studiosta autoon. Hynynen siirtyy Petraxin punkasta suoraan bussin punkkaan jatkamaan unia.

Mies herää jossain Kuopion tietämillä ABC-asemalla. Jätkät hakevat aamiaista, niin myös Hongisto ja Hynynen. Molempiin iskee lievä paniikkikohtaus. Paikka on täynnä ihmisiä ja he kaikki tuntuvat tuijottavan meitä. Hiki valuu norona, selkä on märkänä sadasosasekunnissa. Hynynen hakee vettä ja kahvia ja juoksee takaisin bussiin turvaan. Viikko metsässä on näköjään tehnyt tehtävänsä. Sinkkonen on vielä niin pöllyissä, ettei hän nouse bussista ollenkaan. Mies nukkuu kuin lapsi.

Perillä Sotkamossa alkaa visiointi. Tällä kertaa unelmoimme vammaisista apinoista, joilla on ripuli. Hmmm, alkaa seisoa. Kuten sanoin, viikko metsässä on tehnyt tehtävänsä.

Siinä on sitten kaikenlaista tutuhkoa toimintaa. Ruokailu, check, saunomista, makailua, nokosia ja uuden Killing Joken kuuntelua. Kuulostaa pirun hyvälle.

Pete, tuo monitorihahmo Luojan armosta, on isyyslomilla. Mietimme jälleen kerran, että minkä takia miehen pitää lomailla, lapsen äitihän ne kaikki synnytyshommat tekee. Mutta Sumppi tekee siis monitorit tällä ja ensi viikon reissuilla. Ja tekeekin oikein hyvin, lavasoundi saadaan pienen säätelyn jälkeen kohdilleen. Näillä asetuksilla vedämme helvetin hyvän keikan, vaikka Sinkkonen vähän valitteleekin omaa kuuluvuuttaan. Yleisö on yllättävän hiljaista, mutta ehkä se johtuu siitä, että Apulanta soittaa meidän jälkeemme. Odottavat sitä, perkeleet. Tosin jotain möykkää salin puolelta kuuluu meidänkin aikanamme. Ja porukkaa on kivasti. Paljon suorastaan.

Hynynenkin käy katsomassa Apulantaa, mutta ei muista siitä mitään. Filmi napsahtaa poikki jo setin alussa. Mieleen jää vain Virtasen loistava välispiikki miehen tilutellessa kitaraansa: "Kuuletteko? Jokainen soittamani ääni on kuin pieni runo!"

JÄMSÄ, HIMOS AREENA lauantai 14.4.2012
Aamulla on pakko korjailla salaa. Hynynen juo mökin pöydältä löytyvät valkoviinin jämät ja kuuntelee Killing Jokea. Levy vain paranee, nyt iskee todella. Tulee krapulaitku. Tähän kun lisää Peter Steelen muistopäivän kunniaksi kuunneltu Type 0 Negativen Red Water, niin kyyneltulva on tosiasia.

Valumme bussille puoliltapäivin ja aloitamme matkan Jämsään. Pysähdymme Lapinlahdelle syömään. Sen jälkeen Hynynen nukahtaa ja herää vasta Himoksen risteyksessä.

Te tiedätte kyllä mitä sitten tapahtuu: makailemme mökillä ja odotamme äänenpaineen tarkastusta. Teemme checkin, jotkut syö ja jotkut saunoo. Katselemme Mies ja alaston ase -elokuvaa. Sitten valumme keikkapaikalle.

Hyvä pörinä ja meteli yleisössä. Nälkämaan laulu soimaan ja lavalle. Ja meteli vain paranee.

Hongisto on selvä. Onkohan tämä syynä vai mikä, mutta keikka on aivan saatanan kova. Kevään kovimpia. Soitamme kaksi encoresettiä ja karkaamme takahuoneeseen hymyilevinä miehinä. Yleisö vaatii vieläkin lisää metelöiden niin perkeleesti, mutta Hynynen yökkäilee siihen malliin, ettei se ole mahdollista.

Juomme takahuonekossuja isolla kädellä. Tai Hynynen juo. Sitten hyppäämme autoon ja suuntaamme kohti Petrax-studioita, jossa äänitykset jatkuvat bassojen merkeissä heti huomenna.

Hongisto ajaa. Hynystä pelottaa niin, että on pakko vetää suojakännit ja nukahtaa.

HOLLOLAN DRINKKILABORATORION TUTKIMUKSET JATKUVAT

PUNK-PROGE-ISKELMÄ -HELVETTI ON TULESSA

SUNNUNTAI 15.4.2012
Aamulla olo on nöyrä ja harras. Olemme saapuneet perille joskus aamuyöstä. Hynynen ja Hongisto kasailevat kamoja hiljaisuuden vallitessa. Sitten, joskus iltapäivällä, alkaa talkoot. Bassosavotta, jolle ei näy loppua.

Homma etenee seuraavasti. Karmila lataa biisin ruudulle, Hynynen näyttää Hongistolle mistä kappale menee ja Hongisto soittaa. Tässä välissä Hynynen kantaa itselleen ja Hongistolle juotavaa. Kossu-karpaloa. Tai kansanomaisin termein karpalotussua.

Mikäs siinä. Työt loppuvat klo 00.00, kun Hongisto on soittanut bassot 12 kappaleeseen. Yhden biisin bassot jää Karmilalle, yhden Hynyselle. Ja yksi biisi ei tarvitse bassoa ollenkaan.

Siirrymme alakertaan katselemaan True Believer DAD-dokumenttia. Hynynen luovuttaa joskus puoli kolmen aikoihin. Hongisto jää kukkumaan. Karmila on kadonnut.

MAANANTAI 16.4.2012
Hongisto poistuu luimuillen rakennuksesta joskus puolen päivän jälkeen. Miehen otsassa lukee tuuman korkuisin kirjaimin: haluan pillua.com. Hynynen ja Karmila jäävät kaksin.

Ei muuta kun töihin. Hynynen soittelee vähän kitaroita ja paikkaa yhden Juicen biisin basso-osuuksia. Toisen biisin bassot hän soittaa kokonaan. Ja Karmila vetää sen yhden jäljellä olevan. Sitten käymme laulujen kimppuun.

Tähän selvennys. Soitamme bassoja ihan käytännön syistä. Meillä ei ollut aikaa treenata Sotakoira II biisejä ollenkaan keikkojen takia. Eli sen takia, että kamat lojuvat rundin aikana keikkabussissa ja jätkät keikkojen välissä kotisohvilla. Tämä tarkoittaa sitä, että biisien rakenteet ja soinnut ovat vain Hynysen ja Karmilan tiedossa, jotka ovat kappaleita etukäteen tutkineet. Tämän takia monimutkaisempia biisejä on ajankäytöksellisistä syistä aivan turha opettaa Hongistolle studiossa. Tulee liian kalliiksi. Tämä on selitys, jonka levy-yhtiökin varmasti ostaa. Säästämme rahaa, Hongiston omaksumiskyvyn tietäen tuhansia euroja.

Neljä biisiä on laulettu, kun kello lyö 00.00. Lopetamme päivän. Stolishnaja-pullo on tyhjentynyt. Ja runsas määrä karpalolonkeroa, johon Hynynen on kehitellyt jo viha-rakkaus -suhteen, mutta kun muutakaan ei enää ole.

TIISTAI 17.4.2012
Viinat on juotu, onko tämä loppumme?

Hynynen ja Karmila heräävät tähän karkeaan tilannearvioon joskus aamupäivällä. Mitään ei ole tehtävissä, meillä ei ole autoa. Ja lähimpään Alkoon on parinkymmenen minuutin ajomatka.

On siis alettava töihin. Aamupuuron jälkeen Hynynen laulaa, ja jossain välissä hän kerkeää tehdä kevyen kuntopiirin ja polkea puoli tuntia kuntopyörääkin. Jostain löytyy fisupullon jämä, jonka mies tuhoaa laulaessaan. Välillä haetaan lähikaupasta kaljaa, jota ei kuitenkaan juoda. Ällöttää koko tuote, pitäisi saada punaviiniä tai väkeviä.

Alkuyöstä siirrytään huuto-osuuksiin. Ja illan päätteksi, joskus yhden jälkeen yöllä Hynynen vielä soittaa ja laulaa Välikausitakki-orkesterin kappaleen Vittu. Yhdellä otolla.

Päivän saldo on kahdeksan biisin laulut, bassopaikkauksia sekä muutamat melodiakitarat. Ihan hyvä. Hynynen valuu maate, Karmila jää katsomaan Kylmää rinkiä.

KESKIVIIKKO 18.4.2012
No, se vitun nero on sammunut sitten yöllä tietokoneensa ääreen. Aamulla mies on kuin atomiräjähdyksestä jollain ihmeen kaupalla selvinnyt.

Olemme tehneet hätäpuhelun Kaarle Viikatteelle. Tarvitsemme vibrakammellisen kitaran ja hänellähän niitä on useita. Mies on itse Jyväskylässä, mutta epäilee, että paitamyyjämme Ville voisi toimittaa aseen perille. Näin hän tekeekin. Ja käyttää samalla Hynystä Hollolan Alkossa, josta mies ostaa tuotteita 77 eurolla. Se on kohtalon luku.

Matkalla visioimme, että olisi aivan vitun siistiä tehdä Terveiden Käsien biiseistä kantriversioita. Hynysen nimi on muutenkin punkkaripiireissä kirosana, tuon jälkeen mies varmasti tapettaisiin. Pakko ehkä tehdä.

Hynynen polkee puoli tuntia kuntopyörää, tekee kevyen kuntopiirin ja hoitaa yhden puhelinhaastattelun sekä sähköpostihaastattelun. Sitten hommiin.

Kaksi vaikeaa biisiä on jätetty viimeisiksi laulettaviksi. Tapahtuu jotain yllättävää. Hynynen vetää ne suht helposti sisään! Ei hyvin, millos mies sellaista olisi tehnyt, mutta helposti. Viimeinen jäljellä oleva biisi on sellainen, jonka Karmila on käskenyt miehen vetää pienessä kännissä. Näin tapahtuukin, mutta sitä ennen Karmila soittaa hieman kantrikitaraa ja käskee Hynysen helvettiin tarkkaamosta siksi aikaa. Hynynen harkitsee karkaamista baariin, mutta päättääkin ottaa pienet unet.

Päivä päättyy joskus yhden jälkeen yöllä. Sitä ennen on tehty kitarakiertoja kuuteen biisiin. Hyvä päivä, jälleen kerran.

Hongisto soittaa täydessä kännissä ja ilmoittaa, että jätkät kerkeävät paikalle vasta huomenna iltapäivällä. Huono homma, sillä olemme sopineet levytyssopimuksen allekirjoituksen puolille päivin. Hynynen ilmoittaa yöllä Helsingin suuntaan, että venyy, tulkaa levymogulit myöhemmin.

TORSTAI 19.4.2012
Huh. Aamulla on paha olo ja hengitys haisee. Ei muuta kuin normaalit aamurituaalit käyttöön. Eli puuron ja kahvin keittelyä ja niiden nauttimista. Pillua tekisi taas mieli, mutta mistä helvetistä sitä tänne metsään saisi. Pitäisi turvautua eläimiin.

Ei muuta kuin kalu kovana hommiin. Teemme kitarakiertoja pari raitaa per biisi. Niiden aikana paikalle alkaa valua porukkaa. Ensin tulee Jartsu Summanen ja Miitri Aaltonen, jonka olemme tilanneet laulamaan muutaman biisin taustalaulut. Sitten tulee levy-yhtiömme edustajat, herrat Mattila ja Rikala. Lopulta myös Ukonhauta rantautuu tontille ja sen kyydistä herrat Sinkkonen, Hongisto, Kisälli sekä Joonas.

Vetäydymme alakertaan ja allekirjoitamme levytyssopimuksen Johanna Kustannuksen ja Universalin kanssa. Juomme pullon kuohuviiniä. Myymme itsemme markkinavoimille. Punk!

Viikate-yhtyeen Ari ja Kalle saapuvat mestoille myös. Kalle tuo tuliaisiksi puolentoista litran kossupullon. Viinaa on myös Ukonhauta puolillaan, joten nyt on hyvä alkaa tehdä taustaköörejä. Hynynen keskittyy tässä vaiheessa viinan juontiin. Niin hartaudella, että kun taustalaulut, -köörit, muutamat eksoottiset kitararaidat sekä flyygeli (Karmila soittaa!) on äänitetty joskus illalla, mies sammuu tarkkaamon penkille. Muut lähtevät saunomaan.

Hynynen herää aamulla kuuden jälkeen armottomaan, pakottavaan erektioon. Sessiot Petraxilla ovat ohi. Nyt keikoille.

ALAVUS, LIESU perjantai 20.4.2012
Hongisto on lämmittänyt studion saunan. Hynynen, Aaltonen ja Hongisto suuntaavatkin sinne runsaiden saunakaljojen kera. Vedämme lievät aamunousut, kasaamme kamat ja puolilta päivin bussi starttaa Petraxin pihasta. Hämppy on saapunut joskus yöllä paikalle ja lähtee viemään Karmilaa Helsinkiin Hynysen Hummerilla. Sovimme, että näemme ensi viikon tiistaina Sonic Pumpilla Helsingissä. Hommat jatkuvat siellä. Mietimme paikan päällä, että tarvitseeko soittaa tai laulaa vielä jotain ja samalla käynnistellään miksailuja.

Käymme Lahdesta hakemassa loppurundin paitamyyjämme Suvin. Matka Alavudelle alkaa. Hynynen nukkuu taas lähes koko matkan.

Paikan omistajat ovat lapa pystyssä odottamassa. Eli herrat Löyvä ja Isomäki. Tekniikka alkaa kasailla kamoja, Hynynen vaihtaa kitaraansa kielet. Myös masteroija "Master of Nuggets" Jussila saapuu paikalle. Teemme äänenpaineen tarkastuksen, jossa treenaamme Rakastan-, Kadonneet- sekä Hulluus ja humala -kappaleet keikkakuntoon. Sitten syömään ja hotelliin makaamaan. Jotkut käyvät saunassa.

Tuntia ennen keikkaa avautuu punaviini, myöhemmin myös kossu. Tunnelma on rauhallinen, ehkä hieman väsynyt. Mutta viina piristää kummasti. Ja se maistuu hyvälle.

Jengi on levällään ympäri rakennusta, näyttää ettei paikalla ole ketään. Mutta kun keikka rävähtää käyntiin alkaa tapahtua. Tupa täyttyy nopeasti ja soitamme porukalle hienon keikan. Sitä ei himmennä edes kunnon nyrkkinujakka, joka tapahtuu jossain salin perällä kesken setin. Meille ei ole mikään yllätys, että Pohjanmaalla tapellaan. Se ikäänkuin kuuluu asiaan.

Yksi encoresetti, enempää jengi ei halua. Ei sitten, saatana! Me juoksemme takahuoneeseen juomaan viinaa.

Kukaan ei varmaan ylläty jos kerron, että Hynynen sammuu.

EURA, OSMAN TUPA lauantai 21.4.2012
Aamulla on käynnissä helvetti. Hynystä odotetaan ala-aulassa kello 8. Mies herää vasta puoli ysiltä. No, "ei niin akateeminen" puolituntinen on aina paikallaan.

Mies hyppää autoon ja nukahtaa saman tien. Matka Vaasan kirjamessuille on alkanut.

Hynynen herätetään puolentoista tunnin ajon jälkeen perillä. Ei muuta kuin lonkero huuleen ja kuuntelemaan lavalla pidettävää hartaushetkeä, jonka jälkeen tapahtuman juontaja kuuluttaa aivan pokerina ja luontevasti, että "ja seuraavaksi meillä on vuorossa tankotanssia". Katso nyt sellaista krapulassa, saatana! Onneksi ei tarvitse pitkään katsella, sillä Hynysen täytyy rientää haastetteluun. Muutamia kirjojakin signeerataan. Hyvähkö meininki.

Ruokailu ja sitten Hynystä taas viedään. Nyt edessä on noin kolmen tunnin matka Euraan. Senkin Hynynen nukkuu lähes kokonaan. Ennen lähtöä mies käy kuitenkin Vaasan keskustassa nauttimassa virvoittavan punaviinin.

Hynynen on perillä Eurassa tuntia ennen muita. Ei muuta kuin pitsa ja kalja huuleen ja jutustelua paikan henkilökunnan kanssa. Ja saunan lämmitystä. Pian bussikin kaartaa pihaan ja alkaa roudaus.

Checkissä treenataan! Laitamme Sarvet itää -kappaleen keikkakuntoon. Iankaikkinen katsotaan myös läpi pitkästä aikaa. Molemmat kulkee.

Totaalinen hotellihuonekuolema. Kuka makailee missäkin, Hynynen saunoo ja ottaa unet. Ysin jälkeen kokoonnumme telkkarin ääreen katsomaan Mies ja Alaston Ase kolmosta. Aika paska, mutta muutakaan tekemistä ei ole. Paitsi tietysti kaljan juontia, joka on rännin tässä vaiheessa ilotonta ja turhaa. Se ei käy enää kulmaan.

Very large creature, Janne Hongistokin, heräilee vajaa tunti ennen keikkaa. Hynynen piristää itseään tässä vaiheessa jo votkalla. Pieniä vaikutuksiakin alkaa jo tuntua. Mutta vain pieniä.

Näinkin väsyneessä tilassa vedämme helvetin hyvän ja aggressiivisen keikan. Välispiikit on aika minimissä ja menemme suht putkeen koko setin. Jengiä on sen verran kivasti ja se on sen verran aktiivista, että annamme heille kahdet encoret. Helvetin hyvä meininki. Kevään parhaita vetoja.

Hynynen yrittää saada itsensä känniin jätkien roudatessa, mutta epäonnistuu. Tulee vain väsymys. Ei muuta kuin bussin perälle nukkumaan, kun auto lähtee kohti Karjalaa. Edessä on pari päivää lomailua, sitten alkaa levyn miksaukset ja äänityksiäkin tehdään vielä. Paikkana on nyt siis Helsinki ja Sonic Pump.

TIISTAI 24.4.2012
Hynynen hyppää aamulla junaan kevyen kuntopiirin jälkeen ja tilaa pienen pullon viiniä. Ränni jatkukoon, jihuu! Mies on Helsingissä joskus kahden aikoihin ja suuntaa hotellille ja sen jälkeen Alkoon. Sonic Pumpilla hän on joskus iltapäivällä.

Teemme saman tien parit lauluosuudet, matalia mörinälauluja sekä huutoja. Nopeaa toimitusta. Jotain ebow-kitaroitakin tehdään. Ja Mikko on tehnyt niitä itsekseen jo ennen Hynysen tuloa.

Yöhön menee. Ja täysi känni.

KESKIVIIKKO 25.4.2012
Aamulla on julma krapula. Sitähän täytyy korjata. Kansitaiteilija Scharinilla on tänään syntymäpäivä ja katoamme tunneiksi Kallion baareihin. Valumme illaksi studiolle toiveena päästä saunomaan, mutta huomaammekin sen olevan remontissa. Alamme ryyppäämään ja kuuntelemme taukotiloissa punkia. Välillä Hynynen käy kuuntelemassa valmiita miksauksia. Jossain välissä, kun Scharin on ensin syljeskellyt studion lattioille ja Hynynen on siivonnut ne, kansitaiteilija katoaa. Hän katoaa kuin mies rintojen väliin.

Hynynen vie taksilla Karmilan himaan ja suuntaa nukkumaan. Nyt alkaa jo tuntua kropassa. Ja pää on pehmeä kuin villasukallinen puuroa.

TORSTAI 26.4.2012
Aamulla heikottaa. Hynyselle on sovittu radiohaastattelu puoli yhdeksi. Aamupalaksi puoli pulloa kuohuviiniä ja päälle jaloviina-kahvi ja pää ja kroppa alkaa toimia. Nam. Haastattelun jälkeen mies hyppää junaan ja suuntaa Tampereelle. Karmila jää miksaamaan.

Neljältä Tampereella. Siitä haastatteluun, joka kestää jälkipeleineen iltaan asti. Hynynen on sen verran tiloissa, että päättää mennä hotelliin nukkumaan jo ennen puoltayötä heräten vaatteet yllään sängyltä joskus kahden jälkeen. Uni ei enää tule. Mies laittaa siis punkit ja DADt soimaan ja tyhjentää minibaarin. Mikäs sitä on tyhjennellessä, sillä Karmila on laittanut ensimmäiset valmiit biisit sähköpostiin. Sitten onkin aika lähteä Iskelmäradion suoraan haastatteluun, joka on kahdeksalta aamulla.

TAMPERE, KLUBI perjantai 27.4.2012
Onneksi siellä tarjoillaan rommia, muuten juttu olisi jäänyt tekemättä. Aseman juontajatäti lahjoittaa Hynyselle myös Anna Eriksonin uuden levyn, jonka mies ottaakin ilolla vastaan. Sitten hotelliaamiaiselle ja nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Kahden jälkeen tulee noutaja, mutta onneksi hän tulee autolla. Toimittaja Isoaho ajaa Hynysen Akun tehtaalle Ylöjärvelle, jossa on joku yleisötilaisuus, jossa Hynynen ja Paleface puhuvat ihmisille taiteen teon ihanuudesta ja siitä kuinka kaikki tehdään oikein. Tai väärin. Tai ihan miten vaan.

Sieltä Hynynen rientää suoraan Tampereen Suomalaiseen kirjakauppaan, jossa hänellä on Sinkkosen kanssa haastattelu. Pojat ovat siis tässä vaiheessa tulleet jo Karjalasta paikalle. Tämän jälkeen Hynynen tekee vielä yhden puhelinhaastattelun sekä yhden nettilehtihaastattelun Sinkkosen kanssa. Sitten on aika mennä äänenpaineen tarkastukseen, jossa Hynynen tekee vielä yhden haastattelun. Alkaa tympiä.

Nyt on tekniikan pakka lopullisesti sekaisin. Pete isyyslomat jatkuvat ja Sumppi oli kerennyt sopia itselleen jo jotain muuta. Nämä Tampereen ja Turun keikat tehdään siis talon miehityksellä monitorien suhteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnollista lavaääntä väännetään nyt todella pitkään. Tai ensin väännetään sitä, että saadaan kamat edes toimimaan. Lopulta emme jaksa välittää vaan päätämme mennä riskillä. Riskejä on muitakin, sillä näillä kolmella viimeisellä keikalla ovat mukana myös nuorempi Hynynen sekä Aaltosen Miitri. Heidän kanssaanhan olemme soittaneet viimeiksi joskus viime syksynä.

Jengi leviää. Hynynen siirtyy Telakalle juttelemaan Viitasen Janin ja Yön kosketinsoittajan Kangasjärven kanssa. Kun tapaamme takahuoneessa tuntia ennen keikkaa, huomaamme, että Yön roudariporukka, jonka olemme luvanneet laittaa illan listaan, on tuonut meille neljä pulloa viinaa. Aika asiallista. Pari tuttuamme tuo pulloja vielä kaksi lisää. Alkaa tuoksua katastrofi nokkaan. Sen niittaa se, että paikalla on myös Mika Huotari. Mies, joka lähti bändistä sen takia, kun se alkoi viedä miestä liikaa. Ihan asiallinen ajatus meille kaikille. Mutta ei mahdollinen.

Katastrofista ei kuitenkaan ole mitään tietoa, kun valumme Monsteriserin jälkeen lavalle. Homma on nipussa alusta lähtien. Jotain pientä säätöä, mutta kokonaisuudessaan keikka on ihan vitun kova. Pakko sanoa taas, että kevään kovin, joten paranee vaan. Palkitsemme yleisön ja itsemme kahdella encoresetillä, joiden välissä Hynynen rakentelee itselleen oksennusta lavan takana. Yrjöyskintä on tosiasia.

Sitten lähteekin käsistä. Takahuone täyttyy, sauna lämpiää. Helvetin hyvä meininki ja muisti pois. Turvallisessa porukassa se on mahdollista.

No, on se muutenkin.

TURKU, KLUBI lauantai 28.4.2012
Aamulla ilmassa on suuria tunteita. Hynynen tapaa Klubin terassilla humalaisen seurueen, johon kuuluu, no, kaikki muut paitsi hän itse. Joten ei muuta kuin hakemaan juoma ja ottamaan porukkaa kiinni.

Se on vaivatonta. Jaloviinakahvi tekee sen tehtävän.

Sitten hypätäänkin bussiin ja suunnataan Turkuun. Jatkamme pareilla lonkeroilla, mutta sitten on pakko alkaa jarruttelemaan. Muuten lähtee käsistä. Jos ei nyt vielä ole muka lähtenyt.

Huomaamme perillä, että Monsteriserin (jotka kulkevat siis omalla autollaan) leirissä on tapahtunut kummia. Miitrille on leikattu viikset ja bändin kitaristilla Kupiaisen Jannella on ollut sellaiset jo aikaisemmin. Hynynen tajuaa oitis, että hänen on saatava samanlaiset ja pian.

Suuntaamme hotellin terassille parille lonkerolle. Sitten kamat huoneeseen ja äänenpaineen tarkastukseen. Nuorempi Hynynen ei ilmesty paikalle, hän on tässä vaiheessa jo sammunut omaan huoneeseensa. Hongistokin tulee myöhässä, Miitri soittelee bassoa vähän aikaa. Monitorisoundit saadaan kuitenkin kohdilleen ja huomattavasti nopeammin kuin eilen. Homma tuntuu olevan hallussa, suuntaamme hotellille huilimaan.

Monsteriser vetää settiään, kun saavumme paikalle. Rumpali näyttää kovin kärsivältä, mutta toimittaa tilauksen kuitenkin perille. Miehet hikoilevat kuin siat.

No, ei se helppoa ole meilläkään, paita kastuu jo ensimmäisen biisin aikana. Mutta homma kulkee kuitenkin aivan saatanan hyvin! Ja pirun hyvä yleisö takaa sen, että jälleen kerran vedämme pari encoresettiä hyvän keikan päätteeksi. Aivan mielettömän hyvä fiilis. Hyvissä fiiliksissään Hynynen tulee luvanneeksi, että hänelle ajetaan Helsingin keikalle samanlaiset viikset kuin Aaltoselle. Joka kerta alkaa nimittäin naurattamaan, kun Hynynen katsoo lavan oikeaan reunaan, jossa viiksimies operoi.

Onnistunutta keikkaa juhlitaan takahuoneessa ja alakerran baarissa aamuyöhön saakka. Niin kauan, kunnes Hynysen hihat palavat ja on pakko lähteä helvettiin. Liikaa naisia, alkaa ahdistaa.

SUNNUNTAI 29.4.2012
Aamulla on yllättävän hyvä olo. Vaikkakin edellisen illan viimeisenä juomana on ollutkin kossu-sima. Ja sitä on juotu paljon. Ei muuta kun tietokone auki ja musaa kuuntelemaan. Samalla tapahtuu minibaarin tyhjennys.

Sinkkonen soittaa alakerran aulabaarista, että nyt Hynynen ryyppäämään. Mies vetää vaatteet niskaansa ja menee alas. Siellä odottelevat herrat Zaani, Sinkkonen sekä kaksi pulloa kuohuviiniä jäissä. Ei muuta kuin tyhjentämään. Pulloja tyhjennetään lopulta viisi. Jossain vaiheessa nuorempi Hynynenkin ilmestyy seurueeseen joltain terassilta. Hongisto on kadonnut.

Tämä on siis vapaapäivä. Helvetillinen viinaralli on tosiasia. Jossain vaiheessa iltaa Hynynen hyppää junaan ja karkaa Helsinkiin kuuntelemaan Karmilan miksauksia. Jätkät jäävät Turkuun juomaan.

Perillä mies on siinä kunnossa, ettei kuuntelemisesta tule yhtään mitään. Taksi alle ja hotelliin.

HELSINKI, VIRGIN OIL maanantai 30.4.2012
Jopa on tilat. Hynynen makaa pitkälle iltapäivään ja yrittää selvitä. Ilveksessä yksi krapulakalja ja viideksi hän valuu Virgin Oiliin, jonne jätkät ovatkin jo tulleet. Aaltonen on tässä välissä kerennyt käydä jo kotonakin. Tapaamme Virgin Oilin alakerrassa ja otamme tasoittavat. Hynynen tasoittelee tällä kertaa valkoviini-vissyllä. Ja runsailla jäillä. Samalla hän laskee, että huomenna tulee neljä viikkoa ryyppäämistä täyteen. No, oli siellä kaksi välipäivää viikko sitten, mutta kuitenkin.

Syömme ja Hynynen vaihtaa kielet kitaraansa. Sitten on parran leikkuun aika. Kisällillä on kone ja Hynynen käy suorittamassa tämän rituaalin ilman sen kummempaa meteliä takahuoneessa. Viikset tietenkin jää.

Mukava ja rento äänenpaineen tarkastus, jonka niittaa se, että Pete on taas monitoreissa ja Virtanen miksaamassa. Ilmassa on tapaamisen riemua. Hienoa meininkiä. Ja soundcheckin jälkeen perinteinen hotellikuolema reiluksi tunniksi.

Kun Hynynen kävelee Helsingin keskusta halki hotellilta keikkapaikalle, hän tajuaa olevansa Helvetissä. Jengi on aivan sekaisin värikkäissä haalareissaan. Silmät seisovat päässä ja laatta lentää. On Suomen vappu. Sen kruunaa Karmilan tekstiviesti, jossa hän kertoo juuri tilanneensa sessioomme banjonsoittajan. Mahtavaa!

Takahuonetunnelma on todella vaisu. Jengi on hiljaa ja ryystää viina-annoksiaan totisina. Kädet tärisevät ja pelkotilat vaivaavat. Hongisto heittelee yrjöyskää. Todella pelottavaa. Kasaamme kuitenkin itsemme ja valumme muka itsevarman näköisinä lavalle.

Ihan helvetin hyvä keikka! Työvoitto isolla teellä. Alun epävarmuus häviää jo toisen biisin aikana ja loppu on ilotulitusta. Ja tuntuu, että mitä enemmän Hynynen juo keikkajuomastaan, todella vahvasta kossu-vissystä, sitä enemmän hän selviää ja homma toimii paremmin ja paremmin. Tietenkin tämä on vain illuusio. Monen viikon rännin tuoma viinaharha, mutta kuitenkin. Suorituksena ehkä hieman vaisumpi kuin Turku ja Tampere, mutta yleisössä ei ole moitteen sijaa tälläkään kertaa. He auttavat meidät helvetin hienosti loppuun ja palkitsemme heidät kahdella encoresetillä, johon vielä vauhdissa lisäämme yhden biisin.

Vappubileet takahuoneessa ja rauhallisessa porukassa. Helvetin kivaa. Kevään keikat on nyt ohi, kiitos fanit. Oli taas ihan perkeleen hyvä meininki!

Nyt pitäisi vielä saada se perkeleen Sotakoira II valmiiksi.

TIISTAI 1.5.2012
Mutta sitä ennen täytyy hieman juhlia. Sovimme puoliltapäivin Hongiston kanssa tapaavamme Pub Ikkunassa Kampissa. Muut ovat jo paenneet Karjalaan. Hongistonkin oli tarkoitus aamulla lähteä, mutta mies myöhästyi kahdesta junasta ja päätti antaa olla.

Totaalinen viinaränni tärähtää käyntiin. Hynynen havahtuu alkuillasta Erottajalta. Mies laulaa karaokea.

KESKIVIIKKO 2.5.2012
Jumalauta mikä krapula! Aamu ja iltapäivän alku menee oksennellessa. Hynynen työntää väkisin jotain suuhunsa, jotta saisi syötyä edes jotain. Sitten studiolle, jossa Karmila vääntää biisejä valmiiksi. Pieni krapula hänelläkin, mutta Hynyseen verrattuna todella lievä.

Lopettelemme päivää joskus yhden aikaan yöllä. Hieman tehoton työpäivä, mutta jotain pientä on aikaan saatu kuitenkin. Työn alla on Reijo Kallion Yksinäinen.

Nyt on nukuttava. Huomenna täytyy olla tehokkaampi.

TORSTAI 3.5.2012
Takana on lähes 11 tunnin yöunet. Olo on jo siedettävä. Jopa aamupala menee alas. Ja pysyykin siellä.

Karmila alkaa työstää Välikausitakin Pitäis päästä telkkariin -kappaletta. Jossain vaiheessa paikalle saapuu Euge Valovirta banjonsa kanssa. Tilaamme biisiin syvää etelää ja saamme sitä. Ihan mahtava meininki. Hynysen on vaikea tajuta, miten jollain voi liikkua sormet noin livakasti ja ihan kylmiltään biisiä tuntematta. Kai nämä jätkät ovat sitten niitä ammattilaisia.

Taas pitkä päivä. Puolenyön jälkeen suuntaamme Majava-baariin. Sinkkonen on paikalla. Mokoman Annala ja Aalto myös. Ja herrat Ylppö ja Joutsenniemi. Sekä iso joukko muita. Miehet ovat tulossa jostain telkkarilähetyksestä, jossa Karelian Division on esittänyt Suomi!-kappaleensa ja Ylppö Ihmisineen jonkun omansa.

Vedämme lärvit. Ihanaa, spontaania ryyppäämistä. Sitä ei olekaan tullut viime aikoina harrastettua.

PERJANTAI 4.5.2012
Yllättävää, Hynysellä on krapula. Ei muuta kuin hotelliaamiaiselle ja pienet unet päälle. Mies soittaa hotellin respaan ja venyttää huoneen luovutuksen kahteen. Pakko saada lisää unta. Tänään olisi tarkoitus lähteä kotiin.

Mutta sitä ennen armotonta ryyppäystä. Hynynen tapaa Sinkkosen ja Hämpyn Kampin Teerenpelissä. Alamme juoda. Myös Tammen Joonas ilmestyy yllättäen paikalle. Juominen jatkuu. Käymme Alkossa ja suuntaamme studiolle Sinkkosen autolla.

Viiden aikaan saapuu Riku Mattila levy-yhtiöstämme sekä kansitaiteilija Aki Scharin. Kuuntelemme valmiit biisit läpi ja alkaa spekulointi. Tai kuten Karjalassa sanotaan: pekulointi. Päätämme sinkkuvaihtoehdot (niitä on lopulta kolme) ja mietimme, että mitä biiseille pitäisi vielä tehdä. Tajuamme, että pari kertosäettä täytyy laulaa vielä paremmin ja yksi biisi täytyy editoida vielä kokonaan uuteen uskoon. Hynysen on siis jäätävä vielä yhdeksi päiväksi tänne. Nomikäettei! Sen kunniaksi aukeaa votka.

Hynynen sammuu alkuillasta studion sohvalle, mutta herää kuitenkin jo yhdeksän jälkeen metelöintiin. Paikalla on Thunderstorm-yhtyeen jäseniä, jotka tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa pariin vuoteen ja miettivät tulevaisuuttaan. Se tarkoittaa saunomista ja juomista. Hynynen liittyy seuraan. Alkaa armoton viinaralli, joka johtaa lopulta siihen, että Hynynen löytää itsensä katsomassa Killing Jokea.

LAUANTAI 5.5.2012
Aamulla on rapsakka olo. Pakko kävellä läheiselle terassille kaljalle. Yksi jaloviina menee myös. Näin kaivetaan Hynysen lauluhabitus esiin.

Sitten laulamaan. Appendixin Ei raha oo mun valuuttaa -kertosäe vedetään uusiksi. Samoin Psychoplasman I`ve been here before -kappaleen kertosäe. Tämä vaatii puoli pulloa Stolishnajaa, sitten on valmista. Hynynen pakkaa kamansa ja suuntaa junalle. Karmila jää miksaus- ja editointihommiin yksin. Tulevan sinkun masterointi on jo maanantai-tiistai -akselilla, joten kiire on.

Ravintolavaunu on tietenkin täynnä lätkäfaneja, mutta sinne sekaan vaan. Joku seitsemänkymppinen mummo tarttuu Hynysen nilkkaan kiinni ja alkaa avautua, ja lätkäfanit seuraavat tilanteen kehitystä. Mitä Hynynen tekee?

No, panee tietenkin ylämummoon. Sessio on ohi, loma voi alkaa. Pari ranskalaista punaviiniä junassa ja perillä pullo kuoharia yhden vosun kanssa. Ja kiihkeää seksiä.

MITÄ TAPAHTUU NYT?
Ensimmäinen single Sotakoira Kakkoselta tyrkytetään radioihin mahdollisimman nopeasti. Tosin ensin pitäisi päättää mikä se on. Karmila miksaa vielä yhden biisin valmiiksi ja sitten koko levyn materiaali on kasassa. Nyt on päätettävä biisijärjestys sekä se, mitkä biisit jäävät kokonaan levyltä pois. Sitten masteroidaan, varmaan joskus alkukesästä. On myös harkittu muutaman lisäbiisin nauhoittamista, ihan varmuuden vuoksi. Seiskatuumaisestakin on puhuttu syksyksi. Mutta kassellaan.

Sotakoira II -kokopitkä ilmestyy elo-syyskuun taitteessa. Aki Scharin askartelee tiukasti jo kansien parissa. Kai.

Toukokuun aikana ilmestyy Hynysen kesäpokkari Karjalainen ruletti. Se on kylmää kyytiä.

Kesän keikat alkavat kesäkuun puolivälissä ja niitä tehdään elokuun alkuun asti. Ei isoja festareita, paitsi juhannuksena. Kylä- ja kaupunkitapahtuma-periaatteella mennään, sillä ei ole mitään järkeä kiertää isoja festareita joka kesä. Eikä ole sitä paitsi mitään tietoa, huolittaisiinko meitä edes niille. Ei tullut kysyttyä.

Syksyllä tehdään kiertue, jossa keskitytään oman materiaalin lisäksi Sotakoira-levyjen biiseihin. Tai sitten pelkästään niihin, tämä on vielä auki.

Kiitti, jengi, keväästä! Mie suljen nyt koneen, täytän veroilmoituksen ja lompsin lomille. Tai jos maistuu, alan tehdä biisejä Kotiteollisuuden seuraavalle levylle.

Vahva jos.

- hynynen, Lappeenrannassa 7.5.2012