KOTITEOLLISUUDEN KEVÄT 2011

LAHTI, LAHTIHALLI perjantai 11.3.2011
Tästä se alkaa. Matka, jolta ei ole paluuta.

Kaleeriorjat lastaavat alustamme Ithakan satamassa sillä aikaa kun Hynynen, tuo uppoavan laivan kapteeni, rakkauden Odysseus, edustaa Helsingissä eli seireenien saarella. Kyseessä on noin sadas reissu tämän alkuvuoden aikana pääkaupunkiseudulle. Tällä kertaa mies nököttää Radio Aallon Listaohjelmassa sekä Radio Rockin taukotiloissa Jani Juntusen ja Jussi 69:n kanssa ja juo jaloviinakahvia. Se on niin hyvää, että ohjelman loppupuolella, kun Hynynen kuulee KT:n levyn olevan listaykkönen, mies alkaa sönköttää. Vai johtuuko se hermopaineen laukeamisesta ja siitä johtuvasta itkusta? Ei voi tietää.

Näin menee torstai. Perjantaina, varsinaisena keikkapäivänä, laiva on lastattu ja matka alkaa. Hynynen kulkee Helsingistä Lahteen omalla autollaan. Taivaalta sataa paskaa. Seireenien laulu kaikuu miehen korvissa vieläkin. Hampaiden välistä löytyy pillukarvoja.

Perillä Hynynen etsii Suomen hiihtomaajoukkueen huoltokopin, jossa MM-kultamitalisti Matti Heikkinen leikkaa Hynyseltä parran. Hynynen on niin hermostunut, ettei muista taltioida tilannetta omalla kamerallaan. Onneksi sen tekee sentään joku tv-ohjelma. Tämän jälkeen mies suuntaa keskustaan Kalle ”Kaarle” Viikatteen, Kimmo ”Kimmo” Hirvosen ja Ville ”Darude” Virtasen kanssa syömään ja nauttimaan muutaman kaljan. Kalja maistuu ilman partakarvoja samalta kuin karvojen kanssakin: taivaalliselta.

Tämä on siis varsinaisen kiertueen ensimmäinen keikka. Pari pistokasta on tehty helmikuussa treenimielessä. Tai kolme oikeastaan, jos Sotakoiran Kerubin avajaisissa tehty tynkäkeikka lasketaan. Tänä iltana kokoonpano on hieman erikoinen, sillä Janne ”Jean Hysé” Hynynen sekä Miitri ”Danny” Aaltonen ovat myös mukana. Tällä kokoonpanolla olemme treenanneet kokonaisen yhden illan edellisenä keskiviikkona. Hyvin kulki, vanhasta muistista. Mutta kyllä niitä biisejä tahkottiinkin, kokonaiset viisi tuntia. Kyllä siinä ajassa ammattilaisten pitää homma haltuun saada yhtä kiertuetta varten. No, toki pohjalla oli yhdet PA-treenit Imatran teatterilla, jotka kestivät koko päivän ja illan.

Kaleerissa rumpu soi ja orjat soutavat. Soittokamat ja laivan henkilökunta lähestyvät Lahtea, kykloopin luolaa. Matkalla vaanivat monet vaarat. Pahan ilman linnut kiertävät kaleeria kuin lokit kaatopaikkaa.

Tapaamme viimein Lahtihallin takahuoneessa. Paikalla on myös Mokoman, Teräsbetonin ja jonkun kolmannen bändin hahmoja (sori, en muista nimeä). Paikalle eksyy myös Kaarle, joka on hävinnyt seurastamme kesken ruokailuhetken. Miehellä on takki ja sepalus auki, tukka sekaisin ja lasit huurussa. Ilmeisesti takana on ollut seikkailu.

Mokoma rymistelee oman settinsä läpi. Hynynen käy kuuntelemassa muutaman biisin ja hyvältä kuulostaa. Bändi on vireessä ja näyttääkin hyvältä. En silti oo homo (kirjoittajan huomautus)!

Pelottaa perkeleesti. Pitää venytellä, virutella ja hyppiä, kun ei paikallaankaan voi olla. Peräsuoli on ummessa. Mies on sairastanut alkuviikosta lähes kolmen päivän vatsataudin, jolloin paska lensi tauotta. Nyt sitä ei ole tullut pariin päivään. Edes viina ei maistu. Mutta ei auta, lavalle on mentävä. Ja mikäs sinne on mennessä, kun meteli on melkoinen. Paikalla on kuuleman mukaan noin 800 henkeä. Huominen keikka, jossa on Yö, Matti Nykänen sekä Matti ja Teppo on myynyt ennakkoon jo yli 2000 lippua. Vetää hiljaiseksi. Tämä on omituinen kansa. Ja omituisemmaksi aina käy.

Homma vedetään tyylikkäästi läpi. Pientä jäykkyyttä vielä, mutta pääosin soitto kulkee. Ja jopa laulukin. Ei mikään riemukas rundin aloitus, mutta hyvä kuitenkin. Encoreitakin vedetään, kun yleisö tuntuu niitä haluavan.

Laiva lastataan yöllä ja matka kohti Karjalaa alkaa. Olemme perillä joskus neljän aikoihin.

LAPPEENRANTA, JÄÄHALLI lauantai 12.3.2011
Arvatkaapa kiinnostaako herätä kello 9? Ei muuten kiinnosta. Nyt on kuitenkin pakko, sillä toimitusjohtaja ja yhtyeemme makkaravastaava Janne Hongisto on myynyt perseemme pantaviksi Keittiömaailmaan, johonkin vitun keittiöliikkeeseen! Kokkimme Tumppi Vasenius paistaa siellä KT-makkaraa ja tarjoilee sitä juhlakansalle. Me pönötämme vieressä ja otamme palautetta vastaan. Hyväperseiset Keittiömaailman myyjänaiset vaeltelevat yleisön joukossa ja kauppaavat keittiöitä ihmisille. Makkaraa kehutaan. Joku papparainen jopa väittää, että kyseessä on paras makkara jota hän on koskaan maistanut. Mies ei ole tainnut maistaa Hynysen herkkumakkaraa.

Puoleksi päiväksi valumme jäähallille äänenpaineentarkastukseen. Ääniä testaillaankin sitten yli neljä tuntia. Treenaamme ensin pienellä porukalla, sitten mukaan tulee Yari Knuutinen koskettimineen ja lopuksi treenaamme vielä jousiorkesteri Kottaraisten kanssa, ensimmäistä kertaa. Kai sitä keikkapäivänä voikin jo vähän harjoitella. Homma saadaan muutaman soittokerran jälkeen haltuun, syömme ja Hynynen valuu hotellille makuuasentoon. Kymmenen minuutin levon jälkeen puhelin soi. Radio Rockin kuuntelijoita täynnä oleva bussi on saapunut Lappeenrantaan ja Hynynen on luvannut pistäytyä paikalla. Mies tajuaa, ettei enää saisi unta. Hän kävelee bussille ja menee samalla kyydillä takaisin jäähallille. Ja nukahtaa takahuoneen penkille puoleksi tunniksi Verticalsin soittaessa taustalla. Sitten hänet taas herätetään. Nyt paikalla ovat myös Hongisto ja Sinkkonen ja meidän on määrä mennä takaisin Radio Rock -bussille. Siellä on bussi-isäntä Jalavan mukaan odottamassa yllätys. Jalava myös juontaa muuten tämän illan keikan.

Yllätyshän siellä onkin. Paikalla on myös levy-yhtiöväkeä. Radio Rockin kuuntelijatytöt jakavat meille kultalevyt uudesta levystä. Olemme ihmeissämme. Hynynen ei ole varma onko vielä hereilläkään ja miettii samalla, että mihinköhän kultalevy tällä kertaa unohtuu.

Takaisin takahuonekoppiin, punaviini kouraan ja keskittymään. Monsteriser käy raapimassa oman settinsä, kuulemma hyvin. Hynynen on liian hermostunut seuratakseen. Jossain tässä välissä Hynynen ja Hongisto tekevät Etelä-Saimaan haastattelunkin. Siitä tulee aika paska, huomaamme seuraavana päivänä. Toimittaja ei ole edes vaivautunut katsomaan keikkaa loppuun vaan on poistunut puolivälissä. Silti hän kirjoittaa siitä sujuvasti ja kertoo väärin, että lippuja on myyty ”vain” 2300. Tieto on väärä, sillä tuo on myytyjen ennakkolippujen määrä. Varsinaisia lippuja meni lopulta kai pitkälti päälle 3000. Omituista tämä paikallinen uutisointi muutenkin. Missään ei ole mainittu, että meiltä on tullut uusi levy, kaikki huomio on kohdistettu niin Etelä-Saimaan kuin Etelä-Karjalan radionkin tahoilta vain jäähallikeikkaan ja Hynysen partaan.

Vittuilkoon paikallinen media miten hyvänsä, mutta on riemukasta nousta lavalle ison yleisömetelin saattelemana. Mukana on myös ns. pommiryhmä, joka on pitänyt meille luennon ennen keikkaa siitä mitä räjähtelee ja milloin ja missä. Ja milloin tulipatsaat halkovat ilmaa lavalla. Eihän me tietenkään muisteta esitelmästä enää sanaakaan noustessamme lavalle. Päätämme uskoa tuuriin.

Keikasta tulee KT:n historian ehkä paras keikka! Kaikki menee nappiin. Ei kukaan -biisin alussa Hynynen ja Knuutinen hakevat hieman, mutta virhe ei ole iso. Se voidaan laskea taiteilijoiden tulkinnaksi. Varsinainen setti kestää pitkälle toista tuntia ja päälle vedetään vielä kahdet pitkät encoret. Ja meille jaetaan jossain encoreitten välissä uudestaan ne kultalevytkin Jalavan Pekan toimesta. Kunnon elvistelyä. Pari tuntia yhtä hurmiota.

Hermopaine purkautuu. Korkit narahtavat auki. Lärvit ruttuun ja Lappeenrannan yöhön. Nyt muistuu taas mieleen miksi näitä hommia tehdään. Ja vuoden keikkatauon tuoma esiintymiskankeus on tiessään. Urheilutermein: tästä on hyvä jatkaa.

Sunnuntaina iltapäivällä Hynynen herää jonkun naisen vierestä hotelli Cumuluksesta. Mitä vittua?!

Kirottua. Mutta sanottiinhan Seura-lehdessäkin, että Hynynen on vain uhri, naisten leikkikalu. Nyt pahin on tapahtunut: hän on joutunut seireenin ansaan.

...Pääseekö Hynynen naisen reisien välistä pakoon? Millä kokoonpanolla KT esiintyy jatkossa, vai esiintyykö ollenkaan? Ja missä ja monelta? Tarjoavatko Kottaraiset viimein KT:n pojille naisellisia sulojaan? Kaikki tämä ja paljon muuta selviää jatko-osassa Odysseus herkkupihtien ikeessä!