KIERTUEEN JA KOKO VUODEN KALKKIVIIVAT

RAKKAUDEN SYKSY 2011 ON OHI - Onko tämän jälkeen elämää? Nimim. Epätietoinen -70

OULU, 45 SPECIAL keskiviikko 7.12.2011
Aamu Kajaanissa ei ala aivan parhaissa mahdollisissa merkeissä. Hynynen herää kuorsaavan ja kuolaavan Hongiston vierestä, joka on sammunut sänkyyn vaatteet yllään. Miksi? Ei mitään tietoa. Pistämme huoneen saunan lämpiämään ja kuuntelemme uutta DAD:tä. Ja juomme tietysti saunakaljat.

Kajaanissa on muuten tämän rundin paras hotellihuone. Tai paras hotellihuone koskaan. Hotelli Merihovi, suosittelemme.

Oulussa olemme joskus illalla. Perusmeininkiä, kasailua ja soundien tarkkailua. Soundi on hämmentävä, kitaraa pitää säätää taas urakalla. Ruokailua. Hotellilla makailua. Tekisi mieli runkata, mutta tämä on taas niitä päiviä, jolloin edes oma käsi ei anna. Ehkä sillä on kuukautiset.

Keikka on jo kympiltä, joten valumme takahuoneeseen joskus ysin aikoihin. Neljävitosen takahuone on tämän maan pienempiä. Tunnelma on tiivis, mutta hyvä. Odottava. Ainoa miinus löytyy siitä, että takahuonejuomia pitää lähes rukoilla erikseen. Rider ei ole kuulemma saapunut perille. Onhan se varma. Mutta pienen kovaäänisen rukoilun ja Janin nyrkinhelistelyn jälkeen viinaa alkaa onneksi löytyä.

Omituinen keikka. Emme pääse kunnolla niskan päälle missään vaiheessa. Yleisö katselee hartaana ja me vedämme... no, ihan hyvin, mutta ei täydellisesti. Hynysen kurkku alkaa olla aika hurjassa kunnossa, mutta ääni kestää keikan loppuun saakka ihan siedettävästi. Myös kitara alkaa oireilla, hienovire on keikan loppuvaiheessa aivan vituillaan. Ja jostain syystä kielet ovat pudonneet niin alas, että kitara ei edes soi kunnolla. Omituista. Se on huomenna kitararemontin paikka.

Pienet vastoinkäymiset eivät kuitenkaan estä juhlimista ja tanssimista. Molempia harrastamme baarin alakerrassa valomerkkiin saakka.

OULU, 45 SPECIAL torstai 8.12.2011
Hynynen herää Hongiston korinaan. Mies on taas sammunut viereiselle sängylle vaatteet yllään. Nyt on vuosisadan krapula, olo on hurja. Hynynen yrittää käydä kahdeksan jälkeen aamiaisella, mutta ruoka ei mene alas. Suunta on pikemminkin päinvastainen. Kroppa elää omaa, epävakaista elämäänsä, pää omaansa. Ja ne eivät missään vaiheessa kohtaa.

Hynynen valuu kolmelta baarille tekemään kitararemonttia (Hongisto kuorsaa yhä) ja saakin soittimen kuntoon. Neljän jälkeen kaikki ovat kasassa ja otamme haltuun uusia biisejä samalla kun Tammi pitää Neljävitosen väelle luentoa takahuoneviinoista ja virvokkeista. Treenaamme Vieraan sanomaa, jota emme ole soittaneet vuosiin, Pissaa ja paskaa, Matin ja Karhujen talon. Helvetin kivaa.

Bryssel Kaupallisen laulaja, Helttusen Janne, hakee Hynysen viiden jälkeen hotellilta. Edessä on kirjastokeikka Kempeleessä. Puhumme Helttusen kanssa tunnin paskaa täpötäydelle kirjastolle. Sitten takaisin hotellille, jossa odottaa lisää työtehtäviä. Tänään on Pirkanmaan Sanomien kolumnin deadline, joten Hynynen väsää vajaassa tunnissa jotain kasaan, laittaa sen eteenpäin ja suuntaa sitten keikkapaikalle. Ensimmäistä kertaa kirjoittaminen tuntuu lähes työltä. Ei sellaista voi kesken keikkoja näköjään tehdä.

Tiukempi keikka kuin eilen, mutta ilmenee yllättäviä teknisiä ongelmia. Kisällin valopöytä leviää kesken shown ja menemme muutaman biisin hämyssä. Sitten mies käy virittämässä isomman valon päälle ja siirtyy baarin tupakkakoppiin ryyppäämään ja tanssimaan. Mutta tämä ei tunnu yleisöä vaivaavan, sillä porukka tuntuu olevan enemmän viihteellä kuin eilen. Helvetin hyvä meininki, soitamme kaksi encoresettiä ja suuntaamme takahuoneeseen. Tai ei sinne tarvitse suunnata, se on aivan lavan vieressä.

Jengiä alkaa valua sisään. Apocalyptica on soittanut tänään Teatriassa, joten heidän jengiään tulee paikalle. Samoin Mariska, joka on ollut keikalla Raahessa.

Sehän tarkoittaa tietenkin bileitä. Laulua ja tanssia harrastetaan aamuun asti. Tai lähinnä tanssia.

SEINÄJOKI, RYTMIKORJAAMO perjantai 9.12.2011
Aikainen lähtö on tosiasia. Hynynen käy aamiaisella, jossa hän tapaa ihastuttavan Pauliina Lerchen sekä hänen miehensä, joka soittaa kitaraa muun muassa Loirin bändissä. Sitten onkin jo aika lähteä.

Matka Seinäjoelle menee torkkuessa. Keli on helvetillinen. On liukasta, lunta sataa vaakasuoraan, on pimeää ja välillä tuuli tarttuu bussiin heilutellen sitä. Kaikki tämä on krapulaiselle miehelle liikaa. Suomi näyttää rumemmat kasvonsa. Matkalla ajamme myös kolaripaikan ohi. Tai läpi oikeastaan. Iso pakettiauto näyttää olevan tien poskessa kyljellään.

Perillä Hynynen vaihtaa kielet kitaraansa. Teemme soundcheckin, joka on täynnä ongelmia. Tuntuu siltä, ettei Hynysen kitara taaskaan soi. Säädämme ja säädämme ja lopulta saamme siedettävän soundin. Suuntaamme hotellille lepäilemään.

Takahuoneessa kuulemme keikkamyyjältämme, että ensi kevään keikat on pääosin jo myyty. Aika nopeaa toimintaa. Vastahan me Vaasassa treffasimme ja sovimme ensi vuoden kuviot. Tosin tällä hetkellä tuntuu siltä, että siitäkin olisi jo kuukausia. Kyse on kuitenkin vain muutamasta päivästä.

Hynysen ääni on aivan finaalissa, mutta keikka on silti hyvä. Erittäin hyvä. Kitarasoundikin on suht kohdillaan. Soitamme kolmen biisin encoresetin ja alamme keskittyä illan muihin aktiviteetteihin. Eli viinaan ja tanssiin.

Sitä ennen käymme kuitenkin saunassa. Munat puhtaina uusiin seikkailuihin.

JÄMSÄ, HIMOS AREENA lauantai 10.12.2011
Aamulla ollaan hiljaista poikaa. Ei muuta kuin bussiin tärisemään ja nukkumaan.

Lunta tulee taas vaakasuoraan kun Hynynen heräilee. On pimeää. Vittu kun vituttaa. Näissä tunnelmissa saavumme perille. Hongisto hakee reippaana poikana majoitusmökkien avaimet ja me soittajapojat viemme laukut jo sinne ja suuntaamme syömään kun tekniikka kasailee lavaa. Lasi viiniä tässä kohdassa on paikallaan. Ja menee siinä yksi kaljakin. On pakko yrittää availla ääntä jollakin, sillä Hynysen kurkusta kuuluu pelkkää pihinää.

Teemme soundcheckin ja toteamme, että mitään ei ole tehtävissä. Hynysen kurkku on aivan paskana. Soundit saadaan kohdalleen kuitenkin, mutta muuten fiilis on aika lohduton. Hynynen ottaa viinitönikän kainaloonsa ja suuntaa mökeille. Sauna lämpiämään, kurkkupastillit huuleen ja syvä hiljaisuus. Nyt ei voi muuta kuin odottaa ja antaa kurkun levätä. Ja ottaa pienet nokoset.

Kossu narahtaa auki tuntia ennen keikkaa. Ei muuta kuin voimalla päälle, aivan kuten naisissa olisi. Joku ehdottelee, että miten olisi pienet tanssit ennen keikkaa baarin puolella, mutta mitään ei tapahdu. Katselemme apaattisina jotain Bond-elokuvaa takahuoneen telkkarista.

Porukkaa on helvetisti, meteli on hyvä. Eka biisi menee rahistessa, niin toinen ja kolmaskin, mutta sitten kurkku alkaa turtua ja homma etenee, no, ihan hyvin kai. Soitto ainakin kulkee ja fiilis on erittäin hyvä. Edes Sinkkosen virvelin kalvon hajoaminen ei tähän vaikuta. Hynynen pyytää vauhdissa Jania tuomaan kurkkua turruttavia aineksia lisää. Eli jaloviinaa, kahvia, kuumaa vettä ja kossua.

Eturivistö on täynnä kauniita naisia. Heidän ja kuumien juomien voimalla mennään finaaliin asti. Kaksilla encoreilla. Sitten takahuoneeseen pihisemään.

Jätkät kasaavat kamat varjojaan nopeammin. Hyppäämme bussiin ja suuntaamme Karjalaan. Yhdeksän päivän rupeama on ohi. Siitä selvittiin hengissä. Tai hengissä ja hengissä. Bussissa matkaa kahdeksan zombieta.

Zombiet, jotka harrastavat tanssia koko kotimatkan.

TAMPERE, YO-TALO torstai 15.12.2011
Saavumme Tampereelle neljältä. Hynynen, Sinkkonen sekä Hongisto jäävät pois ravintola Tillikan kohdalla, jossa heitä odottavat levy-yhtiön edustajat herrat Mattila ja Rikala. Tarkoitus on syödä ruokaa ja jauhaa paskaa. Perillä odottaakin yllätys, sillä looshimme on sisustettu samppanja-pullolla sekä platinalevyillä. Uusin levymme on siis myynyt yli 20 000 kappaletta. Nomikäettei! Sitähän pitää juhlia. Emme olekaan saaneet platinaa sitten Helvetistä itään -levyn. Tai ensimmäinen dvd myi kyllä platinaa ja Itärintama-dvd on lähellä sitä kuulemma, mutta dvdn platinaraja on vaatimattomat 10 000, joten niitä ei lasketa.

Kevyen juhlinnan jälkeen suuntaamme tarkkailemaan ääniä. Se on nopeasti tehty. Sitten hotellille hetkeksi ja takaisin keikkapaikalle. Veto on jo puoli kymmeneltä.

Huotari on paikalla ja juo takahuoneessamme kaljaa kuin viimeistä päivää. Myös makkaravastaavamme Tumppi on paikalla, kuten myös Rikala ja Mattila. Hyvä porukka kasassa siis. Mukavaa hengailua, kunnes on aika lähteä lavalle hikoilemaan.

Ei lähde ihan putkeen. Kitara on raaassa epävireessä, kun Hynynen alkaa alkunauhan jälkeen tapailla Kädessäni-biisin alkua. Pitää virittää vauhdissa ja jatkaa pokkana biisi loppuun ja virittää sitten vielä uudelleen. Mutta kolmannen biisin kohdilla homma toimii jo komeasti ja sellaisena meininki säilyykin loppuun asti.

Kahden encoresetin jälkeen takahuoneeseen juomaan viinaa. Huotari avautuu ja kertoo meidän kuulostavan ihan oikealta rokkibändiltä. Hän ei sitä valomiehenä toimiessaan ollut kuulemma oikein ikinä kerennyt ajatella. Hynynen on otettu ja ottaa. Linnoittaudumme takahuoneeseen juomien ääreen ja olemme siellä alkuyöhön saakka, jonka jälkeen Hynynen alkaa olla jo niin laastari kielenpäässä, että on aika mennä maate. Sinkkonen suuntaa Annalan Markolle katsomaan lätkää ja muu porukka menee Klubille bailaamaan ja tanssimaan ankarasti läpi yön.

ESPOO, AMARILLO perjantai 16.12.2011
Sen näkee aamulla bussissa. Jätkien silmät kiiltää ja Pete on kadottanut vihkisormuksensa. Kisälli on tapellut portsarin kanssa. Sillä lailla. Hynynen on ylpeä pojistaan.

Nyt on pakko juoda matkalla pari kaljaa. Mutta vain lääkkeeksi.

Tajuamme, että Espoon Amarillo on meille ehkä hieman väärä paikka. Liian pieni meidän kamoillemme. Mutta jätkät alkavat silti ennakkoluulottomasti survoa tavaraa sisään, aivan kuin seksihommissa. Me soittajapojat etsimme hotellin, puolen tunnin hakemisen jälkeen se löytyykin, huilaamme hieman, saunomme ja suuntaamme checkiin vasta puoli kymmeneksi. Aikaisemmin ei kehtaa, sillä paikka on täynnä ruokailijoita. No, jengiä on silti, ja vaikka Hynynen ilmoittaakin, että turha checkiä on pällistellä, lavan edusta täytyy ihmisistä. Espoolaiset eivät ymmärrä puhetta.

Pari tuntia odottelua ja sitten lavalle. Homma toimii! Vedämme hyvän setin ja jengi on liekeissä. Ihan saatanan kiva keikka. Paikan intiimiys kääntyykin eduksemme. Olemme todella yllättyneitä, vedämme parit encoret ja aloitamme viinarallin. Nyt onkin kyseessä kunnon ralli, sillä takahuoneessa on viisi pulloa votkaa.

Nyt kaasutellaan aamuun asti.

VALKEAKOSKI, VALTIKKA lauantai 17.12.2011
Aamu alkaa ankeissa tunnelmissa. Itkettää. Ei muuta kuin bussiin ja peiton alle tärisemään.

Vaihdamme kuskia lennossa. Janin veli Joonas on saapunut paikalle, jotta Jani voisi rentoutua viimeisen keikan kunniaksi. Rentoutuminen alkaakin välittömästi. Myös Hynynen taipuu ja ottaa parit kaljat. Samoin Hongisto. Lopulta olemme aika tillin tallin kun pääsemme perille. Juomme parit drinkit vielä baarin puolella, checkin aikana ja saunassa, mutta sitten Hynysen on karattava nokosille.

Takahuoneessa on hyvä meininki. Rakentelemme drinkkejä ja valmistaudumme keikkaan. Kaikki on hyvin.

Niin myös keikalla. Vedämme yllättävän skarpisti loppuun asti. No, Graniitin eka kertosäe hakee hieman, mutta toisella kerralla se on jo hallussa. On perkeleen hauskaa yhdestä tappelunujakasta riippumatta. Mutta sitä osasimmekin odottaa. Valkeakoskella tapellaan aina. Se on valkeakoskelaisille kunnia-asia.

Toisen encoresetin viimeinen biisi, Velhonaisen älä salli elää, täytyy lopettaa kesken, sillä vanhat eivät jaksa enää. Sinkkosen tempokäsitys ei vastaa Hynysen ja Hongiston vastaavia. Itse asiassa se ei ole lähelläkään. Poistumme nauraen ja halaillen lavalta. Hikisinä ja haisevina.

Nyt alkaa armoton kännäys. Päästämme takahuoneen täyteen porukkaa. Naisia, jos ollaan tarkkoja. Jätkät voivat painua helvettiin. Saamme hurjan määrän joululahjoja faneilta, villasukkia ja viinaa lähinnä. Hynynen pitää kiitospuheen housut kintuissa. Jätkät roudaavat kamat autoon, hakevat meidät bussiin ja tanssit jatkuvat. Nyt vedetään jono-, ei rivitanssia. Bussissa kun ei muuta mahdu tekemään.

Hynynen herää siihen, että olemme perillä ja miehen hiukset ja ranteet on vuorattu roudariteipillä. Niitä tulee revittyä tukasta irti vielä maanantainakin. Nomikäettei!

Kiva istua suvun kanssa päivällisellä sunnuntaina klo 15 ei niin kovinkaan skarppina ja teipit tukassa. Suomeksi: täydessä kännissä. No, sujuupa englannin kieli paremmin. Livahtaapa sekaan hieman norjaakin. Ja samalla päässä pyörii kysymys: missähän vitussa miun platinalevy oikein on?

Tämä oli nyt tässä, vuosi paketissa. Noin 90 keikkaa. Hyvä fiilis. Olemme elossa ja voimme hyvin. Nyt pientä huilia, uusien biisien tekoa ja keväällä uusi rundi.

Kiitos ja NoSori!!!!!

- hynynen jouluna 2011