KOKO PERHEEN/PERHETTÄ KOSKETTAVA TRAGEDIA

HENKILÖT:
Jouni “vittu ku kaikki pitää tehä taas ite” Hynynen
Jari “kuinka isoksi mies voi levitä” Sinkkonen
Janne “itse mieluummin lomailen” Hongisto
Mikko “oishan tässä tietysti sekin vaihtoehto, että laulat ton koko Nosturin liven uusiksi” Karmila

TAUSTALLA VAANIVAT HAHMOT:
Tumppi Wasenius, kokki Helvetistä
Vanhan levy-yhtiön tutut henkilöt
Uuden levy-yhtiön tuntemattomat henkilöt, pelkät hahmot
Kustannusyhtiö Liken hemaisevat, mutta verenhimoiset naiset
Medialouhos

TAUSTAMUSIIKKINA (epämääräisessä järjestyksessä):
Lou Reed: Transformer
Guns and Roses: Appetite for Destruction
The Cult: Sonic Temple
The Cult: Beyond Good and Evil
Kate Bush: Hounds of Love (tää on, vittu, paras koskaan!!!)
The Cramps: Date With Elvis
The Cramps: Off the Bone
David Bowie: The Rise and Fall of Ziggy Stardust and…
Mokoma: Sydänjuuret
Maija Vilkkumaa: Kunnes joet muuttaa suuntaa
J. Karjalainen: Polkabilly Rebels
Exploited: Troops of Tomorrow
Alice in Chains: Black Gives Way to Blue
Danko Jones: Below the Belt (vittu, mitä teinipaskaa!)

TAUSTAA
Olen väsäillyt omia työhuonedemojani koko alkuvuoden. Ensimmäinen 14 biisin satsi osoittautuu aikamoiseksi paskaksi, mutta seuraavassa 14 kappaleen ryppäässä on jo muutama suoraan valmis, korkealaatuinen, vakavan musiikin kategoriaan määriteltävä taideteos. Normaalia toimintaa siis. Alku on aina hankalaa ja ensimmäiset biisit ovat lähes aina silkkaa paskaa, vaikka ne hyvältä teon hetkellä tuntuvatkin. Vanha kone käynnistyy hitaasti, yskii ja sylkee kuin diesel. Vuosi vuoden jälkeen se käynnistyy hitaammin ja hitaammin.

Yhtään tekstiä ei näissä alkuvuoden sessioissa synny. Ei huvita kirjoittaa. Tämäkin on normaalia sävellysvaiheessa. Ja voin kertoa, että on aika hankala keskittyäkään kirjoittamiseen, kun asunnon ulkopuolelta kaikuvat jatkuvat piikkauksen ja porauksen äänet. Taloon tehdään nimittäin putkiremonttia koko kevään. Tämän lisäksi minulla on ollut tapana kirjoittaa tekstit vasta sitten, kun Hongisto ja Sinkkonen ovat hyväksyneet biisit. Tämä hyväksyntä tai hylkäys tapahtuu yleensä treeneissä. Ja osan materiaalista hylkään itse jo demotellessani. Demovaiheessa lauleskelen höpö höpö –sanoituksilla, jotka kasaan juuri ennen laulusuoritusta. Ja yleensä istuessani paskalla. Tuo ei ollut vitsi, se on runopojan arkea.

Ensimmäisiä treenejä suunnitellaan huhtikuuksi. Kuun loppu lähestyy, eikä mitään tapahdu. Kukaan ei jaksa. Emme ole edes yhteydessä. Sivutöinäni katson joskus alkukesästä ilmestyvän Kesämies-pokkarin sisällön läpi. Like kasaa teksteistäni verenimemistarkoituksessa jonkun kokoelman ja lukaisen nopeasti sinne tulevat jo aikaisemmin netissä olleet keikkapäiväkirjat läpi ja korjailen niitä hieman ja teen “kirjaan” esipuheen. Loput jätän Liken henkilökunnan huoleksi. Ei kiinnosta. Samaan syssyyn teen erään toisenkin kirjoitushomman valmiiksi. Jutun nimeksi tulee Kiira Korven varustekassi ja muita naisen mysteerejä.

Kulutan olematonta aikaani myös kuuntelemalla Monsteriserin demoja läpi ja kommentoimalla biisejä. Aaltonen on humalapäissään pyytänyt minulta “apua”, jotta meininkiä saataisiin hieman suoremmaksi. Olen oikea mies siihen. Tiedänhän mitä yksinkertaisuus ja suoruus musiikissa on.

Sunnuntaina 25.4. aktivoidumme sen verran, että käymme Kuopiossa soittamassa “salakeikan” mystisellä nimellä “Coverbändi Kotiteollisuus plays Kotiteollisuus”. Jalavan Pekka päättää stand-up –kiertueensa sinne ja meidät on pyydetty “juhlistamaan” tilaisuutta. No, mehän juhlistamme. Vedämme terhakkaat kännit ja soitamme kymmenen biisiä vähän sinne päin. Kivaa on. Niin kivaa, että meininki jatkuu vielä seuraavana päivänä Kuopion Rosson terassilla. On muuten pikkusen mukavaa istua pöydässä, joka on täynnä stand-up –koomikoita. Läppä lentää. Silti suljen korkin hieman ennen kymmentä illalla. On pakko, muuten hukkaan pari tehokasta työpäivää. Sellaisia ovat vanhan miehen krapulat nykyisin.

Jalava kertoo, että savolaiset ovat olleet lippuja ostaessaan kuulemma ihmeissään. Ovat kyselleet, että mikä tää bändi oikein on. Edes se ei ole auttanut, että lipunmyyjä on sanonut sen olevan juuri sen mitä julisteessa lukee. Miten suoraan savolaisille pitää asiat oikein esittää? Tai ehkä vika onkin juuri siinä suoruudessa. Savon alkuasukkaathan eivät siinä asiassa juurikaan ole kunnostautuneet. Tai yleensäkään missään.

ENSIMMÄINEN TUOMIO
Keskiviikkona 28.4. alkaa tapahtua. Lappeenrantaan saapuu laki ja järjestys! Sheriffi Karmila hyppää tunnin myöhässä olevasta junasta (hyvä VR, teit sen taas!) joskus iltapäivällä ja kokoonnumme luokseni kuuntelemaan 28 biisiraakiletta läpi ja juomaan kaljaa. 11 pääsee suoraan jatkoon. Näiden lisäksi löytyy muutama hyvä säkeistön- ja riffinpätkä, joista voi ehkä kehitellä jotain.

Illalla keskitymme kaljaan ja hohtokeilaukseen. Ja huolimattomiin naisiin. Tai minä ja Karmila keskittymme. Sinkkosella ja Hongistolla on vieläkin niin kova krapula maanantaista, ettei juomisesta tule mitään.

Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että harrastan myös korkeakulttuuria. Silloin tällöin saatan lukaista 70-luvun Jallujen ja Hymyjen ohella kirjan.

JOUNIN LUKUPIIRI KEVÄÄLLÄ 2010:
70-luvun Vip ja Hymy -lehdet (jotka sain muuten Holopaisen äidiltä)
L. Onerva: Liekkisydän
Eeva-Liisa Manner: Kirkas, hämärä, kirkas
Marc Spitz: David Bowie
Batman –sarjikset: Hush, Face the Face, Jekyll & Hyde, Year 100, Batman ja Poika, Saarto
Frank Miller & Lynn Varley: 300 (sarjis)
Stephen Davis: Guns and Roses
Panu Rajala: Lasinkirkas, hullunrohkea (Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta)
Aila Meriluoto: Kootut runot
Arto Salminen: Paskateoria ja Varasto
Tommi Liimatta: Nilikki
Timo K. Mukka: Punaista, Koiran kuolema ja Ja kesän heinä kuolee

RUNOKONE KÄYNNISTYY
Vappu menee selvinpäin, vain yhden viinilasillisen voimalla. Senkin juon “työn” merkeissä, ollessani Medialouhoksen Hyyrysen (joku saattaa tietää hänet myös Stam1nasta) ja Petsalon kanssa palaverissa. Suunnittelemme KT:n joskus ilmestyvää dvd:tä.

2.5. syntyy ensimmäinen teksti yhdeltä istumalta. Biisin nimeksi tulee Isän kädestä. Kertosäkeen melodia hakee vielä muotoaan, joten ihan valmista tekstistä ei ehkä tule. Mutta sokkeli on kasassa. Ja tiedän kyllä, että Chydeniuksen pojat ovat tehneet isänsä tuotannosta saman nimisen tribuuttilevyn, mutta en anna sen häiritä.

3.5. saamme sähköpostiin virallisen tiedotteen jossa kerrotaan, että levy-yhtiömme Johanna kustannus on myyty Universalille! Tästä aiheutuu lievää säpinää. Puhelin alkaa piristä ja sähköpostilaatikko huutaa armoa. Annan pari haastattelua aiheesta. Tietysti haukun uuden levy-yhtiömme, vaikka en tunnekaan sieltä ketään. Ihan vain varmuuden vuoksi. Yritän näin ilmaista minkälaisen karjalaispoppoon ovat leiriinsä saaneet.

5.5. löydän itseni junasta matkalla Helsinkiin. Junassa syntyy kaksi tekstiä: Rosebud ja Ainoa. Ilta menee Finnvoxilla kuunnellessa Karmilan kanssa viime vuoden joulukuun Nosturin keikkaa. Mietimme, että saisiko tallenteesta edes jonkinlaista live-pätkää ehkä joskus ilmestyvälle dvd:lle. Saahan siitä. Sen verran tuskallinen kuuntelusessio kuitenkin on, varsinkin yhdistettynä näihin hämmentäviin levy-yhtiökauppoihin, että luiskahdan viikon kestävään ränniin. 7.5. herään jostain syystä Tallinnasta ja kirjoitan Taivaan ilo –työnimellä kulkevan tekstin ja jatkan tämän jälkeen, noin puolen tunnin kovan työsuorituksen tehneenä, hyvällä omallatunnolla, juomista.

Selviän jotenkin kotiin, mutta 10.5. istun jälleen junassa matkalla Helsinkiin ja kirjoitan kolme tekstiä: Itken seinään päin (kiitos ideasta Jaana Rinne!), Hornankattila sekä Pappi puhuu –niminen valssi saa myös muotonsa. Ilta menee jälleen Nosturin liveä kuunnellessa. Samalla tulee juotua iso pullo venäläistä votkaa. Se on hyvää.

Seuraavana aamuna on yllättäen krapula. Parantelen sitä aamulla Corona –baarissa Helsingissä ja kirjoitan kertosäkeen Kiveen kirjoitettu –nimiseen pillubiisiin. Teen jonkun YleX:n haastattelun, istun Scharinin Akin ja Karmilan kanssa Praha –baarissa Kaivopihalla kuunnellen Alice in Chainsia ja viimein hyppään junaan ja teen inventaarion muistiinpanoista. Huomaan, että Karmilan ja poikien hyväksymien 11 biisin lisäksi jossain välissä on syntynyt 11 kappaletta lisää. Tajuan, että hommaa on vielä pirusti. Päätän sulkea viinapullon korkin toistaiseksi. Se sulkeutuu klo 23.30.

13.5 kirjoitan Kiveen kirjoitetun valmiiksi.

12.-14.5. laulan neljä ensimmäistä valmista tekstiä demoiksi. Kokeilen, että miten sanat istuvat suuhun. Istuvat hyvin. Ulkona on hurja helle ja laulan demoja pimeässä työhuoneessa alasti. Näin niitä hellepäiviä vietetään.

15.5. kirjoitan aamulla ensi töikseni tekstin Menneen talven lumia –biisiin, jonka kertosäkeen sävelsin edellisenä iltana olohuoneen sohvalla telkkaria katsellessani, vahingossa ja puolihuolimattomasti. Samalla syntyy teksti myös Pahanilmanlinnut –nimiseen kappaleeseen, jossa on Aaltosen Miitrin lahjoittama riffi, jota olen muutellut hieman. Laulan ne saman tien demoiksi. Helle jatkuu ja asuste on sama kuin eilen.

16.5. herään mökiltä ja kirjoitan Kylmä teräs –nimisen tekstin. Biisi on vanha kuin taivas, se on alunperin äänitetty demoksi joskus vuonna 1994 ja se on siitä saakka häirinnyt minua. Nyt aika voisi olla kypsä sen tekemiseen. Vihdoin. Yöllä aloittelen Ei kukaan –biisin kirjoittamista, jonka miellän yhdeksi tulevan levyn pääteksteistä. Siksi sen aloittaminen pelottaa pirusti.

Aamulla 17.5. kirjoitan Ei kukaan –biisiin kymmenen säkeistöä yhdeltä istumalta. Jatkan demojen äänittelyä ja yöllä aloitan kirjoittamaan Raskaat veet –nimistä biisiä mökillä.

Seuraavana aamuna kirjoitan Raskaat veet valmiiksi ja laulan sen demoksi. Tyhjentelen sanelukonetta ja kasailen lisää demopohjia tietokoneelle. Pää alkaa olla tyhjä, samoin muistikirja, joten on pidettävä pieni tauko tekstien teossa. Keskityn uusien biisipohjien tekoon.

21.5. Kotiteollisuus hyppää autoon ja suuntaa pääkaupunkiseudulle levy-yhtiöpalaveriin. Minä olen kuskina! Helsingistä otamme Karmilan kyytiin ja lopulta löydämme itsemme Lohjalta virallisen KT-kokin Tumpin kotoa syömästä ja juomasta. Nautimme vaatimattoman kymmenen ruokalajin päivällisen. Teemme hahmotelman tulevan levyn aikataulusta ja jotkut puhuvat budjetistakin. Siitä minä en halua kuulla mitään. Illalla ajamme takaisin Karjalaan. Loppumatkasta Hongisto näkee ufoja ja puhuu kielillä, joita me muut emme ymmärrä.

22.5. Käyn juoksemassa 7 kilometrin lenkin 35 minuuttiin jossain Lappeenrannan Urheilumiesten järjestämässä hölkässä. Sen jälkeen maistuu viina. Bändi hyppää taksiin, suuntaa treenikämpille Imatralle ja treenaa koko illan. Ensimmäiset uusien biisien treenit siis! Pahanilmanlinnut saadaan kasaan. Tämän jälkeen suuntaamme Imatran yöelämään. Seuraavana aamuna kaikki demoni ja sanelukoneen sisältävä laukkuni on kadoksissa. Mittavien etsintäoperaatioiden jälkeen selviää, että Hongisto on ottanut sen talteen taksista kotimatkalla. Huh.

25.5. teen tekstin työnimeä Tapaus suomalainen tottelevaan biisiin ja laulan sen demoksi. Biisi on ok, mutta jotain siitä puuttuu. En tajua vielä mitä. Tai ehkä se on vaan paska.

26.5. istun taas junassa matkalla Helsinkiin. Kirjoitan matkalla Turta –nimisen kappaleen tekstin. Perillä teen Soundin haastattelun Vilkkumaan, Hyyrysen, Ylpön ja Damn Seagulls/Fullsteamin Elorannan kanssa. Tero Alanko haastattelee. Sessio on kostea, mutta yllätän itseni ja selviän yöksi kuitenkin kotiin. Perillä puhun tosin kielillä.

27.5. treenit Jarin kanssa. Katsomme läjän riffejä läpi, mutta emme saa oikein mitään kasaan. Pari hahmotelmaa kuitenkin syntyy ja päätän tehdä niistä kotona jonkinlaiset demot.

28.5. laulan Turtan demoksi koneelle ja soitan eilisistä hahmotelmista demot kasaan.

29.5. yksi uusista biiseistä saa nimen Kalevan miekka. Kirjoitan sen tekstin lähes valmiiksi ja laulan kertosäkeen koneelle. Tästä tulee tulevan levyn luultavasti raskain biisi. Meidän asteikolla se tarkoittaa sitä, että se on melkein heviä. Pääriffi tähän biisiin syntyi viime syksyisen (vai oliko se kevättä?) Savonlinnan keikan äänenpaineentarkastuksessa. Idea taisi olla Hongiston. Nokialle kiitos puhelimissa olevista äänitysmahdollisuuksista!

30.5. hyppään junaan ja suuntaan Kouvolaan Viikatteen dvd:n kuvauksiin. Esitän jälleen Rasputinia, jo kolmatta kertaa Medialouhoksen projekteissa. Matkalla alan hahmotella biisiä nimeltään Hölmöjen taivas. Biisissä on Aaltosen Miitrin keikkabussissa hahmottelema erittäin cultmainen riffi, johon tartuin välittömästi ja joka nauhoitettiin saman tien ylös Hirvosen Kimmon tietokoneelle. Keksin säkeistöön melodian, jonka hyräilen ylös puhelimeen junan vessassa. Äänityksen taustalta kuuluu kusen lorina, saisikohan sen mukaan lopulliseen versioon.

Kuvaukset menevät erittäin leppoisissa meiningeissä. Alamme kiskomaan Kallen kanssa kossua ja jaloviinaa heti puoliltapäivin. Kotiin palatessani olen niin pierussa, että myöhemmin viikolla huomaan ostaneeni matkalipun Kouvolasta Lappeenrantaan kahteen kertaan. Kouvolan asemalta sekä konduktööriltä junasta. Yö menee viskiä juodessa ja katsellessa vanhoja KT –livepätkiä läpi. Etsin ja raakkaan materiaalia ehkä joskus tulevalle dvd:lle.

Se onkin projekti, joka tulee kestämään vielä pitkään. Materiaalia on levällään ympäri maailmaa. Lupia pitää kysellä Yleltä, Voicelta ja ties mistä. Uuttankin täytyy kuvata kesän aikana. Yksi suurimmista pettymyksistä projektin tiimoilta on jo koettu aikaisemmin keväällä. Minusta syksyllä 2009 Turun stand-up –festareilla kuvattu Roast on erittäin vaikea saada mukaan. Kyseessä on siis formaatti, jossa lauma stand-up –koomikoita vittuilee lavalla Hynyselle ja lopussa Hynynen yrittää vittuilla takaisin. Juttu kuvattiin ja sitä tarjottiin pilottina Maikkarille, mutta matsku on liian rankkaa, eikä sitä näytetä varmaan koskaan missään. Mutta noin sata lakimiestä takaa, ettei mekään saada käyttää sitä. Turhauttavaa. Mutta taistelu jatkuu. Ikuisesti.

1.6. syntyy teksti nimeltä Petoja ja ihmisiä. Pohjan siihen olen tehnyt jo aikaisemmin ja laulan sen tämän ja huomisen päivän aikana koneelle. 2.6. aloitan myös kirjoittamaan Hölmöjen taivasta. Se valmistuu johonkin muotoon (tätä pitää hioa vielä hieman) 3.6. aikaisin aamulla ja laulan sen saman tien talteen ennen kuin suuntaan Monseriserin videon kuvauksiin Lappeenrannan Apina-baariin. “Näyttelen” samaa spurgua, joksi Väinämöinen muuttuu Mahtisanat –videossa. Tai en näyttele. Se on luonteessa. Vaikutelman vahvistamiseksi kittaan koko päivän kossu-vissyä. Illalla olen niin pierussa, etten meinaa löytää kotiini, joka sijaitsee 500 metrin päässä. Paikalla ovat myös muun muassa Sinkkonen sekä Silu Seppälä, jonka työskentelyä on ilo katsella. Ei sitä Jussia turhaan miehelle aikoinaan annettu. Sinkkosen rooliasu herättää myös hilpeyttä.

4.6. miksaan koneella olevat viisi uutta biisiä valmiiksi. Kalevan miekka jää vielä odottamaan säkeistöjen laulusuorituksia. Päivällä käyn jossain Ylen kuvauksissa Lappeenrannan keskustassa. Illalla laulan Kalevan miekan valmiiksi ja yöllä miksaan sen. Samalla aloitan Soitellen sotaan –nimisen biisin tekstiä. Sen lisäksi aion kirjoittaa ja äänittää vielä kolme biisiä valmiiksi ja sitten on pakko aloittaa treenit. Treenattavaa onkin hieman, tällä hetkellä 22 biisiä.

On 5.6. Koulut loppuvat tänään. Kadut ovat täynnä sekoilevia teinejä. Tämän huomaan alkuyöstä, kun palailen veljeni muuttotalkoista kotiin. Jätkä teki comebäkin ja muutti Tampereelta takaisin Lappeenrantaan. Hullu.

Yöllä äänitän kolmeen uuteen, nopeaan biisiin kitarat. En ole ihan varma, että tuleeko niistä koskaan mitään. Miksi vitussa nopeiden biisien teko on minulle niin vaikeaa? Ei riitä motivaatio, ei tunnu hyvältä. Ja toisaalta: myöskään taidot eivät meinaa riittää. Äänittäessä kittaan muutaman lasin punaviiniä ja sen jälkeen alan kaivaa Ylen Harri Hakaselle hänen pyytämiään Kotiteollisuus-kuvia jotain syksyllä tulevaa dokumenttia varten. Helvetillinen projekti tonkia vanhoja kuvia. Sitä ei voi selvinpäin tehdä.

6.6. klo 6 äänittelen kolmeen nopeaan biisiin bassot. Muuten päivä menee laiskotellessa.

Jatkuu syssymmällä... ehkä vissiin

- jouni kalervo hynynen, Lappeenrannassa 7.6.2010