Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
KUUSAMO, RUKA OPEN AIR perjantai 27.7.2007
Kuusamoon on pitkä matka. Niin pitkä, että se alkaa vituttaa. Lähdemme aamulla ajoissa ja perillä olemme liian myöhään. Tapahtuu nimittäin niin, että matkalla hajoaa bussi. Kaasuvaijeri irtoaa tai katkeaa, en minä tiedä. Se saadaan kuitenkin nopeasti kuntoon, ja pääsemme perille juuri ja juuri ajoissa. Joku paikallinen alkuasukas jostain hevon vitusta auttaa meitä remontissa. Ainakin se neuvoo kovasti vieressä.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Sitä ennen kuitenkin istutaan Neuvostoliitossa pakarat punaisina kymmenisen tuntia. Ihailemme maisemia. Nussimme poroja. Käymme uimassa. Hongisto tulee taas omia kyytejään pyörällä ja tapaamme miehen vasta perillä. Tosin jollain pohjoisen suoralla mies ajelee Neuvostoliiton rinnalla hetken aikaa ja vaihtaa alakerran miesten kanssa kuulumiset ikkunan kautta. Kuulumiset on vaihdettu nopeasti. Mies näyttää keskisormea ja kaasuttaa horisonttiin. Näin toimii Moto Guzzi ­mies.

Thumbnail imagePerillä alkaa heti armoton roudaus. Sekoitamme drinkit ja vaihdamme kuulumisia Sonatan jätkien ja heidän pommimiehensä kanssa. Pommimies Arvolahan on Lappeenrannan ja Skinnarilan jätkiä, joten tunnemme hänet kaikki. Mulkku mies.

Irina lopettaa oman keikkansa ja käy kättelemässä Hynysen. “Oot näköjään todellakin niin ruma, kuin kerrotaan”, on leidin kommentti. Asiallista.

Thumbnail imageKeikka maistuu. Vedämme sen rivakassa tahdissa läpi. Setissä on taas sen verran huutobiisejä, että Hynyseltä lentää laatta kesken ilonpidon. Muuten homma on täysin hallinnassa. Eturivin tyttöjäkin täytyy käydä vähän pusuttelemassa. Ihan kivan näköisiä. Jos niistä tykkää. Eräs heistä näyttelee koko keikan ajan käsimerkkiä, jossa etusormi liikkuu edestakaisin toisen käden peukalon ja etusormen muodostamassa ympyrässä. Hyi, hävytön. Pohjoisen naiset saavat ilmeisesti liian vähän munaa.

Valumme takahuonekopille. Hynynen huomaa, että sieltä on hävinnyt oudolla tavalla Leijona- ja punaviinipullo. Hän pyytää järjestäjiltä pullon kossua ja asia unohtuu. Jälkeenpäin hän kuulee, että Tarotin miehet ovat hyökkäyksen takana. Miehet ovat olleet niin sipulissa, että ovat luulleet olevansa omassa takahuoneessaan. Olihan se toki heidän bäkkärinsä, mutta monta tuntia ennen meitä.

Ryhdymme sosiaalihuolloksi. TikTakin Emppu teknikkonsa kanssa on viinaa vailla ja mehän annamme sitä heille. Tämän jälkeen käymme katsomassa Sonataa parin biisin verran. Jätämme tällä kertaa alastonhyökkäyksen tekemättä, vaikka mieli tekisikin.

Suoritamme tunturivaelluksen. Emppu katoaa teknikkonsa kanssa horisonttiin, Lapin villiin yöhön, aurinngonlaskuun. Me kävelemme hotellille ja vedämme nakit silmille.

KUOPIO, ROCKCOCK lauantai 28.7.2007
Joo, kirjoittaja tietää, ettei Kuusamo ole Lappia, mutta meille se on. Lausunkin tähän kohtaan sanat: Lapin luonto luo outoa taikaa, nyt päässä krapula raikaa.

Ei muuta kun bussi kohti Kuopiota. Matkahan menee taas maatessa. Horteen läpi Hynynen kuulee, että Huotari saa jälleen uuden nimen. Tästä edes hän on Lordi Vauhko.

Klamydia vetää omaa settiään kun saavumme paikalle. Jätkät säntäävät välittömästi tarkastamaan bäkkärikopit ja roudaamaan. Huotari kyselee järkkäriltä kusipaikkaa. “Kuse tuohon puun juurelle”, on vastaus. Pete tulee takahuonekopeilta ja kertoo, ettei maksa vaivaa siirtyä sinne. Viinat kannetaan bussiin, emmekä poistu sieltä ennen kuin pääsemme lavalle. Onneksi saamme toistemme lisäksi muutakin miellyttävää seuraa. Kontiaisen Vesa, Puustockin ja Viagran käytön suvereeni kuningas, käy visiitillä ja kertoo tunnelmiaan. Keskustelussa käsitellään mystisiä aiheita. Naisia ja viinaa. Ja sitä Viagraa, kuten Kontiaisen kanssa aina.

Ennen keikkaa Hynynen kättelee vielä jonkun Big Brother ­hahmon. Nimi ei tule nyt mieleen, mutta se vitun pornokeisarihan se on. On tää hienoa tää rokkielämä, kun pääsee tutustumaan kaikkiin tosi siisteihin ihmisiin, hei. Vittu, pitää vissiin ruveta kantamaan haulikkoa keikoilla mukana, saatana.

Sen verran on vitutusta kasautunut, että keikasta tulee harvinaisen mukavaa herkkua. Porukkaakin on silmänkantamattomiin ja helvetillisen tiiviissä rykelmässä. Savolaiset ovat niin mukavaa porukkaa, ettei niille kehtaa edes vittuilla. No, vähän vittuillaan kuitenkin. Mutta hyvässä hengessä, omat sukujuuret muistaen. Ihan perkeleen mukava veto.

Eipä siinä sen kummempia. Linnottaudumme bussiin keikan jälkeen ja katselemme kivan näköisiä tyttöjä, jotka kerääntyvät bussin viereen vilkuttelemaan meille. Amorphiksen Holopainen käy moikkaamassa meitä, ja vodkapullon vauhdikas tyhjennys muodostuu missioksemme. Heidän bussinsa lähtee kuitenkin pian kohti Helsinkiä ja mies poistuu katkokävellen. Pullon tyhjentäminen jää Hynysen harteille. Kirottu petturi!

Odottelemme lähtöä Neuvostoliiton viereen leiriytyneitä tyttöjä katsellen. Manaamme tissejä esiin, mutta ei nämä savolaiset martat mitään näytä, härnäävät vain. Sekin kyllä riittää meille.

Porukkaa kertyy sen verran, että käymme järkkärin pyynnöstä kirjoittamassa muutamia nimmareita. Näitä kirjoitellaankin niin kauan, että roudaus on tehty ja bussi starttaa.

Hongistolla on jälleen täysin selvä keikka takana. Mies käynnistää pyöränsä ja suuntaa kulkunsa kohti Ilosaarirockin karonkkaa Joensuuhun. Mies ottaa taksipullon matkaansa, ihan perille saakka hän ei aio pyöräänsä ajaa. Me muut lähdemme kohti Imatraa, jossa Hynysen auto on parkissa. Jani on luvannut ajaa sen perille kotiin.

Syytä onkin. Hynynen sammuu Mikkelin kohdilla. Viimeiset sanat ovat kryptiset, lähes oraakkelimaiset:

“Vittu”.

KOKKOLA, VITTU EN MUISTA MIKÄ perjantai 3.8.2007
Pitkä siirtymä jälleen. Tarkoittaa aikaista lähtöaikaa. Se on kuitenkin pieni kärsimys, sillä Stam1nan Hyyrynen soittaa Hynyselle jo alkumatkasta ja kertoo, että bussimme meni heidän ohitseen noin 50 km Lappeenrannasta. Miehet ovat kuulemma kävelemässä Mikkeliin! Matkaan on lähdetty klo 02. Vittu, hulluja. Matkaa on 106 km, ja tavoitteena on olla Hotelli Vaakunan aulassa keskiyöllä.

Holopainen on mukana remmissä jälleen. Vaihdamme kuulumisia ja toteamme hämmästyneinä, että meillä molemmilla on ollut muutto käynnissä yhtä aikaa. Onneksi ei sentään samaan kämppään. Tuomas tekee kanssamme tämän ja huomisen keikan. Sitten se on siinä. Ainakin seuraavaan kertaan.

Katsomme Nightwishin tulevan videon, ja täytyy kyllä sanoa, että se näyttää parhaalle koskaan. Biisistä Hynynen ei vielä saa kiinni, muuten kuin hyvän riffin verran. Tämän jälkeen siirrymme oleelliseen, eli Pulkkisiin. Niitä katsotaankin pitkään. Hynynen siirtyy jossain vaiheessa bussin etuosaan vastailemaan fanikysymyksiin. Myöhemmin muutkin osallistuvat.

Thumbnail imageKäymme jossain Pohjanmaan perukoilla katsomassa Neuvostoliitolle seuraajaa. Ajatuksissa on nähkääs vilahdellut uuden bussin osto. Sen nimeksi tulisi tietysti Venäjä. No, tämä auto se ei kuitenkaan ole, vaikka varsin päteväksi osoittautuukin. Hintaa on kuitenkin liikaa.

Olemme perillä Kokkolassa joskus iltasella. Jätkät roudaavat, me otamme järjestäjän järkkäämän limusiinin ja ajamme keskustaan kaljoille. Kunnon kukkoilua.

Pari kaljaa, soitto limusiinimiehelle, että käy pelastamassa meidät alkuasukkaiden kynsistä ja sitten valmistautumaan keikkaan. Meininki on mukavan rento.

Thumbnail imagePMMP:n Paula käy kyselemässä ennen keikkaa jos hän voisi mennä miksauskopille keikkaa katsomaan. Me lupaamme, että tottakai voi. “Hyvä. Mie pelkäsin, että se teidän miksaaja on vaan niin natsi, ettei sinne voi mennä.” Virtanen on jälleen tehnyt vaikutuksen kanssaihmisiin.

Tylsää todeta taas näin, mutta keikka kulkee helvetin hyvin jälleen kerran. Pieniä monitoriongelmia alkukeikasta, mutta ne hoituvat nopeasti. Keikan huippukohta on Kaiholan loppumelodian kohdalla, jossa Pete ja Jani kantavat tuulettimen lavalle Hynysen eteen. Tukka heiluu kivasti.

Lähdemme heti keikan jälkeen ajelemaan kohti Korsoa ja Ankkarockia. Huomenna on aikainen veto, jo klo 14, ja olisi syytä varmaan nukkua hyvin koko matka.

Arvatkaa nukummeko?

VANTAA, ANKKAROCK lauantai 4.8.2007
No, ei nukuta. Olemme perillä Ankkarockin bäkkärialueella joskus aamukuudelta ja asetumme nukkumaan vasta silloin. Ja todella vahvassa maistissa.

Tästä on hyvä jatkaa. Olemme hereillä joskus ennen puoltapäivää. Vähän aamiaista, hampaiden pesua ja sitten epätoivoista taistelua krapulaa vastaan. Pakko ottaa Elviksen keinot käyttöön ja kokeilla Gatorade ­urheilujuomaakin. Se tuntuukin auttavan. Mutta parhain apu löytyy kyllä yllättäen Koff ­urheilujuomasta.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Hynynen tekee ennen keikkaa yhden haastattelun. Tämän jälkeen hän käy moikkaamassa Karmilaa olutteltalla. Miehellä on seurue kohdillaan. Siihen kuuluu noin 10 naista. Hynynen saa heiltä itse askarrellun Leijonakuningaspassin, joka mahdollistaa piparin saannin keneltä vain ja milloin vain. Krapulassa mies ottaa tämän vittuiluna, nousukännissähän se olisi kohteliaisuus. Jopa mahdollisuus.

Thumbnail imageKeikalle ja sassiin. Oksettaa, hikoiluttaa, heikottaa, mutta kaikesta huolimatta kaikki tämä paha kääntyy voitoksi. Keikka on jälleen kerran perkeleen hyvä. Ja ennen kaikkea se on fiilikseltään parhautta. Jostain syystä nyt on ihan mahtavaa olla lavalla. Tuomaskin on mukana heti keikan alusta saakka kuten eilenkin. Satu peikoista ­biisi lopettaa setin.

Tapaamme Tallinnan ystävämme Raivo Rätten ja hänen vaimonsa bäkkärikopilla, mutta keskustelu jää lyhyeksi. Hynysen täytyy käydä tekemässä joku telkkarihaastattelu kaljateltalla. Samalla tulee kieltäydyttyä Seiskan ja Ohon houkuttelevista juttutarjouksista. Hynynen huutaa Seiskan toimittajan perään, että voittehan te tehdä sen jutun ilman haastatteluakin, kuten teillä tapana on. Laittakaa vaikka joku urpo nappaamaan parit nakukuvat keikkabussista.

Niitä olisi ollutkin tarjolla. Kotimatka menee nimittäin pippelihommiksi, jossa Holopainen osoittautuu suvereeniksi kuninkaaksi. Mutta niistä ei sen enempää. Lopulta mies sammuu bussin lattialle, pöytämme alle tarkkaan ottaen. Mies osaa rentoutua.

Thumbnail imagePerillä Lappeenrannassa Hynynen suuntaa satamaan kaljoille, Hongisto ja Älö tekevät hetken seuraa. Koko iltahan siinä menee, iltaa istutaan mm. poliisin seurassa. Juuri kun mies kävelee uuteen kotiinsa Lappeenrannan keskustassa, matkan tulee WHC ­baarista pysäyttämään Jussi Hyyrynen, YUP:n kitaristi. Nyt olisi kuulemma syytä lähteä Hyyrysten kanssa baariin tai tulisi pataan. No, Hynynen menee. Tietenkin.

Aamulla kotona. Paraatikunnossa. Torvet soi ja taivaalta satelee ruusun terälehtiä, saatana.

LAHTI, JAZZTORI perjantai 10.8.2007
Uusi elämä on tosiasia. Hynynen ajelee Lahteen omalla autolla. Siihen on tosin oikea syykin: välirikko muun bändin kanssa. Ei vaan, miehen pitää tehdä siellä Iltasanomien haastattelu tulevaan kirjaan liittyen niin aikaisin, ettei keikkabussikyyti ole mahdollinen. Mikäs siinä, mies ottaa uuden kokemuksen haasteena.

Haaste se onkin. Vituttaa niin paljon, ettei veri kierrä. Auto parkkiin, kirjottautuminen hotelliin ja sitten haastatteluun ja kuvauksiin. Hongisto ja Jani ovat myös saapuneet jo paikalle. Pyörät on parkissa ja ukot kittaavat olutta hotellin aulabaarissa.

Tapaamme haastattelun jälkeen jossain Lahden satamaravintolassa. Rykäisemme parit oluset. Sitten keikkapaikalle tutustumaan tilanteeseen.

Tilanne on liekehtivä. Älö puhuu jo kieliä, mies on täydessä kännissä. Kamat on kuitenkin pystyssä lavalla, joten valittamisen aihetta ei ole. Alamme valmistautua keikkaan.

Se kulkee. Vaivaton, hyväntuulinen veto. Hynysen on pakko kuittailla järjestäjälle lavalta, sieltä se on niin reilua ja turvallista. Meille on nimittäin annettu tiukat ukaasit, ettei volume saa nousta yli 90 db:n, lavalla ei vedetä röökiä ja viinankin kanssa pitäsi olla kuulemma varovainen. Osoitamme, että meihin ei voi luottaa. Juomme ja poltamme avoimesti, pilkkaamme tapahtuman sponsoria ja laitamme lopuksi täyden Jägermeister ­pullon yleisön joukkoon kiertämään. Lieviä auktoriteettiongelmia.

Mutta soitto siis kulkee. Alamme juhlia sitä isolla kädellä. Älö ei enää juhli, hän nukkuu bäkkärin lattialla. Sinkkonen, Salo ja Virtanen suuntaavat koteihinsa. Me muut suuntaamme Seurahuoneelle. Tarkoitus on juhlia paikan yökerhossa. Ja samalla on tarkoitus etsiä Huotarin kadonnutta kännykkää, jonka Älö on kännipäissään jonnekin kätkenyt. Mies ei tietenkään itse muista asiasta mitään.

Puhelinta ei löydy. Ja Hynynenkin karkaa nukkumaan jo ennen aikojaan. Vanha ei jaksa enää tanssia.

MIKKELI, JURASSICROCK lauantai 11.8.2007
Hieman aikaisempaan nukkumaanmenoon on syynsä. Se on se saatanan auto, joka Hynysen pitää siirtää tänään Mikkeliin.

Tapaamme puolilta päivin aamiaisen merkeissä. Tämän jälkeen Huotari ja Älö suuntaavat kännykkäkauppaan. Hynynen lähtee ensimmäisenä ajelemaan kohti Mikkeliä.

Perillä on paljon tuttuja. Kontiainen irvistelee taas mestoilla. Mikäs siinä, jälleennäkemisen riemu on tosiasia. Sama pätee Seppoon, Niskiksen entiseen rumpaliin. Hän liittyykin Hynysen ja Älön seuraan, kun he päättävät käydä uimassa. Tämän jälkeen avautuu keskioluet. Sitä käy todistamassa myös Pelle Miljoona, joka käy esittäytymässä Hynyselle. Toteamme, että Express ­bussi on siististi cool. No, miehellä, joka on pelleillyt jossain vitun Äijissä ei pitäisi olla paljon varaa vittuilla.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Neuvostoliitto valuu pian paikalle. Vetäydymme bäkkärikopille mököttämään ja valmistautumaan keikkaan.

Keikasta tulee aivan saatanan kova. Läppä lentää ja soitto kulkee. Keikan suurin ongelma liittyy Hynysen drinkkiin, joka kaatuu heti setin alkuvaiheessa. Onneksi Älö tajuaa tilanteen ja käy bäkkärikopilla tekemässä miehelle uuden. Aika tujun tekee jätkä, perkele. Ässä alkaa suhahdella kivasti loppukeikasta.

Siitä huolimatta keikka vedetään loppun asti rakkaudella ja bändimme alkuperäistä ajatusta kunnioittaen. Eli täysillä päin, vaikka paska olisi housussa. Nyt se ei edes ole, joten homma on yhtä juhlaa.

Tapahtuu tylsä poistuminen. Pakkaamme kamat, moikkaamme Mokoman pojat pikaisesti ja lähdemme kohti Lappeenrantaa. Sinkkonen on lupautunut ajamaan Hynysen auton perille.

Virtanen ja Hynynen päättävät mennä Lappeenrannassa katsomaan Neljää ruusua. Se osoittautuu virheeksi. Miksei Hynynen ikinä opi? Keikkaa edeltävä aika menee nimittäin nimikirjoituksia jaellessa ja naisia naurattaessa. No, se on ihan okei. Mutta sitten kun keikka alkaa, ja Hynynen ilmoittaa keskittyvänsä vastedes vain siihen, alkavat ongelmat. Mies on kuulemma täysi mulkku ja diiva, kun ei suostu lähtemään jonkun Helvetin enkelin kanssa juomaan jaloviinaa.

Alkaa sylettää. Pienen käsikähmän jälkeen Hynynen päättää poistua kotiinsa. Jos edes siellä saisi olla rauhassa.

Ei saa. Hirveä vittuilu alkaa sielläkin, kun miehelle ei meinaa oviaukot riittää. Kotiavainkin on jäänyt jonnekin keikkabussin hämärään.

Hynynen alkaa olla sitä mieltä, että kaikki ihmiset saisivat suksia hevon vittuun.

LOHJA, BAR LOHI perjantai 17.8.2007
Hynynen on reipas. Hän menee Helsinkiin jo keskiviikkona. Silloin alkaa syksyllä ilmestyvän kokoelmalevyn masterointi Finnvoxissa. Se onkin niin valtava pakettti, että sitä masteroidaan kaksi päivää. Hynynen tekee samalla nipun haastatteluja ja kuvauksia Rakkaudella. Hynynen ­kirjaan liittyen. Meinaa tulla hiki. Sitä ei helpota tosiasia, että sekä keskiviikko- että torstai-ilta menevät baareissa riekkuen. Juomme mm. Tommi Liimatan kanssa salmiakkikossuja ja fisuja kilpaa On the Rocksissa keskiviikkona. Silkkaa neroutta. Torstai-ilta menee puolestaan kokoelman kansia ja uusia promokuvia suunnitellessa. Samalla tulee vedettyä kunnon naamiot. Ilta huipentuu siihen, että Hynynen ja kansitaiteilija Scharin ovat Tavastialla katsomassa PMMP:tä. Hynynen pitää Scharinia pystyssä, kun mies ei itse kykene seisomaan.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Nerous saa suorastaan valtavat mittasuhteet kuitenkin vasta perjantaina, kun velikullat Sinkkonen ja Hongisto saapuvat Karjalasta. Ajamme Malmille, jossa otetaan Kotiteollisuuden tulevat promokuvat. Kuvaamme nelisen tuntia. Sessiot ovat railakkaat, nyt tehdään bändikuvien historiaa. Mutta kuvista sitten myöhemmin, näette ne aikanaan. Samalla hieromme kuvaajamme Vuodon kanssa kauppoja hänen omistamastaan farmariladasta, jota kaavailemme OK ­joukoille.

Thumbnail imageKuvausten jälkeen hyppäämme Hynysen autoon ja ajamme Lohjalle, jonne muut ovat jo menneet aikaisemmin. Hyppäämme valmiiseen pöytään Bar Lohen lavalle. Teemme pitkähkön äänenpaineentarkastuksen, jossa treenaamme soittokuntoon nipun reservissä olevia biisejä, mm. Yksinpuhelun ja Rautaportin. Aamenkin treenataan, mutta tuskin Sinkkonen sitä settiin laittaa.

Hengailua Lohjalla, kukin tahollaan. Tapaamme takahuoneessa noin tuntia ennen keikkaa. Normaalit kuviot siis.

Pitkä, helvetin hyvä keikka. Mukava vetää kunnon baarikeikka festarivetojen jälkeen. Soitamme todella pitkään, yli puolitoista tuntia. Ongelmiakin on. Festarilavoilla ei ikinä tule niin kuuma kuin baarikeikoilla, joten valojen lämpöön totuttelu on vaikeaa. Se tarkoittaa sitä, että jätkät hikoilevat kuin siat ja keikan jälkeen olo on kuin maratonin juosseella. Laatta lentää ja veto on poissa.

Pitäähän sitä silti baarin puolella käydä muutamat drinkit ja kaljat juomassa. Pian iskee kuitenkin väsy. Hynynen poistuu, kun muut jäävät vielä riekkumaan hetkeksi.

HANKO, CASINO lauantai 18.8.2007
Hynysen aikaiselle baarista poistumiselle on jälleen hyvä syy. Mies haetaan nimittäin Lohjalta Helsinkiin Liken tilaisuuteen jonnekin Helsingin keskustan kirjakauppaan. Tarkoitus on istua siellä haastateltavana ja ihmisten pällisteltävänä. Nimmareitakin pitäisi kuulemma jaella. Tuollaiseen tilaisuuteen ei passaa mennä paniikkihäiriökrapulassa.

Hyvinhän se meneekin, vaikkakin Hynystä jännittää enemmän kuin koskaan. Porukkaa on perkeleesti. Tämän jälkeen mies saa autokyydin Hankoon. Matka menee torkkuessa.

Thumbnail imageMuut purkavat juuri bussia Hynysen saapuessa. Käväisemme jätkien kanssa rannassa katselemassa merta. Hongisto yrittää uidakin, mutta ei tunnu taittuvan. Ihailemme maisemia. Kieltämättä varsin kaunis idylli. Casinorakennuskin näyttää kauniilta. Harmi, että ihmiset puhuvat täällä niinkin rumaa kieltä kuin ruotsi.

Ennen äänenpaineentarkastusta vedämme parit kaljat ja tapaamme yllättäen keski-iän ylittäneitä lappeenrantalaisia. Hämmästyttävää. Tuskin ovat kuitenkaan keikalle tulossa. Toivottavasti eivät.

Thumbnail imageCheckki menee taas treenatessa. Meininki kohdillaan. Päätämme lähteä kävellen syömään. Se matka menee rakennuksia ihaillessa. Koko parin kilometrin matka on täynnä erilaisia Villoja. On Villa Angleterreä sun muuta. Vitun köyhät!

Ruokailun jälkeen menemme hotellille ottamaan parin tunnin torkut. Paitsi Hongisto ja Huotari, jotka ovat karonkkatuulella. Miehet ovat vahvasti sitä mieltä, että meidän pitäisi jäädä juhlimaan kesän päättäjäisiä Hankoon. Hynysen kanta on neutraali, onhan mies ryypiskellyt jo keskiviikosta asti. Muut ovat vastaan, ja sitä mieltä, että päättäjäiset vietetään sitten parin viikon päästä Kosovossa. Näin siis päätetään tehdä.

Se tarkoittaa sitä, että kun tapaamme takahuoneessa tunti ennen keikkaa, niin ovet paukkuvat. Hongisto paiskoo ovia ja vittuilee minkä kerkeää ja Huotari suosittelee kaikille meille mahdollisimman pitkän vitun haistamista. Tunnelma on lievästi sanottuna pelottavan kireä. Hongisto uhkaa vetää armottomat kännit keikan aikana. Hynynen ilmoittaa, ettei se ole mahdollista. Hongisto on nimittäin sitä jo nyt.

DJ soittaa jotain aivan käsittämätöntä paskaa. Sille on saatava loppu. Ei muuta kuin lauteille. Alkukeikka menee helvetin hyvin. Tunnelma on kohdallaan, vaikka yleisöä ei olekaan kuin vähän toista sataa. Keikan loppupuolella alkaa kuitenkin Hongiston jazzosuus. Miehen käsitys nuoteista ja niiden rytmityksistä ei vastaa alkuunkaan Hynysen ja Sinkkosen käsitystä. Soitamme kuitenkin sisukkaasti lähes puolitoista tuntia ja pakenemme lavan taakse.

Hynynen ja Sinkkonen tuijottavat, kuinka Hongisto istahtaa lavan takana olevan pöydän ääreen tyhjä katse silmissään. Tunnelma on pelottava, mies ei puhu mitään. Lopulta Hynynen ottaa miehen juomat ja houkuttelee Hongiston takahuoneeseen. Hongisto seuraa nöyränä kuin koira. Koira, jonka ilmeestä näkee, että kohta se puree.

Hengähdämme hieman. Hongiston silmiin palaa elämä taas. Siirrymme baarin puolelle ja haemme pari tarjotillista paukkuja ja kaljaa. Jätkät kasaavat kamoja. Juttu paikallisten ja muiden kanssa alkaa luistaa. Hongisto katoaa jonnekin.

Seuraava havainto on, että Hongisto makaa maassa parin hormoonihiiren ympäröimänä. Toisen älykön naamasta valuu verta, mutta Hongisto on vahingoittumaton. Hynynen singahtaa paikalle huutaen “mitä vittua!”. Portsari hakee lihaskimput pois ja palaa pian kertomaan meille, että kannattaa olla varovainen. Kokous saattaa kuulemma jatkua baarin ulkopuolella.

Kysymme Hongistolta mitä tapahtui. Mies ei puhu, kertoo vain hieman vittuilleensa ukoille. Sillä lailla!

Symposium ei onneksi jatku. Saamme mennä bussiin rauhassa. Virtanen ja Sinkkonen ovat lähteneet Hynysen autolla jo edeltä.

Hynynen ja Hongisto, nuo älyn moukarimiehet, päättävät nauttia pullollisen viskiä matkalla Lappeenrantaan. Korkki avataan, huikat otetaan. Molemmat sammuvat kaksi kilometriä Hangosta itään.

En tiedä muista. Mie en ole koskaan ollut näin väsynyt kuin nyt.

- hynynen elokuussa 2007