Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
HELSINKI, ON THE ROCKS torstai 5.7.2007
Janne Hongisto avaruudessa

Thumbnail imageHynynen viettää alkuviikon Helsingissä ja Bengtskärin majakalla retkeillen rempseässä poikaporukassa, johon kuuluu Holopainen, Rautiainen, Karmila, Kakko sekä Jussila. Reissu menee aika yllättävissä merkeissä. Tällä kertaa poraudumme alkoholin maailmaan. Ja jälleen kerran se osoittautuu fantastiseksi.

Hynynen hengailee torstain Helsingissä yrittäen keksiä kaikkea muuta tekemistä, kuin juopottelu. Mies shoppailee! Hyi helvetti. Onneksi hän ei sentään osta mitään, katselee vain.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Jätkät saapuvat tonteille joskus iltapäivällä. Teemme pitkän äänenpaineentarkastuksen, sillä treenaamme Tuomaksen kanssa biisit haltuun. No, nehän saadaan haltuun. Tämän jälkeen seuraamme lämppäribändimme Napoleonsin painiskelua äänen ihmeellisessä maailmassa. Eipä ole ongelmia heilläkään. Ja miksi olisikaan, käyttäväthän he meidän backlinea. Ja osaavat näköjään soittaakin. Asenteella väärin, kuten mekin.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Nopea visiitti hotellilla, jonne Hynynen on siis majoittunut jo aikaisemmin. Tämän jälkeen suuntaamme terassille Napoleonsin poikien kanssa, ja keikkaa valmistautuminen alkaa Jägermeister ­paukuilla, jotka herra Sinkkonen ystävällisesti tarjoaa.

Hynynen yrittää katsella Napoleonsin keikkaa, mutta joku järkyttävä amatsoni liimautuu miehen kylkeen kuiskien lemmen sanoja. Hynynen kehoittaa naista suksimaan vittuun, mutta hän ei ymmärrä puhetta. Miksi yleensä aina on niin, että kiima vie naiselta järjen? Hynynen poistuu siis takahuoneeseen mököttämään ja bändi jää näkemättä.

Thumbnail imageEi muuta kuin lavalle Karjalaisten laulun raikaessa. Tunnelma asettuu kohdilleen heti alusta saakka. Tuomas tulee remmiin kuudennen biisin kohdilla ja hurmos on tosiasia. Kulkee vitun hyvin, klubikeikka festarivetojen välissä tuntuu taivaalliselle. Hongisto tosin soittelee jatsia lähes joka biisissä, mutta siihen alkaa jo tottua. Miehellä olkoon omat avaruusseikkailunsa. Stam1nan Hyyrynenkin näyttäytyy lavalla, mies sukeltaa yleisön sekaan kuin penis vaginaan. Antti ilmestyy lavalle toisenkin kerran, mutta siinä vaiheessa Jani tarttuu jo hippiä tukasta ja heittää hänet alas. Kotiteollisuuden lavalla ei nimittäin hipit hillu.

Setti muuttuu täysin. Käytämme tilaisuutta hyväksemme ja ajamme kourallisen reservissä olleita biisejä mukaan.

Eipä muuta. Ei ainakaan sellaista, jota kannattaisi mainostaa tässä. Heitämme takahuoneesta liudan naisia helvettiin, hengähdämme hetken ja suuntaamme etulinjaan eli baarin puolelle. Siellä on pahuus läsnä, ja sen olemassa oloa pitää turruttaa alkoholilla.

Jumala, anna meille anteeksi, sillä me emme tiedä mitä me teemme.

KERAVA, VANHA KINO perjantai 6.7.2007
Aamu valkenee hauraana kuin vanhuksen iho. Koskee kulmakarvoihin aika tiiviisti. Ei muuta kuin suihkun kautta pihalle, jonne olemme sopineet treffit muun porukan kanssa. Aamukahvit on tosiasia.

Kahvia hörppiessämme tapaamme YleX:n juontajaparin Marjan ja Ilen, jotka ovat matkalla sormuskauppaan kihloja ostamaan. Samalla reissulla on tarkoitus kuulemma hommata parisänky ja labradorin noutaja. Asuntolainahakemukset ovat jo vireillä. Rivitalokämppä, tottakai!

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Hynynen suuntaa Liken toimistolle pummaamaan itselleen pinon kirjallisuutta eli pornoa. Samalla hänelle kerrotaan, että elokuussa ilmestyvää kirjaa pitäisi kuulemma markkinoidakin jotenkin. Hynynen pieraisee ja toteaa, ettei jaksa. Tässä on huorattu viime aikoina ihan tarpeeksi. Likellä on kuulemma paljon “tosi siistejä bileitä”, joihin kannattaisi tulla, niissä kun kuulemma on hyvät alkoholitarjoilut. Tässä vaiheessa Hynyseltä pääsee syvä huokaus. Eivätkö ihmiset tajua, että minä ryyppään työkseni? Ei huvittaisi vapaa-aikaa käyttää sellaiseen.

Paluu kahvipaikalle kirvoittaa muussa porukassa hersyvät naurut. Hynynen on kuulemma kuin atomiräjähdyksestä selvinnyt. Tukka on sekaisin, vaatteet repaleiset ja askel yhtä horjuva kuin hänen seksielämänsäkin.

Käymme syömässä, valumme bussille ja suuntaamme kohti Keravaa. Kulttuuritalon kohdilla otamme Mariskan kyytiin. Nainen hakee elämyksiä, hän haluaa tehdä kulttuurimatkailua. Toki me mielellämme niin kivan tytön kyytiin otamme. Sitä ennen vannomme kuitenkin käsi 70-luvun Jallulla, ettemme kajoa naiseen. Mariska on hullu ja uskoo lupaukseemme.

Normaali äänenpaineentarkastus. Tuomas on mukana yhä. Ravintoa, kylillä pyörähtelyä ja normaalia takahuonehölmöilyä. Tai ei ihan normaalia, sillä täällä on tavallista parempi takahuone. Saunat ja kaikki. Ja hirven pää, jonka Sinkkonen taiteilee uuteen uskoon. Herkkä taiteilijammme on elementissään.

Keikka nyt on semmoinen. Soitto ja laulu kulkee mallikkaasti, mutta jotenkin tuntuu, ettemme pääse lentoon missään vaiheessa. Vedämme pitkään ja hartaasti, mutta jengi vain toljottaa montut auki. Järkytys on melkoinen, sillä muistelemme, että edellinen Keravan keikka oli ollut kuin pyörremyrsky. Porukka kiipeili toistensa päällä ja sitä rataa. No, onnistunut suoritus tämäkin, mutta ei mitään muuta. Ei taivas.

Valumme takahuoneeseen, peseydymme pikaisesti ja hyökkäämme baarin puolelle. Rauhallinen ilta ja yö. Valomerkin jälkeen hotellille, jossa yritämme tintata vielä hetken. Pian Hynynen alkaa kuitenkin puhua kieliä ja tipahtaa.

Nukkumatin kosto ja paluu on tosiasia. Viimeisinä sanoina ennen tipahtamista seurue erottaa hämärät, lähes oraakkelimaiset sanat:

“Minä pyydän anteeksi.”

TURKU, RUISROCK lauantai 7.7.2007
Aamulla on aikainen lähtö. Huotari ostaa aamutorilta porkkanoita, muita muistikuvia ei bussille menosta ole. Seuraava muistikuva on Turusta, jossa haemme passejamme ja hotellihuoneita. Hirveä sählinki heti aamusta. Meillä on tänään aikainen veto, keikka on jo klo 14. Näin Merimaa kouluttaa maalaisia.

Saavumme alueelle. Hynynen tekee yhden haastattelun ja asettuu muiden kanssa takahuonekopille valmistautumaan keikkaan. Se tapahtuu tuopillisen avulla.

Lavalle ja rähinä päälle. Nyt kulkee. Karvat on pystyssä on Karjalaisten laulun aikana. Yleisö metelöi niin perkeleesti. Tuomas tulee mukaan jo parin biisin jälkeen, ja meno vain paranee. Tuntuu, että kaikki loksahtaa kohdilleen nyt. Edes Hongisto ei mokaile, ei ainakaan pahasti. Päätämme setin Satu peikoista ­biisiin, ja Hynynen yrittää sen aikana käydä yleisön seassa. Järjestysmiehet ovat kuitenkin tarkkoina, ja estävät sekoilun.

Takahuonekopilla odottaa yllätys Zen Cafen porukalta. Olemme saaneet viinahyytelöä. Punaisia sydämen muotoisia, hyllyviä hyytelöjuttuja, jotka maistuvat aivan kossulle. Mikäs siinä, harvoin tulee nautittua viinaa lusikalla. Käy muuten hyvin kulmaan.

Hynysen vaimo siskoineen saapuu paikalle. Holopainen alkaa iskeä näitä molempia. Mustasukkaisuusdraama on tosiasia.

Käymme moikkaamassa jotain vampuloiden porukkaa bäkkärin portteilla. Vapautunutta porukkaa, jotka haluavat nimmareita, vaikka osa ei varmasti edes tiedä keitä me olemme. Onneksi Tuomas on sentään tuttu. Mukana olleet hoitajat ja avustajat haluavat nimmarit myös ja herääkin epäilys, että he halusivat tätä tapaamista enemmän kuin vampuloiden klaani.

Hynynen tekee kolme haastattelua, yhden niistä Hongiston kanssa, ja missaa näiden takia Ne Luumäkien keikan. Vituttaa. Armottomasti. Kahvilaa mies kerkeää sentään Hongiston kanssa seuraamaan lavan sivulta muutaman biisin ajan, sitten onkin aika siirtyä alkoholin tuomaan kuvitteelliseen hurmioon.

Mitäs siinä. CMX:n keikka on superia, VIP-alueella on taas aivan liikaa tuttuja, CMX:n bussilla keskustaan, jossa löydämme itsemme Hamburger Börsin terassilta. Sinkkonen on kadonnut jonnekin. Hynynen soittaa hänelle ja kutsuu hänet paikalle. Mies lupaa tulla, kunhan on saanut vaginassa uineet munansa pestyä.

Ollessaan matkalla paikalle mies kokee yllättävän näyn. Joku lyyli ja toimittaja Hirn raahaavat isäntää hotellille tien toisella puolella. Jalat eivät pidä alla, bootsien kärkiraudat iskevät kipinää raahautuessaan asvalttia pitkin.

Onnistunutta keikkaa, kesän parasta ehkä, piti juhlia.

Keskellä yötä Hynysen vaimon sisko herää omituiseen näkyyn. Toimittaja Hirn seisoo hänen sänkynsä vierellä horjuen.

Mies toteaa: “Minä pyydän anteeksi.”

TAMPERE, TAMMERFEST torstai 12.7.2007
Pillusionistit studiossa ja keikoilla!

Edellinen päivä, ja osa tätäkin, on vietetty studiossa uutta biisiä äänitellen. Urakka on ohi joskus neljän jälkeen iltapäivällä ja tuloksena on Valomerkki ­niminen musiikkiesitys. Räväkkä rockbiisi, ainoa, jonka olemme saaneet Iankaikkisen sessioiden jälkeen tehtyä. Alkaako tahti hiipua? Ei, on ollut vain niin perkeleen kiire.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Jätämme Karmilan Finnvoxiin painimaan dilemman kanssa. Pitäisikö pakata reppu ja tulla Tampereelle perässä? Pitäisikö unohtaa hyvä elämä ja istua Neuvostoliiton kyytiin muutamaksi päiväksi nauttimaan pulahtavasta seurasta ja kauniista maisemista? Jätämme miehen mietteisiinsä, kasaamme kamamme, hyppäämme bussiin ja suuntaamme Tampereelle. Kaupunkiin, joka on niin juntti, ettei sille mikään vedä vertoja. Ja tämä on hyvässä hengessä sanottu. Jos Hynynen ei asuisi Lappeenrannassa, hän asuisi Tampereella.

Thumbnail imageSaavumme kylille hyvissä ajoin. Tutustumme alueeseen. Hynynen tekee yhden haastattelun ja suuntaa terassille, jossa hän tapaa viehättävän naisen, ja erään vähemmän viehättävän henkilön: veljensä. Lasillinen valkoviiniä, yksi viski ja keikkapaikalle linjacheckiin.

Rumpujen vire on ongelmallinen. Se on studion jäljiltä aivan jotain muuta mitä sen pitäsi olla. Jaria ei juurikaan rumpujen virittely kiinnosta. Soitamme Hynysen veljelle jos tämä jaksaisi vaivautua. Miehellä on kuitenkin kalja kesken, joten hän ei suostu tulemaan. Hyvä syy. Tarpeeksi hyvä.

Vedämme keikan, joka on hyväntuulisuudessaan kesän parhaita. Soittokin on parhaimmillaan tiukkaa, joten voimme puhua onnistumisesta. Ei toki Ruisrockin täydellisyyteen verrattava veto, mutta mahtava kuitenkin. Hynynen ja Hongisto käyvät taas yleisön puolella luomassa kontakteja alkuasukaskansan syviin riveihin. He yrittävät epätoivoisesti luoda pilluusion.

Meininki on hyvä. Setti on taas remontissa, mukana on mm. Raskas kantaa pitkästä aikaa.

Nopea takahuonepalaveri, jonka aikana Hynynen juttelee serkkutyttönsä kanssa, jota ei ole nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Alamme vonkaamaan kaikilta mahdollisilta tahoilta kyytiä Pakkahuoneelle, jossa esiintyy PMMP. Myös Absoluuttisen nollapisteen väkeä on paikalla. Heitä edustavat herrat Liimatta ja Krutsin.

Tapaamme Pakkahuoneella, jossa on helvetti irti. Paikalla on kuulemma ennätyksellisesti porukkaa. Siinä tungoksessa on mahdotonta katsoa bändiä, joten keskitymme alkoholiin. Paikalle projisoituu myös Mikko Karmila. Päätös on tehty, mies on taipunut viihtyisän kesäretken kannalle.

Viski alkaa virrata. Siirrymme Klubin puolelle. Tässä vaiheessa alkavat muistikuvat hävitä.

Hynynen herää aamulla hotellihuoneensa lattialta kahden sängyn välistä. Toisessa sängyssä makaa Karmila ja toisessa Liimatta naisensa kanssa.

Tämä on mystiikkaa. Mitä on tapahtunut? Onko syytä pyytää anteeksi.

Hynynen pyytää. Varmuuden vuoksi.

Luuska Ruikkunen ei puhu. Se makaa velttona lahkeessa.

IISALMI, OLUSET perjantai 13.7.2007
Elämää halujemme ristitulessa!

Aamulonkero on tosiasia. Tämän jälkeen hihnat kiinni ja bussiin nukkumaan.

Thumbnail imageHynynen heräilee perillä Iisalmessa. Puhelin on tukossa saapuneista puheluista ja viesteistä. Se lentää seinään. Ei hajoa sentään. Tekevät liian kestäviä puhelimia nykyisin. Tai sitten vika on heittäjässä.

Hynynen käy kurkkaamassa PMMP:n vetoa lavan sivusta. Tytöt paljastavat iisalmelaisille, että Hynynen on Miran tulevan lapsen isä. Sisäpiiri vuotaa! Keikan jälkeen mies käy ystävällisesti kysymässä, miten yhteinen pienokainen voi. Ja miten äiti? Kuulemma hyvin. Odotus on yhteinen asia.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Ennen omaa keikkaamme käymme kaiutinvalmistaja Genelecin tehtailla, jonne meille on järjestetty opastettu kierros. Vitun siistiä, vaikkemme mitään niistä pömpeleistä ymmärräkään. Karmila kuitenkin ymmärtää, sillä Finnvox on täynnä kyseisen valmistajan kaiuttimia. Lopuksi saamme musiikkiesityksen jossain vitun auditoriassa. Toteamme kajarit hyviksi, sillä Eagleskin kuulostaa ihan taivaalliselle.

Kääriäisen Jorma ison bändinsä kanssa on louhoksella meidän palatessamme lavan taakse. Alamme valmistautua omaan keikkaamme. Olut avautuu. Ja Leijona. Tällä kertaa sitä lantrataan Fantalla, jota Hynynen vihaa.

Ei vaikuta keikkaan, kuten herra Liimatta sanoisi. Kulkee taas kerran mainiosti. Hynynen ottaa vanhan kikan käyttöön ja mainostaa sukunsa olevan näiltä seuduilta. Sen jälkeen yleisön liekkejä ei sammuta mikään. Näin toimii välispiikkien ammattilainen.

Kesän parhaita tämäkin, kuuden sakkiin menee, että heilahtaa. Sitähän täytyy juhlia. Bussiin ja hotellille, jossa Hynynen tapaa noin tusinan verran serkkujaan. Näiden kanssa suuntaamme hotellin yökerhoon.

Onneksi sukulaiset tajuavat poistua menon yltyessä lähes infernaalisiin mittasuhteisiin. Aika helvettiä on nimittäin olla savolaisessa baarissa keikan jälkeen. Lippiskolleilla riittää asiaa. Ja lyylit tulee liki.

Hotellihuoneeseen mököttämään. Taiteilija on taas niin yksin. Yksin halujensa ristitulessa.

Sitäkin lienee syytä pyytää anteeksi. Oma vika, mitäs läksin.

VAASA, ROCKPERRY lauantai 14.7.2007
Vaikka alkoholikimara ei ollutkaan edellisenä iltana maksimaalinen, krapula sen sijaan on. Heikottaa. Hynynen juoksee kiireesti bussiin ja punkkaan. Herääminen tapahtuu perillä Vaasassa.

Ensin on saatava koko Metallican tuotanto bussiviihdykeeksi. Hynyselle järjestetään kyyti paikalliseen Anttilaan, josta mies hakee kaikki bändin levyt sekä yhden DVD:n. Ensi yönä on kivaa.

Sitten onkin aika nousta lavalle. Aikainen veto taas, kello on 16.45. Omaa keikkaa ennen Hynynen on kerennyt käydä katsomassa muutamien biisien verran Timo Rautiaista sekä Maija Vilkkumaata.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Nyt karkaa vähän käsistä. Alkukeikka menee vielä ihan hyvin, mutta sitten Hynyselle ja Hongistolle iskee showvaihde päälle. Menee hölmöilyksi. Hynynen löytää itsensä istumassa lavan edessä olevalta kamerakelkalta, jota Hongisto työntää. Basso kiertää tällä välin yksin lavalla. Biisi on Kuningas Mammona, tarkemmin sanottuna sen loppu. Lavalle on palattava bäkkärialueen kautta. Siellä kesken keikkaansa juoksentelevat Hongisto ja Hynynen aiheuttavat hämmästyneitä reaktioita kanssaihmisissä.

Thumbnail imageEi mikään tiukka veto siis. Pidämme pienen palaverin keikan jälkeen, ja siinä ei hyvä heilu. Tekniikka vittuilee meille koko sydämestään. Pahinta tässä on se, että he ovat oikeassa. Otetta on tiukennettava. Korkki on pidettävä kiinni ennen keikkoja. Varsinkin ennen näitä, jotka ovat näin pirun aikaisin.

Hongisto tekee yhden haastattelun ennen lähtöämme Tampereelle. Olemme päättäneet olla siellä yötä. Se osoittautuu myöhemmin erehdykseksi. Matka menee kuitenkin rattoisissa merkeissä Metallican tuotannon parissa. Alamme päästä huomisen keikan edellyttäviin tunnelmiin.

Illan hämärtyessä saavumme Tampereelle. Jätämme bussin parkkiin, kirjottaudumme hotelliin ja sitten alkaa pätkiä. Viimeisiä muistikuvia on se, kun Hynynen laittaa Putron Samulille tekstiviestin ennen heidän Pakkahuoneen keikkaansa: “Moi, rakas. Kohta nähdään. Nopeammin kuin luuletkaan.”

Viimeinen muistikuva on se, kun Hynynen ja Hongisto seisovat täpötäyden Pakkahuoneen lavalla munasiltaan Zen Cafen soittaessa Rakastele mua ­biisiä. Pojilta menevät pasmat sekaisin ja biisi keskeytyy.

Tämän jälkeen pelkkää pimeää. Myöhemmin Hynynen kuulee, että miehet ovat käyneet alastomana myös Nollapisteen lavalla Klubin puolella ennen Kahvila ­performanssia.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Tekniikkamme ristii itsensä uudestaan. Tästä lähin he käyttävät itsestään nimitystä ensihoitoyksikkö. Jokaiselle täytyy saada vammaisavustajan pätevyys.

Me pyydämme anteeksi. Me niin pyydämme anteeksi.

KOTKA, MERIPÄIVÄT ja LAPPEENRANTA,
LAPPEENRANTA FESTIVALS torstai 19.7.2007

Edellisestä reissusta toipumiseen on mennyt puoli viikkoa, sillä ei se sunnuntainen Metallican keikkakaan ihan vesilinjalla mennyt. Hynynen tutustui katkokävelyn saloihin koko maananntaipäivän.

Saavumme Kotkaan. Hongisto tulee pyörällään, me muut bussilla. Teemme pienen inventaarion mahdollisista henkilövahingoista. Kaikki ovat tolpillaan, vaikkakin Hongisto kärsii mystisestä suutulehduksesta ja Virtasen selkä on saatanan kipeä ja aivan mutkalla. Oireet ovat samat, kuin Hynysellä oli joskus 2000- luvun alussa ja joista mies ei ole toipunut vieläkään. Epäilemme, että Hongiston suutulehduksen syy löytyy Hynysen tippurista, mutta mies on saanut jo diagnoosin lääkäriltä. Syynä on yllättäen liiallinen alkoholin käyttö ja epäsäännölliset elämäntavat.

Nyt pysyy korkki kiinni, siitä huolehtivat ensihoitoyksikkömme eli tekniikan pojat eli noin 500 kiloa läskiä ja lihaa. Kaksi keikkaa päivässä on sellainen tahti, ettei passaa pelleillä. Meininki on siis rauhallista, kun keskitymme illan ensimmäiseen keikkaan. Päätämme ottaa settiin tukun uusia biisejä. Kotkassa kokeillaan Routaa, Vuonna yksi ja kaksi ­biisiä sekä Eevan perintöä.

Hynynen taistelee ennen keikkaa Äijät ­ohjelman tehneen tuotantoyhtiön kanssa. Hynynen on ilmoittanut jossain haastattelussa, ettei enää tee toista tuotantokautta, eikä nyt kaiken stressin keskellä jaksa eikä kykene asiasta puhumaan. Vittumaista. Asia jää ilmaan.

Keikka on vähän hätäinen. Totaalinen selvinpäin olo vaikuttaa fiilikseen, mutta niin vaikuttaa yleisökin, joka selvästi odottaa Apulantaa ja Yötä. Ei olleet meidän porukkaa nämä monttu auki tuijottajat. Tekniikka antaa kuitenkin heti keikan jälkeen palautteen, että soitto ja laulu oli ollut parasta koskaan. Olemme hämmentyneitä. Hynynen epäilee, että pojat liioittelevat hieman, sillä ainakin Routa oli totaalista hätäilyä. No, eihän sitä ole soitettukaan lähes vuoteen.

Hynynen tekee haastattelun Nelosen uutisille, Hongisto hyppää pyöränsä selkään, me muut taas Neuvostoliittoon ja matka kohti Lappeenrantaa alkaa. Noin puolet matkasta menee keikasta toipumiseen. Puolitoistta litraa vettä, pientä oksentelua ja sitten lonkero auki. Ja vähän Leijonaa perään. Homma alkaa olla hallussa.

Lappeenrannan satamassa on tunnelmaa ja kerrankin se on oikeanlaista. Jengiä näyttää olevan niin perkeleesti. Monsteriser vetää omaa settiään juuri kun saavumme paikalle. Alamme valmistautua. Sinkkonen ujuttaa lisää uusia biisejä settiin. Nyt kokeillaan Enkeliä.

Hongistokin on saanut pyöränsä pois jaloista. Hän on myynyt sen. Rahat aiotaan käyttää viinaan. Sitä aletaankin maistelemaan kiihkeästi jo ennen keikkaa ja tekniikan pojilta salassa.

Keikka on ihan superia. Menee kesän top vitoseen selkeästi. Paitsi se Enkeli, sen kertosäkeen melodia ei meinaa löytyä millään. Kukakohan vitun homo senkin on säveltänyt? Muuten ei ole mitään valittamista, kotiyleisö on vitun hyvin mukana ja meillä on hyvä meininki meneillään. Hyvä onnistuminen hyvässä paikassa. Sinkkonen miettii keikan jälkeen, että pitäisi kokeilla joskus kolmea keikkaa päivässä, nämä kaksi kun eivät tunnu missään.

Bäkkärille saapuu outoa väkeä. Hynysen vanhemmat ja appivanhemmat sekä muuta sukua. Hyyrysen veljeksiä saapuu myös kaksi kappaletta, ja Antti esittää Hynysen suvulle mielenkiintoisen riitin. Hän nussii maata pikkuveljen taputtaessa käsiään vieressä ja huutaen tahdissa “vittu, vittu!”.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Ukko Hynynen toteaa tähän: “Työ pojat hoette tuota vittua niin kauan, kunnes huomaatte olevanne nenää myöten siinä ja ilma kulkee enää perseen kautta.”

Thumbnail imageNäinhän se on. Suuntaamme baariin. Tapaamme paikallisen suuruuden, Lyden eli The Snaken. Nuorempi Hynynen esittelee itsensä hänelle Jack Dragonina. Miehet päättävät perustaa bändin nimeltään Snakes and Dragons. Tässä vaiheessa vanhempi Hynynen on kuolla nauruun.

Hynysen veljekset käyvät laulamassa karaokea. Tämän jälkeen vanhempi Hynynen kuskaa porukkaa taksilla koteihinsa ja valuu omaan kotiinsa itsekin. Kello on viisi.

JUVA, PUUSTOCK perjantai 20.7.2007
Lähtö Juvalle on vasta klo 21, joten on aikaa viettää kunnon krapulapäivä kotona. Näin tapahtuukin.

Saavumme Juvalle. Hynynen on lupautunut käymään heti kättelyssä Tavastian henkilökunnan vuokraamassa rantasaunassa. Mies suuntaa sinne. Kiukaasta on palanut sulake. Jää saunomatta. No, ei näy Tavastian henkilökuntaakaan missään.

Normaalia notkumista. Hynynen mököttää bussissa ennen keikkaa, koska sosiaaliset taidot ovat nyt minimissä. Silti mies onnistuu tekemään yhden haastattelun. Viinaa tekisi mieli, mutta sitä ei tarjoilla. Tekniikka on piilottanut myrkyt. Hynystä vituttaa. Lopulta, noin puoli tuntia ennen keikkaa, Jani tuo miehelle Leijonapullon. Mökötys loppuu heti. Ja kyse on vain yhdestä ryypystä. Autuus löytyy, onni on tosiasia.

Keikka on puoli kaksi yöllä. Yleisö on valmiiksi lämmitettyä. Lämpimiä olemme mekin, ja keikka sujuu jälleen kerran mainiosti. Vaasan kämmäilyt ovat tiessään, bändi vetää helvetin tiukan setin. Ja se Enkelin kertosäekin alkaa löytyä. Olemme tyytyväisiä, kaikki ovat jälkipuinnin aikana yhtä hymyä. Tekniikka mukaan lukien. Ja sitä on myös Hynynen pienten oksentelujen jälkeen.

Mökötämme bussissa, kukaan ei jaksa liikkua. Hynynen tekee yhden haastattelun. Joensuun porukkaa alkaa kertyä bussiin ja olo on ihan kuin olisi kotona. Mahtavaa porukkaa, vaikkakin juntteja.

Menemme hotellille ja jatkot on tosiasia. Hynynen ei kuitenkaan jaksa pitkään. Pakko nukkua välillä. Ja nyt mies ei edes sammu vaan nukahtaa aivan vapaaehtoisesti.

Tai nukahtaa ja nukahtaa. Ei tule uni. Menee pyöriessä aamuun asti.

MUURAME, RIIHIVUORIROCK ja HÄMEENLINNA,
VANAJAFEST lauantai 21.7.2007

Univelasta huolimatta olo on aamulla mainio. Ei muuta kuin punkkaan maate. Herääminen tapahtuu jälleen kerran vasta perillä Muuramessa. Siellä avautuu lohduton näkymä.

Stam1nan bussi seisoo festivaalialueen portin pielessä ja vieressä on ambulanssi. Alkaa ahdistaa. Mitä vittua on tapahtunut? Menemme mestoille ja kuulemme, että Stam1nan mukana ollut kosketinsoittaja on saanut jonkun vitun kohtauksen. Ja nyt ei ole kyse juoppohulluuskohtauksesta. Tai ehkä osin siitäkin.

No, ukko viedään letkuihin ja peli jatkuu. Jaamme bäkkärikopin Stam1nan kanssa ja meininki on kohdillaan. Seuraamme lavan sivusta poikien keikkaa ja jälleen kerran täytyy nöyrtyä bändin ylivoimaisuuden edessä. Perkele, että toimii. Haistakoon vitut koko porukka.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Jengiä on lohduttoman vähän. Orvon näköistä, kun muutama kymmenen ihmistä pyörii rinnettä alas. No, ei vaikuta keikkaan.

CMX saapuu paikalle. Jälleennäkemisen riemu on tosiasia. Halmkrona ja Yrjänä lupautuvat tänään lavalle vetämään Satu peikoista -biisiä. Hynynen kirjoittaa sanat Yrjänälle ja Halmkrona opettelee soolon nopeasti iPodiltaan. Vitun ammattilaiset. Ja he, aivan kuten mekin, tekevät myös kaksi keikkaa tänään. Tai kolme, jos tämä meille suotu vetoapu lasketaan mukaan.

Keikka lähtee vähän hitaasti liikkeelle. Tunnustelemme yleisön tunnelmaa, ja omaammekin. Sitä alkaa onneksi löytyä, ja yleisöäkin on valunut paikalle ihan kiitettävästi. Aurinko mollottaa lavalle niin kuumasti, että on pakko ottaa yläruumis paljaaksi. Hynysen kalpea, valasmainen vartalo saa hieman aurinkoa.

Alamme päästä tunnelmaan jossain puolessa välissä settiä. Loppu onkin hurmosta. Raskas kantaa on pienen tauon jälkeen mukana setissä. Yrjänä ja Hynynen laulavat Sadun, ööö, jotenkin. Lopun soolo soitetaan, ööö, jotenkin. Hynynen ja Halmkrona vuorottelevat. Halmkrona tiluttelee ja Hynynen vetää melodiaa.

Hyvä keikka kuitenkin. Oikein hyvä. Ja tunnelma keikan jälkeen on vapautunut. Puolet päivän urakasta takana ja hyvältä näyttää. Ehkä tästä selvitään sittenkin. Matka kohti Hämeenlinnaa alkaa saman tien, kun kamat on bussissa.

Matka menee nukkuessa ja totaalisessa hiljaisuudessa. Tuntuu, että kaikki keskittyvät viimeiseen puristukseen. Sanaakaan ei sanota. Loppumatkan tunnelmaa pilaa ainoastaan Hynysen vesipullosta ottamien hörppyjen äänet. Vesipullossa on sekoitus Fantaa ja Leijonaa.

Saavumme Hämeenlinnaan. Hongisto tulee taas pyörällään, mutta vakaa aikomus on ajaa se nyt suoraan bussiin. Tästä jos selvitään hengissä niin sitä on syytä juhlia. Tekniikka on saanut ohjeet keikkamyyjältämme, että keikkaliksa on haettavissa järjestäjiltä jo ennen keikkaa. Näin toimitaankin, ja rahasumman näkeminen aiheuttaa sen, että päätämme tänään soittaa Kuningas Mammonan. Samalla olemme helpottuneita, ettei rahaliikennettä yleensä hoideta näin. Olisi vähän liikaa houkutteita.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Käymme tarkastamassa VIP-teltan meiningin. Se on hämmentävä. Paikalla on vitusti lapsia, jotka ovat kinuamassa Hynyseltä nimikirjoituksia. Lapsille nimmareiden kirjoittaminen on ok, mutta ennen keikkaa sellainen meinaa ahdistaa. Hynynen siirtyy siis bussiin mököttämään ja ottamaan pieniä siemauksia leijonastaan.

Ei muuta kuin lavalle. Sinne meidät kuuluttaa noin 3 ­vuotias poika. Homma toimii. Alamme louhia. Sekin toimii. Väitän, että keikka on, jälleen kerran, yksi kesän tiukimmista ja tunnelma on kärkipäästä myös. Jengiä on perkeleesti ja se pitää kovaa meteliä. Voicen kamerat ovat paikalla ja kuvaavat keikan. Hölmöilyn ja tiukkuuden raja on kerrankin hyvin hallussa, ja lavalla ei tapahdu mitään sellaista jota tarvitsisi hävetä. Ainakaan paljon.

Huh, huh. Homma on ohi. Teemme Valpion kanssa haastattelun bussissa. Sen aikana tekniikka kasaa rojut autoon. Pääsemme starttaamaan kohti Lappeenrantaa heti haastattelun jälkeen.

Nyt nollataan. Jopa Sinkkonen avaa kaljan. Rento retki Karjalan kunnaille on alkanut. Matkalla nauramme kippurassa Hongiston saamalle läähätyspuhelulle. Eihän siinä muuten mitään nauramista olisi, mutta kun se on oikea ja äänestä päätellen miehen laittama.

Hynynen ja Hongisto havahtuvat Lappeenrannassa Jerusalem MC:n talleilta. Tarkemmin sanottuna tallien saunatiloista. Taustalla soi Metallica. Kovaa.

Kolme päivää, viisi erittäin tiukkaa ja hyvää keikkaa. Kunto on taas kohdallaan pienen notkahduksen jälkeen.

Nyt ei tarvitse pyydellä anteeksi.