KUHMO, KALEVALA SPIRIT torstai 31.5. 2007
Kesän keikat alkavat pienessä matalapaineessa. Takana on Pronssisen pokaalin kiertue ja täytyy kyllä sanoa, että se ei ollut mitään pyhäkoulumeininkiä. Hynystä ja Sinkkosta tärisyttää vieläkin, kun he matkaavat myöhään keskiviikkoiltana Imatralle Kotiteollisuuden treeneihin.

Olo paranee kuitenkin heti, kun pääsemme veivaamaan. Treenit on hyvät. Pirun hyvät. Soitto maittaa ja paha tuntuu poistuvan ruumiista tehokkaasti. Sinkkonen on aivan hiestä märkänä jo toisen biisin jälkeen, ja Hongisto ja Hynynen tulevat myöhemmin perässä hikoilun maailmaan. Lopulta treenikämppä haisee kuin hauta.

Treenaamme taas reserviin hurjan määrän biisejä. Pakko saada kesän keikoille vaihtoehtoja, jottei tarvitse samaa settiä sahata elokuun loppuun asti. Treenaamme mm. Kummistusjunan, Graniitin, Rautaportin, Itkussa sekä Hulluutta ja humalaa kuntoon. Kummitusjuna pitää soittaa useampaankin otteeseen, mutta lopulta se alkaa kulkea mallikkaasti. Tosin Sinkkonen ei ole tyytyväinen sen loppuun. Se tarkoittanee sitä, että sitä ei soiteta koko kesänä. Hynynen yrittää ehdottaa myös Aamusta aamuun treenaamista, mutta kumpikaan komppiryhmästä ei muista koko biisiä.

Parin tunnin unien jälkeen koko revohka Hongistoa lukuunottamatta tapaa treenikämpän pihassa. Auton pakkaus tapahtuu aamulla klo 7. Hynynen hakee aamukahvit ja mustikkapiirakat ABC:ltä. Kesänaloittajaiskahvit on tosiasia.

Hynynen nukkuu jälleen lähes koko matkan. Kiteen Nesteellä käymme kahvilla, mutta muuten matka menee maatessa. Mies nauttii siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Olo on onnellinen. Se on outo tunne, ja siitä pitää yrittää hankkiutua jotenkin eroon mitä pikimmin.

Hongisto ei ole matkassa, koska hän mopoilee perässä. Miehellä on uuden karhea Moto Guzzi alla.

Perillä tapahtuu outoja. Herrat Virtanen ja Huotari kävelevät keikkapaikalle ja tapaavat paikan isännät. Heidän nimensä ovat Virtanen ja Huotari. Vittu, tämä on mystiikkaa. Ilmeet kättelemisen ja esittäytymisen aikana ovat näkemisen arvoiset. - Huotari, päivää. - Häh, Huotari oon miekin. - Virtanen, moi. - Ei, perkele....

Hynynen tekee pari haastattelua ja laittaa kitaransa kuntoon. Äänentarkastus on ongelmaton. Virtanen saa soundin haltuun ensimmäisen biisin aikana ja kehuu, että tunne Pokaalin keikkojen jälkeen on kuin olisi kotiin tullut. Niinhän se onkin.

Herra Huotari, Kalevala kylän Huotari siis, kierrättää meitä kylillä. Ihan vitun siisti meininki, Hynynen on tulessa. Ja ruuat - koskaan ei ole ollut tällaisia herkkuja keikkapaikalla. Punaviiniäkin kuluu monta pulloa. Ja röttöset, vaikka nimi kuulostaakin aivan pillun kutsumanimeltä, on runsaan voin kanssa herkkua. Mutta niinhän se on pimppikin...

Takaisin asiaan. Keikka on tahmea. Tunnelma on aivan hukassa ensimmäisten biisien aikana ja Sinkkosen käsitys kappaleiden tempoista ei aivan vastaa Hynysen käsitystä. Hongisto louhii siinä välissä joten kuten sujuvasti. Loppukeikka ja encoret sujuvat sentään jo kuten pitääkin. Eli kone käynnistyy hiljakseen. Normaali meininki.

Aika outoa muuten. Keikka on ns. Schools ´s out -tapahtuma ja se pidetään nyt torstaina vaikka huomenna on vielä koulua. Eihän teinit silloin liiku. Eikä liiku vanhemmatkaan, koska luulevat talon olevan täynnä teinejä. Tämä tarkoittaa sitä, että paikalla on vajaa kolmesataa ihmistä, vaikka paikkaan mahtuisi varmaan lähemmäs tuhat. No, ei se mitään. Nämä parisataa hoitavat homman tyylikkäästi, meteliä lähtee. Riippumatta Hynysen ja Hongiston insestivitseistä.

Pieni palautekeskustelu on tosiasia. Mietimme, että mikä meni vikaan. Päätämme skarpata huomiseen mennessä. Sen kunniaksi otamme kaljat ja viinat mukaan ja valumme mökeille grillailemaan ja hankkimaan sellaista oloa, ettei soitto kulkisi huomennakaan. Virtanen virittää äänityskamat pystyyn Hongiston, Sinkkosen ja Hynysen mökkiin ja siellä äänitämme yön pimeinä tunteina tänä kesänä käytettävän keikkojen alkunauhan. Hauskaa on.

Hynynen poistuu nuotiolta ensin. Vanhusta alkaa nukuttaa. Aika yllättävää. Mies kantaa korin kaljaa ja pullon viiniä mökkiin unilääkkeeksi. Aamulla hän huomaa, että yhdestä kaljasta on juotu etikettiin asti. Pientä yliarviointia.

KITEE, KITEENHOVI perjantai 1.6.2007
Hynynen herää viimeisenä, sillä setää vähän nukuttaa. Tästä huomaa, että vapaa-aikaa ei juurikaan ole ollut. Välipäivät ovat menneet kirjallisissa töissä. Mies on nimittäin ruvennut taiteilijaksi ja kasaa nyt kolumneistaan kokoelmaa syksyksi. Se tarkoittaa myös sitä, että Keskisuomalaisen ja Seepran kolumnihommat ovat nyt historiaa. Ei irtoa enää. Ei kerkeä.

Mutta ruikutus sikseen. Pysähdymme Joensuussa Jep jepissä. Jani ostaa itselleen uuden kypärän. Hynynen koeajaa Hummeria, H1:stä tällä kertaa. Perkele, nyt on miesten auto alla. Kauppoja aletaan hieroa heti. Hynynen saa koeajosta niin valtavan määrän virtaa, että mies soittaa saman tien Karmilalle ja varaa studioajan heinäkuulle. Nyt äänitetään yksi uusi biisi! Enää ei tarvitse muuta kuin tehdä se.

Kiteellä on vähän neitimäisempi meininki. Ruokailun jälkeen Sinkkonen ja Hynynen käyvät vaateostoksilla. Meininki on kuin maailmantähdillä. Saamme tehdä ostoksia suljetussa kaupassa. Hynynen ostaa uudet farkut, Sinkkonen ostaa puolimetrisen dildon. Itselleen.

Holopaisen Tuomaksen äiti ilmestyy keikkapaikalle. Nauratamme häntä hetken ja teemme äänenpaineentarkastuksen. Siirrymme saunaan. Yritämme houkutella rouva Holopaista selänpesijäksi, mutta tyttö ei lähde. Fiksua.

Tänään tulee voimaan uusi tupakkalaki. Se aiheuttaa ongelmia. Paikan pitäjä käy pariin otteeseen takahuoneessa varmistelemassa, ettei kukaan meistä vaan polttaisi lavalla. Hynyselle ja Sinkkoselle tämä ei ole ongelma, mutta Hongistolle on. Mies kun vetää yleensä askin tupakkaa keikan aikana.

Uusi alkunauha ajetaan sisään tänään. Homma toimii, ihan vitun hyvä meininki. Ja se meininki jatkuu läpi keikan, soitto kulkee aivan eri tavalla kuin eilen. Nyt on tempot kohdillaan ja meno maistaa. Soitamme pitkään ja hartaasti. Keikkaa pidentää omalta osaltaan sekin, että Hongisto käy encoreiden välissä ulkona tupakkatauolla. Pitäähän ammattimiehen saada tupakkansa vetää. Tunnelmaa lämmittää entisestään rouva Holopaisen tuomat ruusut keikan jälkeen. Ylellistä.

Lähdemme yöllä kohti Lappeenrantaa. Viimeinen näky bussin ikkunasta on lohduton. Hongisto seikkailee pihalla poliisien keskellä. Mies on taksijonossa, huitoo nyrkkiä ja huutaa perkelettä. Vaatekauppias Toropaista kannetaan maijaan. Poliisit repivät jotain jätkää taksin takapenkiltä ulos ja Hongisto astuu sisään huutaen "Tämä taksi on minun, perkele! Ai, minne olen menossa? Mitä vittua se siulle kuuluu, paina sitä kaasua, minä maksan!"

Perillä Lappeenrannassa Hynynen majoittuu hotelliin. On aamuyö. Mies ei kehtaa mennä kotiinsa kesken rundin. Näin toimii rautainen musiikin ammattilainen.

KOUVOLA, RIVIERA lauantai 2.6.2007
Aamu alkaa dvd- ja levyostoksilla. Hynynen käy hakemassa Täällä pohjantähden alla sekä Akseli ja Elina -dvd:t. Samalla käteen tarttuu Pulkkinen -boxi sekä Chris Cornellin uusin. Mies on näköjään herkällä ja ristiriitaisella tuulella.

Nössöily sikseen. Ei muuta kuin kokka kohti ulappaa ja uusiin kokemuksiin. Hynynen kohtaa Huotarin ja paitamyyjä Sonjan risteilyn merkeissä. Istumme pari tuntia Armadalla Lappeenrannan satamassa. Hynyseltä palaa naama.

Ajamme Kouvolaan. Hynynen nukkuu.

Normaali rutiini alkaa löytyä. Äänenpaineentarkastus sujuu ongelmitta. Hynynen käy keskustassa moikkaamassa vanhaa inttikaveriaan. Pari lonkeroahan siinä menee. Olo alkaa tasoittua. Muu bändi jää makailemaan Rivieran takahuoneeseen, jonne Hynynenkin pian saapuu. Sitten seuraa tylsää odottelua.

Se päättyy kuitenkin aikanaan. Ja päättyy komeaan ja pitkään keikkaan täpötäydessä Rivierassa. Soitto kulkee ja maistuu ja läppäkin lentää jo varsin mukavasti. Se tosin lensi eilenkin, joten turha jännittäminen ja mököttäminen alkaa jäädä taakse. Vedämme taas pidemmän kaavan kautta. Joidenkin mielestä ehkä vähän liiankin pitkän. Mutta kun on niin kivaa, ettei malta lopettaa.

Kummitusjuna soitetaan tänään. Sekin kulkee, vaikkakin Sinkkonen ei ole vieläkään tyytyväinen sen loppuun. Siihen pitää kuulemma keksiä jotain. Kukakohan keksisi?

Takahuoneessa viinaa kitusiin ja sitten kotiin. Terhakkaat bussikännit on tosiasia. Kesä on alkanut.

Tekniikalta rakkaita terveisiä Rivieran kantoavulle. Jätkät ovat kuulemma olleet täydessä kännissä ja pudottaneet monitoritiskin lattialle. Sillä lailla!

TAMPERE, SAUNA OPEN AIR perjantai 8.6.2007
Edessä on ensimmäinen festarikeikka tänä kesänä. Se jännittää hieman, mutta ei pahasti. Lähdemme kohti Tamperetta hyvissä ajoin. Autossa on vain herrat Tammi, Sinkkonen ja Hynynen. Huotari asuu Tampereella, Hongisto tulee mopolla jostain Turun suunnalta, Virtanen tulee omia kyytejään ja Salo on valunut paikalle jo edellisenä iltana katsomaan Megadethiä. Mitähän katsomista siinäkin on? Ehkä jotain kuitenkin, sillä edellisenä iltana mies on laittanut viestin Hynyselle: "Sie se vaan hoitelet lapsia himassa, mie olen jo Tampereella ja täydessä kännissä." Näin toimii monitoroinnin ammattilainen.

Matka menee kirjoitellessa näitä sekä torkkuessa.

Perillä tärähtää kalja huulille. Sitä kaataa Hynysen suuhun herra Erkinharju, joka itse on jo vahvassa maistissa. Ja Kokkolaan keikalle menossa Daltonsien kanssa. Hynynen katsoo huojuvan Erkinharjun toimintaa ihmeissään ja näkee tulevaisuutensa kirkkaana edessään.

Alkaa mennä jännäksi. Keikkaan on puoli tuntia, eikä Hongistoa näy missään. Soittoaika on hämmästyttävän aikaisin eli neljän jälkeen. Normaali festarimeno siis, mutta näin kylmiltään pysäyttävää. Pitäsi päästä soittotunnelmaan, vaikka aurinko mollottaa kirkkaalta taivaalta. Pitäisi viljellä hevikuvastoa, vaikka Hynynen haluaisi vain rakastaa ja rakastella kaikkia.

Hongistoa odotellessa Hynynen tekee yhden puhelinhaastattelun. Se on jo päivän toinen, sillä bussissa istuessa tuli myös tehtyä yksi. Arvatkaa onko kiva puhua itsestään jatkuvasti? Pitää alkaa feidata näitä.

Hongisto tulee viimein. Hän tulee kuin sade. Myös Nollapisteen Liimatta saapuu paikalle. Hän saapuu kuin maailman kaikki värit. Runopojat puhuvat auton moottoreista ja pillusta. Kaljat avautuvat ja alamme valmistautua suoritukseen.

Sehän menee mainiosti. Aurinkoinen sää ei aiheuta mitään hämminkiä, vaan tunnelma on leppoisa. Hyvä keikka päättyy siihen, kun Hynynen käy Kuningas Mammonan aikana pyörähtämässä yleisön puolella juosten aina miksauspöydän kupeeseen asti. Samalla tulee todistettua sekin, että bändi kuulostaa vitun hyvälle. Kitara soi tosin pienellä viiveellä niin kaukaa.

Keikan jälkeisessä palautepalaverissa ilmenee, että Sinkkonen ei ole aivan tyytyväinen tunnelmaan, ei kuulemma vieläkään irtoa kuten pitäisi. Hongisto ja Hynynen ovat kuitenkin tyytyväisiä. Samoin Virtanen, joka kehuu soundia niin perkeleesti. Salokin myhäilee, sillä monitoroinnissa ei ollut mitään ongelmia, kuten vielä viime viikonloppuna hieman oli. Päätämme juhlia.

Juhlinnan sivussa tulee nähtyä hurja määrä tuttuja aina Mokoman Hyrkkäästä keikkamyyjäämme Korhoseen. Mutta näistä tapaamisista kirjoittaja ei muista mitään. Kuten ei myöskään siitä, että Sinkkonen havahtuu jossain vaiheessa Type 0 Negativen keikan loppumetreillä outoon näkyyn. Dimmu Borgirin jätkät istuvat pingviinimaskeissaan pikkubussissa. Auton takapenkiltä vilkuttaa Hynynen. Minneköhän revohka on matkalla? Varmaan Norjaan. Sinkkonen on varma, että Hynynen aiotaan uhrata mystisissä menoissa jossain Norjan vuonoilla puukirkon palaessa taustalla. Seremonia päättyy siihen, että koko pingviinilauma juo Hynysen verta hänen pääkallostaan.

Eipä kuitenkaan. Matka hotelli Ilvekseen on tosiasia. Siellä tunti lepoa ja Infernoon, jonne Riekin pariskunta käy Hynysen houkuttelemassa. Muita tuttuja ei näy missään. He ovat kuulemma Hellässä tai jossain tissibaarissa.

Hynynen on jätetty yksin. Vai onko hän jättänyt muut? Kuka hän on ja mitä hän elämältä oikein haluaa?

LAHTI, ARVOROCK lauantai 9.6.2007
Aamukahvi Tampereen satamatorilla (mikä sen nimi sitten lieneekään) maistuu maukkaalle. Tämän jälkeen hengailua Koskipuiston Cumuluksen terassilla ja festivaalialueella, jossa eräs toimittajatuttavamme herättää henkiin vanhan rakkautensa Jägermeisteria kohtaan. Viidessätoista minuutissa mies puhuu kieliä.

Matka Lahteen menee torkkuessa. Perillä Hynynen havahtuu Älön soittoon. Mies valittelee toiminnan puutetta. Ukko palkataan siltä istumalta kiertuehenkilökuntaan jo ensi viikonlopuksi.

Tapaamme perillä Zen Cafen. Ilmassa on riemua, emme ole nähneet toisiamme aikoihin. Hynynen käy tarkistamassa bändin keikkakuntoakin ensin yleisön puolelta ja sitten monitorilandiasta. Tuntuu kulkevan.

Oma keikkakin lähestyy uhkaavasti. Siihen valmistaudutaan kossun ja vissyn voimalla. Vanhan liiton sekoitus on osoittanut toimivuutensa parhaiten viime aikoina. Hynynen nauttii sitä keikkajuomana jatkuvasti. Ässä alkaa suhahdella jo yleensä keikan puolivälin jälkeen.

Niin nytkin. Juttu alkaa luistaa. Mutta niin luistaa soittokin. Hynysen mielestä keikka on parempi kuin eilen, kesän paras siis tähän asti. Sinkkonen ei yhdy aivan mielipiteeseen, mutta myöntää, että suoritukset paranevat koko ajan. Ehkä ensi viikonloppuna ollaan jo täydellisiä? Hongiston mielestä olemme sitä jo nyt.

Huomaamme, että Zen Cafen leiri on tehnyt täysistä viina- ja kaljapulloista sekä teippirullasta tilataideteoksen bussimme oleskelutilaan. No, mikä ettei. Päätämme iskeä ensi tilassa takaisin. Nyt se on myöhäistä, sillä Kahvila siirtyy jo kohti Helsinkiä.

Porukka hajaantuu. Huotari häviää Lahden humuun, Virtanen ajaa kotiinsa. Me muut ajelemme Karjalaan. Olemme perillä sen verran ajoissa, että Hynynen ja Hongisto päättävät kammeta baariin. Siellä viihdytäänkin valomerkkiin asti. Sen jälkeen kaksikko löytää itsensä jatkoilta. Hynynen luulee koko ajan olevansa Stam1nan basistilla, vaikka tosiasiassa olemme hänen naapurissaan.

Aamuaurinko sarastaa. Hynynen ja Hongisto hyppäävät taksiin. Hynyseltä jää laukku jatkopaikan kuistille. Taksi pysähtyy Hynysen eteen ja Hongisto jatkaa tupakkatauon jälkeen matkaa jonnekin Lemin perukoille. Tauon aikana hän kerkeää tehdä taidetta.

Hynynen huomaa seuraavana päivänä, että hänen Chevrolet Tahoensa takalasiin on ilmestynyt muinainen hieroglyfi: kirkkovene.

jatkuu...