PORI, BAR KINO torstai 19.4.2007
Takana on lähes kaksi viikkoa vapaata. Lähdemme matkaan siis pirtein mielin. Hynysellä on tuliaisia. Mies on käynyt pääkirkolla Kummitusjuna -ep:n masteroinnissa ja alkumatka menee sitä kuunnellen. Vihjeenä voimme kertoa, että sen "piiloraita" on herkkua.

Ohjaamo kuuntelee matkalla myös Pronssisen pokaalin kokoelmaa, jonka Hynynen on tuonut matkoiltaan myös. Naurattaahan sekin. Paskakin voi olla hyvää.

Paskasta tuleekin mieleen, että Porissa sataa sitä itseään ja tuulee niin perkeleesti. Hynynen tekee jonkun paikallis-TV:n haastattelun ja tämän jälkeen suuntaamme shoppailemaan. Nyt kulutetaan niin perkeleesti. Ostamme uudet puhelimet, iPod -soittimet ja Hongisto ostaa itselleen vielä kamerankin. Haisee porvarille. Hävettää. Paikallinen kauppias taputtaa käsiään ja pitää mielellään kauppaa meille auki vielä sulkemisajan jälkeenkin.

Tutustumme hotellissa käynnin jälkeen paikalliseen baarikulttuuriin. Siinä ei juuri tunnu tutustumista olevan. Samanmakuista kaljaa kuin muuallakin. Suuntaamme siis äänenpaineentarkastukseen ja sen jälkeen syömään. Tämän jälkeen takaisin hotellille makailemaan.

Suuntaamme keikkapaikalle klo 23. Jonoa on. Etuilemme kylmästi. Näin toimii artisti.

Takahuone on vanha tuttu. On kiire löytää istumapaikka. Sen täytyy olla mahdollisimman lähellä jääkaappia, sillä istumapaikkojen valintojen jälkeen huoneessa ei mahdu liikkumaan. Toisaalta jääkaapin viereinen paikka on huono, sillä silloin joutuu hoitamaan tarjoilun myös muille. Hynynen vaihtaakin paikkaa jossain vaiheessa, jotta pääsee kirjoittamaan biisilistaa puhtaaksi. Homma on langennut nyt Hynysen harteille, kun Peukaloinen ei raukka siihen pysty. Hynysellä on kuitenkin suunnitelma. Tämä homma on pikkuhiljaa delegoitava pikkuveljelle. Hän on meistä kuitenkin se, joka saa toimistaan oikeaa palkkaa.

Keikka on outo. Tunnelma on aluksi aivan kadoksissa. Jengi tapittaa paikallaan eturiviä myöten, ja mekin tunnumme olevan ensimmäisten biisien ajan jossain muualla. Taitaa huominen työpäivä painaa yleisöä. Meitä se ei paina ja alamme vähitellen päästä tunnelmaan. Vedämme vajaat kaksikymmentä biisiä ja poistumme takahuoneeseen palautumaan ja miettimään, että mitä oikein tapahtui. Tajuamme, ettei mitään erikoista. Hyvä rutiiniveto, mutta ei mitään taivaallista.

Tää on tätä normaalia paskaa. Parit kaljat, baarin puolelle istumaan, rutosti Valkovenäläisiä, lisää Valkovenäläisiä, alkuasukkaiden kanssa ugala-bugalaa ja sitten hotelliin jatkoille. Takahuoneviinat on juotu, joten Hynynen pummii korin kaljaa jostain. Mies juo urhoollisesti siitä vajaan pullon ja sammuu.

Näin toimii rautainen alkoholin ammattilainen.

TAMPERE, YO -TALO perjantai 20.4.2007
Aamulla respassa on hiljaista. Respan tyttö kuiskii ihanasti, että jatkohuone on vähän huonossa kunnossa. Hynynen pyytää kiltisti anteeksi ja vetoaa muistamattomuuteensa. Respan tyttö hymyilee, hän ymmärtää. Hän on kiltti, kaunis ja ihana.

Hynynen juo kolme kuppia kahvia ja vajoaa bussin sänkyyn nukkumaan. Mies herää lähellä Tamperetta, jossa odottavat uudet haasteet. Mies on nimittäin sopinut tekevänsä Provinssirockin telkkari- ja radiomainokset pois kuleksimasta. Näin tapahtuukin. Aikaa urakkaan menee vähän toista tuntia suunnitteluineen kaikkineen. Ja parine kaljoineen. Eihän tuollaisia juttuja selvin päin tehdä.

Mainosstudiosta suoraan syömään ja äänenpaineentarkastukseen. Ei ongelmia.

Hotellille saapuu sekalaista väkeä. Toimittajat ja vetelehtijät Isoaho, Riekki, Mega sekä Mokoman Saikkonen. Heillä ei ilmeisesti ole muutakaan tekemistä. Nautimme pari lasia punaviiniä ja katselemme sivusilmällä Äijät -ohjelmaa, joka alkaa pyöriä siis tänään. Kyllästymme kuitenkin jo alkujuontojen aikana ja alamme puhua pillusta. Keskusteltavaa löytyy niin paljon, ettei malttaisi keikalle lähteä. On se aikamoinen rotko, kun saa tällaiset jurot miehetkin avautumaan. Vai pitäisikö sanoa "äijät"?

Päätämme lähteä keikalle kuitenkin, ja lopetamme siis älyllisen keskustelumme. YO -talon edessä on jonoa. Ja aika yllättävää on, että sieltä kuuluu äijä -huutoja. Tätäkö tämä nyt on? No, olihan se odotettavissa. Ensi kesänä ei kuljeta yhdenkään terassin ohi ilman, että sieltä kuuluu "hei, äijä!". Ja jokaisen mielestä se on niin pirun hyvä vitsi, heitto, jota kukaan muu ei ole aikaisemmin keksinyt.

Hynynen saa takahuoneen edessä parilta tytöltä myöhästyneet syntymäpäivälahjat. Söpöä. Paketti sisältää närästys- ja särkylääkkeitä sekä pullon Jaloviinaa. Harmi vain, että särkylääkkeet eivät Hynyseen vaikuta, Rennie -närästyslääkkeet ovat lähinnä lapsille, eikä mies ole juonut Jaloviinaa pariin vuoteen kuin satunnaisesti. No, tärkeintä on tarkoitus ja muistaminen.

Delegointi on tosiasia. Pienempi Hynynen kirjoittaa biisilistan. Sinkkonen sanelee järjestyksen, jonka hän on kyllä tehnyt kaikilla näillä "kipsikeikoilla" ihan ensimmäisiä vetoja lukuunottamatta.

Keikka on taivaallinen. Läppä lentää ensimmäistä kertaa tällä kiertueella kunnolla. Ja soitto menee nappiin. Tuntuu siltä, että YO -talo, jossa olemme muuten ensimmäistä kertaa, on juuri sopivan kokoinen meille. Yleisön saa haltuun helposti. Kiertueen paras tähän asti. Eipä muuta.

Jatkot Infernossa. Meininki on infernaalinen. Onko tuollaista sanaa olemassa? Nyt on.

JÄMSÄ, HIMOS -AREENA lauantai 21.4.2007
Aamulla sattuu päähän. Hynynen juo poikien roudatessa yhden kaljan ja siirtyy sen jälkeen bussin nukkumaan. Herääminen tapahtuu Himos -areenan pihassa.

Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen siirtyvät suoraan baarin puolelle juomaan pari kaljaa. Ja katselemaan kuinka Kokoomus-nuoret syövät. Kokoomuksen tytöt ovat aika kivan näköisiä, tosin raakeasti ylipirteitä. Jägermeister -tytöt puolestaan ovat aivan vitun hyvän näköisiä, eivätkä ollenkaan liian pirteitä. Katselemme heitä montut levällään. Hienot paidat. Hymiö.

Lisää tyttöjä ilmestyy tonteille äänenpaineentarkastuksessa. KT:n keikkaa edeltää muotinäytös ja tytöt treenaavat samalla kun veivaamme pari biisiä. On vähän vaikeuksia keskittyä. On nimittäin aika vaikeaa soittaa rokkia kulli puolikovana. On näköjään aika herkillä tänään.

Sen takia Hynynen katsookin parhaaksi siirtyä hotellihuoneeseen suihkuun ja nukkumaan. Sitä ennen käymme kuitenkin syömässä ja Hynynen houkuttelee jätkien käskystä muotishown tyttöjä tulemaan tänään lavalle Helvetistä itään -biisin aikana. Eipä tarvitse pitkään houkutella. Se on hyvä, sillä artistin taidot olisivatkin loppuneet pian kesken.

Takahuoneessa on helvetti irti. Jätkät pelaavat Sinkkosen Playstation 3:lla jotain räiskintäpeliä, josta Hynynen ei tajua vittuakaan. Aikuiset miehet, saatana. Hynynen avaa kossupullon ja alkaa pelata sitä peliä jonka hän osaa.

Tuntuu, ettei viina käy kulmaan ollenkaan. Katselemme ennen keikkaa muotinäytöksen lavan takaa ja se vaikuttaa paljon enemmän. Tosin siinä on jätkiä mukana ja se latistaa tunnelman välillä täysin.

Keikka on omituisen hyväntuulinen. Kai se on hyvä. Tanssitytöt tekevät yllärin, tai oikeastaan killerin, ja tuovat mukanaan pari jätkää Helvetistä itään -biisiin. Hynysen täytyy todeta toiselle jätkistä, että nyt haisee kyllä aika vahvasti pakoputkihommat nokkaan. Homma vedetään kuitenkin loppuun asti. Ei tyylillä, mutta jotenkin kuitenkin.

Matkalla Karjalaan aukeaa Hynysen lahjaksi saama Jaloviina. Hyvinhän se uppoaa. Loppumatkasta Hynynen ei muista mitn. Käyhän se viina lopulta kulmaan kuitenkin. Jumalalle kiitos siitä.

OULU, FOXIA torstai 26.4.2007
Matkaan lähdetään ajoissa. Tapaamme Lappeenrannan rautatieasemalla puoli kymmeneltä. Hynynen on hieman väsyneessä tilassa, sillä edellinen yö on mennyt Kouvolassa Stam1nan Hyrden ja Viikatteen Kallen kanssa NO SORI! -laatuviihdettä tehden. Alkoholilla ei tällä kertaa ollut osuutta tapahtumiin, ei ainakaan Hynysen kohdalla. Antti ja Kalle tosin olivat aivan tutkalla, tai oikeastaan sen ulkopuolella. Näin toimivat viihteen ammattilaiset.

Pysähdymme Mikkelissä, jossa Hynynen käy koeajamassa siellä myynnissä olevaa Hummeria. Mukavalta tuntuu, mutta auto saa ainakin toistaiseksi jäädä vielä Mikkeliin. Väärä väri. Tämän jälkeen Hynynen nukahtaa ja herää vasta joskus iltapäivällä. Huotari ja Hongisto ovat selviytyneet kyytiin Jyväskylästä. Pistämme uusimman Bondin pyörimään ja yllätymme positiivisesti. Elokuvaa voi sanoa hyväksi.

Olemme perillä joskus kuuden aikoihin. Hynynen, Sinkkonen ja Hongisto suuntaavat saman tien baariin kaljoille. Suunnittelemme kaljottelun lomassa uudet NO SORI! -tarrat. Neroutta tulossa, jälleen kerran.

Sinkkoselta on otettu viikolla kipsit pois. Hän kokeilee soittamista äänenpaineentarkastustilaisuudessa (mahtava sana). Soitamme kolme biisiä ja sitten riittää. Ei passaa rasittaa peukaloisia liikaa.

On muuten harvinaisen hyvä soundi tänään. Virtanen ottaa tilan haltuun suveneeristi.

Käymme syömässä ja pistäydymme pikaisesti hotellilla ja suihkussa. Tapaamme ala-aulassa oluen merkeissä. Valumme keikkapaikalle, jossa on sadan metrin jono. Huutelemme hävyttömyyksiä jonottajille ja saamme samalla mitalla takaisin. Aivan oikein.

Keikka häilyy välillä erinomainen-keskinkertainen. Välillä homma on täysin hanskassa ja välillä taas aivan kateissa. Ongelmia on lähinnä Hynysen laulupuolella. Sävel ei meinaa löytyä, monitoreissa on jotain vitun hämminkiä. Tai sitten miehessä. Jengi on kuitenkin niin hyvin messissä, että palaamme lavalle pari kertaa. Kaikki encoret menevät putkeen, mutta se johtuu siitä, että Pete nostaa laulua lähes sietämättömän kovalle.

Joudumme odottamattoman kiitoksen kohteeksi. Hynynen on nimittäin saanut viikolla sähköpostin, jossa joku fani valitteli ettei tälle Oulun keikalle saanut enää lippuja, koska kyseessä oli joku opiskelijatapahtuma. Meili oli sellaista kitinää, että Hynynen päätti laittaa vieraslistaan tämän sankarin ja hänen seurueensa. Saamme takahuoneeseen kiitokseksi Valkovenäläiset ja Jägermeisterit. Ottakaapa tästä oppia. Näin toimii herrasmies. Ja mikä parasta, herran kanssa ei tarvinnut vaihtaa sanaakaan.

Näemme tissit, sillä opiskelijalehden "toimittajalta" karkaa vähän mopo lapasesta syväluotaavan haastattelun jälkimainingeissa. Juoksemme karkuun baarin puolelle. Juopottelu on tosiasia. Ja normaalit ugala-bugalat.

ROVANIEMI, TIVOLI perjantai 27.4.2007
Aamulla tapahtuu kummia. Hynynen ja Hongisto ovat ensimmäisinä bussilla. Sen kunniaksi täytyy suunnata lähibaariin ja tilata viskit ja kaljat, koska muita ei vielä näy. Hongisto ottaa siideriä. Neiti.

Matka menee Herrasmiesliigoja katsellessa. Nauramme kippurassa. Parasta viihdettä koskaan, kuten kaikki varmaan tietävätkin. "Yesss? Can I help you at all?"

Jätkät alkavat kasata kamoja, me istumme baarissa ja katsomme sivusilmällä lätkää. Teemme Mustanaamio -elokuvan käsikirjoitusta. Elokuva on tarkoitus kuvata ylihuomenna, jolloin meillä on vapaapäivä Vuokatissa. Käsikirjoitus syntyy.

Teemme äänenpaineentarkastuksen. Kokeilemme Yksinpuhelua Hynysen Jannen kanssa ensimmäistä kertaa. Tuntuu kulkevan sekin. Emme kuitenkaan jaksa ottaa sitä settiin jostain syystä. Myös Vuonna yksi ja kaksi kokeillaan läpi ja tuntuuhan sekin kulkevan.

Käymme pikaisesti syömässä ja suuntaamme Roihu -lehden valokuvassessioon jonnekin alikulkukäytävälle. Jätkillä on hyvä meininki. Ukot sytyttävät avotulen pokkana keskelle käytävää. Kuvat otetaan ja joudumme poistumaan paikalta rivakasti kun poliisipillit alkavat soida. Liekit ja niistä tuleva savu ovat nimittäin melkoiset. Huristelemme läpi koko saatanan kaupungin. Hongiston lonkero roiskuu syliin vauhdin hurmassa.

Pakenemme Lordi -baariin. Otamme tuopit. Tämän jälkeen hotellille suihkimaan. Hynynen nukahtaa hetkeksi.

Olo on pökkyräinen, kun kävelemme keikkapaikalle. Kroppa on omituisen tuntuinen. Mies kävelee, mutta keho nukkuu. Alkaa pelottaa. Krapula painaa päälle.

Keho herätetään takahuoneessa Kossulla. Seinät ovat täynnä Mokomaan liittyviä kirjoituksia. On tainnut olla Rytmihäiriö asialla Sakara -kiertueella. Tai sitten Mokoman pojista on tullut hassuja. En usko.

Keikka on mahtava, eilinen sekoilu kuuluvuuden kanssa on tiessään. Jotkut nerot heittelevät alkukeikasta meitä pulloilla. Taitaa olla paikallinen tapa toivottaa meidät tervetulleiksi. Emme kuitenkaan lopeta, vaikka tällaisissa tapauksissa olisi järkevää tehdä niin.

Hynyseltä repeää perse heti alkukeikasta, kun hän nousee Kuningas Mammonan aikana PA -kaapin päälle seisomaan. Farkkujen haaroista tulee silppua kertaheitolla. Kuka käski olla läskiperse? Muita ongelmia keikalla ei ilmene. Vedämme parit encoret mukaan lukien vajaat parikymmentä biisiä ja poistumme tyhjentämään takahuoneen. Se tyhjeneekin nopeasti.

Baarin puolellehan sitä on lähdettävä. Hynynen ja Kotiteollisuus yhtye Oy tarjoavat vuorotellen. Kostea kyyti on tosiasia. Sinkkonen ja Huotari käyvät tanssimassa jälleen kerran. Kiihkeät rytmit vievät miehet mukanaan trooppisen tanssin pyörteisiin.

Matkalla jatkoille joudumme soittamaan ambulanssin jollekin tiellä makaavalle paikalliselle alkuperäiskansan edustajalle. Hotellihuoneessa epätodellisuus jatkuu. Paikalle ilmestyy Mustanaamio.

VUOKATTI, ROCK-KATTI lauantai 28.4.2007
Aamu on hämärän peitossa. Hotellista lähtöä Hynynen ei muista. Istumme bussiin ja avaamme oluet. Kaikki sammuvat saman tien jo parin huikan jälkeen. Kunto loppuu kesken.

Hynynen herää jälleen vasta perillä. Selviää, että tekniikka on valmistautunut tulevaan vapaapäivään. Auto on täynnä kossua.

Sonata Arctica nysvää kamojensa kasauksessa niin kauan, että me pääsemme aloittamaan oman kasauksemme paljon sovittua myöhemmin. Tekniikka on odotellessaan ja keskellä turhautuneisuuttaan juonut jo pullon kossua neljään pekkaan. Me hoidamme osuutemme kamojen osalta alle puolen tunnin. Itse äänenpaineentarkastukseen menee aikaa ruhtinaalliset viisi minuuttia. Tämän jälkeen Hynynen tekee yhden radiohaastattelun ja sitten syömään. Nyt haisee ammattilainen nokkaan.

Jätkät käyvät kaupassa ostamassa monta kiloa lihaa, makkaraa ja kaljaa. Valumme mökillemme (itse asiassa pyöräilemme), jossa tulemme viettämään seuraavat puolitoista päivää. Asetumme taloksi. Joku saunoo, joku plärää nettiä ja joku ottaa nokoset. Normaali meininki. Paitsi, että tällä kertaa olemme kaikki samassa tilassa. Olo on kotoinen. Itse asiassa ihan vitun kivaa.

Yön hämärtyessä kävelemme keikkapaikalle. Törmäämme tekniikkaamme, joka on lähtenyt taipaleelle jo aikaisemmin. Polkupyörän takarengas oli kuitenkin taipunut mutkalle läskien alla ja miehet seisovat nyt orpoina pimeydessä. Talutamme itkua tuhertavat ukot perille.

Kemisti Hynynen sekoittaa itselleen kossuvissyn. Puolilitraisen siis. Valmistautuminen on alkanut. Sitä ei häiritse kukaan muu kuin joku Ruoskan naisista, joka tulee asiantuntevasti puhumaan Hynyselle autoista. Hynynen lukitsee korvansa ja kääntää selkänsä. Herrasmies. Sosiaalisen käyttäytymisen maisteri. Nero.

Nyt on iso lava. Se hirvittää hieman, mutta homma saadaan haltuun jo heti toisessa biisissä. Hynynen käy taas moikkaamassa yleisöä vähän lähempää Kuningas Mammonan aikana ja se vapauttaa tunnelman. Keikka menee ihan helvetin hyvin. Eturivi on tosin täynnä lapsia, mutta pitäähän niidenkin joskus oikeaa rokkia kuulla. Nyt kuulevat.

Keikan jälkeen normaalit piruetit. Hynynen ja Hongisto tekevät jonkun haastattelun. Pyörähdys baarin puolella. Sosiaalista toimintaa Ruoskan ja Charonin poikien kanssa. Ja myöhemmin myös Sonata Arctican kanssa. Ensikosketuksen poikiin Hynysen veljekset ottavat jo heidän viimeisen biisinsä aikana. Kun Sonatan pojat menevät tyylikkäästi lavan etureunaan kumartamaan Bon Jovi -tyyliin niin Hynysen aivoveljekset kävelevät heidän takanaan lavan poikki housut kintuissa. Lapsettaa, mutta jotenkinhan tuollainen kliseinen keikan lopetus on pilattava. Nyt ollaan Suomessa, perkele!

Loppuyö on vaatteita rikkova yö. Hynyseltä repeää vyö. Ja mies joutuu väistelemään Virtasen vihanpurkauksen aikana lentelevää puhelinta. Vihastumisen syynä on niinkin syvällinen aihe kuin autot. Hynysen ja Virtasen automaut poikkeavat hieman toisistaan. Mutta ei siis mitään sen vakavampaa.

Ai niin. Tekniikka palkitsee ansioituneita työntekijöitä. Hynynen saa lahjaksi hammastahnaa, hammasharjan ja suuvettä. Syyn jokainen voi kuvitella itse. Huotari saa ykköspalkinnon ansiokkaasta toiminnastaan keikkojen jälkeen. Miehelle isketään pokaali hanskaan. Siitä suunnitellaan kiertopalkintoa. Myös tämän pokaalin saannin perusteet jokainen voi kuvitella itse.

Tai vittuako se kenellekään kuuluu.

YLIVIESKA, RAVINTOLA VIESKA maanantai 30.4.2007
Takana on vapaapäivä. Kuvat kertokoot puolestaan. Sen verran voin kertoa, että aamupala oli nestemäinen ja Charonin kitaristi sammui heti aamusta tuulikaappiin. Ja kaikki tämä reilusti ennen puoltapäivää, jonka jälkeen alkoi vasta tapahtua.

Luovutamme maanantaina mökin kevyen siivouksen päätteeksi. Jotain jätämme kuitenkin myös siivoojalle, olemmehan herrasmiehiä. Nimim. Laskua odotellessa

Hynynen herää jälleen kerran arvatkaapa mistä. No, ravintola Vieskan takapihalta bussista. Jätkät roudaavat jo täyttä häkää.

Olo on hirveä. Tärisyttää ja pelottaa. Hynynen tekee yhden puhelinhaastattelun, näkee Sinkkosen edessä oluen ja tilaa sellaisen lopulta itsekin. Olo helpottuu heti. Niitä on tilattava vielä kaksi lisää. (suuri kiitos baarin pitäjälle, joka näkee heti mistä on kysymys!!!) Tämän jälkeen nopea äänenpaineentarkastus, jossa soitamme jatsia sekä Sex Pistolsin Anarchy in the UK:ta. Paranoidiakin Hynynen yrittää, mutta eihän se taivu. Muuten homma on hallussa.

Nopea ruokailu. Tämän jälkeen menemme bussiin katsomaan eilen kuvattua videomateriaalia. Pahaa tekee, pakko avata kalja. Krapula alkaa jälleen painaa päälle.

Se väistyy tutuin keinoin. Takahuoneessa avautuu Kossu. Nyt on vappuaatto, mutta olo ei ole mitenkään riehakas. Takana on neljä päivää aktiivista röpöttämistä, joten se ei ole ihme. Ihme sen sijaan on se, että olemme vielä elossa.

Ei muuta kuin tulta päin. Keikka lähtee räväkästi liikkeelle. Baari on täynnä. Jossain vaiheessa ensimmäisten biisien aikana Hynynen tajuaa, että Hongisto soittaa bassoa lavalla olevalla baarijakkaralla ja puuskuttaa ja hikoilee niin perkeleesti. Näyttää se krapula olevan silläkin.

Suoritus paranee kuitenkin koko ajan, ja loppuosa keikasta on jo silkkaa riemua ja juhlaa. Hongistokin nousee tuolistaan. Yhdet encoret ja takahuoneeseen tärisemään.

Hiljaisia miehiä huone puolillaan. Ei paljon juttu luista. Olo on tyhjä. Se on täytetty. Ei muuta kuin pullo huulille, kamat autoon ja Karjalaan. Nopeat kiitokset pienemälle Hynyselle tehdystä urakasta. Outo rundi, mutta helvetin mukava. Ja loppu siitä oli ehkä vähän liiankin mukava.

Kirjoitan tätä kaksi viikkoa myöhemmin. Vieläkin vähän pelottaa ja ahdistaa. Puhelin on äänettömällä jo toista viikkoa. Treenaan Pronssisen pokaalin biisejä himassa, vaikka ei kiinnosta vielä paskan vertaa lähteä rundille. Tekisi mieli kuolla. Kaikki ihmiset ovat paskoja. Paitsi ne, jotka ovat kusia.

Juttelin eilen Sinkkosen kanssa puhelimessa ensimmäistä kertaa kiertueen jälkeen. Tuon apinakasvoisen veijarin äänen kuuleminen tuntui jo ihan kivalle. Kai tästä toivutaan kesään mennessä.

Siihen saakka moi. Ja kai teitä pitää kiittääkin.

hynynen toukokuussa 2007