HYVINKÄÄ, AMARILLO perjantai 30.11.2007
Pakko aloittaa vuodatus taas vanhoista tapahtumista, jotka liittyvät Lappeenrannan keikkaamme ja kansitaiteilijamme kärsimyksiin sen yhteydessä.

Taiteilija Scharinilta tuli tekstiviesti Hynyselle ennen Lappeenrannan keikkaa. Viesti kuului jotenkin näin: “Nyt ne alkaa kiusata miutakin. Pari lyyliä haluaa teidän keikalle, mutta liput on myyty loppuun. Kysyvät voinko auttaa.” No, Hynynen kysyy heidän nimensä ja laittaa ne vieraslistaan, joka alkaa muistuttaa puhelinluetteloa ilman numeroita ja osoitteita. Pituudestaan huolimatta lista menee läpi, josta kiitos Doriksen väelle. Kaikki on siis hyvin. Seuraavalla viikolla Scharinilta tulee uusi viesti, jossa hän kertoo saaneensa postissa pullon punaviiniä palkkioksi teostaan. Samalla mies ihmettelee, että mitä vittua hän tällä pullolla tekee, meillehän se kuuluisi. Mies on oikeassa. Jälleen Hynynen sai uuden syyn katkeroitua. On muuten viimeinen kerta, kun kyseiset akat laitetaan vieraslistaan, saatana.

Mutta takaisin tähän päivään. Saavumme Hyvinkäälle joskus. Siellä pitäisi olla sopimuksen mukaan kantoapu odottamassa, sillä portaat Amarilloon ovat todella vittumaiset. Kantoapua ei näy, ketään ei saa puhelimella kiinni. Hetken mietimme bussin starttaamista ja karkaamista Helsinkiin ryyppäämään, mutta lopulta hellymme kantamaan kamat itse. Jopa taiteilijat, tähdet, ovat mukana toiminnassa.

Tätä ennen käymme kuitenkin Mamban kotisivuilla seuraamassa siellä käynnissä olevaa “keskustelua”, jossa Tero Vaara haukkuu loistokkain lauserakentein roudareiden ja teknikoiden ammattikuntaa pyytäen heitä opettelemaan käyttäytymään ja tekemään työnsä, jotta he voisivat vastaisuudessakin “syödä samassa pöydässä tähtien kanssa”. Nauramme kippurassa. Jos teksti on ironiaa, niin se on niin hyvää sellaista, ettei Hynynenkään sitä ymmärrä. Toki sekin on mahdollista. Joka tapauksessa, tästä lähtien Kotiteollisuuden tekniikka kutsuu Hynystä, Hongistoa ja Sinkkosta tähdiksi. Ja niin kutsuvat miehet itsekin.

Jätkät roudaa ja kasaa, me puolestamme muodostamme tähtien pöydän, jossa syömme oikein ruokalistalta. Tämä on korvausta kuulemma kantoavun puutteesta. Homma toimii ainakin siihen saakka, kun tekniikka saapuu ruokailemaan. He saavat normaalit henkilökuntapöperöt, sillä kunnon ruuat menivät jo tähdille. Kuvio on kuin Mäntsälässä joskus vuonna 2000, jossa ravintolan henkilökunta ihmetteli suuresti sitä, miten bändissä voi olla kahdeksan ruokailijaa, vaikka soittajia on vain kolme.

Normaalia makailua hotellilla ennen keikkaa. Hynynen muistaa paskantaneensa viime kerralla kyseisen hotellin wc-pöntön niin tukkoon, että oli pakko vaihtaa huonetta. Nyt sitä ei tarvitse tehdä.

Ei muuta kuin keikalle. Amarillon lava on lievästi sanottuna haastava. Hynysen puolella lavaa on tolppa. Mies asettuu sen taakse ja pysyttelee siellä lähes koko keikan. Sieltä on mukava vittuilla yleisölle, josta mies ei näe kuin pienen kaistaleen. Loppuvaiheessa settiä Hynynen ja Hongisto vaihtavat paikkaa ja paljastuu, että mesta on tukossa. Paikalla on poikkeuksellisen paljon kypsään ikään ehtineitä naisihmisiä. Mikäs siinä.

Itse keikka on asiallisen hyvä, mutta ei legendaaristen joukkoon lukeutuva. Tolppa hieman häiritsee tunnelmaa. Mutta soittohan kulkee jo rutiinilla tällä rundilla, sitä me emme enää onnistu sotkemaan. Yhdet encoret ja sitten takahuoneeseen, jonne Hynynen on tilannut ennen keikkaa 80 eurolla kossupaukkuja. Tämä baari kun ei normaalia takahuoneraideria tarjoa, pelkkää kaljan litkua, ja sehän on menettänyt viehätyksensä jo aikaa sitten. Varsinkin keikan jälkeen sitä on täysin mahdotonta juoda.

Miellyttäviä tapaamisia takahuoneessa. Mika ja Henriikka (kirjoitetaankohan nimi noin), kestofanimme jo vuosien takaa, tuovat meille joulukalenterin, joka sisältää 24 erilaista pikkupulloa. Asiallista. Paikalle tulee myös Karvisen Tommi naisystävineen. Mies on ohjannut ison pinon meidän videoitamme mm. Kaiholan. Ja sitten helmi: nuori kolli, joka ei esittele itseään, alkaa puhua meidän kaikkien päälle kännistä sössötystä, ei kysy lupaa tulla sisään, mutta tulee ja yrittää ilman lupaa juoda Hynysen kossuja. Viimein Jani nappaa kollia korvasta kiinni ja riuhtaisee pihalle. Matkalla jätkä huutaa itkunsekaisella äänellä “olinkin juuri lähtemässä”.

Kävelemme baariin, Hynynen tapaa vanhan inttikaverinsa Janhosen Mikan ja loppu on historiaa. Pimeää historiaa.

Viimeinen muistikuva on hotellilta, kun katsomme Sinkkosen sähköpostiin tullutta Murheen mailla kokoelman mainosta, jonka Medialouhoksen pojat ovat louhineet meidän kanssamme kasaan. Nauramme kippurassa lattialla.

KAARINA, OLD TEXAS lauantai 1.12.2007
Heräämisiä puolenpäivän paremmalla puolella. Aamupalaksi pitsa, lonkero perään ja bussiin nukkumaan. Hynynen herää Kaarinassa, jossa tunnelma on kohdallaan. Jätkät työntävät kamoja sisään ja vittuilu paikallisten kanssa on täydessä käynnissä. Esimerkkinä Salon lyhyehköksi jäänyt keskustelu paikallisen intiaanin kanssa: Intiaani: Mitäs roudari? Salo: Mitäs juoppo?

Meillä tähdillä on kuitenkin asiat kohdillaan. Hynynen ja Hongisto vaihtelevat takahuoneessa kieliä kitaroihinsa ja katselevat, kuinka hyväperseinen tarjoilijatyttö kantaa kaljaa kylmäkaappiin ja kurkottaa pyyhkeitä ylähyllylle. Herrasmiehiä, kerta kaikkiaan.

Äänenpaineentarkastus on hyvä. Kokeilemme Graniittia ja Rautaporttia pitkästä aikaa. Molemmat kulkevat hieman hapuillen, mutta olemme varmoja, että kyllä ne keikkakuntoon saadaan jo täksikin illaksi. Ainakin Graniitti päätetään vetää.

Hynynen ja Hongisto suuntaavat keskustaan Apteekki –nimiseen juottolaan, jossa toimittaja Säynekoski juo itseään mukavaksi. Liitymme seuraan ja pian olemme mukavia kaikki. Sitten taksi alle ja takaisin keikkapaikalle, joka on aivan tukossa. Vajaa tunti aikaa keikkaan. Ei muuta kuin takahuoneeseen drinkkejä sekoittelemaan.

On muuten perkeleen kova veto. Nyt kulkee käsittämättömän hyvin. Jengi on aivan tulessa, parhaita yleisöjä tänä syksynä ehdottomasti. Palaamme lavalle kahdesti, soitamme lähemmäs kaksi tuntia. Tämän enempää en voi kertoa, sillä muistikuvia ei ole. Koko keikka yhtä hurmiota.

Takahuoneessa on mukavat tunnelmat. Hörpimme viinaa ja ihmettelemme, että miten hyviä sitä joskus ollaankaan. Kamat ovat autossa liian pian, hyppäämme bussiin ja jatkamme itsekehuskelua.

Ulkona sataa lunta niin vitusti. Kauhea yö kuskeille. Mutta ei tähdille.

HELSINKI, JÄÄHALLI, RADIO ROCK FINLANDIA ja
HÄMEENLINNA, SIRKUS keskiviikko 5.12.2007
Kaksi keikkaa, päivästä tulee kiireinen. Jo aamu on sitä. Hynynen heräilee Radio Rockin puhelinsoittoon. Sieltä tivataan kommenttia Amorphis –yhtyeestä. Tämä liittyy siis tämän iltaiseen Radio Rock Finlandia –keikkaan. Hynynen raapii muniaan ja mutisee jotain. Ja poistuu suihkuun.

Tämän jälkeen soitetaan Ylen Extra Largelta. Puhelu menee pääpiirteissään näin: - Reiska (nimi muutettu) Extra Largelta, hei. - No, huomenta saatana. - Te tulette tänne tänään vieraiksi - Häh? - Niin, te tulette tänne tänään vieraiksi, että tervetuloa vaan. - Vitut tulla. - No, näin minulle on kerrottu. - Mehän peruttiin se jo aikaa sitten. Meillä on tänään kaksi keikkaa, ei me keretä. - Ei meitä ole informoitu mistään peruutuksesta. Viimein alkaa selvitä, että levy-yhtiössä on unohdettu hoitaa asia. Ohjelmatiedoissa lukee jo, että olemme paikalla. Sorvaamme siis vierailuajan jonnekin puoli seiskan ja seiskan väliin. Se tarkoittaa suoraa lähetystä. Mutta sehän sopii meille.

Matkaan lähdetään Hynysen autolla, sillä tekniikka on jaettu kahteen osaan. Toinen porukka liikkuu Neuvostoliitolla ja kasaa kamoja Hämeenlinnassa sillä aikaa, kun me soitamme omilla kitaroillamme ja vuokravahvistimilla ja -rummuilla Jäähallissa. Matka menee nukkuessa, onnistuu se näköjään ahtaalla takapenkilläkin istuma-asennossa.

Perillä vaihdamme kuulumisia Amorphis-, Viikate-, ja Von Hertzen Brother –leirien kanssa. Hertzenien miksaaja miksaa tänään meidän saliäänet Jäähallissa, Virtanen on puikoissa äänitysauton puolella ja hoitaa TV- ja radioäänet koko lähetyksen ajan. Hämeenlinnassa, ja koko loppuviikon, meitä miksaa Gaia musicin Tuomo, tuo kirottu kalju Helvetistä.

Nopeahko äänenpaineentarkastus, pari kaljaa huuleen, nopea Radio Rock -haastattelu ja tukka putkella Ylelle. Jani ajaa auton suoraan pääoven eteen, hyppäämme ulos autosta ja kävelemme lähetykseen. Jorisemme niitä näitä ja palaamme autolle. Tässä vaiheessa huomaamme, että Hongisto on jättänyt oman puolensa takaoven täysin auki. Hynysen kannettava lojuu keskellä takapenkkiä. Täytyy kiittää yläkerran ukkoa, ettei se ole kelvannut kenellekään. Ohi on kuitenkin kävellyt lätkäpeliin vaeltavaa porukkaa jatkuvana virtana. Vastapäätä oleva poliisitalo varmaan vaikutti hieman asiaan.

Takaisin Jäähallille, pari drinkkiä, nopea haastattelu, keikkakuteet niskaan ja lavalle. 7 biisiä, jotka kulkevat helvetin hyvin ja takahuoneeseen. Kuteet niskaan ja autoon. Puoli tuntia vedon jälkeen Kotiteollisuus istuu auton kyydissä Tampereen motarilla. Hynysellä on kädessään iso lasi valkoviiniä. Kiire alkaa helpottaa. Ihmettelemme, mitä oikein tapahtui. Kuuntelemme mm. Strappin Young Ladia, vaikka Hynynen yrittää tarjota matkakuuntelemiseksi Brucen Born in the USA:ta. Tylsiä jätkiä, aina pitää kuunnella pelkkää heviä. Vaikka auton isäntä muuta tahtoisikin. No, onneksi kuuntelemme välissä hieman Van Halenin 1984:ää.

Saavumme Hämeenlinnaan kymmenen jälkeen. Lompsimme suoraan takahuoneeseen ja alamme keskittyä keikkaan. Tunnelma on hyvä, täälläkin päässä kamat on saatu kasaan vaivattomasti. Hynynen käy lavan takana testaamassa kitaran ja basson. Tämän jälkeen mies testaa takahuoneessa drinkin, joka sisältää jaffaa ja vodkaa. Se maistuu hyvälle.

Perkele, että on mukava keikka. Sirkus ei koskaan ole ollut näin täynnä. Meidän keikallamme siis. Jengi on aivan pihalla biisivalinnoista, jotka ovat tällä kertaa todella ehdottomia. Sinkkonen on tehnyt totaalisen b-puoli –setin samaan tyyliin kuin tänään aikaisemmin Jäähallissakin. Jengi alkaa lämmetä hiljakseen ja loppusetti on taas silkkaa hurmiota. Jani käy kovakouraisesti viskaamassa jonkun kollin lavalta. Samalla hän estää jotain lyyliä tulemasta lavalle esittelemään sulojaan. Tässä vaiheessa bändi hieman protestoi ratkaisua, mutta kai Tammi hommansa osaa. Tehköön omat valintansa, aikuinen mies. Minkä me sille voidaan, jos miehelle ei tissit ja perse kelpaa?

Soitamme yhdet encoret, johon sisältyy pari hittiäkin. Olemme jo palaamassa lavalle toisenkin kerran, meteliä nimittäin kuuluu, mutta dj päättää toisin. Mikäs siinä, päästäänpähän juomaan viinaa.

Ja sitähän juodaan. Hynynen käy baarin puolella, jossa tapaa Hurulan, kirjallisen neron. Hynynen juo drinkkejä. Tuopissa on kaksi valkovenäläistä ja kaksi salmiakkikossua. Väri on eksoottinen.

Yöllä kotiin. Perkele, että on kaali sekaisin raskaan työpäivän ja sen jälkeisen raskaan huvittelun jäljiltä. Hynynen harhailee jossain huoltamon pihalla ja eksyy huoltamon sisällä jonnekin hyllyjen väliin. Tuomo käy hakemassa miehen ja taluttaa hänet bussiin. Kuin vanhuksen hoitokotiin, puhuen samalla rauhoittavia.

IMATRA, WOO DOO torstai 6.12.2007
Hynynen avaa silmänsä oudossa ympäristössä. Lyhyen tarkkailun jälkeen selviää, että kyseessä on hotellihuone. Mitä vittua? Miehenhän piti olla kotona. Pian selviää, että paikka on hotelli Lappee. Hynysen koti on muutaman sadan metrin päässä. Voimat eivät ole aamuyöstä riittäneet perille asti.

Bussi on Lappeenrannassa. Ei muuta kuin kyytiin ja Imatralle. Sinkkonen ja Hongisto ovat tulossa myöhemmin. Hynynen kirjautuu Imatralla hotelliin ja ottaa pitkät torkut.

Ruokailu ja äänenpaineen tarkastelua. Pojat eivät ole vielä tulleet, mutta Hynynen kokeilee soittimia läpi. Tuntuvat toimivan. Lavan eteen asettuu kaksi naisihmistä tuijottamaan leijonakuningasta. Pitkän tuijottelun jälkeen toinen avaa suunsa. Seuraukset ovat järkyttäviä: - Hei, mie en vielä tiedä, että jäänkö mie kattomaan keikkaa vai en. Voisitteko työ harjoitella pari biisiä, niin teen päätöksen sitten, toteaa vosu. - Häh? - Niin, että jos harjoittelisitte pari biisiä, niin päätän, että jäänkö keikalle vai lähdenkö tyttöjen kanssa pikkujouluihin. - Häh? Mitä vittua? Vitut harjoitella. - No, miun mieliksi? - Joo, totta helvetissä tuollaisen harakan mieliksi ruvetaan soittelemaan. Saanko mie tarjota vielä kaljan? Haluatko rahaa? Tuossa on parikymppinen. Hynynen tarjoaa seteliä, mutta nainen alkaa tässä vaiheessa ja tekniikan purskahtaessa nauramaan ymmärtää, että hänelle vittuillaan ja sulkee suunsa. Eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Jätkät saapuvat. Kokeilemme paria biisiä (Siemen alla routaisen maan treenataan kuntoon) ja jammailemme hiukan. Hynynen käy checkin jälkeen kysymässä vielä lavan edessä istuvilta naisilta, että kelpasiko. Kuulemma kelpasi.

Ei muuta kuin hotellille makailemaan. Hynynen tapaa Riialin alakerran baarissa viskin merkeissä. Tuntia ennen keikkaa pakenemme takahuoneeseen. Tunnelma on helvetin hyvä, jostain syystä nyt on niin perkeleen hauskaa. Ulkona on hurja jono. Ovella portsari viskoo jo innokkaimpia pihalle. Baari on aivan tukossa, vaikka sisään olisi vielä tulijoita. Imatran alkuasukkaat ovat liekeissä.

Keikka on aivan saatanan kova. Yhtä transsia, siitä ei muistikuvia juurikaan ole. Jossain vaiheessa Hynynen ja Hongisto keikkuvat jollain kaiteella yleisön yläpuolella ilman paitoja. Soitto ja laulu kulkevat mainiosti. Palaamme lavalle kahdesti ja pakenemme onnellisina takahuoneeseen. Raivokas viinapullojen tyhjennys alkaa. Kello kertoo, että keikka on jälleen kestänyt miltei kaksi tuntia. Sellainen on olokin, Hynynen on aivan poikki.

Sitten katkeaa filmi. Viimeinen muistikuva on se, että takahuoneen lattia on sirpaleiden peitossa. Ja sirpaleiden päällä makaa helvetin iso ja ruma mies.

SEINÄJOKI, RYTMIKORJAAMO perjantai 7.12.2007
Jumalauta, kun on kova krapula aamulla. Lähtö kohti Seinäjokea on jo kymmeneltä. Hynynen hortoilee bussiin aivan nuppi turvoksissa. Mies on täydessä kännissä. Onneksi autossa odottaa Mikan ja Henriikan tuoma joulukalenteri, josta on pakko avata pari parantavaa, aukaisematonta luukkua. Juttu alkaa luistaa. Myös kaljat avautuvat, Hongisto liittyy remmiin. Haemme Sinkkosen Lappeenrannasta (mies on ajellut keikan jälkeen kotiinsa) ja matka Seinäjoelle alkaa. Alamme suunnitella uutta kotimaista elokuvaa, jonka nimeksi tulisi Takinpyörittäjän kylä. Pääosassa olisi Mika Huotari. Siitä olisi pakko tehdä dokumentti.

Armoton päiväkännäys on tosiasia. Hynynen aikoo nukkumaan Jyväskylän kohdalla, mutta se jää haaveeksi. Viikatteen Kalle hyppää nimittäin kyytiin ja ehdottaa paria saunakaljaa. Emme voi kieltäytyä.

Pikkuhiljaa Hynynen hiipii kuitenkin unille. Sinkkonen alkaa vihjailla Hongistolle, että tämä voisi harkita samaa. Hongisto suuttuu, ja kävelee itsekseen mutisten punkkaansa. Mutina jatkuu sängyssä, Hynynen erottaa vain kirosanoja. Pian alkaa helvetillinen kuorsaus.

Hynynen herää Rytmikorjaamon pihassa. Jätkät jäävät bussiin nukkumaan, kun tekniikka alkaa kasata kamoja. Hynynen hortoilee pihalla ja yrittää saada raitista ilmaa keuhkoihinsa.

Äänenpaineentarkastuksen jälkeen tajuamme, että tänään taitaa jäädä ruokailu väliin. Kello on jo niin paljon, että ruokailusta ei kannata puhuakaan, muuten lentäisi keikalla laatta. Jäämme siis kiltisti odottamaan keikan alkua ja jututamme talon valomiestä, joka toimii myös PMMP:n valohahmona. Yritämme udella intiimejä yksityiskohtia Pimpin tytöistä, mutta mies vaikenee kuin pyökki. Tylsä jätkä. Ja me kun olisimme halunneet kuulla kaiken heidän kuukautiskierroistaan.

Keikka on jälleen silkkaa mahtavuutta. Alku menee lämmitellessä, mutta pian alkaa juttu ja soittokin luistaa. Paikka on mukavasti tukossa, ja meteli on sellainen, että palaamme lavalle taas kahdesti. Sitten takahuoneeseen ja saunomaan. Tämän jälkeen lyhyt, itsetyytyväinen palaveri pitkän pöydän ääressä, kamat kasaan ja bussiin. Ajamme Seinäjoen keskustaan ja suuntaamme Duuniin.

Arvatkaapa mitä siellä tapahtuu? No, siellä ryypätään. Parhaimmillaan pöydässä on 150 drinkkiä. Aikaa valomerkkiin on hieman yli puoli tuntia. Kaikki paukut juodaan. Ja vielä lonkerot päälle.

Hotellille menosta Hynynen ei muista mitn. Onnistunut ilta, taas kerran.

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO lauantai 8.12.2007
Hynynen havahtuu seuraavana päivänä jollain huoltamolla jossain vitun Pohjanmaalla. Takana on pari krapulakaljaa. Pitsa on tilauksessa. Viereissä pöydässä istuu joku kolli, jolla on blondattu hyppyritukka, valtava, kultainen kaulaketju, korvis, Mclaren –takki sekä kainaloihin asti vedetyt farkut. Hynynen ei voi kuin nauraa ääneen. Nauru on helpottunutta, sillä merkit viittaavat siihen, että vaikka tarkemmista koordinaateista ei olekaan mitään tietoa, niin yksi asia on varma: olemme jossain Suomessa.

Seuraava havainto on Lutakon pihassa. Olo on kauhea, krapula ei hellitä. Hynynen kirjoittaa ärtyneenä parit nimikirjoitukset pihalla odotteleville kolleille ja suuntaa takahuoneeseen nukkumaan. Herääminen tapahtuu vasta lavalla äänenpaineentarkastuksen yhteydessä. Ja lonkeron avulla. Tämän jälkeen syömme, juomme parit lonkerot ja siirrymme alakertaan saunomaan. Siellä tapahtuu lopullinen herääminen ja alamme olla keikkakunnossa. Yläkerrassa odottaa loppuunmyyty sali, joten mikäs meillä on ollessa.

Tämä on aivan uskomatonta, mutta keikasta tulee yksi tämän syksyn parhaimmista. Olemme todella kovassa kunnossa ja vedämme jälleen lähes kahden tunnin setin kaksine encoreineen. Hynynen yökkäilee vähän encoreiden välissä lavan takana, mutta muuten homma on täydellisesti paketissa.

Niin. Sehän tarkoittaa taas sitä, että on ryypättävä aamuun asti. Tämä nerokas toiminta tapahtuu Neuvostoliitossa, sillä ajamme yöllä Karjalaan. Hongisto loikkaa jossain Lemin kohdilla pois, mutta siitä Hynysellä ei ole enää mitään havaintoa. Hän on sammunut.

HELSINKI, TAVASTIA perjantai 14.12.2007
Saavumme Helsinkiin vähän ennen viittä. Hynynen hyppää Hakaniemen torin kohdilla pois ja suuntaa jonkun lehden valokuvaussessioon Munkkiniemeen. Se on ohi tunnissa. Sitten suunta kohti Tavastiaa ja äänenpaineentarkastusta. Hongisto saapuu sinne omia kyytejään, sillä hän on ollut reipas ja käynyt Ikeassa.

Olo on tervetullut. Virtanen on jälleen miksauspöydän takana. Takahuoneen seinä on vuorattu Hynysen Imagekuvilla, jotka kieltämättä tuoksuvat aika vahvasti pakoputkiosastolta. Tavastian “tytöt” (joihin kuuluu myös Tavastian pojat) ovat jättäneet Hynyselle pöydälle myös vaaleanpunaisen hinttipussin, joka on täynnä kauneushoitotarvikkeita. Aika asiallista vittuilua.

Pitkähkö äänenpaineentarkastus on tosiasia. Virtanen hermoilee taas, ja saamme soittaa useamman biisin, ennen kuin mies on tyytyväinen. Tämän jälkeen nopea ruokailu ja hotellille. Se tarkoittaa hotelli Presidenttiä ja tarkemmin sanottuna sen aulabaaria. Hynysellä ja Hongistolla on siellä treffit näyttelijä Antti Reinin kanssa. Mies saapuu paikalle ja löydämme yhteisymmärryksen välittömästi. Keskustelu runoudesta ja pillusta julistetaan alkaneeksi.

Tuntia ennen keikkaa kokoonnumme takahuoneeseen. Normaali keskittyminen, parit drinkit ja ei kun etulinjaan.

Vajaa parituntinen vierähtää nopeasti. Taitaa olla syksyn kovin veto tähän asti, ainakin yksi hyväntuulisimmista. Keikasta ei jää mitään juuri mitään, ja se on hyvä merkki. Se kertoo hurmoksesta. Parien encoreiden jälkeen alkaa takahuoneessa armoton tinttaus. Tuttuja alkaa valua sisään, joukossa mm. Jussilan Mika, Scharinin Aki ja Mariska. Ihanaa naisseuraa kaikki.

Viimeiset havainnot ovat Infernosta. Tapansa mukaan Hynynen sammuu sinne. Oli niin raskas työpäivä taas.

HELSINKI, TAVASTIA lauantai 15.12.2007
Raskaat työt jatkuvat. Saatanallinen krapula ja pääkipu ovat tosiasioita. Hynynen heräilee lähempänä kahta ja suuntaa Aleksin kirjakauppaan, jossa on joku haastattelukeikka kirjan tiimoilta. Tunnin verran paskanjauhantaa ja nimmareiden kirjoittelua, sitten Prahaan krapulakaljoille. Ne jäävät hätäisiksi, sillä seuraavaksi miehen pitää olla Kampin kirjakaupassa puhumassa paskaa. Se menee jo hieman paremmissa tunnelmissa. Mies on täydessä kännissä.

Hynynen tapaa muut Ilveksessä, jossa olemme sopineet tapaavamme ruokailun merkeissä. Vedämme tuhdit kiertueenpäättäjäissapuskat, jotka Tavastian pojat ja tytöt ystävällisesti tarjoavat. Hynyselle tarjotaan myös pari drinkkiä, jotka ovat vittuiluteemaan sopien vaaleanpunaisia. Voin sanoa, että drinkki jossa on Camparia ja piimää ei ole välttämättä parasta mitä mies on kituvan elämänsä aikana juonut. Mutta juotava on, kun kerta tarjotaan. Ja kun Pätkä on ne ystävällisesti tarjonnut.

Pätkä tarjoaa muutakin. Kun kävelemme Tavastian puolelle, mies odottaa Hynystä takahuoneessa – pukeutuneena naiseksi. Kiihkeä kanssakäyminen on tosiasia, sillä tarpeet ne on Hynyselläkin ja pillu se on miehelläkin. Varsinkin jos mies on pukeutunut naiseksi ja meikattu varsin viehkeän näköiseksi. Parransänki tosin häiritsee hieman toimintaa, mutta lopulta se oli pieni jarru vain.

Ruokailuhetkeen liittyi seremonioita. Hongisto oli pitkäksi käyneen päivän aikana käynyt ostamassa jokaiselle tekniikan edustajalle päättäjäislahjan. Ikimuistettavin oli Huotarille ostettu Dr. Philin elämänhallintakirja. Sille lienee käyttöä.

Pidämme pienet soittotreenit, soundejahan ei enää eilisen jäljiltä tarvitse juurikaan ruuvailla. Hynynen suuntaa tämän jälkeen hotellille nukkumaan päiväpöhöään pois.

Tapaamme taas tuntia ennen keikkaa takahuoneessa. Tunnelmaa ei häiritse muu, kuin taukoamatta soiva puhelin. Hynynen laittaa omansa äänettömälle ja rauha on taattu.

Sinkkonen tekee hämmentävän setin. Ensin tulee 8 biisiä b-puolia. Sitten tauko, jonka jälkeen 11 “hittiä” ja takahuoneeseen ilman sen suurempia encoreita. Hittiosastolla on muutama sellainen biisi, jota ei ole soitettu aikoihin, mm. Minä olen ja Arkunnaula (se soitettiin kyllä Imatralla, mutta vähän sinne päin). Nyt jännittää jostain syystä ihan vitusti.

Jännitys purkautuu lavalla, mutta vasta neljän biisin jälkeen. Emme ota juurikaan kontaktia yleisöön ensimmäisten kahdeksan biisin aikana, vedämme vain tylysti. Ja pelkästään vanhoja biisejä. Mm. Kivipää on mukana. Tämän jälkeen menemme takahuoneeseen ja jäämme kuuntelemaan yleisön reaktioita.

Niitähän seuraa. Perkeleellinen, mutta ehkä hieman hämmentynyt meteli. Palaamme takaisin ja alamme leipoa: Kivireki, Arkunnaula, Rakastaa ei rakasta, Helvetistä itään, Minä olen, Kaihola jne. Naurattaa koko setin ajan, on aivan saatanan mukava vetää näitä biisejä pitkästä aikaa. Väitän, että keikka kuuluu parhaimpiin meiltä koskaan.

Tunnemme tarvetta “palkita” yleisö sen jälkeen. Riisuudumme takahuoneessa ja käymme pokkaamassa heille pelkät sukat jalassa. Jarilla ei ole niitäkään. Hän on niin villi.

Armoton hulabaloo takahuoneessa. Huone täyttyy porukasta, mm. Knihtilä, Hietalahti ja Rasila saapuvat tonteille. Teemme Karmilan kanssa suunnitelmia ensi vuodelle ja juomme armottoman määrän alkoholituotteita. Hynynen halailee mielenhäiriössä kaikki Tavastian henkilökunnasta lähtien. Karmila halailee Sinkkosta. Knihtilä lupaa Hynyselle piparia. Homma alkaa karata lapasesta, mutta tekniikka pelastaa jälleen. Heidän taholtaan tulee käsky hypätä Neuvostoliittoon ja lähteä ajelulle kohti Karjalaa. Joukkomuilutus itärajalle on tosiasia. Matkaan hyppäävät myös herrat Mannonen ja Hyrkäs, jotka jätämme jonnekin kurvin nurkille.

On hieman haikea olo bussissa. Sinkkonen plärää koneellaan NHL –tuloksia. Hynynen juo viinaa. Hongisto on jäänyt Helsinkiin bailaamaan ankarasti, sillä hän on bailukone. Dancing queen.

Autossa on hiljaista. Totaalisen hiljaista.

- hynynen joulukuussa 2007

P.S. Hynynen nautti välillä 8.10.-16.12.2007 noin 662 annosta alkoholia.