ALAHÄRMÄ, POWER PARK perjantai 16.11.2007
Hynynen löytää itsensä keskiviikkoaamuna aamujunasta matkalla Helsinkiin. Edessä on yli kahdeksan euron juna-aamiainen, johon kuuluu salaatinlehti, pari palaa tomaattia, pari siivua pekonia ja makkaraa, sämpylä, kahvi ja mehu. Kohtuutonta. Edessä on myös neljä päivää röpötystä ja pumppausta, joka tuntuu myös kohtuuttomalta.
Yhdeksän jälkeen aamulla mies on jo täydessä työn touhussa. Eli Maikkarin studioilla spedeilemässä Nikulan kanssa. Kaljatölkki on auki. Tästä ei hyvää seuraa.
Piiparisen Asko ja Hongiston Janne hakevat miehen turvaan joskus iltapäivästä. Hynysen ja Hongiston matka jatkuu suoraan Lista-ohjelmaan, joka menee aika vaisuissa merkeissä. Hynynen alkaa olla jo niin päissään, ettei oikein jaksa puhua. Viikko sitten ilmestynyt kokoelma on sijalla seitsemän, joka on oikein hyvin tuollaiselle paketille. Miehet päättävät juhlia sijoitusta ottamalla parit alkoholit.
Baarikierroshan siitä seuraa. Hongisto häviää jonkun epämääräisen porukan kanssa HIFK:n peliin, Hynynen käy ruokailemassa jossain Helsingin sanomien kirjallisuuspippaloissa. Sukulan ruuat ovat kyllä maukkaita, mutta ilmapiiri on hieman liian hienostunut. Niin hienostunut, ettei kehtaa edes pieraista. Mies poistuukin pian paikalta baariin ryyppäämään. Ja piereskelemään.
Illalla on tarkoitus lähteä viimeisellä junalla Tampereelle, jossa Hynysellä, Hongistolla ja Piiparisella on huomenna palaveri. Myöhästymme junasta, menee mopoiluksi. Ja mopohan karkaa rotkoon saakka. Hynysen viimeiset havainnot ovat jostain baarista, ja sen pöydästä, joka on täynnä näyttelijöitä. Hongisto on tässä vaiheessa jo sammunut hotelliin.
Aamulla Piiparisen auto starttaa kymmenen jälkeen ja lähdemme ajelemaan kohti Tamperetta. Nyt ollaan siis torstaissa. Käymme palaverissa Eppu Normaali –leirin kanssa, teemme Riekin Matin kanssa Metalliliiton haastattelun ja illalla suuntaamme TikTakin keikalle Yo-talolle. Käymme takahuoneessakin, mutta vihaiset tytöt eivät tykkää meistä. Ajavat meidät pihalle, eivätkä tarjoa edes viinaa. Tytöt eivät usko meitä, kun aivan vilpittömästi kehumme keikkaa. Se oli nimittäin kova. Näyttää ja kuulostaa aika hurjalta, kun partaukkoja täynnä oleva Yo-talo laulaa koko setin läpi. Ja kovaa.
Huotari tulee herättämään Hongiston ja Hynysen hotelli Tammerin huoneesta perjantaiaamuna. Muutamaa tuntia aikaisemmin olemme lentäneet Sputnikista ulos. Huoneen baarikaappi on tyhjä. Tietokoneelta soi Juicen boksi. Toimittaja Riekki nukkuu sohvalla. Ilmassa tuoksahtaa vahvasti pieru sekä alkoholi, uusi sekä vanha. Uusi siksi, että Hongisto avaa siiderin, Riekki kaljan ja Hynynen valkoviinin.
Hyppäämme Neuvostoliittoon jossain Särkänniemellä ja matka kohti Alahärmää alkaa. Se matka menee nukkuessa. On syytä nukkua parin päivän känni pois, muuten ei pysy soitin kädessä tänään.
Power Park on hämärä paikka. Huvipuisto keskellä ei mitään. Mutta hotelli on helvetin hieno, samoin takahuone. Syömme hyvän jouluaterian, teemme äänenpaineentarkastuksen ja valumme takahuoneeseen odottamaan keikkaa, joka soitetaan sähköautoradan kupeessa. Tunnelma on surrealistinen, absurdi.
Kehittelemme uuden tähden Suomen bänditaivaalle. Hynysestä tehdään hippiotsanauhan ja pyöreiden lasien avulla Hyctor. Pari biisiäkin tulee mieleen heti: Spurgu teki laatan eteiseen, sekä Spermat ja lakanat. Ei muuta kuin tekemään! Hyctorock 1 ilmestyy varmaan kevään aikana. Hongistokin saa taas uuden lempinimen: Kauheussalonki.
Kävelemme ulkokautta lavan taakse odottelemaan keikkaa. Innokkaimmat tulevat jo tässä vaiheessa kyselemään nimmareita. Jani käskee kysyjiä ystävällisesti suksimaan vittuun. Ei ennen keikkaa voi nimmareita jaella, perkele. Olo on niin epävarma.
Siitä huolimatta lavalle on mentävä. Homma on hallussa heti alusta saakka. Mutta yleisö ei. Täällä on näköjään tapana seistä nököttää paikoillaan ja ihmetellä. No, toki setin “vaikeus” aiheuttaa omat ongelmansa, varsinkin täällä viidakossa, mutta vedämme sinnikkäästi sen loppuun. Soitto kulkee sen verran hyvin, että viihdymme yleisön lievästä jähmeydestä huolimatta. Ja jossain vaiheessa yleisö alkaa lämmetäkin. Palaamme lavalle kaksi kertaa, vedämme muutaman ylimääräisen biisin ja se on sitten siinä. Ukko Perkele on mukana setissä pitkästä aikaa, ja sekös miellyttää Hynystä suuresti. Suurimmat reaktiot yleisössä aiheuttaa kuitenkin Helvetistä itään. Tietysti.
Ei muuta kuin saunaan, pitkä bändipalaveri takahuoneessa ja hotelliin jatkamaan. Tulee pitkät jatkot. Hynynen kerkeää nukkumaan pari tuntia. Mies herää siihen, kun Jani soittaa ja käskee hyppäämään bussiin. Koneelta soi Sielun Veljet. Kovaa.
JÄMSÄ, HIMOS AREENA lauantai 17.11.2007
Unet jatkuvat onneksi bussissa. Ja herääminen tapahtuu vasta perillä. Sinkkonen, Hynynen ja Hongisto suuntaavat saman tien baariin, kun tekniikan pojat jäävät kasailemaan kamoja. Paikalla ei ole ollenkaan talon tekniikan poikia, ja se aiheuttaa jätkissä lievää ärtymystä. Meissäkin se aiheuttaa reaktioita. Tilaamme lonkerot.
Äänenpaineentarkastus, ruokailu, sauna ja unta palloon. Tässä vaiheessa kirjoittaja kertoo jutun, joka jäi Turun keikan yhteydessä kertomatta. Hynynen on vetänyt koko alkukiertueen Valtakunnan riffiä väärin. Turun soundcheckissä Virtanen näyttää Hynyselle miten se oikeasti menee. Hynynen opetteli riffin ja sittemmin se on ollut hallussa. Näin toimivat musiikin ammattilaiset.
Tunti ennen keikkaa tapaamme takahuoneessa. Tuijotamme telkkarista Not Born to Rock –ohjelmaa, jossa Hynynen ja Hongistokin kuulemma vilahtavat. Niin käykin, mutta se ei meitä juurikaan kiinnosta. Sen sijaa alkoholi kiinnostaa. Hongisto ja Hynynen valmistavat vahvat paukut. Ja lisää saamme Tuomas –nimiseltä kaverilta, joka tulee takahuoneeseen, ojentaa meille jokaiselle pullot viinaa, pyytää nimmarit ja yhteiskuvan ja poistuu hyvää jatkoa toivotellen. Ei sanaakaan humalaista paskaa, pelkkää asiallisuutta. Ottakaa fanit tästä mallia!
Huotari tekee paljastuksen juuri ennen keikkaa. Hän kertoo elämänsä menneen pelkkää alamäkeä sen jälkeen, kun hän on ruvennut tekemään Kotiteollisuuden valoja. Se ei sinällään ole uutinen, niinhän meille kaikille on tämän bändin matkassa käynyt. Mutta Huotari on ainoa, joka meistä käy terapiassa.
Tämä tieto ei meitä kuitenkaan häiritse. Hoitakoon jokainen omat ongelmansa. Näin sanomme myös Hongistolle, joka saa suuhygieniansa takia jälleen uuden nimen: Maxfresh. Tulee hammastahnamainoksesta.
Tunnin ja neljänkymmenen minuutin päästä keikka on ohi. Hynynen kehuu sen olleen erinomainen, Hongisto ja Sinkkonen puolestaan valittavat fiiliksen olleen hieman hakusessa. Molemmat valittelevat, että ihan kuin olisi töissä ollut. Soiton tiukkuuteen se ei kuitenkaan vaikuttanut. Bändi on kunnossa, nyt pitäisi satsata lavalla viihtyvyyteen.
Tapaamme jälleen herra Hobitin ystävineen, tuttavamme Kosovosta. Viinan vedoksihan se lipsahtaa. Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen jatkavat sitä bussissa matkalla Karjalaan.
Se matka on pitkä ja kostea. Ja täynnä jalkapohjahierontaa, Sielun Veljiä ja mystiikkaa.
KUOPIO, PUIJONSARVI torstai 22.11.2007
Kuopioon on aina kiva tulla. Niin nytkin. Vaikka Hynysen vierailu alkaakin paikallisesta kirjakaupasta haastattelun ja omistuskirjoitusten merkeissä. Porukkaa on niin perkeleesti, hommaan menee yli tunti. Tämä kirjakauppakeikka on kuitenkin tavallista parempi, sillä täällä tarjotaan alkoholituotteita. Tosin siideriä, mutta meneehän sekin jos aseella uhataan.
Matka on mennyt matemaattisten ongelmien parissa. Hynynen on pitänyt rundin alussa Peteltä saamaansa viinakorttia jatkuvasti mukanaan tehden merkintöjä. Nyt on välisaldon aika. Selviää, että mies on vetänyt välillä 8.10.-22.11. noin 399 annosta alkoholia. Pitäisiköhän olla huolissaan? No, ollaan, mutta joskus syssymmällä.
Hynynen ja Sinkkonen kirjautuvat hotelliin ja menevät syömään. Myös Hongisto liittyy seuraan myöhemmin. Mies on tullut omalla autollaan, sillä hän tahtoo verhoutua mystiikkaan.
Helvetin hämmentävä äänenpaineentarkastus. Todella vaikea. Vedämme muutaman biisin ja päätämme luovuttaa. Ääni pyörii ja kimpoilee, eikä sille ole tehtävissä mitään. Päätämme turvata Jumalaan. Ja siihen, että tilanne muuttuu, kun yleisöä tulee. Jos sitä tulee.
Hongisto lähtee keilahallille tekemään Jallun haastattelua, Hynynen suuntaa saunaan. Muut makailevat.
Saunan jälkeen Hynynen huomaa iloisen yllätyksen. Hän avaa tietokoneen ja tajuaa, että KT:n sivuille on ilmestynyt Hullu Ukko ja Kotiteollisuuden ensimmäinen demo vuodelta 1993. Sehän on kuunneltava läpi. Nupin punotus on ehkä lievin niistä tunteiden sävyistä, joita kuuntelun aikana käydään läpi.
Tuntia ennen keikkaa törmäämme takahuoneessa. Virtanen pitää meille powerpoint –esityksen Kotiteollisuuden organisaatiosta ja toiminnasta. Teemme ensimmäiset viinapaukut. Paikalle astelee muutama Kosovon tuttu, joita jututamme hetken. Sitten alamme keskittyä keikkaan.
Nyt toimii. Rundin paras veto tähän asti. Soitto on tiukkaa, eikä lavasoundikaan ole niin kehno kuin etukäteen pelkäsimme. Yleisössä on tosin mukana pikkujouluseurue, jonka “lopettakaa jo” –huudot olivat ehkä huutajien vaimoista ihan hauskoja, mutta muusta yleisöstä ja meistä ei niinkään. Vitun amatöörihumoristit. Palaamme lavalle kerran, olemme lähellä tulla toisenkin kerran, mutta DJ päättää asian toisin. Hän laittaa popit pyörimään juuri kun kävelemme bäkkärin portaita lavaa kohti. No, ehkä hyvä näin. Olemme niin hyvällä tuulella onnistuneen keikan takia, että kiire juhlimaan on kova.
Saamme kutsun tulla Henry´s Pubiin. Siellä on kuulemma piikki auki. Käymme Puikkarin yökerhossa pyörähtämässä, mutta siellä on niin paljon korvaan huutavia ja kirkuvia naisia, että Hynysen täytyy poistua. Muut tulevat pian perässä. Suuntaamme Henkkaan.
Ihan totaaliset pleksit on tosiasia. Se piikki tosiaan on auki. Yritämme hurjan jatkoporukan kanssa vielä hotelliin jatkamaan, mutta respan täti on tiukkana. Hynynen livahtaa sisään, muu porukka suuntaa paikalliselle moottoripyörätallille.
Hynynen herää aamiaiselle heti seitsemän jälkeen ja ihmettelee, kun huone on tyhjä. Aamiaisen jälkeen hän nukahtaa uudestaan. Yhdeksän aikaan mies herää siihen, kun Hongisto kävelee sisään. Oviaukko ei meinaa riittää, mies kävelee kuin egyptiläinen ja puhuu kieltä, jota Hynynen ei ymmärrä.
Onneksi saamme pitää huoneen kahteen asti.
JOENSUU, KIMMEL NIGHT perjantai 23.11.2007
Päivällä pidämme arpajaiset. Mietimme, että kuka olisi tarpeeksi ajokuntoinen ajamaan Hongiston auton Joensuuhun. Päädymme Huotariin, sillä Hongisto puhuu vielä täyttä norjaa ja Hynynen on aamulla miehen törmäilyä seuratessaan tyhjentänyt minibaarista yhden pienen pullon valkoviiniä krapulaansa. Hongisto, Hynynen ja Huotari lähtevät siis henkilöautolla kohti Joensuuta, muu porukka tulee aikanaan perässä.
Hynynen käy Joensuun keskustassa ja Kerubissa nauttimassa parit kaljat, Hongisto käy kotonaan. Bussi on tullut kaupunkiin vain tuntia meitä myöhemmin, joten jätkät pääsevät kasailemaan kamoja hyvissä ajoin. Nopea ruokailu, tunnin unet ja sitten äänenpaineentarkastukseen. Ei ongelmia. Suurin ongelma on se, että kun Jani soittaa Hynystä soundcheckiin, niin mies herää kyllä, mutta ei tiedä missä on. Kun Jani sanoo luuriin, että alahan tulla, niin Hynynen kysyy mihin? “Mihis luulisit?” vastaa Jani, ja vasta siinä vaiheessa Hynynen alkaa herätä ja tajuta, mikä kaupunki on kyseessä. Lievää reissuuntumista havaittavissa.
Äänenpaineentarkastuksen jälkeen käymme takahuoneessa, joka on jo täynnä porukkaa. Joensuun Popmuusikot ovat vallanneet koko tilan ja juovat meidän kaljoja jo täyttä häkää. Bäkkärinä toimii hotellin saunatilat, joten puitteet ovat kohdillaan. Mutta silti Hynynen ja Sinkkonen päättävät mennä huoneisiinsa vielä hetkeksi lepäilemään, samoin tekniikan pojat. Hynynen palaa tonteille kymmenen jälkeen, Sinkkonen ja tekniikka joskus yhdentoista aikoihin. Saunomme ja alamme perehtyä alkoholin saloihin. Ja kuten kaikki tietävät, se on loputon savotta.
Hieno keikka jälleen. Ehkä jopa eilistä parempi. Hongiston krapulatutina häviää täysin ensimmäisen biisin aikana, sanoin Hynysen krapulainen epävarmuus. Sinkkonenkin, joka valitteli krapulaansa vielä yhdeksän aikaan illalla, on vedossa. Homma on nipussa. Soitamme pitkään ja hartaasti. Ensimmäisen encoren jälkeen olemme jo vähällä lähteä takahuoneeseen, mutta Hongisto käy vielä maanittelemassa yleisöstä sen verran ääntä, että vedämme heille vielä muutamat ylimääräiset. Sitten takahuoneeseen ja saunaan. Ja uimaan. Ja ehkä naimaan.
No, naimisesta ei ole tietoakaan. Silti takahuonejatkot venähtävät pitkäksi. Baarin puolellakin käymme pikaisesti, sitten siirrymme huoneisiin jatkamaan. Aamuun menee, että paukahtaa. Aamiaiseen asti.
Hynynen herää puolilta päivin ja toteaa, että miehen talvitakki on kadonnut jonnekin. Takuutoimintaa, jonka vain Joensuun Popmuusikot osaavat. Valtaavat takahuoneen, juovat viinat ja lopulta vievät vaatteetkin. Mutta olepa nyt sellaiselle porukalle vihainen.
JUVA, HOTELLI JUVA lauantai 24.11.2007
Mukava hypätä paitasillaan kylmään bussiin. Ei muuta kuin peiton alle torkkumaan. Matka kohti Juvaa alkaa. Reitti vie Holopaisen Tuomaksen kautta, joka on kutsunut meidät uutta kämppäänsä katsastamaan.
Tuomaksen krapulalääkkeet toimivat aina. Mies iskee Hynyselle viskilasin käteen ja kankainen on tämän jälkeen muisto vain. Uuteen nousuun!
Katsastamme kämpän läpi, emmekä löydä valittamista. On ulkoasu ja sisustus nimitäin kohdillaan. Tänne on hyvä tulla ensi kesän lopussa levyä äänittämään. Jos vain Karmila paikan hyväksyy.
Meininki jatkuu bussissa. Pakko vetää vielä pari kaljaa. Hongisto on jäänyt elpymään kotiinsa ja Hynynen laittaa hänelle viestin, että turha tulla Juvalle. Laulusolisti on aivan pyöryksissä.
Juvan suurvisiiri, herra Kontiainen ottaa meidät iloisesti vastaan pimeällä hotelli Juvan pihalla. Jätkät työntävät kamat sisään sillä aikaa kun vaihdamme kuulumisia. Ja niitähän riittää. Kontiainen lahjoittaa Hynyselle tervetuliaislahjaksi mystisen pillerin, jolla kuulemma saa pirteyttä erektioon. Hynynen ottaa lahjan vastaan kiitollisena, heittää sen huuleensa ja suuntaa huoneeseensa runkkaamaan. Viagran hyötykäyttöä parhaimmillaan!
Sitten syödään. Parin tunnin unet ja äänenpaineentarkastus, jossa Hongisto ei ole mukana. Virtanen soittaa bassoa ja miksaa samaan aikaan. Soitto kulkee paremmin kuin normaalisti. Hymiö.
Saunaan ja jatkamaan unia. Päiväkännit täytyy nukkua pois ennen illan suoritusta.
Tapaamme takahuoneessa ennen yhtätoista. Myös Hongisto valuu paikalle. Miehen silmät punottavat ja kädet tärisevät. Ukko toteaa lakonisesti: “Kai tässä on pakko ruveta töihin”, ja avaa Leijonapullon.
Normaalia läpänheittoa ja sitten ulkokautta lavan taakse jännittämään. Tupa tuntuu olevan mukavan täynnä, tuskin loppuunmyyty kuitenkaan. Alkunauhan jälkeen lavalle ja sen jälkeisiä muistikuvia ei juuri olekaan. Kulkee helvetin hyvin, kuin transsissa. Yleisö tosin on ihmeissään taas näiden meidän biisivalintojen kanssa, mutta siihen alkaa jo tottua. Vedämme tiukasti setin loppuun, palaamme lavalle kerran ja sitten saa riittää. Jää toinen encore vetämättä, sen verran hiljaista on yleisön puolella.
Keikan loppuosa menee hämmentävissä merkeissä. Hynynen ja Hongisto taistelevat kahden viimeisen biisin aikana saman naisen huomiosta. Voittaja ei selviä, mutta Hongistolla on paremmat kortit ja vielä ässä hihassa. Hän jää nimittäin Juvalle yöksi. Hynynen katkeroituu, eikä puhu Hongistolle mitään takahuoneessa muutamaan minuuttiin.
Normaalia viinarallia kamojen kasauksen ajan. Joku nainen käy pitämässä meille esitelmän eksistentialistisesta frustraatiosta. Kuuntelemme luennon kiltisti, sillä nainen näyttää siedettävältä. Tämän jälkeen kamat kasaa ja bussiin. Vain Hongisto jää bailaamaan ankarasti.
Yöllä kotimatkalla, kun humala alkaa äityä pahaksi, Hynynen laittaa Hongistolle tekstarin ja pyytää kissaraporttia Juvalta. Sitä ei kuulu.
Se on huono merkki Hynysen ja eturivin tytön taiston kannalta. Erittäin huono.