“LUPAAMME ANTAA JOKAISELLA KEIKALLA TÄYDET 70 PROSENTTIA!”

OULU, FOXIA perjantai 12.10.2007
Hynynen ja Hongisto heräävät Hynysen residenssistä Lappeenrannan keskustasta. Aamutoimet ovat nopeita ja suoraviivaisia. Miehet kusevat ristiin, vetävät vaatteet niskaansa ja sitten soitto Lappeenrannan taksikeskukseen. Taksikuski osoittautuu pelihenkiseksi ja sammuttaa mittarin siksi aikaa, kun pariskunta käy torilla syömässä aamuvedyt. Tämän jälkeen matka jatkuu kohtauspaikkaan, jolla on jo vuosien perinteet. Eli Simolantien Nesteelle.

Edellinen ilta, tai edelliset kolme iltaa ja yötä oikeastaan, ovat menneet treenatessa. Pyörityksessä on ollut parikymmentä sinkkujen b-puolta ja ep ­raitaa. Suurinta osaa biiseistä ei ole soitettu livenä koskaan. Tähän kun lisää ne nelisenkymmentä perusbiisiä jotka ovat hallussa, niin eiköhän niistä nyt jonkinlaisen setin saa jokaiselle keikalle kasattua.

Paitsi, että meistä ei ikinä voi olla varmoja. Että ovatko biisit hallussa vai ei. Keikkakunnon osalta olemme mystisempiä kuin Matti Nykäsen aivoitukset. Nyt epävarmuutta lisää vielä Hynysen armoton kurkkukipu. Ääni on painunut, mies juttelee kuin haudasta.

Matkassa Ouluun ei ole mitään erikoista. Jyväskylään mennessä porukka on täysin kasassa. Osa nukkuu (mie, yllättäen!), osa pelaa Pleikkarilla jotain vitun Guitar Heroa ja osa vain hengailee.

Olemme perillä kirotun myöhään. Äänenpaineentarkastus jää aika hätäiseksi, sillä baari aukeaa kesken iloittelun. Tämän jälkeen tekniikka ruokailee, mutta me soittajan rentut emme siihen enää pysty. Pari tuntia on liian lyhyt aika sulatella ruokaa ennen keikkaa. Pelimannit keskittyvät siis istumaan takahuoneessa ja jännittämään. Nyt nimittäin jännittää pirusti. Sinkkonen kasailee settiä, ja siellä on aika helvetin monta epävarmaa biisiä. Soitto on hallussa kyllä, mutta biisien sanat eivät. Ulkoluku ei asiaa auta, sillä sanat vaativat myös sisäistämisen, jotta ne pysyisivät mielessä. Ja lyyrikon on kovin vaikea muistaa, että mitä jollakin lähes kymmenen vuotta vanhalla teksillä on ajettu takaa. Luultavasti ei mitään, ja se ei asiaa yhtään helpota.

Hynynen lääkitsee kipeää kurkkuaan noin liuskallisella Buranaa, jonka pitäisi kuulemma laskea turvotusta. Ja tietysti vodkalla.

Keikka lähtee helvetin hyvin käyntiin. Ensimmäiset neljä biisiä ovat yhtä juhlaa. Yllättäviä kämmäyksiä tapahtuu Tuonelan koivuissa, jonka riffiä Hynynen ja Hongisto eivät meinaa millään muistaa. Omituista kämmäilyä, varsinkin kun se tapahtuu molemmilla täysin samaan aikaan. Mutta siksi kai meitä voi bändiksi sanoakin. Ammattilaiset ovat sitten erikseen. Palailemme lavalle kaksi kertaa, sillä meteli yleisön puolella on kova. Ja miksei olisikin, paikka on ihan tukossa.

Pirunpellon sanat menevät arpajaisiksi. Valomerkki on setin lopussa ja osoittautuu liian nopeaksi biisiksi, jotta sen voisi vetää siinä vaiheessa keikkaa. Muuten meininki on hyvä, jopa Noitavasaraa tuntuu hyvältä vetää lavalla noin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Mutta nuo pienet kämmit tämän ensimmäisen keikan aikana riittävät laskemaan hieman tunnelmaa. Hynystä vituttaa keikan jälkeen. Ja kurkusta kuuluu pelkkää pihinää.

Se tarkoittaa totaalilärvejä. Alkoholisti saa taas hyvän syyn. Keskinkertaisuus pakottaa minut juomaan. Kirottua, kutsuun täytyy vastata!

NIVALA, PUUSTELLI lauantai 13.10.2007
Ja kutsuun vastattiin. Kun lasinen puhelin soi, niin siihen vastataan (vanha Karjalan sanonta). Ja sen huomaa aamulla voinnista.

Aamu menee hengaillessa kaupungilla. Nivalaan ei aja kuin hetken, joten kiirettä ei ole. Hynynen käy paikallisessa kanikonttorissa kokeilemassa siellä myynnissä olevaa Les Paul Specialia, mutta se ei oikein vakuuta. Jää ostamatta. Hotellihuoneeseen löytyy kuitenkin lukemista paikallisesta R-kioskista. Ken Parkerit julkaistaan uudestaan, ja ensimmäinen numero lähtee Hynysen matkaan. Juhlaa.

Kunnioitamme perinteitä ja lähetämme jälleen kerran Nivalan Puustellista keikkamyyjällemme postikortin teemalla “terveisiä täältä Suomesta”. Nautimme samalla yhdet oluet. Sinkkonen ja Hongisto nukahtavat kesken sen nauttimisen ravintolan pöytään. Joko Hynynen on tylsää seuraa tai sitten joillekin muillekin on eilen viina maistunut.

Kummitusjuna otetaan haltuun äänenpaineentarkastuksessa. Valomerkkiä treenataan myös, samoin Pirunpeltoa. Jos ne tänään jo kulkisivat. Nyt ne ainakin kulkevat, ja Hynysen äänikin tuntuu jo olevan paremmassa kunnossa.

Saunan kautta hotellihuoneeseen katsomaan Vikatikkiä. Kaikkihan tietävät, että se on parasta mitä telkkarista on tullut noin sataan vuoteen. Tämän jälkeen onkin aika siirtyä alakertaan valmistautumaan keikkaan.

Eilen oli tupa tukossa ja niin se tuntuu olevan tänäänkin. Meininki meinaa äityä hyväksi. Soitto kulkee paremmin kuin eilen ja sanatkin alkavat pysyä jo mielessä. Jotain on kuitenkin kämmättävä ja tällä kertaa uhriksi joutuu Suomi. Nyt ­kappale. Sanat menevät kyllä, mutta soitto ei oikein kulje. Näitä nopeita biisejä ei näköjään vedetäkään ihan noin vain parin kaljan voimalla. Asiaan joutuu keskittymään ja se on hyvä se. Asiaa ei auta Sinkkosen lievä ylitempo. Pappa innostuu paukuttamaan niin perkeleesti.

Me kännäämme takahuoneessa, tekninen vähemmistö kasaa kamat autoon ja sitten suuntaamme Karjalaan. Kiihkeät Pohjanmaan tyttöset jäävät vilkuttelemaan jäähyväisiä, kun katkokävelevä, örisevä joukkio, joka muodostuu lähinnä herroista Hongisto ja Hynynen, kävelevät bussiin ja pakenevat pimeään yöhön.

Ehkä vähän nihkeä alku. Parannettavaa on. Ei mitenkään parhaat mahdolliset lähtökohdat ajatellen ensi perjantain Eppujen lämmittelykeikkaa.

KUOPIO, KUOPIOHALLI perjantai 19.10.2007
Hynynen on ajellut töissänsä koko viikon pitkin Etelä-Suomea ja Pohjanmaata. Kotiin mies palaa torstai-perjantai -yönä, joten meinaa vähän väsyttää kun bussi starttaa Lappeenrannasta perjantaina klo 11. Eipä siinä mitään, välillä elämä on tällaista. Vituttaa niin paljon, ettei veri kierrä. Oma syy.

Bussissa odottaa mieluisa yllätys. Pete on hankkinut Alkosta nipun viinakortteja, joihin voi merkata ylös omat juomisensa. Käymme toimeen innokkaina. Tämän jälkeen Hynynen nukkuu Juvalle saakka. Virtanen ja Sinkkonen pelaavat raivon vallassa Guitar Heroa. Hongisto liikkuu moottoripyörällä, sillä hänen on palautettava koko kesän lainassa ollut pyörä jonnekin vitun Piikkiöön.

Perillä kättelemme Eput ja heidän kokkinsa. Maistamme miehen pöperöitä, eikä valittamista ole. Hyvää possua. Valittamista ei ole muutenkaan, sillä meidät otetaan hyvin vastaan. Reilulla meiningillä.

Äänenpaineentarkastuksessa ei ilmene ongelmia. Hongiston bassosoundi saadaan viimein kuntoon, viime viikonloppuna se oli nimittäin vielä aivan hakusessa. Vedämme neljä biisiä ja poistumme takahuoneeseen keskittymään kohta olevaa keikkaa varten. Soittoaika on jo klo 20.

Keikka menee leppoisissa merkeissä. Parhaimmillaan olemme todella tiukassa kunnossa, mutta huonoimmillaan vedämme vähän sinne päin. Mutta paras keikka joka tapauksessa tähän asti. Näistä syksyn vedoista siis. Joten parempaan suuntaan mennään. Porukkaakin on yllättävän paljon jo tähän aikaan. Muutama sata varmaan. Vaikea arvioida, koska katsomoihin asti ei lavalta nähnyt.

Setti on hieman kuuntelijaystävällisempi kuin kahdella aikaisemmalla keikalla. Ajattelimme, että ehkä Kuopiohallissa ei juurikaan ns. hardcore ­faneja ole, joten muutama hittikin on ujutettu settiin. Varsinkin, kun olemme juuri kuulleet, että meillä on toinenkin keikka Kuopiossa vielä tänä syksynä. Silloin täytynee keskittyä erikoisuuksiin.

Eipä siinä. Takahuoneeseen ja loput vodkapullosta huuleen. Tämän jälkeen menemme porukalla Eppuja katsomaan. Ja sehän toimii, saatana! Ihan vitun kova veto.

Tämän jälkeen Hynyseltä häviää taju.

TARVASJOKI, TARVASHOVI lauantai 20.10.2007
Herääminen tapahtuu kuitenkin hotellilla. Hyvä niin, sillä ulkona on perkeleen kylmä nukkua. Mikäs siinä, rauhallinen aamiainen ja sitten hotellin aulaan odottelemaan muita. Lähinnä Sinkkosta, jolla menee hampaiden pesuun aikaa yli puoli tuntia. Katselemme aulan telkkarista jotain Von Hertzen Brothersin liveä ja ihmettelemme bändin ylivoimaisuutta. Myös Eppujen Torvinen ja Aku Syrjä yhtyvät ihmettelijöihin.

Tekninen vähemmistömme ihmettelee, että miten Hongiston bassosoundi muuttui taas kesken keikan paskaksi. Kun jätkät olivat ihmetelleet sitä keikan jälkeen ääneen Hongistolle oli tämä tyynesti todennut: “Mie väänsin vähän tonea pienemmälle, ku se kuulosti niin oudolle.” Päätämme kertoa Hongistolle, että hänen tehtävänsä lavalla on soittaa bassoa ja pyörittää persettään, ei vääntää basson säätimiä. Nyt emme sitä voi kertoa, sillä mies on lähtenyt ajelemaan pyörällään jo kohti uusia seikkailuja. Ei auta muu kuin toivoa, että näemme hänet vielä.

Miehet olivat seikkaileet eilenkin. Loppuilta oli kuulemma mennyt Henry´s Pubissa ilmaisen alkoholin parissa. Hynystä tämä tieto hieman harmittaa. Mutta minkäs voit, kun kunto ei riitä. Toistaalta viinapäiväkirjan mukaan tällä viikolla mies on vetänyt jo yli 50 viina-annosta ja todella vähillä yöunilla. Joten eiköhän sitä ole vedetty tarpeeksi ilman ilmaista tarjoiluakin. Riskiraja viikossa on kuulemma 24 annosta. Kertakäytön riskiraja on 7 annosta. Naurettavaa. Amatöörien lukuja.

Ei muuta kun bussiin nukkumaan. Hynynen kerkeää torkahtamaan kolme kertaa matkalla Tarvasjoelle. Kun mies lopulta herää koomastaan muutamaa kilometriä ennen määränpäätä, ei mistään pysty päättelemään, että missä ollaan. Ympärillä on pelkkää autiomaata. No, ei ihan totaalista autiomaata sentään, sillä Hynynen on kuullut edellisenä iltana, että Metallica on esiintynyt samaisessa Tarvashovissa joskus vuonna 1984. Tietotoimistona toimi turkulainen elämäntapatoimittaja herra Säynekoski.

Jätkät kasaavat kamoja kiireellä, sillä olemme saapuneet paikalle jälleen kerran toivottoman myöhään. Hynynen ja Sinkkonen tekevät yhden haastattelun ja heittelevät juhlasalissa koripalloa. Sinkkonen intoutuu vitsailemaan kesken pallonpyörittelyn.
- Miten kolme neekeriä saadaan lopettamaan naisen raiskaus?
- No?
- Heitetään niille koripallo.
Hongistokin saapuu viimein paikalle ja näyttää olevan aivan jäässä. Pyörä on kuitenkin saatu palautettua. Hyvä niin.

Teemme nopean äänenpaineentarkastuksen ja siirrymme takahuonetiloihin, jotka näyttävät olevan ehkä parhaimmmat tässä maassa. Takahuone sijaitsee nimittäin uimahallissa ja sen kahviotilassa. Ei muuta kuin löylyyn ja polskimaan. Mahtava meininki tärähtää käyntiin välittömästi.

Kuuntelemme lavan takana DJ:n työskentelyä. Kerrankin paikalla on DJ, joka tajuaa soittaa sellaista musaa, joka sopii bändin tunnelmaan. Ainoastaan se joku Deep Purplen biisi menee vähän liian hämyilyksi. Mutta AC/DC ja Metallica toimivat kyllä. Ja Black Sabbath tietty. Ainakin paremmin kuin Hausmylly ja Kikka, joita nämä DJ:t yleensä soittavat.

Nyt kulkee keikkakin niin kuin pitää. Homma on täysin nipussa. Ainoastaan Suomi. Nyt menee pienellä ylitemmolla, mutta se klaarataan silti. Vaikkakin kädet ovat aivan hapoissa biisin jälkeen. Myös tunnelma yleisön puolella on kohdallaan. Jengiä on paljon ja ne pitävät perkeleen kovaa meteliä. Hyvä veto. Helvetin mukava.

Keikan jälkeen on vielä käytävä saunassa ja uimassa. Tämän jälkeen vaatteet niskaan, Neuvostoliittoon ja Karjalaan. Hynynen on kotonaan joskus kuuden jälkeen.