Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
4. VIIKKO

KUOPIO, PUIJONSARVI perjantai 1.12.2006
Tapaamme Kuopiossa, osa porukasta tulee Joensuusta omilla kyydeillään. Tapaamme yllättäen kaljojen merkeissä. Hongisto paljastaa uuden puolen itsestään. Hän on saanut juuri lääkäriltä "onnellisuuspillereitä". Keskivaikea masennus on kuulemma tosiasia. Samalla mies oli ottanut itselleen närästyslääkkeitä vuodeksi eteenpäin. Meitä tämä naurattaa.

Sinkkonen ja Hynynen kohtaavat hotellin yläkerrassa käydessään Pepe Willbergin. Sekin naurattaa. Miehet hihittelevät kuin pikkupojat, ja hississä raikaa "saat miehen kyyneliin, se helppoa on...".

Normaalia kauraa, äänentarkastus, ruokailu, sauna, hotellilla makailua. Hynysen serkkupoika - tai lienee syytä puhua jo miehestä - saapuu paikalle. Kevyttä maistelua.

Valumme keikkapaikalle eli alakertaan. Huomaamme, että jonoa on ovella toista sataa metriä. Siis oikeasti. Jengiä on tulossa niin perkeleesti. Olemme ihmeissämme. Seuraamme takahuoneen ikkunasta kuinka paikalliset heimopäälliköt painivat pihalla. Molemmat ovat niin kännissä, ettei voittajasta saa selvää. Ovat molemmat häviäjiä.

Täysi kaaos on tosiasia. Tupa on aivan tukossa. Pelottaa kävellä lavan taakse. Onneksi meillä on puhelinkopin kokoiset saattajat, ja saamme pujahtaa lavan sivulle tiskin takaa. Olisi pitänyt sittenkin vetää vähän kovemmat suojakännit. Alkaa jännittää niin perkeleesti.

Jumalauta, taas on keikka yhtä juhlaa. Nappisuoritus. Hongisto ja Hynynen käyvät yleisön puolella kosketeltavina. Viimeiksi Turussa Hynystä oli hierottu nivusista. Mies toivoo samaa kohtelua täälläkin, mutta Savon tyttöjä ujostuttaa. Eivät uskalla kokeilla kuin polvesta ja säärestä. Hongisto puolestaan ei odottele mitään pikkutuhmaa koskettelua, vaan rientää suuteloon jonkun isorintaisen lyylin kanssa lupaa kyselemättä kesken biisin. Näin toimii lääkkeiden ammattilainen. Meteli on helvetinmoinen ja olemme jo menossa vetämään toiset encoret, mutta DJ laittaa musan soimaan kesken kaiken. Valumme siis takahuoneeseen väsyneinä mutta onnellisina. Saaneina.

Totaalinen kaaos takahuoneessa on tosiasia. Holopainen yrittää juottaa tuopista kustaan Virtaselle. Viina virtaa kuin veri Raatteen tiellä. Se loppuu kuitenkin nopeasti kesken. Menemme baarin puolelle. Kuvaamme materiaalia Voice-TV:n videokameralla. Ruudussa ei näy kuin pelkkää mustaa. Hynynen ja Holopainen tilaavat kilpaa lärvilautasia. Nimmareita, sähläämistä, huutamista, kuolaamista. Suomeksi: ihan vitun hauskaa jos siitä tykkää. Nyt jostain syystä tykkäämme.

Jatkot hotellihuoneessa. Jossain vaiheessa Hynynen ajaa porukkaa pihalle, sen jälkeen katkeaa filmi. Aamulla mies herää oksentelun ääniin. Serkkupoika se siellä ilmoittelee olemassaolostaan. Toisella puolella Hongisto kuorsaa niin kuin jokainen hengenveto olisi viimeinen. Mies ei ääntele kuitenkaan niin äänekkäästi kuin viikko sitten, jolloin Hynynen heräsi bussista hieman ennen Raumaa siihen, että mies vinkui ja vikisi ja makasi paskan jäykkänä punkalla. Lopulta Virtasen piti läpätä äijää nyrkillä jalkaan. Hongisto nousi ylös ja kiitti. Hän oli yrittänyt pyytää apua, mutta ei ollut saanut sanaa suustaan. Mies oli luullut kuolevansa, eikä voinut liikkua eikä puhua. Unihalvausta tai panikointia.

Näin meillä. Kiihkeä syke. Vammaiset tien päällä.

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO lauantai 2.12.2006
Se oli viikko sitten, nyt on nyt. Puemme päällemme, ja päätämme lähteä Kuopion keskustaan aamiaiselle ja ehkä parille kaljallekin. Hynynen vetää aamupalaksi saksanhirveä, Hongisto ja Hynysen serkkupoika tyytyvät härkään. Tämän jälkeen bussiin nukkumaan, ja matka Jyväskylään voi alkaa.

Perillä ruokailua ja hengailua. Hynysestä käydään ottamassa kuvia Keskisuomalaisen kolumnipalstaa varten. Mies on päättänyt jatkaa kirjoitushommaa vielä alkuvuoden, mutta kesän alussa on aika jäädä tauolle. Ei jaksa enää. Samalla mies jututtaa 5- vuotiasta Niko -poikaa, joka osoittautuu totaaliseksi faniksi. Ei muuta kuin nimmareita, julisteita ja paita pojalle matkaan. Kolli on valinnut raskaan tien. Toivottavasti tulevat vuodet tuovat tietoisuuden siitä, että maailmassa on oikeastikin hyviä bändejä.

Äänentarkastus on pitkä. Lutakon lava - tämä uusikin - on vaikea ottaa haltuun. Kitarasäätöjä pitää muuttaa aina, samoin rumpujen viritystä. Nyt pitää vaihtaa kalvotkin. Ammattilaisten touhuja. Hongiston bassoa säädetään niin perkeleesti. Mutta sitähän säädetään aina. Ja jos ei sitä, niin sen soittajaa ainakin.

Sitä lähdetään säätämään nytkin. Älö saa luvan toimia kuskina, kun Hynynen ja Hongisto käyvät keskustassa maistamassa parit kaljat. Käymme Bar 68:ssa. Siellä soi helvetin hyvältä kuulostava bändi. Hynysen täytyy tinkiä periaatteistaan ja kysyä tuntemattomilta ihmisiltä apua. Mikä bändi on kyseessä? Se on kuulemma Mustache. Täytynee hommata kotikuunteluun.

Ja keikalle. Tänään kulkee myös älyttömän hyvin, ja tupakin on täynnä. Vedämme taas pitkän kaavan kautta, parit encoret. Muuta en keikasta oikeastaan muistakaan. Lavasoundikin on täysin kohdillaan, vaikka sitä alkuillasta niin kovin säädettiinkin. Kunto on kova, perkele.

Lojumme takahuoneessa ja ihmettelemme hyvyyttämme. Juomme viinat pois kuleksimasta. Haemme sitä lisää. Juomme nekin pois. Sitten onkin aika poistua bussiin ja lähteä kohti Karjalaa. Löydämme bussista viinaa. Ne juodaan pois.

Sssokcccciutgeidngoi4ggöa. Se on suomeksi: vitun paskaa huomenta. Kotona tätä puhetta ei ymmärretä. Pitänee hommata tulkki.


5. VIIKKO

HÄMEENLINNA, SIRKUS tiistai 5.12.2006
Ja matkahan menee tietysti nukkuessa ja ristikkohelvetissä. Eihän Hynynen muuta osaa enää bussissa tehdäkään.

Thumbnail imagePerillä on heti suunnattava paikalliseen Anttilaan hakemaan juuri ilmestynyt Metallican video -DVD. Tämän jälkeen Hynynen ja Hongisto tekevät haastattelun - englanniksi. Olisittepa olleet kuulemassa. Kädet kävivät ja sylki lensi, mutta puheesta ei saanut mitään selvää. Mitä vittua ne ulkomaan pellet meistä haluavat?

Ja normaalia paskaa jälleen kerran: äänentarkastus, ruokailu, oleskelua ja ajan tappoa. Sirkuksessa on outo käsitys takahuonetarjoilusta. Olemme saaneet aina täällä ruhtinaallisen yhden korin keskiolutta + limpparia. Mitä vittua! Kahdeksan jätkän pitäisi pärjätä sillä. Onneksi on bussi täynnä omia eväitä. Tänään päivän sana on kossuvissy vesipullossa.

Ja siitähän joku yleisön älypää huomauttelee heti, kun astumme lavalle. Tietäisipä raukka kuinka vahva sekotussuhde on kyseessä.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Alamme louhia. Soitto kulkee helvetin hyvin, samoin laulu. Tällä kiertueella Kädessäni -biisi on jostain syystä mennyt Hynysellä aina oksenteluksi, mutta nyt sekin pystytään vetämään läpi ilman öykkimistä. Mutta jotain omituista on kuitenkin ilmassa. Tupa on täynnä, mutta kaikki vain tuijottavat. Eivät osaa metelöidä täällä Hämeessä. Vai onko tämä Hämettä? Vitustako mie tiedän. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että yleisö on joko selvinpäin tai sitten täydessä kännissä. Vedämme niin hyvin kuin pystymme, ja suoritus onkin hyvä. Mutta tunnelma on oudon vaisu. Se tosin saattaa johtua siitäkin, että tiedämme tämän olevan Holopaisen viimeisen keikan kanssamme tällä kiertueella. Mies on hitsautunut kuitenkin osaksi konetta. Tuntuu siltä kuin revittäisiin kunnossa olevaa hammasta irti.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Outoon tunnelmaan vaikuttaa myös yleisö, siitä saadaan varmuus keikan jälkeen. Ne ovat nimittäin täydessä kännissä kaikki. Hongisto ja Hynynen käyvät yleisön puolella juomassa muutamat drinkit, ja diagnoosi on selvä. Drinkit naamariin ja ukot Karjalaan. Sinkkonen ja Holopainen menevät omia kyytejään. Jäi sitten Tuomaksen läksiäiset aika vaisuiksi.

Matka Karjalaan on pitkä. Se menee katsellessa Metallican DVD:tä. Hynynen sammuu viisi minuuttia ennen Lappeenrantaa. Taksikuski saa pirteän kyyditettävän. - No, mihis ajetaan, kysyy kuski. - Mitä vittua se siulle kuuluu, vastaa Hynynen.

LAHTI, FINLANDIA-KLUBI, lauantai 9.12.2006
Tapaamme tutulla kohtauspaikalla klo 13. Hynynen vetää kahvin naamariin ja vajoaa petiin nukkumaan. Mies heräilee siihen, kun jätkät tuijottavat Metallican DVD:tä. Makailu jatkuu kuitenkin Lahteen saakka, mies nousee punkasta vasta Finlandia-klubin pihalla.

Ja mikäs siellä on ollessa. Takahuone on parhautta, kuten on moneen otteeseen tullut todettua. Teemme pitkän äänentarkastuksen. Tämä on Lutakon ohella niitä paikkoja, jossa pitää tarkastella ääntä tavallista pidempään. Kuulostaa todella oudolle pitkään, mutta viimein - noin 8 biisin jälkeen - homma saadaan nippuun. Mutta se vaatii töitä, jopa meiltä soittajilta.

Viikatteen Kalle käy moikkaamassa. Mies on astumassa Kimmon tilalle paitamyyntiin. Kimmo on nimittäin myynyt rättejä tällä rundilla niin perkeleesti, että hän päättää paeta Lontooseen pariksi viikoksi tuhlaamaan kaikki rahansa kaljaan ja pisamanaamaisiin, punahiuksisiin maksullisiin naisiin. Myöhemmin uutisista selviää, että mies onkin ollut aivan muualla. Englannissa kuitenkin. 5 uhria.

Takaisin asiaan. Finlandia-klubiin liittyy myös pahoja muistoja. Viimeiksi kun olimme täällä rakas Älömme sai viestin tyttöystävältään kesken keikan, että lienee parempi jatkaa eri polkuja tästä eteenpäin. Kun Seiska nousi listaykköseksi, soitimme täällä ihan vitun heikon keikan helvetin kiireisen päivän päätteeksi. Päivän, johon sisältyi herääminen Joensuusta, lento Helsinkiin Kuopiosta, Lista -ohjelman haastattelu sekä vielä matka Helsingistä Lahteen. Hongisto oli elementissään, oli raukka puoli tahtia jäljessä lähes joka biisissä. Silloin syntyi käsite "lahti-pedaali". Se on käytössä aina silloin, kun soitto laahaa perkeleesti ja soittajalla on paniikkihäiriöitä. Hynysellä se oli käytössä siis pari viikkoa sitten Tavastialla. Olemme yrittäneet etsiä tätä kirottua pedaalia soittokamojemme seasta, jotta voisimme tuhota sen. Lahti-pedaali on kuitenkin mystisesti jemmassa, kuin Hongiston puolijäykkä, mätänevä liha ruttohuoran samettisessa alkovissa.

Nyt ei kuitenkaan muistella vanhoja, eikä haaveilla tulevaisuudesta kiimalta ja satamalta tuoksuvalla rakkauden divaanilla. Käymme saunassa. Liikumme takahuonetiloissa munasillamme. Alapuolellamme on juuri Sibelius-salin puolella olevan Tapani Kansan konsertin väliaika. Mummot ja papat juovat kahvia. Se ei meitä häiritse, vaan annamme sulojemme heilahdella ikkunasta kaikkien nähtäville. Pian järjestysmies saapuu paikalle, ja ehdottelee pienoista varovaisuutta. Joltain mummoseurueelta oli lipsahdellut pullat väärään kurkkuun ja sherryt rinnuksille. Lupaamme pysyä siveydessä. Puemme tangat yllemme.

Nyt muuten kulkee. Lahdessa olemme jostain syystä vedelleet sellaisia "ihan kivoja" keikkoja. Napakymppi on vielä hakusessa. Tänään osumme siihen. Se on hieno tunne, sillä nyt oli hieman jännitystä ilmassa. Ajattelimme jo, että mitäpä jos emme osaa ilman Tuomasta enää soittaakaan. Siitä ei näytä olevan huolta. Juttukin lentää lähes normaaliin malliin. Ja mikä tärkeintä: biisit kulkevat ja meillä on helvetin hauskaa. Setti on kokenut aika suuria muutoksia, lisää menobiisejä on otettu mukaan. Kultalusikka ja Vuonna yksi ja kaksi esimerkiksi.

Eipä siinä. Kamat kasaan, jutustelua jonkun venäläismiehen kanssa, vodkaa raakana, Voice-TV:n kuvauksia, sekoilua takahuoneessa, hyppäämme bussiin, juomme alkoholia, katsomme Metallicaa, Hynynen, Hongisto ja Älö kerkeävät vielä yöllä Lappeenrannan baareihin. Vai oliko se baariin? Hynynen ei muista yllättäen mitn.

On jo valoisaa kun Hynynen kyntää kotipihansa nurmikkoa. Nenällään.


6. VIIKKO

OULU, TEATRIA torstai 14.12.2006
Lähtö on kahdeksalta aamulla! Hippi on ihmeissään. Varsinkin, kun mies on vasta edellisenä yönä palannut kotiinsa. Tiistai meni Helsingissä, keskiviikko Lohjalla ja Forssassa. Helsingissä piti olla "pressi" Rai rai -dokkarin tiimoilta Ylen tiloissa. Pressi oli muuten hyvä, mutta paikalla ei ollut pressiä. Ei niitä kiinnosta Karjalan poikien kännidokkarit. En yhtään ihmettele. Oikeastaan se oli helpotus, olisi pitänyt katsoa se filmi vielä kerran läpi. Nyt ei tarvinnut.

Samana päivänä piti palauttaa myös Voice -TV:n meille lainaama kamera, jotta siihen taltioidusta materiaalista saataisiin leikattua joku pätkä ohjelmaksi. Viime hetkillä Hynynen kuitenkin päättää, ettei kameraa palauteta vielä. On saatava lisää materiaalia, jotta pätkään saataisiin edes jotain järkevää. Saa nähdä kuinka käy.

Tiistain työtehtävät siis kusevat. Hynynen päättää tehdä sitä minkä parhaiten osaa. Mies menee istumaan Loosen pikkujouluihin, mutta viina ei maistu. Aamulla pitää liikkua aikaisin kohti Lohjaa. Miksikö? No, mitä vittua se miulle kuuluu, puhumattakaan teistä!

Mutta nyt ollaan siis torstaissa. Porukassa puhaltavat uudet tuulet. Älö on jäänyt pois, Kalle on paitamyyjänä ja Pikku-Ville nappaa Jyväskylästä jonkun kaverinsa matkaan apukuskiksi ja roudariksi. Miehen nimi on päässyt jo unohtumaan, mutta hän näyttää aivan Elastiselle. Olkoon hän siis Elastinen.

Matka Ouluun menee, yllättäen, nukkuessa. Hynynen vetää lähes 9 tunnin päiväunet. Aika lahjakkaasti.

Perillä Hynynen ja Hongisto tilaavat taksin ja suuntaavat keskustaan ostoksille. Ostokset keskittyvät lähinnä keskioluttuoppeihin, mutta Hongisto ostaa myös Sliippareiden DVD:n. Kansivihkonen on lähes NO SORIin verrattavaa viihdettä. Naurattaa aivan vitusti.

Takaisin keikkapaikalle. Äänentarkastus on nopea, kaksi biisiä. Tämän jälkeen hotellille saunomaan ja katsomaan Kotikatua. Paikalle tulee myös vanha lappeenrantalainen, Patrosen Matti, jonka saunotamme myös. Panemme miehen maksamaan siitä. Hän pesee meidän selkämme ja pyyhkii perseemme. Kielellään. Tämä maksaa kaksisataa euroa. Hänelle.

Ei muuta kuin takaisin keikkapaikalle. Normaalia takahuonehölmöilyä. Meidän tapauksessamme se tarkoittaa sitä, että kaikki istuvat hiljaa paikallaan, tuijottavat seinään ja osa porukasta ottaa silloin tällöin hörpyn viinaa. Vanhusten vauhtipäivät.

Keikka lähentelee taas erittäin hyvää, mutta yleisö on kumman hiljaista oululaiseksi. Tajuamme, että se johtuu varmaan päivästä. Hynynen ja Hongisto käyvät silti eturivissä naurattamassa tyttöjä viimeisten biisien aikana. Heidän miehensä katsovat naistensa olkapäiden takaa vihaisesti. Päätämme siis tyytyä vain yhteen encoreen.

Keikan jälkeen kamat kasaan, porukka bussiin ja Neljävitoseen vetämään täydet kännit. Jätkille tarjotaan katutason baarissa ilmaista viinaa, Hynynen puolestaan eksyy alakertaan. Älkää kysykö miksi. Muut tulevat myöhemmin perässä todeten tilanteen lohduttomuuden. Pöydän ympärillä käy kuhina, eikä Hynyseen saada enää mitään yhteyttä. Ei edes Hynynen itse.

Samainen Hynynen, tuo nero jo syntyessään, on baarista lähtiessään niin sekaisin, ettei osaa kävellä takaisin hotellille. Kilometrin matkaan menee lopulta aikaa noin puolitoista tuntia. Lopulta mies luovuttaa ja tilaa taksin. Sekin pitää tehdä kahteen kertaan, kun eivät nämä oululaiset ymmärrä karjalan murretta. Ei ainakaan humalaista karjalaa.

Tänä iltana Hynysestä tuli Hiltunen ja Hongistosta Tikkalan gebardi. En muista enää miksi. En muista mitn.

TORNIO, UMPITUNNELI perjantai 15.12.2006
Tornio on vielä valloittamatta, emme ole käyneet siellä koskaan. Tähän tulee muutos tänään. Lähdemme hyökkäykseen joskus iltapäivästä. Vyörytämme tuon kirotun kaupungin katu kerrallaan!

Jätkillä on projekti. Hongiston helvetin hienoon bassolaukkuun, joka on lojunut miehen kotona jo viisi vuotta käyttämättömänä ja jonka hän on tälle reissulle viimein saanut mukaan, pitää hommata kunnon vuoraukset. Virtanen tekee tilauksen Ruotsin puolelta. Ruotsin homot palvelevat meitä hyvin. Valmiiksi leikatut palat tuodaan meille suoraan keikkapaikan eteen sovittuna aikana.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Torniossa on lunta. Ihmettelemme tätä hetken. Sitten Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen suuntaavat hotellille. Makailua. Hynynen kävelee alakerran baariin tilatakseen oluen. Samalla hän kuluttaa aikaa laittamalla CMX:n jannuille kommentteja heidän rakkaasta kotikaupungistaan. Vastaukset ovat tylyhköjä tyyliin: ei luulisi Lappeenrannan miehellä olevan paljon varaa arvostella. Yrjänä kertoo puljaavansa pimeässä kellarissaan kumihanskat käsissään. Kuulostaa hieman epäilyttävälle toiminnalle.

Thumbnail imagePaikassa on joku pikkujouluhässäkkä, joten joudumme syömään ennen äänentarkastusta. Poikkeus rutiineissa! Olemme järkyttyneitä. CMX:n alkuperäinen kitaristi, herra Suomalainen, tulee moikkaamaan meitä myös. Tai tutustumaan meihin oikeastaan. Emme ole tavanneet miestä aikaisemmin. Emmekä hänen poikaansa. Vaimo tietenkin on tuttu, ja näyttää pojassakin olevan aika paljon tuttuja piirteitä. Hieman Hongistoa, ripaus Sinkkosta ja valitettavasti myös Hynystä.

Thumbnail imageAika lyhyt äänentarkastus. Hetkeksi hotellille torkkumaan ja sitten keikkapaikan takahuoneeseen saunomaan. Helvetin hyvä takahuone täälläkin. Teemme yhden haastattelun pois kuleksimasta. Kehitämme uuden laitteen, vaginaattorin. Se kuuluu jokaisen miesautoilijan vakiovarusteisiin navigaattorin tilalle tai viereen. Käyttötarkoitus on selvä. Sen avulla löytää lähimmän vaginan. Ja tarpeen tullen sitä voi käyttää sellaisena. Kaikkia naurattaa. Hynynen nauraa vaivautuneesti mukana, vaikkei tiedä mikä ihme se vagina oikein on. Taitaa olla niitä isojen poikien juttuja.

Railakas, hikinen keikka. Erittäin hyvä, taas kerran. Hyvää meteliä pitävät nämä Lapin hurjat kurjat. Vedämme jälleen pitkästi, ja homma maistuu. Pientä öykkäilyä takahuoneessa, mutta kunnon laatta ei lennä. Ei muuta kuin pullo käteen ja elämä takataskuun. Takahuoneviinat loppuvat nopeasti kesken, ja ei auta muu kuin mennä keikan jälkeen tutustumaan paikallisiin alkuasukkaisiin baarin puolelle.

Ja niitähän riittää. Tulee pitkä ilta. Pitää puhua hiukan kieliäkin, mutta meininki on hyvä. Kalle poistuu seurueesta, sillä hänellä on aikainen lähtö Tampereelle seuraavana aamuna. Mies tulee kuitenkin hetken kuluttua takaisin kantaen tarjotinta käsissään. Tarjotinta, joka on täynnä salmiakkikossua. - Vittu, Teostot on tullu! Eihän tässä nukkumaan voi mennä.

Niinpä. Emme mene. Jatkot hotellilla on tosiasia. Paikallisen prätkäjengin hurja sammuu käytävälle, me muut kuka minnekin.

NIVALA, PUUSTELLI lauantai 16.12.2006
Tornio on vallattu. On aika käydä tarkastamassa valtakuntamme juntein nurkkaus. Bussi Nivalaan lähtee puolen päivän jälkeen. Ja matkahan menee... no, te tiedätte. Jossain välissä Hynynen herää armottomaan liiman käryyn. Virtanen askartelee Hongiston bassolaukun vuorausten kanssa. Eli imppaa Bostikia. Tähän on tultu. Kun alkoholi ei enää riitä!

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Virtanen virittelee PA:ta, kun me kirjoittelemme jo perinteeksi muodostunutta postikorttia keikkamyyjällemme Nivalasta. Haluatteko muuten tietää millä biiseillä Virtanen testaa PA:ta? Hänellä on aina sama kaava. Ensin Britneytä ja ehkä Madonnaa, sitten Machetea ja lopuksi Metallican Enter Sandmania. Hyvin potkii, kiveksissä värisee kivasti!

Thumbnail imageHynystä tullaan pyytämään jonnekin yläkerran pikkujouluihin näyttelyeläimeksi. Ensin käy mies, ja Hynynen kieltäytyy kohteliaasti vaikka pasteeraamisesta tarjotaan rahaakin (sehän kutsussa eniten loukkaakin). Sitten käy nainen, ja Hynynen kieltäytyy kohteliaasti. Mitä vitun katsomista miussa muka on? Läski alkoholisti.

Olisikohan miun kuitenkin pitänyt käydä siellä? Olisin voinut ottaa akustisen kitaran mukaan ja lauleskella vaikka parit joululaulut. Hyi, vittu!

Makailemme hotellihuoneessa. Menemme saunomaan ja availemme ensimmäisiä kaljoja. Tunnelma on oudon hiljainen, ei tietokaan siitä, että tämä on tämän vuoden viimeinen keikka.

Thumbnail imageTapaamme takahuoneessa. Hongisto ja Hynynen tyhjentävät ison pullon Jägermeisteria. Tunnelma alkaa nousta. Katselemme telkkarista amerikkalaista viihdettä, sieltä tulee joku Pearl Harbor tai vastaava. Nauramme kippurassa. Vittu, mitä paskaa. Paskaa, jonka vain amerikkalaiset osaavat.

Keikka on ihan ok, mutta tunnelma on outo. Porukkaa on hyvin, mutta täälläkin se on oudon hiljaista. Vai onkohan kuuloaistimme heikentyneet kiertueen aikana? Joka tapauksessa tuntuu siltä, etteivät nämä meinaa syttyä millään. Ja tänään tuntuu olevan Sinkkosen vuoro kämmäillä. Vaikuttaa siltä, että parissa nopeassa biisissä miehen ajatus on tissien välissä. Mikäs siinä, siinä eturivissähän niitä näyttäisi taas olevan tyrkyllä.

Viimeisen biisin aikana Hynynen havahtuu baarin puolelta seisomassa ja soittamassa baaripöydältä. Kiva paikka herätä. Hongisto vilkuttaa lavalta, että hei hei, Jouni. Viimeistä keikkaa viedään.

Yhdet encoret ja sitten takahuoneeseen. Hynynen tilaa kymmenen valkovenäläistä ja kymmenen salmiakkikossua. Nyt aletaan ryyppäämään.

Näin tapahtuu. Baariin. Hotellihuoneeseen. Saunaan. Aamulla Virtanen soittaa Hynyselle, että missä vitussa sie kuppaat, myö ollaan jo lähdössä. Huoneessa on aivan pimeää, ja Hynynen vänkää vastaan, että mihin helvettiin myö muka keskellä yötä ollaan menossa. Virtanen ehdottaa Hynyselle, että ehkä tämän olisi syytä raottaa verhoja hieman. Hynynen tekee näin. Ulkona on valoisaa. Kello on vähän yli kymmenen.

Ei muuta kuin bussiin ja peiton alle. Pakoon valoa, pakoon pahaa maailmaa. Peiton raosta tulvii kuitenkin valoa pierun ja vanhan viinan hajuiseen mörköpesään. Mörköpesään, jossa kulli krapulapanetuksesta puolikovana mietitään, kuinka paljon mörön pitää oikein juoda, että Kummitusjuna pysähtyisi.

Helmikuussa taas muutama keikka. Ja maaliskuun puolivälistä sitten enemmän pienin tauoin aina vuoden loppuun asti.

Ensi vuodesta tulee hyvä vuosi. Verottajalle.

hynynen 30.12.2006