Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
3. VIIKKO TIEN PÄÄLLÄ - JA SEN REUNALLA

Kokoonpano yhä sama

HELSINKI, RADIO CITYN HAUTAJAISET torstai 23.11.2006
Hynynen on jälleen kerran järjestänyt itsensä kuseen. Mies on lupautunut ilmestymään SubTV:n pressitilaisuuteen Helsinkiin aamulla klo 9. Ei muuta kuin aamujunaan torkkumaan.

Hynynen ottaa businessluokan lipun, jotta saisi nukkua rauhassa. Se on turha toivo. Vaunun yläkerta on täynnä pukuäijää ja toimistomirkkua, jotka kaikki pitävät aivan helvetillistä meteliä. Tosin Hynynen nukkuu silti. Miehellä on tämä harvinainen kyky, hän pystyy nukkumaan vaikka hevon vitussa. Sitä ei ole tosin testattu.

Helsingissä sataa vettä kuin verta Hongiston perseestä. Taksi jää haaveeksi, tolpalla on jonoa toista sataa metriä. Ei muuta kuin kävellen Tähtitornenmäelle. Nyt kysytään tuuria ja suunnistusvaistoa, Hynynen ei nimittäin tiedä missä se sijaitsee. Suunta on selvillä, ei muuta kuin sinne päin. Viidessätoista minuutissa mies on perillä, märkänä ja vittuuntuneena.

Perillä on joku vitun brunssi. Eihän karjalaismiehen nälkä sillä taitu. Missä ovat puurot ja ruisleipä, karjalanpiirakat, lihapullat ja nakit? Haisee pikkuisen homolle jotkut oliiveilla koristellut leipäpalat, saatana. Itse tilaisuudesta ei sen enempää. On aika krapulaista väkeä liikenteessä. Edellisenä iltana oli kuulemma ollut jonkun Ville Valon synttärit Tavastialla.

Hynynen kävelee jututtamaan rakkaan Mesa -vahvistimensa (tai toisen niistä) edustajaa eli herra Piiraista. Puhumme tisseistä, pillusta ja runoudesta. Tämän jälkeen seuraa pikainen käynti Like kustannuksessa. Haluaisivat siellä, että kirjoittaisin heille jonkun kirjan. Hynynen kysyy, että voiko sen aiheena olla tissit, pillu ja ralliautoilu. Ei kuulemma voi. Hynynen kävelee toimistosta ulos ovet paukkuen. Tämän jälkeen taksi alle ja Vuosaareen hotelliin torkkumaan. Matkalla tulee nähtyä alkuperäinen ja aito Mogadishu Avennue.

Viiden jälkeen Hynynen hyppää jälleen taksiin ja suuntaa Kaapelitehtaalle. Siellä on jo täysi rähinä päällä. Ulkona on helvetilliset jonot. Hynynen hankkiutuu takahuoneeseen ja siellä alkaa pitkä ja piinallinen odottelu. Jätkätkin ilmoittelevat itsestään, ovat kuulemma jumissa jossain Elimäen kohdilla kolarijonossa. No mikä ettei! Odottelu ennen keikkaa on yleensä piinaavaa, nyt se on sitä kaksin verroin. Takahuone on nimittäin aivan lavan vieressä, ja se tarkoittaa helvetillistä meteliä. Hyvää odottelussa on se, että Hynynen uskaltautuu viimein vaihtamaan muutaman sanan Ismo Alangon kanssa. Puhumme yllättäen tisseistä ja pillusta. Hynynen juttelee myös Kie von Hertzenin kanssa. Mies piruilee, että mepä vasta ammattilaisia olemme, kun tulemme tekemään keikan ilman äänentarkastusta. Hynynen yrittää kääntää tämänkin keskustelun tisseihin ja pilluun, mutta ei onnistu. Lopulta hän joutuu selittämään totuuden: äänentarkastusta ei tehty sen takia, koska jätkät eivät yksinkertaisesti omilta töiltään kerenneet siihen.

Jätkät tulevat kuitenkin paikalle, tosin vasta joskus kahdeksan jälkeen. Tutustumme toisiimme. Hynystä hävettää vieläkin viime lauantain Tavastian kämmäily, eikä juttu oikein luista. Alamme silti päästä vähitellen tunnelmaan.

Meille jaetaan lavalla kultalevy Iankaikkisesta ja platinalevy Kotiteollisuus DVD:stä. Hynynen on niin hämillään, ettei uskalla puhua mikkiin sanaakaan. Ei muuta kuin levyt jemmaan ja kone käyntiin.

Ja sehän käynnistyykin mainiosti. Vedämme seitsemän (yllättävä määrä, eikö?) biisin setin, ja se kulkee. Holopainen on mukana heti alusta saakka ja poistuu vasta viimeisen biisin, Arkunnaulan, aikana. Ei valittamista, ei. Itse asiassa harmittaa poistua lavalta niin pian, mutta aika on rajallinen. Virtanen vähän valittelee, ettei saanut ihan soundia haltuun salin puolella, mutta sehän ei meitä soittajapoikia juurikaan kiinnosta. Tai kiinnostaa se, mutta ei nyt, koska tilanne oli tiedossa. Nyt kiinnostaa vain alkoholi.

Vedämme pleksit. Lue loput Alibista ja Ratosta.

TURKU, KÅREN perjantai 24.11.2006
Lähtö Turkuun on puolilta päivin. Näin aikaisin siksi, koska Hynyselle on sovittu joku radiohaastattelu paikan päällä. Bussi kaartaa Kårenin eteen joskus ennen neljää, ja Hynynen haetaan suoraan Auran aalloille. Eli AA:han.

Jätkät kasaavat vielä kamoja kun Hynynen palaa. Ehdimme siis käydä hotellilla. Hynynen ja Hongisto siirtyvät Kouluun ja siitä Apteekkiin (hyviä nämä turkulaisten baarien nimet) kaljoille, Sinkkonen ja Holopainen jäävät hakkaamaan pokeripeliä hotellin baariin lonkerolasit käsissään. Yhtye on siis jakautunut kalja- ja lonkeroleireihin. Ja peliaddikteihin ja alkoholisteihin. Hynynen ja Hongisto kohtaavat Apteekissa herra Säynekosken, jonka kanssa siirrymme Kårenille. Äänentarkastus hoidetaan rutiinilla. Tämän jälkeen takaisin hotellille ja suihkuun. Ennen sitä Hynynen lukee haastattelunsa Rumbasta paskalla istuessaan, ja täytyy sanoa, että kerrankin mies on puhunut asiaa. Tai sitten haastattelija on tehnyt poikkeuksellisen hyvää työtä.

Kåren on aivan tukossa, kun saavumme sinne joskus yhdentoista aikoihin. Vaikuttaa aika hyvältä.

Ja vitun hyvä siitä tuleekin. Ehdottomasti keikan, ehkä koko uramme paras keikka tähän asti. Yleisö pitää niin kovaa meteliä, että niille on pakko vetää parit encoret. Viimeisten encorebiisien aikana Hynynenkin uskaltautuu olemaan ilman paitaa. Aika harvinaista. Mutta nyt on pakko, lavalla on nimittäin aivan helvetin kuuma.

Takahuoneessa taas on vähän turhankin kylmä lämpimästä fiiliksestä huolimatta. Kaikki ovat samaa mieltä kerrankin siitä, että keikka kuuluu uramme parhaimpiin. Olemme niin innoissamme, että emme tajua pukeutua viileän takahuoneen vaatimalla tavalla. Alamme heti kiskoa viinaa. Hynynen tulee tajuamaan pian, että se on virhe.

Lopulta saamme kuitenkin vaatteetkin päälle. Suuntaamme jonnekin paikalliseen jatsibaariin jatkoille. Kerkeämme vetää parit kaljat ja parit paukut viidessätoista minuutissa. Sitten hotelliin jatkamaan. Hynynen laukaisee lähes legendaariset viimeiset sanat joskus viiden jälkeen: "No sori, nyt miun täytyy käydä nuk.....zzzz".

Se on runoutta se.

RAUMA, DOMINO lauantai 25.11.2006
Hynynen saa aamulla tekstiviestin, jossa kerrotaan että Juice Leskinen on kuollut. Levätköön rauhassa, perässä tullaan. Vähän liiankin kovaa vauhtia. Hynynen yrittää kertoa uutista muille, mutta huomaa puhuessaan järkyttävän seikan. Huulet liikkuvat, mutta ääntä ei tule. Eilisen keikkapaikan viileä takahuone teki siis kepposet. Hyvää keikkaa vaan tänään.

Thumbnail imageSuuntaamme Säkylän varuskuntaan. Porin prikaati on kutsunut meidät tutustumaan toimintaansa, ja mehän lähdetään ilman muuta. Ohjelmaakin on luvattu järjestää, joten odotamme jännityksellä. Hynynen epäilee, että hipeille annetaan sadan metrin etumatka, ja sen jälkeen haulit ropisevat kapiaisten roiskiessa perään.

Thumbnail imageToiminta on kuitenkin huomattavasti rennompaa. Aloitamme kaljoilla. Tämän jälkeen siirrymme haulikkoradalle ja ammumme kilpaa kiekkoja eri kulmista. Sinkkonen voittaa kisan neljällä osumalla kuudesta, Hynynen on kolmella osumalla toinen. Muut tulevat kaukana perässä. Hynynen ja Salo ovat ainoita, jotka osuvat kahdesta yhtäaikaa ilmassa olevasta kiekosta edes toiseen. Sitäkin piti kokeilla.Tämän kisailun jälkeen saamme kunnon ruuat ja siihen kuuluvat ruokajuomat. Eli viinaa. Olemme niin tyytyväisiä palveluun, että lahjomme henkilökuntaa paidoilla. Stringejäkin tarjoamme, mutta ne eivät jostain syystä raavaille miehille kelpaa. Umpimielistä sakkia, saatana.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Perillä teemme äänentarkastuksen. Hynynen yrittää laulaa, mutta ääntä ei tule vieläkään. Soitamme useamman biisin, ja kahvin voimalla ääntä alkaa tulla. Mutta huonolta näyttää silti. Tai kuulostaa oikeastaan.

Punaviiniä, suihku ja 12 apinaa -elokuvan katselua hotellihuoneessa. Buranaa huuleen, jotta äänihuulten turvotus laskisi. Ei sanaakaan kenellekään. Jännittävää odottelua.

Takahuoneessa kevyttä äänen availua. Jotain sieltä tulee. Kossua perään. Tulee vähän enemmän. Ja ei muuta kuin lavalle.

Kuntoon nähden hyvä keikka. Porukkaakin on mukavasti, enemmän kuin Raumalla koskaan. Hynynen on niin helpottunut siitä, että ääntä tuli kuitenkin riittävästi, että loppukeikka menee ihan hurmoksellisessa mielentilassa. Jätkät eivät kuulemma pääse aivan samaan fiilikseen, mutta mukava veto silti. Ei tarvitse hävetä. Alamme olla aika kovassa kunnossa.

Kamat kasaan ja kotiin. Hynynen vetää helpotuskännit, eikä muista matkasta taas mitään. Eikä aamuisesta kotiintulosta. Jotenkin sinne on kuitenkin päästy. Kiitos Neuvostoliitto, kiitos Lappeenrannan taksit! Ja ennen kaikkea, kiitos Jumala.