Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
RASKAUDEN KESÄ 2004

LÄHTÖTILANNE:
Hynynen: paskadiiva ja uskottavuutensa menettänyt rock-kitaristi ja -laulaja
Hongisto: homonatsi-basisti helvetistä
Sinkkonen: herra Olen niin vitun henkinen
Virtanen: "Miulla onkin uusi Mersu", Britney Spears, miksaus, lakoninen paska
Älö: "mie lähden kohta inttiin ja sen jälkeen poliisikouluun", yli-innokas nuorison edustaja, backline ja autoilu
Pikku-Ville: positiivinen valomies ja autokuski, "elämäni on yhtä tuskaa, paitsi silloin kun se menee päin helvettiä"
Viltsu: monitorit, sympaattinen myötäeläminen myös epätoivoisen soiton hetkillä
Aaltonen: taustalaulut, syväluotaavat, humalaiset aamuyön analyysit
Jean Hysé: taustalaulut, lihakset, urpoilu, maisemaa ja yleisömerta halkovat falsetit

KOUVOLA RIVIERA, perjantai 4.6.2004
On synkkä ja myrskyinen yö, kello kaksitoista lyö. Pikku-Ville soittaa Hynyselle, että lähtö on huomenna klo 16 treenikämpän pihasta. Hynynen keskeyttää veren juonnin vihollisen pääkallosta, laittaa juoman viilenemään jääkaappiin seuraavaa päivää varten ja poistuu nukkumaan. Onhan huomenna aikainen herätys, täytyy nousta jo iltapäivällä. Arkun kansi sulkeutuu, kotiseudun multa rahisee ja Hynynen vaipuu synkkään uneen. Hän näkee unta vaaleanpunaisista norsuista ja ballerinoista, jotka tanssivat ilman jalkoja ja käsiä sikarit huulillaan. Taustalla naksuttaa jättiläismäinen ompelukone. Äkkiä synkät, verenpunaiset pilvet peittävät auringon ja taivaalta alkaa sataa laardia ja vielä elossa olevia pieneläimiä. Sinkkosen ja Hongiston naurut raikavat maisemassa. Hynynen herää omaan pieruunsa.

Kotiteollisuus on lähdössä aivan käsittämättömällä porukalla liikenteeseen. Onneksi kuljemme eri kyydeillä Kouvolaan ja sieltä Helsinkiin, ei ole bussi täynnä heti alkukahinoissa. Bussi - tällä kertaa se ristitään Apinoiden planeetaksi - lähtee treenikämpän pihasta klo 17, ripeän roudauksen jälkeen.

Perillä Kouvolassa joskus klo 18 jälkeen. Taiteilijat tapaavat Viikatteen Simeonin, ja matka suuntautuu yhteisten harrastusten pariin. Tällä kertaa en tarkoita naisia vaan keskiolutta. Istumme alkuiltaa Rytmikatin terassilla. Huomaamme sisällä olevasta TV:stä, että levymme keikkuu vieläkin listalla yli puolen vuoden jälkeen ja Mokomakin jatkaa taisteluaan voitokkaana. Tunnemme riemua, ei niinkään itsemme vaan heidän puolestaan. Suomalaiset tuntuvat viimein ymmärtävän hyvän päälle. Todistaahan Antti Tuiskun ykköstilakin tästä.

Viltsu on hommannut meille helvetillisen kasan plektroja - ne kun ovat aina kadoksissa - ja monta settiä kieliä. Kerrankin niitä tuntuu olevan tarpeeksi. Hynysellä kielet ovat pakattuina kivaan, pehmoiseen nalle-koteloon. Aika sympaattinen.

Soundcheckissä kokeillaan muutamaa biisiä taustalaulajien kera. Homma tuntuu toimivan, ja kun kellokin on jo yli yhdeksän, päätämme jättää hieromisen ja siirtyä alakerran takahuoneeseen syömään ja saunomaan. Rivieran takahuonehan on Vaasan Hullun pullon ohella tämän maan paras.

Ennen saunaa muistelemme Hongiston bassolla muutamia vanhempia biisejä, mm. Satu peikoista sointuja etsitään. Siihen meneekin aikaa, ne kun ovat päässeet täysin taiteilijoilta unohtumaan. Parin tuopposen jälkeen ne kuitenkin tiputetaan meille kuin taivaasta. Tai sitten ne tulee keksittyä samalla. Sanoista ei kuitenkaan ole mitään havaintoa. Emme anna sen häiritä, päätämme vetää biisin tänään kuitenkin.

Sinkkonen kirjoittelee settiin yli kaksikymmentä biisiä. Meillä on täällä tarkoituksena ajaa iso määrä biisejä sisään kesän keikkoja varten. Tämä siksi, että on hyvä pitää hyvä määrä biisejä reservissä, meillä kun on paha tapa muuttaa settiä mielivaltaisesti fiilisten mukaan. Tutustumme settiin ja hiki tulee jo sitä katsoessa. Ei muuta kuin uudestaan saunaan. Ja kalja huulille.

Valumme lavalle joskus puoli kahdentoista jälkeen. Paikka on tukossa. Rykäisemme kymmenen biisiä suht putkeen keskittyen huomiseen YleX -settiin, sen biisit kun on pitänyt antaa tapahtuman kuvausryhmälle jo etukäteen. Hynynen lupaa yleisölle, että palaamme pian asiaan, ja bändi valuu lavan reunalle rentoutumaan hetkeksi keskioluen ja veden ääreen. Virtanen laittaa Britney Spearsia soimaan taukomusiikiksi. Toteamme, että hyvin pyyhkii, jatketaan samaan malliin. Ja niin tapahtuu.

Vedämme "encoreina" toistakymmentä biisiä. Joukossa on mm. Voimakas, Rautaportti, Kädessäni, Käärmeen pää ja viimeisenä vedetään se liki legendaarinen Satu peikoista, jonka sointuihin joudumme vielä yhdessä Hongiston kanssa tutustumaan ennen soittoa. Hynynen kysyy yleisöltä, että miten biisin sanat alkavat, hänellä kun ei ole mitään muistikuvaa. Joku huutaa "ime munaa". Hynynen aloittaa biisin siis sillä, loput säkeistöt tipahtavat taas taivaasta.

Hyvä keikka, vaikka Viltsu luonnehtiikin sitä monitorilandiasta käsin termillä "Spede-show". Kamat kasaan, suihkuun, hetkeksi baarin puolelle juopottelemaan ja sitten bussilla kohti Helsinkiä. Meillä on aamukymmeneltä soundcheck Kaisaniemessä, joten mentävä on.

Yöllä pelaamme jassoa Liljendhalin huoltamolla. Sitten tulee uni. Koko porukka herää aamulla kahdeksan jälkeen Kaisaniemessä, bussi on ajettu lavan viereen. Etsimme kahvia, emme löydä.

YLEX -POP, KAISANIEMI, lauantai 5.6.2004
Soundcheck pienessä krapulassa aamulla klo 10 on järkyttävä kokemus. Homma saadaan kuitenkin haltuun, nyt ei olisi enää huoli muusta kuin soittajista ja laulajista. Päätämme minimoida tämän huolen ja valumme hotelli Ramadaan nukkumaan sen sijaan että menisimme esim. terassille istumaan. Herrat Aaltonen ja nuorempi Hynynen sen sijaan tekevät juuri niin. Mutta he ovatkin ammattilaisia.

Pienten selkkausten ja pinnan kiristymisen jälkeen saamme kaikille huoneet. Hynynen vaipuu levottomaan uneen - täältähän puuttuu arkku ja kotimaan mullatkin jäivät sinne Karjalaan - joka kestää jonnekin klo 15 hujakoille. Sitten suihkuun ja kevyin kylkipotkuin Hongisto hereille. Mies on nimittäin selvästi täydessä unessa vaikka puhuukin puhelimeen. Taito, jonka vain Hongisto osaa. Nyrkkiperseseksin lisäksi.

Telkkarista tulee jo Kaisaniemen tapahtumia, lavalla on TikTak. Kuulostaa paskalle. Mutta tytöt näyttävät hyvälle, sehän lapsille esiintyessä on tärkeintä. Tähän mekin satsaamme. Tyhmimmille selitettäköön, että tässä kohdassa saa nauraa.

Kävelemme valtavan yleisömeren läpi lavan taakse. Tekniikka onkin siellä jo tehnyt temppujaan, Hongiston bassokaappi on maalattu spraymaalilla täyteen alkukantaisia kuvioita. Ensimmäisinä silmiin osuvat kirkkovene ja hakaristi. Näyttää helvetin hyvälle. Pojat olivat kuulemma etsineet vaaleanpunaista maalia, mutta kun sitä ei löytynyt, joutuivat he tyytymään perinteiseen mustaan.

Annamme muutamia haastatteluja, syömme ja alamme tutustua alkoholituotteisiin. Pahaa kaljaa, jotain ulkomaalaista kuraa. Tyydymme kuitenkin siihen ja eväisiin, joita on vielä Kouvolan keikan jäljiltä jäljellä. Se todistaa siitä, että toiminta edellisenä yönä on ollut ihmismäistä vaikkei muistikuvia hirveästi olekaan.

Thumbnail imageVedämme noin kymmenen biisin perussetin - lapsille ei kehtaa edes vittuilla, eikä se ole kiinnostavaa enää muutenkaan - ja annamme taas muutaman haastattelun ja poseeraamme valokuvaajille. Alamme juoda viinaa tosimielellä. Tämän ohessa juomme levy-yhtiön tarjoamat shamppanjat saamiemme platinalevyjen kunniaksi. Juomme lisää viinaa. Kirjoitamme nimikirjoituksia. Hynynen alkaa humaltua ja vittuilee lapsille ja muutamalle vähän vanhemmallekin, että painukaa nyt jo helvettiin, saatana. Jatkamme viinan juontia. Vaihdamme vaatteet ja siirrymme kohti Hakaniemeä ja Juttutupaa, jossa ajattelimme juoda hieman lisää viinaa. Hongisto, Karmila ja joku kuski (olikohan se Pikku-Ville, en muista enää?) suuntaavat Finnvoxille viemään kamojamme. Huomenna alkaa uuden singlen äänitykset ja päätämme viedä kamat sinne Hongiston aina niin luotettavalla pakettiautolla odottamaan. Ei tarvitse sitten krapulassa niin paljon roudata. Fiksua ajattelua, eikö vain? Juttutuvassa, tai Marco Polossa oikeastaan, tapaamme muitakin iloisia veikkoja: Kansitaiteilijamme Aki Scharinin ja hovivalokuvaajamme Mika Vuodon. Molemmat puhuvat sujuvaa norjaa.

Thumbnail imageParin tunnin kuluttua ymmärrämme täysin toisiamme, norjankielen alkeet ovat selvinneet koko seurueelle. Vuoto selvittää, että seuraavat promokuvat otetaan Tom of Finlandin hengessä. Lyömme asiasta kättä päälle. Yö hämärtyy ja ilmassa alkaa olla vahvasti viinan katkua. Siirrymme Hyrkkään Jannen (Mokoman rumpali jos ette tienneet) kämpille juhlimaan miehen 100-vuotissynttäreitä. Jean Hysé on hommannut miehelle meiltä yhteiseksi lahjaksi Manowar -seinälipun. Ehdotamme, että se pitäisi naulata olohuoneen seinään. Hyrkäs ei jostain syystä suostu. Toteamme miehen nössöksi ja vedämme sen kiinni teipillä.

Thumbnail imageKatsomme telkkarista YleX -koosteen ja petymme. Totta helvetissä koosteessa näytetään meiltä vain kaksi biisiä, nekin ne ilmeisimmät: Helvetistä itään ja Minä olen. Nämä tosin kuulostavat yllättävän hyviltä, mutta vastaavasti me näytämme vielä paremmilta. Vähän kuten etukäteen arvelimmekin. Tyhmimmille selitettäköön, että tämä oli ironiaa.

Thumbnail imageTämän jälkeen tapahtumien kulkua seurataan vasta seuraavana päivänä Karmilan ottamien valokuvien perusteella. Hynyseltä katkeaa nimittäin filmi. Onneksi Karmilalla on sitä metreittäin, tosin digitaalisessa muodossa.

Tavallaan se on myös huono juttu. Kuvat ovat nimittäin hirveitä. Tai lähinnä ne henkilöt, jotka niissä esiintyvät.


KULTALUSIKKA -SINGLEN ÄÄNITYKSET JA MIKSAUS FINNVOXISSA 6.-8.6.2004


Thumbnail imageVetäydymme studioon 6.6. Kello ei ole kuitenkaan 6. Tämä johtuu lähinnä siitä, että kova krapula estää liikkumisen ennen puolta päivää. Miksaajamme Virtanen vie meidät Finnvoxiin, matkalla kuuntelemme Bluestation -bändin demokasettia. Virtasen upouudessa Mersussa (miksaaja tienaa enemmän kuin me soittajat) on nimittäin niinkin eksoottinen laite kuin kasettisoitin. Tästä hän saakin kuulla kovaa vittuilua koko matkan. Matkalla haemme myös Hyrkkäälle jäänyttä irtaimistoa, mm. Hynysen lippiksen ja Sinkkosen laukun. Yritämme saada matkaan myös Hyrkkään tyttöystävää, mutta miehestä on tullut niin diiva, ettei hän suostu sitä luovuttamaan. Vitti mikä jätkä.

Kasailemme hissukseen kamoja. Hynynen ja Hongisto hakevat kaupasta kaljaa ja ruokaa. Eväspuoli painottuu yllättäen keskioluen puolelle. Täytyyhän sitä aikuisen miehen välillä juodakin.

Normaali meininki: Karmila ja Sinkkonen tekevät rumpucheckin, Hynynen soittaa biisistä demokitaran koneelle, inisee demolaulut, jotta Sinkkonen tietäisi missä mennään, ja sitten alkavat rumpuäänitykset. Sinkkonen soittaa biisin ensin läpi treenimielessä. Tämän jälkeen pidämme nopean sovituspalaverin, ja toisella kerralla Sinkkonen soittaa biisin sisään. Olemme riemuissamme ja avaamme kaljat. Tämän jälkeen Hynynen soittaa peruskitarat ykkösellä sisään, niitä tulee aluksi neljä kappaletta. Hongisto vetää basson ykkösellä. Tämän jälkeen siirrymme Finnvoxin kahvioon katselemaan Lámourettes -tanssiryhmän kotisivuja, syömään ja todistamaan hetkeä kun on 6.6. ja kello lyö 6. Avaamme tapahtuman kunniaksi kaljat ja katselemme lisää Lámourettes -tanssiryhmän sivuja. Tämä siksi, että meillä on heidän kanssaan yhteinen keikka Vekarajärven varuskunnassa joskus heinäkuun alussa. Täytyyhän meidän saada tietää minkälaisen porukan kanssa takahuone jaetaan. Aika seisauttavan porukan, tuumii Hynynen. Jokainen meistä valitsee ryhmästä oman mielipimunsa. Sinkkoselle niitä tulee 7.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Päivä loppuu joskus yhdeksän jälkeen. Hynynen on soittanut loput kitaransa, vain yksi perusvirekitara jää huomiseksi. Ja laulut, joihin onkin varattava lähes koko päivä.

Siirrymme hotellille. Tämän jälkeen väsyneet miehet istuvat Loosessa ja yrittävät Jägermeisterillä ja lonkerolla pysyä hereillä. Herääminen tapahtuukin, mutta vasta joskus valomerkin tietämissä. Karmila on järjissään ja suuntaa kotiin. Me hullut päätämme suunnata Lostariin.

Ja sakset sanoi niks ja naks. Filmi poikki.

MAANANTAI 7.6.2004
Seikkailut Finnvoxilla jatkuvat puolen päivän jälkeen. Ravitsevan aamiaisen jälkeen Hynynen soittaa pari perusvirekitaraa ja aloittelee varovaisesti laulu-urakkaansa tietäen siitä tulevan helvetin. Mies aloittaa tietenkin puhtaista lauluosuuksista, huudot kun vievät äänen. Sitä ennen täytyy kuitenkin käydä Alkossa. Laulujuomaksi valitaan tällä kertaa 6 lonkeroa ja pullollinen Campparia, joka lantrataan litraan appelsiinimehua. Tiedän; viina tulisi juoda viinana ja mehut mehuina, mutta nyt on pakko toimia näin. Näiden lisäksi varataan pussillinen kurkkupastilleja. Ja Samarinia, jotka tuleekin käytettyä heti ensimmäisen lonkeron jälkeen. Närästys on nimittäin vanhalla ukolla melkoinen.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Jätkät suuntaavat takaisin Karjalaan joskus klo 16 jälkeen. Hynynen jää siis yksin. Siihen ei ole kuin yksi lääke, ihana alkoholi. Mies uppoutuu siihen. Ja lauluihin, jotka jatkuvat kiivaina aina klo 21 asti. Siihen mennessä ääni onkin huudettu puhki. Kuuntelemme biisin kovalla volumella pienessä kännissä ja Hynysellä alkaa leuka väpättää. Ja karvat on pystyssä. Hyvän rokkibiisin merkit ovat ilmassa.

Ja illalla baariin, totta kai. Hynynen ja Karmila tapaavat Juttutuvassa Koskisen, jonka kanssa juttelemme Provinssikeikan mahdollisesta kuvauksesta ja äänityksestä. Päätämme toteuttaa hankkeen. Tässä vaiheessa emme tiedä, että hanke haudataan parin päivän päästä yhtä nopeasti kuin se on syntynytkin.

Hynynen ja Karmila suuntaavat Omppuun. Parin kaljan jälkeen Karmila suuntaa kotiin ja Hynynen baariin. Sitten tulee uni.

TIISTAI 8.6.2004
Karmila on jo aloittanut miksauksen kun Hynynen saapuu studiolle. Krapula on melkoinen. Hynynen päättääkin viettää päivän maaten Finnvoxin sohvalla torkkuen, telkkaria tuijottaen ja edellisten päivien taksikuitteja selaten. Niitä on nimittäin kertynyt melkoisesti. Välillä mies käy kuuntelemassa mitä helvettiä se Karmila oikein touhuaa.

Biisi on valmis klo 18 jälkeen. Hynynen ottaa kopion ja pakenee kirkuen junaan ja kohti Karjalaa. Junassa Ilta-Sanomien ristikkoa täyttäessä mies tajuaa homman karanneen käsistä. Hynysen naama komeilee nimittäin ristikossa. Hyvä harrastus on pilattu, mies ei enää ikinä täytä ristikoita, ei ainakaan Ilta-Sanomien.

Kotona Hynynen kuuntelee valmiin biisin kovaa kuulokkeilla. On jälleen synkkä ja myrskyinen yö. Hynystä alkaa itkettää.

Ehkä paras rokkibiisi ikinä. Ja on tullut oltua taas ihan vitun huono ihminen. Ja kuuma raskauden kesä on vasta alussa.