Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
KOTITEOLLISUUDEN KIERTUEPÄIVÄKIRJA osa 5
- Miksi munani haisee paskalle? -kiertue jatkuu
- Alkoholitutkimuksia Suomen syksyssä

PORI, BAR KINO torstai 30.10.2003
Pori, tuo paikka, jossa ihmiset puhuvat käsittämätöntä mongerrusta, avautuu edessämme ylväänä kaikessa karuudessaan joskus klo 18 hujakoilla. Sitä on edeltänyt pitkä, pierunhajuinen matka, joka tylsyydessään ei kaipaa tämän suurempia kuvailuja.

Taiteilijat suuntaavat syömään kun tekniikka pystyttää kamoja. Tämän jälkeen se vitun check, soitto herra Ylpölle ja suuntaamme porukalla kohti hotellin saunaa. Saunomme, homoilemme, juomme parit kaljat ja Hynynen nappaa parit huikat konjakista. Sitten onkin aika suunnata jo keikkapaikalle valmistautumaan.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Sisällä on noin 350 ihmistä kun vedämme keikan, joka on todella hämmentävä. Periaatteessa kaikki menee hyvin, mutta Hynysen keskittymistä häiritään kovin ottein. Eturivin tyttö heittää tissit kehiin jo kolmannen biisin aikana ja jatkaa naisparinsa kanssa suutelemalla ja hieroskelulla. Hynysellä menee pasmat sekaisin, loppukeikka menee siihen, että hän yrittää pitää katseensa erossa tästä pahuuden parista. Sen verran täytyi kuitenkin vilkaista, että viimeisen biisin aikana toinen tytöistä taisi päästä perille, ainakin ilmeestä päätellen. Keikan jälkeen Sinkkonen ja Hongisto valittavat, etteivät he saaneet Hynyseen koko keikan aikana minkäänlaista kontaktia. Ovat varmaan oikeassa, mistäköhän vitusta se oikein mahtoi johtua. Siitäpä juuri varmaan. Mutta kyllä kai se muuten meni ihan siedettävästi, ainakin soiton suhteen. Vissiin. Ei voi muistaa.

Pidämme lyhyen palaverin tekniikan kanssa, että onko missään mitään järkeä, toteamme, että ei, päätämme järjestää kiertueen päättäjäiset marraskuun puolivälissä Vesipuisto Serenassa, halailemme toisiamme ja toteamme, että kyllä tämä tästä ja suuntaamme baarin puolelle. Jaamme nimmareita ja juttelemme ihmisten kanssa. Lesbopari on hävinnyt, luojan kiitos.

TURKU, KÅREN perjantai 31.10.2003
Mahtavuutta, Hynynen yllättää itsensä aamiaiselta! Viimeiksi täällä ollessamme mies heräsi aamiaiskabinetista pöydän alta respa-äijän potkiessa kylkiin, että "mitä helvettiä sä täällä nukut". Aamiaisen jälkeen lyhyet nokoset ja sitten taas sinne vitun bussiin röhnöttämään.

Turkuun saavuttuamme suuntaamme ensin hotelliin, sitten ÄIJÄT lähtevät shoppailemaan. Kotiteollisuus ostoksilla. Naurattaa ihan vitusti. Hynynen ja Hongisto ostavat itselleen samanlaiset villapaidat. Mukaan tarttuu myös takkeja, housuja ja levyjä. Päätämme ostoskierroksen istumalla oluella ihaillen toistemme hankintoja kikatellen kuin tytöt. Tunnelmaa yrittää pilata vain eräs spurgu, joka tunkee väkisin pöytäämme ja puhuu meille huutaen, vaikka kiellämme häntä monesti. Mies tajuaa lähteä vasta kun Hynynen vastaa hänen kysymykseensä "mitä toivoisit jos saisit yhden toiveen", että "toivoisin, että sie painusit vittuun ja vähän hitaasti". Välillä pitää olla ilkeä.

Thumbnail imageRuokailu, soundcheck ja hotelliin saunomaan. Hotelli Ateljeessa on helvetin hienot saunatilat, olemme ihailleet niitä ennenkin. Aika menee rattoisasti parin saunakaljan ja tupakin äärellä. Toimittaja Säynekoski tulee moikkaamaan meitä hotellille, ja tämän jälkeen suuntaamme Kårenille. Seisomme hölmöinä takahuoneen edessä kun avaimia sinne ei tunnu löytyvän mistään. Päätämme luovuttaa ja siirrymme lavan vieressä olevaan "holviin". Tekniikan pojat kantavat auliisti takahuoneviinat sinne saatuaan viimein varsinaisen takahuoneen auki.

Meteli ennen keikkaa on järjetön. Paikka tuntuu repeävän jo kun Älö vie bassot ja kitarat lavalle. Tuntuu mahtavalle ja jännitys kasvaa. Paikka on loppuunmyyty, noin 800 ihmistä. Kyllä niistä meteliä lähtee. Vaikka välillä tuntuu, että äänessä ovat vain kovaäänisimmät urokset. Kiimaansa huutavat, raukat.

Thumbnail imageKeikasta tulee yksi raskaimmista ikinä. Jo toisen biisin aikana Hynysen paita on läpimärkä. Aluksi tämä ei haittaa, mutta loppupuoli setistä menee aivan horteessa. Katosta satelee vesipisaroita. Jossain vaiheessa keikkaa Hynynen havaitsee, että Pikku-Ville tekee valoja ilman paitaa. Yleisö metelöi niin saatanasti ja on järjettömän hyvin mukana. Perkele, että on ilo vetää hirveästä kuumuudesta huolimatta. Jossain setin loppuvaiheessa Sinkkonen katoaa rumpujen takaa takahuoneeseen ja ottaa housunsa pois soittaen loppusetin pelkissä kalsareissa. Heitettiinkö me kahdet encoret? Ei voi muistaa enää. Mutta oli mukava käydä ennen encoreita vilpoisessa takahuoneessa, astuessamme takaisin lavalle tuntui siltä, kuin olisi astunut saunaan. Ja tämä ei ole liioittelua, lavalla oli varmasti noin 50 astetta lämpöä.

Onnistuneen keikan jälkeen onnistuneet taikatemput. Teemme tutkimuksia alkoholin maailmassa. Päädymme Downtowniin jatkoille ja sitten katkesi filmi. Se oli se keikasta aiheutunut nestehukka, kato.

EVIJÄRVEN NUORISOSEURANTALO lauantai 1.11.2003
Matka Evijärvelle sujuu ilman kommelluksia.

Evijärveltä on vähän huonoja muistoja. Viimeiksi täällä ollessamme Hynyseltä pöllittiin lavalta pari pedaalia. Nyt pyrimme välttämään tähän yrittämällä järjestää lavalle vartiointia. Paikallisista järkkäreistä ei saa selvää, että järjestävätkö he sen vai ei. Vastaukset ovat vielä epämääräisempiä kuin savolaisilla. Hongisto yrittää järjestää nimilistaa ovelle, jotta Pesosen Raimo ystävineen pääsisi sisään ilmaiseksi. Järkkäri sanoo, että ehkä se onnistuu. Hongisto kysyy, että onko tämä homma nyt hallussa, onko se nimi ylhäällä. "Joo, on se, ehkä", sanoo järkkäri. Hongisto kyllästyy ja poistuu takahuoneeseen. Juttele sitten näiden kanssa.

Tekemiset ennen keikkaa ovat taas äärimmäisen mielikuvitusrikkaat. Hynynen vaihtaa kielet, soundcheck, bussissa ja takahuoneessa löhöilyä. Hynynen ja Hongisto katsovat bussissa paikallisten alkuasukasteinien pariutumisrituaaleja. Pojat uhoavat ja kiroavat niin helvetisti, painivat keskenään, ulvovat kuuta. Tytöt seuraavat ylpeinä vieressä. Rohkeimmat pariskunnat rientävät oikein haparoiviin suuteloihin. Tragikomiikkaan kyllästyy nopeasti, siirrymme patetiaan, suoranaiseen apatiaan. Avaamme punaviinin ja alamme katsella CMX:n DVD:tä.

Ja ei kun keikalle. Jengiä on mukavasti, ehkä kaksi kertaa enemmän kuin edellisellä kerralla puolitoista vuotta sitten. Ja nyt ne jopa katsovat keikkaa, edellisellä kerralla he kiersivät koko keikan ajan miksauspöytää vastapäivään. Vedämme varsin asiallisen setin, ei valittamista. Itse asiassa soitto ja laulukin kulkee aivan saatanan hyvin. Ja eilisen saunakeikan jälkeen on kevyt soittaa, ei tunnu missään. Hynysen ei tarvitse edes turvautua astmapiippuun keikan jälkeen.

Keikan jälkeen huilaamme hiukan, sitten siirrymme kuninkaallisten lailla lavan etuosaan jakamaan nimmareita siellä odottaville teineille. Osa heistä väittää jopa kuulleensa meitä aikaisemmin. Kolmelle kaverukselle joudumme piirtämään tussilla kirkkoveneet otsaan. On poikien isät varmaan ylpeitä jälkikasvustaan seuraavan aamun aamiaispöydässä.

Yötä vasten kotiin. Viinaa, DVD -tarjontaa ja nukkumista. Perillä Lappeenrannassa joskus kahdeksan hujakoilla.

 

MINÄ OLEN -VIDEON TEKO HELSINGISSÄ 4.-5.11.2003

MAANANTAI 3.11.2003
Tapaamme maanantai-iltana junan ravintolavaunussa. Haemme tiskiltä tutkimuskohteet. Kolme miestä istuu hiljaisina, kenties analyyttisinä, oluet edessään. Ensimmäiset sanat kuullaan vasta tuopin loppuvaiheessa, kun Sinkkonen kysyy "mites vapaat meni?". Purskahdamme nauramaan, oluet pärskyvät pitkin ravintolavaunua. Mitkä vitun vapaat? No, olihan sitä muutama tunti.

Ajelemme taksilla ympäri Helsinkiä vieden kamppeet hotellille (Hynysellä ja Hongistolla on kitarat mukanaan kuvauksia varten) ja lopulta löydämme itsemme, tämä on aika helvetin yllättävää taas, Loosesta. Paikalla on myös herrat Virtanen (meidän miksaaja, muistattehan), Nykänen (se taas on Virtasen pomo, miksannut mm. Ultra brata ja Don huonoja) ja Karmila. Keskitymme alkoholin maailmaan. Jossain vaiheessa olemme Lostarissa naurattamassa Tavastian henkilökuntaa, yritämme taikatempuin varmistaa, että varmasti saamme sieltä aina hyvää ruokaa. En tiedä onnistummeko, se selviää parin viikon päästä.

TIISTAI 4.11.2003
Aamulla VR:n konepajalle kuvauksiin. Taiteilijat myöhästyvät, mutta kiirettä ei lopulta ole, rummutkin on vasta hakusessa. Lopulta ne saadaan jostain ja villi leikki voi alkaa.

Thumbnail imageKuvaamme koko helvetin päivän alkuyöhön saakka. Tiimi on pitkälti sama kuin Jos sanon- ja Kädessäni -videoitten teossa, Karvinen ohjaa ja Anttila vastaa kuvauksesta. Vitusti siellä on muitakin, mutta nimet eivät jää mieleen. Maskit hoitaa sama pimu kuin Rakastaa/ei rakasta -videossakin. Maskitkin ovat pitkälti samat, ainakin Hynysellä, jonka nenään työnnetään taas joku vitun kumitöttörö ja naama sotketaan verellä. Toimii aina.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Kuvaukset tehdään ulkona. On aika helvetin miellyttävää seistä tuntikausia muutaman asteen lämmössä haara-asennossa, lyhythihainen paita päällä ja leikkiä kovaa rokkaria. Onneksi paikalle on varattu runsaasti punaviiniä. Se lämmittää kivasti.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Homma sujuu vaivatta, itse asiassa siitä jää aika helvetin hyvä maku. Kuvausryhmä toimii moitteettomasti ja taiteilijatkin ovat mukana toiminnassa mielellään. Ei kiukuttelua, ei riitoja, vain yhteistä hauskanpitoa ja fantastisia tutkimuskohteita alkoholin maailmasta. Ja videon loppu kaikkine veren kanssa läträämisineen menee ihan Slayeriksi, vaikka pop-biisistä onkin kyse.

Kerkeämme vielä yöllä Tavastialle katsomaan Absoluuttisen nollapisteen keikan lopun. Viimeiset kuusi biisiä ovat yhtä juhlaa. Teemme sen kunniaksi lisää alkoholitutkimuksia eli vedämme naamat. Tavastian tarjoilija vittuilee Hynyselle odottavansa tosi innolla parin viikon kuluttua olevaa, nyt jo loppuunmyytyä keikkaamme. Meillä on kuulemma niin mukava yleisö, että niille on ilo myydä kaljaa. Juttua kertoessaan pimu tekee kaulan katkaisevan liikkeen kädellään.

OULU, 45 SPECIAL keskiviikko 5.11.2003
Aamulla Hynynen etsii paniikissa puhelintaan. Onneksi taiteilijalla on ollut edellisenä iltana iskät mukanaan. Herrat Rikala ja Sinkkonen ovat pelastaneet Hynysen puhelimen ja sikarit talteen Lostarin humusta.

Ei muuta kuin taksi alle ja lentokentälle. Nyt on Amerikan meininki, tekniikka on lähtenyt aamuvarhaisella bussilla kohti Oulua jostain Karjalan perukoilta, taiteilijat sen sijaan kulkevat matkan lentokoneella. Lentäen olemme tunnissa perillä, jätkillä menee aikaa noin 9 tuntia.

Kirjottaudumme hotelliin ja suuntaamme syömään. Vedämme pitkän kaavan kautta, nautiskelemme kunnolla. Oikeastaan ensimmäistä kertaa tällä rundilla meillä on kolmestaan kunnolla aikaa toisillemme. Käytämme sen ajan hyödyllisesti syömällä, vetämällä pullon punaviiniä (tutkimukset jatkuvat) ja puhumalla lähinnä naisista. Tottakai myös paska ja kusi vilahtavat keskusteluissa. Syvällistä avautumista.

Oulun kaduilla on hämmentävää kulkea. Täällä tuntuu olevan helvetisti pitkätukkahippejä, jotka tunnistavat meidät. Huutavat hävyttömyyksiä perään, perkeleet, ja pysäyttävät jututtamaan. Ja mehän jutellaan, lähinnä siitä mistä meidän odotetaankin juttelevan. Eli viinasta, pillusta, kusesta ja paskasta. Huh huh, alkaa väsyttää.

Soundcheck (tekniikka on saapunut paikalle ollen yllättävän hyväntuulisia) ja hotellille saunomaan. Nopeat unet ja valmistautuminen keikkaan voi alkaa. Hynysellä se lähtee tällä kertaa käyntiin mukillisella konjakkia, jota Jani (ylimääräinen kantoapumme/henkivartiamme näillä neljällä keikalla) auliisti tarjoilee. Samalla Hynynen selailee hätäisesti miehen kiusallaan näytille tuomia Kopteri-lehtiä, jos vaikka pienehkö prätkäkuume siitä syvenisi. Ei syvene, ainakaan vielä.

Valumme hyvissä ajoin keikkapaikalle. Neljävitosen takahuone on niin hankalassa paikassa, että sinne täytyy mennä ennen yleisön saapumista, muuten edessä on helvetti. Nyt koko yläkerta onkin fiksusti suljettu yleisöltä ennen meidän saapumistamme. Alakerrassa soittaa Lambs, jonka äijärypistystä Hynynen ei vieläkään pääse katsomaan. Ehkä joskus.

Thumbnail imageMolemmat Oulun keikat on myyty loppuun jo etukäteen. Odotettavissa on siis hikiset talkoot. Takahuoneen tunnelma on loistava, tuntuu, että nyt viimeistään on koko porukan yhteishenki täydellisesti kohdallaan. Jekku-battery maistuu, nam. Ja baarin henkilökunta tekee kaikkensa, jotta me viihtyisimme. Harvinaisen ystävällinen meininki meneillään.

Vedämme helvetin hyvän keikan. Palaset ovat paikallaan, soitto ja laulu kulkee. Uuden levymme valokuvat ottanut Vuoto vittuilee eturivissä. Tunnelma on kotoinen, vaikka yleisö on kieltämättä ehkä yllättävän vaisua. Ovat tulleet ehkä seuraamaan taide-esitystä, en tiedä. Mutta me teemme parhaamme, ettei illasta sellaista muodostu.

Thumbnail imageKeikan jälkeen saamme takahuoneeseen vieraita. CMX-muumiot, herrat Suomalainen ja Kanniainen saapuvat paikalle. Kanniainen haukkuu meidän ja CMXn uusimmat lyttyyn ja juo meidän viinat. Poistuessaan mies kaatuu valoarsenaalimme päälle. Juuri ennen kun Suomalainen taluttaa miehen taksiin, kerkeää hän vielä juomaan täyden tuopillisen Hynysen Jekku-batteryä ja pullon kaljaa, molemmat yhdellä huikalla. Nyt on ammattilaiset liikenteessä, Hynynen jää seuraamaan miesten poistumista sanattomana, haavi auki.

Hotellilla jatkamme, ah, niin mielikuvitusrikasta toimintaa. Jatkamme tutkimuksiamme alkoholin vaikutuksista ja mauista. Sauna päälle ja viinaa kitusiin. Aamuun menee taas.

OULU, 45 SPECIAL, torstai 6.11.2003
Hynynen herää joskus klo 13 hujakoilla. Käymme aamukahvilla ja suuntaamme koko porukalla kaupungille. Ostelemme pinon levyjä ja DVD -julkaisuja. Älö piereskelee paikallisessa levyliikkeessä niin pahanhajuisia pieruja, että jopa paatunutta rokkariakin alkaa hävettää. Pojilla on poikien kujeet.

Hynynen tapaa herra Vuodon, ja tämä vie paikallisena, nyttemmin jo helsinkiläistyneenä alkuasukkaana miehen erittäin viihtyisään ravintolaan jonnekin Oulun sataman tuntumaan. Viehättävä puutalo ajaa miehet hulluuteen ja terhakan päiväkännin ainekset ovat kasassa. Muutaman lonkeron jälkeen Hynynen suuntaa pienessä myötäisessä Neljävitoseen treeneihin.

Treenaamme nipun unholaan jääneitä biisejä, sillä tänään muutamme settiä taas. Ihan siltä varalta, jos paikalle sattuu muutama eilenkin paikalla ollut. Kokeilemme Raudanlujaa ja huomaamme, että biisihän toimii livenä kuin tauti. Päätämme kokeilla sitä tänään setissä.

Treenien jälkeen tapaamme webmestariamme Niko Baueria vaimoineen ja viemme pariskunnan syömään turkkilaiseen ravintolaan (tämä on muuten ensimmäinen kerta kun Hynynen ja Sinkkonen tapaavat kunnolla koko miehen, jo oli aikakin, noin 4 vuoden yhteistyön jälkeen). Taiteilija Hongisto järjestää kohtauksen, sillä pihvi ei kelpaa maestrolle. Sitä pitää kypsentää kuulemma lisää. Mies saa kokonaan uuden annoksen ja myhäilee tyytyväisenä.

Hotelliin muutamaksi tunniksi nukkumaan. Unet jäävät kuitenkin lyhyeksi, sillä Hongiston ja Hynysen huoneeseen saapuu vieraita. Radiopuhelimien Raatikainen lompsii paikalle norjalaiset (oikeesti!) pontikkapullot kainalossaan. Pistämme saunan lämpiämään ja avaamme pullon, uusi tutkimuskohde kiinnostaa aina kunnollista, asiaansa paneutuvaa tiedemiestä. Puhumme pornosta.

Valumme keikkapaikalle. Toistamme samat rituaalit kuin eilenkin. Alakerrassa on taas joku lämppäri, jonka nimeä Hynynen ei muista. Epäilemme, että torstai on yleisön osalta vaisumpi kuin eilinen. Erehdymme raskaasti.

Vedämme nimittäin vielä paremman setin kuin eilen, ja yleisökin tuntuu olevan paremmin mukana. Sinkkonen on tehnyt lähes täydellisyyttä hipovan setin, kolme ensimmäistä biisiä (Kielletyn puun hedelmä, Veri valuu maahan ja Valtakunta) vedetään aivan putkeen. Ratkaisu on loistava, se vie meidän aivan helvetin hyvään fiilikseen. Koko loppukeikka on yhtä hurmiota, ei siitä juurikaan mitään muuta mieleen jää. Kiertueen paras tähän asti. Yhdet encoret ja tutkimuksia jatkamaan.

Raatikainen juo itsensä sammuksiin, Brüssel kaupallisen JP tulee ryyppäämään kanssamme, webmestarimme ihmettelee, että miten myö jaksetaan olla niin sosiaalisia kaikkien paikallisten kanssa baarin puolella, Hynynen vittuilee Älölle nyky-punkbändeistä (kaikki vitun Rancidit, Offsprigit ja muut on ihan hirveetä paskaa, Sex Pistols on paras!), Terveiden käsien Maike tulee JPn kanssa hotellille jatkoille molempien ihmetellessä sitä, että miten tällainen listaykkösbändi ei raahaa naisia hotellille mukanaan. Emme kehtaa kertoa miehille, että olemme homoja.

Se selviää heille hyvinkin raskaasti vasta aamuyön hämärinä tunteina.

YLIVIESKA, VIESKA perjantai 7.11.2003
Hynynen herää aamulla kun oveen koputetaan. Kello on kymmenen. Muna haisee paskalle (sitähän kunnon mies aina ensin herätessään haistelee), huone puolestaan haisee aivan helvetille, lattia on täynnä tyhjiä pulloja ja tupakantumppeja. Hynynen raahautuu ovelle kalsareissaan ja oven takana on lisää elävän elämän tahatonta komiikkaa. Herra Raatikainen seisoo siellä pontikkapullot kainalossaan. Kunnon tiedemies ei lepää koskaan!

Thumbnail imageSauna kuumaksi ja tehokas alapesu. Pontikkaan emme Hongiston kanssa koske. Raatikainen vetää pitkää kaariryyppyä ja ilmoittaa lähtevänsä mukaamme Ylivieskaan. "Mikä ettei!", huutavat taiteilijat.

Tekniikka on kuitenkin eri mieltä. Miehet ilmoittavat ponnekkaasti, että näin ei tapahdu. Bussissa on kuulemma tarpeeksi komiikkaa ilman Raatikaistakin. Hynynen rauhoittelee hetken kiukkuista Hongistoa, joka yhä, tekniikan mielipiteistä huolimatta, pitää päätöksestä kiinni. Hongisto suostuu lopulta ja ilmoittaa Raatikaiselle suru-uutisen. Matka Ylivieskaan voi alkaa. Ilman Raatikaista.

Thumbnail imageYlivieskan keikkapaikka on positiivinen yllätys. Mukavan iso baari jossain maan alla. Meitä on Helsingin päästä varoiteltu jo viikkoja aikaisemmin Ylivieskan vaaroista, täällä kuulemma popparit ja miksaajat saavat helposti turpiinsa. Paikallista snagaria ei suositella, muutama viikko takaperin joku oli ajanut autolla sen edessä olleeseen ihmisjonoon.

Soitamme omituisen soundcheckin. Jammailemme jatsia hiljaisella volumella, Hynynen laulaa rakkaudesta. Pikku-Ville taltioi session kameralla. Ei muuta kuin Poriin ensi kesänä.

Thumbnail imageHuoneessa makailua, suihku, TV ja vähän konjakkia. Sitten keikkapaikalle. Jekku-batteryä, lonkeroa ja, yllätys, korkeushyppyä. Rikomme rituaaleja hieman urheilemalla välillä. Tai lähinnä Sinkkonen ja Älö urheilevat. Muut katselevat hämmästyneinä. Jani raahaa illan ensimmäisen innokkaan naisfanin pois takahuoneesta. Nainen on niin humalassa, ettei se olisi sieltä omin jaloin päässytkään.

Thumbnail imageJa taas: helvetin hyvä keikka. Hongisto ei tosin ole tyytyväinen, mutta Sinkkonen ja Hynynen hymäilevät. Niin hyvä se ei ole kuin eilinen veto, mutta kuitenkin. On kuitenkin otettava huomioon, että bändi on ollut kaltevalla pinnalla jo maanantaista lähtien, siihen nähden setti menee helvetin hyvin, väsymyksestä ei ole tietoakaan. Vedämme taas kolme aloitusbiisiä putkeen, ratkaisu toimii vielä paremmin kuin eilen.

Joku helvetin iso kaljupää kasailee setin loppuvaiheessa tyhjiä kaljatuoppeja ja uhkaa heitellä meitä niillä, jos emme soita Jos sanon -biisiä. Emme soita. Keikan jälkeen kuulemme takahuoneeseen saakka kun mies mesoaa baarin puolella teurastavansa koko bändin. Otamme haasteen vastaan ja menemme pienen hengähdyksen jälkeen baarin puolelle istumaan. Tapaamme miehen ja sehän onkin niin mukava ukko että. Ei mitään ongelmaa. Kuten ei muidenkaan paikallisten kanssa, meininki on mahtavaa ja asiallista. Mitä helvettiä ne Helsingin kumihousut oikein meitä pelotteli?

Vai onko se vaan niin, että kyllä juntti juntin tuntee. Ei meidän tarvitse Kehä kolmosen ulkopuolella pelätä. Eikä edes sen sisäpuolella. Myö ollaan suomihevin Pertti Salovaara, niin mahottoman mukavia kaikille.

Bongaamme baarissa Hongiston kanssa näyttelijä Minttu Mustakallion ja arvomme, että kumpi lähtee vonkaamaan. Kumpikaan ei uskalla. Ja ei kai näillä naamoilla olisi mitään mahiksiakaan.

Suuntaamme huoneeseen (meillä on yhteismajoitus), teemme tutkimuksia ja juttelemme syvällisiä. Hynystä itkettää, koti-ikävä alkaa vaivata. Mies vajoaa peiton alle ja nukahtaa jätkien jutusteluun.

KAUHAJOKI, ART ROCK CAFE lauantai 8.11.2003
Kauhajoen takahuone menee Kouvolan ja Vaasan ohella kiertueen kärkeen. On tilaa, on saunat ja kaikki. Löytyy jopa stereot, joista kuuntelemme Sepulturaa, Atomivakoojia ja Nylon Beatia jätkien kasatessa kamoja. Nopea soundcheck ja sitten pitsalle. Sinkkonen tekee jonkun haastattelun, Hynynen puolestaan kieltäytyy toisesta. Nyt ei jaksa puhua paskaa. Kauhajoen henkilökunta ansaitsee myös erityiskiitoksen, helvetin hienoa kohtelua. Tässähän tuntee itsensä ihan ihmiseksi, eikä pelkäksi hipinretaleeksi.

Thumbnail imageIstumme kuin tatit takahuoneessa keikan alkuun saakka. Lähdemme yötä vasten kotiin, joten Kauhajoella ei ole hotellia. Pikku-Ville naurattaa meitä uudella supermies -asusteellaan. Tottakai mies lanseeraa itsensä uudeksi supersankariksi, Valomieheksi. Naurattaa niin perkeleesti. Alkaa olla aika väsynyt meininki.

Keikka menee kuitenkin hyvin, helvetin hyvin oikeastaan. Nyt alkaa olla (jo on aikakin, saatana) aika vahva rutiini päällä. Hongistokin kehuu keikkaa jopa paremmaksi kuin eilen. Sitä se ei kuitenkaan ole, yleisö on nimittäin outoa. Seisoskelevat ja ihmettelevät, melkein kuin olisimme kirkossa. Mutta hyvä perusveto kuitenkin. CMX on täällä viikon päästä, ehkä he saavat eloa tähän porukkaan.

Thumbnail imageKorhonen saapuu takahuoneeseen. Menemme saunaan ja käymme kevyesti kiertuetta läpi. Onhan tämä ollut yhtä juhlaa. Puolitoista kuukautta, 27 keikkaa ja lähes kaikki loppuunmyytyjä. Hurja suksi tuntuu olevan nyt päällä. Ja jätkätkin tuntuvat olevan vielä ainakin suhteellisen hyvässä kunnossa. Jopa tekniikka, joka on kuitenkin tehnyt sen oikean työn. Ei voi muuta kuin olla helvetin tyytyväinen.

Thumbnail imagePäätämme alkoholitutkimukset tältä viikolta tähän. Paitsi sitä ennen otetaan löysät pois. Juomme tiukkaa viinaa, katsomme jotain Black Sabbathin DVDtä, ihailemme kuunpimennystä jollain levikkeellä, johon Yön keikkabussi rantautuu samaan aikaan (seuraamme kateellisina kun bussista astelee noin 10 nahka- ja kumiasusteisiin pukeutunutta nuorta mustahuulityttöä, kyllä vanhatkin jaksaa näköjään tanssia) ja suuntaamme Jyväskylään, jonne Älö ja Hongisto jäävät odottamaan Joensuun junaa. Tämän jälkeen Hynynen sammuu penkille.

Aamulla on niskat vähän helvetin jumissa. No, onneksi edessä on melkein viikon loma.

HELSINKI, TAVASTIA perjantai 14.11.2003
Hongisto on lähestynyt yöllä Hynystä tekstiviestillä, jossa hän ilmoittaa tarvitsevansa kuskin palveluja aamulla. Hän on Älön kanssa saapunut Lappeenrantaan jo torstaina, ja miehet ovat yhdessä käyneet katsomassa 51 Koodin keikkaa. Hongisto viettää yönsä miltei Hynysen naapurissa ja auto olisi ajettava sieltä treenikämpille. Hynynenhän ajaa. Hongisto istuu hiljaisena vieressä. Viina haisee nokkaan.

Bussi onkin jo pihalla odottamassa ja villi seikkailu voi taas alkaa. Mukana on nyt kaksi paitamiestä, Älön lisäksi myös Riiali on paikalla. Älö ottaa rennosti, mies alkaa vetää kaljaa hurjaan krapulaansa jo heti aamusta. Riiali yhtyy mukaan. Seuraamme toimintaa jännittyneenä, kummalta menee ensin paska housuun.

Tavastian äänimiehen tervetuliaissanat:

- Hyvä kun tulitte. Nuo meidän keittiön tytöt ovat olleet pöksyt märkinä jo pari viikkoa.

Thumbnail imageEmme kuitenkaan jää paistattelemaan sataman tuoksuihin. Nyt on nimittäin kiire. Soundcheckin ohessa (omistamme yhden biisin checkiä seuraavalle kokkitytölle hyvien sapuskojen kunniaksi) ja illan aikana tehdään pari haastattelua ja puhelinkin soi taas jatkuvasti. Vieraslistaan saadaan pitkälti toistasataa nimeä. Tämä alkaa olla jo liiottelua. Päätämme, ettei tällainen saa enää toistua. Seuraavalla kerralla korkeintaan 20 nimeä. Mieluummin ei yhtään.

Hörpimme hotellissa jotain hirveää chileläistä kuraa (kiitti Merimaa!), kun Sonera Plazan väki haastattelee meitä ennen keikkaa. Puhelin soi yhä. Alkaa jo vituttaa tuo vitun palikka. Jonain päivänä se vielä lentää kaaressa pitkälle.

Sinkkonen tekee takahuoneessa biisilistaa. Listalle tulee helvetillinen määrä biisejä, katsomme sitä Hongiston kanssa hikoillen. Ilmeisesti mies ajattelee, että toiseksi viimeisellä keikalla otetaan löysät pois. No, käyhän se meille, onhan tässä melkein viikko jo huilattukin.

Vedämme parhaan keikkamme koskaan. Ja pisimmän. 19 biisiä, pari encorea. Soitamme jopa Jos sanonin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Sanat meinaavat vähän unohtua, mutta se ei haittaa. Meininki on älytön, tuntuu, että yleisön, bändin ja tekniikankin "suoritukset" menevät nyt nappiin. Paitsi Pikku-Ville ei pidä valojaan yhtä hyvinä kuin viime kerralla.

En tiedä, ei siitä oikein muuta osaa sanoa. Tuntuu aivan helvetin hyvältä olla bändissä. Ja meillä on aika helvetin hieno yleisö. Nyt tyttöjäkään ei runnota eturivissä.

Jätkät lähtee jatkamaan, Hynynen lähtee, yllätys, nukkumaan. Vanha ei jaksa aina. Mies raahaa tosin punaviinin varmuuden vuoksi hotellille, mutta se jää lopulta koskemattomaksi.

HYVINKÄÄ, KLUBI lauantai 15.11.2003
Porukka valuu Tavastian edessä olevaan bussiin eri suunnista. Hynynen ja Älö tulevat sinne Coronasta, jossa on käyty nauttimassa aamiainen nestemäisessä muodossa. Hynynenkin ajattelee hieman rentoutuvansa viimeisen keikan kunniaksi. Älö on rentoutunut eilisen aikana hieman liikaakin, Virtanen ja Pikku-Ville ovat pitäneet miehelle luennon aiheesta "Alkoholi ja kamojen kantamatta jättäminen". Älöllä on morkkis.

Poimimme jätkiä vielä matkaan eri puolilta kaupunkia, viemme osan valokamoista pois ja suuntaamme kohti Hyvinkäätä. Hynynen ja Hongisto päättävät vetää terhakkaat päiväkännit, vaikkakin Hongisto on kännissä jo valmiiksi. Mies soittelee Korhoselle ja kertoo itkien, että miten helvetin hyviä me eilen illalla olimmekaan. Oikeassahan mies on, ei siinä mitään. Perillä Hyvinkäällä vedämme pitsat ja Hynynen ja Hongisto sammuvat hotellihuoneeseen.

Hynynen herää Juntusen Janin puheluun ja tekee haastattelun Lista-ohjelmaa varten. Uusi single on siis nousut sinne, mille sijalle, sitä Juntunen ei suostu taaskaan etukäteen kertomaan. Vittumainen mies.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Soundcheckin jälkeen jätkät lähtevät syömään ja Hynynen menee naurattamaan vanhaa inttikaveriaan Janhosta. Kalja alkaa maistua. Hynynen karkaa hotellille ennen kuin menee överiksi. Suihku ja takaisin keikkapaikalle. Takahuoneviinojen vähyys meinaa aiheuttaa pientä konfliktia bändin ja baarin henkilökunnan kesken. Tilanne ratkaistaan lopulta neuvokkaasti. Hynynen hakee bussista pari pullollista omaa evästä. Sitä nimittäin tuntuu vielä riittävän. Huominen alkaa hirvittää. Olemme nimittäin sopineet, että huomenna bussin antimet juodaan pois. Ja siellä Vesipuisto Serenassakin pitäisi käydä. Huh huh.

Thumbnail imageMutta takaisin tähän päivään. Täräytämme Hyvinkään yleisölle messevän setin. Tekniikka laulaa taustalauluja kertosäkeisiin miksauspöydän luota. Arvatkaapa onko helppo etsiä oikeaa säveltä siitä epävireen sinfoniasta? Tottakai tekniikan laulut kuuluvat pelkästään monitoreista (ja mahdollisimman kovaa, kiitti Pete!). Yleisö ei pääse niistä nauttimaan, mutta Hynysen etsivästä laulusta kyllä. Kun tähän vielä lisätään se, että Virtanen säätää Hynysen äänen kuulostamaan Mikki Hiireltä välispiikeissä, ja että Pikku-Ville säätelee valoja niin, että välillä on mahdoton nähdä kitaran otelautaa, niin sotku on valmis. Tunnelma muodostuu lopulta niinkin rennoksi, että Hynynen vetää kitaralla ja laulaen pätkän Kuurankukkaa. Noin 3 sekunttia.

Hyvä, rento keikka kuitenkin. Varsin asiallinen kiertueen päätös. Vedämme baarissa tappiin ja siirrymme hotellille jatkamaan. Hongisto jättää iloisen yllätyksen baarin henkilökunnalle. Henkilökunnan pönttö on paskottu tukkeeseen. Siellä lepää tuulahdus tropiikista, norsun melodiat.

SUNNUNTAI 16.11.2003
Parin tunnin unilla bussiin. Kunnon tiedemiehet tarttuvat uusiin haasteisiin heti aamusta. Ei muuta kuin pullo auki.

Palautamme PA:n ja poltamme Konalassa rituaalinomaisesti ne samat pikkuhousut, jotka ovat olleet mukanamme Järvenpään keikasta lähtien, milloin mikrofonitelineessä, milloin Hynysen päässä, milloin muuten vaan mukana hengessä. Pidämme hiljaisen hetken uuden elämän alkamisen merkiksi.

Kohti Serenaa. Sinkkosen suussa paikka muuttuu nopeasti Veripuisto Senegaliksi. Tyhjennämme viinavarastojamme ja yritämme eri lähteistä selvitellä uuden singlemme sijoitusta. Lopulta selviää, että se on noussut kolmanneksi viikon korkeimpana uutuutena. CMX:n levy on ykkösenä. Kerrankin laatua listoilla.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Yrjänä soittaa ja uhkaa tulla mukaamme Veripuisto Senegaliin. CMX on palailemassa keikoiltaan jossain Hämeenlinnan kohdilla. Otamme haasteen ilolla vastaan.

Tapaamme kylpylän hotelilla ja ruokailun jälkeen riennämme polskimaan altaiden iloihin ja vesiliukumäkiin. Välillä juodaan kaljaa. Hynystä meinaa naurattaa. Synkeän Suomi-rockin edustajat polskivat altaissa innoissaan kuin pienet lapset.

Kotimatkan muistikuvat alkavat jo olla aika huteria. Oikeastaan niitä ei ole. Sen Hynynen muistaa, että Slayerin DVD pyöri soittimessa koko matkan ajan.

Perillä Lappeenrannassa filmi katkeaa lopullisesti. Hämärä muistikuva on siitä kun Grand Starin portsari, Markus (sama mies, joka heittää meidät miehekkäästi ulos samaisesta baarista Rakastaa/ei rakasta videolla), taluttaa Hynysen ystävällisessä hengessä taksiin. Hynynen istuu etupenkille ja toteaa:

- Vie miut kotiin.
- Missähän se koti mahtaa sijaita, kysyy kuski.
- En mie tiedä, vastaa Hynynen.Surullista.