Molemmat miehet olivat aivan finaalissa. Juopottelu ja epäsäännölliset elämäntavat olivat jatkuneet oikeastaan lyhyitä taukoja lukuunottamatta toukokuun puolivälistä lähtien. Levyn teon aloituksesta lähtien toisin sanoen. Kalja ei enää maistu, Hynynen on joutunut jättämään sikarin tupruttelun vähemmälle jatkuvan yskän takia. Nyt mies päättää lopettaa sen kokonaan ainakin hetkeksi. Samalla päätetään, että uusi elämä alkaa maanataina 8.9. Hongisto uhkaa juosta Cooper-testin Tikkalan urheilukentällä heti tiistaina, ja uuden juuri ennen kiertueen alkua, jotta näkisi kuinka kunto on mahdollisesti kehittynyt kolmen viikon aikana. Hynynen päättää vain vähentää juopottelua ja aloittaa aktiivisen urheiluharrastuksen lenkkeilyn ja kuntosalin merkeissä taas, nyt kun koko kesä on oikeastaan mennyt vain levyn teon, juopottelun ja laiskottelun merkeissä. Hynynen päättää pitää päiväkirjaa siitä, että miten sitä tulee elettyä ennen kiertuetta ja sen aikana. Jos se vaikka motivoisi parempaan elämään. Katsotaan kuinka käy.

MAANANTAI 8.9.
Hongiston kanssa YleXn tentattavana Viikon levyn merkeissä. Teemme samalla pari muutakin haastattelua saman kanavan käyttöön. Teostolappujen ja kustannussopimuksen hieromista levy-yhtiössä. Junalla kotiin, ravintolavaunussa kahvia ja pullaa.

TIISTAI 9.9.
Etelä-Saimaan haastattelu Lappeenrannan torilla. Paikalla Sinkkonen ja Hynynen. Tämän jälkeen salille, teen rintaa (voimme kai puhua jo tisseistä) ja hartioita. Hiki virtaa niin perkeleesti. Ruuaksi salaattia.

Illalla kevyt, noin 5 km lenkki.

KESKIVIIKKO 10.9.
Aamulla salille. Hauikset ja ojentajat. Ruuaksi salaattia ja täytettyä kesäkurpitsaa, ruisleipää ja rastavonta maitoa. Hongistolta tulee viesti, että Cooper on juostu, tuloksena 2400 m. Ihan siedettävä tulos kylmiltään. Hynynen ei uskalla vielä edes kokeilla, pitää kerätä edes jonkinlainen pohjakunto ensin. Parhaimmillaan, joskus vuonna 1988 mies on juossut 3650 m, lähellekään sitä ei tietenkään ole asiaa. Mies oli silloin kunnossa ja parikymmentä kiloa kevyempi. Riisi siis. Intissä, joskus 90-luvun alussa, meni vielä 3200 m. Sitäkään lähelle ei ole mitään asiaa. Säälittävää.

TORSTAI 11.9.
Kevyt, noin 5 km lenkki. Ruuaksi salaattia ja leipää, illalla vielä muurinpohjalettuja päälle. Karkaa vähän, tulee mätettyä niin helvetisti. Yläkroppa on hellänä alkuviikon raudankolistelusta.

PERJANTAI 12.9.
Iski flunssa, helvetillinen räkätauti ja köhä, pientä lämpöä. Pakko jättää urheilut tältä päivältä. Luojalle kiitos, toteaa kipeä kroppa.

Levy julkaistaan tänään, juhlimme sitä jakamalla Levy-musiikissa (lappeenrantalainen levyliike) nimmareita ja pitämällä kunnon treenit. Outo olo olla "näyttelyeläimenä" jossain levyliikkeessä, onneksi kaupan väki on tuttua porukkaa ja tekee olomme kotoisaksi. Väkeä tuntuu riittävän ja levyä myydään niin helvetisti. Hynynen saa tekstiviestin, että Johnny Cash on kuollut. Juomme kahvia ja juttelemme ihmisten kanssa. Olemme sosiaalisia. Hämmentävää, olemme siis oppineet uusia taitoja. Se, että onko se tarpeellista onkin sitten ihan eri asia.

Rikala soittaa levy-yhtiöstä ja kertoo, että nyt täytyisi tehdä kuitenkin video, vaikka olimme päättäneet siirtää sen syksymmälle. On kiire, sen pitäisi olla valmis parin viikon päästä. Päätämme kuvata "salakeikkamme" Inferno-lehden bileissä Helsingin Gloriassa ensi tiistaina, ja kasata videon siitä.

Treeneissä soitamme uuden levyn läpi kokonaisuudessaan (yllättävän hyvin tuntuvat olevan hallussa), bonusbiisin Isä, poika ja paha henki (ei oikein kulje vielä) ja pari vanhaa, jo unhoon jäänyttä, "klassikkoa", mm. Ikuisesti, joka saa uuden sovituksen. Hieno biisi. Sinkkonen suuntaa baariin, Hongisto junaan ja ravintolavaunuun ja Hynynen kotiin tekemään kanarisottoa, saunomaan ja syömään jäätelöä.

LAUANTAI 13.9.
Uskaltaudun ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vaaalle. 87 kg. Keväällä oli 84, siihen täytyy pyrkiä.

Tauti päällä yhä. Ei pysty urheilemaan. Pesen ja imuroin auton sisältä, korjaan pissapojan ja käyn ostamassa helvetillisen pussin irtokarkkeja. Teen kanatortilloja. Mahtava meininki.

SUNNUNTAI 14.9.
Olo muuten hyvä, mutta helvetillinen köhä vaivaa. Aamupaino 87 kg, mihinkäs se tällaisella menolla alenisi. Kevyt aamulenkki (n. 2,5 km) ja salille. Olkapäät ja hartiat. Tuhma-lehden puhelinhaastattelu. Single Helvetistä itään killuu yhä sijalla 3, se PMMP on yhä ykkösenä. Käsittämätöntä, ketkä perkeleet sitä renkutusta ostavat? Tai ketkä tyhmät ostavat meitä?

Kirjoitan tätä ja sovin tulevan videon yksityiskohdista sen tekijän kanssa puhelimitse. Tarvitsemme valomiehen matkaan, lupaan järjestellä asiaa huomenna.

Syön kanarisoton ja kanatortillojen tähteet, opettelen Kuningas Mammonan trioliriffin ja suuntaan Lappeenrannan rautatieasemalle hakemaan Hongistoa. Matkalla haen myös Sinkkosen. Mies käy ostamassa kaljaa. Suuntaamme treeneihin. Soitamme taas koko uuden levyn läpi ja muutamia vanhoja. Käärmeen pää alkaa jo kulkea. Muistais vaan sanat.

Treeneissä yksi kalja ja treenien jälkeen toinen Grand Starissa. Pojat jäävät juopottelemaan kun suuntaan nukkumaan.

MAANANTAI 15.9.
Aamulla auton katsastus. Eihän se paska läpi mene, pitää uusia etupään pallonivelet. Vituttaa.

Jalkatreeni salilla. Treenaan jalkoja ensimmäistä kertaa kevään jälkeen, pitää ottaa ihan rauhallisesti. En ota.

Sovin videon yksityiskohdista, pummaan levy-yhtiöltä rahaa, soitan Pikku-Villen valomieheksi jne. Ärsyttävää puhelintyöskentelyä.

Haen jätkät iltapäivällä Sinkkoselta. Kämpässä tuoksuu vanha viina, pojat ovat vetäneet aamuyhdeksään Helvetin enkeleitten talleilla. Sinkkonen kehuu painineensa "enkelin" kanssa pihalla. Treenit menevät kuitenkin hyvin. Ääni tuntuu kestävän tyydyttävästi flunssasta huolimatta.

TIISTAI 16.9.
Aamulla salille. Tissit ja hartiat. Ei oikein kulje, kroppa on väsynyt, täytyy vähän höllätä.

Puoliltapäivin treenikämpille pakkaamaan bussia. Suunta kohti Helsinkiä ja Inferno-lehden bileitä.


Puolilta öin hieman keskitasoa parempi keikka, ääni pettää heti setin puolivälin jälkeen. Se häiritsee hieman. Toivottavasti edes videosta tulee hyvä. Yöllä armotonta juopottelua aamun tunneille asti. Muutama sikari. Tapaan Viitasen Janin Helsingin yössä ja keskustelemme ensimmäistä kertaa kunnolla sen liki legendaarisen "Hullu ukko ja Kotiteollisuus" -levyn jälkeen. Mietimme, että mikä silloin oikein meni vikaan. Putsaamme pöydän, hyvä meininki.

KESKIVIIKKO 17.9.
Helvetillinen krapula kestää koko päivän. Menee ihan makailuksi, ensi bussissa ja sitten kotona. Syömään pystyn vasta illalla.

TORSTAI 18.9.
Aamulla salille, hauis ja ojentajat. Kulkee hyvin. Tapaan Annalan Markon ja lahjoitan hänelle levymme pahvikansiversion. Mies lupaa uuden Mokoman ep:n minulle ensi viikolla.

PERJANTAI 19.9.
Puran sähköposteja, hengailen kaupungilla, puhelinjutustelua Lista-ohjelmien (radio ja TV) juontajien ja järjestäjien kanssa, sovimme tulevien vierailujen yksityiskohdista. Ostan Metallican uuden sinkun molemmat versiot, AC/DCn Back in Blackin pahvikansiversion ja DVDn Pink Floydin Dark Side of the Moonin tekemisestä.

Juoksen Lappeenrannan lentokentän ympäri (8 km). Käyn kuoleman portilla, vitun vaikea lenkki. Aikaa menee hävettävät 50 min, yleensä löysällä vauhdilla siitä pitäisi suoriutua 40 minuutissa. Paino lenkin jälkeen 85,5 kg.

Lasi punaviiniä sorsapaistin äärellä illan hämärtyessä. Martikainen soittaa illalla, lupaa jännittää sunnuntaina kanssani levyn listasijoitusta. Epäilee sen olevan aika ylhäällä. Hyvä meininki, mutta minä en uskalla kommentoida. Kieltämättä vähän jännittää. Naurettavaa.

LAUANTAI 20.9.
Lasi punaviiniä jänispaistin äärellä, äijä perkele on kerrankin saanut saalista metsäreissuillaan ja sitä maistellaan nyt ilolla. Mahtavaa.

Illalla kevyt, noin 4 km lenkki. Kulkee huomattavasti paremmin kuin eilen, vaikka jalat ovatkin helvetin kipeät. Illemmalla irtokarkkeja.

SUNNUNTAI 21.9.
Aamulla junaan ja kohti Helsinkiä. Olen yksin liikenteessä. Vedän junassa pari kaljaa ja Pasilassa jossain baarissa vielä yhden. Soittavat Audioslavea. Kiva olla pienessä jo puoliltapäivin. Sikari palaa myös.

Lista-ohjelmassa saan jännätä levyn sijoitusta lähes klo 14 saakka. Ahistavaa, Juntunen pysyy tiukkana, eikä tiedusteluistani huolimatta suostu kertomaan sijoitusta etukäteen. Ykköseksihän se paukahtaa, ohi Kelan ja Sillanpään. Ja Iron Maidenkin jää taakse. Puhelin täyttyy tekstiviesteistä, moni on hengessä mukana.

Levy-yhtiön Rikala on vastassa radiotalon edessä, tilaamme taksin ja suuntaamme keskustaan. Käyn ostamassa pari kaljaa. Käymme Kalliossa katsomassa tulevan Helvetistä itään -videon. Varsin pätevä niin nopeasti tehdyksi. Olen tyytyväinen.

Loosessa Karmilan, Halmkronan ja myöhemmin myös Juntusen Janin kanssa. Alan olla jo aika plekseissä kun suuntaan viimeiseen junaan klo 19 jälkeen. Junassa lisää kaljaa ja Lappeenrannassa kanssa. Kotona kuitenkin jo puoliltaöin. Himassa muistan, etten ole syönyt mitään koko päivänä, tyhjennän jääkaapin.

MAANANTAI 22.9.
Aamupaino 86 kg. Yllättävän lievä krapula, mutta olo on muuten huono, flunssainen. Helvetillinen yskä. Päätän jättää kuntoilut väliin.

Aamu menee sähköposteja purkaessa ja autokorjaamoissa juostessa. Kukaan ei tunnu haluavan tehdä remonttia jenkkiini. Rupee vituttamaan. Viimein löytyy joku hullu, sovimme, että vien auton viikon päästä maanantaina.

Sovin vahvistinremontista. Pitää saada mylly kuntoon ennen kiertuetta. Ja mies kanssa, enää viikko aikaa. Huomenna alkaa taas urheilu.

Nopea puhelinhaastattelu Etelä-Karjalan radioon, kommentointia listasijoituksesta.

Yöllä tartun kitaraan ja teen uuden biisin. Helvetin hyvä kertosäe, muuten täyttä paskaa. Jos se tästä taas lähtis.

TIISTAI 23.9.
Etelä-Karjalan radion haastattelu Cafe Galleriassa aamulla klo 10. Puhun nauhalle pitkän rimpsun paskaa ja nautin samalla aamiaista. Tämän jälkeen kuntosalille, teen rintaa ja hartioita. Haen vahvistimen kämpiltä ja vien sen Koskelaiselle remontiin. Kyselen Piiraiselta jos voisin hakea uuden kitarani Ylöjärveltä jo huomenna, mutta homma kusee, menee viikonloppuun. Vähän turhan tiukalle menee, ois ollut mukava tutustua keppiin kunnolla ennen kiertuetta.

KESKIVIIKKO 24.9.
Varaan aamulla ajan lääkäriltä, pakko saada tähän kurkkukipuun joku hevoskuuri. Muuten olen ensi viikolla kusessa lauluäänen kanssa. Saan ajan huomiseksi.

Kuulen, että Helsingissä liikkuu huhu, että olemme muka lähdössä Korhoselta (meidän keikkamyyjä) pois. Soitan Korhoselle ja hän kertoo kuulleensa saman huhun Tavastian Merimaalta. Nauramme makeat naurut ja ihmettelemme, että mistä vitusta nää naurettavat jutut saavat oikein alkunsa.

Juoksen 8 km, kulkee siedettävästi. Paino lenkin jälkeen 85,5 kg.

TORSTAI 25.9.
Aamulla lääkärille. Nainen kirjoittaa helvetillisen antibioottikuurin ja määrää jotain kolmio-yskänlääkettä.

Kuntosalilla hauikset ja ojentajat. Hengailua kaupungilla. Ostan Bowien uuden levyn.

Yöllä rämpyttelen kitaraa. Pari aika mojovaa riffiä syntyy. Soitan ne nauhalle.

PERJANTAI 26.9.
Aamujunalla Helsinkiin. Kaksi kaljaa päivällä ennen TV1:n Lista-ohjelmaa. Syön Marco Polossa sienipyttipannun. Lista-ohjelmassa törttöilyä ja väittelyä hip-hop -lasten kanssa. Hauskaa väkeä, housut lököttää ja lippikset on vinossa. Näen ohjelmassa ensimmäistä kertaa videomme valmiina, sehän on ihan ok. Näen Rikalan Loosessa, paikalla on myös Halmkrona. Juomme muutaman saunakaljan. Valpio koittaa houkutella baariin, mutta pysyn kovana. Tahtoo Karjalaan takaisin. Rikalan kanssa junaan klo 19 jälkeen. Törmäämme asemalla herra Palefaceen, vedämme ravintolavaunussa muutamat kaljat. Lappeenrannassa baariin, pari nopeata vielä ennen kotiinmenoa. Yöllä kotona syön perunamuusia ja kalapuikkoja. Nam.

LAUANTAI 27.9.
Aamulla lievä krapula. En anna sen häiritä vaan suuntaan hengailemaan kaupungille.

En saa kitaraa tänäkään viikonloppuna. Piirainen on kämmäillyt hiomisen kanssa jotenkin. Meinaa vähän vituttaa mutta minkäs teet. Sovimme, että saan sen viimeistään Tampereen keikan yhteydessä 10.10. Katotaan nyt.

Sinkkonen käy pistäytymässä, tuo kamojaan meille, koska on lähdössä Helsinkiin jo tänään. Mie lupaan hoitaa sen kamat keikkabussiin. Tarjoan miehelle pizzaa.

Rauhallista hengailua himassa.

SUNNUNTAI 28.9.
Aamulla kevyt lenkki (2 km) ja salille. Olkapäät ja hartiat. Kulkee ihan asiallisesti.

Kamojen pakkailua. Valmistautumista huomiseen lähtöön. Olen sopinut Pikku-Villen kanssa, että aamulla klo 7 nähdään treenikämpän pihassa, pakataan bussi ja suunnataan kohti Helsinkiä ja siellä pidettäviä koko päivän kestäviä PA -treenejä. Kihelmöi kivasti, helvetin mukava lähteä taas reissuun. Kunnonkin pitäisi lievästä pulittelusta huolimatta olla ihan kohtuullinen. Ja flunssa on väistymässä, enää ei yskitä. Katsotaan kuinka käy.

Levy sinnittelee Suomen virallisella listalla yhä, nyt kolmantena. Jouduimme kohtaamaan Pikku G:n koston, ei ois pitäny tapultella sitä päähän ja haukkua sitä miun kadonneeks äpäräpojaksi TV 1:n Lista-ohjelman kuvauksissa.

Palauttelen tällä viikolla tehdyt uudet kertosäkeet, säkeet ja riffit mieleeni ja teen kaksi uutta riffiä. Kone on käynnissä taas.

Hyvillä mielin liikenteeseen.