Katso ja osta helvetti jäätyy
Tilaa Murheen mailla II ennakkoon
ISI JA ÄITI OVAT SERKUKSIA -VIIKONLOPPUPYRÄHDYS

Kotiteollisuuden kokoonpano:
Aikuisviihdetaiteilija Hynynen: laulu, huuto, kitara, krapula, feministeillevittuilu
LyömäsoitintaiteilijaSinkkonen: rummut, tutka, rytminen taustavalo
PotsiHongisto: basso,tilitiedot ja kilometrien laskenta, söpönä olo
Hullu-Virtanen: miksaus, armoton vittuilu PA- firmoille, kamojen hajoitus
Ville Krapulapeikkko Koho: valot, ajelu, Dire Straitsin ja jazzin kuuntelu,vittumainen virnistely krapulaisille
Viltsu: monitorit, Jallubatteryt ja oksentelu, ajelu

VALKEAKOSKI WALTIKKA 17.4.2003
Hynynen astelee hiljaisena keikkabussiin. Viisi päivää kestäneet treeni- ja demosessiot ovat vieneet veronsa. Mies on kuin kävelevä ruumis.Ei pysty nukkumaan, ei maistu ruoka.

Bussissa odottaa kuitenkin Krapulapeikon yllätys. TV:ssä roihuaa Takkatuli- DVD luoden kodikasta tunnelmaa koko interiööriin. Hynysen suu alkaa krapulasta huolimatta napsua. Vain punaviini ja patonki puuttuvat, puitteet luovalle työskentelylle, esim. uusien biisien tekstien parantelemiselle, olisivat otolliset.

Näin ei kuitenkaan tapahdu. Matka Valkeakoskelle menee kitaraan kieliä vaihtaessa ja torkahdellessa. Samalla tulee kuunneltua Kotiteollisuuden demoa uusista biiseistä. Totuus alkaa valjeta, vielä pitää tehdä töitä ennen levytyssession alkua. Sovitus-, sanoitus-, ja sävellystyötäkin. Tieto tästä ahdistaa Hynysen mieltä. Nyt ei kuitenkaan ole aikaa surra sitä.

Virtanen ja Viltsu ovat jo paikalla meidän saapuessamme. Ensin korjataan Hynysen kitarakaappi, sitten testataan Hynysen toinen kaappi, joka huomataan äärimmäisen toimivaksi. Vanha Music Manin bassokaappi sopii nimittäin helvetin hyvin samanmerkkisen nupin kanssa helvetillisen särön kotipesäksi. Tätä ei olla aikaisemmin tajuttu, kaappi on lojunut Hynysen nurkissa tarpeettomana. Tänään se vihitään käyttöön, vanha Marshall saa jäädä varalle.

Virtanen mylvii kuin kiimainen kirahvi. PA:n taso ei miellytä häntä. On aivan sama pitääkö volumesäätöjä auki vai ei, meteli on kuitenkin samanlainen eikä botnea löydy. Yritämme kuitenkin soundcheckissä parhaamme ja rikomme samalla pari monitorikaappia. Lavalla leijailee palavan piirilevyn ja sähkön käry. Musikantteja tilanne naurattaa, Virtasta ei. Hän soittaa vihaisen puhelun laitetoimittajalle aloittaen puhelun tehokkain sanakääntein:

- Virtanen Kotiteollisuudesta, terve! Saatanan homo, siulla on ihan paskat kamat, perkele!

Miehet juttelevat puhelimessa kovaäänisesti hetken ja pian selviää, että puhelu onkin mennyt aivan väärään paikkaan, Kokkolan kamojen toimittajalle, paikkaan, joka toimittaa kamat vasta parin päivän kuluttua olevalle keikalle. Virtanen ei kuitenkaan pyydä anteeksi. Ei tietenkään. Tajuaapahan kokkolan mies tuoda sinne ainakin tarpeeksi isot kamat.

Suuntaamme saunaan. Yhä krapulainen Hynynen alkaa panikoimaan. Lieviä paniikkikohtauksen oireita alkaa olla havaittavissa, mies irtaantuu ruumiistaan, on poissaoleva. On pakko avata kalja, vaikka keho sanoo ei. Onneksi sen vaikutus yhdessä sikarin kanssa helpottaa oloa.

On lievää jännitystä ilmassa, sillä vanhoja biisejä ei olla keretty treenaamaan ollenkaan taannoisen GOOM-ristelyreissun jälkeen. Sinkkonen tekee setin ja luotamme siihen, että kyllä ne sieltä selkäytimestä tulee.

No, tuleehan ne. Mutta naurettavan pienillä kamoilla vedettynä toimintamme saattaa kuulostaa vähän vajaalta. Ei lepata lahkeet, ei. Teemme kuitenkin sen minkä pystymme ja vedämme ihan ok setin. Ja paikalla on yllättävän paljon porukkaa, se on miellyttävä yllätys. Tosin pari raavasta miestä saa aikaan tappelun setin loppuvaiheessa. Portsari menee rauhoittelemaan tappelijoita. Vaalea amazoni menee rauhoittelemaan portsaria ja vetää tätä pataan. Aika miehekästä toimintaa naiselta. Elääköhän sen mies nyrkin ja hellan välissä?

Keikan jälkeen vedämme pari kaljaa hotellihuoneessa ja suuntaamme yökerhoon istumaan. Tarkkailemme paikallisten alkuasukkaiden toimintaa. Jumalauta, aikuiset äijät joraa tanssilattialla ja laulaa ulkoa jotain Hausmyllyä. Hynynen seuraa toimintaa puoli tuntia ja poistuu nukkumaan. Tässä vaiheessa Viltsulla on edessään jo kuudes Jallubattery.

Pilkkuun saakka meni kuulemma pojilla. Ja Viltsu laatoitteli aamulla hotellin lattioita. Urakkahommia, urakkahommia.

TAMPERE K.L.U.B.I. 18.4.2003
Matka Tampereelle menee sightseeing-asenteella. Ajelemme pitkin sivuteitä ja ihailemme aurinkoisia maisemia. Syömme jäätelöä. Vittu,mitä meinikiä! Ei puutu kuin virsikirjat, saatana.

Kirjaudumme ajoissa hotelliin, syömme, otamme torkut ja suuntaamme viideksi Klubille. Paikalla on myös Arto Piirainen, joka on lupautunut tekemään Hynyselle uuden kitaran. Mies tuokin sen kropan mukanaan näytille. Hyvältähän se näyttää, ihan helvetin hyvältä. Kunnon hevikepakko tulossa, valmistunee jo Tavastian keikkaan mennessä. Hongisto kinuaa itselleen myös bassoa, ja Arto lupaakin sen tehdä. Hieno meininki.

Teemme soundcheckin, Hynynen tekee yhden haastattelun ja valumme takaisin hotellille. Ilta menee lepäillessä. Hynysellä ei ole kalja maitilla vieläkään, haastattelun aikana hän yhden sellaisen juo, mutta se saa riittää. Keho on yhä sitä mieltä, että kiintiö on nyt täynnä.

K.L.U.B.I.n takahuoneessa käy kuhina. Haarakiilan tytöt lämmittelevät meitä tänään ja huoneessa on helvetillinen meteli. Meteli ei kuitenkaan ole mitään siihen verrattuna mihin se kasvaa heidän keikkansa jälkeen. Miten naisista voi lähteä noin kova ääni? Helvetillinen hihkunta ja kikatus täyttää koko takahuoneen, keskittyminen jää vain haaveeksi. Hynynen nappaa siis Jaloviinan mukaansa ja Kotiteollisuuden matka suuntautuu suoraan Pakkahuoneen katakombien kautta lavan taakse, jossa saamme olla edes hetken rauhassa.

Vedämme keikan, joka olisi muuten lähes täydellinen, mutta Hynysen ääni menee jatkuvasti rajoilla. Parissa biisissä (+-0, Graniitti) ajatus karkaa hetkeksi tissien väliin, eikä soitto kulje aivan kuin pitäisi. Kuitenkin erittäin hyvä veto on kyseessä. Yleisö on hyvin messissä ja sitä on jälleen kerran riittävästi. Klubi on nimittäin taas täynnä. Seuraava keikka (syksyllä, lokakuun alussa) joudutaan varmaan tekemään Pakkahuoneen puolella. Jos kaikki menee hyvin. Ja miksei menisi?

Ajattelemme palkita Tampereen hyvän yleisön parilla spesiaalilla. Soitamme Satu peikoista setin viimeisenä, ja se meneekin yllättävän hyvin olemattomasta harjoittelusta huolimatta (tosin ennen biisin alkua Hynynen ja Hongisto joutuvat muistelemaan alun sointuja). Toteamme jälkeenpäin, että kyllä se ne taustalaulut vaatii, se on aivan pakko myöntää. Lisäksi encoreissa soitamme yhden uuden biisin. Veri valuu maahan vedetään pokerina, vaikkei Hynysellä ole sanoista mitään muistikuvaa. Yllättävän hyvin se menee silti.

Mutta sitten alkaa helvetti. Seuraavan episodin nimi on nimittäin (tässä kohtaa soivat kauhu-urut):

HYNYNEN KOHTAA FEMINISTIN!
Hynynen kävelee aivan poikki ja hiestä märkänä takahuoneeseen. Hän ei kerkeä edes istumaan kun Haarakiilan basisti-laulaja alkaativata:

- Mitä sä tarkoitit sillä sun avauskommentilla, että "myö ollaan sitä mieltä, että kaikki naiset pitäisi tappaa" (Hynynen aloitti nimittäin keikan näillä sanoilla, älykästä, eikö totta).

Tästä seuraa ensin keskustelua, sitten huutoa ja lopulta ollaan lähellä nyrkkitappelua. Feministi ei nimittäin ymmärrä Hynystä eikä Hynystä kiinnosta ymmärtää feministiä. He ovat pattitilanteessa, kemiat ja huumorintajut eivät kohtaa toisiaan. Muut Haarakiilan jäsenet (varsinkin rumpali, se on kiva, koska on niin hiljainen) tuntuvat ymmärtävän Hynysen pointin siitä, että kaikki kiihkomielisyys, "edistetään" sillä sitten mitä asiaa tahansa, lähentelee pahimmillaan fasismia ja on turhaa. Hynysen mielestä asioita ei edistetä kiihkoilemalla, vaan ironian, huumorin ja käänteisyyksien avulla. Feministi ei ymmärrä. Hän on sitä mieltä, että Hynysellä on mahdollisuus vaikuttaa ja että hänen sanomansa asiat otetaan vakavasti ja totuuksina.

Onhan se varma. Sehän on meidän yleisön aliarvioimista. Kyllähän kaikki tajuavat (tajuattehan, eikö totta), että Hynysen välispiikit ovat vain vittuilua ja kieroa huumoria, eikä niiden tarkoitus ole edistää muuta sanomaa kuin sitä, että ottakaa rennosti, kuunnelkaa rokkia ja paetkaa vittumaista arkea edes tämän illan ajan. Rokin perusfunktioita siis, ei mitään vitun Bonoilua. Feministi alkaa tajuta, mutta korottaa silti ääntään, koska hän pitää äänestään. Hynynenkin korottaa ääntään, koska rakastaa ääntään, mutta poistuu viimein saunaan rauhoittumaan.

No, loppuilta menee onneksi jo rauhallisimmissa merkeissä. Paitsi, että feministit juovat ensin meidän takahuonekaljat, sitten meidän muutkin viinat, eivätkä edes kiitä missään vaiheessa.

Paitsi Elina, se niiden kitaristi, joka on antanut tukkansa kasvaa. Ja se rumpali on kiva. Ja se toinen kitaristi. Basistit ovat aina pahimpia, se tuli taas todettua. Ja niiden sisarukset.

Minkälainenhan äiti niillä on? Ja miten pian tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen Hynynen voi odottaa pommilähetystä kotiinsa?

Ja pari sanaa vielä. Lämmittelybändin tehtävänä on roudata oman settinsä jälkeen itse kamansa pois meidän kamojen tieltä, ettei meidän tekniikan tarvitse tehdä sitä. Siitä voi tulla tuhoisaa jälkeä.
Haarakiilan versio tapahtumista löytyy muuten osoitteesta:
http://www.cc.jyu.fi/~elvartia/haarakiila.htm
(tai http://www.haarakiila.cjb.net -webmestari kiittäen Haarakiilan vastaavaa)

KOKKOLA SEURAHUONE 19.4.2003
Taistelu feminismiä vastaanon vaatinut veronsa. Matka Kokkolaan menee nukkuessa.

Sitä ennen kehittelemme kuitenkin hyvän, tilanteeseen sopivan vitsin. Mikä on Haarakiila savoksi? No, tietenkin Huorakiila (tämän he ovat huumorityttöinä varmasti tajunneet itsekin). Sinkkonen toteaa tähän vielä, että kun bändi tekee tarpeeksi kauan (eli yhtä kauan kuin me nyt) näitä hommia niin se voi muuttaa nimensä Tequilaksi (lausutaan tekiila, tajuuttekstyö)

Saavumme Kokkolaan. Huumorista ei ole enää tietoakaan. Pällistelemme keikkapaikalla ja Sinkkonen kiteyttää tilanteen:

- Vittu, ei vois vähempää kiinnostaa.

Hynysestä, Hongistosta ja Sinkkosesta tuntuu nyt siltä, että yli viikon tiivis yhdessäolo alkaa jo riittää. Rokkikiintiö alkaa uhkaavasti olla täynnä, pursuta jo ylikin.

Mutta ilo pintaan vaikka naama irtoaisi. Kamojen kasauksen aikana maailma saa jälleen uuden yhtyeen. Tekniikan pojat perustavat Duo Balancén, bändin, joka tästä lähtien tulee aina tekemään keikan Kotiteollisuuden lämppärinä. Jos Ville innostuu mukaan niin kokoonpanon nimeksi tulee Duo Balancé feat. Blackout. Kyseessä on kokoonpano, joka soittaa freejazz-heviä, tai jotain sinne päin vissiin ja melkein.

Soundcheck, iltapäiväkaljat, ruoka, sauna ja levolle. Tuttu kuvio jo varmaan teillekin, lukijat. Keikka on tänään harvinaisen myöhään, vasta puoli kahden aikaan yöllä. Paikalla on nimittäin myös seitsemän muuta bändiä. Kunnon minifestarit siis.

Hynynen nukahtaa saunan jälkeen ja herää vasta puoli yhdeltä yöllä. Tulee kiire. Pari kaljaa kainaloon ja Sinkkosen ja Hongiston huoneeseen keskittymään ja settiä tekemään.

Valumme takahuoneeseen, se on täynnä ystävällisiä hippejä. Takahuoneviinatkin saapuvat viimein ja Hynynen pääsee keskittymään toden teolla. Keho on taas vastaanottavainen, ei muuta kuin Jallua kitusiin. Mutta vain pari huikkaa, ei enempää.

Duo Balancé lämmitelee. Biisin nimi jää hieman epäselväksi, mutta tuntuu toimivan. Hyvä meininki ja helvetillinen meteli kuuluu niin kitarasta kuin rummuistakin. Blackout ei tällä kertaa tunnu olevan mukana toiminnassa.

Vedämme helvetin hyvän keikan. Hynysen ääni on tehnyt täydellisen comebackin ja toimii mainiosti. Meteli lavalla on helvetinmoinen (se on positiivinen ilmaus), ja yleisöä on taas niin perkeleesti. Niistä ei tosin saa selvää, että tykkäävätkö he meistä vai eivät. Ilmeisesti kuitenkin tykkäävät, koska saamme heittää encoretkin. Ja mehän vedetään.

Kokkola on meille täysin miehittämätöntä aluetta, silti yleisön joukossa on ainakin yksi tuttu naama. Seuraatteko työ meitä? Älkää nyt helvetissä, myö ollaan vaan tällaisia urpoja, rytminorpat adapterissa. Ja turha huutaa Hynystä ottamaan paitaa pois, ei se ilkee. Voisi syntyä pakokauhu.

Tekniikka roudaa helvetillisellä (nyt se on negatiivinen ilmaus, alkaa nimittäin kalja olla maitilla) vauhdilla ja aloitamme matkan kohti Karjalaa. Ei tule uni, ei. Hynynen istuu yksin ja tuijottaa Pohjanmaan lakeuksia ja aamun sarastusta. Viltsu ajaa. Stereoista soi Johnny Cash. Hongisto pilkkii Jallupullon kanssa vieressä. Pellolla tepastelee kurkia. Pihoista nousee savua, ihmiset ovat edellisenä iltana poltelleet roskia.

Vitun kaunista. Hynystä alkaa itkettää.

paidat ja levyt
KTvisio - kanava nörteille!