Torstaiaamu valkenee kuulana, vallan toivoa täynnä. Hyvin mielin yksityisyrittäjä kaartaa sinisen kaunokkinsa kanssa katsastuskonttorin pihaan. Puoli tuntia myöhemmin hän poistuu pihasta sadatellen. Uusi bussi ei siis sittenkään lähde viikonlopun keikoille. Joku pykälänikkari on keksinyt jonkun hassunhauskan tavan mitata jarruja siten, että vaikka yksi mittari näyttää että auto kyllä pysähtyy, niin toinen viisari ei sitten värähdäkkään kylliksi. Eipä siis kuin soitto naapuripitäjän keikkabussisedälle ja autoa noutamaan.

Pikaisen ohjeistuksen jälkeen tuo ah, niin kauniisti pellitetty masiina siis starttaa kohti Jyväskylää, missä Saastamoinen odottaa spektaakkelinomaisen laitevuoren kanssa. Äänipelleillä kun pitää kaikkea olla niin paljon. Tai vieläkin enemmän. Heti kärkeen uppoaa syyläriin nestettä huomattavan paljon. On kuulemma edelliset käyttäjät unohtaneet lisätä. Kuinkakohan monet edelliset? No, radio toimii ja kilometrit taittuu. Sellaista yksinäisen reissumiehen romantiikka, kun vänkärit alkavat ilmoittautua mukaan vasta, kun etäisyyttä on kylliksi. On vaan niin pirun kylmä. Auton etupuhallin, tuo linja-auton lämpövoimala, puhkuu jäähileitä. Myöhemmin selviää ettei se ole koskaan toiminutkaan. Ja taivaalta sataa lapasia. Liikenne makaa kuuttakymppiä, mutta aikanaan määränpääkin alkaa häämöttämään. Vain tunnin aikataulusta myöhässä, mutta niin on varmaan monella muullakin tienkäyttäjällä tuona päivänä. Etutalvi iski koko voimallaan, katsokaas.

Kamat rullaavat autoon, ja ajossa kangistunut selkä meinaa katketa, kun lyijystä valettuja kaiutinkaappeja puntataan metrin korkeuteen auton sisällä. Miksei missään muussa keikkabussissa ole näin suurta korotusta tavaratilassa? Miksi jotkut käyttävät lastausramppeja myös auton sisällä? Kuka on väärässä? Lopulta PA ja valot saadaan pakattua autoon. Herää vain kysymys; mihin laitetaan soittimet? Jos autoon kerran pitäisi mahtua ISO PA, valot ja kahden bändin backline, niin mikä on vialla? Miksi kolmihenkisen trion roippeet pelottavat? Ja miksi akselipaino ylittyy puolellatoista tonnilla? Onko katsastusmies väärässä? Kotimatka alkaa. Kello on siinä yhdeksän hujakoilla.

Laukaa alkaa häämöttämään. Vaan ei häämötä pitkään kun keulan alta tulvahtaa iloinen höyrypilvi tahmautuen ikkunaan. Prkl.. Rekat suorittavat itsemurhahenkisiä ohituksia samalla kuin kiehuva jääkaappi rullaa Laukaanhovin pihamaalle höyryämään. No, onhan näitä keittäviä motteja nähty ennenkin. Ja huoltsikaltahan saa vettä. Tai saisi, jos huoltsikka olisi auki. Eihän täältä saa kuin burgereita ja olutta. Kumpikaan ei ole ratkaisu. Lopulta suljettujen ovien takaa saadaan kannu, ja pizzerian lastenhoitohuoneessa on käsisuihku, josta kostuketta. Anteeksi kaikille niille, jotka yrittivät syödä. Tai hoitaa lapsiaan. En mie tahallani. Monen kannullisen jälkeen syyläri vihdoin täytyy. Eikä vesi tunnu lorisevankaan mihinkään väärään paikkaan. Vielä. Kymmenen metrin pakitus löpömittarille kuitenkin paljastaa totuuden. Koneen käydessä pumppu tyhjentää vedet irronneen letkun kautta. Ja huoltsikka on kiinni, joten korjaustarvikkeita ei löydy. Ei edes rautalankaa. Siispä rullaten seuraavan yöhuoltamon pihaan ja sieltä osat ja jälleen lasteittain vettä. Puoliyö häämöttää kilpaa perävalojen kanssa, kun matka vihdoin jatkuu.

Päästään hieman Mikkelin ohi, kun saadaan kokea eräänlainen de-ja-vú ilmiö. Höyry, lämpömittarin nousu& mitä nyt taas. Ei vuotoja. Ei ole vissiinkään autolla ajettu oikean kuorman kanssa. Ainakaan sen jälkeen kun on laitettu aaltopahvit estämään jäähtymistä.. Loistavaa. Pahvi jää tien poskeen ja syyläriin holahtaa kaikki vesi, mitä autosta löytyy. Siispä kohti seuraavaa huoltamoa. Sellainen löytyy, tosin kiinni oleva. Seinässä on vesiletku. Se on jäässä. Letku jää jäätymään maahan, toinen pää irronneena hanasta. Jokuhan sen joutuu joskus laittamaan paikoilleen. Olen pahoillani. En mie tahallani. Näillä säädöillä matka jatkuu kohti Imatraa. Ei yöhuoltamoita, kello on kolme yöllä, ei lämmintä tallia ja kone täynnä ehtaa vettä. Loput pakkasnesteet hävisi siihen Laukaa-Mikkeli välille. No can do, onneksi ei ole pakkasyötä tiedossa. Auto jää odottamaan huomenna alkavaa huviretkeä, ja allekirjoittanut painuu pehkuihin. Viimeisillä tajunnan rippeillä vielä taiteilijoille varoitus siitä, että arktiset olosuhteet odottavat. Sinkkoselta alkaa tippua suvaitsevia viestejä. Ne lämmittävät mieltä. Varpaat eivät vielä siinä vaiheessa tunne mitään. Tästä Hynynen jatkaa, hyvää matkaa.

T: Krapulapeikko, tuo teiden musta ritari

AIVOKONFERENSSIN 3. KOKOUSPAIKKA
MÄNTSÄLÄ, NELIAPILA 25.10.2002
Mukana toiminnassa:
Hynynen: huuto, "laulu", kitara
Hongisto: basso, mylvintä, joka alkaa pikku hiljaa muistuttamaan seireenin laulua
Sinkkonen: rummut
Vauhti-Virtanen: miksaus
Ville Krapulapeikko "minullapa on kohta oma bussi"
Koho: valot
Hanski: monitorimiksaus

Elämä ei ole aina pelkkää sulkakynällä raaputtelua ja pullan ja kaakaon nauttimista. Sen saa tällä kertaa kokea Pikku-Ville, eli Krapulapeikko, joka on jo parin viikon ajan rakentanut juuri ostamaansa bussia keikkakuntoon. Mies ei saa bussiaan valmiiksi ja joudumme turvautumaan Kipon Anssin bussiin. Tällä Ville sitten ajaa Jyväskylään hakemaan PA -laitteistomme torstai-iltana ja takaisin Imatralla (mies asuu siellä, sekin vastoinkäyminen vielä) hän on erinäisten yöllisten autonkorjausoperaatioiden jälkeen vasta kolmen aikaan yöllä. Silloin Ville muistaa poppareita tekstiviestein, että treenikämpän pihalla tulisi olla aamulla klo 12. Silloin alkaisi helvetillinen roudaus. Näin tapahtuukin. Tosin Sinkkosen silmät ovat vielä siihen aikaan aivan ristissä, mies kun on viettänyt aikaansa fantasioiden ja harhakuvien maailmassa aamukuuteen.

Hynynen ei ole vieläkään täysin toipunut Tavastian aallonpohjasta. Hävettää vieläkin. Muuten olo on mainio, olemme treenanneet mukavasti ja uusia biisejäkin on syntynyt jo lupaavasti.

Kipon autossa ei ole lämmitystä. Matka kuluu täristessä, hengitystemme höyryn tanssiessa iloisesti bussin käytävillä. Missä ovat porealtaat, alastomat naiset, huumeet ja viinapullot? Ei missään tai sitten jossain toisessa todellisuudessa.

Motivaatio on korkealla. Missään ei näy se, että varsinainen syksyn rundi lähtee tästä liikkeelle. Bussissa on hiljaista kuin prinsessan perseessä. Kukaan ei puutu väkijuomiin, eikä alapääjuttujakaan kuule vasta kun Lahden kohdalla. Silloinkin aihe käsittelee sitä, että siellä asuva Hynysen pikkuveli valmistautuu kovaa vauhtia isyyden iloihin. Synnyttämisen ihme tapahtuu aivan minä hetkenä hyvänsä. Uuden ihmishirviön eli Hynysen suvun edustajan pää roikkuu jo näkyvillä siellä, minne se mielii isompanakin jos vain pojaksi syntyy.

Luemme matkalla Rumbasta, että mitä sitä on taas tullut tehtyä. Mennen -seikkailumme Kumikamelin kanssa Kerubin päättäjäisissä on päässyt Nissen palstalle. Kuka on vuotanut? Kuka saatetaan vastuuseen ja teloitetaan tästä? Kaikki tuijottavat hiljaisina ikkunoista pihalle ja miettivät tätä.

Saavumme Mäntsälään ajoissa. Paikalla odottelee Hanski, joka tuuraa Saastamoista monitoripöydän takana nämä ensimmäiset keikat. Isukki Saastamoinen on itse kiireinen Jari Sillanpään kanssa, aikaisemmin syksyllä mies hoiteli CMX:n monitoreja. Monipuolinen pappa. Isukki totesikin Tavastialla Hynyselle pienen keskustelun päätteeksi, että "älä, poika, vittuile mulle, mä oon CMX:n monitorimiksaaja!"

Hanski yllättää Hynysen ja Hongiston Alkon ovella, tuo tavarataloista jaloin kun sattuu sijaitsemaan aivan keikkapaikan vieressä. Haemme tuhdit eväät. Alamme päästä tunnelmaan.

Roudaus sujuu verkkaisissa merkeissä. Hynysen selkä on jo ennestään paskana liiallisen kuntosaliriehumisen ja luontaisten selkävaivojen vuoksi ja nyt tapahtuu monitoripöytää kantaessa lopullinen räjähdys. Hynynen jää baarin nurkkaan makaamaan ja oikomaan selkäänsä, jota KOSKEE AIVAN VITUSTI. Mistä miestä rankaistaan? Ainaisesta ihmisille vittuilusta? Huonosta ihmisyydestä? Valehtelusta ja pettämisestä? Itsekkyydestä? Tyhmyydestä? Kaikki nuo vaihtoehdot voivat tulla kysymykseen ja olla syynä jo yli viisi vuotta kestäneille selkäkivuille.

Soundcheckissä jammailemme hieman uutta ja soitamme muutaman settiin tulevan biisin. Virtanen valittaa, ettei saa kamoja potkimaan haluamallaan tavalla. Meillä on mukana tuplasti tavaraa keväiseen kiertueeseen nähden, mutta kaikkia niitä ei pidetä tarpeellisena kantaa näin pieneen paikkaan. Neliapila on nimittäin pieni kuin anorektikon syli.

Pääsemme riittävän hyvään soundilliseen lopputulokseen ja suuntaamme syömään. Salmisen Mara (CMX:n ex-kosketisoittaja, Zen Cafén kitaristi ja tuottaja) lompsii paikalle ja ilmassa on jälleennäkemisen riemua. Käymme tyyppäämässä miehen uuden lukaalin Pukkilassa ja ihastumme paikkaan. Mukava omakotitalo luonnon keskellä, kaukana kaupunkien houkutuksista. Sellaista Hynynenkin parhaillaan etsii. Pihalla haukkua räksyttää söpö koiranpentu, josta saisi oivat rukkaset.

Maran emäntä heittää meidät takaisin ja alamme valmistautua keikkaan. Sinkkonen on edellisenä yönä päihdepäissään tehnyt meille uuden biisilistan, oikeastaan kolme erilaista vaihtoehtoa. Erittäin hyviä kaikki. Valitsemme setin, joka alkaa Piiri -nimisellä rallilla, Hullu ukko ja kotiteollisuus -levyltä löytyvältä biisillä. Jengillä revähtää monttu auki, ovat ihmeissään, että mitäs vittua tämä sitten on.

Keikan teema on Hongiston synttärit. Mies täyttää vuosia ja Hynynen muistaa mainita siitä monta kertaa keikan aikana. Ikää miehellä on Hynysen mukaan 48, todellisuudessa hieman vähemmän. Ainakin vissiin. Kukapa ystävänsä ikävuosia jaksaisi muistaa, ainakin kun niitä alkaa olla jo aika vitun paljon.

Keikka on perkeleen hyvä. Comeback Tavastian kaatuilun jälkeen on tosiasia. Soitto maistuu, ääni kestää (no, Kädessäni -biisin loppu menee vähän kirkumiseksi), eikä virheitä tehdä kuin muutama. Homma on hallussa taas.

Ihan kuin se Kotikadun yksi mimmi olisi ollut yleisön seassa. Oliko se? Vai onko tämä vain Hynysen toiveunta?

Onnistuneen keikan jälkeen vedämme hieman Jaloviinaa ja keskiolutta odotellessamme kamojen siirtymistä autoon. Tiesittekö, että nykyisin ne siirtyvät sinne aivan itsestään, poppareiden ei tarvitse tehdä elettäkään sen eteen? Omituista, eikö totta. Tapaamme Mister Mennenin, joka Tavastian keikan jälkeen joi Kumikamelin Jutelta lahjaksi saamamme Mennen -pullon. Röyhkeä mies, tuli tietysti tänne Mäntsäläänkin pummimaan meiltä kyseistä juomaa. Juomaa, jonka voisi aateloida. Emme antaneet.

Hyppäämme bussiin ja huristelemme Hyvinkään Cumulukseen nukkumaan. Sitä ennen Sinkkonen käy kylvyssä, juomme punaviiniä ja Minttuleijonaa, juoksutamme respan tätiä niin helvetisti ja Hynynen käy pelkät kalsarit jalassaan pummaamassa respan tädiltä korkkiruuvia. Vielä ei sentään munasillaan riekuta hotelleissa, kuten kaikki muut bändit ovat jossain vaiheessa uraansa tehneet. Olemme tehneet päätöksen, että niin itsestään selvään ratkaisuun emme vajoa.

Niin, tai tulihan sitäkin joskus harrastettua. Villinä nuoruusvuosina.

AIVOKONFERENSSIN 4. KOKOUSPAIKKA
KAUHAJOEN KASINO 26.10.2002
Teemme aamupalalla yllätyksen tekniikalle. Hongisto ja Hynynen vetävät puuroa huiviin jo ennen kuin Pikku-Ville, Virtanen ja Hanski saapuvat paikalle. Miehet ovat hämmästyneitä, eikö näitä tarvitsekaan herätellä? Näyttelemme vitun pirteitä "eihän me eilen juoneet kuin pari kaljaa"- ilmeinemme. Valehtelemme siis.

Matka Kauhajoelle menee nukkuessa. Hynynen herää siihen, että nyt kaikki ei ole kohdallaan, bussi heiluu niin helvetisti ja muutenkin meno on kovin hektistä. Hynynen avaa silmänsä ja tajuaa, että Virtasen sivupersoona, Vauhti-Virtanen, on päässyt irti. Mies ajaa kuolemaa halveksuen Pohjanmaan pikkuteitä ja iloitsee vilpittömästi kun tien päällyste päättyy. Sladin mahdollisuudet lisääntyvät. Hynynen ehdottaa miehelle rauhoittumista, Sinkkonenkin herää ja huutaa miehelle, että "kyydissä on ihmisiä, joilla on lapsia"!

Meno ei rauhoitu ennen kuin pakoputki putoaa. Pidämme pienen korjaustauon, Krapulapeikko ryömii haalareineen bussin alle ja nostaa pakarin kannakkeelleen takaisin. Loput matkasta menee hieman rauhallisemmissa merkeissä.

Nyt pääsemme testaamaan koko PA:mme tehoa. Kasaamme koko setin Kasinolle, joka hohkaa kylmyyttään. Paikassa ei ole lämmitystä, sillä se on vain kesäisin käytössä. Meidät on tilattu Viikatteen kanssa paikalle juhlimaan tämän kesän päättäjäisiä. On vitun mukava hypätä kylmästä bussista vielä kylmempään tanssisaliin. No, epämiellyttävät kokemukset karaisevat.

Soundcheckissä sormet jäätyvät ja on vähän helvetin kylmä. Mutta mukavaa on myös, sillä nyt potkii ja vähän helvetin kovaa ja hyvin. Soundi on todella juhlava, olemme innoissamme. Kannattaa näköjään tästä lähin aina kasata tuplasetti PA -laitteistoa ja tuhota ihmisten kuulovärkkejä minkäänlaisia omantunnontuskia kokematta. Onhan soundi niin vitun tehokas ja hyvä. Ja lahkeet lepattavat.

Viikate saapuu paikalle saunanraikkaina. Pojilla on hotellihuoneissa saunat ja iltapäivä on mennyt sen ja Jalokahvin merkeissä. Itse olemme suunnitelleet ajavamme heti yöllä pois. Näin säästyy rahaa ja koko sunnuntai ei mene autoiluun. Silti hieman vituttaa ja olo on katkera. Sauna tekisi nimittäin terää.

Käymme syömässä juomme parit saunakaljat paikallisessa baarissa. Kuuntelemme paikallisradiota, jossa pyörii järkyttävä ohjelma - Karaoke-radio tai joku vastaava. Ihmiset laulavat ikivihreitä aivan päin helvettiä. Miksi kuuntelijoita kiusataan näin? Kuka on vastuussa tästä ideasta? Vaadimme henkilön teloitusta!

Viikatteen pojat tulevat lavalta höyryävinä ja suosittelevat pukeutumista villapaitaan, niin kylmä lavalla on. Hynynen uhmaa kuitenkin kuolemaa ja pukeutuu kuten normaalistikin, lyhythihaiseen, mustaan T-paitaan ja rannehikinauhoihin vaikkei niille varmaan olisikaan nyt käyttöä. Lavalla ei paljon hiki virtaa, se on varma.

Keikka kulkee aivan vitun hyvin. Hongiston ajatus lipsuu ilmeisesti tissien väliin parin biisin aikana, mutta muuten homma on yhtä juhlaa. Nyt käytössä on kokeen vuoksi toinen Sinkkosen tekemä setti, jonka loppu on täyttä hittijuhlaa: +-0, Meren mutaa, Jos sanon, Käärmeiden historiaa, Routa ei lopu, Kädessäni. Tuntuu pitkästä aikaa vitun hyvältä soittaa Routaa, biisi kulkee kuin hirvi. Muutama encorekin vedetään mm. Tuomittu, jota ei ole soitettu vähään aikaan. Sekin menee mainiosti ja eturivin tytöltä alkaa leuka väpättämään kesken biisin. Se alkaa naurattaa Hynystä hieman, eihän nyt niin vakavasta asiasta saisi olla kyse. Teinit ovat niin sympaattisia.

Riiali puolestaan kertoi keikan jälkeen pariskunnasta, joka oli käyttänyt lähes koko keikkamme keskinäiseen tutustumiseen ja huuliensa yhteensovittamiseen.

Kotiteollisuus, teinien ystävä ja hetkellisen rakkauden välikappale!

Vitun hyvä keikka, onnistunut viikonloppu kokonaisuudessaan. Porukkaa oli mukavasti molemmilla keikoilla ja olimme heidän arvoisiaan. Ponnistamme tästä uuteen nousuun! Torstaina on esissä Lappeenranta, jonne ennakkolippuja on mennyt tarinan mukaan jo aivan helvetisti.

Eli eiköhän se keikka sitten mene taas päin helvettiä...