Miehemme lähestyvät Joensuuta. Hongisto soittaa ja ehdottaa, että mentäisiinkin ensin heille saunomaan. Miehellä on eilisen Peer Gyntin keikan jälkeiset, eikä hikinen soittotoiminta millään jaksaisi kiinnostaa. Myönnämme, että toki kello onkin jo paljon. Ja Hynysellä on rankka ajomatka takana. Ehkä sauna olisikin hyvä.

Sinkkonen ottaa tiedon ilolla vastaan. Kurvaamme huoltamon pihaan ostamaan parit saunakaljat.

Perillä saamme tietää, että Hongisto on käyttänyt bändin rahoja iloisiin yllätyksiin. Pari kassia on täynnä Peer Gynt -tuotteita. On paitaa ja lippistä, jopa nimmarit kahdenkympin setelissä. Eipä olisi käteinen kelvannutkaan.

Illalla käymme katsomassa Maj Karmaa Kerubissa. Vedämme naamat. Hartiat olalle.

Seuraavana päivänä riennämme toiveikkaana keskustaan keräilemään kamojamme ympäri kaupunkia sijaitsevista treenikämpistä. Teemme parit haastattelutkin. Katselemme kun Janne Hongisto, tuo ihmishylkiö, työskentelee tarmolla, jota on työttömän hipin vähän helvetin vaikea ymmärtää. Kun mies viimein saapuu työpaikaltaan on kello jo lähes kahdeksan illalla. Päätämme käydä syömässä.

Pitkän kaavan mukaan menee. Alkudrinkit, pullo punaviiniä, sapuska ja jälkiruokadrinkit. Ja päälle parit kaljat. Ja vitun isot sikarit. Katsomme kelloa ja tajuamme, että jos meinaamme keretä katsomaan Kumikamelia Kerubiin niin on vähän vitun kiire. Kun pitäisi kuitenkin käydä niiden treenien ja saunan kautta.

Päätämme jättää treenit väliin.

Menemme saunaan, sieltä baariin ja sitten vedämme kasvot mutkalle. Kumikamelin ja Lossimiesten jätkien kanssa poraudumme viinanjuonnin
syvimpään ytimeen juomalla pullollisen Mennen- merkkistä alkoholia, joka erehdyttävästi muistuttaa partavettä. Hynynen tietää mitä te ajattelette. Että nyt on pojat pohjalla.

Olette oikeassa, rakkaat lukijat (huomaatteko, Hynynen olettaa, että teitä olisi muka useampia).

Nyt asiaan.

AIVOKONFERENSSI 2002

1. Kokouspaikka
KUOPIO, KUOPIOHALLI 28.9.2002
Aamu lähtee käyntiin vähän jähmeästi. Hirveä partaveden tuoksu leijailee Hongiston kartanon huoneissa.

Saamme ne, nyt jo liki legendaariset treenit viimein aikaiseksi. Katselemme 10 biisinraakiletta ja teemme pari siinä jo aika valmiiksikin. Hyvin tämä käyntiin lähtee, ajattelee Hynynen. Kunhan joskus vain kerettäisiin/jaksettaisiin kunnolla katsella.

Kamat takaisin autoon ja keula kohti Kuopiota. Matkalla kuulemme radiosta, että +-0 voittaa jonkun Mitä hittiä? -äänestyksen. Olemme kummissamme. Eikös sen käytännössä pitäisi tarkoittaa jotain voimasoittoa radiossa? Se olisi jo huolestuttavaa.

Tekniikka viittoo meitä Kuopiohallin pihassa. Tavarat liikkuvat liukkaasti. Poppiesineiden kantamisen lomassa Ville Krapulapeikko Koho kertoo suunnittelevansa oman bussin ostoa. Meillehän se tietenkin käy. Saadaan uusi koti.

Soundcheckissä ei ilmene ongelmia. Kaljateltassa sen sijaan ilmenee. Huomaamme, että parin päivän röpöttelyn jälkeen kalja ei oikein tunnu maistuvan. Ja se vitun Mennen maistuu suussa vieläkin.

Keikka on jo 20.30. Haalaribileet taas. Mutta erittäin hyvin järjestetyt. Itse asiassa soitto täällä maistuu aika helvetin hyvälle. Biisitkin kulkevat, vaikkei niitä aamulla jaksettu edes treenata. Tuli keskityttyä vain niihin uusiin. Mutta toisaalta, mitä vittua niitä treenaamaan. Koko kesähän niitä on tykitetty.

Porukkaa on perkeleesti. Ja tuntuvat tykkäävää. Ja syytä onkin, sillä homma on hyppysissä taas. Silti joudumme suosittelemaan heille tutkimuksia.

Parin encoren jälkeen kiireellä pukuhuoneeseen ja pakkaamaan tavarat. Tuli nimittäin luvattua, että vetäisimme Kerubissa yllätyskeikan vielä illalla. Spede-asenteella. Emme ole siellä edes omalla nimellämme vaan bändin nimi on Mieto Isometsä & Kirvesniemi -experience. Olisi pitänyt jättää väliin.

Miksikö? No, siksi, että pari pulloa Jaloviinaa ja muutama kalja ei tee meistäkään yli-ihmisiä. Kyllähän me sovittiin, että vedetään Spedeksi koko homma mutta nyt joutuu lavalla oikeasti häpeämään. Sormet ei toimi, nopeiden riffien soitto on mahdotonta, eikä Hynynen edes muista, että miten Kivipään kertosäe soitetaan. Ahistaa. Ja naurattaa samalla niin helvetisti.

Vedämme kuusi biisiä ja poistumme harrastuksien pariin.

2. KOKOUSPAIKKA
HELSINKI, TAVASTIA 9.10.2002
Vittu, tätä vetoa ei kehtaa edes kommentoida. Kerrankin kun paikalla on oikein radio ja TV niin pojat tulee kirkolle kaatuilemaan oikein kunnolla. Alkunauha pykii, Hynynen unohtelee sanoja, Sinkkosen temmot on päin helvettiä ja Hongisto soittelee eri biisejä kuin muut.

Ja kaikkea tätä oli katsomassa loppuunmyyty Tavastia. Onneksi Viikatteen herrasmiehet sentään osasivat hoitaa hommansa kunnialla, me ei siihen tällä kertaa pystytty. Keskinkertainen suoritus.

Hävettää. Meillä on kaksi viikkoa aikaa koota itsemme. Hynynen vannoo, että kun varsinainen kiertue alkaa Mäntsälästä 25.10. niin lavalle astuu täysin eri bändi kuin nyt.

Hynynen lähtee mökille viikoksi. Kasaamaan itseään ja tekemään nipun sanoituksia. Nyt niitä luulisi syntyvän. Liikaa huomiota liian nopeassa ajassa. Ei maalaispoikien päät näköjään kestä sitä.

Palataan aiheeseen joskus, ellei Hynynen suorita hirttäytymistä.